RAD FC - FC Karjurock 0 - 0 

Keltakortit: Klaani, Teijo ja ainakin Karjujen #11
Kokoonpano: Sami (mv), p: Jesse, Virsu, Erik, Jaakko kk: Toni (aloitti topparina), Teijo, Nuutti, Laakso, Pasi A., Rolle h: Veikko, Klaani, Sauli (great cameo 3 mins)

Vielä on kesää pubiiigafutiskautta jäljellä. Viime otteluiden katkerien ensierien jälkeen RAD päätti todellakin pistää keskustan kiinni ja estää ensierien nöyryytykset. Ja niin se toden totta tekikin. Vastaan asettui sikamainen FC Karjurock, josta voisi sanoa, että nomen est omen; sellaista vääntöä oli kesäisenä iltana Räimän taisteluareenalla tarjolla, kun keltaiseen sotisopaan sonnustautuneet Pubiliigan mestaruudesta taisteleva jengi saapui painimaan mestaruudesta. Futiksen pelaamisesta ei juuri voinut puhua. Pitkä pallo perään ja painimolskille nyrkeillä höystettynä tuntui olevan possujen taktiikka.

RAD aloitti ottelun tiukalla prässillä ja pakotti koko vastustajan avaamaan lähinnä pitkillä syötöillä; tätä jatkuikin koko pelin ajan. Ja alkuminuuteilla nähtiin, miten ottelua ei tuomita; katastrofin ainekset olivat koossa, kun pilli ja kortit pysyvät sikailun jälkeen taskussa. Heti alkuun Rolle ajettiin takaa päin törkeästi ilman vihellystä. Ja eikun seuraavassa tilanteesta otettiin RADin starbaa pillistä kiinni ja kaadettiin maahan. Ja pillistähän oli herne hukassa. Tästähän Ville tapansa mukaan innostui ja soitti suutansa kuumentaen vastustajan pelaajia koko loppu ottelun ajan. Possujen keskustoppari oli taitava, iso ja vahva ja aina valmis sikailemaan, kun tuomari ei nähnyt. Eli siis 59,5 minuuttia ottelusta (yhteen kulmapainiin Teijon kanssa tuomari taisi jotain sanoa). Peli oli lähinnä tarkkaa keskikentän peliä, mutta RAD sai luotua pari paikkaa etukäteen suunnitelluilla laitanousuilla (tosin Laakso ei ollut suunnitelmaa kuuntelemassa). Yksi kulmaan johtaneen tilaanteen kulmapotku löysi Teijon päähän, mutta pusku meni hieman yli. Laakso pääsi Teijon keskittämään palloon nousullaan, josta otti rinnalla haltuun ja tykitti kovan mällin hieman etukulmasta ohi. Hieman myöhemmin Teijo taiteili vasemmalta laidalta syötön takaviistoon, jonka Klaani päästi menemään Rollelle, jonka veto ei lähtenyt täydellisesti. Saatanallisessa ristipaineessa pakki kuintenkin tuhri tuhnun vedon mokkelle, joka sai klähmittyä pallon maaliiviivan yli, mutta onneksensa yläriman "väärältä" puolelta RADin kannalta. Muutamia muita orastavia paikkoja saatiin, mutta Teijokin tykitti lähinnä hehtaaripyssyllä metrejä ohi maalin. Possut eivät montaa paikkaa saaneet erinomaisesti katkoneiden pakkien ansiosta. Virsu tuli hyvin vastaan, Jesse voitti pääpalloja ja Erik siivosi alakerran oikean laidan. Yksi paikka kuitenkin tuli, mutta sen Sami pelasti hyvällä vastaantulollaan. Hieno torjunta ja orastava läpiajo kuivui kokoon. Muut vedot painuivat ohi tai Sami poimi ne kuin kypsät omenat syksyllä. Erä loppuikin käytännössä siihen, kun lähes nollakulmasta possujen hyökkääjä kenkäisi pallon kiertoradalle (kuin punainen pelaaja Twilight Strugglessa John Paul II Elected Pope-kortin saatuaan)  ja pallon etsiminen sieltä ottikin aikansa. Klassista Pubiliigaa.

Toisessa erässä alkoi sitten ropista oikein kunnolla. Ville oli jo kuumentanut vastustajia "harmaalla alueella" olevilla taklauksilla ja suunsoitolla ja tämän(kin) seurauksena possut keskittyivät enemmän sikailemaan kuin pelaamaan ja tietenkin heittämään pitkää palloa, kun pelinrakentelu oli täysin estetty RADin armottoman prässin toimesta. Jahdatessaan pitkää palloa RADin päädyssä jollain Karjurockin hyökkääjällä (olisiko ollut #11) sitten leikkasi kiinni ja hän tuuppasi Villen maihin ja jäi telomaan RADin maalitykkiä. Erik tuli paikalle ja nappasi vastustajan tiukkaan syleilyyn, johon sitten Teijo meni miestä repimään pois tilanteesta. Tämä ei mennyt niin kuin Strömssössä vaan possu tulistui siitä ihan kunnolla ja Teijo löysi itsensä maasta vastustajat ympärillään. Onneksi Karjurockin naispelaaja (oli muuten kommenteillaan selvästi fiksuin jengistä) onnistui porukan aika hyvin rauhoittamaan, mutta tuomarista ei siihen hommaan todellakaan ollut. Täysin munatonta meininkiä tuomarilta: mikään muu kuin suora punainen ei ole hyväksyttävää tällaisessa tapauksessa. Mutta mitäpä tuomari arpoo? No salomonit tietenkin: keskiviikon Viking Lotto heitti keltaiset kortit Teijolle ja  Karjurockin pelaajalle. Tällainen päällekarkaus ei missään tapauksessa kuulu futikseen vaikka kovaa pelattaisiin. Jos pää ei kestä huutoja, niin sitten kannattaa pelata vain uppopalloa ta harrastaa kuviokelluntaa (Cheers, Leirisola). Ja omituiset vihellykset jatkuivat. Teijo rikkoi vastustajan taitavaa #12:ta, pallo pysyi vastustajan jalassa ja tuomari katsoi edun ja sanoi jatkakaa. No, #12 sai vetopaikan, laukaisi, mutta suoraan päin Klaania. Mutta dumari puhaltaakin sitten tästä vaparin possuille. Klaani meni kertomaan tuomarille rauhallisesti (ja oikeutetusti): "Et voi antaa hyötyä ja sitten paikan missaamisen jälkeen puhaltaa vaparia". Tuomari muisti tästä toteamuksesta keltaisella kortilla. Siis mitähän vittua, tuumaisi Sanni. Ehkäpä tosin taustalla oli aikaisempi Klaanin tuomarille antama arvio hänen kyvyistään: "Sulta lähtee tää peli käsistä, kun seisot keskipisteessä ja olet muutenkin lapanen". Totta koko lause, mutta ehkäpä kortti olisi pitänyt viuhahtaa aikaisemmin lapasesta. Peli meni siis varsin rumaksi. Nyrkkiä tuli ohi juostessa ja kulmapotkupaineissa, tästä Teijokin sai osansa mörssäripakilta ja kun dumari ei karsastavin silmin näe mitään, päätti heittää kuolevan joutsenen. Tämä kuitattiin tuomarin puolesta huomioimalla tilanne (se 30 sec) lähinnä naureskellen. Yhden upean vaparin possut laukoivat, mutta Sami torjui sen yläkulmasta. Pari muuta paikkaa tuli omista spedeilyistä puolustuslinjassa. Virsu antoi hassisyötön vastustajan jalkaan, mutta paikkasi upeasti. Jaakko veti tyylikkäät lipat, mutta sai pidäteltyä palloa riittävän kauan, jotta apu saapui paikalle. Sai RADikin muutaman paikan aikaiseksi, osan jopa allekirjoittanut muistaa. Laakso peippaili pallon Veikolle jalkaan boksiin, mutta louhikkokosketuksella peliväline kimpoili superpallon tavoin muualle. Veikon kierteinen vapari löysi Virsun, mutta pallo kimpoili uudeksi kulmaksi. Nuutti veti pelin parhaat muuvit loppupuolella ja hassutti ainakin kaksi vastustajaa, melkein pääsi vetopaikkaan, mutta päätti syöttää kun ei ollut kunnon saumaa ja tilanne kuivui kokoon (allekirjoittaneella taisi olla lopun kanssa jotain tekemistä, ehkä). Klaani pääsi kerran puskemaan powerheaderin, mutta senkin onnistui mokke vaivoin torjumaan (oman muistikuvan mukaan kajahti tiellä olleeseen pakkiin / Teijo).

Karjurock myllytti kyllä välillä hyvin ja teknisesti porukka oli erittäin laadukas. Keskipakki antoi hienoja pitkiä palloja vauhdista, paikoiltaan ja vaikka mistä. Hyökkäyspäässä oli myös taitavia yksilöitä, välillä varsin hienoja syöttöjä suoraan syötöstä. Hallinta siirtyikin toisella puoliajalle hieman possuille vaikka tasaista oli. Kerran possukärki oli loistavassa vetopaikassa yksin läpi, mutta Samin oikea-aikainen vastaantulo ja jalkatorjunta hoitivat homman. Erityisesti juuri boksia ennen vastustaja ei saanut tilaa, kuten oli suunniteltu. Pitkiä palloja viljeltiin paljon, mutta Virsu, Jesse ja Erik hoitivat ne erittäin hyvällä prosentilla (reilusti yli 90%). Hermokontrolli ei Karjulla oikein pelannut ja he keskittyivät hetkittäin enemmän RAD pelaajien jahtaamiseen kuin pelaamiseen. Sillä tavalla ei mestaruuksia voiteta. Ei edes Turun Pubiliigassa. Peli päättyi maalittomaan, mutta ainakin RADin pisteetön putki katkesi eheällä pelillä ja upealla taistelulla. Tällaisella pelillä olisimme edellisissä otteluissa ottaneet pisteitä roppakaupalla. Mistä löytäisimme tasaisuuden? Ainakin kotikenttä oli etu (pillipiiparista huolimatta), nimittäin liika leveys, liika pituus tai liika mikään ei yllättänyt.

Man of the Match tittelin voisi antaa usealle pelaajalle, puolustuslinja pelasi paria virhettä lukuun ottamatta eheän pelin ja varsinkin Jesse pelasi huikealla varmuudella.  Pasi tsemppasi tässä matsissa erittäin hyvin. Hapottaessakin jaksoi vielä prässätä vastustajaa ja blokkasikin monia paikkoja. Syötötkin löysivät tiensä omille. Näkyvimmät suoritukset teki kuitenkin maalissa Sami, joka torjui yläkulmavaparin ja teki pari upeaa vastaantuloa ja Samppa voikin mennä MotM-nollapelillä yöhön, tuo RADin oma ddg.

Joukkueen tähti Ville eli Ronaldo pelin jälkeen. Kädet ja jalat verillä possujen käsittelyn jälkeen. Tuomarille suosittelisin käyntiä silmälääkärillä.

Lopuksi: Joukkueessa tuntuu olevan röpöttelyongelma: Veikko erityisesti kielsi Teijoa röpöttelemestä matsia edeltävänä iltana, mutta eikö peijakas lenkin jälkeistä hyvää oloa kruunannut mahtavalla 9-volttisella imperial stoutilla. Teijon mielestä "peli meni silti aivan hienosti" ja "Kyllä oluen tuomalla rentoutumisella täytyi olla vahvistava vaikutus seuraavan päivän suoritukseen". Kaksi pistettä jäi silti uupumaan, oisko 7-volttinen riittänyt?

/ Veikko

P.S. Tulipa autolla ajellessa mieleen yhtymäkohta englantilaisen death metal -legenda Bolt Throwerin alla olevan biisin ja eilisen pelin kanssa. Biisihän kertoo sodasta, kuten bändin kaikki biisit, ja on heidän aavistuksen kevyempää osastoa. Eiliseen peliin sopii mielestäni aivan hyvin kuvaus "kevyt sota".



/ Teijo