torstai 15. kesäkuuta 2017


Alvar Saints - RAD FC 5 -2 (3 -1) 

Maalit: Anssi (Teijo), Ville K. (Teijo)
Kokoonpano: mv: Toni p: Virsu, Jaakko, Jesse, Erik kk: Anssi, Teijo, Nuutti h: Veikko, Paavo, Ville K. 
Kannustusjoukot: Sauli saapui paikalle kahden kepin kanssa, nilkka (ja nuppi?) turvoksissa.

Oppitunti minikentällä

Upea kesäinen aurinko houkutteli Samppiksen postimerkin kokoiselle dyynille 11 urheaa RAD-soturia. Valitettavasti Samille iski sankkeri, eikä Kiinan muurin paikkaa maalin edessä toimittanut sankari taipunut tolppien väliin. Esimerkillisesti vastuuta kantoi iso-Toni, joka oli vetänyt mokken kamat päälle jo ennen muiden saapumista pelipaikalle. Ilmeisesti Toni ei halunnut tällä kertaa heitellä kuperkeikkaa keskikentällä tai jotain. Erik oli vaihteeksi unohtanut nappikset, tällä kertaa kotiin. Veikon vanhat bläägät (joista siis on maalit loppu) olivat liian pienet (ja niistä on maalit loppu, voin vaikka todistaa pelaamalla loppukauden ne jalassa). Onneksi tuomarilta löytyi oikeaa kokoa olevat kenkulit ja Erikkikin pääsi pelaamaan. Mainittakoon, että Erik on sen tason pelimies, että hänen nimellä löytyy oikein katu Turun keskustasta.

Jos viime viikolla oli vastustaja lehdestä tuttu, niin tämänkertaiset pelimannit ovat väsänneet uljaasta pubiliigafutiksesta oikein videon. Ainakin osa vastustajien pelaajien olemuksesta muistutti hieman enemmän omaa päärynäsilhuettia kuin varoituskolmiota, mikä toi vääristyneen turvallisuuden tunteen. Ehkäpä nyt olisi saumat. Taas lähdettiin rykimään viime kerralla hyväksi havaitulla 3-2-2 -taktiikalla. Mutta eipä taktiikasta ollut apua. Alvarin pyhimykset olivat kotikentällään tehojen ja taktiikan puolesta täysin suvereeneja. RAD sai kyllä pidettyä palloa. Ensimmäisellä puoliajalla saatiin vyörytettyä hyökkäyksiä ja pari epämääräistä paikkaakin luotua, mutta ne johtivat korkeintaan kulmapotkuiksi. Kulmissa pyhimysten nerokkuus taktiikassa tuli esille. Aina yksi rogermoore tuli muutaman metrin päähän blokkaamaan matalan kulman. Ei auta muu kuin kokeilla korkeampaa palloa. Omat löytyi pari-kolme kertaa hyvin, mutta palloa ei saatu sudittua maaliin.

RADin ajatuksena oli kärkien avustuksella painaa hyökkäykset laitoihin. Tämä onnistui tavallaan. Pitkällä Saintsit sai aina pallon keskikentän yli, jonka jälkeen painittiin kakkospalloja. Omituista kyllä, biljardipallot, katkot, syötöt ja viimeistelyt olivat ihmeellisen helppoja Alvareille. Yht'äkkiä peli oli kolme-muna kotijoukkueelle. Ja miten ne maalit tuli? Katkon jälkeen nopeista vastureista (kai). Toni onnistui torjumaan yhden tällaisen kun katkon jälkeen vasemmalta laidalta syötettiin keskellä vapaalle olleelle valkilmerille. Mutta tämän jälkeen Alvarit pyöräytti yhdellä kosketuksella parin-kolmen syötön jälkeen maalit. Ja lähtökohtaisesti siis maalit tehtiin ykkösellä. Mutta RAD ei luovuttanut. Kovan paineen jälkeen Teijo sai pallon boksin kulmalle kiiruhtaneelle Anssille, joka haki paikkaa ja löysi juuri ja juuri pallon mentävän raon vasemmasta alakulmasta. Upea viimeistely KuuLan maalitykiltä! Mutta hei, 3-1 taulussa, RAD pitää kyllä palloa suurimmaksi osaksi, mutta se ei vain realisoidu tulokseksi. Puoliajalla Toni oli jo heittämässä hanskoja tiskiin, mutta tätä ei sallittu. 

Toinen puoliaika alkoi lupaavasti. Erik kuljetti palloa oikealla laidalla ja heitti korkean roikun Paavolle, joka melkein sai puskettua pallon kohti pömpeliä. Melkein. Eikä kauaa kestänyt, kun taas soi omissa. Katkon jälkeen pari kolme syöttöä, viimeisin vasemmasta kulmasta takaviistoon ja ykkösellä kauhea pommi maaliin. Jos Suomen maajoukkue viimeistelisi tällaisella prosentilla, taistelisimme Saksan, Brasilian ja Portugalin kanssa mestaruuksista. Mutta eihän maju kolmea maalipaikkaa saa aikaiseksi yhdessä ottelussa. Tästä alkoi kuitenkin RADin kova kiri ja se tuotti tulosta. Teijo sai pallon laitaan, kuljetti lähelle boksiin ja syötti yksin päivystäneelle Villelle, joka viimeisteli kylmän rauhallisesti.

Alvar sai taas tehtyä maalin, en edes muista miten (mutta oli se peli 4-2 jossain vaiheessa, kai). Kylmää oli kyyti vaikka hellelukemat olivat mittarissa ja hiekkakenttä pöllysi. Muta RAD ei todellakaan luovuttanut vaan loi useita hyviä maalintekopaikkoja. Veikko kiskaisi kaukolaukauksen yläkulmaan (näin siellä tilaa), kuten Tami lätkässä aikoinaan, mutta pienellä venytyksellä molke nyrkkeili pallon kulmaksi. Teijolla oli useita kaukolaukauksia (omien laskujen mukaan jopa seitsemän), mutta eipä tullut tulosta. Veikko taisteli irtopallon lähellä maalia liukkarilla mokken ali, mutta menihän se perkule tolpan väärältä puolelta ohi. Paavo taisi puskea pari-kolme kertaa. Anssi laukoi (vai oliko se eka erässä) ohi maalin.  Mutta ei se paine tuottanut tulosta. Jossain vaiheessa Teijo taisteli keskikentällä roikkupalloa (avausta), jonka zlatanmaisesti poimi takavasaralla eteenpäin. Tästä vaihtopenkki innostuneena huusi Zlatan! Ja meidän tasku-Ibra innostui ja törmäsi sata lasissa vastustajaa päin pallon tavoittelutilanteessa. Ei tullut sentään korttia, mutta ei sekään vääryys olisi ollut. Ainakin taisteluinto on kohdallaan. Tästä innostuneena Teijo kokeili takavasaraa myös kulman jälkitilanteessa, mutta ei vieläkään tullut tulosta.

Ottelun lopulla saatiin pedattua vapaa paikka Nuutille, joka kurotti kaiken kansan ihasteltavaksi illan korkeimman vasurilaukauksen noin kuusi metriä yli maalin. 5-2 olivat tylyt lukemat, koska ei se peli RADiltä niiiin huono ollut. Kaikki kunnia vastustajalle, joka pelasi siististi, rehdisti, taitavasti ja ajoittain myös kovaa. Kotijoukkue neuvoi tuomaria huudoilla (käsi! väärä heitto! paitsio!) hieman tavallista pubiliigaottelua vähemmän, mikä tietenkin vaikeutti pillipiiparin tointa, Tuomariavun vajaavaisuudesta huolimatta puhalsi suorastaan erinomaisesti; kaikki väärät taklaukset vihellettiin heti pois. Lisäksi erikoismaininta vastustajalle todella jäätävästä viimeistelystä ja ennen kaikkea erinomaisesta taktiikasta pikkukentällä. Pelimiehet osasivat ottaa täysimääräisesti edun "erikoisolosuhteista". Tästä on kyllä opittavaa RADille. Hats off to (Alvar) Saints!

Ottelun parhaana palkittiin manageri Teijo. Upeaa uurastusta, Zlatan-venytykset ja kaksi syöttöä. 
Rädin jälkipeleissä heiluivat määrittämättömän ajan verran Anssi, Teijo, Sauli ja Toni. Allekirjoittanut oli autokuskina ja kysyttäessä kauan olette, oli vastaus yhdet juodaan ja kotiin. Että silleen.

/ Veikko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti