mv: Paavo p: Jaakko, Virsu (Nuutti 1. pa?) kk: Toni (n. 10 min), Veikko, Emil, Sami, Sauli, Ville K, Juuso, h: Ale, Pasi
Maali: Ville K (rp)
Keltsi: Ville K (muita en muista)
Huom! lyhyen otteluraportin jälkeen on Ville K:n huikea kuvaus matsin tärkeimmistä tapahtumista
Jaahas. Päästiin sitten pallottelemaan laskujeni mukaan mestaruuden varmistanutta Kuppista vastaan. Koska pelejä on lähimmillä haastajilla korkeintaan kolme tai neljä jäljellä ja pisteitä 10 tai 14, oli kyseessä lähinnä pallottelu. Ainakin Kuppiksen pojat, nuo isot ja vahvat atleetit, jaksoivat joka tilanteen jälkeen itkeä tuomarille, kun sattuu ja tullaan kovaa tilanteisiin. No, pisteistä tästä kuitenkin pelattiin. Keltapaitojen liike oli lohduton ja pelin henki aika lailla samanlainen. Kupittaa pyöritti palloa tyylikkäästi, avasi pitkillä poikittaissyötöillä ja haki kaukovetoja suoraan syötöstä. Aluksi suurin osa vedoista meni pahasti ohi, mutta pikkuhiljaa tuli enemmän tilaa ja sihti alkoi löytyä. Paavo pelasi yhden parhaista otteluistaan, ainakin torjuntojen määrällä mitaten. Katkoja ja torjuntoja tuli varmaankin molempia reilusti toistakymmentä. RAD sai aikaiseksi vain epämääräisiä rimpuiluja hyökkäysalueella. Yhdessä tilanteessa Emil ja Ale antoivat painetta lähellä rankerajaa ja pallo ajautui pakin jaloista Veikolla, joka syötti Alelle laitaan paitsioasemaan. Pahus, maali oli vapaa, siitä olisi pitänyt laukaista. Keltsien järjettömällä juoksuvoimalla aikaan saatu kova paine tuotti jo ensimmäisen erän loppupuolella tulosta maalin muodossa. Matala veto painui takakulmaan. Yksi saksipotku osui tolppaan, jonka Paavo vielä sai liimattua. Pari kovaa vetoa osui ylärimaan. Tolppa ja ylärima, maalivahdin parhaat kaverit. RAD sai yhden tilanteen, jossa Ale tai Emil karvasi palloa Veikon kanssa ja sekoilun jälkeen pallo meni Saulille jostain kimmonneena. Kohtuullisen vapaa paikka, mutta veto meni hieman ohi maalin, tosin maalivahdin kautta.
Toinen puoliaika jatkui aika lailla siitä, mihin ensimmäinen jäi. Aivan erän alkuun keltsien mokke tosin sai torjunnan, löysä roikku kaukaa ehti boksin sisään. Varsinkin keltaisten kova karvaus tuotti ongelmia RADin pelinavaukselle. Kaverit olivat heti iholla ja niin nopeita, että harhautuksen jälkeen sama jamppa ehti vielä uudelleen työntämään jalan pallon eteen. Toinen maali taisi tulla oikealta läpi puhaltavan kaverin toimesta, pakit eivät vain pysyneet mukana. Ja kolmas maali oli samantyyppinen, kolme RADin kaveria oli kimpussa (allekirjoittanut mukana, jäljessä tilanteesta tietty), mutta eipä auttanut. Kova veto painui verkon perukoille. Olisikohan Taavitsainen tehnyt maaleja, näköjään sen verran on maaleja tilastoissa ja veto maalintekijällä oli kyllä huikea. Mutta RAD ei lannistunut vaan aloitti karvaamaan ylempää. Itse asiassa se osoittautui (muutamaa vastaiskua lukuun ottamatta) hyväksi ratkaisuksi. Kupittaakin joutui roiskimaan kukkupalloa ja osa pelaajista hermostui Ville K:n karvaamiseen. Tarkempi raportti Villen otteista on alla kursiivilla. Jossain vaiheessa avauksessa Veikko näki mokken ja puolustajan spedeilyn, kun mokke ei ottanut pomppupalloa, mutta pakki oli fyysisesti aivan liian ylivoimainen suojelemaan palloa Veikkoa vastaan nololta maalilta. Ei auttanut edes apujoukot punaisille. Jossain vaiheessa paine kuitenkin tuotti tulosta, jonka Ville K. kuittasi RADille tyylikkäästi järjestämällä ranken (ks. alle) ja tekemällä jäätävän rankemaalin. Kertakaikkisen upeaa työtä. Valitettavasti tämän jälkeen Keltaiset onnistuivat rokottamaan kulmasta takavasaralla loppulukemat 4-1. Lopussa RAD karvasi ja taisteli upeasti, mutta tuloksetta. Olisiko Emil ja Ale olleet ainakin Villen apuna, taisi joku paikkakin tulla, tai sitten osa tapahtui jo aikasemmin. Matsin lopussa oli jo lohduttoman pimeää, aloitus kun meni yli yhdeksään.
MotM: Ville ja Paavo. Kaksi tällä kertaa RADin pelaajille, koska vastustaja heitti viime vuonna paperilapun kentälle. No, RAD oli kiinni, joten se siitä. Paavo ja Emil menivät Proffaan, muista en tiedä (Toni/Pasi lähinnä).
Pelin lopussa keski-ikäisenä läskinä sitä mietiskeli, että kummat mahtavat pelaavat väärässä sarjassa? Ehkäpä sarjataulukon pisteet kertovat tähän kysymykseen vastauksen. No, kai se kovasta pelistä tuomarille itkeminen jotain tyydytystä tuo koville atleeteille.
/Veikko
Ja alla Ville K:n ansiokas kuvaus ottelusta:
Melkosta pallonhallintaa se oli wanhalta alusta asti, vaikka heidän parhaat pelaajat ei paikalla ollutkaan liiga-kauden alun takia. Puolustus joutui katkomaan jatkuvasti hyökkäyksiä. Varsinkin Jaakko katkoi palloja ottelun alussa näyttävästi. Allekirjoittanut oli jatkuvasti myöhässä tilanteista ja paljoa ei puolustukselle saatu minun laidalta apuja. Sitten kun yritti päästä lähemmäs niin se kopsahti jalkaan ja näistä tuli heti pelin alkuun ansaittu keltakortti. Mutta niin tuli kaverillekin heti kun saatiin palloa vastustajan kenttäpuoliskolle. Keskiympyrässä vitsailtiin, ettei Veikko juokse koko pelin aikana yhtä paljon kun Paavo pallojen hakureissuilla. Lopulta laidalta tullut hyökkäys päätyi sitten kuitenkin rimojen väliin kun edes Jaakko ei ehtiny palloa katkomaan. Kova ja matala veto takanurkkaan painui Paavon selän taakse. Toinen maali tuli sitten pian tämän jälkeem vaikka välissä taas taivaat oli kutsunut wanhan vetoja. Tämä hyökkäys taisi tulla toiselta laidalta. Kolmatta maalia en edes muista, olisiko tullut toisella puoliskolla vasta. Tokalla puoliskolla sama meno jatkui vaikka ehkä hiukan useammin myös RAD pääsi palloille. Allekirjoittaneen pelipakasta ei löytyny tässä kohtaa enää kuin suunsoitto-kortti(natsikortit olivat loppuneet). Aika moneen pelaajaan tämä näyttikin uppoavan ja selkeää jahtausta ja kovemmin pelaamista oli minua kohtaan havaittavissa. Tämä aiheutti sitten vapareita meille ja ajoittaista pallonhallintaa. Jotain positiivista siis sentään. Punainenkin oli mulla lähellä kum lähin nappaamaan wanhan nopeaa hyökkäystä kiinni. Koitin tulla runkoon mutta hiukan myöhästyin jälleen ja oli pakko vetää liinat kiinni. Pieni kontakti tuli ja sitten jännättiin seuraavalla katkolla riittikö se toiseen korttiin. Tällä kertaa selvittiin puhuttelulla, mutta vaikea loppupeli oli tiedossa tällä pelitavalla. Onneksi jotenkin onnistuin osumaan jatkossa tarpeeksi puhtaasti ja olin jopa muutamassa katkossa. Emil ja Ale kelasi montaa kertaa vauhtia ja haki mahdollisia palloja mahdottomistakin paikoista. Jostain näistä syntyi tilanteita ja se olikin melkein ainoa tapa jolla saatiin tilanteita rakennettua. Emil syötti minullekin pari hyvää levitystä, mutta ei vaan millään saanut palloja mukaan. Sami sai muutaman kerran laidoilla pelattua palloa eteenpäin mikä oli paljon tässä pelissä. Nuutti taas taisteli hyvin alaspäin ja ehti palloihin pitkältä takamatkalta. Pelin loppupuolella löysin itselleni tanssikaverin kun wanhan toppari avautui minulle, ettei pubiliigassa oikein ole hyvä alkaa tuolla tavalla aukomaan päätään. Tässä kun ollaan vaan potkimassa palloa. Tämä oli kuin kutsu tanssiin, joten kohdistin sanallisen lahjakkuuteni häneen. Virsu tai Paavo avasi pallon juuri kohti tätä topparia ja itse juoksin komeasti ohi pallosta. Kuitti tuli jo lämpiävältä topparilta välittömästi. "Ensi kerralla palloon". Seuraava tilanne tulikin nopeasti ja sama toppari alkoi alhaalla riplaamaan palloa, kun huomasi minun tulleen prässäämään. Näki kauas miten hän halusi pelata nimenomaan minut kahville tilanteessa. Ale haistoi haaskan ja tuli kovaa päälle ja riistohan siitä tuli. Tämän kuittasin hellankoukkuna hohkavalle topparille "mites siinä noin kävi" ja se riitti kaatamaan kupin nurin. Kaksin käsin töytäisy allekirjoittaneen selkään ja pallo pilkulle. Tottakai sama toppari halusi tulla vielä maalille ottamaan revanssia ja huikkasi "kyllä tuo on paska, jollei maalia tee". No, siitä maali ja mitä tuohon muuta voi sanoa kuin " Ensi kerralla palloon". Valitettavasti tästä ei alkanut kuitenkaan maaginen nousu, vaan maalin jälkeinen painostus johti vain yhteen hyvänoloiseen paikkaan. Ja hetkeä myöhemmin peli kuitattiin ratkenneeksi kulmapotkusta tulleella maalilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti