Kokoonpano: mv: Sami P: Paavo, Jesse, Jaakko kk: Teijo, Ville K. h: Veikko, Anssi, Haalarimies (paikkasi jokaista, joka uskalsi tulla vaihtoon lyhyin sykkein): Toni (aka Money-Toni) Kannustusjoukot: Juuso ja Sauli
Maalit: Oma maali (oikeasti Jesse) ja Teijo
Keltakortti: Teijo (kirjoittajan huomioon ei muita kortteja tullut vastustajan innokkaista ja jatkuvista huudoista huolimatta)
Lämpimän sateen ja synkkien pilvien siivittämänä aloitettiin spektaakkeli periferiasta saapuneiden salakuljettajien ja RADin välillä tutun turvallisella Turjanpuiston kentällä. Vaikka tällä kertaa vihmoi vettä, ei naamat ja huulet olleet siniset, sen verran sää oli sentään kesäinen. RADillä oli oikeastaan vain yksi vaihtomies, Money-Toni, joka valitteli paikkojen olevan kireenä. Mitä sitten viikonloppuna olikaan tullut tehtyä. Mutta äärimmäisen arvokasta, että oli yksi haalarimies, joka paikkasi joka paikkaa, käytännössä kärkeä (ikämiehet) ja oikeaa laitapakkia. Paavo joutui pahaan paikkaan toppariksi, koska Teijo halusi pitää huolta pelin rakentamisesta. Valkopaitaisilla salakuljettajilla taisi olla kaksi vaihtopelaajaa. Lisäksi RAD-henkeä luomassa olivat Sauli ja Juuso, joten kannustusta ei ainakaan puuttunut. Laakso oli vielä toipumassa operatsioonista, taitaa seuraavat pelit olla hieman pideämmän ajan päästä, valitettavasti (toivottavasti ei).
Ja sähäkästi matsi alkoikin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi. Salakuljettajat saivat pari kaukovetoa aikaiseksi, karvasivat kovasti, mutta RAD onnistui pitämään palloa ja toimittamaan pelivälineen kierrättämällä kovasta painostuksesta huolimatta monesti hyökkäysalueelle. Kunnon maalintekopaikkoihin tosin ei päästy. Hyvästä hallinnasta huolimatta taas vastustaja pääsi rankaisemaan kurinalaisesta puolustuksesta huolimatta. Maali taisi mennä jotenkin näin. Kulman tai keskityksen jälkeen Sami nyrkkeili pallon, mutta se jäi pyörimään kutakuinkin boksiin, sieltä sitä neppailtiin eteenpäin, Sami oli jo kaatunut oikeaan kulmaan, jonne pallo lauottiin, mutta matkalla Teijon (ainakin omien sanojensa mukaan) pitämä mies heitti takavasaralla boltsin maaliin. Noi voi nenä, mikä maali ja aivan tyhjästä. Eipä taaskaan auta itku fudiskentällä. Hyvä peli tuottaa taas turskaa. Mutta uutta putkeen. RAD alkoi rakentamaan maalipaikkoja uudella vimmalla ja niitähän muutama saatiin aikaseksi. Paras setti taisi tulla muutama hetki vastaiskun jälkeen. Veikko sai pallon boksin kulmalle, harhautti ekan pakin pois pallosta, haaveili jo hienosta sijoituksesta maaliin, mutta mokkehan oli kärppänä paikalla blokkaamassa vedon, joka perinteisesti kilpistyi veskan rintapanssariin. Mutta riparista (parin pompun ja spedeilyn jälkeen) Teijo tykitti kovan ja tarkan kudin aivan oikeaa taka-alanurkkaa, mutta mokke onnistui hipaisemaan hanskoillaan pallon kulmaksi. Tukahdetut tunteet! Kulmastakaan ei onnistuttu pahempaa tilannetta saamaan aikaiseksi. Painostusta kovempaa ei RAD saanut ekassa erässä enää kokoon. Puoliajalle mentiin masentavissa 0-1 -lukemissa. Ville K. yritti pari kertaa näpäyttää vastustajaa jaloille kortin toivossa, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Koska muuten ei saanut juosta tarpeeksi, niin Teijo kävi parin minuutin puoliajalla hakemassa juosten laukkunsa pukkarista ja takaisinkin juoksi. Huvinsa kullakin. Toisella puoliajalla käsikirjoitus oli jokseenkin sama, tosin ryhmädynamiikka oli jokseenkin epätasapainossa. Raivolla painettiin puolelta toiselle ja jako oli jokseenkin kolme hyökkäävää pelaajaa vastaan neljä puolustavaa. Tappioasemassa RAD joutui hieman nostamaan ja hansolot saivat tiukkoja vastureita, jotka Sami useaan kertaan hoiti oikea-aikaisilla vastaan tuloillaan. Paavo nousi pääpelitilanteisiin vastustajan maalille kulmissa, vapareissa ja sivurajaheitoissa, joka hieman aukaisi RADin puolustusta, joka kuitenkin piti ottelussa varsin hyvin. Yhdessä tilanteessa Veikko antoi vaparin kovana laakana kohti boksia, johon syöksyivät sekä Teijo että Paavo, mutta valitettavasti pakki välissä onnistui puskemaan millimetrin tarkan keskityksen Paavon nenän edestä aavistuksen ohi maalin. Seuranneesta kulmastakaan ei tullut spektaakkelia. Mutta pian tuli. Painostukseen jälkeen RAD sai taas kulman. Veikko juoni Jaakon kanssa sanoen, että ota lyhyt. Kulma tuli kovaa boksin kulmalla yksin seisoneelle, hölmistyneelle Jaakolle, joka vahingossa, tai littimäistä peliälyä käyttäen ei ottanut palloa haltuun (tai ei saanut, pallon meni jalan alta, tiedä sitten) vaan antoi pallon mennä takana odottavalle Jesselle, joka laukoi sydämensä kyllyydestä kohti maalia. Pallo osui vastustajan pelaajaan matkalla, mutta oli niin tykki veto, että pallo löysi tiensä verkon perukoille. Ehdottomasti Jessen maali, mutta viralliset tilastot väittävät (vääryydellä) muuta.
Mutta voi surkeus. Eipä ottanut kuin seuraava hyökkäys ja valkopaidat leipoivat maalin. Sami, Paavo ja vastustajat olivat läjässä sivurajaheiton jälkeen, pallo kimpoili vitosen nurkille, josta se pomputeltiin maaliin. Teijo oli taas myöhässä (omien sanojensa mukaan). Ehti kyllä väliin, mutta pallo kimposi suoraan vastustajalle takatolpalle, mistä sai vesipostina valkopaita tehdä maalin tyhjiin. Mutta RAD ei luovuttanut taaskaan. Painetta laitettiin. Ja itse asiassa pari väärää tilannetta tuli vastaan. Kerran valkopaita liukkaroi pallon boksin sisällä kädellänsa pois, mutta eipä vihelletty rankea. Jo ensimmäisellä puoliajalla kulmassa Teijolta jalat vedettiin takaa alta, mutta eipä tästäkään pilli soinut.
Aivan pelin lopussa tuomari vastasi valkopaitojen aneluun, että peliä on kaksi minuuttia jäljellä. Tässä vaiheessa vielä kentällä seisoskellut Veikko teki päätöksen. Sivurajalla värjötteli Super-Anssi tositoimiin. Äkkiä vaihtoon ja parhaat kentälle. Eipä aikaakaan, kun Anssi sai pallon ja juoksi boksiin. Vastustajalle jäi ainoaksi vaihtoehdoksi taklata kovaa ja vihdoinkin pilli soi. Rangaistuspotku legendaarisella Fergie-ajalla! Pilkkua asettui vetämään Teijo, jonka nappiksista on maalit loppu. Kova kuti löysi kuitenkin verkon perille, 2-2! Pienen valkopaitojen painostuksen jälkeen peli vihellettiin loppuun. Vihdoinkin tappioputki poikki ja vihdoinkin kelvollinen suoritus tuotti edes pisteen. Pelin lopulla varsinkin pientä kuumenemista oli esillä, mutta ei vakavampaa. Teijo teki yhden tliukuaklauksen kortti alla, mutta ei siitä olisi mitenkään voinut puhaltaa toista korttia; varsinkin kun vastustajilta löytyi pahemman luokan sankareita ja ennen kaikkea suun soittajia.
Pelin jälkeen täysi joukkue (7+1) kokoontui RADiin jälkipeleihin (Juuso, Sauli, Anssi, Veikko, Teijo, Sami, Toni, Paavo). Kulmataktiikat käytiin tarkasti läpi. Lisäksi Paavo tunnusti kutsuneensa Jaakkoa Kalleksi pelin tiimellyksessä, ilmeisesti jonkin miestenlehden mukaan. No näitä sattuu.
Pelin parhaana palkittiin Sami satumaisten vastaantulojen ja yhden upean kulmatorjunnan perusteella. Kertakaikkisen upea peli! Kovana haastajana oli Jesse, joka oli suvereeni vasempana pakkina. Ilmeisesti enää yksi matsi jäljellä Jessellä ennen Siperian rajoille muuttoa. On todella kova menetys RADin loppukaudelle. Lisäksi mainittakoon Paavo, joka pelasi hyvin kovassa paikassa topparina! Teijo taisteli tapansa mukaan, mutta lopussa alkoi jo väsy painaa (eikä ihme). Hieno peli kokonaisuudessaan punapaidoilta.
/ Veikko (näillä näkymin takaisin eetterissä vasta elokuussa, ellei onnistu aikainen paluu jatseilta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti