RAD FC - FC Jäkärlä 2 - 2 (0 - 0)

Maalit: Ville K. (Veikko), Klaani/oma maali
Miehistö: Sami (mv), Teijo (Toppari), Nuutti (vp), Erik (op), Ville K. (OL), Laakso (kk), Klaani (KK/h) Sauli (VL), Veikko (h)

Heinäkuun ensimmäistä päivää juhlistettiin todellisella jalkapallospektaakkelilla, josta draamaa ei puuttunut. Toimistokömmähdyksen takia aikaisemmin kalenteriin merkattu RADin kotipeli oli siirretty pelattavaksi Jäkärlän kentälle ja ajankohtana oli heinäkuun perjantai klo 20. Tuomarina toimi "Jäkärlän oma tuomari", jota paikalliset kutsuivat kapteeniksi. Nerokasta kabinettipeliä Jäkärlästä, suurin osa RADin titaaneista oli nimittäin kesälaitumella ja jengin kokoonsaamiseksi jouduttiin tekemään kovia uhrauksia: Nuutti ajoi 350 km mökiltä peliin, Veikko tuli varmuuden vuoksi, vaikka nilkka oli vielä keskenkuntoinen, Teijo tuli pelaamaan, vaikka puolimarathon oli luvassa lauantaina ja kaiken lisäksi Klaani joi vain yhden IPAn iltapäivällä ja jätti röpöttelyn siihen. Erityisesti Teijon mukanaolo herätti vastustajissa pelkoa, sillä olivat laskeneet sen varaan, että uljas kapteenimme jättäisi pelin väliin. Ei jättänyt, vaan pelasi uhrautuvasti topparina. Ennakkoon ottelulle oli veikattu 3-0 Jäkärlän voittoa futisforumilla. Lähtökohtiin nähden varsin realistinen veikkaus. Yleisöäkin oli saapunut paikalle parahultaisesti, enemmän kuin pelaajia. Ja joillekin oli perjantai-ilta maistunut jo varsin hyvin. Olipa paikalla oikein kuvaajakin metrin pituisine objektiiveineen. Lisäksi peli pelattiin ruoholla, joka oli epätasainen ja toisen maalin edessä muistutti lähinnä satunnaisesti kasvavalta heinikolta, jonne pienimmät pelaajat voivat piiloutua.

Otteluun Teijo antoi ohjeet: ei räiskitä, pidetään etäisyydet lyhyinä ja kierrätetään palloa itsellä. Ja ensimmäinen erä menikin aika lailla tämän kaavan mukaisesti. Erik dominoi oikeana laitapakkin, katkoi, piti palloa hallussa, peippaili ja syötti aina varman syötön omille. Myös oikealla Nuutti pelasi järjettömällä itseluottamuksella ja putsasi isolla aina kun tarve vaati. Yhdessä kohtaa Nuutti innostui ja veti hurjan kantapääkikan Jäkärlän #11 tähtipelaajan, hiusmuodiltaan ja juoksuvauhdiltaan Walesin Balea muistuttavan sankarin, naaman edessä. Näiden välissä Teijon oli mukava pelata topparina, varsinkin kun Jäkärlän äijät tyytyivät aika kehnoihin läpisyöttöihin ja keskityspalloihin. Teijo voitti lähinnä jokaisen puskupallon, aikamoinen suoritus. Ville vyöryi oikealla laidalla kuin höyryjuna ja hänet oli yleisössäkin tunnistettu. Nimittäin edellinen peli oli scoutattu paikallisten toimesta ja hyvästä syystä Ville nimitettiin yleisön puolelta kovaan ääneen Ronaldoksi. Tosin RADin Rolle teki viime ottelussa tehot 3+1, ja tällaisia tehoja ei oikea Ronttu taida saada aikaseksi yhteensä edes koko EM-turnauksessa.

Pelin henki oli kuitenkin se, että Jäkärlä syötteli lyhyitä omassa päässä, mutta yritti joko yksin läpi hyökkäyspäässä, laukoi kaukaa tai keskitti. Kulmia, keskityksiä ja muita korkeita palloja tulikin jonkun verran läpi koko pelin, mutta Teijon johtama puolustus pääsi niihin suurimpaan osaan tosi hyvin puskemaan pitkiä palloja. Yksi purku tulikin hyvin, jota Veikko otti vastaan, taisteli pakin kanssa, joka ei onnistunut saamaan palloa haltuun, vaan se meni pitkälle hyökkäysalueelle ja Veikko pääsi puoliksi läpi. Harmi vaan, että nilkka ei kestänyt spurttia ja vauhti oli varsin hidas, siis hitaampaa kuin yleensä ja Jäkärlän #11 spurttasi tuulennopeasti ja ehti juuri poimia pallon ennen boksia. Jäkärlä onnistui luomaan muutaman maalipaikan, jotka Sami poimi kertakaikkisen upeilla torjunnoilla. Noin 15 min kohdalla #11 kuljetti vasemmasta laidasta keskelle, harhautti pari RADin pelaajaa ja tykitti kammottavan pommin tarkasti kohti takakulmaa, mutta Sami teki uskomattoman venytyksen. Tämä ultimaattinen suoritus sai koko yleisön haukkomaan ja päivittelemään "niil on loistava mokke", "mikä torjunta" jne... lähes neljänkymmenen sekunnin ajan. RADikin sai aikaiseksi muutaman paikan, mm. Teijo laukoi Erikin syötöstä hehtaarin ohi maalin. Pelinrakentelu olikin RADin vahvuus ja Jäkärlän turhautuneisuus kuului puoliajalla RADin vaihtopenkille saakka. Yleisö muuten oli innokas neuvomaan Jäkärlän pelaajia kovaan ääneen, usean henkilön toimesta. Lisäksi kommenteissa oman osansa saivat myös tuomari ja RADin pelaajat.

Toisen erän alku oli synkkä. Heti aluksi Jäkärlä pääsi oikealta laidalta läpi, antoi hienon syötön boksiin, josta kärki viimeisteli hienon maalin. Sami oli tilanteessa voimaton. Mutta RAD ei tähän luovuttanut. Hetken jälkeen Laakso ja Ville kuljettivat palloa oikealla laidalla, Veikko sai pallon boksiin, meni pakin ohitse, syötti Villelle maalin eteen, joka tasoitti pelin tyylikkäästi etukulmaan! Tämä loi todellista taisteluhenkeä. Valitettavasti seuraavan maalin teki Jäkärlä. RADin hyökätessä Jäkärlä sai pallonriiston, jonka seurauksena kontrattiin erittäin nopeasti laidasta. Vapaana oli mies laidassa ja keskellä, tarkka läpisyöttö lähti keskelle. Jäkärlän hyökkääjä kipitti läpi, mutta pienen hidastelun ansiosta Teijo ehti horjuttamaan käsin. Pallo kimpoili flipperinä ja jossain vaiheessa jäi kiinni noin puolen metrin pituiseen heinätupsuun. Tämän seurauksena Sami ei ehtinyt palloon, vaan Jäkärlän pelaaja kääntyi paikoillaan ja sai kaavittua sen verkon perukoille. Tilanne 2-1 Teijon ja Samin estelyistä huolimatta.

Jos RADillä on alkukaudella ollut "huonoa tuuria", niin nyt kävi parempi flaksi. Keskikentällä Laakso syötti Klaanille, joka potkaisi puolittaisen vedon joko syöttönä Villelle tai toivotaan-toivotaan tyyppisen vedon. Jäkärlän pakki pääsi kuitenkin omituisella kantapääkikalla katkaisemaan, mutta pallo kimposikin maalivahdin yli maaliin. 2-2 tasoitus oli tosiasia. Lopussa ei RADin puhti enää kovinkaan moneen hyökkäykseen riittänyt, mutta Jäkärlä painoi päälle: hyökkäykset olivat lähinnä kaukovetoja, jotka Sami torjui tyylikkäästi, joku blokkasi ne tai osoite oli kaukana maalista. Alla Teijon muisteluja ottelusta:

Yhdes kulmas meinas käydä kylmät kun Erik oli etutolpalla. Erik jo kurotti siihen ja en tiie huusinko jotain vai jättikö vaan ottamatta, mut sit ite olin jo jättämäs ja vähän kyykkäsin, pallo osu sit suurin piirtein takaraivoon ja kimpos siitä taka-alalle, mistä Jäkärlän tyyppi vetäs taivaan tuuliin.

Loppupuolella #11 kuljetteli keskelle ja lauko jalkoihin, blokkasin sen ja sit se otti uuden kudin, sen sit blokkasin korvalla. Aika kova kuti sillä oli.

Jäkärlän kapteeni oli kyl skarppi tyyppi. Teki niiden 1-0 maalin ja sit meillä kolahti jalat yhteen siinä kun se oli laukomassa ja tulin siihe vauhdilla. Sille tuntu siinä käyvän pahemmi. Pelin jälkeen hyvä meininki toisin kuin joillakin vastustajilla.

Ja draamankaari täydentyi sekunti ennen loppua, kun tuomari vihelsi Jäkärlän vapaapotkun jälkitilanteessa rangaistuspotkun muurissa seisseen Veikon käsivirheestä. Ei auttanut, vaikka käsi oli kiinni vartalossa. Yleisö kannusti tuomaria huudoilla: Nyt et saakaan turpaasi. Pallo pilkulle ja liimaletti #11 asettui saatanallisessa ristipaineessa pallon taakse. Voin kuvitella, kuinka hänen sydän pumppasi verta ja silmät laajenivat kun hän näki Gargantuan kokoisen Samin tulitikkuaskin kokoisen maalin edessä. Suunnattomista paineista huolimatta tarkka ja kova veto lähti maalivahdista katsottuna oikeaan alakulmaan, jonka Sami poimi heittäytymällä ja liimasi lopuksi edessä olleen pallon käsillänsä. Peli puhallettiin päättyneeksi, turhautunut #11 potkaisi palloa, joka siis oli Samin hallussa ja Teijo tuli suojelemaan maalivahtia tönäisemällä #11 pois. Ja tästä alkoikin kaoottinen tilanne, jossa lopussa #11 karkasi Teijon päälle, murisi vihaisena, yritti lyödä ja työnsi Teijon maalin perukoille; sekasotkussa muut ilmeisesti yrittivät estää idioottimaista toimintaa. Ainakin Laakso piti #11:tä pois Teijon kimpusta ja oli siellä maalin sisällä ainakin toinen Jäkärläläinen. Eräs Jäkärläinen piti RADin Ronaldon hiuksista kiinni, ilmeisesti halusi muiston uudesta idolistaan.  Lopulta homma rauhoittui ilman vakavampia seuraamuksia, onneksi. Tällaista ei missään tapauksessa pitäisi tapahtua harrastefutiksessa. Loppukättely meni sekin metsään parilta Jäkärläläiseltä; ainakin #11 jätti kättelemättä Teijoa, joku heitti uljaan kapteenimme päälle juomavedet. Käsittämätöntä käytöstä ja tämä aiheuttikin välittömästi palautetta Jäkärlän omien pelaajien toimesta, kuten kuuluukin. Loppuillalla tapahtumia kerrattiin Radbarin oluita nautiskellen, paikalle saapui yli puolet joukkueesta ja ennen kaikkea Man of the Match, Sami, jolle Veikko tarjosi hyvin ansaitun oluen. Myös Jäkärlän edustaja tuli nauttimaan parhaan pelaajan oluen ja yhdessä kerrattiin tapahtumia hyvässä hengessä.

Vaikka pelissä pelattiin kovaa ja selkäänajo sallittiin, oli tuomarilinja sentään tasaisen yhteneväinen. Klaani yritti pelin aikana saada mussuttamalla keltaista korttia ja pienen lisän "FIFAn energiaviivaan", mutta se ei onnistunut kolmellakaan yrityksellä, vaikka jokaisen mussutuksen jälkeen tuli uhkaus: jos vielä jatkat, saat kortin. Lisäksi peli oli kuitenkin kohtuullisen siisti, sikailutaklauksia jalkoihin tai vastaavaa ei tapahtunut, pois lukien lopun rimanalitus. Alla on kuva hienosti taistelleesta joukkueesta.

-Veikko, Teijon ja Villen ansiokkaalla avustuksella