RAD FC - Alvar 1 -1 (0 - 0)

Maali: Nuutti
Keltakortit: Teijo ja Virsu

Kokoonpano: mv: Sami, P: Nuutti, Jesse, Virsu, (Toni/Laakso) kk: Sauli, Teijo, Ville (Toni/Laakso) h: Klaani, Veikko

Vieläkin on kautta jäljellä ja aurinkoisia peli-iltoja. Ja kaiken kivan lisäksi on RAD FC heikon jakson jälkeen tuntunut löytäneen pelin juonesta ja varsinkin taistelutahdosta kiinni. Vastustajaa ei ole enää kunnioitettu liikaa yhtään, vaan tiukka karvaus ja tiivis peli on aloitettu heti alkuvihellyksestä. No, etukäteen tiedettiin, että Alvar osaa pelata joukkueena ja niin se todellakin ensimmäiset minuutit teki, kun RAD vielä keräsi pelaajia vaihtopenkille. Toni aloitti puolustajana ja Veikko laiturina. Alkulämmittelynä ei edes penkinlämmitintä muistettu laittaa päälle. Ja siksipä taisi Alvar painostaa ensimmäiset minuutit, mutta paikkoja ei kuitenkaan tullut. RAD ei saanut palloa hallitusti puolen kentän yli ensimmäiseen kolmeen, neljään minuuttiin. Vääntö oli kovaa ja jokaisesta pallosta taisteltiin viimeiseen asti. Mutta avautuu se linja RADillekin. Teijo peippaili vasemmalta laidalta, lainasi välillä Veikolle, joka kuljetti pallon boksin laidalle, siirsi vauhdista takaisin Teijolle. Pieni syöttö takaviistoon jakautumista odottavalle Rollelle, joka tykitti viuhuvan kudin hieman yli yläpörsän. Alkupelin selvästi paras maalipaikka.

Alvarin vaarallinen paikka tuli kun RAD oli täyttä häkää hyökkäämässä kulmatilanteen jälkeen. Puolustuslinja oli noussut ylös ja pallo kimpoili Alvarin pelaajaa päivänselvästi käteen boksissa. Tuomari ei tilannetta näin tulkinnut ja jäätävä purkupallo lähetti Alvarin kärjen yksin läpi. Ainut mikä pelasti RADin oli jälleen Samin oikea-aikainen vastaantulo ja hienolla jalkatorjunnalla päivä oli taas hetkeksi pelastettu. Paras tilanne Alvarille tuli RADin keskikentän neppailusta: kolme kaveria vierekkäin menettää pallon, Sami tulee vastaan, mutta veto ohittaa RADin muurin osuen tolppaan. Ja Alvarin pelaaja pääsi kakkoseen tykittäen tyhjiin. Paitsi ei se maali ollut tyhjä, koska Sami kävi poimimassa kypsän marjan masentaen vastustajan vaihtopenkin upealla jalkatorjunnalla. Teijokin pääsi peippailemaan oikealta laidalta läpi, eteni päätyviivaa pitkin, mutta ei syöttänyt yksin maalin edessä patsasteelle ja käsiään levitelleelle Veikolle. Syöttö löysi kuitenkin Villen, jonka veto valitettavasti jäi piippuun ja alvarilaiset ehtivät peittämään. Ensimmäinen erä päättyi maalittomana. Ensimmäinen puoliaika oli aavistuksen verran Alvarin hallintaa, mutta peli olisi voinut olla 1-0 kummalle tahansa.

Toisella puoliajalla taas alkoi tapahtua, hyvässä ja pahassa. Melkein heti kättelyssä, kun Alvar koitti pistää isokokoiselle keskikentän taiturille palloa, meni Teijo tapansa mukaan kovaa puolustamaan ja polvi osui harmillisesti Alvarin pelaajaa takareiteen. Valitettava tapaus, pelaaja nilkutti vaihtoon, mutta onneksi Alvarilla oli vaihtomiehiä vaikka muille jakaa. Teijo on oikeasti pahoillaan tapahtuneesta. Jossain vaiheessa tapahtui ihmeitä. Alvarin paitsioansa kusi pahemman kerran, pallo pomppi Veikolle, joka oikeaoppisella lähdöllä jätätti koko puolustuslinjan, kuoletti pallon tekniikalla, josta Zlatankin olisi kateellinen ja pääsi yksin läpi. Mokke tuli vastaan, pallo oli täydellisesti vasurin vetopaikasta, mutta tarkkuus jäi uupumaan ja mokke blokkasi pallon. Klassiset anti-Pelet; aikaa olisi ollut taas vaikka kuinka paljon pyörittää mokken ohi.

Alvar avasi peliä mokken heitoilla upeasti, 50 m heitot osui hyvin kohdille. Ja Alvar saikin monia kulmia. Yhdessä niistä Teijo spedeili tyhjän tilan ja takatolpan takana seisoneen Alvarin pelaajan välillä, jonne pallo löysi tiensä. Pusku lähti kaukaa, mutta taisi Samin torjunnasta kajahtaa tolppaan, ja siitä Rollen kautta maaliin. Tämän jälkeen RAD sisuuntui ja antoi jumalatonta ristipainetta vastustajalle. Laakso ajoi hienosti laidasta eteenpäin ja vaikka näytti, ettei ole ketään kelle laittaa palloa, niin vauhdista ja vaikeasta asennosta lähti huikea kierteinen keskitys takatolpalle, johon Rolle meni voimalla ja antoi todellisen powerheaderin oikeaoppisesti alas, mutta suoraan tolppaan ja vastustajan kautta kulmaksi.

Omassa päässäkin oli vähän jännitystä, kun yhteen Alvarin matalaan läpipalloon Iso-Ville pääsi väliin, mutta pallo kimposikin omaa maalia kohti, pysähtyen ylärimaan. Tarkkaa on peli joskus. Samalla kun RAD painoi vastustajan päätyyn niin Alvar pääsi vastahyökkäyksiinkin. Vikkelä pitkä hyökkääjä oli jo menossa uhkaavasti maalia kohti, Teijo juoksi perässä, mutta ei saanut kiinni ja pakko oli sukittaa takaapäin. Keltsukortti selkään, tietty. Alvarilainen vähän tulistui ja tuli tönimään, josta valitettavasti Iso-Ville suuttui ja heitti vastustajaa pallolla selkään. Tuloksena keltsi myös Virsulle ja tulokseton vapaapotku Alvarille. Ja RADihän sai lisää virtaa keltaisista korteista. Ja se tuotti tulosta.  Rajaheitoista RAD pääsi välillä oikein hyvin linjan taakse. Sellaista yritettiin taas oikeaa laitaa pitkin ja Teijo oli melkein pallossa, kun Alvarin romuluinen kalju mies tuli takaapäin surutta vieden jalat alta. Omituisesti tuomari jätti viheltämättä. Mutta onni onnettomuudessa: Sauli sai pallon hetkeksi, joka biljardipallona pomppasi ylösnousseelle Nuutille. Alkoi armoton flipperi. Alvar yritti epätoivoisesti purkaa, mutta Nuutti taisteli pallon itselleen aina vaan uudelleen, pääsi boksin sisään ja kylmän rauhallisesti sijoitti pallon etukulmaan. Herran isä mikä taistelu ja mikä maali. Räimä räjähti liitoksistaan. Huikea taistelumaali, koko ottelun ruumillistuma. Keinuu sisään!
Ja RAD jatkoi painostusta. Rolle sai maalipaikan, mutta boltsi löytyi mokken näpeistä. Kulmia tuli useita. Yhdestä keskitys tuli Jessen päähän, joka tiputti kauniisti vesipostina yksin seisoneelle Veikolle, joka puski pallon yli maalin. Alvar puuskutti ja väsyi lopussa, Nuutin maali nujersi joukkueen henkisesti. Harmi, ettei RAD onnistunut hyödyntämään momentumia. Peli päättyi varsin oikeudenmukaisesti 1-1. Tästä on hyvä jatkaa loppukauteen.

Sami pelasi taas miehekkään ottelun. Man of the Match on kuitenkin helposti Nuutti, jonka maali oli niin upea taidonnäyte ja sisuuntumisen ruumillistuma, että ei sitä kaljaa voi kenellekään muulle jakaa

/ Veikko (Teijon pohja)

P. S. Huhut kertovat, että RAD FC:n unkarilaisvahvistus Tamas Hrabovszki olisi palaamassa Pustan kiertueelta takaisin sivistykseen eli Turkuun. Proffan aikana erityisesti syöttökoneena mainetta tehnyt pelimies toivotetaan luonnollisesti avosylin tervetulleeksi viimeisiin mittelöihin.

RAD FC - FC Karjurock 0 - 0 

Keltakortit: Klaani, Teijo ja ainakin Karjujen #11
Kokoonpano: Sami (mv), p: Jesse, Virsu, Erik, Jaakko kk: Toni (aloitti topparina), Teijo, Nuutti, Laakso, Pasi A., Rolle h: Veikko, Klaani, Sauli (great cameo 3 mins)

Vielä on kesää pubiiigafutiskautta jäljellä. Viime otteluiden katkerien ensierien jälkeen RAD päätti todellakin pistää keskustan kiinni ja estää ensierien nöyryytykset. Ja niin se toden totta tekikin. Vastaan asettui sikamainen FC Karjurock, josta voisi sanoa, että nomen est omen; sellaista vääntöä oli kesäisenä iltana Räimän taisteluareenalla tarjolla, kun keltaiseen sotisopaan sonnustautuneet Pubiliigan mestaruudesta taisteleva jengi saapui painimaan mestaruudesta. Futiksen pelaamisesta ei juuri voinut puhua. Pitkä pallo perään ja painimolskille nyrkeillä höystettynä tuntui olevan possujen taktiikka.

RAD aloitti ottelun tiukalla prässillä ja pakotti koko vastustajan avaamaan lähinnä pitkillä syötöillä; tätä jatkuikin koko pelin ajan. Ja alkuminuuteilla nähtiin, miten ottelua ei tuomita; katastrofin ainekset olivat koossa, kun pilli ja kortit pysyvät sikailun jälkeen taskussa. Heti alkuun Rolle ajettiin takaa päin törkeästi ilman vihellystä. Ja eikun seuraavassa tilanteesta otettiin RADin starbaa pillistä kiinni ja kaadettiin maahan. Ja pillistähän oli herne hukassa. Tästähän Ville tapansa mukaan innostui ja soitti suutansa kuumentaen vastustajan pelaajia koko loppu ottelun ajan. Possujen keskustoppari oli taitava, iso ja vahva ja aina valmis sikailemaan, kun tuomari ei nähnyt. Eli siis 59,5 minuuttia ottelusta (yhteen kulmapainiin Teijon kanssa tuomari taisi jotain sanoa). Peli oli lähinnä tarkkaa keskikentän peliä, mutta RAD sai luotua pari paikkaa etukäteen suunnitelluilla laitanousuilla (tosin Laakso ei ollut suunnitelmaa kuuntelemassa). Yksi kulmaan johtaneen tilaanteen kulmapotku löysi Teijon päähän, mutta pusku meni hieman yli. Laakso pääsi Teijon keskittämään palloon nousullaan, josta otti rinnalla haltuun ja tykitti kovan mällin hieman etukulmasta ohi. Hieman myöhemmin Teijo taiteili vasemmalta laidalta syötön takaviistoon, jonka Klaani päästi menemään Rollelle, jonka veto ei lähtenyt täydellisesti. Saatanallisessa ristipaineessa pakki kuintenkin tuhri tuhnun vedon mokkelle, joka sai klähmittyä pallon maaliiviivan yli, mutta onneksensa yläriman "väärältä" puolelta RADin kannalta. Muutamia muita orastavia paikkoja saatiin, mutta Teijokin tykitti lähinnä hehtaaripyssyllä metrejä ohi maalin. Possut eivät montaa paikkaa saaneet erinomaisesti katkoneiden pakkien ansiosta. Virsu tuli hyvin vastaan, Jesse voitti pääpalloja ja Erik siivosi alakerran oikean laidan. Yksi paikka kuitenkin tuli, mutta sen Sami pelasti hyvällä vastaantulollaan. Hieno torjunta ja orastava läpiajo kuivui kokoon. Muut vedot painuivat ohi tai Sami poimi ne kuin kypsät omenat syksyllä. Erä loppuikin käytännössä siihen, kun lähes nollakulmasta possujen hyökkääjä kenkäisi pallon kiertoradalle (kuin punainen pelaaja Twilight Strugglessa John Paul II Elected Pope-kortin saatuaan)  ja pallon etsiminen sieltä ottikin aikansa. Klassista Pubiliigaa.

Toisessa erässä alkoi sitten ropista oikein kunnolla. Ville oli jo kuumentanut vastustajia "harmaalla alueella" olevilla taklauksilla ja suunsoitolla ja tämän(kin) seurauksena possut keskittyivät enemmän sikailemaan kuin pelaamaan ja tietenkin heittämään pitkää palloa, kun pelinrakentelu oli täysin estetty RADin armottoman prässin toimesta. Jahdatessaan pitkää palloa RADin päädyssä jollain Karjurockin hyökkääjällä (olisiko ollut #11) sitten leikkasi kiinni ja hän tuuppasi Villen maihin ja jäi telomaan RADin maalitykkiä. Erik tuli paikalle ja nappasi vastustajan tiukkaan syleilyyn, johon sitten Teijo meni miestä repimään pois tilanteesta. Tämä ei mennyt niin kuin Strömssössä vaan possu tulistui siitä ihan kunnolla ja Teijo löysi itsensä maasta vastustajat ympärillään. Onneksi Karjurockin naispelaaja (oli muuten kommenteillaan selvästi fiksuin jengistä) onnistui porukan aika hyvin rauhoittamaan, mutta tuomarista ei siihen hommaan todellakaan ollut. Täysin munatonta meininkiä tuomarilta: mikään muu kuin suora punainen ei ole hyväksyttävää tällaisessa tapauksessa. Mutta mitäpä tuomari arpoo? No salomonit tietenkin: keskiviikon Viking Lotto heitti keltaiset kortit Teijolle ja  Karjurockin pelaajalle. Tällainen päällekarkaus ei missään tapauksessa kuulu futikseen vaikka kovaa pelattaisiin. Jos pää ei kestä huutoja, niin sitten kannattaa pelata vain uppopalloa ta harrastaa kuviokelluntaa (Cheers, Leirisola). Ja omituiset vihellykset jatkuivat. Teijo rikkoi vastustajan taitavaa #12:ta, pallo pysyi vastustajan jalassa ja tuomari katsoi edun ja sanoi jatkakaa. No, #12 sai vetopaikan, laukaisi, mutta suoraan päin Klaania. Mutta dumari puhaltaakin sitten tästä vaparin possuille. Klaani meni kertomaan tuomarille rauhallisesti (ja oikeutetusti): "Et voi antaa hyötyä ja sitten paikan missaamisen jälkeen puhaltaa vaparia". Tuomari muisti tästä toteamuksesta keltaisella kortilla. Siis mitähän vittua, tuumaisi Sanni. Ehkäpä tosin taustalla oli aikaisempi Klaanin tuomarille antama arvio hänen kyvyistään: "Sulta lähtee tää peli käsistä, kun seisot keskipisteessä ja olet muutenkin lapanen". Totta koko lause, mutta ehkäpä kortti olisi pitänyt viuhahtaa aikaisemmin lapasesta. Peli meni siis varsin rumaksi. Nyrkkiä tuli ohi juostessa ja kulmapotkupaineissa, tästä Teijokin sai osansa mörssäripakilta ja kun dumari ei karsastavin silmin näe mitään, päätti heittää kuolevan joutsenen. Tämä kuitattiin tuomarin puolesta huomioimalla tilanne (se 30 sec) lähinnä naureskellen. Yhden upean vaparin possut laukoivat, mutta Sami torjui sen yläkulmasta. Pari muuta paikkaa tuli omista spedeilyistä puolustuslinjassa. Virsu antoi hassisyötön vastustajan jalkaan, mutta paikkasi upeasti. Jaakko veti tyylikkäät lipat, mutta sai pidäteltyä palloa riittävän kauan, jotta apu saapui paikalle. Sai RADikin muutaman paikan aikaiseksi, osan jopa allekirjoittanut muistaa. Laakso peippaili pallon Veikolle jalkaan boksiin, mutta louhikkokosketuksella peliväline kimpoili superpallon tavoin muualle. Veikon kierteinen vapari löysi Virsun, mutta pallo kimpoili uudeksi kulmaksi. Nuutti veti pelin parhaat muuvit loppupuolella ja hassutti ainakin kaksi vastustajaa, melkein pääsi vetopaikkaan, mutta päätti syöttää kun ei ollut kunnon saumaa ja tilanne kuivui kokoon (allekirjoittaneella taisi olla lopun kanssa jotain tekemistä, ehkä). Klaani pääsi kerran puskemaan powerheaderin, mutta senkin onnistui mokke vaivoin torjumaan (oman muistikuvan mukaan kajahti tiellä olleeseen pakkiin / Teijo).

Karjurock myllytti kyllä välillä hyvin ja teknisesti porukka oli erittäin laadukas. Keskipakki antoi hienoja pitkiä palloja vauhdista, paikoiltaan ja vaikka mistä. Hyökkäyspäässä oli myös taitavia yksilöitä, välillä varsin hienoja syöttöjä suoraan syötöstä. Hallinta siirtyikin toisella puoliajalle hieman possuille vaikka tasaista oli. Kerran possukärki oli loistavassa vetopaikassa yksin läpi, mutta Samin oikea-aikainen vastaantulo ja jalkatorjunta hoitivat homman. Erityisesti juuri boksia ennen vastustaja ei saanut tilaa, kuten oli suunniteltu. Pitkiä palloja viljeltiin paljon, mutta Virsu, Jesse ja Erik hoitivat ne erittäin hyvällä prosentilla (reilusti yli 90%). Hermokontrolli ei Karjulla oikein pelannut ja he keskittyivät hetkittäin enemmän RAD pelaajien jahtaamiseen kuin pelaamiseen. Sillä tavalla ei mestaruuksia voiteta. Ei edes Turun Pubiliigassa. Peli päättyi maalittomaan, mutta ainakin RADin pisteetön putki katkesi eheällä pelillä ja upealla taistelulla. Tällaisella pelillä olisimme edellisissä otteluissa ottaneet pisteitä roppakaupalla. Mistä löytäisimme tasaisuuden? Ainakin kotikenttä oli etu (pillipiiparista huolimatta), nimittäin liika leveys, liika pituus tai liika mikään ei yllättänyt.

Man of the Match tittelin voisi antaa usealle pelaajalle, puolustuslinja pelasi paria virhettä lukuun ottamatta eheän pelin ja varsinkin Jesse pelasi huikealla varmuudella.  Pasi tsemppasi tässä matsissa erittäin hyvin. Hapottaessakin jaksoi vielä prässätä vastustajaa ja blokkasikin monia paikkoja. Syötötkin löysivät tiensä omille. Näkyvimmät suoritukset teki kuitenkin maalissa Sami, joka torjui yläkulmavaparin ja teki pari upeaa vastaantuloa ja Samppa voikin mennä MotM-nollapelillä yöhön, tuo RADin oma ddg.

Joukkueen tähti Ville eli Ronaldo pelin jälkeen. Kädet ja jalat verillä possujen käsittelyn jälkeen. Tuomarille suosittelisin käyntiä silmälääkärillä.

Lopuksi: Joukkueessa tuntuu olevan röpöttelyongelma: Veikko erityisesti kielsi Teijoa röpöttelemestä matsia edeltävänä iltana, mutta eikö peijakas lenkin jälkeistä hyvää oloa kruunannut mahtavalla 9-volttisella imperial stoutilla. Teijon mielestä "peli meni silti aivan hienosti" ja "Kyllä oluen tuomalla rentoutumisella täytyi olla vahvistava vaikutus seuraavan päivän suoritukseen". Kaksi pistettä jäi silti uupumaan, oisko 7-volttinen riittänyt?

/ Veikko

P.S. Tulipa autolla ajellessa mieleen yhtymäkohta englantilaisen death metal -legenda Bolt Throwerin alla olevan biisin ja eilisen pelin kanssa. Biisihän kertoo sodasta, kuten bändin kaikki biisit, ja on heidän aavistuksen kevyempää osastoa. Eiliseen peliin sopii mielestäni aivan hyvin kuvaus "kevyt sota".



/ Teijo

FC Hugo - RAD FC 3 - 2 (3 - 0)
Maalit: Teijo (Toni), Teijo (Virsu)
Kokoonpano: Sami (mv), Jesse (p), Virsu (p), Jaakko (p), Erik (p), Nuutti (kk), Ronaldo (kk), Teijo (kkk), Toni (kk), Pasi A. (kk), Veikko (h), Sauli (h)

RAD FC aloitti jälleen kerran ottelun tutulla taktiikalla. Annetaan vastustajalle muutama maali eteen ja annetaan vastustajalle hyvän olon tunteen vallata koko ruumiin kuin Popedan Muumimuumi-kappaleessa ja sitten isketään tosissaan toisella puoliajalla. Ennen matsia päätettiin, että nyt ei päästetä maaleja ekaan viiteen minuuttiin tai lähdetään kotiin. No, ottelu alkoikin vahvalla RADin painostuksella ja kotiin ei tarvinnut lähteä. Puolittaisia tilanteita saatiin aikaiseksi vasemmalta ja keskeltä. Teijo laittoi pallon laidasta Veikon jalkaan boksissa, mutta jalka blokattiin ja "potku" eksyi melkein sivarajan ohitse. Pari lussua vetoakin saatiin aikaiseksi ja yksi terävämpi Ville K:n eli siis Ronaldon (Rolle) toimesta. Mokke torjui tämän kulmaksi, ja pallo olisi pomppinut töyräällä sijaitsevalta, liian lyhyeltä, mutta erittäin leveältä kentältä Itäiselle Pitkäkadulle saakka, ellei Veikko olisi tehnyt  ottelun ainoaa spurttia ja pelastanut fullereenin menoa AMK:n edestä. Kulmastakaan ei saatu mitään aikaiseksi.  Mutta sitten alkoi taas järkyttävä show. Vastustajan superpelaaja (olisiko ollut #12, myöh. #12) nöyryytti RADiä oikein kunnolla. Ensimmäinen maali tuli varsin keskeltä kovalla vedolla kaukaa boksin rajasta takakulmaan. Mutta kun kenttä on kuin allekirjoittanut (lyhyt, mutta leveä), ei etäisyys todellisuudessa maalista ollut kovinkaan kaukaa. Boksin rajat kun olivat normaalin maalin mokken alueen kohdalla. Taas yllätyttiin. Toinen maali oli sitten jo historiallinen. Kulmasta samainen #12 pääsi vapaasti tuikkaamaan maalin ylärimaan, eiku rautaisten maalien verkon takayläparruun, eiku ylärimaan ja pomppasi takaisin kentälle pelattavaksi. Veto oli kova ja täysin objektiivisesti peliä katsovan allekirjoittaneen on täysin mahdotonta sanoa mihin pallo osui. Tilanne oli kuin reinkarnaatio Englannin Hurstin maalista 1966. Yhtä kaikki, tuomari puhalsi pilliin ja peli oli 2-0. Ja eikä aikaakaan, kun samainen #12 pääsi vaapaksi keskeltä tykitti upeasti vasempaan alakulmaan ja peli oli kolme-muna. RAD jatkoi painostusta ja kerran sattui Hugon kärki pääsemään läpi, jonka Sami hoiti upealla vastaantulolla. Paineet olivat vain liian kovat. Mutta kyllä RAD myös painoi. Virsu sai nousun päätteeksi vedon, joka viuhui oikealta ohi. Erityisen ansiokkaasti taistellut Toni tahkoi upean kulman (vai rajaheiton?) millimetrin tarkasti vesipostina seisseelle Teijolla, jonka pusku meni vain hitusen ohi. Saatiin pallo ylärimaankin, mutta niitä ei taida laskea kuin häviäjät.Terävyys puuttui koko jengiltä. Ehkä ennen kaikkea liimalettiseltä kapteenilta, jonka tehoihin on perimätiedon mukaan aikaisempina vuosina voitu luottaa.

Mutta RADille tuttu strategia oli kuitenkin tiedossa ja toisessa erässä tärähtää. Käytännössä koko toinen puoli aika oli RADin hallintaa alkuvihellyksestä saakka. Ensimmäisestä tilanteesta ei maalia tullut. Mutta sitten RADin taistelun ruumiillistuma Toni jyräsi vasemmalla laidalla, antoi upean siivun Teijolle, joka leikkasi pallon kauniisti takakulmaan, omien sanojensa mukaan korkealla ulkosyrjällä. Tämä maali olisi ollut hieno ammattilaistenkin tekemänä, harmi että videokamera unohtui kotiin. Eikä aikaakaan, kun taas pamahti. Virsu nousi tapansa mukaan (tappioasemassa) ja jakoi syöttöjä liukuhihnalta. RADin toppari nousi ja syötti hyvin tyhjään väliin vetosektoriin, jossai Teijo otti kosketuksen eteenpäin ja kiskaisi ilmasta jalkapöydällä vasempaan kulmaan ilman sen suurempia vastusteluja. Teijo ja ja Toni dominoivat hyökkäyspäätä, ja Teijo sai hankittua ainakin kolmea vaparia, yhden erittäin läheltä, mutta se meni liruna päin vastustajan maalivahtia, joka huterasti torjui palloa väljemmille vesille. Nuuttikin tykitti yhden vaparin hieman ohi maalin. Erik pelasi vasemmalla laidalla todella vahvasti blokaten hyökkäykset (ne muutamat) ja avasi peliä. Samoin varmasti pelasi myös Jesse. Virsu nousi ja tuki hyökkäyksiä ja antoi jälleen seinänä kierteisen syötön linjan taakse Teijolle, joka laukaisi pienestä kulmasta vastaan tullutta mokkea päin. Pallo kimposi laitaan takaisin RADin kapteenille, mutta valmista ei syntynyt. Toni raastoi ja laukoi. Sivurajaheittoja tuli liukuhihnalta, mutta sinisten #12 poimi pahimmat pois. Teijo pääsi yhden pukkaamaan, mutta sekin meni metrin ylitse. Toisessa erässä Hugo sai yhden epäsuoran vapaapotkun kolmen metrin päästä maalista Samin ottaessa jalalla syötetyn pallon käsillä, mutta tämäkin meni vaisusti sinisiltä munille. Loppuun RAD painoi pari kulmaa, mutta tasoitus jäi vajaaksi, ei tosin yrityksestä johtuen. Nolla pistettä ja katkera tappio, tätä puitiin Saulin, allekirjoittaneen ja Teijon voimin Radbarissa matsin jälkeen laatuoluen äärellä (Saulille Radbeer ja vieraileva huippuportteri pähkinöineen, Veikolle Castle+miniskuloinen Ranger ja Teijolle esitysten mukainen Sonnisaaren Pelimies, vesilaseja ei lasketa). Samalla kävi ilmi syy kapteenin terävyyden puutteeseen ensimmäisellä puoliajalla. Veikon kanssa tilattu oluterä, joka saapui maanantaina, oltiin käyty korkkaamassa matsia edeltävänä iltana (ellei osa mennnyt jo maanantaina). Ilmeisesti paskat hikoiltiin ekalla puoliajalla ja toisella mestari pääsi pelaamaan. Olisi se yksi maali eka erässä maistunut ainakin pisteeltä.

Aikaisemmin olen toistanut mantraa "Ero hyvin pelaamisen ja voittamisen välillä on valtava". RADillä tilanne on seuraavanlainen: "Ero 30 minuutin ja 60 minuutin pelaamisen välillä on kolme pistettä".

Rad FC Man of the Match: Toni
Rad FC Man of the 2nd Half: Teijo

/ Veikko (XX Bitterin voimalla)

Ihan vaan tiimi - RAD FC 5-2 (4-0) (toivottavasti en mennyt laskuissa sekaisin)

Sami (mv), Laakso, Teijo, Ville K.(Ronaldo), Pasi A., Toni, Juuso, Jesse, Nuutti, Veikko, Virsu
Maalit: Ville K. (Virsu), Teijo (Veikko). Teijolle myös keltakortti

Nyt on sitten RAD ottanut tavakseen nukkua ottelun alut oikein perusteellisesti. Piikkiön kovalla tekonurmialustalla ottelu alkoi hienosti Teijon osalta, joka kapteenin ominaisuudessa voitti arvonnan ja valitsi puolten vaihdon; myötätuulen kun on helpompi pelata. Mutta sitten. RADin Ronaldo ei ollut vielä saapunut pelipaikalle kun omissa soi. Aloituspallon jälkeen Ihan vaan tiimi (myöh. tiimi; pölö nimi muuten futisjoukkueella) kierrätti pallon topparin kautta laitaan, josta pallo kuljetettiin hyökkäysalueelle ja imettiin RADin pelaajat laitaan. Sitten pallo toimitettiin keskelle  tiimin hyökkääjälle lähelle boksia, jossa oli tyhjää kuin Anttilassa ennen konkrussialeja. Ja tästä sitten taitava sijoitus alakulmaan. Olikohan edes minuuttiakaan kulunut. Ja eipä kestänyt kauaakaan kun taas omissa soi; tässä vaiheessa Ronaldo oli jo laittamassa nappiksia jalkaan. Tiimin joukkuepeli oli ihailtavaa, jossa iso (mutta inhimillisen kokoinen) kenttä käytettiin hyvin hyväksi ja pallon vaimeneva pomppu hyödynettiin taitavasti teknisesti upeilla kikoilla (jotka eivät onnistuisi Räimällä edes Zidanelta). Esimerkiksi kerran puhallettiin pakin ohi heittämällä upea roikkusyöttö hölmistyneen RADin pakin yli. Todella kaunista. Ja ei tämä vielä mitään. Kolmas maali meni ROnaldon (joka vihdoin oli päässyt kentälle) blokkauksen kautta sisään, Sami oli varsin voimaton. Erityisesti silmään pisti salskea Tiimin pelaaja (olisiko ollut numero 1), joka oli kaikkea sitä mitä pubiliigassa ei pitäisi olla: nopea, tekninen, taitava ja hyvä viimeistelijä. Ja eiköhän samainen kaveri pommittanut upean vedon pitkältä etäisyydeltä alakulmaan. Juuri sellaisen, joista Veikko aina haaveilee. Tiimi prässäsi erittäin hyvin, eikä RAD saanut montaa paikkaa luotua; vaikka tilaa oli, oli pian vastustaja iholla. Laakso veti yhden vaparin tilanteesta, jossa Veikon sukille tultiin kovin. Yhden kulman jälkeen Tiimi sai kaamean vastaiskun, jonka Virsu yritti estää, mutta ajoi ohi ja tästä tuli käytännössä kaksi nollaa vastaan vasturi, mutta Sami antoi painetta hyvällä vastaantulolla ja tilanne sössittiin maalipotkuksi. Teijo sai pelattua Ronaldon vasempaan laitaan, mutta veto oli vaisu. Myös Teijo pääsi läpi, mutta haparoivasti mokke tuli vastaan, mutta sai riittävästi häirittyä tilannetta siten, että maalia ei tullut.
Puoliajalle mentiin murskaavissa 4-0 lukemissa. No, viisi maalia enemmän kuin vastustaja, niin kolme pongoa matkustaisi kotiin.

Ja toiselle puoliajalle marssi (kuten viime viikolla) aivan toisen näköinen RAD FC. Heti alusta saatiin painetta aikaiseksi, mutta pallo ei poukkoillut Tiimin maaliin. Vähän ajan päästä kulman jälkeen Virsu puski pallon maalille, josta kukas muu kuin Ronaldo kävi tuikkaamassa nahkafullereenin mokken näppien edestä upeasti maaliin (olisiko Toni antanut kulman, enpä muista). Nyt Tiimin prässi oli huomattavasti heikompaa ja tilaa oli enemmän. Ja RAD painoi maalille luoden useita tilanteita, erityisesti puskupalloja kulmista ja vapaapotkuista. Veikko antoi matalan kulman etukulmaan, johon Virsu rynni voimalla; valitettavasti ei saanut palloa maaliin ja tämän seurauksena Tiimi pääsi vaaralliseen vastahyökkäykseen.  Jesse, Virsu ja Nuutti joutuivat ajoittain spurttailemaan vastaiskuja aika lailla, mutta viimeistään Samin hyvät vastaantulot aiheuttivat painetta niin, ettei takaiskuja tullut, vaan vedot painautuivat ohi tai ne blokattiin (ellei Sami niitä napsinut). Ja toisessakin päässä tapahtui. Veikko antoi kulman tähdäten Virsun päähän, mutta se osuikin Teijon nuppiin, josta pallo kimpoili mokken käsien ja tolpan kautta maaliin. No, tuollaisesta keskityksestä vesipostikin olisi tehnyt (ainakin Veikon mielestä). Myös Juuso ja pari kertaa Rolle pääsivät puskemaan, mutta tuloksetta. Paine oli myös Tiimillä käsin kosketeltavissa; voiko vastustaja vielä nousta. Erityisestikin kun ensimmäisen puoliajan noin 80% viimeistelyteho oli tippunut nollaan. Viitisen minuuttia ennen loppua Veikko pääsi karvaamaan pallon päätyrajalta hyvin epävarmasti pelanneelta pakilta, ja sai annettua Ronaldolle, mutta sen kuuluisan miehisen mitan liian korkeana (inhimillinen mitta toki) ja Rolle ei saanut palloa hallitusti tyhjän maalin perukoille. Ehkäpä Air-Kottila-tyylinen pusku olisi toiminut ... Valitettavasti tämän jälkeen Tiimi sai pallon keskikentälle ja sieltä maalineteen, jossa (olisiko taas ollut tuo #1) Nuuttia vietiin taidolla ja pallo häkkiin. Tähän sitten RADin rimpuilu loppuikin. Teijo onnistui kostamaan itselleen keltaisen; Tiimin #6 sikaili kortin arvoisesti käsillä tätä ennen, mutta tätä dumari ei nähnyt. Myöhemmin #6 paini Juuson kanssa ja sai ansaitun kortin.

Taas toinen erä voitettiin niukasti ja ensimmäinen hävittiin todella selvästi. Mistäköhän löytäisimme ison vaihteen, joka olisi päällä heti alkuvihellyksestä ja kestäisi pelin loppuun. Jotain pitäisi keksiä. Ainakin tämä joukkue ja kenttä olisi pitänyt skoutata paremmin etukäteen. Keskusta olisi pitänyt saada alussa tukkoon. Toisaalta Tiimi oli erittäin vahva omalla kentällään, käytti taitavasti tilan hyväksi ja 5-2 voitto oli ansaittu. Pisteenkin saaminen olisi vaatinut RADiltä huikean annoksen tuuria ja oikeanlaista joukkuepeliä alusta lähtien.

Tekonurmi ei tehnyt hyvää yleiskunnolle: Virsun molemmat nilkat pyörivät, Pasin nivunen venähti ja Teijon akillesjänteet ovat tulessa. Omakin iskua saanut nilkka on naarmuilla, toivottavasti ei ole aamulla turvoksissa. Voi elämä. Ja yksi tapahtuma jäi kertomatta: Teijon toisen puoliajan spedeily-lyhytsyöttö-vapari lähellä rankealuetta (ilmeisesti Juusolle) päätyi vaaralliseen ylivoimavastaiskuun (josta ei tullut maalia).  Ei näitä mielellään enää tulevaisuudessa. Vaihtopenkiltä katsottuna (josta tilanteen yleensä näkee parhaiten) olisi pitänyt viheltää rankkari, sehän on selvä.

RADin Man of the Match meni taas ansaitusti upeasti pelanneelle Virsulle.

/Veikko

3.8.2016

RAD FC - Mr. FOX 1-2 (0-2)

Pelaajat: Sauli (mv 1. pa, p 2. pa), Jesse (mv 1. pa, p 2. pa), Abe (p), Virsu (toppari), Erik (p), Jaakko (lkk), Teijo (kk), Ville K. (lkk), Pasi A (lk), Juusi (h), Veikko (h), Toni (lkk/kk), Jaakko (lkk)

Viime viikkoisen upean voiton jälkeen RAD palasi kotistadionille. Alkuasetelmat olivat kuitenkin haastavat: yksi koko kauden tärkeimmistä pelaajista oli poissa: maalia koko kauden mahtavasti suojellut Sami oli kipeä. Tämä oli iso menetys, sillä on hyvin tiedossa, että Sami näyttää  maalin edessä vastustajien hyökkääjien mielestä vähintäänkin Kiinan muurin kokoiselta. Euraasian kokoisiin mokkenvarusteisin uskaltautui Sauli. Iso käsi rohkeudesta. Allekirjoittanut pääsi myös pelaavaan kokonpanoon neljän viikon olutmarinoinnin jälkeen ja RADin pelaajarinkiin oli eksynyt muutama vaihtopelaaja.

Ensimmäinen puoliajan esitys oli valitettavasti RADilta kuin allekirjoittaneen olomuoto: olutmarinointi oli näköjään vienyt parhaimman terän koko joukkueelta. Alkuun RAD painosti ja sai pakotettua FOXin pitkiin räiskäisyihin, mutta oma pelirakentelu ei sujunut. Pallo hävittiin kovan karvauksen seurauksena ja pallonhallinta viimeisellä kolmanneksella oli olematonta. Fox sen sijaan loi muutaman terävän hyökkäyksen, erityisesti vastahyökkäykset olivat tehokkaita. Yhdestä tilanteesta pallo toimitettiin FOXin Januzajlle oikeaan laitaan, Virsu tuli vastaan hieman rohkeasti, mutta tuo tekninen taituri pääsi helposti ohi puhalsi kovaa eteen ja tykitti kauhean pommin etukulmaan. Sauli oli maalissa voimaton. Tämän jälkeen FOX otti isännän otteen kentällä ja rakensi useita maalipaikkoja, jotka päättyivät Saulin torjuntaan tai maalipotkuksi. Pelin tiimellyksessä FOXin pelaajien "käsi"-huudot ja muut RADin rikkeisiin viittaavat hihkaisut helpottivat merkittävästi tuomarityöskentelyä, joka ymmärrettävästi tajusi viheltää nämä rikkeet pari sekuntia huutojen jälkeen. Jokunen hetki johtomaalin jälkeen FOX pääsi yllättämään: sivurajaheitto meni  suoraan maaliin; tuomari näki kuitenkin Saulin koskettaneen palloa, ja vihelsi maalin maalipotkun sijaan. Joskus tällainenkin sattuma. RADin maalintekopaikat olivat erittäin vähäisiä. Ville sai epämääräisen kaukoroikun 15 minuutin kohdalla ja pari kaukovetoa vastaavaa, mutta mokke poimi nämä kuin kypsät kurpitsat omenapuusta. Paras maalintekopaikka siunaantui Jaakolle erän lopussa, joka puski maan kautta hieman ohi yläpesän Teijon antamasta kulmasta. Kaiken kaikkiaan esitys kenttäpelaajilla oli todella ankea. Vastustaja sai luotua lohduttoman määrän maalipaikkoja ja RADin lukema hyvistä maalipaikoista oli yksi. Mokkea ei autettu tarpeeksi ja pelinrakentelu ei toiminut.

Toiselle puoliajalle lähdettiin kuitenkin toivorikkaina. Jesse otti mokken kamat päälle ja Sauli siirtyi puolustajaksi. Ja millä otteella RAD peliin tulikaan. Heti alkuun Toni heitti kovan sivurajaheiton, jonka Teijo toimitti maalia kohti kovalla power headerilla huomatakseen, että mokke teki degeamaisen reaktiotorjunnan kädellään. Tilanteesta seuranneesta kulmasta Toni puski upeasti vain hieman yli maalin. Veljesten yhteistyö oli kuin Zlatanilla ja Rooneylla Malmössä männä viikonloppuna. Ja tässä toisen erän kuva olikin. RAD painoi ja painosti, FOX rimpuili saaden pari hassua vasturia koko erän aikana. Jesse hoiti pari hassua tilannetta tyylikkäästi. RAD tahkoi tilanteita ja painetta boksiin. Ville K peippaili hieman epävarmasti pelanneen pakin kahville, syötti Teijolle, joka omien sanojen mukaansa antoi kauden hiljaisimman syöttönsä Virsulle, joka peippaili ja laukoi matalan vedon, joka kimposivastustajan jalan kautta maaliin. Tämä oli vähintäänkin ansaittu. Ja paine jatkui koko 30 minuuttia. Yhdestä tilanteesta FOXin puolustaja pelasi palloa boksissa kädellä, jonka RADin pelaajat välittömästi kertoivat tuomarille. Kumma kyllä nyt pilli pysyi taskussa vai oliko kenties pillin herne hukkunut nenään puoliajalla. FOXin pelaajat joutuivat myös rikkomaan aika kovin päinjuoksuin, selkäänajoin (boksissa Teijoa otettiin rajusti), mutta kortitkin olivat näköjään unohtuneet toisen virkapuvun taskuun. Ja boksissahan vihelletään eri asioista kuin boksin ulkopuolella, sehän selvä. Mainittakoon, että tuli RADin puolustuspäässäkin selkäänajo alimman puolustuajan toimesta, josta olisi joko pitänyt jakaa kortti tai jättää vapari viheltämättä kokonaan. Mutta ne paikat, ne paikat. Teijo tykitti vaparista yläpörsään, mutta mokke otti taas upeasti. Kulman jälkeen Toni tai Teijo tai joku pääsi takakulmasta puskemaan, mutta mokke torjui sen upealla reaktiotorjunnalla ja oikealla sijoittumisella. Useat hyökkäykset lähtivät muuten Virsun upeiden nousujen tuloksena. Teijon vasemman laidan nousun jälkeen pallo pomppi boksissa, jonka Ville sai haltuunsa, mutta veto oli vaisu maagisesta maalintekopaikasta. Teijo lainasi palloa Veikolle, joka antoi seinän takaisin Teijolle boksin sisään, joka ajoi eteenpäin, mutta puolustus tai mokke ehti blokkaamaan vedon. Abe pommitti upean kaukolaukauksen vain sen kuuluisan latinomitan verran ohi yläpesän. Erik paikkasi upeasti spurteilla vastaiskut. Mutta ei auttanut, lopputulokseksi jäi erittäin katkerat 2-1. Katkera tulos oli varsinkin kahden täysin selvän viheltämättä jääneen rangaistuspotkun takia. Ero hyvin pelaamisen ja voittamisen välillä on edelleen valtava. Toisen puoliajan vire olisi pitänyt olla heti RADilla heti alusta alkaen, mutta eipä ollut. Toisaalta joskus em. ero saattaa olla keskiympyrässä. Tai sitten ei. Erityisen pirteätä pelissä: Aben, Virsun ja Erikin pelaaminen erityisesti toisella puoliajalla oli häikäisevän hyvää, samoin Tonin ja Teijon yhteispeli.

Lopuksi: Ottelun tiimellyksessä vaihtopenkillä valistettiin RADin meksikolaisvahvistukselle (Abelle) Suomen alaliigojen erikoissäännöstä: tuomari ei saa poistua keskiympyrästä. Hän tuumasi, että oli ihmetellytkin miksi tuomari pysyttelee vain keskellä kenttää.

/Veikko, vatsa pystyssä kohti seuraavaa pettymystä