FC Tinatuoppi - RAD FC 0 - 4 (0-2)

RAD FC dominoi kotiareenalla

Maalit: Paavo 2 ekaa (Teijo ja Ville), Anssi (syöttäjästä ei tietoa), Teijo (Ville)

Kokoonpano: mv: Sami P: Matte, Jaakko, Juuso, Erik (1. pa)/Ville K. (2. pa) kk: Toni, Teijo, Ville K (1 pa) /Erik (2. pa) h: Anssi, Paavo, Veikko

Aamun sateet olivat mukavasti vaihtuneet auringonpaisteeseen, kun RADin gladiaattorit saapuivat kotiareenalleen. Ottelu oli siis siirretty matsi ja RAD oli vierasjoukkue. Ja tämähän sopi mainiosti. Kaksi viikkoa sitten tuli karvas pettymys Kupittaata vastaan ja viikko sitten kaamea pyllähdys Alvarin vieraana mikrokentällä. Otteluun lähdettiin aikaisemmista otteluista tutulla 3-2-2 taktiikalla. Vastustajia oli mukavasti paikalla. Tällä kertaa fyysinen ylivoima vaikutti olevan RADillä, sillä Tiniksen jengistä osalta oli proteiinipatukat jääneet syömättä. Tosin allekirjoittanut itsekin oli yhtä laihassa kunnossa, kun viimeksi Pubiliigaa pelaili (tai ainakin melkein). 

Pelin alku oli ehkä aavistuksen hermostunutta, mutta RAD piti palloa ja sai luotua painetta Tiniksen päähän. Toisaalta Tinis karvasi ylhäältä kahdella ja kolmellakin pelaajalla ja tämä aiheutti aluksi hieman ongelmia. Prässi oli ajoittain todella kova ja jossain vaiheessa Tinis onnistui painostamaan kimmonneeseen pallon rynnänneen Samin harhasyöttöön keskelle vastustajan pelaajalle. Tästä Tinis ei kuitenkaan rankaissut, vaan tilanne taisi päättyä oikeutetusti paitsioon. Muut tilanteen Sami hoiti oikeanaikaisilla vastaantuloillaan (kuten olemme niin monet kerrat nähneet). RAD pyöritteli lähtökohtaisesti hyvin palloa pelaajalta toiselle Teijon toimiessa kapellimestarina, mutta valmista ei meinannut tulla millään. Veikko muistaa kirkkaasti päässeensä laukaisemaan kaksi kertaa vastapalloon boksin kulmilta, toinen varsin vapaasta paikasta, mutta ohihan nuo viritykset tuppaa menemään. Toinen sivurajaksi, toinen 30 senttiä yli maalin. Muutkin RADin vedot (muutama tilanne) päätyi puolustajien blokkaamiksi. Tinis pääsi yhdestä kulmasta (tai vastaavasta) heittämään pallon vaarallisesti takatolpalle, mutta Erik jyräsi vastustajan pois pallosta. Laillisesti ja voimalla. Tämän jälkeen ottelussa alkoikin sitten yhden voimahyökkääjän show. Edellisessä pelissä Paavo väitti, että hänellä oli jostain syystä jännityksestä melkein löysät housussa. Siitä ei ollut ainakaan enää tiistai-illassa jälkeäkään (kai joku oli pessyt housut). Teijo nousi voimakkaasti oikealta laidalta ja pääsi hyvään maalintekopaikkaan, tälläsi pallon voimalla leveäksi vasemmasta alakulmasta, josta Paavo kuitenkin voimalla runttasi verkon perukoille! Tämä maali oli todella vapauttava. 

Tämän jälkeen Paavo saikin itseluottamusta enemmän kuin pohjanmaalainen pullollisesta Koskenkorvaa ennen lavatansseja. Eikä aikaakaan kuin RAD puskee taas hyökkäykseen, Ville syöttää upealla syötöllä pakin längeistä Paavon läpi, joka kiskaisee aivan käsittämättömän kovan hevosenpotkun etukulmaan. Maalivahti oli onnellinen, ettei jäänyt pallon alle, sillä tuon pyöreän kappaleen liikemäärä olisi riittänyt viemään hintelän veräjänvartijankin verkon perukoille. Paavo väitti että alkoi pelata futista "kunnolla" vasta vuosi sitten. Siihen nähden tai oikeastaan missä kontekstissa tahansa, tämä kierteinen tykki etukulmaan oli huikea suoritus. Oli itseluottamuspillerit syöty aamulla. Ja tämähän kelpaa RADille. Syöttipä Teijo jossain vaiheessa Veikon "yksin läpi", mutta joku oli laittanut tervaa seniorin nappiksiin ja puolustaja ehti hyvin väliin. Puoliajalle mentiin RADin semiturvallisessa 2-0 johdossa. Puoliajalla Erik ilmoittti, että liika treeni kiristää nivusia ja ettei "uskalla pelata puolustuksessa". Upeastihan Erik hommansa hoiti. Ville suostui tippumaan laitapakiksi yhdeksi vaihdoksi (Tonin ollessa toinen vaihtoehto). Ja eihän toimivaa kokoonpanoa Toni enää tohtinut muuttaa (kuulemma). 

Toisella puoliajalla nähtiin lähtökohtaisesti yksi joukkue ja se oli RAD FC. Matten johtama puolustuslinja varsinkin Jaakon säestämänä katkoi hyökkäykset ja avasi peliä mainiosti hyökkäyspäähän. Hyökkäyspäässä Paavo jatkoi pelimiehen otteitaan. Sama tarina toistui moneen kertaan: Paavo taistelee pallosta laitapakin kanssa, ja taklaa vastustajana toimivan kuivan kesän oravan pois pelivälineestä (tyypillisesti maahan makaamaan), tuomari viheltää (usein syyttä) Paavolle virheen ja Paavo levittelee oikeutetusti käsiään. Kolmannella kerralla näytelmä jo nauratti. Kerran vastustaja yritti torpata RADin kolossin sivuun huomatakseen kimpoavansa itse kentän pintaan. Käsittämättömästi tästäkin vihellettiin vastustajalle vapari. Siis olemalla heikko ja ylimielinen samaan aikaan? Toni osoitti parilla taklauksella, että Kupittaa-pelin voltti oli työtapaturma, nyt vastustaja törmäsi betoniseinään Tonia taklatessaan. Jossain vaiheessa RADin fyysinen ja pallollinen dominointi tuottaa tulosta. Joku onnistui toimittamaan pallon Anssille boksiin (kukaan ei tunnusta syöttäneensä ja minäkin olin vaihtopenkillä), jolla oli tila ja aika hallussa (fyysikot puhuvat jatkumosta). Allekirjoittanut huusi vaihtopenkillä jo tässä vaiheessa, että nyt tulee maali. Sitten peli eteni kuin hidastetussa filmissä: Anssi peippailee kaikessa rauhassa, puolustajat yrittävät toivottomina päästä lähelle liian kaukaa ja lopulta Anssi sijoitta pallon jäätävällä varmuudella vasempaan takakulmaan. Maali oli kaunis ja täydellinen kuin katedraalin fresko. Ja eihän RADin dominointi tähän loppunut. Pitkällisen vasemman laidan painostuksen ja taistelun jälkeen RAD saa sivurajaheiton, Ville heittää sen maalille, Erik puskee vastustajan pois tieltä, pallo pomppaa pakin eteen, joka ei mene ykköseen vaan antaa pubiliigatyyliin fullereenin pompata ylitseen ja Teijo nikkaa kauniin puskun yli maalivahdin. Peli on pelattu, Tinis lyöty ja loppu on (koomista) kosmetiikkaa. Lisäksi Teijon nappiksista on todellakin maalit loppu, ei ole tehnyt kuin puskumaaleja tällä kaudella. Saisi tehdä enemmän.

Tämän jälkeen Tinis nosti hyökkäystään ja onnistui saamaan toisen puoliajan parhaan paikan. Vasemmalta  laidalta Tiniksen pelaaja heitti oikealle ristiin ja Ville K:n laidalta pelaaja pääsi läpi, mutta kukapa muu kuin velipoika pelastaa. Samin täydellinen vastaantulo esti maalin ja Sami torjui vielä riparin ja vielä toisenkin. Lopulta tilanne kuivui siihen. Tuomari alkoi vihellellä RADille paitsioita käytännössä joka tilanteesta ja niitähän tuli sitten paljon ja kaikki ei mennyt aivan putkeen (mutta eipä ole helppo homma). Parhaimmillaan Veikko seisoi odottamassa syöttöä keskiviivan omalla puolella ja syöttö vihellettiin paitsioksi. Ilmeisesti keskivartalon paisuma oli yli puolen kentän. Vanhempi Kuutin veljeksistä yritti saada lopussa keltakorttia, muttei onnistunut. Teijo ajeltiin yksin läpi -tilanteessa takaapäin kortin arvoisesti. Muutoin rumemmista otteista vastasi kyllä vierasjoukkue Teijon ansiokkailla jalkoihin koputuksilla (Tiniksen Dani sai kuulemma nappulakuviot jalkaan. No, ei sen pahempaa, kai noin hellästä käsittelystä pitäisi saada hyvät alennukset levyistä). RAD hoiti homman upealla voitolla 4-0.

Man of the Match: Paavo huikeaa hyökkäysvoimaa ja pelkkää voimaa osoittaen. Kyllä myös Matte, Jaakko ja Teijokin ansaitsevat maininnan erinomaisesta pelistä. Ville K. toimi tällä kertaa syöttökoneena. Onko RADin Ronaldosta tullutkin pelintekijä? Joukkuepeli toimi erinomaisesti ja tasapainoisesti. Vastustajakin pelasi rehdisti ja urheilullisesti. Tämäkin matsi oli pubiliigafutista parhaimmillaan (kuten viikko sitten), paitsi voittaminen on inan mukavampaa kuin häviäminen.

Radbariin selviytyivät kärkikolmikko Veikko, Anssi ja Paavo sekä Teijo ja Matte. Vaikkei kentällä Veikon nopeus huimannut, niin olut kyllä tuntui uppoavan vauhdikkaammin kuin kanssapelaajilla. Jokaisella on on oma ydinosaamisalueensa vai miten se meni.

/ Veikko Teijon ja Anssin avustuksella

Alvar Saints - RAD FC 5 -2 (3 -1)

Maalit: Anssi (Teijo), Ville K. (Teijo)

Kokoonpano: mv: Toni p: Virsu, Jaakko, Jesse, Erik kk: Anssi, Teijo, Nuutti h: Veikko, Paavo, Ville K. 

Kannustusjoukot: Sauli saapui paikalle kahden kepin kanssa, nilkka (ja nuppi?) turvoksissa.

Oppitunti minikentällä

Upea kesäinen aurinko houkutteli Samppiksen postimerkin kokoiselle dyynille 11 urheaa RAD-soturia. Valitettavasti Samille iski sankkeri, eikä Kiinan muurin paikkaa maalin edessä toimittanut sankari taipunut tolppien väliin. Esimerkillisesti vastuuta kantoi iso-Toni, joka oli vetänyt mokken kamat päälle jo ennen muiden saapumista pelipaikalle. Ilmeisesti Toni ei halunnut tällä kertaa heitellä kuperkeikkaa keskikentällä tai jotain. Erik oli vaihteeksi unohtanut nappikset, tällä kertaa kotiin. Veikon vanhat bläägät (joista siis on maalit loppu) olivat liian pienet (ja niistä on maalit loppu, voin vaikka todistaa pelaamalla loppukauden ne jalassa). Onneksi tuomarilta löytyi oikeaa kokoa olevat kenkulit ja Erikkikin pääsi pelaamaan. Mainittakoon, että Erik on sen tason pelimies, että hänen nimellä löytyy oikein katu Turun keskustasta.

Jos viime viikolla oli vastustaja lehdestä tuttu, niin tämänkertaiset pelimannit ovat väsänneet uljaasta pubiliigafutiksesta oikein videon. Ainakin osa vastustajien pelaajien olemuksesta muistutti hieman enemmän omaa päärynäsilhuettia kuin varoituskolmiota, mikä toi vääristyneen turvallisuuden tunteen. Ehkäpä nyt olisi saumat. Taas lähdettiin rykimään viime kerralla hyväksi havaitulla 3-2-2 -taktiikalla. Mutta eipä taktiikasta ollut apua. Alvarin pyhimykset olivat kotikentällään tehojen ja taktiikan puolesta täysin suvereeneja. RAD sai kyllä pidettyä palloa. Ensimmäisellä puoliajalla saatiin vyörytettyä hyökkäyksiä ja pari epämääräistä paikkaakin luotua, mutta ne johtivat korkeintaan kulmapotkuiksi. Kulmissa pyhimysten nerokkuus taktiikassa tuli esille. Aina yksi rogermoore tuli muutaman metrin päähän blokkaamaan matalan kulman. Ei auta muu kuin kokeilla korkeampaa palloa. Omat löytyi pari-kolme kertaa hyvin, mutta palloa ei saatu sudittua maaliin.

RADin ajatuksena oli kärkien avustuksella painaa hyökkäykset laitoihin. Tämä onnistui tavallaan. Pitkällä Saintsit sai aina pallon keskikentän yli, jonka jälkeen painittiin kakkospalloja. Omituista kyllä, biljardipallot, katkot, syötöt ja viimeistelyt olivat ihmeellisen helppoja Alvareille. Yht'äkkiä peli oli kolme-muna kotijoukkueelle. Ja miten ne maalit tuli? Katkon jälkeen nopeista vastureista (kai). Toni onnistui torjumaan yhden tällaisen kun katkon jälkeen vasemmalta laidalta syötettiin keskellä vapaalle olleelle valkilmerille. Mutta tämän jälkeen Alvarit pyöräytti yhdellä kosketuksella parin-kolmen syötön jälkeen maalit. Ja lähtökohtaisesti siis maalit tehtiin ykkösellä. Mutta RAD ei luovuttanut. Kovan paineen jälkeen Teijo sai pallon boksin kulmalle kiiruhtaneelle Anssille, joka haki paikkaa ja löysi juuri ja juuri pallon mentävän raon vasemmasta alakulmasta. Upea viimeistely KuuLan maalitykiltä! Mutta hei, 3-1 taulussa, RAD pitää kyllä palloa suurimmaksi osaksi, mutta se ei vain realisoidu tulokseksi. Puoliajalla Toni oli jo heittämässä hanskoja tiskiin, mutta tätä ei sallittu. 

Toinen puoliaika alkoi lupaavasti. Erik kuljetti palloa oikealla laidalla ja heitti korkean roikun Paavolle, joka melkein sai puskettua pallon kohti pömpeliä. Melkein. Eikä kauaa kestänyt, kun taas soi omissa. Katkon jälkeen pari kolme syöttöä, viimeisin vasemmasta kulmasta takaviistoon ja ykkösellä kauhea pommi maaliin. Jos Suomen maajoukkue viimeistelisi tällaisella prosentilla, taistelisimme Saksan, Brasilian ja Portugalin kanssa mestaruuksista. Mutta eihän maju kolmea maalipaikkaa saa aikaiseksi yhdessä ottelussa. Tästä alkoi kuitenkin RADin kova kiri ja se tuotti tulosta. Teijo sai pallon laitaan, kuljetti lähelle boksiin ja syötti yksin päivystäneelle Villelle, joka viimeisteli kylmän rauhallisesti.

Alvar sai taas tehtyä maalin, en edes muista miten (mutta oli se peli 4-2 jossain vaiheessa, kai). Kylmää oli kyyti vaikka hellelukemat olivat mittarissa ja hiekkakenttä pöllysi. Muta RAD ei todellakaan luovuttanut vaan loi useita hyviä maalintekopaikkoja. Veikko kiskaisi kaukolaukauksen yläkulmaan (näin siellä tilaa), kuten Tami lätkässä aikoinaan, mutta pienellä venytyksellä molke nyrkkeili pallon kulmaksi. Teijolla oli useita kaukolaukauksia (omien laskujen mukaan jopa seitsemän), mutta eipä tullut tulosta. Veikko taisteli irtopallon lähellä maalia liukkarilla mokken ali, mutta menihän se perkule tolpan väärältä puolelta ohi. Paavo taisi puskea pari-kolme kertaa. Anssi laukoi (vai oliko se eka erässä) ohi maalin.  Mutta ei se paine tuottanut tulosta. Jossain vaiheessa Teijo taisteli keskikentällä roikkupalloa (avausta), jonka zlatanmaisesti poimi takavasaralla eteenpäin. Tästä vaihtopenkki innostuneena huusi Zlatan! Ja meidän tasku-Ibra innostui ja törmäsi sata lasissa vastustajaa päin pallon tavoittelutilanteessa. Ei tullut sentään korttia, mutta ei sekään vääryys olisi ollut. Ainakin taisteluinto on kohdallaan. Tästä innostuneena Teijo kokeili takavasaraa myös kulman jälkitilanteessa, mutta ei vieläkään tullut tulosta.

Ottelun lopulla saatiin pedattua vapaa paikka Nuutille, joka kurotti kaiken kansan ihasteltavaksi illan korkeimman vasurilaukauksen noin kuusi metriä yli maalin. 5-2 olivat tylyt lukemat, koska ei se peli RADiltä niiiin huono ollut. Kaikki kunnia vastustajalle, joka pelasi siististi, rehdisti, taitavasti ja ajoittain myös kovaa. Kotijoukkue neuvoi tuomaria huudoilla (käsi! väärä heitto! paitsio!) hieman tavallista pubiliigaottelua vähemmän, mikä tietenkin vaikeutti pillipiiparin tointa, Tuomariavun vajaavaisuudesta huolimatta puhalsi suorastaan erinomaisesti; kaikki väärät taklaukset vihellettiin heti pois. Lisäksi erikoismaininta vastustajalle todella jäätävästä viimeistelystä ja ennen kaikkea erinomaisesta taktiikasta pikkukentällä. Pelimiehet osasivat ottaa täysimääräisesti edun "erikoisolosuhteista". Tästä on kyllä opittavaa RADille. Hats off to (Alvar) Saints!

Ottelun parhaana palkittiin manageri Teijo. Upeaa uurastusta, Zlatan-venytykset ja kaksi syöttöä. 

Rädin jälkipeleissä heiluivat määrittämättömän ajan verran Anssi, Teijo, Sauli ja Toni. Allekirjoittanut oli autokuskina ja kysyttäessä kauan olette, oli vastaus yhdet juodaan ja kotiin. Että silleen.

/ Veikko

Wanha Kupittaa - RAD FC 2 -1 (2 -0)

Kokoonpano: m: Sami, p: Virsu, Jesse, Juuso, Laakso, Jaakko kk: Ville K, Teijo, Toni, (Sauli) h: Veikko, Anssi, Paavo, Pasi

Maali: Anssi (Jaakon vedon ripareista)
Loukkaantuneet: Laakso (polvi) Sauli (nilkka, lämmittely)

Keltakortit: Juuso, Ville K., Paavo ja Teijolle virtuaalikeltainen
Vastustajalle punainen: Jaakko H., keltainen: Johan H.

Keppitappelijat spedeilevät pubiliigassa

Kesän lämpimin keli futismatsiin koitti RADin miehistölle varsin kuumaa vastustajaa vastaan. Nimittäin kotijoukkueena toimi RADin omalla kotikentällä Wanha Kupittaa, joka on voittanut koko sarjankin jonkin kerran. Ja Wanha Kupittaa on niin nimekäs joukkue, että jopa paikallisaviisi on tehnyt joukkueesta oikein jutun. Lehtitietojen mukaan "kotijoukkueen nimilista vaikuttaa ainakin vahvalta tai ainakin perin tutulta. Nimet Jonne Virtanen, Topi Taavitsainen ja Miko Kailiala ovat tuttuja nimiä palloilupelejä seuraaville.". Että ammattiurheilijoita vastassa. Ja itse kun on keski-ikäinen, kaljuuntuva läski. Ei ole Pubiliiga niin kuin ennen (jolloin oli Sir Okke's kärjessä vuodesta toiseen). Jonne kuulemma tappelee keppi kädessä jään päällä nelosketjussa jossain Liigassa. Eräällä Wanhan Kupittaan pelaajista taasen oli paidassa nimenä mieltä ylentävästi "MOLO". No joo.

Silloin kun olin tosi pieni, Turussa pelasi SM-Liigaa kaveri, jolla oli Suomen mestaruus futiksessa ja lätkässä. Sitten kun olin vähän vanhempi oli joku saman oloinen hemmo, joka voitti lätkässä kyllä Suomen mestaruuden, mutta futis ei taipunut enää kuin jossain kolmosdivarissa Maskun suunnalla. Ilmeisesti Suomi-futiksen taso on noussut vuosikymmenien saatossa lätkäpelaajille omaan luokkaansa. Isäni tuumasi aikanaan filosofisen lauseen: "Kaikki jääkiekkoilijat ovat kusipäitä". Tiedä sitten mikä oli taustalla moiseen lauseeseen, mutta onpahan jäänyt mieleen. Mutta ehkäpä tässäkin asiassa on kehitystä tapahtunut vuosikymmenten saatossa. Ainakin Kupittaa oli saanut muutaman kantapubilaisen kannustamaan oluttölkkikädessä omiaan kentän laidalle. Hienoa, että on yleisöä.

Ottelun alkuun tuli hieman takapakkia, nimittäin Sauli ilmoitti, että nilkka ei kestä peliä. Onneksi Laakso oli tullut yllättäen (tai ilmoitti 5 min ennen peliä) paikalle, joten miehistöä riitti siltikin. Koska vastustaja tiedettiin erittäin juoksuvoimaiseksi, muokattiin strategia uuteen uskoon. Keskikentälle sijoitettiin kaksi kaveria keskelle, vähän niin kuin ankkureiksi, ja kärkeen laitettiin kaksi pelaajaa eli miehitys oli 3-2-2.  Ajatuksena oli jättää korkealta karvaus kokonaan pois: käydään kiinni pallolliseen vasta keskikentän vähän paremmalla puolella hyökkäyspelaajien kautta ja pakotetaan pelaamaan pallo laitaan. Keskeltä ei päästetä läpi.

Ja miten upeasti taktiikka toimikaan. Kupittaa oletetusti piti palloa, lähti rakentamaan omalla puoliskolla lyhyellä, mutta kun palloa kuljetettiin keskikenttää kohden oli pelaajien naama ihmeissään. Eipä tullut vastustaja juoksemaan höynää. Ja tämän seurauksena pallo tuotiin keskikentälle, josta se sitte RADin toimesta ohjattiin/pakotettiin laitaan tai räiskäistiin keltapaitojen toimesta jonnekin. Laidassa hyökkääjät pääsivät kyllä palloon, mutta kikkoja työkalupakista ei löytynyt maalille pääsyyn. Joitakin tulisia kaukovetoja viuhui ohi maalista.

RADin puolustus Virsun johdolla ja erityisesti Jessen avustuksella toimi katkoissa upeasti. Oli kuitenkin selvää, että fysiikassa oli huikea ero RADin ja Kupittaan pelaajien välillä, vastassa kun oli useita ammattiurheilijoita, joiden ikä oli alle 30. Jalka liikkui järjetöntä vauhtia, itse asiassa niin kovaa juokseminen pitäisi pubiliigassa kieltää tai ainakin antaa varoitus.

Alkupuolella Teijo teki yhden juoksun keskeltä pakkia vastaan noin vartin kohdalla, mutta hötkyily koitui turmioksi ja veto boksin rajan tienoilta lähti jäätävällä jengalla yli suoja-aidan ja puihin. Mielenkiintoista kyllä, täysin ylivoimainen fysiikka ja ammattipalloilutausta (tai ammattiurheilutausta) ei kuitenkaan luonut olennaisesti hyviä maalintekopaikkoja. Itse asiassa RAD onnistui saamaan epämääräisiä paikkoja ottelun aikana enemmän kuin Kupittaa. Mutta eipä auta, hyvillä vaan käy ansaitusti tuuri. Kovan taiston jälkeen parinkymmen minuutin jälkeen Kupittaa antoi vaparista kovahkon keskityksen lähelle RADin maalia, johon pitkänhuiskea WKn kärkihyökkääjä yritti voimapuskua, mutta ei osunut kunnolla palloon. Mutta osui kuitenkin, ja lopputuloksena oli kaunis leikkaus maalin oikeaan kulmaan, jonka torjumiseen Sami oli voimaton. Tämä oli Veikon näkemys. Teijon mielestä WKn "merimies" tuli palloa vastaan taitavasti ja yhtä taidolla nikkasi puskun takakulmaan. Vaan olipa masentavaa saada takaisku säröksi erinomaisesti toimivaan taktiikkaan. Ei auta itku pubiliigakentillä.

Tässä vaiheessa tuomari otti sen verran roolia, että kuumana käyneet taklaukset vihellettiin aika tarkasti, mutta olkapää vasten olkapäätä -tyyliset taklaukset saivat jäädä. Ja tässä RAD jäi kyllä näitä karpaaseja vastaan armottomasti kakkoseksi. Nähtiinpä sellainenkin ihme, että Toni heitti kuperkeikkaa. Eipä ole ennen taidettu sellaista nähdä Tonin muistikuvien mukaan. Ammattilaiset asialla, tai jotain. RAD sai parista kulmasta kohtuullisen tilanteen, mutta ei tarpeeksi hyvää maalipaikkaa. Jossain vaiheessa Kupittaa onnistui pääsemään vaihteeksi oikealta laidalta syvälle RADin alueelle, josta lähti kova, matala keskitys maalille, josta päivänselvästi viitisen metriä paitsiossa oleva kaveri onnistui pistämään pallon pussiin. Välissä oli toki RADin pelaajan kosketus ja Samin puolikas torjunta, mutta kyllähän se oli selvä paitsio. Ei auta, kaksi muna taululla. Nyt näytti jo vähän lohduttomalta.

Erän lopussa Ville viiletti oikealla laidalla, lainasi pallon Veikolle, joka heitti seinän takaisin Villelle boksiin. Mokke oli kuitenkin vastassa ja otti pallon, mutta pomputteli arvaamattomasti. Ville yritti riparia, mutta osui jalalla moken sääreen, joka oli onnistunut jotenkin saamaan pallon haltuun. Kaamea kalabaliikki ja Villelle ansaittu keltainen. Tosin käytiin siinä jo lätkätyyliin tönimässä Villeä, mutta kortti pysyi tältä osin taskussa. Tämän seurauksena keltapaidat kävivät kuumana kuin hellankoukut koko loppupelin. Aivan erän lopussa RAD sai vaparin, kun Ville nousi itseluottamuksella vasenta laitaa. Pallo jatkoi matkaansa, mutta meno pysähtyi WKn Jaakko H.:n kovaan kostoliukkariin. Vaparista Veikko nikkasi etukulmaa kohti Teijolle, joka melkein sai siivun kohti maalia. Karvan verran kuitenkin myöhässä eikä ponnistus aivan riittänyt enää palloon. Mokke oli haahuilemassa ja pienikin kosketus olisi riittänyt kavennukseen. 

Toinen puoliaika ei ehtinyt kauaa vanheta, kun jälleen tuli kova kaksintaistelutilanne (näitä oli aika monta ottelun aikana) kukkupallosta. Teijo meni palloon, mutta niin tuli kovaa myös kuvaannollisesti punaista nähnyt Jaakko H., joka aluksi rikkoi kaksin käsin painiotteella, tämän jälkeen kaatui rähmälleen, otti pallon käteen (ennen vihellystä) ja heitti pallon päin Teijoa. Ja tuomari katsoi vieressä. Tämä oli sen tasoinen suoritus, että muutamassa sekunnissa tuskin pystyy enempää rikkeitä tekemään. Tuomari nosti aluksi keltaisen ja perään kyseinen herrasmies näki myös kirjaimellisesti punaista. Eipä pää kestänyt, kun häviää kovuudessa satanolla seitkytkiloiselle hippiäiselle. Ja tästähän riemu syntyi. Loppupelin ajan yleisö huuteli kännispäiten minkä jaksoi, eikä suu pysynyt asiallisena jokaisella keltapaitasellakaan. Tuomari kyllästyi lopulta homotteluihin ja kävi huutamassa vaihtopenkille takaisin (ei homottelua).

Hienosti matsin puhaltanut Fiso (ja puhallettavaahan riitti) kävi kovemman taklauksen jälkeen Teijolle toteamassa, että vielä yksikin taklaus, niin lennät pihalle. Mystisesti keltaista korttia ei silti missään vaiheessa näytetty, tai sitten se jäi jotenkin huomaamatta. Tästä hetken päästä erään pallontavoittelutilanteen jälkeen lähes kaksimetrinen ja noin 120-kiloinen lihaskimppu uhosi Teijolle sivurajalta vienosti ja hieman hiljaa: "Jos sä pelaat tolla tavalla, mä teen sun elämästä helvettiä". No jo on spedeilyä: jäävuoren kokoinen hermanni uhoaa futiksessa kamppailutilanteen jälkeen yhdelle kentän kevyimmistä kavereista eikä tee sitäkään edes miehekkäästi. Olisi edes huutanut niin kovaa, että sen olisi kuullut muutkin kuin vieressä olleet pelaajat. Tilannetta tosin edelsi Teijon sukitus takaapäin WKn maalintekijään, joten hieman makaa/petaa-asetelmaa oli myös. Joka tapauksessa huvittavia uhkauksia Pubiliigan armottomana vuotena 2017.

Ylivoimalla RAD sai enemmän otetta pallonhallinnasta ja aloitti armottoman painostuksen. Palloa pelattiin hyökkäyspäähän verrattain kärsivällisesti rakentamalla. Erään kerran palloa tuotiin vasenta laitaa, josta Ville kuitenkin löysi poikittaissyötöllä oikean pakin paikalta nousseen Jaakon. Debytantti kiskaisi minkä jalasta lähti, tulinen veto kimposi vastustajasta boksin reunalle, ja riparissa oli Anssi, jonka maalivainu on edelleen pettämätön. Suhteellisen tyhjään maaliin tämä kaveri ei erehdy vaan kavensi pelin kahteen yhteen. Paavo sai viimeisen vartin aikana ainakin kaksi hyvää puskua, kuitenkin hiukan ohi. WK oli välillä jopa hieman helisemässä. Kulmapotkuista RAD sai hyviä poukkoilevia palloja, joista yhden Ville ohjasi etutolpalta hienosti maalivahtia kohti. Kimmoke jäi pomppimaan boksiin, mutta pakki oli ensimmäisenä purkamassa. Peli päättyi Wanhalle Kupittaalle 2-1. On ne vaan kovia.

Vielä pari koomista huomiota ottelusta. Juuso heitti sivurajaheittoa, mutta (ihan oikeasti) vahingossa tai taitamattomuuttaan osui puhtaasti parin metrin päässä olevaa vastustajaa keskelle takar, kun tarkoitus oli heittää kyseisen pään yli pallo omille. Tuomari antoi keltaisen ja RADin miehistö räjähti nauramaan. Keltapaita tuumasi vielä vitsikkäästi "kyllä mä tiedän, että mulla on iso pää". Pasi tuumasi ottelun jälkeen, että tuli oikein hiki. Yleensä ei kuulemma tule. No, oli kyllä vauhtia yhteen futismatsiin. Ja sitten ikävämpi tilanne, Laakso loukkasi polvensa. Pelkäsi eturistisiteen menneen. Toivottavasti oli pelkkä venähdys, Laakson panosta kentällä todellakin kaivataan.

Jos viime kauden Jäkärlä-tasuri tuntui lähes voitolta, niin tappio harvemmin tuntuu edes orastavasti hyvältä. Tällä kertaa näin pääsi kuitenkin käymään. Tietysti aina voi ja pitääkin harmitella menetettyjä mahdollisuuksia tasapeliin tai jopa voittoon. Toisaalta kun toisella puolen kenttää oli kovakuntoisia aktiivihuippu-urheilijoita, niin ihan hirveästi ei viitsi itseään ruoskia. RADin joukoissa oli hyvä tunnelma alkulämmittelystä loppupeleihin. Timanttinen taktiikka, rautainen yhteishenki ja pettämätön pelihuumori eivät aivan tuoneet palkintoa, mutta olipahan ainakin hauskaa. Vastustajalla ei ollut edellä mainituista oikein yhtäkään, mutta tällä kertaa materia (fysiikka ja taito) vei voiton hengestä.

Ottelun parhaana palkittiin Jesse. RADissä kävivät Sami, Toni, Teijo, Veikko, Sauli ja Pasi.

/ Veikko + Teijo