Bar Arttu - RAD FC 5 - 0 (1 - 0)

Tiistai-painajaisen jatko-osa

mv: Paavo p: Juuso, Jaska, Nuutti Laidat: Sami, Ville K, Sauli, Teemu kk: Henri, Emil, Veikko h: Marco, Pasi

Painajainen Elm Stre ... Jäkärlässä, jatko-osa tiistain surkeuteen. Eipä muuta voi sanoa. Jäkärlässä oli jälleen suuren urheilujuhlan tuntua, yleisöä löytyi yhtä paljon kuin Veikkausliigassa (siis kourallinen) ja joukosta löytyi maskotitikin. Nurmikin oli hyvässä kunnossa, hieman märkä. Kelikin oli kuin morsian. Ja RAD sai jopa vaihtopenkille optimaalisen määrän pelaajia. Siinä ne hyvät asiat sitten olivatkin. Teijon jälkeen managerin virkaa toimittanut Toni jätti jalkavaivaisena pelin väliin, joten Veikko toimi tällä kertaa tuuraajana. Vaikka pelaajia oli hyvin, niin valitettavasti juoksuvoimaisimmat kaverit olivat jääneet rannalle. Ja se näkyi kentällä. Vastustajan dominointi oli lähes samanlaista kuin tiistaina, vastustaja oli vain valkopaitaista tällä kertaa, ja niitä oli paaljon. Valkopaitaisten juoksuvoima oli myös huikealla tasolla ja siihen RAD ei pystynyt vastaamaan. Vastustaja sai vetopaikkoja, jotka useimmat lähtivät kaukaa ja ohi. Paavo teki vaihteeksi kasan torjuntoja. Jaakko ja Juuso yrittivät pysyä vastustajan mukana, mutta oli liian usein liian yksin. Onneksi Emil hoiti puolustusvelvoitteita ansiokkaasti. Erityisesti ensimmäisen erän aikana oman pään avaukset olivat RADillä aivan kuraa. Pallo menetettiin viimeistään keskikentällä. Laidat ja kk eivät tulleet tarpeeksi lähelle hakemaan syöttöpaikkoja. Ja yhdestä tällaisesta myös rankaistiin. Jaakko ei löytänyt tarpeeksi helppoa syöttölinjaa, pallo katkaistiin ja sen jälkeen Paavon ja Jaakon välille tuli kommunikaatio-ongelma (communication breakdown), vastustaja sai pallon, syötti maalin eteen, josta valkopaidan oli helppo työ leipoa limppu reppuun. RAD sai oikeastaan yhden vedon koko erän aikana; Marco karvasi palloa (olisko joku syötön tapainenkin tullut) ja pääsi vetämään pakin kanssa samaan aikaan. Veto oli kova, mutta meni ohi maalin. Kuin ihmeen kaupalla erä päättyi 1-0. Pallo taisi käydä parikin kertaa maalipuissa.

Toiselle puoliajalle tuli vain yksi selkeä ohje: Tiputaan alaspäin auttamaan pakkeja, erityisesti laiturit hakevat paikkaa. No, kentän sivusta seuranneena viesti ei mennyt perille. Arttu pyöritti peliä paljon boksissa tehden maalintekopaikkoja. Myös RAD sai avauksia aikaiseksi. Pahaksi onneksi niistä tuli lähinnä vastaiskuja. Toista maalia ei nyt sitten kukaan (Veikko, Paavo, Emil) muistanut miten se tuli. Mutta tulipahan kuitenkin, eikä niin tee mieli muistellakaan. Noh, tämän jälkeen RAD sai sentään pari kulmaa ja pari vaparia, mutta ei niistä sitten valmista tullut. Henkilökohtaisesti tuntui, että toimitti sitä ylilihavan pujottelukepin virkaa, oli vastustajan vauhti sen verran kovaa. Vastaiskusta vastustajan liukas kärki pääsi kaksi kertaa puskemaan vasemmalta läpi, Jaakko kintereillä. Eka kerralla ujutti upeasti Paavon ohi, mutta pallo meni ohi maalin. Seuraavalla kerralla sama toistui ja pallo takanurkassa. Hieno maali, mutta väärään päähän. Neljäs maali tuli sitten kulmasta. Valkopaidat oli otettu kiinni, mutta Emppu ei saanut omaa kaveria horjutettua (vai tuliko niitä kaksi), pallo kimposi ilmeisesti omasta pelaajasta pienen piestä rakosesta tolpan vierestä maaliin, vaikka Jaakko oli oikeaoppisesti tolppamiehenä. Joskus näin. Tässä vaiheessa Teemu innostui kokeilemaan spesiaalia, pulkkataklausta. Teemun raivoisa peli oli viihdyttävää katsoa (kun ei ollut vastustaja, joka niitä viljeli), mutta onneksi valkopaidat olivat liukkaista, eivätkä jääneet alle. Korttiakaan ei, ihme kyllä, tullut. Viides maali oli kova veto boksin ulkopuolelta yläpörsään. Eipä siinä ollut Paavolla mitään saumaa.

Viisi-muna oli lohduton tulos. Virsua, Anssia, Mattea, Alea ja Teijoa oli kyllä ikävä. Toivottavasti saamme seuraavaan peliin paremman tsempin, vastassa on Santala kotona, joka on viiden pisteen päässä. Teoreettisesti mahdollinen saavuttaa.

Paras pelaaja palkittiin, vaikka ei ehkä pitäisi. Paavolle meni, ehdottomasti näkyvimmät onnistumiset. Mainittakoon, että toinen ehdotettu pelaaja oli Jaakko. Kertoo paljon RADin pelinrakentelusta. Lisäksi lopussa Teemun raivoisa tsemppi toi hyvää mieltä.

Vaikka tällainen peli ei laulata, niin lauletaan silti vähäsen vastustajan baarin nimen innoittamana.

Mä rahani tuhlasin sun joka leffaan
ja unessa hampaat iskin sun peffaan
Oli kaikkein pyhin sinun hurlumhei

Ja kun sun nurinniskoin sai kirjailija Arttu
mä seinältä sun kiskoin, sä olit pelkkä narttu

(ja mä lauloin)
Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin?
Marilyn, Marilyn, tuon ajan saanko koskaan takaisin?

/Veikko, täältä tähän