keskiviikko 8. elokuuta 2018

RAD FC - Mr. Fox 2 -1 (1 -1)

Kokoonpano: mv: Paavo, p: Virsu, Jaska kk: Marco, Veikko, Anssi, Emil, Juuso, Sauli (2. pa), Toni (1 min), Nuutti, Teemu (1. pa),  h: Pasi, Sauli (1 pa), Teemu (2 Pa)

Maalit: Veikko (Emil; melkein maalintekijänä Pasi), Sauli (Emil)

Kesä on kreisi! (taas?)
Viimeisestä blogista on sitten hetki aikaa. Veikko lähti lomille neljä viikkoa sitten ja tuon henkilökohtaisen, upean, sisäisen olutmarinoinnin aikana RAD pelasi kolme peliä lopputuloksena nolla maalia ja nolla pistettä. Tästä statistiikasta piti heti muistuttaa pelikavereille kentälle päästyä. Blogeja ei sitten kirjoiteltu, kun kuulemma pitää tulla maali, että voisi blogin kirjoittaa. No, hyvinpä kirjoitushommat vältettiin. Manageri-Toni oli muuttanut taktiikan maaliahneeseen 2-4-1-muodostelmaan, mutta tulosta vielä odoteltiin. Anssi oli jo viime matsin kolmen ottelun tappioputken jälkeen maansa myyneenä Radbarin jälkipeleissä pohtinut RAD-uran lopettamista. Veikko kävi puolestaan höntsäämässä ja hikoilemassa paskat pois maanantaina Paavon TYRMY-jengin kanssa ja huomasi olevansa aivan liian hidas ja huonokuntoinen tähän peliin. Pelikentälle polkiessa nivunen kiristäessä mitä mahtavimmassa kesäkelissä tuli mieleen, että taitaa olla liian monta kiloa ja vuotta mittarissa pallon potkimiseen. No ei auta, pakko se on rimpuilla joukon jatkona. Matsin jälkeen pääsee edes kaljalle.

Matsiin lähdettiin sitten "tutulla" 2-4-1 -muodostelmalla. Vastustajalla ei onneksi ollut liikaa vaihtopelaajia. Alku oli puolin ja toisin epämääräistä. Fox aloitti pelin ja aloitussyötön vastaanottanut pelaaja söytti ensimmäisen syötön ei kenellekään sivurajan yli. Mutta eipä RAD saanut sen parempaa aikaiseksi ekoilla minuuteilla. Pikkuhiljaa Foxin yhteispeli ja pelaajien laatu tuotti painetta RADin ehkä hieman sekavaan, mutta taisteluhenkiseen muodostelmaan. Topparit Virsu ja Jaska hoitivat onneksi tonttinsa enemmän kuin mallikkaasti ja saivat apua keskikentän keskustalta, lähinnä Anssilta ja Emililtä, jotka molemmat kunnostautuivat otteluin aikana mainiolla kk-pelaamisella. Pelinrakentelu ei kuitenkaan ollut varsinaisesti ollut RADin juttu. Maalipotkut kun annettiin lyhyenä, niin liian usein vastustaja sai karvauksella häirittyä pelinavausta. Fox onnistui saamaan pari maalipaikkaa, mutta viimeistely ontui pahasti ja vedot menivät pahasti ohi. Sauli pääsi kerran kokeilemaan pienestä kulmasta ja lähietäisyydeltä, mutta veto meni sivuverkkoon. Jaska taisi onnistua avaamaan Anssille maalintekopaikan ja tuo vanha kettu piti pallon koukussa, ja sijoitti yläpesään, mutta mokke perhana sai jonkun osan väliin ja pallo osui ylähirteen. Riparissa oli pakki ja Sauli kiinni, mutta tilanne taisi päätyä maalipotkuksi. Uudehko tulokas Emil osoittautui mainioksi pelimieheksi. Jalka liikkui, pelisilmää löytyy ja pallo pysyy koukussa kuin liimattu. Ja kyllähän Emil puhaltaa kentän läpi oikealta laidalta päätyyn asti, driblaa vastustajan sille kuuluisalle kebap-kioskille ja Veikko huutaa rankerajalla syöttöä. Ja pallohan tulee suoraan jalkaan, hieman pomppien. "Haltuun ja veto" on Veikko aina opastanut kaikkia. Ja paskat, veto liikkuvaan ja pomppivaan palloon. Laukaus lähtee hieman laiskasti kohti maalia, mutta valitettavasti kohti mokkea ja pelaajaruuhkaa mokken edessä. Mokke heittäytyy pallon eteen, mutta maalin edessä oli Pasi ja kaksi pakkia. Pasi kurottaa kohti palloa ja pallo kimpoaa juuri ohi pallon eteen heittäytyvät maalivahdin. Pallo on maalissa! RADin vaihtopenkki räjähtää! Veikko lähtee heti onnittelemaan Pasia maalista, joka tuumaa heti ensimmäiseksi: "en edes koskenut palloon". Pieni suunnanmuutos tapahtui siis vastustajan pakista. No, yhtä kaikki, maali mikä maali. Maalin jälkeen paine siirtyi armotta kohti RADin maalia. Jonkin ajan jälkeen Fox saa sivurajaheiton ja sehän annetaan pitkänä. RADin puolustus sekoilee pahasti, ainakin pari pelaajaa jää vajaaksi, Paavo yrittää kurkottaa palloa, mutta ei osu ja lopulta ylhäisessä yksinäisyydessä ollut Foxin pelaaja puskee pallon maaliin. Teemu nostaa kätensä ylös myöntäen hieman laiskan puolustustyöskentelyn. Loppuerä rimpuiltiin tasatulokseen.

Toinen puoliaika alkoi kovalla Foxin painostuksella. Onneksi Jaska ja Virsu hoitivat tonttinsa erinomaisesti ja katkoivat erityisesti Anssin ja Emilin avustuksella hyökkäyksen toisena perään. Pari vetoa olivat kohtuullisen pelottavia, mutta eivät supervaarallisia. Fox painoi päälle ja RAD rimpuili. Maalipotkut olivat pitkiä ja kakkospallot hävittiin. Fox rakenteli peliä, mutta sivurajaheitot yrittivät kaikki pitkillä, kuten ekassa maalissa. Ne otettiin RADin puolesta haltuun tyylikkäästi. Jossain vaiheessa Emil taasi vaihteeksi läpi oikealta laidalta, ajoi päätyyn ja syötti poikittain kohti maalia ja vesipostin virkaa maalin edessä toimitti Sauli, joka sai suhittua pallon noin 30 cm päästä maaliin. RAD johtaa 2-1! Tämän jälkeen Fox painostaa rajusti. Pahin tilanne oli jo melkein maali. Pallo taisi käydä ylärimassa, jonkun pelaajan jalka verkossa pallo pyöri maaliviivalla, mutta lopulta tuomari (sisäisen haukansilmäkameratarkistuksen jälkeen) tuomitsi kulmapotkun. Koska suurempaa protestointia ei tapahtunut Foxin puolelta, tuomio oli todennäköisesti oikea. Tämän jälkeen RAD härnäsi Foxia psyykkaamalla, Veikko pääsi kerran läpi puolustuksen sekaannuksen takia (ja räjähdysmäistä lähtönopeutta käyttäen), mutta mokke onnistui blokkaamaan vedon. Loppuminuutit oli Fox liian väsynyt saamaan aikaiseksi mitään, pallo pyöri puolelta toiselle ilman suurempia paikkoja. RAD voitti 2-1. Ehkä hieman anstaitsemattomasti pelitilanteisiin nähden, mutta maalit lasketaan.

MotM: Jaska, timanttisella puolustuspelillä. Myös Emil oli vahva ehdokas. Ja Virsu. Siinä pelin kolme tärkeintä pelaajaa. Ja Toni managerina huusi kurkkunsa käheäksi kentän laidalla kuin Ronaldo EM-kisojen finaalissa.

Jälkipeleissä RADissä: Veikko, Emil, Anssi, Toni, Pasi, Sauli ja Jaska.

Aikaseimmat kolme matsia, MotM:
Karjurock: Paavo
Ihan vaan Team: Matte (Paavo Runner up)
Satama: Ville (ei tietoa oliko Virsu vai Kuutti)

torstai 5. heinäkuuta 2018

Alvar Saints - RAD FC Kojo-Kojo (0 - 0)


Quagmire! 


Alvar Saints - RAD FC Kojo-Kojo (0 - 0)


Kookoonpano suurin piirtein: M: Paavo; P: Toni, Virsu, Jaakko, Nuutti, Stag-Matte; Kk: Veikko, Anssi, Henkka, Teemu, Ville K, Jeti; H: Sauli, Marco, Pasi

Quagmire! Yhdellä englanninkielisellä sanalla voisi kuvata Saintsien Samppiksen kenttää. Etukäteen oli pelko, että postimerkin pituisella ja yhtä leveällä kentällä on todellinen pöllyävä betonidyyni, mutta viimeaikaiset sateet olivat kastelleet kentän upottavaksi saveksi, suurin piirtein samanlaiseksi kuin Jenkit koki seikkaillessaan Vietnamissa aikanaan. Ja yhtä turhaa oli taisto myös tällä kertaa Samppiksen sannalla, myöskin molemmille osapuolille. RAD sai korvattua Teijon puutteen miehekkäällä nuppiluvulla, mutta eipä siitä ollut hyötyä. Raportin voisi lopettaa tähän, mutta jos nyt jotain raapustaisi. 

RAD lähti taistoon kaoottisella kokoonpanolla, jossa vain pakit tiesivät vaihtomiehensä. Kookoot ja kärjet arpoivat paikkaansa. Anssi ja Henkka yrittivät tuurata Teijoa, ja alussa Henkka pääsi pari kertaa näppärästi läpi ja kynäili boksissa lähellä päätyrajaa, mutta valmista ei tullut. Anssi päätti keskikentän yritysten jälkeen jäädä enemmän puolustamaan. Pallo pomppi lohduttomasti ja nappikset upposivat syvälle kenttään, tämä lohduton yhdistelmä sai aikaan todellisen antijalkapallollisen näytöksen, josta ei pitäisi ehkä enää kirjoittaa sanaakaan. 

Saints hallitsi postimerkin salat taas nerokkaasti varsinkin toisen puoliajan 3-1-3 -taktiikalla, jossa topparit poimivat RADin säälittävät avaukset ja palautti pallon pompoteltavaksi RADin päähän. Mutta eipä Saintsin suorituksetkaan huikeita olleet, kiitos erinomaisesti pelanneen RADin puolustuksen, jossa Virsu, Toni, Paavo, Nuutti, Matte ja Jaakko siivosivat kaiken, mitä eteen tuli. Saints pääsi selvästi lähemmäksi maalintekoa muutaman kerran, mutta vedot tulivat kaukaa. 

Nuutti siivosi kertaalleen helpohkosti pallon maaliviivalta ja pari sekaannusta taisi tulla ja yksi hyvä vapari. Mutta vedot meni aina ohi maalin. Alvarin kärkikalusto oli kyllä herhiläisenä karvaamassa ja se estikin pelin avaamisen. RADiltä Ville K onnistui saamaan tilanteita aikaiseksi juoksullaan (Villen oma jälkikasvu itki vaihtopenkillä odottamassa tilaisuutta päästä kentälle) ja pääsi kerran vapaasta paikasta tykittämään pallon yli maalin, paitsioasemasta toki. 

Body count oli RADille murheellinen. Hyvin aloittanut Henkka lopetti nivusen takia heti puoliajan jälkeen. Nuutin nyytit ja ehkä selkäkin sai kyytiä. Virsun silmäkulma meni paikattavaksi taistelutilanteessa, jossa vastustajan kädet kävivät ”hieman” liian korkealle. Puusilmä ei onnistunut näkemään pallontavoittelutilannetta, vaikka verta lensi varmaan jampan naamalle. Tilanne ei suoranaisesti ollut tahallinen, mutta noista kyynärpäistä pitäisi olennaisesti jakaa punkero. Muutoin peli oli erittäin siisti ja reilu, ehkä siistein koko kaudella. Pikkaisen huutoja sivurajaheitot taisi aiheuttaa, mutta tällaisia pelejä on kiva pelata, vaikka Virsu voi olla eri mieltä, kun silmäkulma meni paikkaukseen.

Lopuksi sitten antifutiksen antikliimaksi, muna-muna lopputulokseksi, kuinkas muuten.

Parhaaksi pelaajaksi valittiin Ville K kovasta yrityksestä. Olisi puolustuksesta voinut valita ottelun parhaaksi melkein kenet tahansa tai tietenkin Paavon, joka pelasi huippuottelun. Ehkä se oli se ongelma, koko puolustus oli graniittia, hyökkäyspäässä vain Ville K osoitti kovaa taistelutahtoa ja "onnistumisia”. Ei voi mitään, futis on maalintekopeli ja nollakaan ei aina riitä puolustajille tuomaan ansaittua kunniaa. No, Toni unohti ilmaiskaljalippunsa himaan, joten sekin jäi sitten juomatta.

Ottelun voittajaksi valittiin Pasi, joka tuumasi RADissä Anssin, Tonin, Veikon, Saulin ja kauniimman Saulin seurassa, että voittohan tämä oli, pääsi pubiin, kun tuli peliin.

/ Veikko, lomia odotellessa, seuraavaksi online joskus elokuussa.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

RAD FC - FC Höveli 1 -1 (0 - 1)

Nihkeä tasuri seesteisen kesäpäivän kohtalona

 

RAD FC - FC Höveli 1 -1 (0 - 1)


Mv: Paavo; P: Toni, Juuso, Jaakko (Matte 2. pa, jopa Erik); Kk: Erik, Teijo, Teemu, Marco, Matte, Jeti; H: Anssi, Veikko

Maali: Teijo (Anssi)

Höveli-pelin alussa oli hieman haikea tunnelma. Pilvet peittivät auringon ja lämpötilakin oli alle 20 astetta. Mutta se ei tunnelmaa selittänyt, sillä kyseessä sattui olemaan RAD-/Proffa-legenda Teijon toistaiseksi viimeinen ottelu. Seuraavaksi kutsuu työkomennus toisella puolella maapalloa ja sinne mennään sitten Itä-Suomen kautta. Ja koska edessä oli väliviikko, niin voi voi.

Matsi alkoi RADin vahvalla pallonhallinnalla. Ensimmäisen erän kuvio oli aika selvä. RAD painoi ja Höveli iski vastaan. Itse asiassa Hövelin kärjet olivat yllättävän liukkaita, vaikkei heti olisi uskonut. RAD loi paikkoja klassisesti kuin liukuhihnalta. Teijo sai ensimmäisen puoliskon parhaan paikan ja pääsi haastamaan kuudentoista rajalla, josta harhautuksella oikealle ja jalka vapaaksi. Lapikkaasta lähtikin heikommalla jalalla yllättävän painava veto, mutta mokke teki käsittämättömän rätkähdystorjunnan oikeaan kulmaan, eikä edes sylkenyt palloa eteensä.

Hövelin vastaiskut olivat yllättävän pahoja ja ajoittain linjan takana oli tilaa, jota Höveli pääsi hyödyntämään. RADin pakisto kuitenkin onnistui usein ne katkomaan tai viimeistään Paavo otti pari, kolme paikkaa hyvillä vastaantuloilla. Erityisen tärkeä oli puhdas läpiajo, jonka RAD-molari peitti ja torjui suvereenisti. Sitten kuitenkin taphtui jotain odottamatonta. RAD ei saanut katkaistua vastaiskua keskikentällä, ja voitetun kaksinkamppailun jälkeen Höveli sai edettyä vetopaikkaan, veti roikun yli Paavon, joka osui ylärimaan. Jatkopallo pomppasi takaisin hyökkäyssuuntaan kahden RAD-pakin ohi suoraan Höveli-pelaajalle, joka puski taitavasti/hövelisti yli/ohi Paavon pallon takanurkkaan maalin perukoille. Peli oli yllättäen 0-1 vierailjoille!

Tämän maalin jälkeen kupletin juoni oli aika selvä. RAD painoi hullun tavalla palloa vastustajan päätyyn ja Höveli avasi maalipotkut tai muutoin pitkällä, jonka RAD katkaisi keskikentällä. Teijo tuli parinkymmenen minuutin kohdalla laidasta läpi ja keskitti korkean takaviistoon, jossa Toni kuoletti rinnalla, mutta jalka ei noussut tarpeeksi korkealle pomppivaan palloon ja kova veto lähti korkeuksiin. Puoliajan loppupuolella jälleen Teijoa rapattiin boksin rajalla, mutta tuomari vihelsi vapaapotkun. Veikon mielestä videoteknologia olisi varmasti viheltänyt pilkun, mutta kun se ei vielä ole Pubiliigassa käytössä. Vaparissa Teijo antoi jälleen laukauksen sijasta Mattelle viereen, joka tykitti sielunsa syvyydestä pallon kolmen ja puolen metrin korkeuteen ja yli maalin.

RADin avauspeli ei aivan riittävästi toiminut ja paikkoja hassattiin. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että läpi koko pelin tuli useita vääriä sivurajaheittoja. Peli alkoi jopa kahdella perättäisellä väärällä heitolla, joille piti jo taputtaa ja hieman naurahtaa. Tämä sai Höveliin kotiutuneen ex-proffalaisen Janin jostain syystä kiehumaan. Mies pyöritti Hövelin keskikentällä palloa ihan mukavasti, mutta parit kolhut tuntuivat haittaavan peliä huomattavasti, eikä RADin onneksi asiaa maalintekosektoreille ollut. Loppua kohden tuomari kyllästyi viheltämään jokaista löysää tai muuten väärää heittoa. Muuten peli olisi käynyt tylsäksi. Erä päättyi 0-1.

Toinen erä jatkui juurikin niin kuin ensimmäinen päättyi. RAD painoi todellakin paikkoja liukuhihnalta, Höveli availi pallot keskikentälle, jossa RADin puolustus ne katkoi. Käytännössä koko toisen puoliajan aikana Höveli ei saanut hyökättyä RADin päätyyn. Vieraat taisivat saada aikaiseksi koko puoliajalla pari kaukovetoa, joista toinen oli ihan OK ohi maalin, ja pari, kolme turhaa kulmapotkua. Matte ”Stag” Hellberg juoksi kentällä päästä päähän kuin nuori hirvi, katkoi hövelit hyökkäykset ja tuki yläkertaa. Teijo otti katkoja ja avasi peliä keskikentällä hieman ensimmäistä puolikasta paremmalla prosentilla. Tosin tyhjää tilaa syntyi myös todella paljon Hövelin väsyessä tai höntyillessä.

Mutta ne tuhlatut paikat! Niitä oli ja paljon. Kentän laidalla oli turhauttavaa huudella, että taas oli lähellä. Anssi sai jokusen syötön laidalta boksiin Teijolta, mutta nyt ei vaan mennyt sisään tai maalille asti. Lisäksi Anssille tuli juoksupalloja, mutta ei ole vauhti niin kuin ennen ja irtautuminen 25-vuotiaita oreja vastaan ei enää onnistu. Pientä tai vähän isompaakin loukkaantumista on toki kaudella ollut. Nyt Anssi tietää, miltä Veikolta tuntui 15 kiloa ja vuotta sitten. Noin 20. maalipaikan tullessa Teemu ehti jo huudella taka-alueella maalintekijän elkein, mutta Teijon kova keskitys viuhui ohi ja jätti Teemun surkuttelemaan liukkarin (sen liikkeen) puutetta.

Teijo loi usean paikan, puski vaihteeksi oikealta laidalta läpi Erikin oivallisesta juoksupallosta, mutta keskityksestä Jetron veto 5 metristä napsahti sääreen ja reilusti ohi. Lopulta väistämätön tapahtui. Oikealla laidalla palloa toimitettiin jatkuvasti lähemmäksi boksia: ensin kosketuksen sai Jetro, joka sai toimitettua pallon Anssille Hövelin puolustuksen seuratessa katseella. Anssi passasi pikkunäppärän syötön ilmassa Teijolle avopaikkaan keskisektorille. Tämän tason pelaaja ei kahta kertaa erehdy tällaisesta paikasta, eli suomeksi sanottuna pallo meni rintapotkulla voimalla verkon perukoille. Tasoitus 1-1, ja vihdoinkin!

Tämän jälkeen RAD haki raivokkaasti maalia, olisiko Marco päässyt parhaalle paikalle, mutta ei tullut tulosta. Aivan viimeisellä sekunnilla Teijo oli vielä boksissa vastustajien keskellä vetopaikassa, mutta paukut eivät enää riittäneet kuin kärkkäriin, joka pyörähti säälittävää vauhtia hyvin torjuneen molarin hyppysiin. Takanurkka oli jälkiviisaana aivan vapaana. Ei auta, tuomari puhalsi saman tien pilliin ja peli päättyi turhauttavaan 1-1 tasapeliin. Tuhlailustakin voi näköjään tehdä taidetta.

Illan parhaasta suorituksesta vastasi tuomari, joka piti pelin tarkasti hyppysissä ensi minuuteista saakka, ei kuunnellut mussutusta ja vihelsi taklaukset pois heti estäen koston kierteen. Lisäksi keltakortit jaettiin ansiosta, yksi meni Teijolle tarkoituksellisesta kampista vastahyökkäyksen torjumiseksi ja muita ei voi muistaa. Taisi vastustajakin saada ainakin yhden. Tällaisen linjan takia peli oli siisti läpi ottelun.

Pelin parhaana palkittiin ansaitusti Teijo, joka laukoi tasoittavan maalinkin. Puolustuslinja ja Paavo pelasivat kyllä passelin ottelun, mutta hyökkäyspäässä oli ruuti liian märkää. Lopussa Juuson nilkka vääntyi, joka ei olennaisesti helpottanut loppukiriä. Toivottavasti Juuso on jo pelikunnossa huomisessa Alvar-matsissa. Ottelun jälkeen Toni piti lyhyen puheen Teijolle ja erikoispalkintona annettiin huikea belgialainen luostariolut Rochefort 10, jonka pitäisi olla kohtuullista RADin maalinsylkijälle/pelinrakentajalle/ankkurille, vähän niin kuin Roy Keane aikanaan ManUtd:lle, paitsi parempi.

RADiin eksyi kokonainen yli joukkueellinen pelaajia jälkipeleihin: Toni, Veikko, Teijo, Erik, Matte, Teemu, Marco, Anssi ja Paavo. Hienoa!
/ Veikko & oikolukijana Teijo

torstai 14. kesäkuuta 2018

FC Semafori - RAD FC 0 - 3 (0 - 1)

RAD palasi voittojen tielle


FC Semafori - RAD FC 0 - 3 (0 - 1)

 


Maalit: Ville K. (Anssi), Teijo (Anssi), Sauli (Ville K.)

Mv: Paavo; p: Virsu, Juuso, Toni; kk: Teemu/Ville K., Jeti/Marco, Matte/Teijo; h: Sauli/Anssi

Keltsit: Toni


Naapurissa alkavien MM-kisojen kenraaliharjoitukseksi oli aikataulutettu Semaforin ja RADin välinen ottelu legendaarisella Juhannuskukkulan hiekkakentällä. Ainakin omat pubiliigamuistoni ko. areenalta ulottuvat 15 vuoden taakse, eikä mikään todellakaan ole muuttunut noista ajoista: yhtäaikaa liian kova ja liian pehmeä hiekka-alusta, ruosteiset tonnin painoiset rautaverkkomaalit, kentän pieni koko, fanaattinen kotiyleisö… Näin se oli varmaan jo 70-luvulla, kun Turun Pubiliiga aloitti ja RADin pelaajisto ei ollut vielä edes ajatus isiensä mielessä. Kentälle saavuttaessa tulikin heti kommentoitua Juusolle, että nyt on todellista Pubiliigaa tarjolla. Ottelun alla poissaoloilmoitukset sekä vamma- ja sairastumisviestit Nimenhuudossa aiheuttivat lievää epävarmuutta RADin iskukykyisyydestä, lopulta paikalle kuitenkin ilmaantui ainakin paperilla varsin OK kokoonpano (ks. yllä).

Ja sitten pompottelu käyntiin, sitähän se tietenkin olisi pienellä hiekkakentällä. Ehkä vähän yllättäenkin RAD kuitenkin avasi pelin vahvasti. Puolustuslinja katkoi Semaforin hyökkäysyritykset alkuunsa, toimitti palloa harkitusti keskikentän työmyyrille, joiden kautta palloa taas saatiin hyökkäyskolmanneksella ja boksiinkin asti. Joku hiukan onnekkaampi pomppu boksissa, niin RAD olisi maalannut jo tässä vaiheessa. Kun onnekasta pomppua ei kuitenkaan kuulunut, niin alun painostusvaiheen parhaimmaksi tilanteeksi jäi kuitenkin Juuson miltei puolikentästä nostama 20 metrin korkuinen roikkupallo, jonka vastustajan pätevä veskari sai taaksepäin juoksuun heitetyllä syöksynnällä viime hetkellä nostettua yli oman maalinsa. Hieno roikkupallo aivan takaylänurkkaan (vai alanurkkaan, niin korkealta oli tulossa) ja hieno torjunta. Veskari törmäsi samalla siihen kuuluisaan tonnin painoiseen ruosteiseen maaliin, mutta ei onneksi loukkaantunut. 

Olikohan tästä seurannut kulma vai seuraava, kun RAD sitten kuitenkin maalasi. Anssi asteli antamaan kulmapotkua vasemmalta saatuaan ensin Teijolta ohjeet laittaa se perinteinen. Ei-niin-vakio-kulmanantajalle tämä ohje sisälsi kuitenkin liian vähän informaatiota siitä, että mitä oikein odotettiin, joten Anssi päätti vain toimittaa pallon ilmassa maalintekosektorille. Kuutin Ville olikin eksyttänyt vartijansa jonnekin ja liikkui vapaana pilkun ja maalin väliselle alueella. Pallo tuli Villen ulottuville ja hän puski pallon kylmän viileästi maalin oikeaan alakulmaan. 0-1! Riemastuttava maali noin 20 min. pelin jälkeen.

Maalin jälkeen RADin pelinhallinta alkoi herpaantumaan ja Semafori pääsi painamaan muutaman taitavan pelurinsa kautta hyökkäyksiään kohti Paavon vartioimaa maalia. RADin hyökkäyksiinlähdöt jäivät telineeseen ja paine omassa päässä kasvoi. Virsun, Juuson ja Tonin muodostamalla RADin puolustuslinjalla on kuitenkin todennäköisesti enemmän Pubiliiga-matseja alla kuin yhdelläkään toisella puolustuksella ja ikääkin yhteensä reilut satakaksikymmentä vuotta – nämä kaveri eivät siten sula missään paineessa. Ne kudit, jotka eivät pysähtyneet näiden herrojen ruhoihin, hoiti sitten Paavo omalla eleettömällä tyylillään. RADin tuulimyllyn lavat (kädet) yltävät tolpasta tolppaan ja pelisilmä on kunnossa, joten kaveri vain on aina pallon tiellä. Semafori tykkäsi nostaa boksiin keskityspalloa ja lyödä painetta perään, ajoittain varsin laittomin keinoinkin. Iso-P kuitenkin kävi läpsimässä keskityksen toisensa perään turvallisemmille vesille. 

Ekan jakson lopussa Semafori pääsi kuitenkin kulmapotkusta ylärimaan asti. Sauli muisteli tilannetta pelin jälkeen nainen kainalossa Radbaarissa jotensakin näin: “Näin heti, että tuota kaveria en pysty vartioimaan, liian ovela ja atleettinen; se katsoi jo valmiiksi reitin minne meinaa juosta; päätin vain tarttua kaveria kiinni kädellä; ei perhana auttanut, se vain meni, joten sitten tartuin kahdella kädellä, ja siihen se viimein kaatui; olin ylpeä itsestäni”. RADin vaihtopenkille tilanne näytti kyllä hiukan vaaralliselta, pallo ei nimittäin ollut lähimaillakaan ja tuomarin pillikäsi teki jo liikkeen suuta kohti. RADin pelasti rankkarilta ehkä lopulta se, että Semaforin hyökkääjä samassa kulmatilanteessa – takakulmalla siellä missä pallo oikeasti oli – alisti Tonia työntämällä tämän pois tilanteesta ja hyppäämällä selkään päästen puskemaan pallon ylärimaan. Rike puoleen ja toiseen, maalitilanne, mutta ei maalia tai rankkaria – tasan meni siis. 

Semaforin vahva jakso jatkui pitkälle toiselle jaksolle saakka, mutta RAD puolusti kurinalaisesti. Vasemman laidan vikkelät laiturit Jetro ja Marco yrittivät muutamaan kertaan nostaa RAD-hyökkäystä, mutta jäivät tilanteissaan melko lailla yksin, kun keskellä pelanneet Teijo ja Matte joutuivat vetäytymään alas puolustuksen tueksi. Kertaalleen RAD kuitenkin sai kovan pyörityksen, jossa palloa siirrettiin mieheltä miehelle ainakin minuutin verran Semaforin boksin nurkalla. Tai ainakin Sauli pyöri kuin hullu puurossa (meniköhän nyt sanonnat jotenkin sekaisin). Lopulta Teijo kikkasi pakin ohi ja sai jaloille vaparin arvoisesti aivan boksin rajalla. Matte oli vaihteeksi pakin paikalla ja tuli neuvonpitoon, jossa ei alkuun meinannut yhteistä säveltä löytyä. Toteutus oli kuitenkin täyttä rautaa, ja peitelty pieni siirto vasemmalle antoi Mattelle vapaan vetopaikan. Pommi suuntautui maalin kattoon molaria päin, joka sai torjuttua kulmaksi. RADin vaparit ovat olleet jo monta vuotta kiltisti sanoen tehottomia, joten onnistuminen ilman maaliakin luo hieman uskoa.

Toisella puoliajalla meno jatkui samankaltaisena, ja RAD olikin avausmaalista lähtien pinteessä puolisen tuntia. Semaforin yksi parhaista risaisissa lenkkareissa pelannut hyökkääjä vei Teijoa keskikentän kaksintaistelussa, eikä jälkimmäiselle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pyytää vastustaja tanssiin. Käsikynkässä mentiin sen verran pitkään, että tuomari havainnoi semaforilaisen ahdingon ja palkitsi vaparilla. Myös vastaparia olisi voinut muistaa keltaisella, mutta kuten hetken päästä voi todeta, korttien suhteen oli konservatiivinen linja. Semaforin taituri mutisi, että aina sama #12, johon kyseinen #12 ei voinut kuin hymyillä takaisin, joka näytti syövän vastustajaa aina vain enemmän. Vaparin blokkasi komeasti Ville K., jolta lähti ranteesta tunto ankaran vedon takia.

Pelissä kuin pelissä on kuitenkin muuttuvat momentuminsa. Pelikellon edetessä tappiolla ollut Semafori joutui nostamaan entistä enemmän ukkoa hyökkäykseen ja RAD pääsi siten paremmin vastaiskuihin. Yhden tälläisen vastaiskun seurauksena Matte olikin sitten yhtäkkiä läpiajossa, sai kosketuksen juuri ennen molaria ja jo kirmaamassa pallon perään maalivahdin ohittaneena. Tilanteen pysäyttääkseen veskari tarttui alimpana ukkona takaapäin kahdella kädellä Matten paitaan estäen tämän pääsyn palloon. Itsestään selvästi tilanteesta tuomittiin rankkari, mutta kortti oli yllättäen vain keltainen. Suurin osa RADista olisi pitänyt punaista ansaittuna, mutta jotkut uudistettuun sääntökirjaan perehtyneet arvioivat keltaisenkin mahdolliseksi tuomioksi, koska nykyään ei kuulemma anneta tuplarangaistusta eli punaista ja rankkaria kovin helposti. Paidasta kaksin käsin repiminen tosin ei jätä paljoa tulkinnanvaraa tahallisuudesta. 

Kun kukaan ei innokkaasti rynnännyt pilkkua ampumaan, Matte totesi, että hän voi yrittää. Pallo mitattiin pilkulle ja Matte lähti liikkeeseen. Taisi yrittää klassista ratkaisua keskelle yläriman alle, mutta ylärimaan jysähti tykki. Kimmoke pomppasi vielä maan kautta suoraan keskikentälle, josta Semafori lähti saman tien vastahyökkäykseen. Vaihtopenkillä ja luultavasti Matten pääkopassa pohdittiin, että tuohon tasoitus, niin saattaa nakertaa aika rankasti. Mitään mainittavaa kotijoukkue ei kuitenkaan saanut kontrattua.

Joka tapauksessa RAD oli taas saanut uutta puhtia. Oikean laidan linkit Ville K. ja Teemu pääsivät nostamaan hyökkäyksiä ja pian saatiinkin taas kulma. Taas tuli ohjeet Teijolta antaa tavanomainen, ja tällä kertaa Anssi oli kartalla, kun määritelmä tavanomaiselle oli kysytty tauolla. Enempää ei voi paljastaa, kun tulevat vastustajat kuitenkin skouttaavat näitä plokeja. Anssi kuitenkin laittoi sen tavanomaisen tarjoiluun ja kas kummaa Teijo ryntäsi tavanomaiselle paikalle jatkamaan, riittävä kosketus vasurin ulkosyrjällä ja pallo vieri nautinnollisen hitaasti maalivahdin räpiköivien käsien kautta kainalosta verkon perukoille. 0-2! RADista on kehittynyt jäätävä kulmapotkukone. 

Semafori pyristeli vielä hetken, kunnes Ville K. ja Sauli päättivät antaa armonlaukauksen. Semafori luovutti pallon keskikentän harhasyötöllä Teijolle, jolla oli tilaa ja aikaa suunnitella hyökkäys ja veroilmoitus yhdellä kertaa. Ville sai pallon vauhtiin paraatipaikalleen oikealle laidalle, ohitti yhden pakin, ohitti toisen ja pommitti noin rangaistusalueen rajalta kuulan kohti takanurkkaa. Veskari sai syöksyen vaivoin torjuttua tämän, mutta Sauli oli kärppänä haistanut mahdollisuuden jatkopalloon ja ohjasi, kuin kiusoitellakseen, pallon jalkapohjalla maalin samaan nurkkaan, missä molari vielä makoili. 0-3 ja peli käytännössä ohi. 

Viimeisten minuuttien aikana Semafori nosti jo molariakin hyökkäystensä kärkeen, mutta sekään ei enää auttanut. Duo Teemu & Sauli löysi itsensä vielä vapaana maalin edestä, pallon ollessa suurin piirtein kavereiden välisen etäisyyden keskipisteessä. Kuka siis yrittää ratkaisua? Arvontaa, nykimistä ja lopulta Teemu kokeili vasurillaan kutia. Tällä kertaa veto jäi kuitenkin melkolailla suutariksi, vaan ei se mitään, kolme maalia riitti hyvin takaamaan maukkaan voiton RADille.

Tulos oli erinomainen, vaikka peli ei nyt aina meiltä niin kaunista ollutkaan. Vastustaja otti tappionsa varsin raskaasti, mikä olikin oikeastaan ymmärrettävää, olivathan he melkoisen suvereenisti hallinneet merkittävää osaa pelistä. Man of the match meni Paavolle, joka esitti lukuisia huipputorjuntoja ja keskitysten katkoja. Myös Ville K. oli upealla maalillaan ja toisen mahdollistajana ehdolla, samoin Anssi loistavilla tarjoiluilla kahteen maaliin. Tärkeänä poimintana mainitaan vielä flunssaisen Maten vahva peli keskikentän keskustassa. Hallintaa tällä pelin ehkä tärkeimmällä alueella ei olekaan väistämättä menetetty siinä vaiheessa, kun RADin kultakenkä Teijo siirtyy latinokentille. Jälkipeleihin RADiin jaksoivat vielä toiselta puolelta kaupunkia Paavo, Anssi ja Sauli.

/ Anssi & Teijo

torstai 7. kesäkuuta 2018

RAD FC - FC TOWER 0 - 1 (0 - 1)

Voittoputki katki tiukassa kärkikamppailussa


RAD FC - FC TOWER 0 - 1 (0 - 1) 


Mv: Paavo; P: Matte/Toni, Virsu, Jaakko, Juuso; k: Toni/Matte, Ville K., Teijo, Jeti, Pasi, Teemu; H: Anssi, Veikko

Keltsit: Ville (jälkipelikosto, kun sai kyynärpäästä naamaan), Jaakko (taktinen hyökkäyksen katkaissut taklaus)

Kentän laidalla oli kannustajaksi saapunut RAD FC:n alkuperäisen inkarnaation FC Proffan legendaarinen emeritus player manager Tomppa. Hienoa, että pääsit paikalle!

Kylmä oli ilta ja niin oli RADin kyyti kesäkuun ensimmäisessä kotiottelussa. Koossa oli ihan kilpailykykyinen nippu, mutta 10-15 vuotta nuoremmat atleettiset pelimiehet ottivat keskikentän haltuun kovuudella ja pallokin pysyi vielä jalassa. Heti alusta lähtien Virsu väänsi tosissaan vastustajan jo viime vuodesta tutun #10 kanssa, joka oli pelimies niin pallolla kuin fyysisesti. Toisin kuin viime kaudella, taiturin tueksi oli hyökkäyspäähän saatu pari muutakin raamikasta, nuorta pelimiestä.

Jetro taisteli heti alkuvihellyksestä lähtien juuri oikealla taktiikalla vastustajan kovaa peliä vastaan menemällä jatkuvasti sinne missä pallokin pomppi, vaikka selkään tuli miestä jatkuvalla syötöllä ja nappulakenkää koipiin. Tower onnistui vyöryttämään peliä laadukkaasti ja sai painetta RADin maalille ensimmäisen vartin ajan. Ja yht´äkkiä lähti kova, kierteinen veto kohtuullisen kaukaa suoraan päin RADin maalia. Paavo yritti ottaa kopin, mutta pallon kierre vei pelivälineen vastustamattomasti verkon perukoille. 0-1 vieraille! Paavolla oli Kariuksen hanskat kädessä! No, oppirahat on maksettava, tuollaiset pallot pitää nyrkkeillä ja niin Paavo jatkossa tekikin. Sitä paitsi, parempi opetella Pubiliigassa kuin Mestareiden liigan finaalissa.

Viimeiset hanskat, jotka Paavo ostaa eBaystä myyjältä loriskarius (572 negative feedback)
 
RAD ei myöskään jäänyt ilman mahdollisuuksia (vaikka välillä siltä tuntuikin). Anssi pinkoi vasenta laitaa läpi pitkään palloon, harhautti pakkia lyömällä liinat kiinni ja veti kaukaa tulisesti, mutta sivuverkkoon. Veikko myös haistoi topparin (Veikko on muuten tuskin koskaan topparia salskeampi) kykenemättömyyden katkaista läpipalloa, pääsi osittain läpi, mutta aavistuksen hätäinen veto pomppivaan palloon vasurilla meni metrin ohi maalin. Nyt oli taistelupari kohdillaan, nimittäin Veikkokin pystyi juoksemaan yksin läpi.

Tower dominoi fyysisesti keskikenttää ja sai luotua paikkoja, mm. sivuverkko soi. Erästä pitkää keskitystä katkomaan tullut Paavo päätyi lähes omaan kulmaukseen pallollisen vastustajan kanssa, josta #10 pisti keskityksen takatolpille. Vastapuolen hyökkääjä nikkasi jo pallon yhden pakin yli maaliverkkoa kohti, mutta yhtäkkiä lähes maaliviivalle singahti päineen Virsu, siivoten pallon väljemmille vesille. Säikähdyksellä selvittiin.



Toni pääsi väläyttämään pitkää rajaheittoaan ja Teijo juoksi boksiin, mutta maalivahti koppasi ilmapallon hyvin tälläkin kertaa ja sai vielä vaparinkin palkinnoksi. Ensimmäinen puoliaika oli kovaa taistelua hieman Tower-voittoisesti. Kotijoukkue ei saanut pidettyä palloa ja rakenneltua hyökkäyksiä kovassa paineessa kuin ajoittain. Puolustussuuntaan vapareita tuli molempiin suuntiin liuta, RADin katkojen ajoittain ollessa laittomia, kun taas Tower keskittyi koviin taklauksiin selkäpuolelta.

Toisella puoliajalla kupletin juoni oli paljolti samanlainen. Noin kolmen vartin kohdalla Anssi pääsi vipuilemaan oikeasta laidasta päätyrajaa pitkin ja lopulta vielä kokeilemaan mokken ohittamista, mutta veto kilpistyi maalivahtiin. Hyökkäyksen jatkotilanteessa pallo kieri kohti oikeana topparia pelannutta Tonia. Aikaa olisi ollut vaikka mihin, vastustajia ei mailla halmeilla. Mutta RADin vaihtopenkki tiesi, että Tonilla oli "nyt mä täräytän” -katse silmissä ja kolme miestä huutaa ”Toni rauha!”. Kaikki tiesivät, että se oli turhaa. Toni mälläsi puhtaalla rintapotkulla sellaisen vedon vastapalloon, että Zlataninkin hevosenpotkut kalpenevat. Mieleen tuli Buster-sarjakuvien Super-Macin ihmevedot. Korkeus oli täydellinen 1,8 metrinen, mutta valitettavasti veto kiertyi noin metrin ohi maalin. Pahus. Se olisi ollut Pubiliiga-historian (tai Suomen jalkapallohistorian) upeimpia maaleja.

Taiteilijan näkemys Tonin tykinkuulasta.


Olisiko ollut RADillä pari muutakin paikkaa. Ainakin Virsu nousi kerran upeasti jykevän keskikentän katkonsa jälkeen, puhalsi pakkien ohi oikealta laidalta ja tykitti maanuoliaisen vain 30 cm ohi takatolpan. Mahtava nousu, mutta vaihtopenkillä ei voitu kuin voihkia niin lähellä ollutta tasoitusmaalia.

Vastustajan ansioksi on kyllä sanottava vahva fyysinen peli, jolla Tower dominoi keskikenttää. Ajoittain taklausten alle jäädessä tuntui, että oltaisiin ennemminkin Lontoon Towerissa. Lisäksi nipussa oli 4-5 liian nuorta, kovakuntoista ja taitavaa pelaajaa. Vääntö oli kovaa, ja luonnollisesti pelaajat opastivat tuomaria ansiokkaasti viheltämään oikein. Onneksi tuomari piti päänsä ja vihelsi kaiken minkä näki heti pois ja antoi lapun perään, jos tarpeelliseksi näki ja hyvä niin. Se piti pelin siistinä ja mitään lohdutonta sikailua ei esiintynyt. Teijo onnistui palautussyöttöä tavoitellessa telomaan vastustajan mokkea keltaisen kortin arvoisesti sääreen ja mokke lopetti pelaamisen vihellystä odotellessa, mutta tuomari ei tilannetta nähnyt. RAD ei kuitenkaan onnistunut tilannetta hyödyntämään. Teijollekin tuli siinä määrin huono mieli tilanteesta, ettei ihan loppuun asti ollut hereillä, vaikka Jetro oli melkein maalintekosektorissa jatkotilanteessa.

Lopussa Toni pääsi vääntämään tosissaan kympin kanssa, ja muutoinkin pakisto oli kovilla, mutta lisämaaleja ei tullut. Kauden ensimmäinen tappio 1-0 ja karvaalla tavalla: ei onnistuta paikoista, toisin kuin aikaisemmin. Kahdessa edellisessä pelissä kävi kenties vähän tuuri ja tilastoja vastaan ei voi taistella ikuisesti, mutta tuurikin pitää ansaita (kuten huomaatte, ajoittain teksti on jakomielistä, kun kahden kirjoittajan näkemykset eroavat).

Jälkipeleissä RADissä olivat Toni, Pasi, Veikko, Anssi, Teijo ja Paavo. Vierailevana tähtenä oli Sampo, KuuLan ja Real Beersin vanha jyrä. Parin oluen voimin keksittiin pitkä lista tekosyistä, miksi emme tänään voittaneet. Veikolla tekosyitä oli niin paljon, että kyyti sai lähteä yksin kotiin ja Veikko tiskiä kohti.

Parhaana pelaajana palkittiin oikeutetusti Virsu, joka oli todella näkyvä niin puolustuspäässä kuin hyökkäyspäässä.

/Veikko & Teijo

torstai 31. toukokuuta 2018

Waterloo Wonderers - RAD FC 1 - 2 (1 - 0)

RADin rautainen rutiini liikaa WaterLoon ihmettelijöille

Waterloo Wonderers - RAD FC 1 - 2 (1 - 0)


Maalit: Oma maali, Teijo (Veikko)

Mv: Paavo; p: Virsu, Teemu/Anssi, Matte, Toni, Ville K; kk: Veikko/Teemu, Jeti, Teijo, Erik, Marco, Sauli; h: Anssi/Veikko, Pasi
Keltsit: Virsu, Ville K, Matte
Kentän laidalla: Jetin ja Paavon kaunis TYRMY-kaveri, Red Bull -tarjoilu ja Samikin vilahti paikalla

Red Bull antaa mainoksen mukaan siivet. Mutta RAD Bull antaa voitonhimon. Mutta tästä enemmän myöhemmin. Pelin asetelmat olivat siltä osin selvät, että kyseessä oli jonkinasteinen ystävyyspeli. Veikon ja Anssin entinen joukkuekaveri Timo eksyi Waterloohon, eikä RADiin. Perjantaina Waterloon terassilla Timo ja Veikko psyykkasivat ennakkoasetelmat: Timo kertoi, että jykevä toppari Mr. Moore oli kertonut, että vaikka kentän ulkopuolella olette ystäviä, kentällä ette ole. No, Veikko kuittasi, että tällä kertaa en jätä ratkaisua jatkoajalle, kuten viimekertaisessa Pubiliiga-kohtaamisessa viitisentoista vuotta sitten. Ottelun alussa ihmeteltiin pikkuruista kenttää, joka onnesi saatiin järkevän kokoiseksi maalia siirtämällä, ja hulluja sikin sokin meneviä viivoja. Rajamerkinnät hoidettiin osittain tötteröin. Ja ei kun pelaamaan.

Ottelun alku oli RADin orastavaa hallintaa tai ainakin tasaista vääntöä, ja tämä realisoitui muutamana maalipaikkana. Marcon ilmiömäinen maalivainu todentui jälleen, ja hän pääsi kokeilemaan nostoa mokken ohi, mutta pallo meni hieman yli maalin. RAD sai pari muutakin vetoa aikaiseksi, joita ei sen tarkemmin muista, vedot suuntautuivat kuitenkin taivaille. Jo parin minuutin pelin jälkeen Teijo ryntäsi pomppupalloon WaterLoon naisvahvistuksen kanssa. Taklaus tuli selästä ja mimmi kentän pintaan, josta kotijoukkueen alakerran kapellimestari Moore hieman jo muistutteli Teijoa.

Yhdessä vastahyökkäyksessä Veikko veti pallon pakin jalkojen välistä hurjalla vauhdilla, mutta ei saanut palloa täysin haltuun toisen pakin tullessa väliin. Jatkotilanteessa pallo oli kuitenkin pyöreä ja pomppi puolelta toiselle, ja lopulta boksin rajalla Pasi pääsi väliin ja veti kovan vedon ylänurkkaa himoiten. Molari sai näpit vaivoin väliin. Pasin avausmaali leijuu aina lähempänä ilmassa. Kulmapotkusta Veikko antoi loistavan navankorkuisen etutolpalle, mutta Teijo ei ehtinyt paikalle.

Ja pääsipä Veikko kynäilemään pari kertaa boksiin ja viemään vartaloharhautuksilla tankkimaisen Mooren ja vasemman pakin ulos pelistä, mutta veto blokattiin ja syöttö oli luokaton. Vauhti ei riitä. Anssi taisteli pari kertaa juoksupalloja, mutta ei aivan selvinnyt voittajana pakkien puristuksessa. Valitettavasti puolustuspäässä peli oli hermoilua ja mitä pidemmälle peli meni Waterloo sai puskettua painetta RADin päähän.  Kotijoukkueen kulmapotkussa toppari Moore nousi jo takatolpalle ja huuteli pitkään ja hartaasti "Just punt it!" vielä tilanteen jälkeenkin, mutta eipä palloa kuulunut. Ennen kaikkea useamman kerran kaksi RADin pelaajaa oli menevinään palloon ja kumpikaan ei mennyt. Tällaisia kaksintaisteluja hävittiin useita. Jeti tuumasi vaihdossa, että tasuri on meille ihan hyvä tilanne.

Ja sitten se pahin tietenkin tapahtui. Powers, Wonderersin hopeakettu, peippaili keskikentän nousulla aluksi ylipelanneen Teijon kaffelle, tämän jälkeen jatkoi nousuaan ohittamalla vartaloharhautuksilla pari, kolme RADin pelaajaa ja sijoitti pallon pilkun tienoilta ohi voimattoman Paavon. 1-0 kotijoukkueelle. Maaliin kulminoitui WaterLoon pelaajien taito pelata pikkunäppärää ja pitää pallo, kun RADin peli meni roiskimiseksi, eikä palloa saatu rauhoitettua ollenkaan. Voisi jopa sanoa, että RADin peli oli niin ponnetonta, että maali oli Loolle ansaittu.

Lisäksi otteet alkoivat koventua tilanne tilanne jälkeen. Keltalappua olisi pitänyt heilutella useampaan kertaan, jälleen Teijo myönsi itsekin, että keltaista olisi pitänyt näkyä jo vartin pelin jälkeen, kun muutama taklaus tuli takaapäin. Mutta vasta Virsun taklaus nousevaa hyökkääjää vastaan riitti varoitukseen. Ja tämä tietenkin aloitti kovan huutelun tuomarille niin kentän laidalta kuin kentällä. Vapari pysähtyi RADin jykevään muuriin.

Puoliaika oli RADin surkein tällä kaudella ja viime kaudellakin saa huonompaa hakea. Onneksi Loo ei ollut terävämpi hyökkäyksissä, paikkoja ei kuitenkaan hirveästi tullut. Ei ainakaan sellaisia, joita Paavo ei olisi hoitanut. Yhden ilkeän korkuisen kaukovedon Paavo torjui hienosti oikeasta alakulmasta sivummalle. Jopa Mattella oli välillä vaikeuksia pallon kanssa. Pelaajien iloksi kentälle pöllähti kaksi nuorta tyttöä promotoimaan Red Bull -juomia kylmien näytteiden avulla. No, jotain piristystä kyllä tarvittiin ja kylmä RAD/Red Bull tuli kyllä tarpeeseen. Puoliajalle mentiin Loon ansaitussa 1-0 johtoasemassa.

Erätauolla Toni totesi, että jokaisen pitää vetäistä Red Bullia, niin saadaan siivet. Tähän Veikko huikkasi osuvasti, että tarvitaan jalkoja, eikä siipiä. Toiseen puoliaikaan annettiin tärkeä ohje: Nyt kovaa tilanteisiin, muuten ei tule hommasta mitään. Ja Paavo levittää avaukset laitoihin, syvälle laitoihin.

Ainakin tilannekovuus muuttui täysin. RADin pelaajat ajoivat kovaa tilanteisiin, välillä liiankin kovaa. Ville K nousi pakin paikalta ja veti liukkarin järkyttävän myöhässä, mutta onneksi pakki oli pelimies ja väisti viikatteen. Ja tästähän alkoi kalabaliikki. Pakki kävi Ville kimppuun kuin yleinen syyttäjä, ehti hieroa kättä naamaan, ja kasa pelaajia meni purkamaan tilannetta. Tuomari tuttuun tapaan ei nähnyt lyöntiä (niin kuin ei montaa muutakaan väärää taklausta, koiruutta, sivurajaa tai yhtään mitään pelin aikana), mutta Villen viikatteesta tuli sentään ansaittu keltainen. Taklaus oli sen verran kova, että otteet kovenivat entisestään ja peli ei ollut enää tuomarin hanskassa.

RADin paine jatkui ja varsinkin Loon nuoremmat pelaajat olivat helisemässä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja kova paine tuotti toivotun, vaikkakin odottamattoman tuloksen. Oikealla laidalla ainakin Sauli ja Anssi painostivat pakkia, mokke tuli lähelle hakemaan syöttöä ja syöttö lähtikin suoraan selkärangasta, kovaa ja ohi oman maalivahdin, suoraan omaan maaliin etukulmasta. 1-1! Paine kävi liian suureksi. Mestareiden liigan finaali tuli mieleen.

Tämän jälkeen RAD jatkoi kovaa painostusta. Teijo karvasi kovaa sivurajaheiton RADille hyökkäyspäässä. Tämä oli psykologisesti erittäin tärkeä karvaus, nimittäin tämän jälkeen joukkue taisteli entistä kovemmin. Sivurajaheiton jälkeen palloa taisteltiin maalipaikalle Anssin toimesta, ja jälleen kerran Marco haistoi paikan takanurkalla ja pääsi kokeilemaan, mutta pakki ehti blokkaamaan pallon kulmaksi. Huikea pelisilmä Marcolla, harmi ettei tullut maalia.

Wonderersia ei haluttu päästää kikkailemaan pallon kanssa, joten kovaa oli pelattava edelleen. Noin 40 minuutin kohdilla Teijo taisteli Powersin kanssa, jolla ehkä oma maali vainosi vielä päässä, sikäli kun sen tuikkasi. Ajojahti jatkui kohti kotijoukkueen kenttäpäätyä kädestä repimisineen ja jaloille koputteluine. Powers ratkaisi tilanteen todelliseen brittityyliin ja antoi selän taakse mojovan kyynärpääiskun suoraan nenukkiin, josta Teijo putosi kanveesiin kuin Amirkhani viikko sitten Liverpoolissa. Eikä tuomarilla taaskaan ollut asiaan nokan koputtamista puolin tai toisin. Kuten Suomen UFC-stara, Teijo tokeni heti ja lähti voitto mielessä jo pallosta luopuneen Powersin perään. Tuomari katseli perään myös ainakin vähän, mutta kun aivot päättivät antaa homman olla, olivat jalat jo juosseet WaterLoon keskikentän dynamon yli. Vihainen britti huuteli maasta, että mitä hittoa oikein meinaat. "You were in my path", kuului vastaus tantereesta. Molemmat repesivät nauruun.

Kova paine tuotti kuitenkin kulmapotkuja. Ja silloin on vaaran paikka, tällä kertaa oikealta. Teijo odotti saavansa pallon Veikolta lapikkaaseen, mutta Sauli oli asettunut ”tekopaikalle” etutolpalle. Teijo komensi tyyliin: ”Sauli, lähe sit menemään” tai jotain vastaavaa. Saulin mukaan komento oli ”kun pallo tulee, niin lähde vittuun siitä”. Ja kun pallo lähti tulemaan, Sauli ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin paeta verkon perukoille. Teijo tuli juuri oikea-aikaisesti etualalle rintamasuunta kulmaa kohti, nikkasi vasurilla ja teki upean pelikonsolimaalin etualakulmaan. 1-2! WaterLoon hyvin pelannut molari haroi tyhjää. RADin yllättävä johtomaali sovitulla ja harjoitellulla kuviolla! Veikko/Teijo-akselin onnistumisprosentti kulmista huitelee jossain 25 % tienoilla, eli käsittämätöntä dominointia.

Tämän jälkeen alkoi Loon huikea painostus ja sikailu (jota tapahtui myös RADin puolesta). Matten olkapää oli pahasti hiertymillä matsin jälkeen repimisestä. Teijon jalat sai kyytiä taistelutilanteissa. Mr. Moore veti pallotonta Veikkoa pohkeeseen ihan vain vittuillakseen; kuitti ”I will remember your tackle” sai kovat uhoamiset päälle: ”I will tackle you with an old English style” tms. Höpöhöpö: ”No, you won’t” on helppo vastaus. Ja ei muuten taklannut.

Mutta moni sai sitten enemmän kyytiä. Villen taklaama aasialaisvahvistus veti jatkotilanteessa nappiksella maassa maanneen Marcon otsaan kunnon vekin, ja aivan tilanteen ulkopuolella. Tämäkin meni tuomarilta ohi silmien, mutta ei joukkuekavereilta. Virsu ja Toni kävivät erittäin kuumana, ensin mainittu kertoi oikeutetusti kotijoukkueen Kenylle, ettei hänellä ole kaikki päässä ihan kunnossa.

Loo jatkoi kovaa painostusta koko viimeisen vartin, mutta varsin tehottomasti, todella hyvä paikat jäivät tekemättä. Välillä oli 4-5 rajaheiton, kulman ja yleisen härdellitilanteen sarja, josta kuitenkin RAD selvisi kuivin jaloin. Mm. pakiksi Teemun tilalle siirretty Anssi (Tonin nerokas taktinen siirto) onnistui purkamaan yhden tilanteen viime hetkellä ja taisteli voimalla muutenkin. Myös RAD sai pari paikkaa, joista ei kuitenkaan valmista tullut. Ottelu päättyi RADin todella makeaan voittoon 1-2. Pelin jälkeen paiskattiin reilusti kättä ja, ainakin suurimmaksi osaksi, unohdettiin kentän kärhämät. Ainakaan WaterLoon ninjapotkija ei tainnut kyllä kättelemään tulla, valitettavasti. Peli on peliä, ja matsin jälkeen hommat unohdetaan.

Matsin parhaana palkittiin ansaitusti hienosti taistellut ja voittomaalin tehnyt Teijo. Pasi pelasi hyvällä yleispelaamisella RAD-uransa parhaimman matsinsa, ainakin viimeiseen kahteen kauteen. Anssi taisteli upeasti. Jeti pelasi uhrautuvasti myös puolustuspäässä. Puolustuspää onnistui pitämään riittävän hyvin vastustajan hyökkääjät kurissa. Pientä onnea tarvittiin, mutta se ansaittiin kovalla taistelulla toisella puoliajalla. Pallollinen peli oli suoraan sanottuna hirveää, eli parannettavaa jäi ensi viikon kotimatsiin Toweria vastaan. Täytyy olla tyytyväinen siihen, että kehnommallakin pelillä kairataan 3 pistettä. RADin Marco Linekerin otsakin liimattiin kuulemma matsin jälkeen yhtenäiseksi. Toivottavasti edessä niin esteettisesti kuin muutenkin full recovery.

Valitettavasti RADin Paras Pelaaja -olut jäi Teijolta väliin, sillä ottelun jälkeen mentiin WaterLoohon, jossa kotijoukkue tarjosi sämpylöitä ja crispejä. Vastineeksi tarjottiin totta kai myös kotijoukkueelle parhaan pelaajan lappu Radbariin. Mahtavaa panostamista kentän ulkopuoliseen meininkiin WaterLoolta. RADiltä mukana oli Anssi, Teijo, Veikko, Toni, Pasi, Matte, Sauli ja Paavo. Hyväntuuliset jutustelut kotijoukkueen pelureiden kanssa, kuten asiaan kuuluu, ja lopuksi kiitettiin vielä tarjoilusta ja toivotettiin puolin ja toisin hyvää jatkoa kaudelle. Pubissa oli hyvä tarjoilu ja letkeä meininki, niin kuin pitääkin...

/ Veikko & Teijo


torstai 24. toukokuuta 2018

RAD FC - Shooters 1 - 0 (1 - 0)

RAD FC ja voittoputki venyy!

RAD FC - Shooters 1 - 0 (1 - 0)


Maalit: Mar-coolio (Teijo)

Mv: Paavo; p: Matte, Virsu, Jaakko, Juuso, Nuutti; kk: Toni, Teijo, Veikko, VilleK, Pasi, (Nuutti), Marco; h: Anssi, Sauli

”Oi mikä ihana ilta. Voi tapahtua mitä vaan”, lauloi J. Karjalainen aikanaan. Ja niin oli ihana ilta ottamassa vastaan jalkapalloilijoita RADin kotipelissä helteisen päivän päätteeksi. Mitä vaan tosiaan voi tapahtua. Kahden edellisen viikon ilotulituksen jälkeen vastaan asettui selkeästi kovempi jengi, divarista pubiliigailemaan tullut Shooters (Shootersissa on muuten kivat drinksut ja ihan ok olutvalikoima drinkkibaariksi, toim. huom.).

RADin äijiin oli hieman iskenyt ilmeisesti matkustuksen halu, kun Jetro seikkaili Jyväskylässä työn perässä, Alejandro jossain päin Itämerta Love Boatilla (töissä) ja Klaanistakin viimeisin havainto oli saunaillan sijaan ulkomailta karavaanarin vapaata elämää viettävänä. Yli tusina ukkoa saatiin kuitenkin lopulta paikalle, vaikka vähän verkkaisesti osa saapuikin muutaman minuutin pelin jälkeen. Lisää kapuloita rattaisiin laittoi Tonin kassi, joka oli unohtanut ottaa mukaan toisen nappulakengän. Ville K:lla olisi kuulemma ollut yksi ylimääräinen kenkä, mutta valitettavasti se oli oikean jalan kuten Tonin kassin muistama. Toni oli jo kiroilun saattamana lyömässä pyyhettä tiskiin, kunnes Pasi kekkasi Skanssin olevan paljon kotia lähempänä! Teijo joutui spottaamaan kapteenina, mutta lopulta kapteeni-managerikin saatiin tositoimiin bränikät alelaari-nelkytprossaisella-lisäalennuksella-huippukengät jalassa.

Toista kertaa putkeen tuomari ei suorittanut teikkausta ollenkaan ja totesi vierasjoukkueen aloittavan. Kun ilta-aurinko kauniisti paisteli toiseen kenttäpäätyyn, oli päivänselvää kysellä kenttäpuolen vaihdon perään. Tuomari totesi, että sitten vaihdetaan. Ei mene kyllä jakeluun tämä systeemi, että kotijoukkue saa vain päättää, että vaihdetaanko puolta vai ei, mutta käyhän se niin kauan, kun ei ole kärsivänä osapuolena. Shootersin äijät kommentoivat jotain, että onpa ”ammattilaismaista”, kun ihan vaihdetaan puolia, vaikka käsittääkseni itse vierasjoukkue on kovemmissa liemissä keitetty kuin vain Pubiliigaa tahkonnut kotijoukkue.

Ja tämä näkyi heti kentällä. Pelimiehet pyörittivät palloa alakerran kautta alkuun jopa rennon laiskasti, hakivat maata pitkin omille jalkaan tai heittivät keskityksen. RADin karvauksesta ei tullut juuri mitään ja siksi laiturit tippuivat (kun muistivat tai kuulivat ohjeistuksen) alemmaksi. Pientä epävarmuutta puolustuksessa kuitenkin oli ajoittain havaittavissa. RAD pääsi pari kertaa jonkinlaisille paikoille. Alkutohinoiden jälkeen Veikko heitti Anssille kukkupallon kulmaan, josta huikeaan kuntoon vääntänyt teräsvaari puhalsi pakkien ohi, Veikko hakeutui avoimeen paikkaan odottamaan syöttöä, mutta Anssi (aivan oikeaoppisesti) kokeili itse, mutta veto kilpistyi pakin oikea-aikaiseen blokkaukseen. 

Shooters pääsi jatkuvilla keskikentän ja hyökkäyksen paikanvaihdoksilla sekä pitkillä syötöillä hätyyttelemään kotijoukkueen puolustusaluetta. Erityisesti kärjessä viilettänyt kapteeni oli ilmassa, maassa ja varmaan avaruudessakin kovassa vireessä. RADin puolustus oli kovan urakan edessä, kun palloja piti olla tuon tuosta katkomassa edestä, ainakin silloin kun ei pitänyt juosta alaspäin keskityspallojen tai läpisyöttöjen perässä vastustaja kintereillä. Juuri kyseinen kärkimies pääsi karkaamaan puolustuslinjalta kahden vastaan tulleen pakin missatessa läpisyötön. Hyökkääjä jujutti jo vastaan tullutta Paavoakin ja pallo kulki vääjäämättä maalia kohti, kunnes laidasta viime hetkellä hätiin ryntäsi Matte ja purki pallon väljemmille vesille. 

Huutomerkki olisi äsken voinut tulla kyseeseen, jos kyseessä olisi ollut ainut tai edes yksi kahdesta viime hetken tyhjän maalin purusta. Sama tilanne toistui muutamaa minuuttia myöhemmin aivan oikeasta laidasta. Tällä kertaa Virsu oli hyvissä ajoin paikalla katsomassa menisikö pallo maalista leveäksi. Vaihtopenkillä syötiin kynsiä ja kentällä seurattiin kauhulla, että mitähän Virsu meinaa, mutta lopulta kun pallo ei jengallakaan suostunut menemään ulos kentältä, tuuppasi toppari turvallisesti pallon kulmaksi. Vähän liikaa jännitystä silti.

Noin vartin pelin jälkeen RAD oli alkanut saada myös ajoittain pallonhallintaa. Alakerrassa ja keskikentällä syöttely toimi ajoittain näpsäkästi kovassa prässissä. Lopulta hyökkäyspäähänkin alettiin päästä. Ville K ja Anssi pääsivät pomppupalloon boksin rajalle selkä menosuuntaan ja jaksoivat maltilla katsoa tilanteen. Samaan aikaan oikealle noussut Teijo sai syötön linjan sivuun ja oli jo tykittämässä heikommalla oikealla. Jokin synapsi osui kuitenkin kohteeseensa ja mahdollisesti huonon vedon sijasta varakapteeni kuljetti boksin sisään suuremmitta estelyittä. Pakin jalka alkoi vihdoin näkyä sivusilmästä kymmenessä metrissä ja vastaan tullut moke samoin, joten ei muuta kuin Turjanpuistossa viimeksikin toiminutta kärkkäriä peliin. Select suuntasi hiukan tuhnusti takakulmaa kohti, mutta molari sai vain näpit väliin, pallon ohjautuessa takakulmaa kohti. Siellä viiletti viime hetkellä laitalinkin paikalle lykätty Mar-Coolio, tuo Gary Linekerin reinkarnaatio, joka haistoi tilanteen ja pyssytti kliinisesti pallon maalin kattoon. 1-0!

Ei ehkä kaunista, mutta sitäkin tehokkaampaa. Kun laittaa pallon maalille, niin voi tapahtua mitä vaan. Maalin jälkeen ei RAD hirveästi paikoilla ensimmäisellä puoliajalla juhlinut. Shooters sitä vastoin pisti isompaa vaihdetta päälle. Kova paine jatkui, ja Shootersin alakerrasta toimitettu oivallinen juoksupallo ohi linjan ylsi aivan kuudentoista rajoille. Kärkikapteeni ravasi Turjanpuiston 50 m ennätyksen, päihitti Paavon ilmapalloon ja puski maalia kohti. Aivan maaliviivan edustalta Virsu tykitti päivän korkeimmalla purkupallon yläilmoihin kulmaksi. Niin lähellä, niin kaukana. 

Paavo avautui tuomarille vastustajan kovasta vauhdista, mutta eipä tilanteessa ollut oikein edes kontaktia. Maalivahdin osa on välillä tulla mahdollisimman kovaa, nyrkkeillä pallo helkkariin ja, jos tarpeen, olla valmiina samalla jyräämään mahdollinen vastustaja polvella, nyrkillä tai koko keholla. Nämä tuomitaan kyllä maalivahdin hyväksi, kunhan ehtii palloon. Tästä esimerkkiä:



Lisäksi Shootersin kapteeni, kärjen jyrä väänsi Virsun ja muiden pakkien kanssa tosissaan. Kerran pääsi puskemaan ylärimaan. Tosin Toni huomioi jälkikäteen, että osui yläpuolelle ja kimposi maalipotkuksi niin ei se oikeastaan ollut lähellä. Juu ei. Ensimmäinen puoliaika päättyi RADin johtoon 1-0.

Toisen puoliajan käsikirjoitus oli aika suoraviivainen. RAD rimpuili, laski alas (kunhan malttoi) ja Shooters avasi pitkällä, jonka RADin puolustus luuti pois ja Paavo hoiti maalivahdinleiviskänsä isännän auktoriteetilla. RADin rangaistuspotkualueella oli ns. ”Reign of Terror”, siellä ei Shootersin kaverit juhlineet kovasta yrityksestä huolimatta. Ja tämä peli sopi RADille erinomaisesti. Ylipitkät avaukset päätyivät usein maalivahdille tai jopa maalipotkuksi. Tämä taktiikka ihmetytti RADiläisiä, sillä maata pitkin pelaamalla vastustaja olisi ollut vaarallisempi ensimmäisen puoliajan tapaan. Toisaalta hyvä näin. Siksi Shootersin vaaralliset tilanteetkin jäivät vähiin, lähinnä pari hyvää kaukovetoa, yksi topparin nousun jälkeen, jossa Teijo koki sydämentykytyksiä löysän puolustuksen takia. Onneksi veto kuitenkin leveäksi. Huomionarvoista toki on, että Shootersilla oli vain pari vaihtomiestä, kun RAD taas pääsi pyörittämään vaihturia lähes joka pelipaikalle.

Alakerran nousut toisaalta avasivat RADille hyviä vastaiskumahdollisuuksia, erityisesti kun mustapaidat väsyivät. Valitettavasti niitä ei osattu käyttää hyväksi. Sauli pääsi upeasti katkosta yksin läpi, mutta maalivahti sai juuri ja juuri nostoon vartalon väliin. Se olisi ollut upea maali, mutta ei. Heti perään Toni meni heittämään rajaheittoa. Pasi viittoi takatolpalla ja vaihtopenkiltä allekirjoittanut huusi Marcolle, että mene taakse. Mies meinasi ensin juosta alakertaan, joten piti tarkentaa "maalin taakse". Lopulta Tonin raja nasahti suoraan Marcon päähän, pusku kuitenkin tällä kertaa leveäksi.

Anssi väänsi useaan kertaan jopa kolmea mustapaitaa vastaan ja sai luotua pelotetta sekä palloa haltuunkin. Kerran noin 45 min kohdalla 2-1-hyökkäyksessä Anssi jopa syötti Veikolle täysin vapaaseen paikkaan, jonka nopea veto lähti löysänä kierteenä neljä metriä yli maalin. Melkein heti perään Marco taisteli hienon pallonryöstön, josta Teijo jatkoi saman tien pitkän läpisyötön Kuutille. Ville K tykitti edelliskauden suosikkipaikasta hieman yli. Aivan lopussa Ville K syötti hieman liian kovaa kärkyllä olleiden Veikon ja Anssin edestä pallon maalipotkuksi. 

Ennen, jälkeen ja melkein aikanakin Shooters painoi armotonta lopullista taistelua. Pitkiä laitettiin jo sivurajaheitoistakin. Tonimainen takatolpalle liidellyt sivuraja oli yllättää Teijon, jolta vikkelä vieraskapteeni karkasi selän taakse. Tätä peliä ei oltu tultu häviämään, joten Teijo repi kaksin käsin äijän tatamiin vaikka sitten pilkun arvoisesti. Samaan aikaan Paavo sai sormet palloon väliin ja se liiteli väljemmille vesille, eikä pillikään onneksi soinut.

Matte kyseli tuomarilta aikaa ja sitä oli 5 min jäljellä. Painostus oli loppuun asti kovaa, mutta viimeinen järki Shootersin hyökkäyksistä jäi puuttumaan. Pallolla ei jaksettu pelata, vaan vastustajat hakivat sitkeästi läpisyöttöjä tai -puskuja ilman tulosta. Aivan lopussa Anssi, Teijo ja Ville K pääsivät hyökkäämään alimiehistä puolustusta varten. Lopulta Ville järkevästi kuljetti oikeaan laitaan ja piti palloa, kunnes vastustaja joutui pelaamaan heitoksi. Teijo pyysi heitosta pallon heti takaisin vapaaksi juosseelta Anssilta. Varakapu saikin boksin rajalla tilaa Shootersin puolustajien mereltä kuin Mooses konsanaan ja eteni jälleen kymmeneen metriin. Pallo löytyi verkon perukoilta, mutta valitettavasti vasuripommi oli niin käsittämättömän kova, että se meni sivuverkosta läpi. Siis hei, jos näin paljon annetaan paikkoja, "you should kill the game off", kuten SAF sanoi aikanaan. Onneksi ei tarvinnut, RAD rimpuili, osittain Shootersin kehnon taktiikan avustuksella 1-0 voittoon. Kylläpä maistui hyvälle.

Muutama huomio: Shooters tuli kovaa runkoon kiinni ja potki jaloille. Olisi voinut laputtaa. (Veikon mielipide / Teijo) Toisaalta tuomari oli täysin tasapuolinen ja linja selvä: Teijokin selvisi selvältä lapulta, puhuttelu riitti. Tonin huomio oli, että jos saadaan kolme syöttöä omille, niin tulee maalipaikka. Aika lailla piti paikkansa. Maalipaikoista saisi kyllä tehdä maalinkin. Shooters oli erittäin kova tiimi, taitavia pelaajia, mutta taktiikka oli suunniteltu isolle kentälle ja kenties eri sarjaankin. RADin keskustan sumputus ja yksi maali olivat liikaa. Oi mikä ihana ilta!

Parhaan pelaajan äänestys oli äärimmäisen vaikea. Useat pelaajat olisivat helposti ansainneet sen: Virsu puolustuksen hidalgona, Jaakko todella vahvalla pallollisella pelillä, katkoilla ja taistelulla, Matte puolustuksen pelotteena, Paavon nollapeli ja Mar-Coolio upealla maalilla. Lisäksi Anssi taisteli esimerkillisesti ja talven punttitreeni oli tuottanut tulosta. Ei se nopeus vanhemmiten vaan se voima, kuten Rocky aikanaan. Tällä kertaa palkinto jaettiin Mattelle, joka julisti, että palkinto kuuluu koko joukkueelle. Täytyy sanoa, että joka jätkä oli kyllä taistelussa ja hengessä mukana koko sydämestä.

Jatkopeleissä Radbarissa olivat Veikko, Teijo, Anssi, Paavo, Matte, Pasi ja Toni.

T. Ville & Teijo