Wanha Kupittaa - RAD FC 2 -1 (2 -0)

Kokoonpano: m: Sami, p: Virsu, Jesse, Juuso, Laakso, Jaakko kk: Ville K, Teijo, Toni, (Sauli) h: Veikko, Anssi, Paavo, Pasi

Maali: Anssi (Jaakon vedon ripareista)
Loukkaantuneet: Laakso (polvi) Sauli (nilkka, lämmittely)

Keltakortit: Juuso, Ville K., Paavo ja Teijolle virtuaalikeltainen
Vastustajalle punainen: Jaakko H., keltainen: Johan H.

Keppitappelijat spedeilevät pubiliigassa

Kesän lämpimin keli futismatsiin koitti RADin miehistölle varsin kuumaa vastustajaa vastaan. Nimittäin kotijoukkueena toimi RADin omalla kotikentällä Wanha Kupittaa, joka on voittanut koko sarjankin jonkin kerran. Ja Wanha Kupittaa on niin nimekäs joukkue, että jopa paikallisaviisi on tehnyt joukkueesta oikein jutun. Lehtitietojen mukaan "kotijoukkueen nimilista vaikuttaa ainakin vahvalta tai ainakin perin tutulta. Nimet Jonne Virtanen, Topi Taavitsainen ja Miko Kailiala ovat tuttuja nimiä palloilupelejä seuraaville.". Että ammattiurheilijoita vastassa. Ja itse kun on keski-ikäinen, kaljuuntuva läski. Ei ole Pubiliiga niin kuin ennen (jolloin oli Sir Okke's kärjessä vuodesta toiseen). Jonne kuulemma tappelee keppi kädessä jään päällä nelosketjussa jossain Liigassa. Eräällä Wanhan Kupittaan pelaajista taasen oli paidassa nimenä mieltä ylentävästi "MOLO". No joo.

Silloin kun olin tosi pieni, Turussa pelasi SM-Liigaa kaveri, jolla oli Suomen mestaruus futiksessa ja lätkässä. Sitten kun olin vähän vanhempi oli joku saman oloinen hemmo, joka voitti lätkässä kyllä Suomen mestaruuden, mutta futis ei taipunut enää kuin jossain kolmosdivarissa Maskun suunnalla. Ilmeisesti Suomi-futiksen taso on noussut vuosikymmenien saatossa lätkäpelaajille omaan luokkaansa. Isäni tuumasi aikanaan filosofisen lauseen: "Kaikki jääkiekkoilijat ovat kusipäitä". Tiedä sitten mikä oli taustalla moiseen lauseeseen, mutta onpahan jäänyt mieleen. Mutta ehkäpä tässäkin asiassa on kehitystä tapahtunut vuosikymmenten saatossa. Ainakin Kupittaa oli saanut muutaman kantapubilaisen kannustamaan oluttölkkikädessä omiaan kentän laidalle. Hienoa, että on yleisöä.

Ottelun alkuun tuli hieman takapakkia, nimittäin Sauli ilmoitti, että nilkka ei kestä peliä. Onneksi Laakso oli tullut yllättäen (tai ilmoitti 5 min ennen peliä) paikalle, joten miehistöä riitti siltikin. Koska vastustaja tiedettiin erittäin juoksuvoimaiseksi, muokattiin strategia uuteen uskoon. Keskikentälle sijoitettiin kaksi kaveria keskelle, vähän niin kuin ankkureiksi, ja kärkeen laitettiin kaksi pelaajaa eli miehitys oli 3-2-2.  Ajatuksena oli jättää korkealta karvaus kokonaan pois: käydään kiinni pallolliseen vasta keskikentän vähän paremmalla puolella hyökkäyspelaajien kautta ja pakotetaan pelaamaan pallo laitaan. Keskeltä ei päästetä läpi.

Ja miten upeasti taktiikka toimikaan. Kupittaa oletetusti piti palloa, lähti rakentamaan omalla puoliskolla lyhyellä, mutta kun palloa kuljetettiin keskikenttää kohden oli pelaajien naama ihmeissään. Eipä tullut vastustaja juoksemaan höynää. Ja tämän seurauksena pallo tuotiin keskikentälle, josta se sitte RADin toimesta ohjattiin/pakotettiin laitaan tai räiskäistiin keltapaitojen toimesta jonnekin. Laidassa hyökkääjät pääsivät kyllä palloon, mutta kikkoja työkalupakista ei löytynyt maalille pääsyyn. Joitakin tulisia kaukovetoja viuhui ohi maalista.

RADin puolustus Virsun johdolla ja erityisesti Jessen avustuksella toimi katkoissa upeasti. Oli kuitenkin selvää, että fysiikassa oli huikea ero RADin ja Kupittaan pelaajien välillä, vastassa kun oli useita ammattiurheilijoita, joiden ikä oli alle 30. Jalka liikkui järjetöntä vauhtia, itse asiassa niin kovaa juokseminen pitäisi pubiliigassa kieltää tai ainakin antaa varoitus.

Alkupuolella Teijo teki yhden juoksun keskeltä pakkia vastaan noin vartin kohdalla, mutta hötkyily koitui turmioksi ja veto boksin rajan tienoilta lähti jäätävällä jengalla yli suoja-aidan ja puihin. Mielenkiintoista kyllä, täysin ylivoimainen fysiikka ja ammattipalloilutausta (tai ammattiurheilutausta) ei kuitenkaan luonut olennaisesti hyviä maalintekopaikkoja. Itse asiassa RAD onnistui saamaan epämääräisiä paikkoja ottelun aikana enemmän kuin Kupittaa. Mutta eipä auta, hyvillä vaan käy ansaitusti tuuri. Kovan taiston jälkeen parinkymmen minuutin jälkeen Kupittaa antoi vaparista kovahkon keskityksen lähelle RADin maalia, johon pitkänhuiskea WKn kärkihyökkääjä yritti voimapuskua, mutta ei osunut kunnolla palloon. Mutta osui kuitenkin, ja lopputuloksena oli kaunis leikkaus maalin oikeaan kulmaan, jonka torjumiseen Sami oli voimaton. Tämä oli Veikon näkemys. Teijon mielestä WKn "merimies" tuli palloa vastaan taitavasti ja yhtä taidolla nikkasi puskun takakulmaan. Vaan olipa masentavaa saada takaisku säröksi erinomaisesti toimivaan taktiikkaan. Ei auta itku pubiliigakentillä.

Tässä vaiheessa tuomari otti sen verran roolia, että kuumana käyneet taklaukset vihellettiin aika tarkasti, mutta olkapää vasten olkapäätä -tyyliset taklaukset saivat jäädä. Ja tässä RAD jäi kyllä näitä karpaaseja vastaan armottomasti kakkoseksi. Nähtiinpä sellainenkin ihme, että Toni heitti kuperkeikkaa. Eipä ole ennen taidettu sellaista nähdä Tonin muistikuvien mukaan. Ammattilaiset asialla, tai jotain. RAD sai parista kulmasta kohtuullisen tilanteen, mutta ei tarpeeksi hyvää maalipaikkaa. Jossain vaiheessa Kupittaa onnistui pääsemään vaihteeksi oikealta laidalta syvälle RADin alueelle, josta lähti kova, matala keskitys maalille, josta päivänselvästi viitisen metriä paitsiossa oleva kaveri onnistui pistämään pallon pussiin. Välissä oli toki RADin pelaajan kosketus ja Samin puolikas torjunta, mutta kyllähän se oli selvä paitsio. Ei auta, kaksi muna taululla. Nyt näytti jo vähän lohduttomalta.

Erän lopussa Ville viiletti oikealla laidalla, lainasi pallon Veikolle, joka heitti seinän takaisin Villelle boksiin. Mokke oli kuitenkin vastassa ja otti pallon, mutta pomputteli arvaamattomasti. Ville yritti riparia, mutta osui jalalla moken sääreen, joka oli onnistunut jotenkin saamaan pallon haltuun. Kaamea kalabaliikki ja Villelle ansaittu keltainen. Tosin käytiin siinä jo lätkätyyliin tönimässä Villeä, mutta kortti pysyi tältä osin taskussa. Tämän seurauksena keltapaidat kävivät kuumana kuin hellankoukut koko loppupelin. Aivan erän lopussa RAD sai vaparin, kun Ville nousi itseluottamuksella vasenta laitaa. Pallo jatkoi matkaansa, mutta meno pysähtyi WKn Jaakko H.:n kovaan kostoliukkariin. Vaparista Veikko nikkasi etukulmaa kohti Teijolle, joka melkein sai siivun kohti maalia. Karvan verran kuitenkin myöhässä eikä ponnistus aivan riittänyt enää palloon. Mokke oli haahuilemassa ja pienikin kosketus olisi riittänyt kavennukseen. 

Toinen puoliaika ei ehtinyt kauaa vanheta, kun jälleen tuli kova kaksintaistelutilanne (näitä oli aika monta ottelun aikana) kukkupallosta. Teijo meni palloon, mutta niin tuli kovaa myös kuvaannollisesti punaista nähnyt Jaakko H., joka aluksi rikkoi kaksin käsin painiotteella, tämän jälkeen kaatui rähmälleen, otti pallon käteen (ennen vihellystä) ja heitti pallon päin Teijoa. Ja tuomari katsoi vieressä. Tämä oli sen tasoinen suoritus, että muutamassa sekunnissa tuskin pystyy enempää rikkeitä tekemään. Tuomari nosti aluksi keltaisen ja perään kyseinen herrasmies näki myös kirjaimellisesti punaista. Eipä pää kestänyt, kun häviää kovuudessa satanolla seitkytkiloiselle hippiäiselle. Ja tästähän riemu syntyi. Loppupelin ajan yleisö huuteli kännispäiten minkä jaksoi, eikä suu pysynyt asiallisena jokaisella keltapaitasellakaan. Tuomari kyllästyi lopulta homotteluihin ja kävi huutamassa vaihtopenkille takaisin (ei homottelua).

Hienosti matsin puhaltanut Fiso (ja puhallettavaahan riitti) kävi kovemman taklauksen jälkeen Teijolle toteamassa, että vielä yksikin taklaus, niin lennät pihalle. Mystisesti keltaista korttia ei silti missään vaiheessa näytetty, tai sitten se jäi jotenkin huomaamatta. Tästä hetken päästä erään pallontavoittelutilanteen jälkeen lähes kaksimetrinen ja noin 120-kiloinen lihaskimppu uhosi Teijolle sivurajalta vienosti ja hieman hiljaa: "Jos sä pelaat tolla tavalla, mä teen sun elämästä helvettiä". No jo on spedeilyä: jäävuoren kokoinen hermanni uhoaa futiksessa kamppailutilanteen jälkeen yhdelle kentän kevyimmistä kavereista eikä tee sitäkään edes miehekkäästi. Olisi edes huutanut niin kovaa, että sen olisi kuullut muutkin kuin vieressä olleet pelaajat. Tilannetta tosin edelsi Teijon sukitus takaapäin WKn maalintekijään, joten hieman makaa/petaa-asetelmaa oli myös. Joka tapauksessa huvittavia uhkauksia Pubiliigan armottomana vuotena 2017.

Ylivoimalla RAD sai enemmän otetta pallonhallinnasta ja aloitti armottoman painostuksen. Palloa pelattiin hyökkäyspäähän verrattain kärsivällisesti rakentamalla. Erään kerran palloa tuotiin vasenta laitaa, josta Ville kuitenkin löysi poikittaissyötöllä oikean pakin paikalta nousseen Jaakon. Debytantti kiskaisi minkä jalasta lähti, tulinen veto kimposi vastustajasta boksin reunalle, ja riparissa oli Anssi, jonka maalivainu on edelleen pettämätön. Suhteellisen tyhjään maaliin tämä kaveri ei erehdy vaan kavensi pelin kahteen yhteen. Paavo sai viimeisen vartin aikana ainakin kaksi hyvää puskua, kuitenkin hiukan ohi. WK oli välillä jopa hieman helisemässä. Kulmapotkuista RAD sai hyviä poukkoilevia palloja, joista yhden Ville ohjasi etutolpalta hienosti maalivahtia kohti. Kimmoke jäi pomppimaan boksiin, mutta pakki oli ensimmäisenä purkamassa. Peli päättyi Wanhalle Kupittaalle 2-1. On ne vaan kovia.

Vielä pari koomista huomiota ottelusta. Juuso heitti sivurajaheittoa, mutta (ihan oikeasti) vahingossa tai taitamattomuuttaan osui puhtaasti parin metrin päässä olevaa vastustajaa keskelle takar, kun tarkoitus oli heittää kyseisen pään yli pallo omille. Tuomari antoi keltaisen ja RADin miehistö räjähti nauramaan. Keltapaita tuumasi vielä vitsikkäästi "kyllä mä tiedän, että mulla on iso pää". Pasi tuumasi ottelun jälkeen, että tuli oikein hiki. Yleensä ei kuulemma tule. No, oli kyllä vauhtia yhteen futismatsiin. Ja sitten ikävämpi tilanne, Laakso loukkasi polvensa. Pelkäsi eturistisiteen menneen. Toivottavasti oli pelkkä venähdys, Laakson panosta kentällä todellakin kaivataan.

Jos viime kauden Jäkärlä-tasuri tuntui lähes voitolta, niin tappio harvemmin tuntuu edes orastavasti hyvältä. Tällä kertaa näin pääsi kuitenkin käymään. Tietysti aina voi ja pitääkin harmitella menetettyjä mahdollisuuksia tasapeliin tai jopa voittoon. Toisaalta kun toisella puolen kenttää oli kovakuntoisia aktiivihuippu-urheilijoita, niin ihan hirveästi ei viitsi itseään ruoskia. RADin joukoissa oli hyvä tunnelma alkulämmittelystä loppupeleihin. Timanttinen taktiikka, rautainen yhteishenki ja pettämätön pelihuumori eivät aivan tuoneet palkintoa, mutta olipahan ainakin hauskaa. Vastustajalla ei ollut edellä mainituista oikein yhtäkään, mutta tällä kertaa materia (fysiikka ja taito) vei voiton hengestä.

Ottelun parhaana palkittiin Jesse. RADissä kävivät Sami, Toni, Teijo, Veikko, Sauli ja Pasi.

/ Veikko + Teijo