RAD FC - Bristol 1 - 0 (1 - 0)

Voittomaali: Anssi (?)

Kokoonpano: Sami (mv), Ville (kp), Nuutti (vp), Juuso (op), Teijo (kk), Jussi (vh), Anssi (oh), Paavo (kh). Vaihdosta Sauli (kh) ja Laakso (vh, oh, vp, kk)

Pubiliigan El Clasico ei aivan kelpaa ottelun titteliksi ainakaan enää, kun CCCP eli Cosmic Comic Cafe…Pallo? meni/joutui vaihtamaan sponsoripubia ja päätyi parin mutkan kautta Bristolin alle. Cosmic on juurtunut nimenä niin vahvasti mieleen, että sekaannusta saattaa ilmetä, jonka kanssa joudutte vain elämään. Tavallista pubiliigahöntsää enemmän painoarvoa matsilla kuitenkin ainakin on, johon vaikuttaa tietysti tuttujen naamojen määrä vastapuolella. Pukukopissa läppä lensikin yli joukkuerajojen. Sami hieman uhkaavasti puheli päästävänsä tutulle Bristolin pelurille pari maalia, mutta juonipaljastuksena voitaneen mainita molarin valehdelleen. 

Perus kesäsää eli koko päivän jatkunut vesisade antoi hyvää lisähappea. Sitä tarvittiinkin, kun edes kentällisen kasaan raapiminen näytti ajoittain haasteelliselta. Dimitar oli jo luvannut pelata kipsi kädessä, mutta sade pilasi nekin urhoolliset suunnitelmat. Jussi kaivoi kuitenkin naftaliinista Paavo ”Target Man” Multasen, joskin ennen pelin alkua ei vielä ollut varmaa olisiko targetti topparin vai kärjen paikalle. Koska Virsun paikka alakerrassa on sementoitu eikä vaihtureita liiaksi ollut, päädyttiin hyökkäysvoiman lisäykseen. Nuuttikin jätti salaojan kaivamisen toiseen päivään ja tuli nauttimaan kuningaslajista. Pari vaihtomiestä, kun Laaksokin ehti paikalle hieman alkuvihellyksen jälkeen. Cosm… Bristol sen sijaan tavanomaiseen tapaan rummutti lähes kahdella kentällisellä. Pilli suussa Helle, jonka tämän kauden hyvin/toisella tapaa puhalluttujen matsien suhde oli tasan 1:1.

Leijonanosa pelistä oli irtopalloista taistelua ja vääntöä liukkaalla kelillä. Jopa yllättävän fyysinen matsi saatiin aikaiseksi. Cosmic yritti painostaa RADin puolustusta aggressiivisesti ja palkinnoksi 5 min tienoilla Bristolin Manulle keltainen kortti taklauksesta myöhässä suoraan Laakson jykevään runkoon. RAD pyrki samaan toisessa päässä ja painetta saatiinkin. Bristol tukki keskustan siinä määrin hyvin, että Juuso laittoi lähinnä pitkiä läpikeskityksiä, joihin hyökkäyskalusto Anssin ja Jussin johdolla paineli. Kaksimetriseen kärkipelaajaan ei olla Proffan/RADin paidassa juuri totuttu, joten Paavo pistettiin myös juoksemaan, ja kovaa mies juoksikin. Puolivaarallisia tilanteita, lähimmäksi pääsi Anssi laukoessaan Teijon pudotuksesta boksin rajalta väärällä jengalla leveäksi. Teijolla laukesi taas pohkeet 10 minuutin kohdalla. Jälkipeleissä Anssi totesi kestävyysjuoksusta, että ”vauhti tappaa”, mutta tässä tapauksessa juuri pysähtyminen olisi ollut lopullista. Pakko vaan jatkaa.

Noin 20 minuutin tienoilla Anssi kuitenkin pääsi kuittaamaan edellisen. Cosmicin pakkikalusto ei ollut kuunnellut Martti Servon varoittavia sanoja (”liikaa kikkailin”) ja lähestulkoon syötti Anssin läpiajoon. Torsti-Molari tuli vastaan ja pääsi pallon tielle, mutta kimmokkeiden kautta Anssilla oli tyhjä maali edessä ja pakki vieressä auttamattomasti myöhässä. Suvereeni ulkosyrjäsijoitus keskelle keksintöä (ei toimi tämä ilmaus ihan yhtä hyvin kuin koripallossa). RAD 1-0 johtoon! Ansaitusti, totta kai. Pallonhallinta oli ainakin 60/40 RADin hyväksi, mutta lisää huippupaikkoja ei silti saatu. Cosmicin hyökkäykset päättyivät yleensä liian pitkiin läpipalloihin tai keskityksiin, joista jokunen tuotti hieman Samille ja puolustukselle harmaita hiuksia, mutta varsinaisia maalipaikkoja ei tainnut vierasjoukkueella olla ensimmäistäkään yhtä boksissa tovin pomppinutta flipperipalloa lukuun ottamatta. 

Toisella puoliajalla peli muuttui asteen avoimemmaksi ja entistä fyysisemmäksi. Hellen puhallussuhde alkoi kallistua 2:1 suuntaan, sen verran nohevia vislaukset olivat läpi ottelun. Bristol panosti luonnollisesti hyökkäykseen enemmän ja väli pakkien ja muun joukkueen välillä kasvoi. RAD pääsi entistä enemmän joka kaistalta puolittaisiin läpiajoihin, joihin pakit hyvillä taklauksilla, peitoilla ja viime hädässä liukkareilla kuitenkin ehtivät. 40 minuutin tienoilla RADillä oli useampi hyökkäys, joista olisi pitänyt naulata peli vähintään 2-0:aan, mutta faneillehan tätä pelataan niin parempi pitää jännitystä yllä, vai mitä? Teijokin puhkoi tuossa vaiheessa Cosmicin koko puolustuslinjan enemmän täyteen reikiä kuin sellainen leikeltävä paperilumihiutale. Hyvän matsin pelannut Torsti teki kuitenkin itsensä isoksi ja peitti pienehkön kulman hyvin. Pokka ei pitänyt ja Teijon veto viuhui etusivuverkkoon. Anssi ja Paavo saivat kumpainenkin vedon maalia mutta myös molaria kohti.

Tunnelma alkoi kiristyä, kun laidassa käännähtänyt Teijo koki vääryyttä pohkeille kopautuksena, joka vierasleirissä tulkittiin filmaamisena. Bristolin puolustus kimmotteli tilanteen jälkeen palloa aikansa, tyylinä ”no method to the madness”, minkä jälkeen Teijo oli ensimmäisenä irtopallossa. Tuloksena sukitus ja toinen keltakortti vieraille. Vaparista Juuso juoni oivallisen kovan matalan syötön takakulmaa kohti, mutta Teijo oli Bristol-Jannen erittäin lämpimässä syleilyssä ja pääsi vain puolittain palloon. Tästä alkoikin lopun painivaihe Cosmicin laittaessa viimeiset voimat liikkeelle. Janne ja Eetu painivat hyökkäyspäässä ihan tosissaan, kun pitkillä rajaheitoilla ja kulmilla pyrittiin suoraan maalille. Tuossahan piti melkein ruveta tosissaan pelaamaan. Nämäkin tilanteet RADiläiset purkivat huikealla tehokkuudella. Bristol koki ehkä pientä vääryyttä, kun Teijo tunki päänsä korkeintaan haarovälin korkeudella palloon. Loput voittekin katsoa Kummelin Koistinen-sketseistä, kun Eetu rymisteli myös tilanteeseen polvineen. Vaparipuhalluksen jälkeen ilmeisesti suullisesta palautteesta Jannelle Bristolin kolmas (!) keltainen. 

RADin puolustus oli todella rautaa Virsun johdolla. Ei vastustajilla ollut yksinkertaisesti mitään palaa pienistä hätyyttelyistä huolimatta. Tietysti maalin pelissä voi aina käydä mitä vaan. Hyökkäyksessä tehtiin kuitenkin tarpeellinen. Pallonhallinta pysyi suurimmaksi osaksi kotijoukkueella läpi matsin, vaikka keskikenttää Bristol tukki onnistuneesti. Siihen täytyy jatkossa jotain keksiä. Onneksi hyökkäyskolmikko Anssi-Jussi-Paavo oli vauhdikkaalla päällä. Vaikka pari vaihturia lopulta löytyikin, kinkkasivat ainakin Nuutti, Laakso ja Teijo vaikean näköisesti kentältä pois, joten aika maksimeilla mentiin. Rinki on kuitenkin tällä kaudella isohko, joten luultavasti kyseessä oli yksi harvoista tämän vuoden pulamatseista. 

Tärkein tästä ensi viikolle otettava oli joka tapauksessa joukkueen hyvä meininki ja 3 pistettä. Sekä bragging rights vuodeksi. Voittomaalin tehnyt Anssi ansaitusti Man of the Match, vaikka myös Virsu oli vahva kandidaatti näin jälkikäteen ajatellen. Samille kauden eka nollapeli, joka on aina kova saavutus. Radbarin kautta kävivät vielä Anssi, Teijo, Sami ja Sauli sekä vierasjoukkueesta parhaan pelaajan palkinnon pokannut Torsti + support. Nyt päivää myöhemmin kun ei meinaa päästä rappusia ylös tai alas ja leukaa jomottaa, niin ei voi muuta sanoa kuin että TOTALLY WORTH IT. Veikon legendaarisin sanoin ”Come on you RADs!”

/ Teijo

P.S. Oikeasti Blogger. Tapan.

RAD FC - FC Santala 1 - 4

RAD FC - FC Santala 1 - 4 (1 - 4)

Maali: Teijo (Toni)
Keltakortti: Ville K.
Kokoonpano: Mv: Sami P: Virsu, Nuutti, Dima, Juuso kk ja h: Toni, Teijo. Veikko, Sauli,  Ville K.

RAD sai kauden neljänteen otteluun kokoon 10 henkeä, joten kahden miehen vaihtopenkillä lähdettiin pelaamaan. Vaikka päivä oli aurinkoinen, oli illalla kerääntynyt pilviä ja osan ottelusta saikin nautiskella tihkusateessa. Ottelu lähti RADin puolesta räväkästi liikkeelle. Painetta saatiin Santalan päähän ja jossain vaiheessa RAD sai sivurajaheiton, jota heittämään asettui Toni. Pitkä heitto takakulmalle löysi Teijon pään, joka nuppasi upeasti kauden toisen puskumaalin. Nyt herääkin epäily onko Teijon(kin) nappiksista maalit loppu, kun maaleja syntyy vain puskemalla. Santala pelasi nopeaa peliä, pelaajat olivat varsin taitavia ja nopeita pallon kanssa. Tämä saikin RADin puolustuksen sekaisin, ja oikealta laidalta pääsi Santalan pelaaja läpi, joka sijoitti tyylikkäästi nahkafullereenin vasempaan alakulmaan. Tasoitusmaalin jälkeen oli noin kuuden minuutin vahva RADin painostusjakso, jolloin saatiin aikaiseksi usea veto maalia kohden. Sauli tykitti vasempaan alakulmaan, mutta maalivahti sai nippanappa sormet väliin ja torjui vedon kulmaksi. Veikko pääsi ripareille vedon jälkeen pyssyttämään vastapalloon niin ikään oikeaan alakulmaan, mutta veto kilpistyi tolpan vieressä seisoneeseen pakkiin. Teijo veti löysän kaukovedon, jonka kanssa mokkella oli vaikeuksia, lähinnä kai liukkaan pallon takia. Pari kulmaakin löysi hyvin oikean osoitteeseen.

Ainoana haittapuolena vain oli, että Santala onnistui saamaan vastaiskuja, jotka he pelasivat varsin taitavasti. Heti ei suonut, mutta pikkuhiljaa vääjäämätön tapahtui. Santala rankaisi RADiä oikein urakalla. Yhdessä tilanteessa puolustuslinjan taakse eksynyt sinipaita harhautti RADin pakkeja luulemaan tilannetta paitsioksi, kun pallollinen päätti laukaista tarkan vedon maaliin. Yhdessä kulmassa Santalan pelaaja juoksi boksiin (Veikko pari metriä perässä puuskuttaen), jolle pallo pelattiin, mutta tämä ei koskenutkaan palloon, vaan päästi pallon läpi boksin rajamailla päivystäneelle sinipaidalle, joka tykitti kaamean pommin Samin käsien kautta maalin perukoille. Neljännen maalin (ei nää tainnu tulla kronologisessa järjestyksessä) synty on kyllä tyylikkäästi unohtunut. Ehkä hyvä niin. Pari muuta tilannetta saanee ehkä maininnan. Yksi Santalan pelaaja sai keltaisen taklauksesta. Ei se niin pahalta näyttänyt, mutta tuomarilinja oli hyvä: kaikki väärät taklaukset pois. Mainittakoon vielä taistelu pallo vastaan Nuutti: haltuunotossa astui liukkaan pallon päälle ja kaatui tyylikkäästi. Pallo 1 - Nuutti 0. Olikohan kyseessä Nuutin kuoletus pallolta? Erä päättyi Santalan ansaittuun 4-1 johtoon.

Toiseen erään RAD lähti sisuuntuneena ja sai pidettyä palloa (ehkä Santalan perääntyessä) ja luotua hyökkäyksiä. Ongelmana oli, että pallo pelattiin usein laitaan ja laidassa tuli hätäinen ratkaisu. Pallo tuntui polttavan jalassa: räkäisy maalille oli liian usein epätarkka tai turhan aikainen. Kerran Ville K. pelattiin syöttöketjulla keskeltä läpi, mutta tällä kertaa maalitykki ei onnistunut. Sitä vastoin erän loppupuolella vikkelän santalalaisen jaloille melkein potkiminen (lopetti kuulemma potkun kesken) tuotti keltaisen. No, tilastomerkintä. RADin vahvuus oli ehdottomasti Virsun ja Diman upeat nousut, jotka eivät johtaneet poikkeuksellisen vaarallisiin tilanteisiin. Toisen puoliajan pitkittyessä Santala sai kuitenkin otetta upeilla vastaiskuilla, jotka varsinkin ottelun lopussa tapahtuivat ylivoimalla. Kuin ihmeen kaupalla Samin vastaantulojen ja viimeisen pakin liukumilla takaiskuilta vältyttiin. Santala pelasi fiksusti ja joukkueessa oli useita vikkeliä ja pallovarmoja pelaajia. Ei auta kuin todeta, että Santalan voitto oli ansaittu. Tätä surkeutta ei jaksa Marjamäkeä enempää märehtiä. Nautin kuitenkin joka hetkestä.

Man of the Match: Dima, pelasi vahvan pelin pallollisena pakkina

Jälkipelit: Pikaiset kaljat ottivat Sami, Dima, Veikko, Teijo ja Sauli, joista kolme viimeisintä samalla kyydillä ja Teijo tyytyi joululta maistuvaan kolaan ja veteen. Sami ja Dima jäivät vielä säätämään strategiaa seuraavaan peliin (ja hyvä niin).

/ Veikko

RAD FC - FC Hugo 1 - 1 (1 - 0)

RAD FC - FC HUGO  1 - 1 (1 - 0)

Maali: Ville K. (Teijo)

Keltakortti: Teijo

Kokoonpano: mv: Sami p: Ville V., Juuso, Jesse, Sifu, Dima, Nuutti Laidat: Toni, Veikko, Jussi, Ville V.,  keski kk: Erik, Teijo h: Sauli, Anssi, Pasi A.

Tällä kertaa RAD pääsi aloittamaan matsin ilman lumen luontia. Aurinko paistoi, mutta keli oli vielä varsin viileä. Viime kaudella tuli tylysti turpaan Hugolta 3-2; ensimmäinen erä nukuttiin kolmen maalin verran, toisessa erässä jäi kiri vajaaksi. Vaihtomiehiä RADillä oli vaikka muille jakaa, mikä varmasti on hyvä asia, kunhan kausi vielä tästä vanhenee. Ja vauhtihan pysyikin hyvänä pelin alussa. Veikko psyykkasi viime vuoden maalikuningasta, että tämä pitää mennä Veikon edelle maalipörssissä.

RAD lähti otteluun kovalla sykkeellä ison penkin avustamana. Alku oli perinteistä sähellystä, mutta, ehkä sykkivien vaihtojen ansiosta RAD alkoi painaa hyökkäyksiä vastustajan päätyyn. Hugon hyökkäykset nousivat hitaasti lähinnä taitavan #14:n kautta, joka sai aina harhautettua ensimmäisen ja joskus toisenkin RADin, mutta lopulta punapaitojen ylivoima kävi liian suureksi ja pallo palautui punaisille. Ja tästähän lähti usein vaarallinen hyökkäys. Ja eikö vain Teijo pompotellut pallon viime kauden maalitykille (Villelle), joka puhalsi oikealta läpi ja sijoitti pallon upeasti ohi maalivahdin verkon perukoille. Psyykkaus oli selvästi auttanut; Ville jatkoi loppupelin siitä, mihin viime kaudella jäi. Nimittäin RAD painoi maalin jälkeen julmetusti vastustajan päätyyn, erityisesti syötönkatkoista lähtevillä vastahyökkäyksillä. Paikkoja tuli useita; Jussi pääsi tykittämään ohi maalin, Ville pääsi peippailemaan takarajaa pitkin useamman kerran, Teijolle tuli muutama maalipaikka (kuka näitä nyt muistaa). Yhdessä tilanteessa Erik latasi pallon tolppaan häröilyn jälkeen, reboundiin hyökkäsi Sufu (muistaakseni) ja mälläsi kauhean pommin, joka taisi kimmota puolustajasta jonnekin (tai jotain). Taisi Anssikin päästä nykimään palloa maalipaikalta: yhdellä hetkellä Veikko jo tuuletti varmaa maalia, mutta eipä verkot menneet tötterölle. Taisi Sauli ja Pasikin päästä paikoille, jossain tilanteessa Villen avustuksella. Ja nyt tulee se Sir Alex Fergusonin viisaus: you should kill the game off! Ja tätähän RAD ei useista paikoista huolimatta tehnyt. Mainittakoon, että tuomari ei liikaa taklauksia vihellellyt ekalla puoliajalla. Erän loppupuolella sai Hugokin paikan. Maalille tuli veto, jonka Sami otti haltuun, mutta pallo kimposi ilmaan, josta kuitenkin lopulta luottomokke onnistui pallon tyylittelyn/pomputtelun jälkeen koppaamaan. Lähellä oli, mutta RADin muuri hoitaa homman. Erä päättyi RADille ansaitusti 1-0, mutta RADin olisi pitänyt johtaa ainakin kahdella tai kolmella maalilla.

Toinen erä alkoi vahvasti RADin kannalta, mutta pikku hiljaa illan viiletessä myös RADin pelaajien liikekin hyytyi. Vastaavasti myös vaihtojen pituudet kasvoivat. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että pelin painopiste siirtyi RADin kenttäpuoliskolle. Kulminaatiopiste tuli hieman toisen puoliajan alun jälkeen, kun Teijo rappasi auttamatta myöhässä Hugon tähtipelaajaa #14:ä niin, että tämä valitettavasti loukkaantui ja Teijolle enemmän kuin ansaittu keltainen kortti. Pari minuuttia taukoa, RAD tarjosi kylmäpussin kentän laitaan siirretylle pelaajalle. Erik tuumasi lakoonisesti: "Noin siinä käy, kun alkaa Pubiliigassa kikkailemaan".  Että näin. Ja tämän jälkeen myös tuomarilinja muuttui: jokaisesta kontaktista suurin piirtein vihellettiin. Tällainen linja olisi ollut suotavaa heti alusta alkaen, sillä sinipaitojen mussutus oli ollut aikamoista koko ottelun, eikä tilanne juurikaan ottelun aikana muuttunut (tosin joskus mussutus oli aiheellistakin).

Näkyvästi pelissä oli esillä Sufu, joka toimitti vastustajalle betoniporsaan virkaa. Ainakin kaksi kertaa Hugon vastahyökkäys ja pelaaja kirjaimellisesti pysähtyi RADin uuteen hurjaan pakkiin. Ja mitä nerokasta peliä Sufu onnistui pelaamaan; tuomari ei edes viheltänyt päivänselvää skriiniä (tosin skriinaaja loukkaantui yhdessä tilanteessa itsekin). Vaihtopenkki viihtyi täyden rahan edestä. Täytyy myöntää, että tässä tapauksessa sinipaitojen mussutus oli ymmärrettävää. Mutta ehkä on parempi pitää suu supussa, ellei löydy todellista syytä. Tuomari onnistui myös pari kertaa blokkaamaan Teijon syötön ja kerran vihelsi kesken RADin ylivoimahyökkäyksen pelin poikki antaakseen sinipaidalle mussutuslapun. Jäipä tuomarilta huomaamatta Veikon tahaton kädenheilautus vastustajan kasvoihin; olisi voinut viheltää vaparin. Pari muutakin vihellystä meni omituisesti RADin puolelle ilman ansiota. Nuutti taisi klähmiä pallolla oman boksin sisällä. Pasin ja Anssin paitsiot olivat kyseenalaisia RAD-lasien takaa katsottuna. Muutoin kyllä tiukka linja kontakteissa toisella puoliajalla oli erittäin hyvä asia: on kiva päästä pelin jälkeen ehjänä töihin. Suotavaa toki olisi ollut, että vihellykset olisivat olleet samanlaisia heti alusta alkaen: olisiko jopa loukkaantuminen voitu välttää niin?

Erän loppupuolella tapahtui sitten se vääjäämätön. Muutaman kulman annettuaan Hugo onnistui tekemään maalin kulmatilanteesta. Keskitys takatolpalle ja sinipaita sai ruhonsa väliin tyhjässä tilassa; ei tainnut edes uskoa saavansa palloa itselle. Tämän jälkeen ei superpaikkoja tainnut tulla kummallekaan joukkueelle, vaikka yritys oli kova. Veikko muistaa Saulin nerokkaan tsippisyötön pakin yli boksin sisään, mutta suoraan roikusta vasurilla veto lähti kolme maalin mittaa ohi kohteen. Teijo taisi Veikon rajaheitosta pienen peippailun jälkeen päästä maaliviivaa pitkin kuljettaen päästä lähietäisyyteen mokkea vastaan. Ville ja Anssi olisivat maalilla olleet haaskalla tai jopa syöttöä odottamassa, mutta maalinhimo saa helposti putkinäköiseksi. Tuloksena vedosta pienestä kulmasta ei muuta kuin kulmapotku. Yhdesta kulmasta Veikon banaanikierre sokaisi vapaana olleen Nuutin, joka ihmetteli pallon kaartumista viime hetkellä ennen "varmaa maalia". Toisessa kulmassa Teijo yritti kaikkensa päästäkseen huippukeskitykseen viime matsin tavoin, mutta yli liihotteleva pallo oli eri mieltä. Ottelu päättyi tasan 1-1. Kumpikaan joukkue ei kenties ollut tulokseen tyytyväinen, mutta RADillä erityisesti oli paikkoja naulata matsi.

Ottelun parhaana palkittiin Sufu, joka toimi muurin omaisesti vasempana pakkina. Muita vaihtoehtoja olivat Sami (taas, eipä tullut paria, kolmea hienoa torjuntaa tarkemmin eriteltyä) ja RADin tehomies Teijo sekä Erik. Sifu jakoi kuponkinsa maali-Villelle. RADiin saakka jälkipeleihin selviytyivät Teijo, Toni, Veikko, Anssi ja Pasi; ne todelliset sankarit.

/ Veikko

RAD FC - FC Satama 2 -1 (1-0)

RAD FC - FC Satama 2 -1 (1-0)

Maalit: Veikko (Teijo), Teijo (Matte)
Kokoonpano: Sami (mv), p: Matte, Dimitar, Jesse, Virsu, kk: Pasi, Veikko, Ville K., Toni, Teijo, Nuutti h: Juuso, Sauli

̶D̶i̶s̶c̶l̶a̶i̶m̶e̶r̶:̶ ̶S̶u̶o̶l̶l̶e̶t̶t̶u̶ ̶u̶l̶o̶s̶ ̶h̶e̶t̶i̶ ̶i̶l̶l̶a̶l̶l̶a̶ ̶i̶l̶m̶a̶n̶ ̶m̶i̶t̶ä̶ä̶n̶ ̶u̶l̶k̶o̶p̶u̶o̶l̶i̶s̶t̶a̶ ̶n̶ä̶k̶e̶m̶y̶s̶t̶ä̶/̶k̶o̶m̶m̶e̶n̶t̶t̶i̶a̶ ̶t̶a̶i̶ ̶o̶i̶k̶o̶l̶u̶k̶u̶a̶,̶ ̶T̶e̶i̶j̶o̶/̶R̶A̶D̶-̶h̶e̶l̶p̶e̶r̶ ̶t̶e̶h̶n̶e̶e̶ ̶k̶o̶r̶j̶a̶u̶k̶s̶i̶a̶/̶m̶u̶u̶t̶o̶k̶s̶i̶a̶.̶ ̶T̶ä̶m̶ä̶ ̶D̶i̶s̶c̶l̶a̶i̶m̶e̶r̶ ̶p̶o̶i̶s̶t̶e̶t̶a̶a̶n̶ ̶m̶u̶u̶t̶o̶s̶t̶e̶n̶ ̶j̶ä̶l̶k̶e̶e̶n̶.̶

No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle?
Tehdäänkö yläpesä, RAD FC:lle?

Näin väsyneillä sanoituksilla voi kauden toisen ottelun raportin aloittaa; lunta puski iltapäivän ja alkuillan ja kentän huoltotoimet ennen ottelua koostuivat lumen luomisesta pois kentältä. Mutta onpa upea kotikenttä RADillä tänä vuonna. Leveä, tasainen pinta ja suorat viivat (vakiona, ei Teijon työstämät). Kyseessähän oli RADin toinen ottelu noin viiden kotiottelun sarjassa. Ensimmäinen otteluraportti on vielä kirjurin matriisikirjoittimen uumenissa, kai se sieltä vielä tulee. Alkuasetelmista vielä sen verran, että Satama voitti tiukan väännön viime vuoden loppusyksystä 2-1 Runosmäessä. Lisäksi lapsenhoitovastuut, unenpuute tai flunssa oli pelottanut osan RADin tähtipelaajista kotiin. Ja ilmoitus annettiin luonnollisesti lumisateen alettua. Mutta jengiähän alkukaudesta riittää, niin nytkin.

Ennen matsin alkua uusi tuomari Gabriel kävi mainitsemassa vierasjoukkueen vaihtopenkillä olutta särpivistä katsojista, ja tämä varoitus olisikin pitänyt ottaa huomioon (lisää tästä alempana). Erikoiseksi puheet teki se, että kuulemma kotijoukkueen pitää hoitaa asia, jos katsoja aiheuttaa jotain ongelmia. Tuleeko Pubiliigaankin uuden alkoholilain hengessä pakko hankkia portsari/turvamies, jotta pelit saadaan hoidettua kunnialla? Outoa puhetta. No, katsojat näyttivät siinä määrin leppoisilta, että enemmän heidän ongelmakseen koituivat kenttäpelaajat.

Ottelun lopputuloksen huuma on kyllä vienyt kirjurin tarkat muistikuvat ottelusta, mutta pääkohdat ovat kirkkaasti mielessä. Näillä sitten mennään. Ottelun alussa peli oli hieman epävarmaa, molemmat joukkueet saivat pari epämääräistä hyökkäystä. Noin 10 minuutin kohdalla Teijo sai syötön keskikentän jälkeen ja nousi upeasti vasemmalle laidalle syvälle boksin sisään. Keskikentän oikea pohjelihas sanoi sopimuksensa irti jo kesken kuljetuksen, mutta matka jatkui. Juuri kentälle tullut Veikko nousi tukemaan hyökkäystä ja peippailujen jälkeen Teijo syötti pallon täysin vapaana 3-4 metrin päässä vesipostina maalin edessä seisoneelle Veikolle, joka (täysin vastoin omien oppiensa "haltuun ja veto") potkaisee yhdellä kosketuksella pallon oikealla sisäsyrjällä vasenta tolppaa koskettaen maaliverkon perukoille. Koko jalkapalloa seuraava maailma on yhtä yllättynyt kuin maalintekijä itsekin! Uudet nappiksen jalassa ja ekalla kosketuksella maali. Olisi pitänyt vaihtaa nappikset jo vuosi sitten. Maali antoi RADille selvän henkisen yliotteen. Nimittäin Satama oli teknisesti taitava, piti palloa, rakenteli hyökkäyksiä rauhallisesti. Toisaalta puolustus ei pysynyt yhtään kasassa.

Ensimmäisen puoliajan loppua kohden kävi eeppisen pubiliigamainen episodi vierasjoukkueen vaihtoalueen tienoilla. Teijo taisteli pallosta Sataman miehen kanssa ja jälkimmäinen taisi siitä tulla voittajana hieman repimällä, jolloin RADiläisen oli pakko antaa takaisin pienellä painiotteella. Tuloksena molemmat pelurit Sataman vaihtopenkin katsojamassaan, epämääräisiä huutoja jonkun oluista ja ainakin kahta eri olutmerkkiä Teijon päälle. Yleisö ei ollut selvästikään varautunut Pubiliigan intensiteettiin, vaan jäivät alle aivan 100-0.

Vaikka Satama sai luotua muutaman kohtuullisen paikan, teki RAD saman, mutta vielä astetta vaarallisemmin. Sataman paikat ovat jotenkiin liuottuneet pois mielestä, koska viimeistään Sami muurin omaisesti poimi pahimmat. Mutta ne RADin paikat; Iso-Toni tykitti pallon kaamealla pommilla ylärimaan. Juuso pelattiin syöttöpelillä vapaaksi rankealueelle mokkea vastaan, mutta veto jäi piippuun (vai tapahtuiko tämä toisella puoliajalla). Ville syötettiin vasemmalle laidalle vapaaksi, joka peippaili päätyviivan tuntumalla, melkein ujutti pallon maaliin, mutta hämähäkkimäinen mokke pelasti tilanteen hienolla vastaantulolla. Ensimmäinen puoliaika päättyi RADin 1-0 hentoon johtoasemaan.

Toinen puoliaika alkoi RADiltä terävästi. Aloituksen jälkeen pallo pelattiin alas, pyöritettiin keskelle Veikolle (jonka olisi pitänyt olla oikeassa laidassa), joka siirsi pallon nopeasti Saulille. Sauli puhalsi läpi ja syötti pallon vasemmalta laidalta nousseelle Tonille, joka tykitti pallon jonnekin muualle kuin verkon perukoille. Hieno kuvio ja lisäksi osoitti Sataman heikkouden eli puolustuspelin. Valitettavasti hirveän muuta monta paikkaa RAD ei sitten toisella puoliajalla saanutkaan (muutaman vastaiskun itseasiassa). Sillä nyt Satama aloitti vahvan dominoinnin keskikentällä, jota Toni, Ville ja Teijo katkoivat puolustajien avustuksella. Pari hyvää paikkaa Satama saikin aikaiseksi, jotka onneksi Sami hoiti tyylikkäästi vastaantulolla, torjunnalla tai häntä rikottiin pahimmassa ruuhkassa. Ainakin näin tuomari vihelsi. Mutta eräästä vastaiskusta,(olisiko ollut Matten aloittama) tuli kulma RADille. Matte antoi löysän keskityksen etutolpalle, josta Teijo kävi ylhäisessä yksinäisyydessä puskemassa pallon etunurkkaan. Mikä maali! Nerokasta pelinlukua managerilta ja huikea kulma Mattelta. Tämä alleviivaa Sataman kehnoa puolustuspeliä, joka oli koko ottelun ajan Sataman heikoin kohta.

Maalin jälkeen alkoikin huikea Sataman painostus. Onneksi moni tilanne päättyi lähinnä naurettavaan kaukovetoon 15 metriä ohi maalin. Mutta viitisen minuuttia ennen loppua kova yritys palkittiin. RADin orastavan hyökkäyksen jälkeen Satama avasi pelin vasemmalle laidalle, josta pallo toimitettiin oikealle laidalle. Välissä oli kuitenkin Sataman pelaaja, joka lensi eteenpäin ties mistä syystä vatupassin omaisesti kuin "Air" Kottila HJK:ssa aikaan ja "syötti" pallon selkäkosketuksella oikealla laidalla, paitsiossa (huomioi selkäkosketus) olevalle Satamalaiselle. Tämä keskitti kovan keskityksen vapaana olevalle siniliiviläiselle, joka puski todellisen power headerin maallin. Kylläpä oli hieno (paitsio)maali. Näin minä sen näin, suoraan avustavan tuomarin linjasta. RAD jatkoi purku-keskeistä taistelua ja onnistui puolustamaan pelin loppuun upean 2-1 voiton. Loppuminuuteilla esimerkiksi Nuutti prässäsi viimeisillä voimillaan raivoisasti ja pakotti Sataman panikoimaan pitkän pallon sivurajaksi. Viime vuonna vastaavast matsit päätyivät turhan usein tappioiksi, varsinkin heikon ensimmäisen erän takia. Nyt hieman vastaanottavana osapuolena voitto kyllä maistui hyvälle. Vaikka RAD oli vastaanottavana osapuolena koko ottelun, tuli hyviä maalintekopaikkoja kuitenkin RADille enemmän. Ja tämähän on hyvä lähtökohta: Vahva puolustus ja tehokkaat hyökkäykset.

Yleisesti mainittakoon pari työsuoritusta: Matte pelasi tasaisen varmasti puolustuksessa tukien hyökkäystä, ja Virsu ja Jesse hoitivat loput. Dima oli pallovarma pakki peippaillen pari kertaa upeasti. Toni ja Teijo raatoivat keskikentällä niin kuin aina, Teijolle tehot 1+1 tällä kertaa. Ville olisi kaivannut enemmän vapauttavia syöttöjä, jotta olisi tullut "magiaa". Nuutti pelasi isolla sydämellä. Juusolla ja Saulilla oli molemmilla saumat maalin tekoon, mutta nyt oli ruuti märkää. Ehkä Saulin uudet pläägät vaatii kalibrointia. Samin vastaantulo(t) kriittisessä paika(/oi)ssa oli(vat) juuri sitä mitä tarvittiin. Joukkuepeli toimi juurikin niin hyvin kuin pitikin voittoon tällä kertaan. Tuomarikin puhalsi aika hyvin, vaikka yksi selvä käsivirherankkari jäikin puhaltamatta ja tavanomaisia erikoisia ratkaisuja jokunen. Kuitenkin aivan pätevästi vihelletty.

Ottelun parhaana pelaajana palkittiin Matte, joka oli kentän todellinen Herra ja Hidalgo. Kertakaikkisen mahtavaa peliä puolustuspäässä, hienoja avauksia ja lisäksi muutama upea nousu hyökkäyksen tueksi.

Ottelun jälkeen mentiin tyylikkäästi jälkipeleihin ja tällä kertaa isolla jengillä: mukana olivat Toni, Sami, Pasi, Matte, Veikko, Teijo ja Sauli (kai kaikki tuli kirjattua). Ja hyvälle RADin olut maistui, suorastaan kolmelle pisteelle.

/Veikko + Teijon/RAD-Helperin lisäykset/korjaukset