Waterloo Wonderers - RAD FC 1 - 2 (1 - 0)

RADin rautainen rutiini liikaa WaterLoon ihmettelijöille

Waterloo Wonderers - RAD FC 1 - 2 (1 - 0)

Maalit: Oma maali, Teijo (Veikko)

Mv: Paavo; p: Virsu, Teemu/Anssi, Matte, Toni, Ville K; kk: Veikko/Teemu, Jeti, Teijo, Erik, Marco, Sauli; h: Anssi/Veikko, Pasi
Keltsit: Virsu, Ville K, Matte
Kentän laidalla: Jetin ja Paavon kaunis TYRMY-kaveri, Red Bull -tarjoilu ja Samikin vilahti paikalla

Red Bull antaa mainoksen mukaan siivet. Mutta RAD Bull antaa voitonhimon. Mutta tästä enemmän myöhemmin. Pelin asetelmat olivat siltä osin selvät, että kyseessä oli jonkinasteinen ystävyyspeli. Veikon ja Anssin entinen joukkuekaveri Timo eksyi Waterloohon, eikä RADiin. Perjantaina Waterloon terassilla Timo ja Veikko psyykkasivat ennakkoasetelmat: Timo kertoi, että jykevä toppari Mr. Moore oli kertonut, että vaikka kentän ulkopuolella olette ystäviä, kentällä ette ole. No, Veikko kuittasi, että tällä kertaa en jätä ratkaisua jatkoajalle, kuten viimekertaisessa Pubiliiga-kohtaamisessa viitisentoista vuotta sitten. Ottelun alussa ihmeteltiin pikkuruista kenttää, joka onnesi saatiin järkevän kokoiseksi maalia siirtämällä, ja hulluja sikin sokin meneviä viivoja. Rajamerkinnät hoidettiin osittain tötteröin. Ja ei kun pelaamaan.

Ottelun alku oli RADin orastavaa hallintaa tai ainakin tasaista vääntöä, ja tämä realisoitui muutamana maalipaikkana. Marcon ilmiömäinen maalivainu todentui jälleen, ja hän pääsi kokeilemaan nostoa mokken ohi, mutta pallo meni hieman yli maalin. RAD sai pari muutakin vetoa aikaiseksi, joita ei sen tarkemmin muista, vedot suuntautuivat kuitenkin taivaille. Jo parin minuutin pelin jälkeen Teijo ryntäsi pomppupalloon WaterLoon naisvahvistuksen kanssa. Taklaus tuli selästä ja mimmi kentän pintaan, josta kotijoukkueen alakerran kapellimestari Moore hieman jo muistutteli Teijoa.

Yhdessä vastahyökkäyksessä Veikko veti pallon pakin jalkojen välistä hurjalla vauhdilla, mutta ei saanut palloa täysin haltuun toisen pakin tullessa väliin. Jatkotilanteessa pallo oli kuitenkin pyöreä ja pomppi puolelta toiselle, ja lopulta boksin rajalla Pasi pääsi väliin ja veti kovan vedon ylänurkkaa himoiten. Molari sai näpit vaivoin väliin. Pasin avausmaali leijuu aina lähempänä ilmassa. Kulmapotkusta Veikko antoi loistavan navankorkuisen etutolpalle, mutta Teijo ei ehtinyt paikalle.

Ja pääsipä Veikko kynäilemään pari kertaa boksiin ja viemään vartaloharhautuksilla tankkimaisen Mooren ja vasemman pakin ulos pelistä, mutta veto blokattiin ja syöttö oli luokaton. Vauhti ei riitä. Anssi taisteli pari kertaa juoksupalloja, mutta ei aivan selvinnyt voittajana pakkien puristuksessa. Valitettavasti puolustuspäässä peli oli hermoilua ja mitä pidemmälle peli meni Waterloo sai puskettua painetta RADin päähän.  Kotijoukkueen kulmapotkussa toppari Moore nousi jo takatolpalle ja huuteli pitkään ja hartaasti "Just punt it!" vielä tilanteen jälkeenkin, mutta eipä palloa kuulunut. Ennen kaikkea useamman kerran kaksi RADin pelaajaa oli menevinään palloon ja kumpikaan ei mennyt. Tällaisia kaksintaisteluja hävittiin useita. Jeti tuumasi vaihdossa, että tasuri on meille ihan hyvä tilanne.

Ja sitten se pahin tietenkin tapahtui. Powers, Wonderersin hopeakettu, peippaili keskikentän nousulla aluksi ylipelanneen Teijon kaffelle, tämän jälkeen jatkoi nousuaan ohittamalla vartaloharhautuksilla pari, kolme RADin pelaajaa ja sijoitti pallon pilkun tienoilta ohi voimattoman Paavon. 1-0 kotijoukkueelle. Maaliin kulminoitui WaterLoon pelaajien taito pelata pikkunäppärää ja pitää pallo, kun RADin peli meni roiskimiseksi, eikä palloa saatu rauhoitettua ollenkaan. Voisi jopa sanoa, että RADin peli oli niin ponnetonta, että maali oli Loolle ansaittu.

Lisäksi otteet alkoivat koventua tilanne tilanne jälkeen. Keltalappua olisi pitänyt heilutella useampaan kertaan, jälleen Teijo myönsi itsekin, että keltaista olisi pitänyt näkyä jo vartin pelin jälkeen, kun muutama taklaus tuli takaapäin. Mutta vasta Virsun taklaus nousevaa hyökkääjää vastaan riitti varoitukseen. Ja tämä tietenkin aloitti kovan huutelun tuomarille niin kentän laidalta kuin kentällä. Vapari pysähtyi RADin jykevään muuriin.

Puoliaika oli RADin surkein tällä kaudella ja viime kaudellakin saa huonompaa hakea. Onneksi Loo ei ollut terävämpi hyökkäyksissä, paikkoja ei kuitenkaan hirveästi tullut. Ei ainakaan sellaisia, joita Paavo ei olisi hoitanut. Yhden ilkeän korkuisen kaukovedon Paavo torjui hienosti oikeasta alakulmasta sivummalle. Jopa Mattella oli välillä vaikeuksia pallon kanssa. Pelaajien iloksi kentälle pöllähti kaksi nuorta tyttöä promotoimaan Red Bull -juomia kylmien näytteiden avulla. No, jotain piristystä kyllä tarvittiin ja kylmä RAD/Red Bull tuli kyllä tarpeeseen. Puoliajalle mentiin Loon ansaitussa 1-0 johtoasemassa.

Erätauolla Toni totesi, että jokaisen pitää vetäistä Red Bullia, niin saadaan siivet. Tähän Veikko huikkasi osuvasti, että tarvitaan jalkoja, eikä siipiä. Toiseen puoliaikaan annettiin tärkeä ohje: Nyt kovaa tilanteisiin, muuten ei tule hommasta mitään. Ja Paavo levittää avaukset laitoihin, syvälle laitoihin.

Ainakin tilannekovuus muuttui täysin. RADin pelaajat ajoivat kovaa tilanteisiin, välillä liiankin kovaa. Ville K nousi pakin paikalta ja veti liukkarin järkyttävän myöhässä, mutta onneksi pakki oli pelimies ja väisti viikatteen. Ja tästähän alkoi kalabaliikki. Pakki kävi Ville kimppuun kuin yleinen syyttäjä, ehti hieroa kättä naamaan, ja kasa pelaajia meni purkamaan tilannetta. Tuomari tuttuun tapaan ei nähnyt lyöntiä (niin kuin ei montaa muutakaan väärää taklausta, koiruutta, sivurajaa tai yhtään mitään pelin aikana), mutta Villen viikatteesta tuli sentään ansaittu keltainen. Taklaus oli sen verran kova, että otteet kovenivat entisestään ja peli ei ollut enää tuomarin hanskassa.

RADin paine jatkui ja varsinkin Loon nuoremmat pelaajat olivat helisemässä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja kova paine tuotti toivotun, vaikkakin odottamattoman tuloksen. Oikealla laidalla ainakin Sauli ja Anssi painostivat pakkia, mokke tuli lähelle hakemaan syöttöä ja syöttö lähtikin suoraan selkärangasta, kovaa ja ohi oman maalivahdin, suoraan omaan maaliin etukulmasta. 1-1! Paine kävi liian suureksi. Mestareiden liigan finaali tuli mieleen.

Tämän jälkeen RAD jatkoi kovaa painostusta. Teijo karvasi kovaa sivurajaheiton RADille hyökkäyspäässä. Tämä oli psykologisesti erittäin tärkeä karvaus, nimittäin tämän jälkeen joukkue taisteli entistä kovemmin. Sivurajaheiton jälkeen palloa taisteltiin maalipaikalle Anssin toimesta, ja jälleen kerran Marco haistoi paikan takanurkalla ja pääsi kokeilemaan, mutta pakki ehti blokkaamaan pallon kulmaksi. Huikea pelisilmä Marcolla, harmi ettei tullut maalia.

Wonderersia ei haluttu päästää kikkailemaan pallon kanssa, joten kovaa oli pelattava edelleen. Noin 40 minuutin kohdilla Teijo taisteli Powersin kanssa, jolla ehkä oma maali vainosi vielä päässä, sikäli kun sen tuikkasi. Ajojahti jatkui kohti kotijoukkueen kenttäpäätyä kädestä repimisineen ja jaloille koputteluine. Powers ratkaisi tilanteen todelliseen brittityyliin ja antoi selän taakse mojovan kyynärpääiskun suoraan nenukkiin, josta Teijo putosi kanveesiin kuin Amirkhani viikko sitten Liverpoolissa. Eikä tuomarilla taaskaan ollut asiaan nokan koputtamista puolin tai toisin. Kuten Suomen UFC-stara, Teijo tokeni heti ja lähti voitto mielessä jo pallosta luopuneen Powersin perään. Tuomari katseli perään myös ainakin vähän, mutta kun aivot päättivät antaa homman olla, olivat jalat jo juosseet WaterLoon keskikentän dynamon yli. Vihainen britti huuteli maasta, että mitä hittoa oikein meinaat. "You were in my path", kuului vastaus tantereesta. Molemmat repesivät nauruun.

Kova paine tuotti kuitenkin kulmapotkuja. Ja silloin on vaaran paikka, tällä kertaa oikealta. Teijo odotti saavansa pallon Veikolta lapikkaaseen, mutta Sauli oli asettunut ”tekopaikalle” etutolpalle. Teijo komensi tyyliin: ”Sauli, lähe sit menemään” tai jotain vastaavaa. Saulin mukaan komento oli ”kun pallo tulee, niin lähde vittuun siitä”. Ja kun pallo lähti tulemaan, Sauli ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin paeta verkon perukoille. Teijo tuli juuri oikea-aikaisesti etualalle rintamasuunta kulmaa kohti, nikkasi vasurilla ja teki upean pelikonsolimaalin etualakulmaan. 1-2! WaterLoon hyvin pelannut molari haroi tyhjää. RADin yllättävä johtomaali sovitulla ja harjoitellulla kuviolla! Veikko/Teijo-akselin onnistumisprosentti kulmista huitelee jossain 25 % tienoilla, eli käsittämätöntä dominointia.

Tämän jälkeen alkoi Loon huikea painostus ja sikailu (jota tapahtui myös RADin puolesta). Matten olkapää oli pahasti hiertymillä matsin jälkeen repimisestä. Teijon jalat sai kyytiä taistelutilanteissa. Mr. Moore veti pallotonta Veikkoa pohkeeseen ihan vain vittuillakseen; kuitti ”I will remember your tackle” sai kovat uhoamiset päälle: ”I will tackle you with an old English style” tms. Höpöhöpö: ”No, you won’t” on helppo vastaus. Ja ei muuten taklannut.

Mutta moni sai sitten enemmän kyytiä. Villen taklaama aasialaisvahvistus veti jatkotilanteessa nappiksella maassa maanneen Marcon otsaan kunnon vekin, ja aivan tilanteen ulkopuolella. Tämäkin meni tuomarilta ohi silmien, mutta ei joukkuekavereilta. Virsu ja Toni kävivät erittäin kuumana, ensin mainittu kertoi oikeutetusti kotijoukkueen Kenylle, ettei hänellä ole kaikki päässä ihan kunnossa.

Loo jatkoi kovaa painostusta koko viimeisen vartin, mutta varsin tehottomasti, todella hyvä paikat jäivät tekemättä. Välillä oli 4-5 rajaheiton, kulman ja yleisen härdellitilanteen sarja, josta kuitenkin RAD selvisi kuivin jaloin. Mm. pakiksi Teemun tilalle siirretty Anssi (Tonin nerokas taktinen siirto) onnistui purkamaan yhden tilanteen viime hetkellä ja taisteli voimalla muutenkin. Myös RAD sai pari paikkaa, joista ei kuitenkaan valmista tullut. Ottelu päättyi RADin todella makeaan voittoon 1-2. Pelin jälkeen paiskattiin reilusti kättä ja, ainakin suurimmaksi osaksi, unohdettiin kentän kärhämät. Ainakaan WaterLoon ninjapotkija ei tainnut kyllä kättelemään tulla, valitettavasti. Peli on peliä, ja matsin jälkeen hommat unohdetaan.

Matsin parhaana palkittiin ansaitusti hienosti taistellut ja voittomaalin tehnyt Teijo. Pasi pelasi hyvällä yleispelaamisella RAD-uransa parhaimman matsinsa, ainakin viimeiseen kahteen kauteen. Anssi taisteli upeasti. Jeti pelasi uhrautuvasti myös puolustuspäässä. Puolustuspää onnistui pitämään riittävän hyvin vastustajan hyökkääjät kurissa. Pientä onnea tarvittiin, mutta se ansaittiin kovalla taistelulla toisella puoliajalla. Pallollinen peli oli suoraan sanottuna hirveää, eli parannettavaa jäi ensi viikon kotimatsiin Toweria vastaan. Täytyy olla tyytyväinen siihen, että kehnommallakin pelillä kairataan 3 pistettä. RADin Marco Linekerin otsakin liimattiin kuulemma matsin jälkeen yhtenäiseksi. Toivottavasti edessä niin esteettisesti kuin muutenkin full recovery.

Valitettavasti RADin Paras Pelaaja -olut jäi Teijolta väliin, sillä ottelun jälkeen mentiin WaterLoohon, jossa kotijoukkue tarjosi sämpylöitä ja crispejä. Vastineeksi tarjottiin totta kai myös kotijoukkueelle parhaan pelaajan lappu Radbariin. Mahtavaa panostamista kentän ulkopuoliseen meininkiin WaterLoolta. RADiltä mukana oli Anssi, Teijo, Veikko, Toni, Pasi, Matte, Sauli ja Paavo. Hyväntuuliset jutustelut kotijoukkueen pelureiden kanssa, kuten asiaan kuuluu, ja lopuksi kiitettiin vielä tarjoilusta ja toivotettiin puolin ja toisin hyvää jatkoa kaudelle. Pubissa oli hyvä tarjoilu ja letkeä meininki, niin kuin pitääkin...

/ Veikko & Teijo

RAD FC - Shooters 1 - 0 (1 - 0)

RAD FC ja voittoputki venyy!

RAD FC - Shooters 1 - 0 (1 - 0)

Maalit: Mar-coolio (Teijo)

Mv: Paavo; p: Matte, Virsu, Jaakko, Juuso, Nuutti; kk: Toni, Teijo, Veikko, VilleK, Pasi, (Nuutti), Marco; h: Anssi, Sauli

”Oi mikä ihana ilta. Voi tapahtua mitä vaan”, lauloi J. Karjalainen aikanaan. Ja niin oli ihana ilta ottamassa vastaan jalkapalloilijoita RADin kotipelissä helteisen päivän päätteeksi. Mitä vaan tosiaan voi tapahtua. Kahden edellisen viikon ilotulituksen jälkeen vastaan asettui selkeästi kovempi jengi, divarista pubiliigailemaan tullut Shooters (Shootersissa on muuten kivat drinksut ja ihan ok olutvalikoima drinkkibaariksi, toim. huom.).

RADin äijiin oli hieman iskenyt ilmeisesti matkustuksen halu, kun Jetro seikkaili Jyväskylässä työn perässä, Alejandro jossain päin Itämerta Love Boatilla (töissä) ja Klaanistakin viimeisin havainto oli saunaillan sijaan ulkomailta karavaanarin vapaata elämää viettävänä. Yli tusina ukkoa saatiin kuitenkin lopulta paikalle, vaikka vähän verkkaisesti osa saapuikin muutaman minuutin pelin jälkeen. Lisää kapuloita rattaisiin laittoi Tonin kassi, joka oli unohtanut ottaa mukaan toisen nappulakengän. Ville K:lla olisi kuulemma ollut yksi ylimääräinen kenkä, mutta valitettavasti se oli oikean jalan kuten Tonin kassin muistama. Toni oli jo kiroilun saattamana lyömässä pyyhettä tiskiin, kunnes Pasi kekkasi Skanssin olevan paljon kotia lähempänä! Teijo joutui spottaamaan kapteenina, mutta lopulta kapteeni-managerikin saatiin tositoimiin bränikät alelaari-nelkytprossaisella-lisäalennuksella-huippukengät jalassa.

Toista kertaa putkeen tuomari ei suorittanut teikkausta ollenkaan ja totesi vierasjoukkueen aloittavan. Kun ilta-aurinko kauniisti paisteli toiseen kenttäpäätyyn, oli päivänselvää kysellä kenttäpuolen vaihdon perään. Tuomari totesi, että sitten vaihdetaan. Ei mene kyllä jakeluun tämä systeemi, että kotijoukkue saa vain päättää, että vaihdetaanko puolta vai ei, mutta käyhän se niin kauan, kun ei ole kärsivänä osapuolena. Shootersin äijät kommentoivat jotain, että onpa ”ammattilaismaista”, kun ihan vaihdetaan puolia, vaikka käsittääkseni itse vierasjoukkue on kovemmissa liemissä keitetty kuin vain Pubiliigaa tahkonnut kotijoukkue.

Ja tämä näkyi heti kentällä. Pelimiehet pyörittivät palloa alakerran kautta alkuun jopa rennon laiskasti, hakivat maata pitkin omille jalkaan tai heittivät keskityksen. RADin karvauksesta ei tullut juuri mitään ja siksi laiturit tippuivat (kun muistivat tai kuulivat ohjeistuksen) alemmaksi. Pientä epävarmuutta puolustuksessa kuitenkin oli ajoittain havaittavissa. RAD pääsi pari kertaa jonkinlaisille paikoille. Alkutohinoiden jälkeen Veikko heitti Anssille kukkupallon kulmaan, josta huikeaan kuntoon vääntänyt teräsvaari puhalsi pakkien ohi, Veikko hakeutui avoimeen paikkaan odottamaan syöttöä, mutta Anssi (aivan oikeaoppisesti) kokeili itse, mutta veto kilpistyi pakin oikea-aikaiseen blokkaukseen. 

Shooters pääsi jatkuvilla keskikentän ja hyökkäyksen paikanvaihdoksilla sekä pitkillä syötöillä hätyyttelemään kotijoukkueen puolustusaluetta. Erityisesti kärjessä viilettänyt kapteeni oli ilmassa, maassa ja varmaan avaruudessakin kovassa vireessä. RADin puolustus oli kovan urakan edessä, kun palloja piti olla tuon tuosta katkomassa edestä, ainakin silloin kun ei pitänyt juosta alaspäin keskityspallojen tai läpisyöttöjen perässä vastustaja kintereillä. Juuri kyseinen kärkimies pääsi karkaamaan puolustuslinjalta kahden vastaan tulleen pakin missatessa läpisyötön. Hyökkääjä jujutti jo vastaan tullutta Paavoakin ja pallo kulki vääjäämättä maalia kohti, kunnes laidasta viime hetkellä hätiin ryntäsi Matte ja purki pallon väljemmille vesille. 

Huutomerkki olisi äsken voinut tulla kyseeseen, jos kyseessä olisi ollut ainut tai edes yksi kahdesta viime hetken tyhjän maalin purusta. Sama tilanne toistui muutamaa minuuttia myöhemmin aivan oikeasta laidasta. Tällä kertaa Virsu oli hyvissä ajoin paikalla katsomassa menisikö pallo maalista leveäksi. Vaihtopenkillä syötiin kynsiä ja kentällä seurattiin kauhulla, että mitähän Virsu meinaa, mutta lopulta kun pallo ei jengallakaan suostunut menemään ulos kentältä, tuuppasi toppari turvallisesti pallon kulmaksi. Vähän liikaa jännitystä silti.

Noin vartin pelin jälkeen RAD oli alkanut saada myös ajoittain pallonhallintaa. Alakerrassa ja keskikentällä syöttely toimi ajoittain näpsäkästi kovassa prässissä. Lopulta hyökkäyspäähänkin alettiin päästä. Ville K ja Anssi pääsivät pomppupalloon boksin rajalle selkä menosuuntaan ja jaksoivat maltilla katsoa tilanteen. Samaan aikaan oikealle noussut Teijo sai syötön linjan sivuun ja oli jo tykittämässä heikommalla oikealla. Jokin synapsi osui kuitenkin kohteeseensa ja mahdollisesti huonon vedon sijasta varakapteeni kuljetti boksin sisään suuremmitta estelyittä. Pakin jalka alkoi vihdoin näkyä sivusilmästä kymmenessä metrissä ja vastaan tullut moke samoin, joten ei muuta kuin Turjanpuistossa viimeksikin toiminutta kärkkäriä peliin. Select suuntasi hiukan tuhnusti takakulmaa kohti, mutta molari sai vain näpit väliin, pallon ohjautuessa takakulmaa kohti. Siellä viiletti viime hetkellä laitalinkin paikalle lykätty Mar-Coolio, tuo Gary Linekerin reinkarnaatio, joka haistoi tilanteen ja pyssytti kliinisesti pallon maalin kattoon. 1-0!

Ei ehkä kaunista, mutta sitäkin tehokkaampaa. Kun laittaa pallon maalille, niin voi tapahtua mitä vaan. Maalin jälkeen ei RAD hirveästi paikoilla ensimmäisellä puoliajalla juhlinut. Shooters sitä vastoin pisti isompaa vaihdetta päälle. Kova paine jatkui, ja Shootersin alakerrasta toimitettu oivallinen juoksupallo ohi linjan ylsi aivan kuudentoista rajoille. Kärkikapteeni ravasi Turjanpuiston 50 m ennätyksen, päihitti Paavon ilmapalloon ja puski maalia kohti. Aivan maaliviivan edustalta Virsu tykitti päivän korkeimmalla purkupallon yläilmoihin kulmaksi. Niin lähellä, niin kaukana. 

Paavo avautui tuomarille vastustajan kovasta vauhdista, mutta eipä tilanteessa ollut oikein edes kontaktia. Maalivahdin osa on välillä tulla mahdollisimman kovaa, nyrkkeillä pallo helkkariin ja, jos tarpeen, olla valmiina samalla jyräämään mahdollinen vastustaja polvella, nyrkillä tai koko keholla. Nämä tuomitaan kyllä maalivahdin hyväksi, kunhan ehtii palloon. Tästä esimerkkiä:

Lisäksi Shootersin kapteeni, kärjen jyrä väänsi Virsun ja muiden pakkien kanssa tosissaan. Kerran pääsi puskemaan ylärimaan. Tosin Toni huomioi jälkikäteen, että osui yläpuolelle ja kimposi maalipotkuksi niin ei se oikeastaan ollut lähellä. Juu ei. Ensimmäinen puoliaika päättyi RADin johtoon 1-0.

Toisen puoliajan käsikirjoitus oli aika suoraviivainen. RAD rimpuili, laski alas (kunhan malttoi) ja Shooters avasi pitkällä, jonka RADin puolustus luuti pois ja Paavo hoiti maalivahdinleiviskänsä isännän auktoriteetilla. RADin rangaistuspotkualueella oli ns. ”Reign of Terror”, siellä ei Shootersin kaverit juhlineet kovasta yrityksestä huolimatta. Ja tämä peli sopi RADille erinomaisesti. Ylipitkät avaukset päätyivät usein maalivahdille tai jopa maalipotkuksi. Tämä taktiikka ihmetytti RADiläisiä, sillä maata pitkin pelaamalla vastustaja olisi ollut vaarallisempi ensimmäisen puoliajan tapaan. Toisaalta hyvä näin. Siksi Shootersin vaaralliset tilanteetkin jäivät vähiin, lähinnä pari hyvää kaukovetoa, yksi topparin nousun jälkeen, jossa Teijo koki sydämentykytyksiä löysän puolustuksen takia. Onneksi veto kuitenkin leveäksi. Huomionarvoista toki on, että Shootersilla oli vain pari vaihtomiestä, kun RAD taas pääsi pyörittämään vaihturia lähes joka pelipaikalle.

Alakerran nousut toisaalta avasivat RADille hyviä vastaiskumahdollisuuksia, erityisesti kun mustapaidat väsyivät. Valitettavasti niitä ei osattu käyttää hyväksi. Sauli pääsi upeasti katkosta yksin läpi, mutta maalivahti sai juuri ja juuri nostoon vartalon väliin. Se olisi ollut upea maali, mutta ei. Heti perään Toni meni heittämään rajaheittoa. Pasi viittoi takatolpalla ja vaihtopenkiltä allekirjoittanut huusi Marcolle, että mene taakse. Mies meinasi ensin juosta alakertaan, joten piti tarkentaa "maalin taakse". Lopulta Tonin raja nasahti suoraan Marcon päähän, pusku kuitenkin tällä kertaa leveäksi.

Anssi väänsi useaan kertaan jopa kolmea mustapaitaa vastaan ja sai luotua pelotetta sekä palloa haltuunkin. Kerran noin 45 min kohdalla 2-1-hyökkäyksessä Anssi jopa syötti Veikolle täysin vapaaseen paikkaan, jonka nopea veto lähti löysänä kierteenä neljä metriä yli maalin. Melkein heti perään Marco taisteli hienon pallonryöstön, josta Teijo jatkoi saman tien pitkän läpisyötön Kuutille. Ville K tykitti edelliskauden suosikkipaikasta hieman yli. Aivan lopussa Ville K syötti hieman liian kovaa kärkyllä olleiden Veikon ja Anssin edestä pallon maalipotkuksi. 

Ennen, jälkeen ja melkein aikanakin Shooters painoi armotonta lopullista taistelua. Pitkiä laitettiin jo sivurajaheitoistakin. Tonimainen takatolpalle liidellyt sivuraja oli yllättää Teijon, jolta vikkelä vieraskapteeni karkasi selän taakse. Tätä peliä ei oltu tultu häviämään, joten Teijo repi kaksin käsin äijän tatamiin vaikka sitten pilkun arvoisesti. Samaan aikaan Paavo sai sormet palloon väliin ja se liiteli väljemmille vesille, eikä pillikään onneksi soinut.

Matte kyseli tuomarilta aikaa ja sitä oli 5 min jäljellä. Painostus oli loppuun asti kovaa, mutta viimeinen järki Shootersin hyökkäyksistä jäi puuttumaan. Pallolla ei jaksettu pelata, vaan vastustajat hakivat sitkeästi läpisyöttöjä tai -puskuja ilman tulosta. Aivan lopussa Anssi, Teijo ja Ville K pääsivät hyökkäämään alimiehistä puolustusta varten. Lopulta Ville järkevästi kuljetti oikeaan laitaan ja piti palloa, kunnes vastustaja joutui pelaamaan heitoksi. Teijo pyysi heitosta pallon heti takaisin vapaaksi juosseelta Anssilta. Varakapu saikin boksin rajalla tilaa Shootersin puolustajien mereltä kuin Mooses konsanaan ja eteni jälleen kymmeneen metriin. Pallo löytyi verkon perukoilta, mutta valitettavasti vasuripommi oli niin käsittämättömän kova, että se meni sivuverkosta läpi. Siis hei, jos näin paljon annetaan paikkoja, "you should kill the game off", kuten SAF sanoi aikanaan. Onneksi ei tarvinnut, RAD rimpuili, osittain Shootersin kehnon taktiikan avustuksella 1-0 voittoon. Kylläpä maistui hyvälle.

Muutama huomio: Shooters tuli kovaa runkoon kiinni ja potki jaloille. Olisi voinut laputtaa. (Veikon mielipide / Teijo) Toisaalta tuomari oli täysin tasapuolinen ja linja selvä: Teijokin selvisi selvältä lapulta, puhuttelu riitti. Tonin huomio oli, että jos saadaan kolme syöttöä omille, niin tulee maalipaikka. Aika lailla piti paikkansa. Maalipaikoista saisi kyllä tehdä maalinkin. Shooters oli erittäin kova tiimi, taitavia pelaajia, mutta taktiikka oli suunniteltu isolle kentälle ja kenties eri sarjaankin. RADin keskustan sumputus ja yksi maali olivat liikaa. Oi mikä ihana ilta!

Parhaan pelaajan äänestys oli äärimmäisen vaikea. Useat pelaajat olisivat helposti ansainneet sen: Virsu puolustuksen hidalgona, Jaakko todella vahvalla pallollisella pelillä, katkoilla ja taistelulla, Matte puolustuksen pelotteena, Paavon nollapeli ja Mar-Coolio upealla maalilla. Lisäksi Anssi taisteli esimerkillisesti ja talven punttitreeni oli tuottanut tulosta. Ei se nopeus vanhemmiten vaan se voima, kuten Rocky aikanaan. Tällä kertaa palkinto jaettiin Mattelle, joka julisti, että palkinto kuuluu koko joukkueelle. Täytyy sanoa, että joka jätkä oli kyllä taistelussa ja hengessä mukana koko sydämestä.

Jatkopeleissä Radbarissa olivat Veikko, Teijo, Anssi, Paavo, Matte, Pasi ja Toni.

T. Ville & Teijo

FC Whisky - RAD FC 1 - 4 (1 - 2)

Kesähelteet jatkuvat voitokkaina

FC Whisky - RAD FC 1-4 (1-2)

mv: Paavo; p: Virsu, Matte, Juuso, Jaakko, Nuutti; kk: Marco, Jeti, Toni, Teijo, Veikko, Teemu; h: Alejandro, Sauli

Maalit: Marco (Veikko), Marco (Ale), Teijo (Veikko), Teijo (Veikko)

Illan myöhäisotteluun Kaarinaan lähdettiin sähköisissä tunnelmissa. Pitkän helleaallon jälkeen oli päivällä hieman ukkostanut. Päivällä Teijo viestitteli Veikolle ukkoskeleistä, mutta Veikko tiesi paremmin:

 

Teijo kuittasi lakonisesti ”Selvä =D”.

Matkalla Kaarinaan Veikko ja Teijo juonivat kuitenkin, että Veikko antaa kulmat kovana etutolpalle, samoin kuin edellisessä matsissa Virsulle, joka pyssytti sivuverkkoon. Ennen matsia tosin Veikko muistutti Valioliigan tilastofaktasta: Kulmatilanteista ei paljoa enemmän maaleja tehdä kuin kulmatilanteiden jälkeisistä vastaiskuista. Viime vuonna Whiskyä vastaan oli kova kyyti:  vastahyökkäykset vyöryivät, ulkomaalaisvahvistukset vetivät RADin pahasti vipuun ja tappio oli tarkasti mielessä.

Koko pelin kuva oli aika lailla samanlainen 60 minuuttia. RAD rakenteli hyviä hyökkäyksiä ja loi jonkin verran paikkoja. Whiskyn hyökkääjät olivat tarkasti RADin puolustajien taskussa. Erityisesti Virsu ja Matte loistivat katkoilla läpi ottelun ja Jaakko teki upeita nousuja ja taisteluja Whiskyn taitopelaajaa vastaan. Eräästä Whiskyn hyökkäyksestä tuli kaamean kierteinen riparipurku reilusti kotijoukkueen puolelle oikeaan laitaan. Pakki oli näkevinään, että pallo kävi sivurajan väärällä puolella (samoin Teijo näki pallon pomppaavan puolisentoista metriä kentän ulkopuolella). Veikko, tuomari ja Whiskyn mokke eivät näin nähneet. Mokke palautti pallon ”omille”, jonka Veikko helposti katkaisi ja pääsi yksin maalivahtia vastaan. Sitten pitikin miettiä: lähteäkö harhauttamaan yksi:yksi-tilanteessa. Onneksi tulokas Marco haki tyhjään tilaan, jolle oli helppo syöttää pallo tyhjään maaliin ja Marcohan heitti ykkösellä sisään. Upeasti 1-0! Puolet vierasjoukkueesta protestoi maalia tuomarille kovin sanoin. Ja kenttä salamoi.

Eipä aikaakaan, kun Teemu sai pallon vastahyökkäykseen, ohitti vastustajan ja pelasi läpisyötöllä pallon upeasti Alelle, joka painoi oikeasta laidasta maalille, ja sai pelattua pallon riparin kautta Marcolle, joka upeasti leipoi pallon maalin edestä verkon perukoille. Olipa lause, ja mikä maali. Upea alku RADiltä! RAD sai ensimmäiseen puoliaikaan edelleen muutaman hyvän hyökkäyksen, ainakin Virsu nousi keskisektoriin ja laukoi kovaa, jonka mokke torjui kulmaksi. Lisäksi Jetillä oli paikat ja taisi Veikolla olla jotain kynäilyjä boksissa, ainakin, ehkä muillakin. Alejandro nousi myös vasenta laitaa kertaalleen boksiin lähes päätyrajalle asti ja laukaus kimpoili minne sattuu. Marco sai lauottua maalia kohti ja pallo kävi jo maaliviivan tuntumassa, mutta mokke purki viime hetkillä. Perinteistä Pubiliiga-kaaosta.

Valitettavasti Whiskynkin tehot olivat kohdillaan. Sivurajaheitosta kaverit juonivat mokke-Paavon eteen kaksi jamppaa, jotka molemmat väistivät/eivät osuneet palloon, ja juuri ennen kuin pallo tuli Paavon ulottuville, se tippui maahan ja meni Paavon längistä hipaisun kautta maaliin. Tuollaiset tilanteet ovat todella inhottavia torjuttavia. Kieltämättä upea kuvio; leveämmällä kentällä olisi ollut vaikeampi toteuttaa. Ensimmäinen puoliaika päättyi 1-2.

Whiskyn pippuriset aasialaisvahvistukset eivät olleet viime vuoden vedossa, mutta taistelivat silti kovaa pallosta. Kun pilli ei soinut, totesi Teijo siirtävänsä miehiä sivummalle kädellä avustaen, joka sai whiskyläisen tuijottamaan anelevasti tuomarin suuntaan, turhaan. Uutena naamana Whiskyllä oli keskikentän dynamo, joka lämmettyään alkoi väläyttelemään pallollista taitoa ja kanuunankuulia lähettävää vasuria, tuloksetta kuitenkin.

Toisen puoliajan kaava seurasi aika tavalla ensimmäistä. RADin keskikenttä ja puolustus pitivät Whiskyn hyökkäykset täysin taskussa ja Paavo hoiti maalilla loput. RAD puolestaan pystyi luomaan hyviä hyökkäyksiä, jotka usein päätyivät kulmapotkuiksi. Erityisesti keltaisten pakki #3 roikkui pahasti RADin pelaajien selässä ja sai lopulta keltsun leikittyään King Kongia Veikon reppuselässä kymmenen metrin matkan ajan. Vapaapotkusta Matte haki upeasti maalin eteen tyhjään tilaan, johon Veikko heitti roikun, mutta tällä kertaa ei pallo mennyt maaliin. RAD jatkoi rymistelyä, joka tuotti lisää kulmapotkuja. Pari lyhyttä annettiin Alelle, joka sai vetoja aikaiseksi, mutta mokke hoiti ne eleettömästi. Teijo oli kiukkuinen: ei me näin sovittu! No, eipä auttanut Veikolle muu kuin antaa seuraavasta kulmasta kova kierteinen etukulmaan. Ja siellähän se Teijo oli sutimassa, joka parin yrityksen jälkeen sai potkittua pallon maaliviivan yli, josta vielä varmuudeksi pakki lakaisi fullereenin verkkoon. Juuri niin kuin oli sovittu.

Tämän jälkeen RAD sai pari paikkaa ja myös Whisky sai toisen puoliajan parhaan paikkansa. Selkeästi Whiskyn kovin pelintekijä, keskikentän dynamo, pääsi nousemaan vapaaseen vetopaikkaan estelyistä huolimatta, mutta kova veto otti kosketuksen pakkiin ja suuntautui pari metriä ohi maalin. Ja Paavo olisi sen kuitenkin ottanut. Teijo antoi tässä kohtaa hieman palautetta hyökkääjää puolustaneelle radiläiselle, kun peliä ennen sovittiin, että helppoja vetoja ei anneta. Hieman myöhemmin Teijo erehtyi kuljettelemaan liikaa samaa miestä vastaan ja kaksinkamppailu alkoi kääntyä viskinhuuruisen suuntaan, joten RADin miehen oli otettava kämmenote vastustajan naamasta, jonka jälkeen pallonhallinta palautui oikealle joukkueelle. Ei maistunut tuomarille puhaltaa tuotakaan tilannetta.

Hieman tämän jälkeen tuli taas RADille kulma painostuksen jälkeen. Keltapaidat olivat vähintäänkin sekaisin, mutta niin olivat RADinkin pelaajat. Teijo ohjeisti Saulia, joka ihmetteli, että kulmahan tulee jo. Teijo ehti miettiä ”mitä ihmettä” ja huutaa Veikolle "laita samanlainen!" Veikko teki työtä käskettyä ja antoi kulmasta kovan matalan keskityksen etusektorille. Teijo sen sijaan ei ollut ehtinyt mihinkään, varsinkaan etusektoriin, vaan pystyi vain hölmistyneenä katsomaan, kun Whiskyn pakki ja molari kilkkasivat toisensa pois tilanteesta ja keskitys jatkoi matkaansa vitosen alueelle... suoraan Teijon jalkaan läpi nukahtaneen Whisky-puolustuksen. Tilanteessa jäi juuri riittävä puoli sekuntia aikaa tajuta mitä tapahtuu ja laittaa sisäsyrjäsijoitus keskelle maalia, 4-1! Maalintekijää pitänyt puolustaja katseli tilanteessa iloisesti vaihtopenkin suuntaan. Teijo valitteli, että ei ehtinyt etutolpalle, mutta sai kuitenkin pallon takatolpalle. ”Comme ci comme ca”, maalihan siitä tuli. Tämän jälkeen loppu oli lähinnä muodollisuus, joskin kova taistelu jatkui loppuun asti molemmin puolin.  Aivan loppuminuuteilla Nuutti lähti hurjaan 60 metrin spurttiin purkupallon perään maali silmissä kiiluen, mutta Whiskyn parhaan pelaajan tekniikka riitti tilanteesta selviytymiseen. RAD otti ansaitut pisteet lukemin 4-1.

Ottelun parhaan pelaajan palkinnon, ehkä yllättäen, ”äänestettiin” Veikko, vaikka parin maalin ihmeet ja puolustuksen lukot Virsu, Matte tai Jaakko olisivat ansainneet saman tittelin. Toistaalta joukkue pelasi kokonaisuudessa upeasti, heikkoja lenkkejä ei löytynyt ja pisteet kotiin. Upeaa RAD!

Jälkipeleihin eksyivät vain Sauli, Veikko (MotM-oluen perässä) ja Teijo. Keppitappeluottelun takia. Suomen jääkendomatsia katsottiin RADissä toisen erän verran iPadistä. Mainittakoon, että Suomen tippuminen MM-lätkässä helpottaa ns. Oikean ohjelman valitsemisessa saunaillassa tulevana lauantaina. GGMU!

Saunaillan juomatarjontaa kohentaa Radbarin/Radbrew'n sponssaama jälkimmäisen talviolut, joka helpottanee helletunnelmia ja viilentää saunojien mieliä.

/ Veikko Thunderstruck & Teijo

RAD FC - FC Mänty 5 - 0 (4 - 0)

Pubiliiga-kausi 2018 käyntiin suvereenilla voitolla

RAD FC - FC Mänty 5 - 0 (4 - 0)

Kokoonpano: maalissa: Paavo; puolustuskalusto: Ville V, Matte, Jaakko T, Juuso, Pasi, Marco; keskikenttä ja hyökkääjät: Teijo, Teemu (p/kk), Anssi, Jetro, Alejandro, Jussi, Veikko, Nuutti, VilleK 

Maalit: Anssi (Teijo), Teijo (Anssi), Jetro (Veikko), Alejandro (rankkari), Alejandro (vastustaja muni) 

RAD FC esitti Pubiliiga-kauden avausmatsissa heti kättelyssä käsittämätöntä suvereniteettia, vaikka sisäpelit olivat melkeinpä vielä mielessä. No, yhdet treenit ja yksi harkkapeli kylläkin epätyypillisesti edellisviikolla oli vedetty, vaikka täksi kaudeksi joukkueen manageroinnin ja kapteeniuden haltuun ottanut Toni yritti treenejä pariin otteeseen lyhyeen lopettaa, jotta päästäisiin jälkipeleihin. Tämä raportti tulee nyt melkoisena tajunnanvirtana ajanpuutteen takia, apuna Veikon muistelot.

Ensimmäistä vitosta ei oltu pelattu, kun RAD löi jo vierasjoukkueelle luun kurkkuun. Kärkkärit lähtivät Anssin ja Teijon jalasta kuin hidastetussa filmissä, mutta sopivalla jengalla pallo löysi kahdesti verkon perukoille. 1-0! 2-0! Erittäin hyvää ja epätavallisen monipuolista, suoraviivaista rakentelua hyökkäyssuuntaan molemmissa maaleissa. Tällaisesta on hyvä jatkaa. Anssi-Alejandro-Teijo-Jetro-nelikko pyöritteli vastustajaa mennen tullen nopeilla syötöillä. 

Vastustaja sai pelistä edes vähäsen kiinni alun ryöpytyksen jälkeen. Mänty onkin Pubiliigassa pitkästä aikaa mukana, joten ensimmäisessä matsissa arvattavasti on vielä kuviot hakusessa. Männyn vikkeläliikkeinen toppari oli kentällä rappausvermeet päällä, sen verran laasti lensi ja miestä kaatui heti alusta lähtien. Teijo kuitenkin sijoitti hankkimansa vaparin sisäsyrjällä muurin jalkoihin. Kuvioita pitäisi sopia, lähes mahdotonta vetää suoraan sisään ilman maalivahdin töppäilyjä. Hieman myöhemmin sama mies tallasi radiläisen kantapäälle ja katseli keltaista.

Sama meno jatkui, ja kevään kuntokuurilla ollut Veikko taisteli kukkupallon vastustajan boksin rajalla itselleen. Oma Select ei liimautunutkaan jalkaan, mutta ohi maalivahdin ja pakiston kuitenkin, johon taustalta Jetro spurttasi ja puttasi aivan typötyhjään maaliin. Haalariosastoa löytyy siis RADistäkin! Käytämme kamppailua kuitenkin vain hyvään.

Jottei Mänty olisi alkanut luulla liikoja mahkuistaan, antoi Teijo aavistuksen kovuutta syötönkatkossa yhdelle Männyn hyökkääjistä. Ikävästi maahan kaatuneen vastustajan yli könytessä käsi jäi nappulakengän alle. Pari vieraiden hyökkääjistä oli pallolla melko taitavia, mutta peli meni pitkien syöttöjen viljelyksi RADin puolustaessa tiiviisti. Kertaalleen Matte kentän alimpana totutteli ulkopelien realiteetteihin, kun vipuiluista palkintona oli pallonmenetys ja läpiajo. Paavo tuli upeasti vastaan ja peitti vedon, joka torjunnasta kimposi väljemmille vesille.

Alejandro, yksi RADin uusista tulokkaista tälle kaudelle, osoittautui jo harkkapelissä täsmähankinnaksi kärkeen. Myös karvauspeli on kovalla tasolla, ja kovan työn tuloksena laidassa voitettu pallo johtikin loistavan kuljetuksen lopuksi siihen, että maalivahdilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin rikkoa pilkun arvoisesti tai pallo olisi ollut jo aiemmin maalissa. Alejandro näytti odottelevan, että joku muu vetäisi, mutta astui lopulta pallon taakse. Maalivahti matkalle oikeaan kulmaan ja varma pyssy vasempaan alakulmaan, 4-0!

Ensimmäinen puoliaika päättyi melko selvin lukemin, eikä toisella enää samanlaista intensiteettiä kotijoukkueen peliin löytynyt. Eikä varsinaisesti tarvinnutkaan, kun vastustaja kuitenkin pidettiin laadukkaasti pois parhailta paikoilta. Alakerta hoiti hommansa varmasti pelirohkeutta uhkuen. Virsu ja Matte pääsivät myös nousuihin pariin otteeseen, Virsun myös tykittäessä kulmasta pallon sivuverkkoon. Puolustuspelistä on aina vaikeampi kirjoittaa, mutta hyviä katkoja jatkuvasti tuli ja 0 maalia omaan verkkoon, niin on se nyt aika hemmetin hyvää silloin ollut.

Kertaalleen Mänty pääsi kahdella miehellä nokikkain Paavon kanssa epäonnisen pompun kautta. En oikeastaan alkutilannetta nähnyt, vain yhtäkkiä yksin olevan vastustajan, joka kiskaisi kovan, kierteisen vedon. Paavo oli jälleen hienosti tekemässä itsensä isoksi ja sai kädet vedon tielle ja pallon väljemmille vesille.

Toisella puoliajalla laastit ja työkalut lentelivät jo ihan minne sattuu Männyn rappaajan ajaessa kovaa Virsun jaloille pari sekuntia myöhässä, lanatessa Teijon pääpallossa sikiöasentoon ja lopulta kopauttaessa Alejandron nurmen pintaan. Näistä jo ensimmäisestä olisi voinut toista keltaista näyttää, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Viimeinen vartti yhden vajaalla oli sitten jo melko hengetöntä pallottelua. Alejandro kuitenkin näpäytti vielä Männyn puolustusta ryöstämällä pallon kikkailevalta alimmalta mieheltä. Vastaan tullut maalivahti oli pelkkä pujottelukeppi ja loppulukemat laitettiin jälleen tyhjään maaliin, 5-0! 

Kauden avaus sujui kaikin puolin huikeasti. Joka äijää ei nimeltä ehtinyt mainitsemaan, mutta jokainen täytti paikkansa oivallisesti. Pasi, joka hoiti pakinpaikkansa huolella, oli jälleen kovin lähellä Pubiliiga-uran ensimmäistä maalia, joka on jo käsinkosketeltavan lähellä. Erityisen hyvää oli, että vaihtomiehiä riitti ja paikat olivat selvillä. Seuraavassa matsissa huomenna vastaan asettuu FC Whisky ja vastus luultavasti koveneekin huomattavasti. Kaarinen lyhyenläntä, leveä Whiskyn kotikenttä luo myös omat haasteensa viime kaudella rumasti pataan ottaneelle vierasjoukkueelle. Luotto voittoputken käynnistämiseen on kuitenkin kova!

/ Teijo & Veikko