FC Semafori - RAD FC 0 - 3 (0 - 1)

RAD palasi voittojen tielle

FC Semafori - RAD FC 0 - 3 (0 - 1)

 

Maalit: Ville K. (Anssi), Teijo (Anssi), Sauli (Ville K.)

Mv: Paavo; p: Virsu, Juuso, Toni; kk: Teemu/Ville K., Jeti/Marco, Matte/Teijo; h: Sauli/Anssi

Keltsit: Toni

Naapurissa alkavien MM-kisojen kenraaliharjoitukseksi oli aikataulutettu Semaforin ja RADin välinen ottelu legendaarisella Juhannuskukkulan hiekkakentällä. Ainakin omat pubiliigamuistoni ko. areenalta ulottuvat 15 vuoden taakse, eikä mikään todellakaan ole muuttunut noista ajoista: yhtäaikaa liian kova ja liian pehmeä hiekka-alusta, ruosteiset tonnin painoiset rautaverkkomaalit, kentän pieni koko, fanaattinen kotiyleisö… Näin se oli varmaan jo 70-luvulla, kun Turun Pubiliiga aloitti ja RADin pelaajisto ei ollut vielä edes ajatus isiensä mielessä. Kentälle saavuttaessa tulikin heti kommentoitua Juusolle, että nyt on todellista Pubiliigaa tarjolla. Ottelun alla poissaoloilmoitukset sekä vamma- ja sairastumisviestit Nimenhuudossa aiheuttivat lievää epävarmuutta RADin iskukykyisyydestä, lopulta paikalle kuitenkin ilmaantui ainakin paperilla varsin OK kokoonpano (ks. yllä).

Ja sitten pompottelu käyntiin, sitähän se tietenkin olisi pienellä hiekkakentällä. Ehkä vähän yllättäenkin RAD kuitenkin avasi pelin vahvasti. Puolustuslinja katkoi Semaforin hyökkäysyritykset alkuunsa, toimitti palloa harkitusti keskikentän työmyyrille, joiden kautta palloa taas saatiin hyökkäyskolmanneksella ja boksiinkin asti. Joku hiukan onnekkaampi pomppu boksissa, niin RAD olisi maalannut jo tässä vaiheessa. Kun onnekasta pomppua ei kuitenkaan kuulunut, niin alun painostusvaiheen parhaimmaksi tilanteeksi jäi kuitenkin Juuson miltei puolikentästä nostama 20 metrin korkuinen roikkupallo, jonka vastustajan pätevä veskari sai taaksepäin juoksuun heitetyllä syöksynnällä viime hetkellä nostettua yli oman maalinsa. Hieno roikkupallo aivan takaylänurkkaan (vai alanurkkaan, niin korkealta oli tulossa) ja hieno torjunta. Veskari törmäsi samalla siihen kuuluisaan tonnin painoiseen ruosteiseen maaliin, mutta ei onneksi loukkaantunut. 

Olikohan tästä seurannut kulma vai seuraava, kun RAD sitten kuitenkin maalasi. Anssi asteli antamaan kulmapotkua vasemmalta saatuaan ensin Teijolta ohjeet laittaa se perinteinen. Ei-niin-vakio-kulmanantajalle tämä ohje sisälsi kuitenkin liian vähän informaatiota siitä, että mitä oikein odotettiin, joten Anssi päätti vain toimittaa pallon ilmassa maalintekosektorille. Kuutin Ville olikin eksyttänyt vartijansa jonnekin ja liikkui vapaana pilkun ja maalin väliselle alueella. Pallo tuli Villen ulottuville ja hän puski pallon kylmän viileästi maalin oikeaan alakulmaan. 0-1! Riemastuttava maali noin 20 min. pelin jälkeen.

Maalin jälkeen RADin pelinhallinta alkoi herpaantumaan ja Semafori pääsi painamaan muutaman taitavan pelurinsa kautta hyökkäyksiään kohti Paavon vartioimaa maalia. RADin hyökkäyksiinlähdöt jäivät telineeseen ja paine omassa päässä kasvoi. Virsun, Juuson ja Tonin muodostamalla RADin puolustuslinjalla on kuitenkin todennäköisesti enemmän Pubiliiga-matseja alla kuin yhdelläkään toisella puolustuksella ja ikääkin yhteensä reilut satakaksikymmentä vuotta – nämä kaveri eivät siten sula missään paineessa. Ne kudit, jotka eivät pysähtyneet näiden herrojen ruhoihin, hoiti sitten Paavo omalla eleettömällä tyylillään. RADin tuulimyllyn lavat (kädet) yltävät tolpasta tolppaan ja pelisilmä on kunnossa, joten kaveri vain on aina pallon tiellä. Semafori tykkäsi nostaa boksiin keskityspalloa ja lyödä painetta perään, ajoittain varsin laittomin keinoinkin. Iso-P kuitenkin kävi läpsimässä keskityksen toisensa perään turvallisemmille vesille. 

Ekan jakson lopussa Semafori pääsi kuitenkin kulmapotkusta ylärimaan asti. Sauli muisteli tilannetta pelin jälkeen nainen kainalossa Radbaarissa jotensakin näin: “Näin heti, että tuota kaveria en pysty vartioimaan, liian ovela ja atleettinen; se katsoi jo valmiiksi reitin minne meinaa juosta; päätin vain tarttua kaveria kiinni kädellä; ei perhana auttanut, se vain meni, joten sitten tartuin kahdella kädellä, ja siihen se viimein kaatui; olin ylpeä itsestäni”. RADin vaihtopenkille tilanne näytti kyllä hiukan vaaralliselta, pallo ei nimittäin ollut lähimaillakaan ja tuomarin pillikäsi teki jo liikkeen suuta kohti. RADin pelasti rankkarilta ehkä lopulta se, että Semaforin hyökkääjä samassa kulmatilanteessa – takakulmalla siellä missä pallo oikeasti oli – alisti Tonia työntämällä tämän pois tilanteesta ja hyppäämällä selkään päästen puskemaan pallon ylärimaan. Rike puoleen ja toiseen, maalitilanne, mutta ei maalia tai rankkaria – tasan meni siis. 

Semaforin vahva jakso jatkui pitkälle toiselle jaksolle saakka, mutta RAD puolusti kurinalaisesti. Vasemman laidan vikkelät laiturit Jetro ja Marco yrittivät muutamaan kertaan nostaa RAD-hyökkäystä, mutta jäivät tilanteissaan melko lailla yksin, kun keskellä pelanneet Teijo ja Matte joutuivat vetäytymään alas puolustuksen tueksi. Kertaalleen RAD kuitenkin sai kovan pyörityksen, jossa palloa siirrettiin mieheltä miehelle ainakin minuutin verran Semaforin boksin nurkalla. Tai ainakin Sauli pyöri kuin hullu puurossa (meniköhän nyt sanonnat jotenkin sekaisin). Lopulta Teijo kikkasi pakin ohi ja sai jaloille vaparin arvoisesti aivan boksin rajalla. Matte oli vaihteeksi pakin paikalla ja tuli neuvonpitoon, jossa ei alkuun meinannut yhteistä säveltä löytyä. Toteutus oli kuitenkin täyttä rautaa, ja peitelty pieni siirto vasemmalle antoi Mattelle vapaan vetopaikan. Pommi suuntautui maalin kattoon molaria päin, joka sai torjuttua kulmaksi. RADin vaparit ovat olleet jo monta vuotta kiltisti sanoen tehottomia, joten onnistuminen ilman maaliakin luo hieman uskoa.

Toisella puoliajalla meno jatkui samankaltaisena, ja RAD olikin avausmaalista lähtien pinteessä puolisen tuntia. Semaforin yksi parhaista risaisissa lenkkareissa pelannut hyökkääjä vei Teijoa keskikentän kaksintaistelussa, eikä jälkimmäiselle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pyytää vastustaja tanssiin. Käsikynkässä mentiin sen verran pitkään, että tuomari havainnoi semaforilaisen ahdingon ja palkitsi vaparilla. Myös vastaparia olisi voinut muistaa keltaisella, mutta kuten hetken päästä voi todeta, korttien suhteen oli konservatiivinen linja. Semaforin taituri mutisi, että aina sama #12, johon kyseinen #12 ei voinut kuin hymyillä takaisin, joka näytti syövän vastustajaa aina vain enemmän. Vaparin blokkasi komeasti Ville K., jolta lähti ranteesta tunto ankaran vedon takia.

Pelissä kuin pelissä on kuitenkin muuttuvat momentuminsa. Pelikellon edetessä tappiolla ollut Semafori joutui nostamaan entistä enemmän ukkoa hyökkäykseen ja RAD pääsi siten paremmin vastaiskuihin. Yhden tälläisen vastaiskun seurauksena Matte olikin sitten yhtäkkiä läpiajossa, sai kosketuksen juuri ennen molaria ja jo kirmaamassa pallon perään maalivahdin ohittaneena. Tilanteen pysäyttääkseen veskari tarttui alimpana ukkona takaapäin kahdella kädellä Matten paitaan estäen tämän pääsyn palloon. Itsestään selvästi tilanteesta tuomittiin rankkari, mutta kortti oli yllättäen vain keltainen. Suurin osa RADista olisi pitänyt punaista ansaittuna, mutta jotkut uudistettuun sääntökirjaan perehtyneet arvioivat keltaisenkin mahdolliseksi tuomioksi, koska nykyään ei kuulemma anneta tuplarangaistusta eli punaista ja rankkaria kovin helposti. Paidasta kaksin käsin repiminen tosin ei jätä paljoa tulkinnanvaraa tahallisuudesta. 

Kun kukaan ei innokkaasti rynnännyt pilkkua ampumaan, Matte totesi, että hän voi yrittää. Pallo mitattiin pilkulle ja Matte lähti liikkeeseen. Taisi yrittää klassista ratkaisua keskelle yläriman alle, mutta ylärimaan jysähti tykki. Kimmoke pomppasi vielä maan kautta suoraan keskikentälle, josta Semafori lähti saman tien vastahyökkäykseen. Vaihtopenkillä ja luultavasti Matten pääkopassa pohdittiin, että tuohon tasoitus, niin saattaa nakertaa aika rankasti. Mitään mainittavaa kotijoukkue ei kuitenkaan saanut kontrattua.

Joka tapauksessa RAD oli taas saanut uutta puhtia. Oikean laidan linkit Ville K. ja Teemu pääsivät nostamaan hyökkäyksiä ja pian saatiinkin taas kulma. Taas tuli ohjeet Teijolta antaa tavanomainen, ja tällä kertaa Anssi oli kartalla, kun määritelmä tavanomaiselle oli kysytty tauolla. Enempää ei voi paljastaa, kun tulevat vastustajat kuitenkin skouttaavat näitä plokeja. Anssi kuitenkin laittoi sen tavanomaisen tarjoiluun ja kas kummaa Teijo ryntäsi tavanomaiselle paikalle jatkamaan, riittävä kosketus vasurin ulkosyrjällä ja pallo vieri nautinnollisen hitaasti maalivahdin räpiköivien käsien kautta kainalosta verkon perukoille. 0-2! RADista on kehittynyt jäätävä kulmapotkukone. 

Semafori pyristeli vielä hetken, kunnes Ville K. ja Sauli päättivät antaa armonlaukauksen. Semafori luovutti pallon keskikentän harhasyötöllä Teijolle, jolla oli tilaa ja aikaa suunnitella hyökkäys ja veroilmoitus yhdellä kertaa. Ville sai pallon vauhtiin paraatipaikalleen oikealle laidalle, ohitti yhden pakin, ohitti toisen ja pommitti noin rangaistusalueen rajalta kuulan kohti takanurkkaa. Veskari sai syöksyen vaivoin torjuttua tämän, mutta Sauli oli kärppänä haistanut mahdollisuuden jatkopalloon ja ohjasi, kuin kiusoitellakseen, pallon jalkapohjalla maalin samaan nurkkaan, missä molari vielä makoili. 0-3 ja peli käytännössä ohi. 

Viimeisten minuuttien aikana Semafori nosti jo molariakin hyökkäystensä kärkeen, mutta sekään ei enää auttanut. Duo Teemu & Sauli löysi itsensä vielä vapaana maalin edestä, pallon ollessa suurin piirtein kavereiden välisen etäisyyden keskipisteessä. Kuka siis yrittää ratkaisua? Arvontaa, nykimistä ja lopulta Teemu kokeili vasurillaan kutia. Tällä kertaa veto jäi kuitenkin melkolailla suutariksi, vaan ei se mitään, kolme maalia riitti hyvin takaamaan maukkaan voiton RADille.

Tulos oli erinomainen, vaikka peli ei nyt aina meiltä niin kaunista ollutkaan. Vastustaja otti tappionsa varsin raskaasti, mikä olikin oikeastaan ymmärrettävää, olivathan he melkoisen suvereenisti hallinneet merkittävää osaa pelistä. Man of the match meni Paavolle, joka esitti lukuisia huipputorjuntoja ja keskitysten katkoja. Myös Ville K. oli upealla maalillaan ja toisen mahdollistajana ehdolla, samoin Anssi loistavilla tarjoiluilla kahteen maaliin. Tärkeänä poimintana mainitaan vielä flunssaisen Maten vahva peli keskikentän keskustassa. Hallintaa tällä pelin ehkä tärkeimmällä alueella ei olekaan väistämättä menetetty siinä vaiheessa, kun RADin kultakenkä Teijo siirtyy latinokentille. Jälkipeleihin RADiin jaksoivat vielä toiselta puolelta kaupunkia Paavo, Anssi ja Sauli.

/ Anssi & Teijo

RAD FC - FC TOWER 0 - 1 (0 - 1)

Voittoputki katki tiukassa kärkikamppailussa

RAD FC - FC TOWER 0 - 1 (0 - 1) 

Mv: Paavo; P: Matte/Toni, Virsu, Jaakko, Juuso; k: Toni/Matte, Ville K., Teijo, Jeti, Pasi, Teemu; H: Anssi, Veikko

Keltsit: Ville (jälkipelikosto, kun sai kyynärpäästä naamaan), Jaakko (taktinen hyökkäyksen katkaissut taklaus)

Kentän laidalla oli kannustajaksi saapunut RAD FC:n alkuperäisen inkarnaation FC Proffan legendaarinen emeritus player manager Tomppa. Hienoa, että pääsit paikalle!

Kylmä oli ilta ja niin oli RADin kyyti kesäkuun ensimmäisessä kotiottelussa. Koossa oli ihan kilpailykykyinen nippu, mutta 10-15 vuotta nuoremmat atleettiset pelimiehet ottivat keskikentän haltuun kovuudella ja pallokin pysyi vielä jalassa. Heti alusta lähtien Virsu väänsi tosissaan vastustajan jo viime vuodesta tutun #10 kanssa, joka oli pelimies niin pallolla kuin fyysisesti. Toisin kuin viime kaudella, taiturin tueksi oli hyökkäyspäähän saatu pari muutakin raamikasta, nuorta pelimiestä.

Jetro taisteli heti alkuvihellyksestä lähtien juuri oikealla taktiikalla vastustajan kovaa peliä vastaan menemällä jatkuvasti sinne missä pallokin pomppi, vaikka selkään tuli miestä jatkuvalla syötöllä ja nappulakenkää koipiin. Tower onnistui vyöryttämään peliä laadukkaasti ja sai painetta RADin maalille ensimmäisen vartin ajan. Ja yht´äkkiä lähti kova, kierteinen veto kohtuullisen kaukaa suoraan päin RADin maalia. Paavo yritti ottaa kopin, mutta pallon kierre vei pelivälineen vastustamattomasti verkon perukoille. 0-1 vieraille! Paavolla oli Kariuksen hanskat kädessä! No, oppirahat on maksettava, tuollaiset pallot pitää nyrkkeillä ja niin Paavo jatkossa tekikin. Sitä paitsi, parempi opetella Pubiliigassa kuin Mestareiden liigan finaalissa.

Viimeiset hanskat, jotka Paavo ostaa eBaystä myyjältä loriskarius (572 negative feedback)

 
RAD ei myöskään jäänyt ilman mahdollisuuksia (vaikka välillä siltä tuntuikin). Anssi pinkoi vasenta laitaa läpi pitkään palloon, harhautti pakkia lyömällä liinat kiinni ja veti kaukaa tulisesti, mutta sivuverkkoon. Veikko myös haistoi topparin (Veikko on muuten tuskin koskaan topparia salskeampi) kykenemättömyyden katkaista läpipalloa, pääsi osittain läpi, mutta aavistuksen hätäinen veto pomppivaan palloon vasurilla meni metrin ohi maalin. Nyt oli taistelupari kohdillaan, nimittäin Veikkokin pystyi juoksemaan yksin läpi.

Tower dominoi fyysisesti keskikenttää ja sai luotua paikkoja, mm. sivuverkko soi. Erästä pitkää keskitystä katkomaan tullut Paavo päätyi lähes omaan kulmaukseen pallollisen vastustajan kanssa, josta #10 pisti keskityksen takatolpille. Vastapuolen hyökkääjä nikkasi jo pallon yhden pakin yli maaliverkkoa kohti, mutta yhtäkkiä lähes maaliviivalle singahti päineen Virsu, siivoten pallon väljemmille vesille. Säikähdyksellä selvittiin.

Toni pääsi väläyttämään pitkää rajaheittoaan ja Teijo juoksi boksiin, mutta maalivahti koppasi ilmapallon hyvin tälläkin kertaa ja sai vielä vaparinkin palkinnoksi. Ensimmäinen puoliaika oli kovaa taistelua hieman Tower-voittoisesti. Kotijoukkue ei saanut pidettyä palloa ja rakenneltua hyökkäyksiä kovassa paineessa kuin ajoittain. Puolustussuuntaan vapareita tuli molempiin suuntiin liuta, RADin katkojen ajoittain ollessa laittomia, kun taas Tower keskittyi koviin taklauksiin selkäpuolelta.

Toisella puoliajalla kupletin juoni oli paljolti samanlainen. Noin kolmen vartin kohdalla Anssi pääsi vipuilemaan oikeasta laidasta päätyrajaa pitkin ja lopulta vielä kokeilemaan mokken ohittamista, mutta veto kilpistyi maalivahtiin. Hyökkäyksen jatkotilanteessa pallo kieri kohti oikeana topparia pelannutta Tonia. Aikaa olisi ollut vaikka mihin, vastustajia ei mailla halmeilla. Mutta RADin vaihtopenkki tiesi, että Tonilla oli "nyt mä täräytän” -katse silmissä ja kolme miestä huutaa ”Toni rauha!”. Kaikki tiesivät, että se oli turhaa. Toni mälläsi puhtaalla rintapotkulla sellaisen vedon vastapalloon, että Zlataninkin hevosenpotkut kalpenevat. Mieleen tuli Buster-sarjakuvien Super-Macin ihmevedot. Korkeus oli täydellinen 1,8 metrinen, mutta valitettavasti veto kiertyi noin metrin ohi maalin. Pahus. Se olisi ollut Pubiliiga-historian (tai Suomen jalkapallohistorian) upeimpia maaleja.

Taiteilijan näkemys Tonin tykinkuulasta.

Olisiko ollut RADillä pari muutakin paikkaa. Ainakin Virsu nousi kerran upeasti jykevän keskikentän katkonsa jälkeen, puhalsi pakkien ohi oikealta laidalta ja tykitti maanuoliaisen vain 30 cm ohi takatolpan. Mahtava nousu, mutta vaihtopenkillä ei voitu kuin voihkia niin lähellä ollutta tasoitusmaalia.

Vastustajan ansioksi on kyllä sanottava vahva fyysinen peli, jolla Tower dominoi keskikenttää. Ajoittain taklausten alle jäädessä tuntui, että oltaisiin ennemminkin Lontoon Towerissa. Lisäksi nipussa oli 4-5 liian nuorta, kovakuntoista ja taitavaa pelaajaa. Vääntö oli kovaa, ja luonnollisesti pelaajat opastivat tuomaria ansiokkaasti viheltämään oikein. Onneksi tuomari piti päänsä ja vihelsi kaiken minkä näki heti pois ja antoi lapun perään, jos tarpeelliseksi näki ja hyvä niin. Se piti pelin siistinä ja mitään lohdutonta sikailua ei esiintynyt. Teijo onnistui palautussyöttöä tavoitellessa telomaan vastustajan mokkea keltaisen kortin arvoisesti sääreen ja mokke lopetti pelaamisen vihellystä odotellessa, mutta tuomari ei tilannetta nähnyt. RAD ei kuitenkaan onnistunut tilannetta hyödyntämään. Teijollekin tuli siinä määrin huono mieli tilanteesta, ettei ihan loppuun asti ollut hereillä, vaikka Jetro oli melkein maalintekosektorissa jatkotilanteessa.

Lopussa Toni pääsi vääntämään tosissaan kympin kanssa, ja muutoinkin pakisto oli kovilla, mutta lisämaaleja ei tullut. Kauden ensimmäinen tappio 1-0 ja karvaalla tavalla: ei onnistuta paikoista, toisin kuin aikaisemmin. Kahdessa edellisessä pelissä kävi kenties vähän tuuri ja tilastoja vastaan ei voi taistella ikuisesti, mutta tuurikin pitää ansaita (kuten huomaatte, ajoittain teksti on jakomielistä, kun kahden kirjoittajan näkemykset eroavat).

Jälkipeleissä RADissä olivat Toni, Pasi, Veikko, Anssi, Teijo ja Paavo. Vierailevana tähtenä oli Sampo, KuuLan ja Real Beersin vanha jyrä. Parin oluen voimin keksittiin pitkä lista tekosyistä, miksi emme tänään voittaneet. Veikolla tekosyitä oli niin paljon, että kyyti sai lähteä yksin kotiin ja Veikko tiskiä kohti.

Parhaana pelaajana palkittiin oikeutetusti Virsu, joka oli todella näkyvä niin puolustuspäässä kuin hyökkäyspäässä.

/Veikko & Teijo