RAD FC - Shooters 1 - 0 (1 - 0)

RAD FC ja voittoputki venyy!

RAD FC - Shooters 1 - 0 (1 - 0)

Maalit: Mar-coolio (Teijo)

Mv: Paavo; p: Matte, Virsu, Jaakko, Juuso, Nuutti; kk: Toni, Teijo, Veikko, VilleK, Pasi, (Nuutti), Marco; h: Anssi, Sauli

”Oi mikä ihana ilta. Voi tapahtua mitä vaan”, lauloi J. Karjalainen aikanaan. Ja niin oli ihana ilta ottamassa vastaan jalkapalloilijoita RADin kotipelissä helteisen päivän päätteeksi. Mitä vaan tosiaan voi tapahtua. Kahden edellisen viikon ilotulituksen jälkeen vastaan asettui selkeästi kovempi jengi, divarista pubiliigailemaan tullut Shooters (Shootersissa on muuten kivat drinksut ja ihan ok olutvalikoima drinkkibaariksi, toim. huom.).

RADin äijiin oli hieman iskenyt ilmeisesti matkustuksen halu, kun Jetro seikkaili Jyväskylässä työn perässä, Alejandro jossain päin Itämerta Love Boatilla (töissä) ja Klaanistakin viimeisin havainto oli saunaillan sijaan ulkomailta karavaanarin vapaata elämää viettävänä. Yli tusina ukkoa saatiin kuitenkin lopulta paikalle, vaikka vähän verkkaisesti osa saapuikin muutaman minuutin pelin jälkeen. Lisää kapuloita rattaisiin laittoi Tonin kassi, joka oli unohtanut ottaa mukaan toisen nappulakengän. Ville K:lla olisi kuulemma ollut yksi ylimääräinen kenkä, mutta valitettavasti se oli oikean jalan kuten Tonin kassin muistama. Toni oli jo kiroilun saattamana lyömässä pyyhettä tiskiin, kunnes Pasi kekkasi Skanssin olevan paljon kotia lähempänä! Teijo joutui spottaamaan kapteenina, mutta lopulta kapteeni-managerikin saatiin tositoimiin bränikät alelaari-nelkytprossaisella-lisäalennuksella-huippukengät jalassa.

Toista kertaa putkeen tuomari ei suorittanut teikkausta ollenkaan ja totesi vierasjoukkueen aloittavan. Kun ilta-aurinko kauniisti paisteli toiseen kenttäpäätyyn, oli päivänselvää kysellä kenttäpuolen vaihdon perään. Tuomari totesi, että sitten vaihdetaan. Ei mene kyllä jakeluun tämä systeemi, että kotijoukkue saa vain päättää, että vaihdetaanko puolta vai ei, mutta käyhän se niin kauan, kun ei ole kärsivänä osapuolena. Shootersin äijät kommentoivat jotain, että onpa ”ammattilaismaista”, kun ihan vaihdetaan puolia, vaikka käsittääkseni itse vierasjoukkue on kovemmissa liemissä keitetty kuin vain Pubiliigaa tahkonnut kotijoukkue.

Ja tämä näkyi heti kentällä. Pelimiehet pyörittivät palloa alakerran kautta alkuun jopa rennon laiskasti, hakivat maata pitkin omille jalkaan tai heittivät keskityksen. RADin karvauksesta ei tullut juuri mitään ja siksi laiturit tippuivat (kun muistivat tai kuulivat ohjeistuksen) alemmaksi. Pientä epävarmuutta puolustuksessa kuitenkin oli ajoittain havaittavissa. RAD pääsi pari kertaa jonkinlaisille paikoille. Alkutohinoiden jälkeen Veikko heitti Anssille kukkupallon kulmaan, josta huikeaan kuntoon vääntänyt teräsvaari puhalsi pakkien ohi, Veikko hakeutui avoimeen paikkaan odottamaan syöttöä, mutta Anssi (aivan oikeaoppisesti) kokeili itse, mutta veto kilpistyi pakin oikea-aikaiseen blokkaukseen. 

Shooters pääsi jatkuvilla keskikentän ja hyökkäyksen paikanvaihdoksilla sekä pitkillä syötöillä hätyyttelemään kotijoukkueen puolustusaluetta. Erityisesti kärjessä viilettänyt kapteeni oli ilmassa, maassa ja varmaan avaruudessakin kovassa vireessä. RADin puolustus oli kovan urakan edessä, kun palloja piti olla tuon tuosta katkomassa edestä, ainakin silloin kun ei pitänyt juosta alaspäin keskityspallojen tai läpisyöttöjen perässä vastustaja kintereillä. Juuri kyseinen kärkimies pääsi karkaamaan puolustuslinjalta kahden vastaan tulleen pakin missatessa läpisyötön. Hyökkääjä jujutti jo vastaan tullutta Paavoakin ja pallo kulki vääjäämättä maalia kohti, kunnes laidasta viime hetkellä hätiin ryntäsi Matte ja purki pallon väljemmille vesille. 

Huutomerkki olisi äsken voinut tulla kyseeseen, jos kyseessä olisi ollut ainut tai edes yksi kahdesta viime hetken tyhjän maalin purusta. Sama tilanne toistui muutamaa minuuttia myöhemmin aivan oikeasta laidasta. Tällä kertaa Virsu oli hyvissä ajoin paikalla katsomassa menisikö pallo maalista leveäksi. Vaihtopenkillä syötiin kynsiä ja kentällä seurattiin kauhulla, että mitähän Virsu meinaa, mutta lopulta kun pallo ei jengallakaan suostunut menemään ulos kentältä, tuuppasi toppari turvallisesti pallon kulmaksi. Vähän liikaa jännitystä silti.

Noin vartin pelin jälkeen RAD oli alkanut saada myös ajoittain pallonhallintaa. Alakerrassa ja keskikentällä syöttely toimi ajoittain näpsäkästi kovassa prässissä. Lopulta hyökkäyspäähänkin alettiin päästä. Ville K ja Anssi pääsivät pomppupalloon boksin rajalle selkä menosuuntaan ja jaksoivat maltilla katsoa tilanteen. Samaan aikaan oikealle noussut Teijo sai syötön linjan sivuun ja oli jo tykittämässä heikommalla oikealla. Jokin synapsi osui kuitenkin kohteeseensa ja mahdollisesti huonon vedon sijasta varakapteeni kuljetti boksin sisään suuremmitta estelyittä. Pakin jalka alkoi vihdoin näkyä sivusilmästä kymmenessä metrissä ja vastaan tullut moke samoin, joten ei muuta kuin Turjanpuistossa viimeksikin toiminutta kärkkäriä peliin. Select suuntasi hiukan tuhnusti takakulmaa kohti, mutta molari sai vain näpit väliin, pallon ohjautuessa takakulmaa kohti. Siellä viiletti viime hetkellä laitalinkin paikalle lykätty Mar-Coolio, tuo Gary Linekerin reinkarnaatio, joka haistoi tilanteen ja pyssytti kliinisesti pallon maalin kattoon. 1-0!

Ei ehkä kaunista, mutta sitäkin tehokkaampaa. Kun laittaa pallon maalille, niin voi tapahtua mitä vaan. Maalin jälkeen ei RAD hirveästi paikoilla ensimmäisellä puoliajalla juhlinut. Shooters sitä vastoin pisti isompaa vaihdetta päälle. Kova paine jatkui, ja Shootersin alakerrasta toimitettu oivallinen juoksupallo ohi linjan ylsi aivan kuudentoista rajoille. Kärkikapteeni ravasi Turjanpuiston 50 m ennätyksen, päihitti Paavon ilmapalloon ja puski maalia kohti. Aivan maaliviivan edustalta Virsu tykitti päivän korkeimmalla purkupallon yläilmoihin kulmaksi. Niin lähellä, niin kaukana. 

Paavo avautui tuomarille vastustajan kovasta vauhdista, mutta eipä tilanteessa ollut oikein edes kontaktia. Maalivahdin osa on välillä tulla mahdollisimman kovaa, nyrkkeillä pallo helkkariin ja, jos tarpeen, olla valmiina samalla jyräämään mahdollinen vastustaja polvella, nyrkillä tai koko keholla. Nämä tuomitaan kyllä maalivahdin hyväksi, kunhan ehtii palloon. Tästä esimerkkiä:

Lisäksi Shootersin kapteeni, kärjen jyrä väänsi Virsun ja muiden pakkien kanssa tosissaan. Kerran pääsi puskemaan ylärimaan. Tosin Toni huomioi jälkikäteen, että osui yläpuolelle ja kimposi maalipotkuksi niin ei se oikeastaan ollut lähellä. Juu ei. Ensimmäinen puoliaika päättyi RADin johtoon 1-0.

Toisen puoliajan käsikirjoitus oli aika suoraviivainen. RAD rimpuili, laski alas (kunhan malttoi) ja Shooters avasi pitkällä, jonka RADin puolustus luuti pois ja Paavo hoiti maalivahdinleiviskänsä isännän auktoriteetilla. RADin rangaistuspotkualueella oli ns. ”Reign of Terror”, siellä ei Shootersin kaverit juhlineet kovasta yrityksestä huolimatta. Ja tämä peli sopi RADille erinomaisesti. Ylipitkät avaukset päätyivät usein maalivahdille tai jopa maalipotkuksi. Tämä taktiikka ihmetytti RADiläisiä, sillä maata pitkin pelaamalla vastustaja olisi ollut vaarallisempi ensimmäisen puoliajan tapaan. Toisaalta hyvä näin. Siksi Shootersin vaaralliset tilanteetkin jäivät vähiin, lähinnä pari hyvää kaukovetoa, yksi topparin nousun jälkeen, jossa Teijo koki sydämentykytyksiä löysän puolustuksen takia. Onneksi veto kuitenkin leveäksi. Huomionarvoista toki on, että Shootersilla oli vain pari vaihtomiestä, kun RAD taas pääsi pyörittämään vaihturia lähes joka pelipaikalle.

Alakerran nousut toisaalta avasivat RADille hyviä vastaiskumahdollisuuksia, erityisesti kun mustapaidat väsyivät. Valitettavasti niitä ei osattu käyttää hyväksi. Sauli pääsi upeasti katkosta yksin läpi, mutta maalivahti sai juuri ja juuri nostoon vartalon väliin. Se olisi ollut upea maali, mutta ei. Heti perään Toni meni heittämään rajaheittoa. Pasi viittoi takatolpalla ja vaihtopenkiltä allekirjoittanut huusi Marcolle, että mene taakse. Mies meinasi ensin juosta alakertaan, joten piti tarkentaa "maalin taakse". Lopulta Tonin raja nasahti suoraan Marcon päähän, pusku kuitenkin tällä kertaa leveäksi.

Anssi väänsi useaan kertaan jopa kolmea mustapaitaa vastaan ja sai luotua pelotetta sekä palloa haltuunkin. Kerran noin 45 min kohdalla 2-1-hyökkäyksessä Anssi jopa syötti Veikolle täysin vapaaseen paikkaan, jonka nopea veto lähti löysänä kierteenä neljä metriä yli maalin. Melkein heti perään Marco taisteli hienon pallonryöstön, josta Teijo jatkoi saman tien pitkän läpisyötön Kuutille. Ville K tykitti edelliskauden suosikkipaikasta hieman yli. Aivan lopussa Ville K syötti hieman liian kovaa kärkyllä olleiden Veikon ja Anssin edestä pallon maalipotkuksi. 

Ennen, jälkeen ja melkein aikanakin Shooters painoi armotonta lopullista taistelua. Pitkiä laitettiin jo sivurajaheitoistakin. Tonimainen takatolpalle liidellyt sivuraja oli yllättää Teijon, jolta vikkelä vieraskapteeni karkasi selän taakse. Tätä peliä ei oltu tultu häviämään, joten Teijo repi kaksin käsin äijän tatamiin vaikka sitten pilkun arvoisesti. Samaan aikaan Paavo sai sormet palloon väliin ja se liiteli väljemmille vesille, eikä pillikään onneksi soinut.

Matte kyseli tuomarilta aikaa ja sitä oli 5 min jäljellä. Painostus oli loppuun asti kovaa, mutta viimeinen järki Shootersin hyökkäyksistä jäi puuttumaan. Pallolla ei jaksettu pelata, vaan vastustajat hakivat sitkeästi läpisyöttöjä tai -puskuja ilman tulosta. Aivan lopussa Anssi, Teijo ja Ville K pääsivät hyökkäämään alimiehistä puolustusta varten. Lopulta Ville järkevästi kuljetti oikeaan laitaan ja piti palloa, kunnes vastustaja joutui pelaamaan heitoksi. Teijo pyysi heitosta pallon heti takaisin vapaaksi juosseelta Anssilta. Varakapu saikin boksin rajalla tilaa Shootersin puolustajien mereltä kuin Mooses konsanaan ja eteni jälleen kymmeneen metriin. Pallo löytyi verkon perukoilta, mutta valitettavasti vasuripommi oli niin käsittämättömän kova, että se meni sivuverkosta läpi. Siis hei, jos näin paljon annetaan paikkoja, "you should kill the game off", kuten SAF sanoi aikanaan. Onneksi ei tarvinnut, RAD rimpuili, osittain Shootersin kehnon taktiikan avustuksella 1-0 voittoon. Kylläpä maistui hyvälle.

Muutama huomio: Shooters tuli kovaa runkoon kiinni ja potki jaloille. Olisi voinut laputtaa. (Veikon mielipide / Teijo) Toisaalta tuomari oli täysin tasapuolinen ja linja selvä: Teijokin selvisi selvältä lapulta, puhuttelu riitti. Tonin huomio oli, että jos saadaan kolme syöttöä omille, niin tulee maalipaikka. Aika lailla piti paikkansa. Maalipaikoista saisi kyllä tehdä maalinkin. Shooters oli erittäin kova tiimi, taitavia pelaajia, mutta taktiikka oli suunniteltu isolle kentälle ja kenties eri sarjaankin. RADin keskustan sumputus ja yksi maali olivat liikaa. Oi mikä ihana ilta!

Parhaan pelaajan äänestys oli äärimmäisen vaikea. Useat pelaajat olisivat helposti ansainneet sen: Virsu puolustuksen hidalgona, Jaakko todella vahvalla pallollisella pelillä, katkoilla ja taistelulla, Matte puolustuksen pelotteena, Paavon nollapeli ja Mar-Coolio upealla maalilla. Lisäksi Anssi taisteli esimerkillisesti ja talven punttitreeni oli tuottanut tulosta. Ei se nopeus vanhemmiten vaan se voima, kuten Rocky aikanaan. Tällä kertaa palkinto jaettiin Mattelle, joka julisti, että palkinto kuuluu koko joukkueelle. Täytyy sanoa, että joka jätkä oli kyllä taistelussa ja hengessä mukana koko sydämestä.

Jatkopeleissä Radbarissa olivat Veikko, Teijo, Anssi, Paavo, Matte, Pasi ja Toni.

T. Ville & Teijo