FC Höveli - RAD FC 0-0 (0-0)

Kokoonpano: Toni (mv), Paavo (p), Ville K (p), Juuso (p), Jetro (kk), Erik (kk), Ville V (kk), Anssi (kk/h), Pasi (h), Sami (katsomo).

Nihkeä ilta Pansiossa

Tiistai 5. syyskuuta oli suuri joukkueurheilun päivä, olihan samalle ehtoolle aikataulutettu Susijengin ja Huuhkajien matsit, ja mikä merkittävintä myös Höveli vs. RAD. Niinpä RAD-poppoon matka kävi syvälle Turun teolliseen ytimeen Pernoon, sinne jonnekin missä kuulemma myös rakentavat isoja kelluvia baareja tai isojen poikien puheissa porauslauttoja. Lisää eksotiikkaa illan kamppailuun oli vielä tuova hiekkakenttä, joita RAD on kiitettävästi onnistunut välttämään tällä kaudella. 

Liekkö sitten ollut syynä lähiökammo, hiekkakenttäkammo vai susilauman kutsuhuuto, niin RAD oli saanut illan peliin jalkeille hädin tuskin kentällisen ukkoja. Nimenhuudon mukaan yhdeksän kaveria, mutta tuomarin viheltäessä pelin käyntiin laskin meitä tasan kahdeksan. RAD-lauman alfauroksen poissaollessa Toni oli asettellut RAD-nappulat pelilaudalle tutussa 3-3-1 formaatissa. Pientä vääntöä käytiin siitä, kuka menee maaliin, kun Sami oli pakotettu katsomon puolelle olkapäävaivaisena. Lopulta Toni uhrasi itsensä, erityisperusteluina ne jo edellisessä raportissa mainitut kahden euron uudet hiekkapelihousut. Siihen hintaan ei kyllä kuulunut lonkkapehmusteita tai muita maalivahdinhousujen tyypillisiä hienouksia.

Peli käyntiin. RAD on viime aikoina tottunut pelaamaan kahdella kentällisellä, joten akuutti pelimiesvaje näkyi heti epätavallisen matalana pelitempona. Jokaisella oli mielessä, että tässä pitäisi nyt mennä 60 min tai ainakin melkein samoilla jaloilla. Ainakin itsellä asetelma hirtti käsijarrun kiinni. Lisähaasteena tuli vielä hiekkakenttäfaktori, se pieni lisäpomppu, joka hidastaa ja vaikeuttaa jokaista pallon syöttöä, haltuunottoa ja kuljetusta. Vastustaja, joka on kaiken hiekalla kokenut, minimoi fiksusti riskit ja haasteet pelaamalla todella yksinkertaista pitkä-ja-perään-potkupalloa. Kärjessä heillä oli pari miehenkokoista, varsin taitavaa jässikkää, jotka palloon silloin tällöin ehdittyään olivat kyllä aidosti vaarallisia.

Ensimmäisellä jaksolla RAD:n maalipaikat olivat kyllä vähissä. Mainitaan nyt muutama läpimurtautumisyritys Jetrolta, Ville K:lta ja Anssilta, jotka kuitenkin viime hetkillä hyytyivät Höveli-pakkien venytyksiin ja/tai heikkoihin laukauksiin. Lähimmäksi maalintekoa pääsi RAD:n oma Eero Markkanen (Paavo), joka raivasi itsensä vapaaksi kulmapotkutilanteessa ja puski pallon niukasti yli Höveli-maalin. Vastustajakin oli lähellä, mutta sentään maalitolppaa lähemmäksi eivät hekään päässeet. Kymmenen minuuttia ennen puoliaikaa RAD sai lisävahvistuksen, kun Juuso kurvasi paikalle renkaat ulvoen. Kaveri oli ohjelmoinnut kalenterinsa muistuttamaan pelistä varttia yli kuusi, paha vain että matsi alkoi jo kuudelta. Hienoa, että tuli kuitenkin. Tässä vaiheessa nimittäin useampikin RAD oli jo kiitollinen mahdollisuudesta pieneen lepohetkeen vaihtopenkillä.

RAD:n peli parani aavistuksen verran yhden vaihturin myötä toisella jaksolla. Silti vastustajan pitkä purku, joka olikin ajoittain lupaava läpisyöttö, taktiikka aiheutti tuskaa. Useampaan kertaan molari-Tonin piti sännätä ulos postimerkin kokoiseksi piirretyltä alueeltaan ja puskea pomppupallo turvallisille vesille. Syvältä omalta alueelta pallon pelaaminen takaisin ylös otti aina paljon aikaa ja oli epävarmaa. Liikettä puuttui ja siten syöttösuuntia. Ja se hiekkakenttä-faktori heikensi syöttöprosentteja. Muutama kelvollinen hyökkäys saatiin kuitenkin aikaiseksi. Varsinkin maaleista elävä Ville K oli totuttuun tapaan kärkkäästi hakemmassa ratkaisua. Häneltä jäi mieleen muutama läpisyöksy, jotka Höveli-pakit edelleen jotenkin onnituivat blokkaamaan viime hetkillä, veto tai pari sekä mainio puskupaikka noin viiden metrin päästä maalista. Tämä viimeinen painui niukasti maalin yli, vaikka yläkulmassa oli puskija itse nähnyt tilaa.

Ottelu huipentui tiukkaan tilanteeseen ensin Hövelin ja sitten RAD:n päässä. Puretaan ensin RAD:n viimeinen tilanne. Se käynnistyi taas Ville K läpimurtoyrityksestä, johti pariin blokattuun laukaukseen, boksipainiin, Anssin blokattuun laukaukseen ja lopulta vielä Erikin vetoon, jonka vastustajan molari liimasi alakulmasta. Seuranneesta vastahyökkäyksestä Höveli sai kulman. Höveli nosti ukkoa ylös ja rakensi ruuhkan vuorostaan RAD:n boksiin. Kulma liikkeelle. Toni yrittää purkaa palloa sen näköisellä potkulla, että nyt lähtee kiertoradalle… Tosielämässä Tonin jalka vain hipaisee palloon ja näyttää siltä, että nahkakuula painuu suoraa kulmasta RAD-verkkoon. Yleensä näin olisi käynytkin, mutta ei tänään, pomput ovat kerrankin puolellamme , ja niin boltsi kimposi ulos takatolpasta. Peli oli siinä.

Ei mikään ikimuistoinen ottelu. Paljon lähempänä Huuhkajien kuin Susijengin esityksiä myöhemmin samana iltana. Höveli-matsin kokonaiskokemusta voisi kai luonnehtia myös kebabiksi ilman kastiketta, saunaksi ilman löylyvettä tai polttareiksi ilman stripparia. Kiitokset siististi pelanneelle vastustajalle. Laittoivat peliin kaiken sen mitä heillä oli, kohdistivat resurssinsa fiksusti ja pitivät huutoherjatkin joukkueen sisäisinä. Radbaariin jatkoille menijöitä ei tällä kertaa löytynyt eikä kyllä juomalipukkeitakaan. Parhaan pelaajan titteli myönnettiin silti täysin yksimielisesti Tonille, joka pelasti maalissa muutaman todella pahan tilanteen komeilla torjunnoilla ja vielä useammin huikeilla vastaantuloillaan.

06.09.2017 Anssi