Streetbar 95 - RAD FC 0 - 1 (0 - 0)        26.7.2016

Maalintekijä Erik, syöttö Toni

Pelaajat: Ville V, Abe, Erik, Juuso, Toni, Nuutti, Sami, Sauli, Ville K ja Pasi.

Jo pelipäivän aamu näytti suuntaa tulevalle pelille, kun fahrenheitit nousivat nopeasti hellelukemiin. Siitä johtuen ainakin allekirjoittaneella soi pelin alla päässä legendaariset biisin sanat "kuuma, kostea, hikinen, tänään toimii kikka joka ikinen". Itseluottamusta ei siis puuttunut ja sitä siivitti vielä kaverin viikko takaperin lahjoittama Ronaldon pelipaita. Se tulisi tänään käyttöön, koska peli oli vieraissa ja vastustajan punaisista kotipaidoista johtuen RAD pelaisi tänään valkoisissa. Tieto valkoisista paidoista ei kuitenkaan ollut kantautunut ihan kaikkien korviin ja pieni lisälenkki jouduttiinkin meidän autokunnan kanssa tekemään, jotta kaikki pelaajat saatiin oikean värin alle pelaamaan. 

Itse peli alkoi räväkästi ja RAD sai luotua heti useita paikkoja. Peliä saatiin luotua molemmilta laidoilta ja välillä oltiin jo maaliviivalla, kun pallo saatii pelattua maalivahdin jalkojen välistä maalin edustalle. Useat syöttökombinaatiot toimivat Erikin, Juuson, Saulin ja Ville K:n kautta oikealta laidalta. Toni nousi myös hyvin tukemaan keskustasta ja toiseen altoon tulikin monta hyvää vetopaikkaa.

Streetbarin paikat jäi muutamiin yrityksiin, jotka syntyivät lähinnä omista huonoista kosketuksista tai syötöistä. Nämä päätyivät kuitenkin yleensä nopeasti rajoilta yli ja suurin osa paineesta tulikin erikoistilanteiden kautta, jos RAD oli päässyt viimeisenä palloon väliin. Yksikin kulma tuli keskelle, josta Ville K:n oli tarkoitus siivota pallo rauhassa pois. Purku kuitenkin jäi vajaaksi, kun Streetbar-pelaaja tuli palloon hieman kovempaa ja pallo suuntautui aivan maalin ylänurkkaa kohti. Sami oli onneksi hereillä maalillaan ja onnistui parin tolppaosuman jälkeen koppaamaan pallon syliinsä.

Peli jatkui samalla sapluunalla ja RAD painoi peliä Streetbarin päätyyn. Pasi ja Nuutti saivat vasemmalta laidalta muutamia hyviä palloja kärkeen, joista ei kuitenkaan syntynyt sen enempää. Painostusjakso päättyi kuitenkin lopulta hyvään tilanteeseen kun Ville V pääsi käsiksi irtopalloon ja sai painettua hyvän kudin kohti Streetbarin maalia. Pallo otti hienon laskevan lentoradan ja näytti jo painuvan maaliin asti, mutta ylärima pelasti kotijoukkueen tällä kertaa! Ensimmäisellä puolikkaalla peli oli RAD:n hallussa, mutta vielä jäi maalit odottamaan toista puolikasta.

Toiselle puolikkaalle päätyjä ei tällä kertaa vaihdettu, koska vasemman laidan pelaajat pelkäsivät pidentyvää vaihtomatkaa Turun kuumassa illassa. Pelin kuva oli samanlainen kuin ensimmäisellä, vaikka Streetbar pääsi hieman paremmin peliin mukaan. Yritykset jäivät kuitenkin tälläkin kertaa heppoisiksi Samin muutamaa hienoa pelastusta lukuunottamatta.

Peli siis jatkui RAD-merkkisesti ja peli siirtyi ehkä ensimmäistä puolikasta enemmän vasemmalle laidalle, josta eritoten Abe ja Nuutti saivat palloa tuotua hyökkäyspäähän. Ylöstuonnit poikivat paikkoja muunmuassa Tonille, joka pääsi muutaman kerran koittamaan maalintekoa. Oikelta laidalta Erik sai myös hyvin tuotua palloa ylös ja jälleen Juuso ja Sauli olivat hienosti tukemassa nousuja. Yksi tilanne saatiin tälläisen ylöstuonnin jälkeen pelattua vielä aivan päätyrajalle Ville K:lle, joka sai syötön vielä muutaman metrin alemapana olleelle Saulille. Veto kuitenki suuntautui suoraan maalivahdin käsiin ja tilanne kuivui siihen. Harmi! 

Peli tuntui junnaavan samaa rataa ja maaliton tasapelikään ei näyttänyt enää mahdottomuudelta. Onneksi kuitenkin yhdestä RADin pallon ylöstuonnista syntyi kunnon paine Streetbarin maalille ja muutaman yrityksen jälkeen Toni pääsi tykittämään, pallon kuitenkin kimmoten puolustajan jalasta pitkälle Erikin lapikkaan lähettyville, josta oikean laidan peippailun jälkeen lähti hirvittävä tykki maalin oikeen alakulmaan! Peli 1-0 RAD:lle! Taisi Erik vielä huikata maalin jälkeen, että kärjellä lähti. Hieno veto ja hieno palkinto hyvin pelanneelle Erikille.

Maalin jälkeen RAD ehkä hieman vetäytyi ja jäi odottamaan vastahyökkäysten mahdollisuuksia. Näistä parhaat taisi osua Nuutille, joka muutaman muun paikan lisäksi pääsi jopa läpiajoon. Maalivahti tuli kuitenkin hyvin vastaan tässä tilanteessa ja Nuutin veto kilpistyi hienoon jalkatorjuntaan.

Pelin lopussa Erik, Ville V ja Abe hoitivat tonttinsa puolustuksessa hienosti ja pitivät Streetbarin poissa parhailta paikoilta, vaikka keskikenttä olikin välillä hieman myöhässä tilanteista. Ainakin oikella laidalla viilettäneelle Ville K:lle taisi peli alkaa painaa jaloissa, koska huhujen mukaan Ronaldon itseluottamuksella pelannutta Villeä ei vaihdossa näkynyt.. Syitä siihen oli selityksen mukaan useita, antoi lepoaikaa muille pelaajille, oikealta laidalta oli pitkä matka vaihtoon, ei halunnut sekoittaa vaihtorulettia, yms yms. Oikea syy taisi kuitenkin olla: possu mikä possu!

Vielä aivan viimeisillä minuuteilla Ville K:n kuljetus päättyi vastustajan rikkeeseen ja tuomari vihelsi kohtuullisesta paikasta vapaapotkun. Pallo oli muutaman metrin boxin rajalta ja aika keskeltä. Pallon taakse asettui Toni, joka näki ammottavan aukon maalin oikeassa ylänurkassa. Veto lähtikin hyvin, mutta kaarsi valitettavasti muutavan sentin ylänurkan ohitse! Onneksi paikkojen tuhlailu ei RADiä  haitannut vaan tuomari vihelsi pelin lopulta päättyneeksi ja 1-0 voitto oli tosiasia. Hieno tulos ja upea voitto kuuman, kostean ja hikisen pelin jälkeen.

Peli paljasti myös RAD:n suurimman heikkouden, jota varmasti harjoitellaan useasti ennen seuraavaa peliä! Joukkueen huudatus meni tälläkin kertaa aivan vihkoon, vaikka kapteenia oli vaihdettu tähän peliin juuri tätä varten. Onneksi tilanne oli nopeasti ohitse ja päästiin hoitamaan kättely pois alta. Kapteenin vaihdos johti myös siihen, että man of the match kupongit olivat jääneet matkasta. Paha miinus uudelle kapteenille ja Teijo tulee ottamaan paikan kapteenina takaisin toivon mukaan jo seuraavassa pelissä. Kuponkien unohduksesta huolimatta RAD:n man of the match valittiin ja valinta osui tälle kertaan voittomaalin taituroineeseen Erikiin!

Raportin kirjoitti poikkeuksellisesti (toim. huom. poikkeuksellisen hyvin) Ville K.

Radbarin vessasta löytyy totuus.

Koivu - RAD FC 3 - 0 (0 - 0)

Sami (mv), Jaakko (op), Virsu (kp), Jesse (vp), Laakso (kk), Teijo (kk)/punkero, Ville K (vl), Toni (laidat, toppari, heilui missä sattui), Juuso (laitakoira), Pasi (ol), Veikko (h), Sauli (h)

Pubiliigaa pelataan pienellä kentällä pieniin maaleihin ja siksi kentällä on vain seitsemän kenttäpelaajaa + maalivahti joukkuetta kohden. Jos haluaa pelailla palloa isolla kentällä, voi ostaa lisenssin ja mennä potkimaan nahkafullereenia divariin tai vaikka Veikkausliigaan. Paitsi näin ei tietenkään ole pubiliigajoukkue Koivun kotistadikalla, jossa isot äijät hölkkäävät Heathrow'n lentokentän kokoisella keinoruoholla seitsemän pelaajan voimin ja yrittävät osua boltsin pikkuisiin maaleihin. Voi hyvä elämä sentäs. Kaiken lisäksi keinonurmella pallo pomppi aivan omituisesti, ennen kaikea ennalta-arvaamattomasti. No ei auta, ilmeisesti kyseessä on hyväksytty kenttä. Toivorikkain mielin RADin miehistö lähti otteluun pallonhallinta mielessä.

Ensimmäiset minuutit menivätkin mallikkaasti. Palloa saatiin pidettyä hieman hallussa ja peliä rakennettua varmoilla syötöillä. Pikkuhiljaa pallon hallinta siirtyi kuitenkin Koivulle, joka osasi taitavasti käyttää ison kentän tilaa hyväkseen. Pelin käsikirjoituskin muuttui selkeäksi: Koivu luo painetta ja paikkoja, RADin hyökkäykset olivat hajanaisia. Toisaalta useimmat paikat saatiin painettua kaukolaukauksiksi ja Pubiliigalle tyypillinen ottelun pysäyttäjä tuli kylään useaan kertaan: pallo hukkui hehtaaripyssyn jälkeen kentän vierustassa olevaan pusikkoon. Toisaalta hyvä, sillä pari kertaa kentän päästä päähän juostua pahin puuskutus laantui. Vastustaja oli myös selvästi ottanut Teijon silmätikukseen, jota vastaan pelattiin rajusti. Yhden tällaisen tilanteen jälkeen Teijo kopautti takaapäin jalkoihin keltaisen kortin arvoisesti. Pian tämän jälkeen Teijo onnistui tyylikkäästi liukkaroimaan pallon kuudentoista sisällä vastustajalta, jolloin vihreiden vaihtopenkki intoutui huutamaan toista korttia. Taitava tuomari ei tällaisiin pelleilyhuutoihin lähtenyt. RAD onnistui saamaan pari paikkaa. Vastaiskun jälkeen Juuso heitti upean puolenvaihdon Tonille, joka tykitti vasurilla sydämensä kyllyydestä upealla tekniikalla pallon yli taka-aitojen pöpelikköön, josta pelivälinettä taas etsiskeltiin pitkään. Ensimmäinen puoliaika oli Koivun tehotonta painostusta, jotka viimeistään Sami onnistui putsaamaan tyylikkäästi. Jaakko luuti upeasti oikeana laitapakkina.

Toinen puoliaika alkoi murheellisesti. Onko tästä tulossa RADille paha tapa? Kovan painostuksen jälkeen Koivun oikea laita onnistui katkaisemaan Samin avauksen, syötti keskelle, jonka Virsu katkaisi, mutta pahaksi onneksi katko kimposi omaan maaliin ohi hölmistyneen Samin. Kaamea takaisku. No, ei muuta kuin uutta putkeen. Painostuksen jälkeen RAD sai kulman ja kulmapotkusta Virsu pääsi upeasti puskemaan, mutta hieman yli maalin.Valitettavan usein RADin hyökkäykset olivat varsin yksinäisiä valtavalla kentällä ja omien saaminen apuun ei oikein onnistunut. Pian tämän jälkeen Koivu iski uudelleen ja upean kuvion päätteeksi oikealta tullut keskitys toimitettiin maaliin. Oli Koivu onnistunut myös paikkoja tuhlaamaan. Maalin edessä vapaana ollut viherpaita onnistui noin kolmesta metristä tyhjää maalia sutimaan pallon ainakin viisi metriä ohi. Tähän suoritukseen Hannu Jortikkakin olisi puuttunut. No, ei ole helppoa maalinteko. Oli myös RADilläkin paikkansa. Yhdestä vastahyökkäyksestä Juuso eteni upeasti ja pääsi boksin tuntumaan, näki maalivahdin ja kuuli Villen, tuon Turun Ronaldon, kieltävän kähinän takatolpalta. Tämän jälkeen näkemykset eroavat. Vaihtopenkiltä nähtynä Juuso laukoi, mutta veto hieman epäonnistui ja Ville liukkaroi pallon maaliin. Asianomaisen mukaan kyseessä oli syöttö. Mene ja tiedä, mutta hieno maali vihellettiin paitsiona. Ja sitten alkoi kova Teijon hiilostaminen. Kerran Teijo veti vastustajalta myöhässä jalat alta, jonka jälkeen Teijo sai puhuttelun, että ei enää yhtään. Heti perään tuli toinen tilanne ja kähinän jälkeen tuomari antoi molemmille, Teijolle ja nahistelukumppanille, keltaisen kortin. Teijon pelit oli sitten siinä. No, tulipahan kentälle tilaa. Ja Koivu osasi tämän hyödyntää erinomaisesti luoden useita paikkoja ja vain Samin oikea-aikaiset vastaantulot ja puolustuksen nöyrä luutiminen usein alivoimalla (osa kk-miehistä kun puuskutti vielä keskikentällä) pelastivat RADin takaiskulta. Ajoittan RAD sai myös painetta aikaiseksi. Yhdestä tällaisesta tilanteesta tulikin sitten vastaiskumaali. Kumma kyllä, vastaiskuja ja ylivoimahyökkäyksiä oli Koivulla todella useita, mutta kolmea maalia ja tolppaa lähemmäs ei sitten enää täysosumia tullut. Säädyllinen 3 - 0 tappio kehnolla esityksellä taitavaa ja juoksuvoimaista kotijoukuetta vastaan. Ei paras tapa mennä kesätauolle, mutta jos tästä saisimme ammennettua sisua seuraavaan matsiin. RADin ottelun parhaana pelaajana palkittiin Jaakko, joka luuti erinomaisesti oikeana pakkina. Sami loisti jälleen loistavilla torjunnoilla. Tuomari muuten vihelsi pelin erinomaisen hyvin, pisteet pillipiiparille.

- Veikko, omaan esitykseen pettynyt puuskuttaja

Laitetaan loppuun kevennys: aikakausilehtityylisesti etsi kuvasta virhe. Tai voi siellä olla useampikin, mutta ainoastaan yhtä haetaan tällä erää. Syntieni tähden kärsin selvästi instant karmasta, mutta pari IPAa ja jääpussi CR7:n dominanssia katsellessa veivät tuntoa pois edes hieman.

- Teijo

RAD FC - FC Jäkärlä 2 - 2 (0 - 0)

Maalit: Ville K. (Veikko), Klaani/oma maali
Miehistö: Sami (mv), Teijo (Toppari), Nuutti (vp), Erik (op), Ville K. (OL), Laakso (kk), Klaani (KK/h) Sauli (VL), Veikko (h)

Heinäkuun ensimmäistä päivää juhlistettiin todellisella jalkapallospektaakkelilla, josta draamaa ei puuttunut. Toimistokömmähdyksen takia aikaisemmin kalenteriin merkattu RADin kotipeli oli siirretty pelattavaksi Jäkärlän kentälle ja ajankohtana oli heinäkuun perjantai klo 20. Tuomarina toimi "Jäkärlän oma tuomari", jota paikalliset kutsuivat kapteeniksi. Nerokasta kabinettipeliä Jäkärlästä, suurin osa RADin titaaneista oli nimittäin kesälaitumella ja jengin kokoonsaamiseksi jouduttiin tekemään kovia uhrauksia: Nuutti ajoi 350 km mökiltä peliin, Veikko tuli varmuuden vuoksi, vaikka nilkka oli vielä keskenkuntoinen, Teijo tuli pelaamaan, vaikka puolimarathon oli luvassa lauantaina ja kaiken lisäksi Klaani joi vain yhden IPAn iltapäivällä ja jätti röpöttelyn siihen. Erityisesti Teijon mukanaolo herätti vastustajissa pelkoa, sillä olivat laskeneet sen varaan, että uljas kapteenimme jättäisi pelin väliin. Ei jättänyt, vaan pelasi uhrautuvasti topparina. Ennakkoon ottelulle oli veikattu 3-0 Jäkärlän voittoa futisforumilla. Lähtökohtiin nähden varsin realistinen veikkaus. Yleisöäkin oli saapunut paikalle parahultaisesti, enemmän kuin pelaajia. Ja joillekin oli perjantai-ilta maistunut jo varsin hyvin. Olipa paikalla oikein kuvaajakin metrin pituisine objektiiveineen. Lisäksi peli pelattiin ruoholla, joka oli epätasainen ja toisen maalin edessä muistutti lähinnä satunnaisesti kasvavalta heinikolta, jonne pienimmät pelaajat voivat piiloutua.

Otteluun Teijo antoi ohjeet: ei räiskitä, pidetään etäisyydet lyhyinä ja kierrätetään palloa itsellä. Ja ensimmäinen erä menikin aika lailla tämän kaavan mukaisesti. Erik dominoi oikeana laitapakkin, katkoi, piti palloa hallussa, peippaili ja syötti aina varman syötön omille. Myös oikealla Nuutti pelasi järjettömällä itseluottamuksella ja putsasi isolla aina kun tarve vaati. Yhdessä kohtaa Nuutti innostui ja veti hurjan kantapääkikan Jäkärlän #11 tähtipelaajan, hiusmuodiltaan ja juoksuvauhdiltaan Walesin Balea muistuttavan sankarin, naaman edessä. Näiden välissä Teijon oli mukava pelata topparina, varsinkin kun Jäkärlän äijät tyytyivät aika kehnoihin läpisyöttöihin ja keskityspalloihin. Teijo voitti lähinnä jokaisen puskupallon, aikamoinen suoritus. Ville vyöryi oikealla laidalla kuin höyryjuna ja hänet oli yleisössäkin tunnistettu. Nimittäin edellinen peli oli scoutattu paikallisten toimesta ja hyvästä syystä Ville nimitettiin yleisön puolelta kovaan ääneen Ronaldoksi. Tosin RADin Rolle teki viime ottelussa tehot 3+1, ja tällaisia tehoja ei oikea Ronttu taida saada aikaseksi yhteensä edes koko EM-turnauksessa.

Pelin henki oli kuitenkin se, että Jäkärlä syötteli lyhyitä omassa päässä, mutta yritti joko yksin läpi hyökkäyspäässä, laukoi kaukaa tai keskitti. Kulmia, keskityksiä ja muita korkeita palloja tulikin jonkun verran läpi koko pelin, mutta Teijon johtama puolustus pääsi niihin suurimpaan osaan tosi hyvin puskemaan pitkiä palloja. Yksi purku tulikin hyvin, jota Veikko otti vastaan, taisteli pakin kanssa, joka ei onnistunut saamaan palloa haltuun, vaan se meni pitkälle hyökkäysalueelle ja Veikko pääsi puoliksi läpi. Harmi vaan, että nilkka ei kestänyt spurttia ja vauhti oli varsin hidas, siis hitaampaa kuin yleensä ja Jäkärlän #11 spurttasi tuulennopeasti ja ehti juuri poimia pallon ennen boksia. Jäkärlä onnistui luomaan muutaman maalipaikan, jotka Sami poimi kertakaikkisen upeilla torjunnoilla. Noin 15 min kohdalla #11 kuljetti vasemmasta laidasta keskelle, harhautti pari RADin pelaajaa ja tykitti kammottavan pommin tarkasti kohti takakulmaa, mutta Sami teki uskomattoman venytyksen. Tämä ultimaattinen suoritus sai koko yleisön haukkomaan ja päivittelemään "niil on loistava mokke", "mikä torjunta" jne... lähes neljänkymmenen sekunnin ajan. RADikin sai aikaiseksi muutaman paikan, mm. Teijo laukoi Erikin syötöstä hehtaarin ohi maalin. Pelinrakentelu olikin RADin vahvuus ja Jäkärlän turhautuneisuus kuului puoliajalla RADin vaihtopenkille saakka. Yleisö muuten oli innokas neuvomaan Jäkärlän pelaajia kovaan ääneen, usean henkilön toimesta. Lisäksi kommenteissa oman osansa saivat myös tuomari ja RADin pelaajat.

Toisen erän alku oli synkkä. Heti aluksi Jäkärlä pääsi oikealta laidalta läpi, antoi hienon syötön boksiin, josta kärki viimeisteli hienon maalin. Sami oli tilanteessa voimaton. Mutta RAD ei tähän luovuttanut. Hetken jälkeen Laakso ja Ville kuljettivat palloa oikealla laidalla, Veikko sai pallon boksiin, meni pakin ohitse, syötti Villelle maalin eteen, joka tasoitti pelin tyylikkäästi etukulmaan! Tämä loi todellista taisteluhenkeä. Valitettavasti seuraavan maalin teki Jäkärlä. RADin hyökätessä Jäkärlä sai pallonriiston, jonka seurauksena kontrattiin erittäin nopeasti laidasta. Vapaana oli mies laidassa ja keskellä, tarkka läpisyöttö lähti keskelle. Jäkärlän hyökkääjä kipitti läpi, mutta pienen hidastelun ansiosta Teijo ehti horjuttamaan käsin. Pallo kimpoili flipperinä ja jossain vaiheessa jäi kiinni noin puolen metrin pituiseen heinätupsuun. Tämän seurauksena Sami ei ehtinyt palloon, vaan Jäkärlän pelaaja kääntyi paikoillaan ja sai kaavittua sen verkon perukoille. Tilanne 2-1 Teijon ja Samin estelyistä huolimatta.

Jos RADillä on alkukaudella ollut "huonoa tuuria", niin nyt kävi parempi flaksi. Keskikentällä Laakso syötti Klaanille, joka potkaisi puolittaisen vedon joko syöttönä Villelle tai toivotaan-toivotaan tyyppisen vedon. Jäkärlän pakki pääsi kuitenkin omituisella kantapääkikalla katkaisemaan, mutta pallo kimposikin maalivahdin yli maaliin. 2-2 tasoitus oli tosiasia. Lopussa ei RADin puhti enää kovinkaan moneen hyökkäykseen riittänyt, mutta Jäkärlä painoi päälle: hyökkäykset olivat lähinnä kaukovetoja, jotka Sami torjui tyylikkäästi, joku blokkasi ne tai osoite oli kaukana maalista. Alla Teijon muisteluja ottelusta:

Yhdes kulmas meinas käydä kylmät kun Erik oli etutolpalla. Erik jo kurotti siihen ja en tiie huusinko jotain vai jättikö vaan ottamatta, mut sit ite olin jo jättämäs ja vähän kyykkäsin, pallo osu sit suurin piirtein takaraivoon ja kimpos siitä taka-alalle, mistä Jäkärlän tyyppi vetäs taivaan tuuliin.

Loppupuolella #11 kuljetteli keskelle ja lauko jalkoihin, blokkasin sen ja sit se otti uuden kudin, sen sit blokkasin korvalla. Aika kova kuti sillä oli.

Jäkärlän kapteeni oli kyl skarppi tyyppi. Teki niiden 1-0 maalin ja sit meillä kolahti jalat yhteen siinä kun se oli laukomassa ja tulin siihe vauhdilla. Sille tuntu siinä käyvän pahemmi. Pelin jälkeen hyvä meininki toisin kuin joillakin vastustajilla.

Ja draamankaari täydentyi sekunti ennen loppua, kun tuomari vihelsi Jäkärlän vapaapotkun jälkitilanteessa rangaistuspotkun muurissa seisseen Veikon käsivirheestä. Ei auttanut, vaikka käsi oli kiinni vartalossa. Yleisö kannusti tuomaria huudoilla: Nyt et saakaan turpaasi. Pallo pilkulle ja liimaletti #11 asettui saatanallisessa ristipaineessa pallon taakse. Voin kuvitella, kuinka hänen sydän pumppasi verta ja silmät laajenivat kun hän näki Gargantuan kokoisen Samin tulitikkuaskin kokoisen maalin edessä. Suunnattomista paineista huolimatta tarkka ja kova veto lähti maalivahdista katsottuna oikeaan alakulmaan, jonka Sami poimi heittäytymällä ja liimasi lopuksi edessä olleen pallon käsillänsä. Peli puhallettiin päättyneeksi, turhautunut #11 potkaisi palloa, joka siis oli Samin hallussa ja Teijo tuli suojelemaan maalivahtia tönäisemällä #11 pois. Ja tästä alkoikin kaoottinen tilanne, jossa lopussa #11 karkasi Teijon päälle, murisi vihaisena, yritti lyödä ja työnsi Teijon maalin perukoille; sekasotkussa muut ilmeisesti yrittivät estää idioottimaista toimintaa. Ainakin Laakso piti #11:tä pois Teijon kimpusta ja oli siellä maalin sisällä ainakin toinen Jäkärläläinen. Eräs Jäkärläinen piti RADin Ronaldon hiuksista kiinni, ilmeisesti halusi muiston uudesta idolistaan.  Lopulta homma rauhoittui ilman vakavampia seuraamuksia, onneksi. Tällaista ei missään tapauksessa pitäisi tapahtua harrastefutiksessa. Loppukättely meni sekin metsään parilta Jäkärläläiseltä; ainakin #11 jätti kättelemättä Teijoa, joku heitti uljaan kapteenimme päälle juomavedet. Käsittämätöntä käytöstä ja tämä aiheuttikin välittömästi palautetta Jäkärlän omien pelaajien toimesta, kuten kuuluukin. Loppuillalla tapahtumia kerrattiin Radbarin oluita nautiskellen, paikalle saapui yli puolet joukkueesta ja ennen kaikkea Man of the Match, Sami, jolle Veikko tarjosi hyvin ansaitun oluen. Myös Jäkärlän edustaja tuli nauttimaan parhaan pelaajan oluen ja yhdessä kerrattiin tapahtumia hyvässä hengessä.

Vaikka pelissä pelattiin kovaa ja selkäänajo sallittiin, oli tuomarilinja sentään tasaisen yhteneväinen. Klaani yritti pelin aikana saada mussuttamalla keltaista korttia ja pienen lisän "FIFAn energiaviivaan", mutta se ei onnistunut kolmellakaan yrityksellä, vaikka jokaisen mussutuksen jälkeen tuli uhkaus: jos vielä jatkat, saat kortin. Lisäksi peli oli kuitenkin kohtuullisen siisti, sikailutaklauksia jalkoihin tai vastaavaa ei tapahtunut, pois lukien lopun rimanalitus. Alla on kuva hienosti taistelleesta joukkueesta.

-Veikko, Teijon ja Villen ansiokkaalla avustuksella