Waterloo Wonderers - RAD FC 1 - 2 (1 - 0)

RADin rautainen rutiini liikaa WaterLoon ihmettelijöille

Waterloo Wonderers - RAD FC 1 - 2 (1 - 0)

Maalit: Oma maali, Teijo (Veikko)

Mv: Paavo; p: Virsu, Teemu/Anssi, Matte, Toni, Ville K; kk: Veikko/Teemu, Jeti, Teijo, Erik, Marco, Sauli; h: Anssi/Veikko, Pasi
Keltsit: Virsu, Ville K, Matte
Kentän laidalla: Jetin ja Paavon kaunis TYRMY-kaveri, Red Bull -tarjoilu ja Samikin vilahti paikalla

Red Bull antaa mainoksen mukaan siivet. Mutta RAD Bull antaa voitonhimon. Mutta tästä enemmän myöhemmin. Pelin asetelmat olivat siltä osin selvät, että kyseessä oli jonkinasteinen ystävyyspeli. Veikon ja Anssin entinen joukkuekaveri Timo eksyi Waterloohon, eikä RADiin. Perjantaina Waterloon terassilla Timo ja Veikko psyykkasivat ennakkoasetelmat: Timo kertoi, että jykevä toppari Mr. Moore oli kertonut, että vaikka kentän ulkopuolella olette ystäviä, kentällä ette ole. No, Veikko kuittasi, että tällä kertaa en jätä ratkaisua jatkoajalle, kuten viimekertaisessa Pubiliiga-kohtaamisessa viitisentoista vuotta sitten. Ottelun alussa ihmeteltiin pikkuruista kenttää, joka onnesi saatiin järkevän kokoiseksi maalia siirtämällä, ja hulluja sikin sokin meneviä viivoja. Rajamerkinnät hoidettiin osittain tötteröin. Ja ei kun pelaamaan.

Ottelun alku oli RADin orastavaa hallintaa tai ainakin tasaista vääntöä, ja tämä realisoitui muutamana maalipaikkana. Marcon ilmiömäinen maalivainu todentui jälleen, ja hän pääsi kokeilemaan nostoa mokken ohi, mutta pallo meni hieman yli maalin. RAD sai pari muutakin vetoa aikaiseksi, joita ei sen tarkemmin muista, vedot suuntautuivat kuitenkin taivaille. Jo parin minuutin pelin jälkeen Teijo ryntäsi pomppupalloon WaterLoon naisvahvistuksen kanssa. Taklaus tuli selästä ja mimmi kentän pintaan, josta kotijoukkueen alakerran kapellimestari Moore hieman jo muistutteli Teijoa.

Yhdessä vastahyökkäyksessä Veikko veti pallon pakin jalkojen välistä hurjalla vauhdilla, mutta ei saanut palloa täysin haltuun toisen pakin tullessa väliin. Jatkotilanteessa pallo oli kuitenkin pyöreä ja pomppi puolelta toiselle, ja lopulta boksin rajalla Pasi pääsi väliin ja veti kovan vedon ylänurkkaa himoiten. Molari sai näpit vaivoin väliin. Pasin avausmaali leijuu aina lähempänä ilmassa. Kulmapotkusta Veikko antoi loistavan navankorkuisen etutolpalle, mutta Teijo ei ehtinyt paikalle.

Ja pääsipä Veikko kynäilemään pari kertaa boksiin ja viemään vartaloharhautuksilla tankkimaisen Mooren ja vasemman pakin ulos pelistä, mutta veto blokattiin ja syöttö oli luokaton. Vauhti ei riitä. Anssi taisteli pari kertaa juoksupalloja, mutta ei aivan selvinnyt voittajana pakkien puristuksessa. Valitettavasti puolustuspäässä peli oli hermoilua ja mitä pidemmälle peli meni Waterloo sai puskettua painetta RADin päähän.  Kotijoukkueen kulmapotkussa toppari Moore nousi jo takatolpalle ja huuteli pitkään ja hartaasti "Just punt it!" vielä tilanteen jälkeenkin, mutta eipä palloa kuulunut. Ennen kaikkea useamman kerran kaksi RADin pelaajaa oli menevinään palloon ja kumpikaan ei mennyt. Tällaisia kaksintaisteluja hävittiin useita. Jeti tuumasi vaihdossa, että tasuri on meille ihan hyvä tilanne.

Ja sitten se pahin tietenkin tapahtui. Powers, Wonderersin hopeakettu, peippaili keskikentän nousulla aluksi ylipelanneen Teijon kaffelle, tämän jälkeen jatkoi nousuaan ohittamalla vartaloharhautuksilla pari, kolme RADin pelaajaa ja sijoitti pallon pilkun tienoilta ohi voimattoman Paavon. 1-0 kotijoukkueelle. Maaliin kulminoitui WaterLoon pelaajien taito pelata pikkunäppärää ja pitää pallo, kun RADin peli meni roiskimiseksi, eikä palloa saatu rauhoitettua ollenkaan. Voisi jopa sanoa, että RADin peli oli niin ponnetonta, että maali oli Loolle ansaittu.

Lisäksi otteet alkoivat koventua tilanne tilanne jälkeen. Keltalappua olisi pitänyt heilutella useampaan kertaan, jälleen Teijo myönsi itsekin, että keltaista olisi pitänyt näkyä jo vartin pelin jälkeen, kun muutama taklaus tuli takaapäin. Mutta vasta Virsun taklaus nousevaa hyökkääjää vastaan riitti varoitukseen. Ja tämä tietenkin aloitti kovan huutelun tuomarille niin kentän laidalta kuin kentällä. Vapari pysähtyi RADin jykevään muuriin.

Puoliaika oli RADin surkein tällä kaudella ja viime kaudellakin saa huonompaa hakea. Onneksi Loo ei ollut terävämpi hyökkäyksissä, paikkoja ei kuitenkaan hirveästi tullut. Ei ainakaan sellaisia, joita Paavo ei olisi hoitanut. Yhden ilkeän korkuisen kaukovedon Paavo torjui hienosti oikeasta alakulmasta sivummalle. Jopa Mattella oli välillä vaikeuksia pallon kanssa. Pelaajien iloksi kentälle pöllähti kaksi nuorta tyttöä promotoimaan Red Bull -juomia kylmien näytteiden avulla. No, jotain piristystä kyllä tarvittiin ja kylmä RAD/Red Bull tuli kyllä tarpeeseen. Puoliajalle mentiin Loon ansaitussa 1-0 johtoasemassa.

Erätauolla Toni totesi, että jokaisen pitää vetäistä Red Bullia, niin saadaan siivet. Tähän Veikko huikkasi osuvasti, että tarvitaan jalkoja, eikä siipiä. Toiseen puoliaikaan annettiin tärkeä ohje: Nyt kovaa tilanteisiin, muuten ei tule hommasta mitään. Ja Paavo levittää avaukset laitoihin, syvälle laitoihin.

Ainakin tilannekovuus muuttui täysin. RADin pelaajat ajoivat kovaa tilanteisiin, välillä liiankin kovaa. Ville K nousi pakin paikalta ja veti liukkarin järkyttävän myöhässä, mutta onneksi pakki oli pelimies ja väisti viikatteen. Ja tästähän alkoi kalabaliikki. Pakki kävi Ville kimppuun kuin yleinen syyttäjä, ehti hieroa kättä naamaan, ja kasa pelaajia meni purkamaan tilannetta. Tuomari tuttuun tapaan ei nähnyt lyöntiä (niin kuin ei montaa muutakaan väärää taklausta, koiruutta, sivurajaa tai yhtään mitään pelin aikana), mutta Villen viikatteesta tuli sentään ansaittu keltainen. Taklaus oli sen verran kova, että otteet kovenivat entisestään ja peli ei ollut enää tuomarin hanskassa.

RADin paine jatkui ja varsinkin Loon nuoremmat pelaajat olivat helisemässä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja kova paine tuotti toivotun, vaikkakin odottamattoman tuloksen. Oikealla laidalla ainakin Sauli ja Anssi painostivat pakkia, mokke tuli lähelle hakemaan syöttöä ja syöttö lähtikin suoraan selkärangasta, kovaa ja ohi oman maalivahdin, suoraan omaan maaliin etukulmasta. 1-1! Paine kävi liian suureksi. Mestareiden liigan finaali tuli mieleen.

Tämän jälkeen RAD jatkoi kovaa painostusta. Teijo karvasi kovaa sivurajaheiton RADille hyökkäyspäässä. Tämä oli psykologisesti erittäin tärkeä karvaus, nimittäin tämän jälkeen joukkue taisteli entistä kovemmin. Sivurajaheiton jälkeen palloa taisteltiin maalipaikalle Anssin toimesta, ja jälleen kerran Marco haistoi paikan takanurkalla ja pääsi kokeilemaan, mutta pakki ehti blokkaamaan pallon kulmaksi. Huikea pelisilmä Marcolla, harmi ettei tullut maalia.

Wonderersia ei haluttu päästää kikkailemaan pallon kanssa, joten kovaa oli pelattava edelleen. Noin 40 minuutin kohdilla Teijo taisteli Powersin kanssa, jolla ehkä oma maali vainosi vielä päässä, sikäli kun sen tuikkasi. Ajojahti jatkui kohti kotijoukkueen kenttäpäätyä kädestä repimisineen ja jaloille koputteluine. Powers ratkaisi tilanteen todelliseen brittityyliin ja antoi selän taakse mojovan kyynärpääiskun suoraan nenukkiin, josta Teijo putosi kanveesiin kuin Amirkhani viikko sitten Liverpoolissa. Eikä tuomarilla taaskaan ollut asiaan nokan koputtamista puolin tai toisin. Kuten Suomen UFC-stara, Teijo tokeni heti ja lähti voitto mielessä jo pallosta luopuneen Powersin perään. Tuomari katseli perään myös ainakin vähän, mutta kun aivot päättivät antaa homman olla, olivat jalat jo juosseet WaterLoon keskikentän dynamon yli. Vihainen britti huuteli maasta, että mitä hittoa oikein meinaat. "You were in my path", kuului vastaus tantereesta. Molemmat repesivät nauruun.

Kova paine tuotti kuitenkin kulmapotkuja. Ja silloin on vaaran paikka, tällä kertaa oikealta. Teijo odotti saavansa pallon Veikolta lapikkaaseen, mutta Sauli oli asettunut ”tekopaikalle” etutolpalle. Teijo komensi tyyliin: ”Sauli, lähe sit menemään” tai jotain vastaavaa. Saulin mukaan komento oli ”kun pallo tulee, niin lähde vittuun siitä”. Ja kun pallo lähti tulemaan, Sauli ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin paeta verkon perukoille. Teijo tuli juuri oikea-aikaisesti etualalle rintamasuunta kulmaa kohti, nikkasi vasurilla ja teki upean pelikonsolimaalin etualakulmaan. 1-2! WaterLoon hyvin pelannut molari haroi tyhjää. RADin yllättävä johtomaali sovitulla ja harjoitellulla kuviolla! Veikko/Teijo-akselin onnistumisprosentti kulmista huitelee jossain 25 % tienoilla, eli käsittämätöntä dominointia.

Tämän jälkeen alkoi Loon huikea painostus ja sikailu (jota tapahtui myös RADin puolesta). Matten olkapää oli pahasti hiertymillä matsin jälkeen repimisestä. Teijon jalat sai kyytiä taistelutilanteissa. Mr. Moore veti pallotonta Veikkoa pohkeeseen ihan vain vittuillakseen; kuitti ”I will remember your tackle” sai kovat uhoamiset päälle: ”I will tackle you with an old English style” tms. Höpöhöpö: ”No, you won’t” on helppo vastaus. Ja ei muuten taklannut.

Mutta moni sai sitten enemmän kyytiä. Villen taklaama aasialaisvahvistus veti jatkotilanteessa nappiksella maassa maanneen Marcon otsaan kunnon vekin, ja aivan tilanteen ulkopuolella. Tämäkin meni tuomarilta ohi silmien, mutta ei joukkuekavereilta. Virsu ja Toni kävivät erittäin kuumana, ensin mainittu kertoi oikeutetusti kotijoukkueen Kenylle, ettei hänellä ole kaikki päässä ihan kunnossa.

Loo jatkoi kovaa painostusta koko viimeisen vartin, mutta varsin tehottomasti, todella hyvä paikat jäivät tekemättä. Välillä oli 4-5 rajaheiton, kulman ja yleisen härdellitilanteen sarja, josta kuitenkin RAD selvisi kuivin jaloin. Mm. pakiksi Teemun tilalle siirretty Anssi (Tonin nerokas taktinen siirto) onnistui purkamaan yhden tilanteen viime hetkellä ja taisteli voimalla muutenkin. Myös RAD sai pari paikkaa, joista ei kuitenkaan valmista tullut. Ottelu päättyi RADin todella makeaan voittoon 1-2. Pelin jälkeen paiskattiin reilusti kättä ja, ainakin suurimmaksi osaksi, unohdettiin kentän kärhämät. Ainakaan WaterLoon ninjapotkija ei tainnut kyllä kättelemään tulla, valitettavasti. Peli on peliä, ja matsin jälkeen hommat unohdetaan.

Matsin parhaana palkittiin ansaitusti hienosti taistellut ja voittomaalin tehnyt Teijo. Pasi pelasi hyvällä yleispelaamisella RAD-uransa parhaimman matsinsa, ainakin viimeiseen kahteen kauteen. Anssi taisteli upeasti. Jeti pelasi uhrautuvasti myös puolustuspäässä. Puolustuspää onnistui pitämään riittävän hyvin vastustajan hyökkääjät kurissa. Pientä onnea tarvittiin, mutta se ansaittiin kovalla taistelulla toisella puoliajalla. Pallollinen peli oli suoraan sanottuna hirveää, eli parannettavaa jäi ensi viikon kotimatsiin Toweria vastaan. Täytyy olla tyytyväinen siihen, että kehnommallakin pelillä kairataan 3 pistettä. RADin Marco Linekerin otsakin liimattiin kuulemma matsin jälkeen yhtenäiseksi. Toivottavasti edessä niin esteettisesti kuin muutenkin full recovery.

Valitettavasti RADin Paras Pelaaja -olut jäi Teijolta väliin, sillä ottelun jälkeen mentiin WaterLoohon, jossa kotijoukkue tarjosi sämpylöitä ja crispejä. Vastineeksi tarjottiin totta kai myös kotijoukkueelle parhaan pelaajan lappu Radbariin. Mahtavaa panostamista kentän ulkopuoliseen meininkiin WaterLoolta. RADiltä mukana oli Anssi, Teijo, Veikko, Toni, Pasi, Matte, Sauli ja Paavo. Hyväntuuliset jutustelut kotijoukkueen pelureiden kanssa, kuten asiaan kuuluu, ja lopuksi kiitettiin vielä tarjoilusta ja toivotettiin puolin ja toisin hyvää jatkoa kaudelle. Pubissa oli hyvä tarjoilu ja letkeä meininki, niin kuin pitääkin...

/ Veikko & Teijo