Painajainen jatkuu
mv: Anssi (1 pa), Juuso (2 pa), p: Virsu, Matte, Juuso (1. Pa) (joskus Paavo ja kai joku muu) kkk: Henkka, Emppu, Veikko, (Anssi 2 pa) Laidat: Ville K, Paavo, Matte (1 pa), Ale (2 pa osittain) h: Sauli, Ale
Kannustajat: Kentän laidalla Toni ja Henkan ja Saulin paremmat puoliskot
Kortit: Matelle keltsi, Sauli järjesti omistuisesta tilanteesta (paini pallottoman kanssa, jossa vastustaja rimpuili itsensä maahan) itselleen puhuttelun ja vastustajalle varoituksen jälkipotkimisesta
Olipas upea kesäilta ja tuomarikin puhalsi hyvin; taisi kaikki paitsiotkin mennä kohdilleen. No mikäs siinä on puhallellessa, kun vastustajan vaihtopenkki neuvoo oikein. RAD sai hyvän kokoonpanon kentälle. Pelin jälkeen mentiin oluelle RADiin, vastustajakin tuli puolella joukkueella. Siinä ne hyvä asiat tästä illasta.
RAD pelasi yhden historian paskimman pelin, niin tuloksellisesti kuin muutenkin. Anssi (1. pa) ja Juuso (2. pa) tuurasivat hanuri-vammaista Paavoa maalissa. Ekat viisi minuuttia peli oli lupauksia antava, sen jälkeen kaikki olikin sitten sieltä ja syvältä. VAstustaja karvasi kovaa ja tähän RAD ei vain päässyt mukaan. Syötöt omille loistivat poissaolollaan lähinnä kaikilta. Koko joukkue oli kuin vaeltavia zombeja, varsinkin vaihtopenkiltä peli näytti sellaiselta. Harhasyöttöjä vastustajalle tuli useita, joista vain yhdestä vastustaja teki maalin päässen 3-1 tilanteeseen ja nämä pallotaiturit leipoivat siitä upean maalin. Kyseessä oli toinen maali. Eka tuli kulmasta; Matte huusi 20 sekunttia, että tässä olisi ylimääräinen kaveri, mutta kukaan ei vaivautunut auttaa Mattea, joka surkeuksissaan ei saanut molempia pidettyä. Ja toinen, sen vapaana oleva, kiskaisi volleysta järjettömän laser-laakavedon, joka meni tolpan kautta sivuverkon läpi. Olipas komea suoritus. RAD sai muutaman hassun hyökkäyksen ja hepposen vedon. Ale puhalsi pari kertaa läpi, mutta Veikosta ei ollut juuri apua. Erän lopussa Veikko ja Paavo pääsivät parikin kertaan syöttelemällä läpi. Parilla seinällä Paavo puhalsi päätyyn ja sai kun saikin kolmen pakin välistä yksin maalin eteen lönkuttelevälle Veikolla, joka yllättyneenä pyyhkäisi pölyt vasurilla pallon alapuolelta. Tämän seurauksena pallo lähti kauniina, löysänä kaarena yli jalkoihin syöksyvän maalivahdin. Paitsi mokke oli jähmettyneenä maalilla ja ihmeissään koppasi paskan "vedon" näppeihinsä ja huusi puolustajille syystäkin kehnosta pelistä. Toisessa tilanteessa Paavon syöttö jäi löysäksi, niin kuin RADin suoritus koko iltana. Tauolle mentiin 2-0 tilanteessa.
Toiseen erään Anssi päästettiin irti ja Juuso meni maaliin. No eipä paljoa auttanut. RADin hyökkäyksen jälkeen pallo purettiin RADin alueelle, jossa olivat toppareina Matte ja Virsu, ja molemmat syöksyivät purkupalloon. Virsu huusi "minä", Matte oli menossa palloon, mutta väisti ja pallo meni molempien ohi. Vastustajan kärkäs kärki kiitti kauniisti lahjapallosta ja teki maalin. Halitulijallaa. Ei siis riittänyt edes harhasyötöt, tämäkin vielä. Anssi sai pari vetoa aikaiseksi jonkinlaisen tiimipelin ansiosta. Taisi jotain muutakin epämääräistä tapahtua. Vastustaja potki sukille minkä ehti ja itki aina, jos sai joskus takaisin, niin kuin miehekkääseen pelityyliin kuuluukin. Kylläpä RADille on vaikea pelata kovaa prässäävää joukkuetta vastaan. Kerran Emppu pääsi puhaltamaan koko orkesterin läpi keskialueelta, mutta ajautui liiaksi laitaan ja tuloksena oli vain kulmapotku. Loppunumerot viimeisteltiin vaparista, Matte paikkasi keltaisen arvoisesti omien virheen ja läpiajon. Vapari lähti aivan boksin rajalta ja meni muurin läpi kimmokkeena. Juusolla ei ollut mitään saumaa torjua tällaista kimmoketta.
No niin, ihmeellistä tässä pelissä oli, ettei Santala saanut useampaa maalintekopaikkaa kaikkien harhasyöttöjen jälkeen. Toinen ihmeellinen asia oli, että aivan olemattomalla syöttöpelillä RAD sai sentään muutaman maalintekopaikan ja lähes läpiajon.
Ottelun parhaana palkittiin Anssi, joka uhrautui maaliin ja pelasi kentällä hyvin. Kentän paras oli suorituksina mitattuna Emppu. RADiin eksyi Veikko, Anssi, Matte, Emppu ja Paavo. Ja kasa Santalan pelaajia; hienoa!
Ja loppukevennykseksi ikonisen toppariduon räp-video (sen samaisen, joka spedeili maanantaina).
/Veikko
keskiviikko 29. elokuuta 2018
torstai 23. elokuuta 2018
Bar Arttu - RAD FC 5 - 0 (1 - 0)
Tiistai-painajaisen jatko-osa
mv: Paavo p: Juuso, Jaska, Nuutti Laidat: Sami, Ville K, Sauli, Teemu kk: Henri, Emil, Veikko h: Marco, Pasi
PainajainenElm Stre ... Jäkärlässä, jatko-osa tiistain surkeuteen. Eipä muuta voi sanoa. Jäkärlässä oli jälleen suuren urheilujuhlan tuntua, yleisöä löytyi yhtä paljon kuin Veikkausliigassa (siis kourallinen) ja joukosta löytyi maskotitikin. Nurmikin oli hyvässä kunnossa, hieman märkä. Kelikin oli kuin morsian. Ja RAD sai jopa vaihtopenkille optimaalisen määrän pelaajia. Siinä ne hyvät asiat sitten olivatkin. Teijon jälkeen managerin virkaa toimittanut Toni jätti jalkavaivaisena pelin väliin, joten Veikko toimi tällä kertaa tuuraajana. Vaikka pelaajia oli hyvin, niin valitettavasti juoksuvoimaisimmat kaverit olivat jääneet rannalle. Ja se näkyi kentällä. Vastustajan dominointi oli lähes samanlaista kuin tiistaina, vastustaja oli vain valkopaitaista tällä kertaa, ja niitä oli paaljon. Valkopaitaisten juoksuvoima oli myös huikealla tasolla ja siihen RAD ei pystynyt vastaamaan. Vastustaja sai vetopaikkoja, jotka useimmat lähtivät kaukaa ja ohi. Paavo teki vaihteeksi kasan torjuntoja. Jaakko ja Juuso yrittivät pysyä vastustajan mukana, mutta oli liian usein liian yksin. Onneksi Emil hoiti puolustusvelvoitteita ansiokkaasti. Erityisesti ensimmäisen erän aikana oman pään avaukset olivat RADillä aivan kuraa. Pallo menetettiin viimeistään keskikentällä. Laidat ja kk eivät tulleet tarpeeksi lähelle hakemaan syöttöpaikkoja. Ja yhdestä tällaisesta myös rankaistiin. Jaakko ei löytänyt tarpeeksi helppoa syöttölinjaa, pallo katkaistiin ja sen jälkeen Paavon ja Jaakon välille tuli kommunikaatio-ongelma (communication breakdown), vastustaja sai pallon, syötti maalin eteen, josta valkopaidan oli helppo työ leipoa limppu reppuun. RAD sai oikeastaan yhden vedon koko erän aikana; Marco karvasi palloa (olisko joku syötön tapainenkin tullut) ja pääsi vetämään pakin kanssa samaan aikaan. Veto oli kova, mutta meni ohi maalin. Kuin ihmeen kaupalla erä päättyi 1-0. Pallo taisi käydä parikin kertaa maalipuissa.
Toiselle puoliajalle tuli vain yksi selkeä ohje: Tiputaan alaspäin auttamaan pakkeja, erityisesti laiturit hakevat paikkaa. No, kentän sivusta seuranneena viesti ei mennyt perille. Arttu pyöritti peliä paljon boksissa tehden maalintekopaikkoja. Myös RAD sai avauksia aikaiseksi. Pahaksi onneksi niistä tuli lähinnä vastaiskuja. Toista maalia ei nyt sitten kukaan (Veikko, Paavo, Emil) muistanut miten se tuli. Mutta tulipahan kuitenkin, eikä niin tee mieli muistellakaan. Noh, tämän jälkeen RAD sai sentään pari kulmaa ja pari vaparia, mutta ei niistä sitten valmista tullut. Henkilökohtaisesti tuntui, että toimitti sitä ylilihavan pujottelukepin virkaa, oli vastustajan vauhti sen verran kovaa. Vastaiskusta vastustajan liukas kärki pääsi kaksi kertaa puskemaan vasemmalta läpi, Jaakko kintereillä. Eka kerralla ujutti upeasti Paavon ohi, mutta pallo meni ohi maalin. Seuraavalla kerralla sama toistui ja pallo takanurkassa. Hieno maali, mutta väärään päähän. Neljäs maali tuli sitten kulmasta. Valkopaidat oli otettu kiinni, mutta Emppu ei saanut omaa kaveria horjutettua (vai tuliko niitä kaksi), pallo kimposi ilmeisesti omasta pelaajasta pienen piestä rakosesta tolpan vierestä maaliin, vaikka Jaakko oli oikeaoppisesti tolppamiehenä. Joskus näin. Tässä vaiheessa Teemu innostui kokeilemaan spesiaalia, pulkkataklausta. Teemun raivoisa peli oli viihdyttävää katsoa (kun ei ollut vastustaja, joka niitä viljeli), mutta onneksi valkopaidat olivat liukkaista, eivätkä jääneet alle. Korttiakaan ei, ihme kyllä, tullut. Viides maali oli kova veto boksin ulkopuolelta yläpörsään. Eipä siinä ollut Paavolla mitään saumaa.
Viisi-muna oli lohduton tulos. Virsua, Anssia, Mattea, Alea ja Teijoa oli kyllä ikävä. Toivottavasti saamme seuraavaan peliin paremman tsempin, vastassa on Santala kotona, joka on viiden pisteen päässä. Teoreettisesti mahdollinen saavuttaa.
Paras pelaaja palkittiin, vaikka ei ehkä pitäisi. Paavolle meni, ehdottomasti näkyvimmät onnistumiset. Mainittakoon, että toinen ehdotettu pelaaja oli Jaakko. Kertoo paljon RADin pelinrakentelusta. Lisäksi lopussa Teemun raivoisa tsemppi toi hyvää mieltä.
Vaikka tällainen peli ei laulata, niin lauletaan silti vähäsen vastustajan baarin nimen innoittamana.
Mä rahani tuhlasin sun joka leffaan
ja unessa hampaat iskin sun peffaan
Oli kaikkein pyhin sinun hurlumhei
Ja kun sun nurinniskoin sai kirjailija Arttu
mä seinältä sun kiskoin, sä olit pelkkä narttu
(ja mä lauloin)
Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin?
Marilyn, Marilyn, tuon ajan saanko koskaan takaisin?
/Veikko, täältä tähän
mv: Paavo p: Juuso, Jaska, Nuutti Laidat: Sami, Ville K, Sauli, Teemu kk: Henri, Emil, Veikko h: Marco, Pasi
Painajainen
Toiselle puoliajalle tuli vain yksi selkeä ohje: Tiputaan alaspäin auttamaan pakkeja, erityisesti laiturit hakevat paikkaa. No, kentän sivusta seuranneena viesti ei mennyt perille. Arttu pyöritti peliä paljon boksissa tehden maalintekopaikkoja. Myös RAD sai avauksia aikaiseksi. Pahaksi onneksi niistä tuli lähinnä vastaiskuja. Toista maalia ei nyt sitten kukaan (Veikko, Paavo, Emil) muistanut miten se tuli. Mutta tulipahan kuitenkin, eikä niin tee mieli muistellakaan. Noh, tämän jälkeen RAD sai sentään pari kulmaa ja pari vaparia, mutta ei niistä sitten valmista tullut. Henkilökohtaisesti tuntui, että toimitti sitä ylilihavan pujottelukepin virkaa, oli vastustajan vauhti sen verran kovaa. Vastaiskusta vastustajan liukas kärki pääsi kaksi kertaa puskemaan vasemmalta läpi, Jaakko kintereillä. Eka kerralla ujutti upeasti Paavon ohi, mutta pallo meni ohi maalin. Seuraavalla kerralla sama toistui ja pallo takanurkassa. Hieno maali, mutta väärään päähän. Neljäs maali tuli sitten kulmasta. Valkopaidat oli otettu kiinni, mutta Emppu ei saanut omaa kaveria horjutettua (vai tuliko niitä kaksi), pallo kimposi ilmeisesti omasta pelaajasta pienen piestä rakosesta tolpan vierestä maaliin, vaikka Jaakko oli oikeaoppisesti tolppamiehenä. Joskus näin. Tässä vaiheessa Teemu innostui kokeilemaan spesiaalia, pulkkataklausta. Teemun raivoisa peli oli viihdyttävää katsoa (kun ei ollut vastustaja, joka niitä viljeli), mutta onneksi valkopaidat olivat liukkaista, eivätkä jääneet alle. Korttiakaan ei, ihme kyllä, tullut. Viides maali oli kova veto boksin ulkopuolelta yläpörsään. Eipä siinä ollut Paavolla mitään saumaa.
Viisi-muna oli lohduton tulos. Virsua, Anssia, Mattea, Alea ja Teijoa oli kyllä ikävä. Toivottavasti saamme seuraavaan peliin paremman tsempin, vastassa on Santala kotona, joka on viiden pisteen päässä. Teoreettisesti mahdollinen saavuttaa.
Paras pelaaja palkittiin, vaikka ei ehkä pitäisi. Paavolle meni, ehdottomasti näkyvimmät onnistumiset. Mainittakoon, että toinen ehdotettu pelaaja oli Jaakko. Kertoo paljon RADin pelinrakentelusta. Lisäksi lopussa Teemun raivoisa tsemppi toi hyvää mieltä.
Vaikka tällainen peli ei laulata, niin lauletaan silti vähäsen vastustajan baarin nimen innoittamana.
Mä rahani tuhlasin sun joka leffaan
ja unessa hampaat iskin sun peffaan
Oli kaikkein pyhin sinun hurlumhei
Ja kun sun nurinniskoin sai kirjailija Arttu
mä seinältä sun kiskoin, sä olit pelkkä narttu
(ja mä lauloin)
Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin?
Marilyn, Marilyn, tuon ajan saanko koskaan takaisin?
/Veikko, täältä tähän
tiistai 21. elokuuta 2018
Wanha Kupittaa - RAD FC 4 -1 (1 - 0)
RAD kaatui pimeän pelin saappaat jalassa
mv: Paavo p: Jaakko, Virsu (Nuutti 1. pa?) kk: Toni (n. 10 min), Veikko, Emil, Sami, Sauli, Ville K, Juuso, h: Ale, Pasi
Maali: Ville K (rp)
Keltsi: Ville K (muita en muista)
Huom! lyhyen otteluraportin jälkeen on Ville K:n huikea kuvaus matsin tärkeimmistä tapahtumista
Jaahas. Päästiin sitten pallottelemaan laskujeni mukaan mestaruuden varmistanutta Kuppista vastaan. Koska pelejä on lähimmillä haastajilla korkeintaan kolme tai neljä jäljellä ja pisteitä 10 tai 14, oli kyseessä lähinnä pallottelu. Ainakin Kuppiksen pojat, nuo isot ja vahvat atleetit, jaksoivat joka tilanteen jälkeen itkeä tuomarille, kun sattuu ja tullaan kovaa tilanteisiin. No, pisteistä tästä kuitenkin pelattiin. Keltapaitojen liike oli lohduton ja pelin henki aika lailla samanlainen. Kupittaa pyöritti palloa tyylikkäästi, avasi pitkillä poikittaissyötöillä ja haki kaukovetoja suoraan syötöstä. Aluksi suurin osa vedoista meni pahasti ohi, mutta pikkuhiljaa tuli enemmän tilaa ja sihti alkoi löytyä. Paavo pelasi yhden parhaista otteluistaan, ainakin torjuntojen määrällä mitaten. Katkoja ja torjuntoja tuli varmaankin molempia reilusti toistakymmentä. RAD sai aikaiseksi vain epämääräisiä rimpuiluja hyökkäysalueella. Yhdessä tilanteessa Emil ja Ale antoivat painetta lähellä rankerajaa ja pallo ajautui pakin jaloista Veikolla, joka syötti Alelle laitaan paitsioasemaan. Pahus, maali oli vapaa, siitä olisi pitänyt laukaista. Keltsien järjettömällä juoksuvoimalla aikaan saatu kova paine tuotti jo ensimmäisen erän loppupuolella tulosta maalin muodossa. Matala veto painui takakulmaan. Yksi saksipotku osui tolppaan, jonka Paavo vielä sai liimattua. Pari kovaa vetoa osui ylärimaan. Tolppa ja ylärima, maalivahdin parhaat kaverit. RAD sai yhden tilanteen, jossa Ale tai Emil karvasi palloa Veikon kanssa ja sekoilun jälkeen pallo meni Saulille jostain kimmonneena. Kohtuullisen vapaa paikka, mutta veto meni hieman ohi maalin, tosin maalivahdin kautta.
Toinen puoliaika jatkui aika lailla siitä, mihin ensimmäinen jäi. Aivan erän alkuun keltsien mokke tosin sai torjunnan, löysä roikku kaukaa ehti boksin sisään. Varsinkin keltaisten kova karvaus tuotti ongelmia RADin pelinavaukselle. Kaverit olivat heti iholla ja niin nopeita, että harhautuksen jälkeen sama jamppa ehti vielä uudelleen työntämään jalan pallon eteen. Toinen maali taisi tulla oikealta läpi puhaltavan kaverin toimesta, pakit eivät vain pysyneet mukana. Ja kolmas maali oli samantyyppinen, kolme RADin kaveria oli kimpussa (allekirjoittanut mukana, jäljessä tilanteesta tietty), mutta eipä auttanut. Kova veto painui verkon perukoille. Olisikohan Taavitsainen tehnyt maaleja, näköjään sen verran on maaleja tilastoissa ja veto maalintekijällä oli kyllä huikea. Mutta RAD ei lannistunut vaan aloitti karvaamaan ylempää. Itse asiassa se osoittautui (muutamaa vastaiskua lukuun ottamatta) hyväksi ratkaisuksi. Kupittaakin joutui roiskimaan kukkupalloa ja osa pelaajista hermostui Ville K:n karvaamiseen. Tarkempi raportti Villen otteista on alla kursiivilla. Jossain vaiheessa avauksessa Veikko näki mokken ja puolustajan spedeilyn, kun mokke ei ottanut pomppupalloa, mutta pakki oli fyysisesti aivan liian ylivoimainen suojelemaan palloa Veikkoa vastaan nololta maalilta. Ei auttanut edes apujoukot punaisille. Jossain vaiheessa paine kuitenkin tuotti tulosta, jonka Ville K. kuittasi RADille tyylikkäästi järjestämällä ranken (ks. alle) ja tekemällä jäätävän rankemaalin. Kertakaikkisen upeaa työtä. Valitettavasti tämän jälkeen Keltaiset onnistuivat rokottamaan kulmasta takavasaralla loppulukemat 4-1. Lopussa RAD karvasi ja taisteli upeasti, mutta tuloksetta. Olisiko Emil ja Ale olleet ainakin Villen apuna, taisi joku paikkakin tulla, tai sitten osa tapahtui jo aikasemmin. Matsin lopussa oli jo lohduttoman pimeää, aloitus kun meni yli yhdeksään.
MotM: Ville ja Paavo. Kaksi tällä kertaa RADin pelaajille, koska vastustaja heitti viime vuonna paperilapun kentälle. No, RAD oli kiinni, joten se siitä. Paavo ja Emil menivät Proffaan, muista en tiedä (Toni/Pasi lähinnä).
Pelin lopussa keski-ikäisenä läskinä sitä mietiskeli, että kummat mahtavat pelaavat väärässä sarjassa? Ehkäpä sarjataulukon pisteet kertovat tähän kysymykseen vastauksen. No, kai se kovasta pelistä tuomarille itkeminen jotain tyydytystä tuo koville atleeteille.
/Veikko
Ja alla Ville K:n ansiokas kuvaus ottelusta:
Melkosta pallonhallintaa se oli wanhalta alusta asti, vaikka heidän parhaat pelaajat ei paikalla ollutkaan liiga-kauden alun takia. Puolustus joutui katkomaan jatkuvasti hyökkäyksiä. Varsinkin Jaakko katkoi palloja ottelun alussa näyttävästi. Allekirjoittanut oli jatkuvasti myöhässä tilanteista ja paljoa ei puolustukselle saatu minun laidalta apuja. Sitten kun yritti päästä lähemmäs niin se kopsahti jalkaan ja näistä tuli heti pelin alkuun ansaittu keltakortti. Mutta niin tuli kaverillekin heti kun saatiin palloa vastustajan kenttäpuoliskolle. Keskiympyrässä vitsailtiin, ettei Veikko juokse koko pelin aikana yhtä paljon kun Paavo pallojen hakureissuilla. Lopulta laidalta tullut hyökkäys päätyi sitten kuitenkin rimojen väliin kun edes Jaakko ei ehtiny palloa katkomaan. Kova ja matala veto takanurkkaan painui Paavon selän taakse. Toinen maali tuli sitten pian tämän jälkeem vaikka välissä taas taivaat oli kutsunut wanhan vetoja. Tämä hyökkäys taisi tulla toiselta laidalta. Kolmatta maalia en edes muista, olisiko tullut toisella puoliskolla vasta. Tokalla puoliskolla sama meno jatkui vaikka ehkä hiukan useammin myös RAD pääsi palloille. Allekirjoittaneen pelipakasta ei löytyny tässä kohtaa enää kuin suunsoitto-kortti(natsikortit olivat loppuneet). Aika moneen pelaajaan tämä näyttikin uppoavan ja selkeää jahtausta ja kovemmin pelaamista oli minua kohtaan havaittavissa. Tämä aiheutti sitten vapareita meille ja ajoittaista pallonhallintaa. Jotain positiivista siis sentään. Punainenkin oli mulla lähellä kum lähin nappaamaan wanhan nopeaa hyökkäystä kiinni. Koitin tulla runkoon mutta hiukan myöhästyin jälleen ja oli pakko vetää liinat kiinni. Pieni kontakti tuli ja sitten jännättiin seuraavalla katkolla riittikö se toiseen korttiin. Tällä kertaa selvittiin puhuttelulla, mutta vaikea loppupeli oli tiedossa tällä pelitavalla. Onneksi jotenkin onnistuin osumaan jatkossa tarpeeksi puhtaasti ja olin jopa muutamassa katkossa. Emil ja Ale kelasi montaa kertaa vauhtia ja haki mahdollisia palloja mahdottomistakin paikoista. Jostain näistä syntyi tilanteita ja se olikin melkein ainoa tapa jolla saatiin tilanteita rakennettua. Emil syötti minullekin pari hyvää levitystä, mutta ei vaan millään saanut palloja mukaan. Sami sai muutaman kerran laidoilla pelattua palloa eteenpäin mikä oli paljon tässä pelissä. Nuutti taas taisteli hyvin alaspäin ja ehti palloihin pitkältä takamatkalta. Pelin loppupuolella löysin itselleni tanssikaverin kun wanhan toppari avautui minulle, ettei pubiliigassa oikein ole hyvä alkaa tuolla tavalla aukomaan päätään. Tässä kun ollaan vaan potkimassa palloa. Tämä oli kuin kutsu tanssiin, joten kohdistin sanallisen lahjakkuuteni häneen. Virsu tai Paavo avasi pallon juuri kohti tätä topparia ja itse juoksin komeasti ohi pallosta. Kuitti tuli jo lämpiävältä topparilta välittömästi. "Ensi kerralla palloon". Seuraava tilanne tulikin nopeasti ja sama toppari alkoi alhaalla riplaamaan palloa, kun huomasi minun tulleen prässäämään. Näki kauas miten hän halusi pelata nimenomaan minut kahville tilanteessa. Ale haistoi haaskan ja tuli kovaa päälle ja riistohan siitä tuli. Tämän kuittasin hellankoukkuna hohkavalle topparille "mites siinä noin kävi" ja se riitti kaatamaan kupin nurin. Kaksin käsin töytäisy allekirjoittaneen selkään ja pallo pilkulle. Tottakai sama toppari halusi tulla vielä maalille ottamaan revanssia ja huikkasi "kyllä tuo on paska, jollei maalia tee". No, siitä maali ja mitä tuohon muuta voi sanoa kuin " Ensi kerralla palloon". Valitettavasti tästä ei alkanut kuitenkaan maaginen nousu, vaan maalin jälkeinen painostus johti vain yhteen hyvänoloiseen paikkaan. Ja hetkeä myöhemmin peli kuitattiin ratkenneeksi kulmapotkusta tulleella maalilla.
torstai 16. elokuuta 2018
Bristol - RAD FC 2 - 5 (0 - 3)
Syys-Ale alkoi, ilotulitusta Vähäheikkilässä
mv: Paavo p: Nuutti, Virsu, Juuso pkk: Anssi, Henkka hkk: Emil, Veikko Laidat: Matte, Sauli, Ville, Sami h: Ale, Toni, Pasi
Maalit: Ale (Matte), Ale (Emil), Anssi, Emil, Ale
Keltsit: Emil, Ale
Jaahas. Rad taisi pelata vahvimmalla mahdollisella kokoonpanolla, vaikka osa pelaajista joutui lainaamaan valkoisia vieraspelipaitoja jopa vastustajalta. Eihän sitä voi kaikkea muistaa, kuten vieraspelipaitaa. 15 RADiä oli saapunut Vähäheikkilän upealle tekonurmelle hegemoniaotteluun nöyryyttämään Bristolia. Osa pelaajista oli puolikuntoisia tai juuri kuntoutuneita, kuten Toni (koipi), Henkka (polvi, tuki mukana) ja Veikko (selkä). Tämä on Waterloo-ottelun ohella se matsi, joka pitää voittaa. Viime kertaiseen taktiikkaan Toni teki pienen viilauksen: keskikentän keskustassa puolustavat roolit jaettiin selkeästi. Anssi ja Henkka jakoivat tämän äärimmäisen tärkeän vastuun. Iloisimpana yllätyksenä oli Alen saapuminen kärkeen. Tätä oli odoteltu. Talismaania olisi erityisesti kaivattu kesän helteillä, kun maaleja ei meinannut tulla sitten millään.
Matsi alkoi RADin kannalta oikein sähäkästi. Pienen pallottelun jälkeen RAD sai painetta vasemmalla laidalla. Yht'äkkiä Matte lainasi pallon Alelle ja peliväline oli verkon perukoilla, just like that. En edes käsitä, mitä tapahtui. No, pelimies kun saa tilaa, aikaa ja pallon, niin näinhän siinä käy. Ale tuli lisäksi solidaarisesti vaihtoon, joukkupelaaja kun on. RADin puolustuslinja toimi Virsun vetämänä varsin hyvin ja pahemmilta hyökkäyksiltä vältyttiin. Laiturit (erityisen näkyvästi Sauli ja Stag-Matte) laskivat myös hyvin alas auttamaan puolustusta ja varsinkin Anssi luuti topparien edessä ansioituneesti. No, sitten Ale tuli toisen kerran kentälle. Emil sai pallon omalla alueella, näki tyhjän väylän vapaana vastustajan pelaajista, syötti tarkan syötön Alelle rankealueen rajalle. Mokke tuli hyvin vastaan, mutta Ale kiersi mokken maailmanluokan harhautuksella ja törkkäsi pallon taas maaliin. Peli oli kaksi muna ennen kuin oli ehtinyt edes alkaakaan. Voi jestas, kun tämä hermanni pelaisi joka matsissa. Bristol taisi saada aikaiseksi pari maali paikkaa jossain välissä. Sivurajaheitto tai kulma tuli tyylikkäästi yli koko RAD puolustuksen ja yksinäinen Bristol-pelaaja pääsi puskemaan tyhjään maaliin. Paitsi että pallo meni jakauksen välistä kohti sivurajaa koskien vain kainosti kuontaloa. Siitä olisi jo voinut tehdä maalinkin. Toinen paikka taisi olla kohtuullisen vapauttava syöttö, mutta veto meni taivaan tuuliin. Muut paikat on pelin syke syövyttänyt muistinystyröistä tai todennäköisesti mainittavia paikkoja ei ollut. Paavo taisi vastaantuloillaan hoitaa pahemmat paikat. Sai RAD melkein kolmannenkin maalin. Olisiko ollut vaparin jälkitilanteesta Virsu pääsi tälläämään, mutta mokke sai näppinsä väliin ja Ale teki riparista maalin. Valitettavasti paitsioasemasta ja paitsioksi tilanne vihellettiin.
Sitten tapahtui jotain maagista, josta jalkapallomaailma puhuu vielä vuosikymmenien jälkeen. Tai puhuisi, jos ottelu olisi televisioitu. Tämä kirjallinen blogi ei tee oikeutta seuraavaksi kerrottavalle historialliselle hetkelle jalkapallossa. Anssi katkaisee pallon alimpana miehenä syvällä omalla puolustusalueella; omat pakit olivat sivuilla. Päälle tuli yksi karvaaja, jonka Anssi driblaa. Päälle tulee kaksi uutta karvaajaa. Toni huutaa paniikinomaisesti "Isolla pois". Mitä tekee Anssi? Driblaa nämä kaksi ja kolmannenkin ohi. Pallo oli hetken melkein jäädä jälkeen, mutta kuin magneetin omaisesti Anssin jalka imee pallon kuin rautakuulan sellaisella tavalla, josta Zidanekin olisi ollut aikanaan kateellinen. Tämän jälkeen on enää kolme vastustajaa ja mokke jäljellä. Anssi on noussut keskikentän paremmalle puolelle; mutta eteen avautuu vapaa väylä, kuin kunniakuja: vastustajan pelaajat ovat sijoittuneet liian kauas ja Anssi spurttaa eteenpäin kohti maalia. "Kiss-kiss" ajattelee Anssi, houkuttelee mokken vastaan ja mestarillisesti sijoittaa pallon maalivahdin ohi vasempaan alanurkkaan. Kauden, ehkä vuosikymmenen upein pubiliigasuoritus on tapahtunut. Vastaaviin (mutta hieman vaisumpiin) suorituksiin ovat päässeet Maradona, Garrick, Best ja Giggs. Tästä eteenpäin näiden herrasmiehien suorituksia vertaillaan Anssin tekemään soolomaaliin. Puoliajalle mentiin RADin turvallisen omaisessa 3-0 johdossa. Molemmille joukkueille (yksittäiselle pelaajalle, ainakin vastustajan mokke, RADin pelaajaa en muista) taisi tulla ns. vihreä kortti Fair Play -suorituksista. Hienosti toimittu tuomarin puolesta.
Toinen puoliaika oli vapautunutta päästä päähän pelattua sambaa ilman merkittäviä rumia otteita (lopussa taisi Ale karvata kortin itselleen, mutta pyysi heti anteeksi kovaa peliä). Bristol onnistui painostamaan alkuun jonkin verran ja jossain vaiheessa onnistuivat saamaan vedon, joka Paavon torjunnan jälkeen kieri tolpan kautta maaliviivaa hipoen maaliin. Sähellyksen jälkeen Veikko sai juoksupallon vasemmassa laidassa, muttei tahtonut saada palloa kiinni. Pallo meni yli kentän, mutta Emil taitavana pelimiehenä potkaisi pallon takaisin Veikolle, joka jatkoi juoksua. Tuomari tulkitsi Emilin pelaamisen vääräksi vaihdoksi tai vastaavaksi peliin vaikuttamiseksi ja palkitsi suorituksen keltaisella kortilla. Emil kuittasi: "No tuli sentään tilastomerkintä". Onneksi tämä ei jäänyt ainoaksi tilastomerkinnäksi. RAD alkoi armottoman ilotulituksen kohti Bristolin maalia, erityisesti Emilin, Alen ja Anssin toimesta. Välillä ainakin Virsu ja Matte säestivät. Ensin mainittu trio oli kertakaikkisen maaginen ja yhteispeliä oli ilo katsoa. Ale taisteli syötöt RADille. Ville pääsi tykittämään Anssin syötöstä, mutta veto meni pahasti yli maalin (Ville laukaisi yhden vedon myös ekalla puoliajalla, yläpesä kiilui silmissä). Anssi syötti Alen vasemmalta yksin läpi, mutta pienestä kulmasta veto painautui sivuverkkoon. Anssi syötti pallon myös Mattelle, joka täräytti ylähirteen. Tilanteet alkoivat tyypillisesti katkosta ja syötöstä Alelle, joka taisteli pallon haltuunsa berserkin raivolla ja gasellin tekniikalla. Jonkin tilanteen jälkeen Anssi yritti läpiajoon (taas), mutta mokke ehti katkomaan, pallo pomppi jonnekin, josta Emil kuittasi sen itselleen ja tykitti maalin. 4-1 maalin jälkeen Bristol onnistui vastahyökkäyksestä rimpuilemaan pallon maaliin, syynä lähinnä sekaannus RADin puolustuksessa; pelaajia oli varmaan viisi keskellä, mutta kukaan ei paikannut vasemmalla laidalla ylös noussutta Mattea. No, se oli kosmetiikkaa. RADin painostus sen kuin jatkui. Vasemmalta laidalta joku (Emil tai Ale, todennäköisesti, ehkä Henkka) syötti pallon Saulille, joka tykitti tai keskitti epämääräiseen suuntaa. Pakki oli välissä ja pallo kimposi siitä kohti maalia, tarkemmin ylärimaan, josta Ale kävi puskemassa pallon maaliin. Hattutemppu meidän mestarille. Tähän oli hyvä lopettaa. Lopussa tuomari antoi vihreän kortin reilusta pelistä molemmille joukkueille ja kehui pelin olleen rehdein tuomitsemansa pubiliigaottelu. Hienoa, näin sitä pitääkin pelata.
MoTM oli helppo jakaa Alelle. Mutta olisi sen kyllä voinut antaa Anssillekin, joka pelasi mahtavan matsin puolustavana kookoona ja teki häikäisevän maalin. Lisäksi Emilin peli oli myös erinomaista. Tässä matsissa myös uudehko formaatio tuntui toimivan varsin hyvin. Ja se on hyvä asia loppukautta ajatellen.
RADiin meni ainakin Anssi, Ale, Pasi, Sauli ja Toni. Olisi kyllä tehnyt mieli, mutta selkävaiva vaatii kovat dropit ja juomana toimi väljähtynyt vesi. Pahus.
/Veikko
mv: Paavo p: Nuutti, Virsu, Juuso pkk: Anssi, Henkka hkk: Emil, Veikko Laidat: Matte, Sauli, Ville, Sami h: Ale, Toni, Pasi
Maalit: Ale (Matte), Ale (Emil), Anssi, Emil, Ale
Keltsit: Emil, Ale
Jaahas. Rad taisi pelata vahvimmalla mahdollisella kokoonpanolla, vaikka osa pelaajista joutui lainaamaan valkoisia vieraspelipaitoja jopa vastustajalta. Eihän sitä voi kaikkea muistaa, kuten vieraspelipaitaa. 15 RADiä oli saapunut Vähäheikkilän upealle tekonurmelle hegemoniaotteluun nöyryyttämään Bristolia. Osa pelaajista oli puolikuntoisia tai juuri kuntoutuneita, kuten Toni (koipi), Henkka (polvi, tuki mukana) ja Veikko (selkä). Tämä on Waterloo-ottelun ohella se matsi, joka pitää voittaa. Viime kertaiseen taktiikkaan Toni teki pienen viilauksen: keskikentän keskustassa puolustavat roolit jaettiin selkeästi. Anssi ja Henkka jakoivat tämän äärimmäisen tärkeän vastuun. Iloisimpana yllätyksenä oli Alen saapuminen kärkeen. Tätä oli odoteltu. Talismaania olisi erityisesti kaivattu kesän helteillä, kun maaleja ei meinannut tulla sitten millään.
Matsi alkoi RADin kannalta oikein sähäkästi. Pienen pallottelun jälkeen RAD sai painetta vasemmalla laidalla. Yht'äkkiä Matte lainasi pallon Alelle ja peliväline oli verkon perukoilla, just like that. En edes käsitä, mitä tapahtui. No, pelimies kun saa tilaa, aikaa ja pallon, niin näinhän siinä käy. Ale tuli lisäksi solidaarisesti vaihtoon, joukkupelaaja kun on. RADin puolustuslinja toimi Virsun vetämänä varsin hyvin ja pahemmilta hyökkäyksiltä vältyttiin. Laiturit (erityisen näkyvästi Sauli ja Stag-Matte) laskivat myös hyvin alas auttamaan puolustusta ja varsinkin Anssi luuti topparien edessä ansioituneesti. No, sitten Ale tuli toisen kerran kentälle. Emil sai pallon omalla alueella, näki tyhjän väylän vapaana vastustajan pelaajista, syötti tarkan syötön Alelle rankealueen rajalle. Mokke tuli hyvin vastaan, mutta Ale kiersi mokken maailmanluokan harhautuksella ja törkkäsi pallon taas maaliin. Peli oli kaksi muna ennen kuin oli ehtinyt edes alkaakaan. Voi jestas, kun tämä hermanni pelaisi joka matsissa. Bristol taisi saada aikaiseksi pari maali paikkaa jossain välissä. Sivurajaheitto tai kulma tuli tyylikkäästi yli koko RAD puolustuksen ja yksinäinen Bristol-pelaaja pääsi puskemaan tyhjään maaliin. Paitsi että pallo meni jakauksen välistä kohti sivurajaa koskien vain kainosti kuontaloa. Siitä olisi jo voinut tehdä maalinkin. Toinen paikka taisi olla kohtuullisen vapauttava syöttö, mutta veto meni taivaan tuuliin. Muut paikat on pelin syke syövyttänyt muistinystyröistä tai todennäköisesti mainittavia paikkoja ei ollut. Paavo taisi vastaantuloillaan hoitaa pahemmat paikat. Sai RAD melkein kolmannenkin maalin. Olisiko ollut vaparin jälkitilanteesta Virsu pääsi tälläämään, mutta mokke sai näppinsä väliin ja Ale teki riparista maalin. Valitettavasti paitsioasemasta ja paitsioksi tilanne vihellettiin.
Sitten tapahtui jotain maagista, josta jalkapallomaailma puhuu vielä vuosikymmenien jälkeen. Tai puhuisi, jos ottelu olisi televisioitu. Tämä kirjallinen blogi ei tee oikeutta seuraavaksi kerrottavalle historialliselle hetkelle jalkapallossa. Anssi katkaisee pallon alimpana miehenä syvällä omalla puolustusalueella; omat pakit olivat sivuilla. Päälle tuli yksi karvaaja, jonka Anssi driblaa. Päälle tulee kaksi uutta karvaajaa. Toni huutaa paniikinomaisesti "Isolla pois". Mitä tekee Anssi? Driblaa nämä kaksi ja kolmannenkin ohi. Pallo oli hetken melkein jäädä jälkeen, mutta kuin magneetin omaisesti Anssin jalka imee pallon kuin rautakuulan sellaisella tavalla, josta Zidanekin olisi ollut aikanaan kateellinen. Tämän jälkeen on enää kolme vastustajaa ja mokke jäljellä. Anssi on noussut keskikentän paremmalle puolelle; mutta eteen avautuu vapaa väylä, kuin kunniakuja: vastustajan pelaajat ovat sijoittuneet liian kauas ja Anssi spurttaa eteenpäin kohti maalia. "Kiss-kiss" ajattelee Anssi, houkuttelee mokken vastaan ja mestarillisesti sijoittaa pallon maalivahdin ohi vasempaan alanurkkaan. Kauden, ehkä vuosikymmenen upein pubiliigasuoritus on tapahtunut. Vastaaviin (mutta hieman vaisumpiin) suorituksiin ovat päässeet Maradona, Garrick, Best ja Giggs. Tästä eteenpäin näiden herrasmiehien suorituksia vertaillaan Anssin tekemään soolomaaliin. Puoliajalle mentiin RADin turvallisen omaisessa 3-0 johdossa. Molemmille joukkueille (yksittäiselle pelaajalle, ainakin vastustajan mokke, RADin pelaajaa en muista) taisi tulla ns. vihreä kortti Fair Play -suorituksista. Hienosti toimittu tuomarin puolesta.
Toinen puoliaika oli vapautunutta päästä päähän pelattua sambaa ilman merkittäviä rumia otteita (lopussa taisi Ale karvata kortin itselleen, mutta pyysi heti anteeksi kovaa peliä). Bristol onnistui painostamaan alkuun jonkin verran ja jossain vaiheessa onnistuivat saamaan vedon, joka Paavon torjunnan jälkeen kieri tolpan kautta maaliviivaa hipoen maaliin. Sähellyksen jälkeen Veikko sai juoksupallon vasemmassa laidassa, muttei tahtonut saada palloa kiinni. Pallo meni yli kentän, mutta Emil taitavana pelimiehenä potkaisi pallon takaisin Veikolle, joka jatkoi juoksua. Tuomari tulkitsi Emilin pelaamisen vääräksi vaihdoksi tai vastaavaksi peliin vaikuttamiseksi ja palkitsi suorituksen keltaisella kortilla. Emil kuittasi: "No tuli sentään tilastomerkintä". Onneksi tämä ei jäänyt ainoaksi tilastomerkinnäksi. RAD alkoi armottoman ilotulituksen kohti Bristolin maalia, erityisesti Emilin, Alen ja Anssin toimesta. Välillä ainakin Virsu ja Matte säestivät. Ensin mainittu trio oli kertakaikkisen maaginen ja yhteispeliä oli ilo katsoa. Ale taisteli syötöt RADille. Ville pääsi tykittämään Anssin syötöstä, mutta veto meni pahasti yli maalin (Ville laukaisi yhden vedon myös ekalla puoliajalla, yläpesä kiilui silmissä). Anssi syötti Alen vasemmalta yksin läpi, mutta pienestä kulmasta veto painautui sivuverkkoon. Anssi syötti pallon myös Mattelle, joka täräytti ylähirteen. Tilanteet alkoivat tyypillisesti katkosta ja syötöstä Alelle, joka taisteli pallon haltuunsa berserkin raivolla ja gasellin tekniikalla. Jonkin tilanteen jälkeen Anssi yritti läpiajoon (taas), mutta mokke ehti katkomaan, pallo pomppi jonnekin, josta Emil kuittasi sen itselleen ja tykitti maalin. 4-1 maalin jälkeen Bristol onnistui vastahyökkäyksestä rimpuilemaan pallon maaliin, syynä lähinnä sekaannus RADin puolustuksessa; pelaajia oli varmaan viisi keskellä, mutta kukaan ei paikannut vasemmalla laidalla ylös noussutta Mattea. No, se oli kosmetiikkaa. RADin painostus sen kuin jatkui. Vasemmalta laidalta joku (Emil tai Ale, todennäköisesti, ehkä Henkka) syötti pallon Saulille, joka tykitti tai keskitti epämääräiseen suuntaa. Pakki oli välissä ja pallo kimposi siitä kohti maalia, tarkemmin ylärimaan, josta Ale kävi puskemassa pallon maaliin. Hattutemppu meidän mestarille. Tähän oli hyvä lopettaa. Lopussa tuomari antoi vihreän kortin reilusta pelistä molemmille joukkueille ja kehui pelin olleen rehdein tuomitsemansa pubiliigaottelu. Hienoa, näin sitä pitääkin pelata.
MoTM oli helppo jakaa Alelle. Mutta olisi sen kyllä voinut antaa Anssillekin, joka pelasi mahtavan matsin puolustavana kookoona ja teki häikäisevän maalin. Lisäksi Emilin peli oli myös erinomaista. Tässä matsissa myös uudehko formaatio tuntui toimivan varsin hyvin. Ja se on hyvä asia loppukautta ajatellen.
RADiin meni ainakin Anssi, Ale, Pasi, Sauli ja Toni. Olisi kyllä tehnyt mieli, mutta selkävaiva vaatii kovat dropit ja juomana toimi väljähtynyt vesi. Pahus.
/Veikko
keskiviikko 8. elokuuta 2018
RAD FC - Mr. Fox 2 -1 (1 -1)
Kokoonpano: mv: Paavo, p: Virsu, Jaska kk: Marco, Veikko, Anssi, Emil, Juuso, Sauli (2. pa), Toni (1 min), Nuutti, Teemu (1. pa), h: Pasi, Sauli (1 pa), Teemu (2 Pa)
Maalit: Veikko (Emil; melkein maalintekijänä Pasi), Sauli (Emil)
Kesä on kreisi! (taas?)
Viimeisestä blogista on sitten hetki aikaa. Veikko lähti lomille neljä viikkoa sitten ja tuon henkilökohtaisen, upean, sisäisen olutmarinoinnin aikana RAD pelasi kolme peliä lopputuloksena nolla maalia ja nolla pistettä. Tästä statistiikasta piti heti muistuttaa pelikavereille kentälle päästyä. Blogeja ei sitten kirjoiteltu, kun kuulemma pitää tulla maali, että voisi blogin kirjoittaa. No, hyvinpä kirjoitushommat vältettiin. Manageri-Toni oli muuttanut taktiikan maaliahneeseen 2-4-1-muodostelmaan, mutta tulosta vielä odoteltiin. Anssi oli jo viime matsin kolmen ottelun tappioputken jälkeen maansa myyneenä Radbarin jälkipeleissä pohtinut RAD-uran lopettamista. Veikko kävi puolestaan höntsäämässä ja hikoilemassa paskat pois maanantaina Paavon TYRMY-jengin kanssa ja huomasi olevansa aivan liian hidas ja huonokuntoinen tähän peliin. Pelikentälle polkiessa nivunen kiristäessä mitä mahtavimmassa kesäkelissä tuli mieleen, että taitaa olla liian monta kiloa ja vuotta mittarissa pallon potkimiseen. No ei auta, pakko se on rimpuilla joukon jatkona. Matsin jälkeen pääsee edes kaljalle.
Matsiin lähdettiin sitten "tutulla" 2-4-1 -muodostelmalla. Vastustajalla ei onneksi ollut liikaa vaihtopelaajia. Alku oli puolin ja toisin epämääräistä. Fox aloitti pelin ja aloitussyötön vastaanottanut pelaaja söytti ensimmäisen syötön ei kenellekään sivurajan yli. Mutta eipä RAD saanut sen parempaa aikaiseksi ekoilla minuuteilla. Pikkuhiljaa Foxin yhteispeli ja pelaajien laatu tuotti painetta RADin ehkä hieman sekavaan, mutta taisteluhenkiseen muodostelmaan. Topparit Virsu ja Jaska hoitivat onneksi tonttinsa enemmän kuin mallikkaasti ja saivat apua keskikentän keskustalta, lähinnä Anssilta ja Emililtä, jotka molemmat kunnostautuivat otteluin aikana mainiolla kk-pelaamisella. Pelinrakentelu ei kuitenkaan ollut varsinaisesti ollut RADin juttu. Maalipotkut kun annettiin lyhyenä, niin liian usein vastustaja sai karvauksella häirittyä pelinavausta. Fox onnistui saamaan pari maalipaikkaa, mutta viimeistely ontui pahasti ja vedot menivät pahasti ohi. Sauli pääsi kerran kokeilemaan pienestä kulmasta ja lähietäisyydeltä, mutta veto meni sivuverkkoon. Jaska taisi onnistua avaamaan Anssille maalintekopaikan ja tuo vanha kettu piti pallon koukussa, ja sijoitti yläpesään, mutta mokke perhana sai jonkun osan väliin ja pallo osui ylähirteen. Riparissa oli pakki ja Sauli kiinni, mutta tilanne taisi päätyä maalipotkuksi. Uudehko tulokas Emil osoittautui mainioksi pelimieheksi. Jalka liikkui, pelisilmää löytyy ja pallo pysyy koukussa kuin liimattu. Ja kyllähän Emil puhaltaa kentän läpi oikealta laidalta päätyyn asti, driblaa vastustajan sille kuuluisalle kebap-kioskille ja Veikko huutaa rankerajalla syöttöä. Ja pallohan tulee suoraan jalkaan, hieman pomppien. "Haltuun ja veto" on Veikko aina opastanut kaikkia. Ja paskat, veto liikkuvaan ja pomppivaan palloon. Laukaus lähtee hieman laiskasti kohti maalia, mutta valitettavasti kohti mokkea ja pelaajaruuhkaa mokken edessä. Mokke heittäytyy pallon eteen, mutta maalin edessä oli Pasi ja kaksi pakkia. Pasi kurottaa kohti palloa ja pallo kimpoaa juuri ohi pallon eteen heittäytyvät maalivahdin. Pallo on maalissa! RADin vaihtopenkki räjähtää! Veikko lähtee heti onnittelemaan Pasia maalista, joka tuumaa heti ensimmäiseksi: "en edes koskenut palloon". Pieni suunnanmuutos tapahtui siis vastustajan pakista. No, yhtä kaikki, maali mikä maali. Maalin jälkeen paine siirtyi armotta kohti RADin maalia. Jonkin ajan jälkeen Fox saa sivurajaheiton ja sehän annetaan pitkänä. RADin puolustus sekoilee pahasti, ainakin pari pelaajaa jää vajaaksi, Paavo yrittää kurkottaa palloa, mutta ei osu ja lopulta ylhäisessä yksinäisyydessä ollut Foxin pelaaja puskee pallon maaliin. Teemu nostaa kätensä ylös myöntäen hieman laiskan puolustustyöskentelyn. Loppuerä rimpuiltiin tasatulokseen.
Toinen puoliaika alkoi kovalla Foxin painostuksella. Onneksi Jaska ja Virsu hoitivat tonttinsa erinomaisesti ja katkoivat erityisesti Anssin ja Emilin avustuksella hyökkäyksen toisena perään. Pari vetoa olivat kohtuullisen pelottavia, mutta eivät supervaarallisia. Fox painoi päälle ja RAD rimpuili. Maalipotkut olivat pitkiä ja kakkospallot hävittiin. Fox rakenteli peliä, mutta sivurajaheitot yrittivät kaikki pitkillä, kuten ekassa maalissa. Ne otettiin RADin puolesta haltuun tyylikkäästi. Jossain vaiheessa Emil taasi vaihteeksi läpi oikealta laidalta, ajoi päätyyn ja syötti poikittain kohti maalia ja vesipostin virkaa maalin edessä toimitti Sauli, joka sai suhittua pallon noin 30 cm päästä maaliin. RAD johtaa 2-1! Tämän jälkeen Fox painostaa rajusti. Pahin tilanne oli jo melkein maali. Pallo taisi käydä ylärimassa, jonkun pelaajan jalka verkossa pallo pyöri maaliviivalla, mutta lopulta tuomari (sisäisen haukansilmäkameratarkistuksen jälkeen) tuomitsi kulmapotkun. Koska suurempaa protestointia ei tapahtunut Foxin puolelta, tuomio oli todennäköisesti oikea. Tämän jälkeen RAD härnäsi Foxia psyykkaamalla, Veikko pääsi kerran läpi puolustuksen sekaannuksen takia (ja räjähdysmäistä lähtönopeutta käyttäen), mutta mokke onnistui blokkaamaan vedon. Loppuminuutit oli Fox liian väsynyt saamaan aikaiseksi mitään, pallo pyöri puolelta toiselle ilman suurempia paikkoja. RAD voitti 2-1. Ehkä hieman anstaitsemattomasti pelitilanteisiin nähden, mutta maalit lasketaan.
MotM: Jaska, timanttisella puolustuspelillä. Myös Emil oli vahva ehdokas. Ja Virsu. Siinä pelin kolme tärkeintä pelaajaa. Ja Toni managerina huusi kurkkunsa käheäksi kentän laidalla kuin Ronaldo EM-kisojen finaalissa.
Jälkipeleissä RADissä: Veikko, Emil, Anssi, Toni, Pasi, Sauli ja Jaska.
Aikaseimmat kolme matsia, MotM:
Karjurock: Paavo
Ihan vaan Team: Matte (Paavo Runner up)
Satama: Ville (ei tietoa oliko Virsu vai Kuutti)
/Veikko
Maalit: Veikko (Emil; melkein maalintekijänä Pasi), Sauli (Emil)
Kesä on kreisi! (taas?)
Viimeisestä blogista on sitten hetki aikaa. Veikko lähti lomille neljä viikkoa sitten ja tuon henkilökohtaisen, upean, sisäisen olutmarinoinnin aikana RAD pelasi kolme peliä lopputuloksena nolla maalia ja nolla pistettä. Tästä statistiikasta piti heti muistuttaa pelikavereille kentälle päästyä. Blogeja ei sitten kirjoiteltu, kun kuulemma pitää tulla maali, että voisi blogin kirjoittaa. No, hyvinpä kirjoitushommat vältettiin. Manageri-Toni oli muuttanut taktiikan maaliahneeseen 2-4-1-muodostelmaan, mutta tulosta vielä odoteltiin. Anssi oli jo viime matsin kolmen ottelun tappioputken jälkeen maansa myyneenä Radbarin jälkipeleissä pohtinut RAD-uran lopettamista. Veikko kävi puolestaan höntsäämässä ja hikoilemassa paskat pois maanantaina Paavon TYRMY-jengin kanssa ja huomasi olevansa aivan liian hidas ja huonokuntoinen tähän peliin. Pelikentälle polkiessa nivunen kiristäessä mitä mahtavimmassa kesäkelissä tuli mieleen, että taitaa olla liian monta kiloa ja vuotta mittarissa pallon potkimiseen. No ei auta, pakko se on rimpuilla joukon jatkona. Matsin jälkeen pääsee edes kaljalle.
Matsiin lähdettiin sitten "tutulla" 2-4-1 -muodostelmalla. Vastustajalla ei onneksi ollut liikaa vaihtopelaajia. Alku oli puolin ja toisin epämääräistä. Fox aloitti pelin ja aloitussyötön vastaanottanut pelaaja söytti ensimmäisen syötön ei kenellekään sivurajan yli. Mutta eipä RAD saanut sen parempaa aikaiseksi ekoilla minuuteilla. Pikkuhiljaa Foxin yhteispeli ja pelaajien laatu tuotti painetta RADin ehkä hieman sekavaan, mutta taisteluhenkiseen muodostelmaan. Topparit Virsu ja Jaska hoitivat onneksi tonttinsa enemmän kuin mallikkaasti ja saivat apua keskikentän keskustalta, lähinnä Anssilta ja Emililtä, jotka molemmat kunnostautuivat otteluin aikana mainiolla kk-pelaamisella. Pelinrakentelu ei kuitenkaan ollut varsinaisesti ollut RADin juttu. Maalipotkut kun annettiin lyhyenä, niin liian usein vastustaja sai karvauksella häirittyä pelinavausta. Fox onnistui saamaan pari maalipaikkaa, mutta viimeistely ontui pahasti ja vedot menivät pahasti ohi. Sauli pääsi kerran kokeilemaan pienestä kulmasta ja lähietäisyydeltä, mutta veto meni sivuverkkoon. Jaska taisi onnistua avaamaan Anssille maalintekopaikan ja tuo vanha kettu piti pallon koukussa, ja sijoitti yläpesään, mutta mokke perhana sai jonkun osan väliin ja pallo osui ylähirteen. Riparissa oli pakki ja Sauli kiinni, mutta tilanne taisi päätyä maalipotkuksi. Uudehko tulokas Emil osoittautui mainioksi pelimieheksi. Jalka liikkui, pelisilmää löytyy ja pallo pysyy koukussa kuin liimattu. Ja kyllähän Emil puhaltaa kentän läpi oikealta laidalta päätyyn asti, driblaa vastustajan sille kuuluisalle kebap-kioskille ja Veikko huutaa rankerajalla syöttöä. Ja pallohan tulee suoraan jalkaan, hieman pomppien. "Haltuun ja veto" on Veikko aina opastanut kaikkia. Ja paskat, veto liikkuvaan ja pomppivaan palloon. Laukaus lähtee hieman laiskasti kohti maalia, mutta valitettavasti kohti mokkea ja pelaajaruuhkaa mokken edessä. Mokke heittäytyy pallon eteen, mutta maalin edessä oli Pasi ja kaksi pakkia. Pasi kurottaa kohti palloa ja pallo kimpoaa juuri ohi pallon eteen heittäytyvät maalivahdin. Pallo on maalissa! RADin vaihtopenkki räjähtää! Veikko lähtee heti onnittelemaan Pasia maalista, joka tuumaa heti ensimmäiseksi: "en edes koskenut palloon". Pieni suunnanmuutos tapahtui siis vastustajan pakista. No, yhtä kaikki, maali mikä maali. Maalin jälkeen paine siirtyi armotta kohti RADin maalia. Jonkin ajan jälkeen Fox saa sivurajaheiton ja sehän annetaan pitkänä. RADin puolustus sekoilee pahasti, ainakin pari pelaajaa jää vajaaksi, Paavo yrittää kurkottaa palloa, mutta ei osu ja lopulta ylhäisessä yksinäisyydessä ollut Foxin pelaaja puskee pallon maaliin. Teemu nostaa kätensä ylös myöntäen hieman laiskan puolustustyöskentelyn. Loppuerä rimpuiltiin tasatulokseen.
Toinen puoliaika alkoi kovalla Foxin painostuksella. Onneksi Jaska ja Virsu hoitivat tonttinsa erinomaisesti ja katkoivat erityisesti Anssin ja Emilin avustuksella hyökkäyksen toisena perään. Pari vetoa olivat kohtuullisen pelottavia, mutta eivät supervaarallisia. Fox painoi päälle ja RAD rimpuili. Maalipotkut olivat pitkiä ja kakkospallot hävittiin. Fox rakenteli peliä, mutta sivurajaheitot yrittivät kaikki pitkillä, kuten ekassa maalissa. Ne otettiin RADin puolesta haltuun tyylikkäästi. Jossain vaiheessa Emil taasi vaihteeksi läpi oikealta laidalta, ajoi päätyyn ja syötti poikittain kohti maalia ja vesipostin virkaa maalin edessä toimitti Sauli, joka sai suhittua pallon noin 30 cm päästä maaliin. RAD johtaa 2-1! Tämän jälkeen Fox painostaa rajusti. Pahin tilanne oli jo melkein maali. Pallo taisi käydä ylärimassa, jonkun pelaajan jalka verkossa pallo pyöri maaliviivalla, mutta lopulta tuomari (sisäisen haukansilmäkameratarkistuksen jälkeen) tuomitsi kulmapotkun. Koska suurempaa protestointia ei tapahtunut Foxin puolelta, tuomio oli todennäköisesti oikea. Tämän jälkeen RAD härnäsi Foxia psyykkaamalla, Veikko pääsi kerran läpi puolustuksen sekaannuksen takia (ja räjähdysmäistä lähtönopeutta käyttäen), mutta mokke onnistui blokkaamaan vedon. Loppuminuutit oli Fox liian väsynyt saamaan aikaiseksi mitään, pallo pyöri puolelta toiselle ilman suurempia paikkoja. RAD voitti 2-1. Ehkä hieman anstaitsemattomasti pelitilanteisiin nähden, mutta maalit lasketaan.
MotM: Jaska, timanttisella puolustuspelillä. Myös Emil oli vahva ehdokas. Ja Virsu. Siinä pelin kolme tärkeintä pelaajaa. Ja Toni managerina huusi kurkkunsa käheäksi kentän laidalla kuin Ronaldo EM-kisojen finaalissa.
Jälkipeleissä RADissä: Veikko, Emil, Anssi, Toni, Pasi, Sauli ja Jaska.
Aikaseimmat kolme matsia, MotM:
Karjurock: Paavo
Ihan vaan Team: Matte (Paavo Runner up)
Satama: Ville (ei tietoa oliko Virsu vai Kuutti)
/Veikko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)