FC Hugo - RAD FC 3 - 2 (3 - 0)
Maalit: Teijo (Toni), Teijo (Virsu)
Kokoonpano: Sami (mv), Jesse (p), Virsu (p), Jaakko (p), Erik (p), Nuutti (kk), Ronaldo (kk), Teijo (kkk), Toni (kk), Pasi A. (kk), Veikko (h), Sauli (h)

RAD FC aloitti jälleen kerran ottelun tutulla taktiikalla. Annetaan vastustajalle muutama maali eteen ja annetaan vastustajalle hyvän olon tunteen vallata koko ruumiin kuin Popedan Muumimuumi-kappaleessa ja sitten isketään tosissaan toisella puoliajalla. Ennen matsia päätettiin, että nyt ei päästetä maaleja ekaan viiteen minuuttiin tai lähdetään kotiin. No, ottelu alkoikin vahvalla RADin painostuksella ja kotiin ei tarvinnut lähteä. Puolittaisia tilanteita saatiin aikaiseksi vasemmalta ja keskeltä. Teijo laittoi pallon laidasta Veikon jalkaan boksissa, mutta jalka blokattiin ja "potku" eksyi melkein sivarajan ohitse. Pari lussua vetoakin saatiin aikaiseksi ja yksi terävämpi Ville K:n eli siis Ronaldon (Rolle) toimesta. Mokke torjui tämän kulmaksi, ja pallo olisi pomppinut töyräällä sijaitsevalta, liian lyhyeltä, mutta erittäin leveältä kentältä Itäiselle Pitkäkadulle saakka, ellei Veikko olisi tehnyt  ottelun ainoaa spurttia ja pelastanut fullereenin menoa AMK:n edestä. Kulmastakaan ei saatu mitään aikaiseksi.  Mutta sitten alkoi taas järkyttävä show. Vastustajan superpelaaja (olisiko ollut #12, myöh. #12) nöyryytti RADiä oikein kunnolla. Ensimmäinen maali tuli varsin keskeltä kovalla vedolla kaukaa boksin rajasta takakulmaan. Mutta kun kenttä on kuin allekirjoittanut (lyhyt, mutta leveä), ei etäisyys todellisuudessa maalista ollut kovinkaan kaukaa. Boksin rajat kun olivat normaalin maalin mokken alueen kohdalla. Taas yllätyttiin. Toinen maali oli sitten jo historiallinen. Kulmasta samainen #12 pääsi vapaasti tuikkaamaan maalin ylärimaan, eiku rautaisten maalien verkon takayläparruun, eiku ylärimaan ja pomppasi takaisin kentälle pelattavaksi. Veto oli kova ja täysin objektiivisesti peliä katsovan allekirjoittaneen on täysin mahdotonta sanoa mihin pallo osui. Tilanne oli kuin reinkarnaatio Englannin Hurstin maalista 1966. Yhtä kaikki, tuomari puhalsi pilliin ja peli oli 2-0. Ja eikä aikaakaan, kun samainen #12 pääsi vaapaksi keskeltä tykitti upeasti vasempaan alakulmaan ja peli oli kolme-muna. RAD jatkoi painostusta ja kerran sattui Hugon kärki pääsemään läpi, jonka Sami hoiti upealla vastaantulolla. Paineet olivat vain liian kovat. Mutta kyllä RAD myös painoi. Virsu sai nousun päätteeksi vedon, joka viuhui oikealta ohi. Erityisen ansiokkaasti taistellut Toni tahkoi upean kulman (vai rajaheiton?) millimetrin tarkasti vesipostina seisseelle Teijolla, jonka pusku meni vain hitusen ohi. Saatiin pallo ylärimaankin, mutta niitä ei taida laskea kuin häviäjät.Terävyys puuttui koko jengiltä. Ehkä ennen kaikkea liimalettiseltä kapteenilta, jonka tehoihin on perimätiedon mukaan aikaisempina vuosina voitu luottaa.

Mutta RADille tuttu strategia oli kuitenkin tiedossa ja toisessa erässä tärähtää. Käytännössä koko toinen puoli aika oli RADin hallintaa alkuvihellyksestä saakka. Ensimmäisestä tilanteesta ei maalia tullut. Mutta sitten RADin taistelun ruumiillistuma Toni jyräsi vasemmalla laidalla, antoi upean siivun Teijolle, joka leikkasi pallon kauniisti takakulmaan, omien sanojensa mukaan korkealla ulkosyrjällä. Tämä maali olisi ollut hieno ammattilaistenkin tekemänä, harmi että videokamera unohtui kotiin. Eikä aikaakaan, kun taas pamahti. Virsu nousi tapansa mukaan (tappioasemassa) ja jakoi syöttöjä liukuhihnalta. RADin toppari nousi ja syötti hyvin tyhjään väliin vetosektoriin, jossai Teijo otti kosketuksen eteenpäin ja kiskaisi ilmasta jalkapöydällä vasempaan kulmaan ilman sen suurempia vastusteluja. Teijo ja ja Toni dominoivat hyökkäyspäätä, ja Teijo sai hankittua ainakin kolmea vaparia, yhden erittäin läheltä, mutta se meni liruna päin vastustajan maalivahtia, joka huterasti torjui palloa väljemmille vesille. Nuuttikin tykitti yhden vaparin hieman ohi maalin. Erik pelasi vasemmalla laidalla todella vahvasti blokaten hyökkäykset (ne muutamat) ja avasi peliä. Samoin varmasti pelasi myös Jesse. Virsu nousi ja tuki hyökkäyksiä ja antoi jälleen seinänä kierteisen syötön linjan taakse Teijolle, joka laukaisi pienestä kulmasta vastaan tullutta mokkea päin. Pallo kimposi laitaan takaisin RADin kapteenille, mutta valmista ei syntynyt. Toni raastoi ja laukoi. Sivurajaheittoja tuli liukuhihnalta, mutta sinisten #12 poimi pahimmat pois. Teijo pääsi yhden pukkaamaan, mutta sekin meni metrin ylitse. Toisessa erässä Hugo sai yhden epäsuoran vapaapotkun kolmen metrin päästä maalista Samin ottaessa jalalla syötetyn pallon käsillä, mutta tämäkin meni vaisusti sinisiltä munille. Loppuun RAD painoi pari kulmaa, mutta tasoitus jäi vajaaksi, ei tosin yrityksestä johtuen. Nolla pistettä ja katkera tappio, tätä puitiin Saulin, allekirjoittaneen ja Teijon voimin Radbarissa matsin jälkeen laatuoluen äärellä (Saulille Radbeer ja vieraileva huippuportteri pähkinöineen, Veikolle Castle+miniskuloinen Ranger ja Teijolle esitysten mukainen Sonnisaaren Pelimies, vesilaseja ei lasketa). Samalla kävi ilmi syy kapteenin terävyyden puutteeseen ensimmäisellä puoliajalla. Veikon kanssa tilattu oluterä, joka saapui maanantaina, oltiin käyty korkkaamassa matsia edeltävänä iltana (ellei osa mennnyt jo maanantaina). Ilmeisesti paskat hikoiltiin ekalla puoliajalla ja toisella mestari pääsi pelaamaan. Olisi se yksi maali eka erässä maistunut ainakin pisteeltä.

Aikaisemmin olen toistanut mantraa "Ero hyvin pelaamisen ja voittamisen välillä on valtava". RADillä tilanne on seuraavanlainen: "Ero 30 minuutin ja 60 minuutin pelaamisen välillä on kolme pistettä".

Rad FC Man of the Match: Toni
Rad FC Man of the 2nd Half: Teijo

/ Veikko (XX Bitterin voimalla)