Kokoonpano: mv: Sami p: Virsu, Jesse, Juuso, Matte kk: Anssi, Toni, VilleK, Erik, h: PasiA, Veikko, Paavo, Jussi
Kylläpä se Suomen suvi antoi parastaan. Kosteaa tuulta, synkät pilvet ja lämpöä ainakin 12 tai 13 astetta. RADin Supreme Leader Teijo oli kuuntelemassa mikkihiiri-konserttia ja Toni toimi kapteenina. Onneksi pelaajia oli paikalla lähinnä täydellinen määrä ja vaihtoruletti pyöri hyvin koko ottelun. Viime vuoden katkera 2-1 tappio oli vielä tuoreessa muistissa. Alku oli tahmeaa, mutta loppua kohden peli meni paremmin. Valitettavasti sama käsikirjoitus oli jäänyt päälle myös tämän vuoden spektaakkeliin. Heti ottelun alussa herrat Fox painoivat kovasti, tulivat oikealta laidalta ja vaikka koko RAD miehistö oli puolustuksen tukena, onnistui keskitys löytämään Fox-pelajaan yksin boksin rajoilta ja tämähän kiitti ja tykitti komean kudin verkon perukoille. Karkeasti ottaen tämän jälkeen Fox teki tiukan muutoksen peliin. Antoi RADin tulla keskikentälle pallon kanssa ja aloitti vasta sitten karvauksen. Eli juuri niin kuin RAD oli suunnitellut pelaavansa. Omat avaukset maalipotkuista Fox tekivät pitkinä. Aika kettuja olivat ja tämä valitettavasti tuotti erinomaisen tuloksen. Ensimmäisessä erässä RAD kyllä rakenteli mukavasti, mutta konstit loppuivat viimeiseen kolmannekseen. Muutaman maalipaikan RAD sai silti luotua. Juuso heitti Paavolle ristiin, joka puski hieman ohi maalin. Härötilanteesta mokke antoi suoraan Virsulle keskikentälle, joka pyssytti ohi tyhjän maalin. Veikon pitkään säädetystä kulmapotkusta (oli kuulemma liian kaukana kulmapisteestä) Erik puski hieman yli maalin. Jos ei olisi tarvinnut siirtää, niin Erik olisi tällännyt upean power headerin sisään, näin vaihtopenkillä spekuloitiin (ehkä molemmilla?). Fox keskittyi vastaiskuihin ja sai pari kovaa kaukovetoa. Matte piti kovaa kuria puolustuksessa ja katkoi Virsun, Jessen ja Juuson avustuksella kuitenkin peliä hyvin ja rakenteli rohkeasti omassa päässä.
Ja toinen erä alkoi aika lailla samoin kuin ensimmäinen loppui. Fox perääntyi entisestään, mutta RAD ei onnistunut löytämään montaa aukkoa. Jossain vaiheessa Veikko sai syötettyä Jussille boksiin, mutta mokke blokkasi hyvällä vastaantulla. Noin 10 minuutin pelin jälkeen Foxin nöyrä puolustuspeli muuttui kovaksi painostukseksi ja noin viiden minuutin ajan Fox sai useita kulmapotkuja ja sivurajaheittoja. Näistä (tai vastaiskuista) taisi tulla yksi (tai kaksi) kova kaukoveto(a) ohi maalin. Sami hoiti muutamalla vastaantulolla vastaiskut. Mutta ne paikat. Vihdoinkin RAD alkoi luoda niitä. Ja niitähän tuli. Jussi pääsi kokeilemaan kärkkäriä lähietäisyydeltä, Erik laukoi ohi maalin (jopa pari kertaa), Anssi pääsi yksin läpi (tosin taisi olla karvan verran paitsiossa, eipä vihelletty), mutta ei saanut palloa haltuun ja mokke blokkasi. Paavo pääsi kokeilemaan kerran, mutta veto pysähtyi puolustajaan (meniköhän Jussin ja Paavon paikat sekaisin). Myös muutama hieno rakenneltu tilanne saatiin aikaiseksi, mutta viimeistään vastustajan kuikelomokke hoiti pallot ohi maalin. Matte ja Virsu putsasivat puolustuksessa Foxin vastahyökkäykset turhauttavalla kovuudella. Mutta eipä tullut tulosta tälläkään kertaa, vaikka RAD pelasi hienosti hyvin pelannutta vastustajaa vastaan. Tappioputki on vain tosiasia.
Parhaana pelaajana palkittiin Matte, vaikka ainakin Erikkiä ja Samia ehdotettiin ja olihan Virsunkin esitys jälleen kerran miehekäs. Koko joukkue tsemppasi hyvin ja pelasi mainion ottelun. Harmi, että ero hyvin pelaamisen ja maalien tekemisen välillä on tuloksellisesti niin perhanan suuri. Pillipiipari puhalsi poikkeuksellisen hyvin ja virhevihellyksiä (tai jättämisiä) taisi tulla vähiten kuin olen koskaan nähnyt pubiliigapeleissä, joita olen pelannut. Peli tosin pysyi aika siistinä, vaikka välillä kontakti oli kovaa. Kunnioitusta (respect) vastustajan hienolle taktiikalle.
/Veikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti