FC Tinatuoppi - RAD FC    1-4                     29.6.2016

RAD FC: Toni (kh), Sauli (kh), Ville K (ol), Jaakko (vl), Teijo (kk), Klaani (kk), Jesse (vp), Erik (op), Abe (op/vp), Juuso (kp), Sami (mv)

FC Tinatuopin eli Tiniksen ja RAD FC:n kohtaamisen ylle nousi synkkiä pilviä jo edeltävällä viikolla, kun Tinatuopin yhteyshenkilö soitteli pelin tiimoilta ja kertoi Liikuntapalvelukeskuksen ilmoittaneen otteluajankohdan vuoron Samppalinnan kentällä olevan peruttu Paavo Nurmi Gamesin takia. Tieto ei suoraan sanottuna yllättänyt Liikuntapalvelukeskuksen ollessa kyseessä, eihän Gameseistä ole tiedetty kuin vasta vuoden päivät. Kyseisen instanssin toiminta on ajoittain aivan suolesta. Hyvässä hengessä sovittiin kuitenkin, että katsotaan ensi viikkoon mitä Liikuntapalvelukeskus keksii ja vastaavasti jos RADin pelaajat olisivat uutena aikana kovin estyneitä, voitaisiin peli pelata myöhemmin.

Hommat sujuivat vastoinkäymisistä huolimatta tosiaan aivan nappiin ja synkät pilvet väistyivät pelipäivänäkin auringonpaisteen tieltä. Vaihtoehtoiseksi kentäksi valikoitui Turjanpuiston tekonurmi, joka on eittämättä huomattavasti Samppalinnan hiekkaa parempi kenttä. Viimeisimmän tiedon mukaan FC Tinatuoppi onkin päättänyt vaihtaa kotikenttänsä Samppalinnasta Turjanpuistoon.  Fiilispohjalta oli myös tuntuma, että kentän vaihto saattaa hyödyttää enemmän RADiä kuin Tinistä. Jokunen vuosi takaperin Proffa nuhjusi Samppalinnassa nihkeän 1-1 tasapelin juuri Tinistä vastaan.

RADin puolustus vahvistui juuri ennen matsia Erikin ammatillisesti ja urheilullisesti värväämällä Abraham "Abe" Tarazonalla. Puolustuksessa ei ikinä olekaan liikaa vapaaehtoisia, vaikka Erik ja Jesse ovatkin sementoituneet hienosti nouseviksi laitapuolustajiksi. Luottotopparien Iso-Villen ja Pasi V:n puuttuessa topparin ja kärjen paikkojen kesken sahaava Juuso saatiin kuitenkin puhuttua puolustuksen tukijalaksi (mahdollisesti katteettomilla) lupauksilla toisen puoliajan kärjen tontista.

Pillin arvauksesta jäi käteen pelkkää ilmaa ja Tinis vaihtoi puolia. Ratkaisun taktisesta hyödystä voi olla montaa mieltä, koska nyt kotijoukkueen suurijoukkoinen faniryhmä oli RADin kenttäpuoliskolla. Niinhän siinä sitten kävikin, että RAD painoi alkuun kovaa päälle ja pakotti peliä kotijoukkueen fanittomalle puoliskolle. Pallo vaikutti polttavan Tiniksen puolustuksella jalassa jopa kovemmin kuin iltaaurinko. Purkupallot satelivat RADin puolustuksen laariin, joka pyöritti palloa itsevarmasti puolelta toiselle. Keskikentällä olisi ollut tilaa vielä kolmannellekin joukkueelle.

Paine Tiniksen päässä kasvoi kasvamistaan. Rajaheittoja ja taustatukea nousivat antamaan laitapakit, erityisesti Erik alkaa muodostua uudeksi rajaheittospesialistiksi (Tonin ja toistaiseksi rajaheitoista telakalla olevan Laakson lisäksi). Pientä trafiikkia, mutta ei vaarallisia vetoja. Ensimmäiset 10 minuuttia mentiin vielä tasalukemissa.

Pari ensimmäistä kaukolaukausta tekivät kuitenkin selväksi, että Tinatuopin kovin peluri löytyi maalipuikkojen välistä. Harvemmin, jos koskaan, on Pubiliigassa nähty yhtä sulavaliikkeistä torjuntatekniikkaa. Vetojen poimiminen hallituilla rätkähdyksillä näytti todella vaivattomalta. Teijo totesikin, että vedon on parasta olla hyvä mennäkseen sisään. Vauhdikasta kuljetusta keskikentän läpi ja osittain puolustuksen ohikin seurasi hapoilla olevista jaloista täydestä vauhdista täysiä lähtevä veto. Tuloksen voinee arvata jokainen: kauniilla kierteellä auringonlaskuun, viitisen metriä maalin yli.

Koko RADin miehistön hyökkäysvoima tuotti kuitenkin tulosta noin vartin pelin jälkeen, kun Jesse pääsi palloon vasemmalla laidalla kuudentoista kulmalla. Tarkan harkinnan jälkeen pystysyöttö ohitti puolustuslinjan ja Teijo kipitti palloon ja kääntyi maalille. Tiniksen maalivahtikolossi oli vastassa peittämässä etutolppaa, mutta itsekkään vedon sijaan lähti harvinaista oveluutta osoittaen kova maanuoliainen takaviistoon. Paikalla kuudentoista alueen keskellä oli, kukapa muukaan, maalinsylkijä vuosimallia 2016, Ville Kuutti. Tyhjä reppu edessä ja pallo sinne, 0-1. Kaunis kuvio ja paljon hölmistyneitä tinisläisiä ympärillä.

Tinatuopin vaarallisin pelaaja hyökkäyssuuntaan oli ehdottomasti oikea laituri, joka korvasi nopeudella ja pallonkäsittelytaidolla sen minkä pääpelivoimassa menetti. Kertaalleen mies oli jo viipottamassa hyökkäyssektoreille laitaa pitkin. Teijo onnistui kuitenkin työntämään selästä riittävän hellästi välttääkseen tuomarin rangaistuksen, mutta tarpeeksi kovaa saadakseen laiturin juoksemaan sivurajan yli pallon kanssa. Vaarallisempia tilanteita Tinis ei juuri ensimmäisellä puoliajalla saanut aikaiseksi.

RADin vaihtoruletti pyöritti jatkuvaa punaista vyöryä Tinatuopin maalille. Jaakko kommentoi vaihdossa Tinatuopin pelaajissa näkyneen pientä turhautumista ja kierrosten ottamista. Peli kuitenkin jatkui siisteissä merkeissä. Abe pääsi irti penkiltä, mutta paikat menivät hetkeksi sekaisin kun Abe porhalsi vasemmaksi laitalinkiksi ja keskikentän keskelle jäi ammottava aukko. Hetken oli ainakin aika kova prässi päällä. Abe saikin pari mojovaa vetopaikkaa, mutta kudit jäivät vielä hieman pyssyyn.

Hetkeä myöhemmin Abe antoi kuitenkin oivan syötön Ville K:lle oikeaan laitaan, joka huijasi Tiniksen puolustajan aivan kahville ja nousi vetopaikkaan. Napakka veto alakulmaan pysähtyi Tiniksen moken haamutorjuntaan, mutta Ville oli riparissa terävästi haaskalla. Vasurilla hallitusti heittäytyvän maalivahdin alta tilanteeksi 0-2. Tämä osuma tuntui nostavan Villen itseluottamuksen jo aiemmalta korkealta tasolta uusiin sfääreihin, koska seuraavassa hyökkäyksessä puolustusta vietiin taas, jossa Ville näytti jo menettäneen pallon hallinnan, mutta niin se vain meni Tiniksen pakin längeistä ja paine jatkui.

Ensimmäinen puoliaika ei olisi RADin osalta juuri paremmin voinut mennä. Alakerrassa ei mitään hätää ja maaleja saatiin, joten puoliajalla korostettiin energistä alkua toiselle puoliajalle. Samalla Juuso sai puhuttua Tonin topparin paikalle, joten nyt Juusolle tulivat tutuksi kentän ääripäät jo yhden ottelun sisällä. Ja kuinka (lukekaa alta)!

Ohjeet tehosivatkin kiitettävästi heti puoliajan alussa, kun Sauli ja Ville painostivat pallollista aggressiivisesti. Tästä huolimatta Tinatuoppi paransi pallollista peliään toisen puoliajan edetessä ja alkoi saada jonkinlaisia hyökkäyksiäkin. Tähän saattoi tietysti vaikuttaa sekin, että vaikka keskikentällä oli pienen maatilan verran tilaa, Teijo onnistui silti laittamaan viisi, kuusi helppoa syöttöä suoraan vastustajan jalkaan tai sivurajasta yli. Yhdestä näistä Tiniksen vikkelä laituri viipotti jo laitaa pitkin lähelle kuudentoista aluetta, mutta harmituksen multihuipennus (ks. Impaled Nazarenen biisi aiheesta) aivolohkossa tikittäen Teijo paikkasi kämmin syöksymällä liukkarilla palloon ja katkoi hyökkäyksen. It's just a flesh wound, sanoi pakara. Vähän myöhemmin pelin toisesta liukkarista vastasi Tiniksen naispelaaja, joka yritti toiveikkaasti takaapäin vetää Klaanilta jalat alta. Hän olikin yksi vastustajan energisimmistä pelaajista.

Tinatuopin panostaessa hyökkäykseen syntyi myös vastahyökkäyksiin hyvät mahdollisuudet. Erityisesti Juuso, Ville ja Jaakko hakivat palloja aktiivisesti laidoista, Saulin keskittyessä keskikaistaan. Myös Mikko "Klaani" Nieminen teki loistavan juoksun keskelle laidasta, jolloin Teijon oli helppoa syöttää Klaani pystyyn aivan yksin läpi. Jonkinlainen mysteerijäätyminen sattui kuitenkin, koska odotetun järjettömän yläkulmatykin tai pomminvarman sijoituksen sijasta Klaani yritti nättiä chippiä ja pallo ajautui päätyrajasta yli.

Olisikohan ollut Erikin rajaheitto vai joku keskitys, josta Sauli sai 45 minuutin tienoilla pallon boksin oikeaan kulmaan. Lähestulkoon selin maalia kohti ollut Sauli sai vaikeasta asennosta A-luokan keskityksen aikaiseksi, joka kiersi takatolpalle Villen odottavaan päänuppiin. Tarkka ja kova pusku etukulmaan ja maalivahti kerrankin täysin voimaton. 0-3 ja Ville nosti kädet taivasta kohti puhtaan hattutempun merkiksi! Symbolinen hattu pois päästä täälläkin. Huikea maalivainu. On kohtalon ivaa, että kun Ville ansaitusti voitti kaksi Man of the Match -mainintaa, oli sponsorimme juuri remontin ajan kiinni kaksi viikkoa. Saunaillassa sitten.

Tinatuopin ainokainen oli sekin Vuoden maali -ehdokas, jos ei nyt aivan perinteisellä tapaa. Vastustaja pääsi nousemaan keskikentällä tavallista korkeammalle, josta lähti vihainen veto noin hehtaarin leveäksi. Hyökkääjien onneksi kuti kimposi hieman sivussa olleen tinisläisen selästä hölmistyneiden pakkien ohi ja suoraan rankkaripilkun kohdille. Sami tuli vastaan, mutta tilanteen parhaiten haistanut Tinatuopin hyökkääjä ehti siirtää pallon heittäytyneen veräjänvartijan yli. 1-3. Kaikki lasketaan ja Tinatuoppikin sai vähän lohtua.

Peli jatkui vielä loppuun asti melko samanlaisena kuin siihenkin mennessä, vaikka tempo eittämättä laski jonkin verran. Jaakko pääsi testaamaan Tinatuopin maalivahtia pariin otteeseen, mutta eleettömät heittäytymistorjunnat tekivät aikeista turhia. Teijo pääsi myös laukomaan hyvältä sektorilta, mutta sisäsyrjäsijoitukset eivät yksinkertaisesti tätä maalivahtia vastaan riittäneet. Erik teki myös enemmän nousuja oikean laitapakin tontilta ja yhdestä rajaheitosta vielä rankaistiinkin. Erik heitti pitkän määrämittaisen, johon Ville päällään kurotti ja jatkoi Juusoa kohti. Kärki-toppari extraordinaire tempaisi suoraan takaapäin vauhdilla tulevan pallon oikealla jalkapöydällä hallitusti oikeaan alakulmaan, laukaus jota esimerkiksi Cristiano Ronaldo ei pari viikkoa aiemmin saanut sinne päinkään. 1-4.

Loppupuolella Tinis sai vielä aikaan keskityksen vasemmalta laidalta, joka näytti varsin harmittomalta Samille katkoa vastaantulolla, kunnes pallo otti yhdestä varsinkin Turjanpuiston toista päätä vaivaavista juoksuhaudoista epätavallisen pompun. Sami ei saanut aivan jalkaa tielle ja pallo pomppi selän takaa kohti maalia, mutta RADin onneksi lopulta kuitenkin ohi takatolpan. Liian lähelle ei vastustajaa tarvitse kuitenkaan päästää edes tuurimaaleilla.

Peli oli loppuvihellykseen asti RADin hallussa, mutta Tinatuoppi antoi hyvän vastuksen ja heidän kannattajajoukkonsa kannustikin omiaan myös pelien loputtua. Kolme pistettä kuitenkin matkasi Räimään ja tästä oli hyvä lähteä härkäviikkojen loppurutistukseen ”kotipeliin” Jäkärlässä.

RAD FC - FC Lonestar 0-2            22.6.2016

RAD FC: Juuso, Sauli, Toni, Ville K, Teijo, Laakso, Pasi A, Aki, Erik, Jesse, Iso-Ville, Sami

Valitettavasti matsin yksityiskohdat ovat jääneet jo suurilta osin hämärän peittoon, joten raportti saattaa olla jossain määrin putkinäköinen. Joka tapauksessa parin selkeän voiton saattelemana RAD FC lähti luottavaisin mielin pallonhallinta ajatuksissa valloittamaan vihr... louhikon harmaata ver... mopopoikien mylläämää hiekkaa. Vielä pelipäivän aamuna RADin vaihtopenkki näytti tyhjältä kuin Turun keskusta tiistai-iltana, mutta maagisesti muutama lisäpeluri mukaan lukien Laakso, Aki ja Juuso löysi vielä "11th hour" tyyppisesti tiensä Räimän pyhättöön. Erittäin tärkeää erityisesti kahden pelin viikolla.

Vastassa oli hyvin pitkälti samanlaisin tuloksin tähän mennessä pelannut FC Lonestar, joka kuitenkin edellisvuodelta jäi mieleen kyvykkäänä porukkana. Vastustaja oli nuorekkaan näköinen ja sopivan kokoisella ryhmittymällä liikkeellä. Lyhyt jutustelu viivoja vedettäessä paljasti, että ainakin Matkista vasten matsit olivat olleet samantyylistä karvasta kalkkia hallitun tappion merkeissä. Loput kommentit peittyivät kalkkikoneen korviahuumaavan metakan alle, eikä viivoista silti ota mitään selvää.

Matsi oli heti alusta lähtien tiukkaa vääntöä. Alkuun RADin itseluottamus tuntui tuottavan tulosta, kaksinkamppailuja voitettiin ja pallo vaihtoi omistajaa lähinnä keskikentän tienoilla. Jesse ja Erik pyörittävät jälleen palloa laadukkaasti laitapakkeina, Iso-Villen ollessa tavanomaiseen tapaan puolustuksen hidalgo Piquén tyyliin.

Keskikentän flipperin ja parin onnistuneen syötön tuloksena Teijo pääsikin palloon kuudentoista kulman tienoilla, josta vihainen kuti mystisesti suuntasi lähemmäs kentän laidalle parkkeerattua rakasta Honda Civic Sedan 1.8 Exec automaattia (ilmastointi on tosiaan kunnolla rikki Veikko, kiitos kysymästä) kuin vastustajan maalia. Kaukolaukaukset eivät ole Teijolla tuottaneet tänä vuonna juuri tulosta (melko koomista tällainen itsensä ripittäminen kolmannessa persoonassa).

Pelin edetessä Lonestar alkoi kuitenkin voittaa kaksinkamppailuita ja syötötkin napsuivat paremmin kohdalleen. 25 minuutin tienoilla Lonestarin liukasliikkeinen kärki pääsi vapaaksi pystysyöttöön linjan taakse ja oli vetosektorilla. Iso-Ville tuli jämäkästi tilanteeseen estämään, mutta vastustaja ehti pois alta ennen kurotusta palloon. Pieni osuma vastustajan jalkaan, jota seurasi ammattimainen kuoleva joutsen. Hyvin koko pelin puhaltanut E. Fiso ei epäröinyt puhaltaa rankkua. Räikeästä korostuksesta huolimatta ansaittu pilkku. Lonestarin Jesse asettui laukomaan, kuti lähti alakulmaa kohti ja Sami oli maalilla hyvin tilanteessa mukana, mutta veto livahti maaliin samalla vääjäämättömyydellä kuin Buffonin kainalosta.

RADin hyökkäys oli varsin tukossa koko matsin ajan. Ville Niemisen (no relation) sanoin, jos haluat pizzaa, niin mene pizzeriaan ja jos haluat maaleja, mene maalille. Sota-alueelle ei kuitenkaan päästy. Ensimmäisen puoliajan loppu ei juuri tarjonnut kerrottavaa.

Toisen puoliajan alkuun sovittiin, että prässätään vastustajaa vahvemmin. Lonestar olikin päässyt antamaan lyhyitä maalipotkuja ja sitä kautta hyödyntämään nopeutta ja hyvää pelinrakentelua. Juuson, Ville K:n ja Tonin painostaessa kärjessä Teksasin (Lone Star State) poikien pasmat menivätkin selvästi sekaisin ja useampi harhasyöttö päätyi joko rajojen yli tai Teijolle keskikentälle. Näistä ei kuitenkaan riittävästi saatu kontrattua ja maalipaikat loistivat edelleen poissaolollaan.

Koska tilanteista ei muista enää oikein muuta kuin oman osallisuuden, voikin olla paikoillaan tiivistää kuvausta hetkeksi tajunnanvirtamaiseksi: Pallo ilmestyy jostain jalkoihin keskikentällä. Vapaata tilaa edessä. Jonkinlainen veto 25 metristä huonosta noja-asennosta jalkapöydällä, lähti hyvin alakulmaa kohti. Maalivahti varman oloisesti rätkähtää, sylkee metrin eteensä. VilleK ei aivan ehdi paikalle. Epäonnistumisen tunne kaivertaa mieltä.

Prässin tehokkuus laski mitä pidemmälle toista puoliaikaa mentiin. Ajoittain Lonestarin pelaajat alkuhässäkästä toivuttuaan purkivat prässiä todella hienosti pitkillä syötöillä maata pitkin. Ehkä noin 45 minuutin tienoilla Teijo prässäsi laitapakkia kovaa, jonka kyseinen pakki ratkaisi järkevästi juoksemalla ohi hätäisen purkupallon sijaan. Sama kaveri juoksikin sitten laitaa pitkin RADin päähän asti, josta näppärien syöttöjen jälkeen lähti matala keskitys maalille. Lonestarin Tuomas oli löytänyt vapaan paikan, josta varmalle sijoituksella 0-2. Ehkä tässä kohtaa parin päivän takainen Whisky-matsi alkoi näkyä, vaikka siinä ei aivan kaikkea likoon tarvinnutkaan laittaa.

E. Fiso puhalsi läpi ottelun varmalla otteella ja niin rikkeet kuin paitsiotkin tuntuivat menevän suunnilleen kohdilleen. RAD:in keskikentän jäädessä jalalla jälkeen myös taklaukset alkoivat olla myöhässä ja Teijo koppasi useampaan kertaan vikkeliä vastustajia jaloille. Tilastoihin ei ole päätynyt merkintää keltaisesta kortista, mutta kenties sellainen olisi ollut ansaittu. RAD FC:ssä ja sitä ennen FC Proffassa ajatusmaailma onkin yleensä ollut sellainen, että Teijo ja Ville K ottavat kortit muiden puolesta. Tosin tällä kaudella Ville K on sylkenyt maaleja siihen tahtiin, että kortit saattavat jäädä pelkästään Teijon huoleksi.

Muutamia minuutteja ennen loppuvihellystä Lonestar rikkoi poikittaiskuljetusta juoksulinjalle menemällä rikkeen arvoisesti, joka oli varsin hyvä juttu kun maahan kaatunut Teijo tuskin olisi jaksanut enää jatkaa juoksuaan. Pientä parranpärinää kuului vastustajan leiristä. Seuranneesta vaparista Laakso asettui pallon taakse ja pienen palaverin jälkeen muulinpotku lähti viuhuvasti olkapäänkorkuisena, otti kimmokkeen muurin laitimmaisesta miehestä ja suuntasi maalin kulmaa kohden. Maalivahti oli kuitenkin jo paikalla tuossa kulmassa, joten varmaotteinen torjunta oli tosiasia.

RAD FC antoi matsissa kaikkensa eikä asenteessa ollut moitittavaa. Lonestar onnistui kuitenkin tylsyttämään meidän aseet ja uusia ei tällä erää löydetty. Onnittelut laadukkaan pelin pelanneelle vastustajalle ja RADillä taas uutta matoa koukkuun toisena peräkkäisenä kahden pelin härkäviikkona Tinatuoppia vastaan Paavo Nurmi Games -viikolla.

RAD FC - FC Whisky 7 -1 (3 -1)
Juuso (kärki), Sauli (kärki), Teijo, Pasi (Lego) Jesse, Erik, Virsu, Nuutti, Ville K. Sauli, Laakso, Sami (mv)

Maalit: Juuso (Erik), Teijo (Juuso), Laakso (Virsu), Ville K (Laakso), Ville K (Juuso), Toni (Juuso), Ville K. (peippaili yksin).

Tällä kertaa Räimän kotiareenalla RADin miehistö oli tiivis ja vaihtomiehiä ainoastaan neljä kappaletta + vemppaosasto kannustusjoukoissa eli allekirjoittanut. Voisi ajatella, että on hienoa, kun edes yksi ominaisuus on samaa luokkaa kuin usealla maailmanluokan pelaajilla. Mutta kun ominaisuudet sattuvat olemaan Litmasen loukkaantumisherkkyys, Zlatanin ego, alkuperäisen Ronaldon uran lopun painoindeksi ja Tottin vuosikerta, ei niistä ominaisuuksista paljon joukkueelle ole apua. Mutta tällä kertaa se vapautti muihin tehtäviin ja tämä selkäsauna tuli osittain ikuistettua videolle. Nyt siis jokainen nappulaliigalainen (ja miksei vanhempikin) pääsee seuraamaan videolta kuinka Pubiliigan sankarit, kuten Ville K ja Teijo, palloa pyörittävät.

Jos aikaisemmin maalit ovat olleet kortilla, niin nyt RADin ketsuppipullo avautui purskahtaen. Vastassa oli täysin kuriton FC Whisky, jota vastaan maalintekopaikkoja luotiin kirjaimellisesti liukuhihnalta. Läheskään jokaisen kuvaamiseen ei internetin virtuaalievyt edes riittäisi, joten tsiigatkaa videot alla. Kuvaavaa oli, että saapuessani Laakson kanssa samaan aikaan paikalle muutaman minuutin myöhässä oli lukemat jo 2-1 taululla. Juuso oli aloittanut maali-iloittelun Erikin nerokkaasta sivurajaheitosta. Saapuessani paikalle Teijo (Juuson huikeasta volley-syötöstä) tykitti 2-1 tauluun. Maalipaikkoja tuli kuitenkin molemmin puolin ja Sami joutui tekemään pari kovaa vastaantuloa, joka pakotti vastustaja kärjet hätäisin räkäisyihin tai muutoin pallo blokattiin pois. Sami oli aina paikalla, kun sitä kaivattiin. Toisaalta Whiskyn mokke onnistui tekemään myöskin monta huikeaa torjuntaa. 3-1 maali oli silkkaa magiikkaa. Virsu lähtee vahvaan nousuun topparin tontilta, lainaa välillä Saulille, joka antaa seinäsyötöllä takaisin Virsulle, joka pamauttaa pommin. Mokke torjuu vaivoin, mutta ensimmäisenä palloon ehtii Laakso, joka tykittää sivuverkon kaarelle. Mahtava potkutekniikka. Mainittakoon muuten Erik, joka välillä dominoi puolustuspäätä ja hyökkäysten avauksia mestarillisella otteella. Ensimmäinen erä päättyi 3-1 RADin vahvaan johtoasemaan.

Toiselle puoliajalle manageri-Teijo antoi ohjeistuksen: Pidetään palloa, jolloin vastustaja ei pääse hyökkäämään. Tämä olikin loistava ohje, jota toteutettiin kirjaimellisesti. Vastustajalle ei montaa laukausta kohti maalia tullut, ja pari pahempaa paikkaa Sami hoiti esimerkillisesti vastaantuloilla. Toisessa päässä (mokke aurinkoa vasten) tilanteita syntyi ja paljon maalit tulivat kutakuinkin seuraavasti: Ville tykitti upean vedon Laakson syötöstä (ks. video), Ville taituroi maaliviivalta Juuson vedon (ks. video), Toni tykitti kaamean pommin Juuson upeasta kantapääkikasta (olisinpa saanut videolle) ja lopuksi Ville K. kikkaili kuudentoista rajalla ja tykitti hattutempun täyteen. Myös Pasikin pääsi maalipaikoille, mutta veto hiuksen hienosti ohi maalin (ks. video). Teijo pääsi pukkaamaan kulmasta, samoin Ville K. (ks. video), ja taisi Ville päästä pukkaamaan Teijon kierteisestä vaparistakin, mutta nämä eivät tuottaneet jackpottia.

Kuriton Whisky oli RADille helppo vastus. Toivottavasti maalit tuovat hyvää itseluottamusta ja tsemppiä seuraaviin otteluihin. Man of the Match ilman RADin oluita (remppatauko) menee Villelle ja hattutempulle. Voitto-oluet sitten perjantaina 1.7. kun RADBAR on taas auki. Matsi oli varsin puhdas ja vapaa koiruuksista. Lisäksi tuomari puhalsi tilanteet hyvin, paitsioita nyt lukuunottamatta, mutta ne nyt on aina niin vaikeita viheltää. Ja Toni ei koskenut kädellä palloa. Eihän.

Ja lopuksi Pasin paikka.

RAD FC - CCCP 3 -1 (2 -0)
Kokoonpano: Sami, Juuso, Jesse, Nuutti, Erik, Laakso, Ville K., Pasi (Lego), Teijo,  Veikko, Klaani, Sauli (eihän kukaan jäänyt mainitsematta, yht. neljä vaihdossa)

Jälleen kerran upea, aurinkoinen kesäkeli toivotti tervetulleeksi pubiliigan gladiaattorit Räimän kivikovalle dyynille. Kyseessä oli todellinen paikallisottelu, kahden Turun oluen ystäväin suosikkipaikan, Cosmic Comic Cafen (CCCP, myöh. neukut) ja RAD FC:n välillä. Neukut olivat liikkeellä valtavavan suurella rosterilla isoja atleetteja, mieleen tuli lähinnä Rocky IV. RADin kokoonpano oli yksi kauden pienimmistä. Kaiken tämän lisäksi Veikon jalka oli lähinnä day-to-day-tasoisessa kunnossa viikon takaisesta sukille potkimisen seurauksena. Alkulämmittely otettiinkin lähinnä painamalla auton penkinlämmitin maksimille. Siksi oli tärkeä panostaa mentaalisiin harjoitteisiin. Veikko psyykkasi Klaania: Syötän tänään sun maalin. Manageri-Teijo antoi ohjeen Veikolle: vedä lyhyttä vaihtoa, kun jalka ei kestä. Tuumasta toimeen.

Alku lähti RADin terävällä liikkeellä heti aloituksesta. Ensimmäinen hyökkäys ei tuottanut tulosta. Purun jälkeen pallo pelattiin Teijon (?) toimesta vasemmalle laidalle Jesselle, joka peippaili aikansa imien vastustajan puolustajat itseensä. Apuun tuli Veikko, jolle Jesse antoi täydellisen syötön. Valitettavasti vastaanotossa oikeasta pohjeesta kuului poks, mutta pallo oli hallussa. Klaani seisoi täysin yksin noin pilkun kohdalla, jolle Veikon pallo sai toimitettua. Tämän tason pelimies ei parempaa paikkaa tarvitse. Pallo haltuun ja hallittu, upea veto ja verkot tötterölle. Mahtava alku RADiltä! Ja Veikko linkuttaa pohje hajalla vaihtoon lopullisesti.

Tämän jälkeen atleettiset neukut antoivat kovaa painetta. Vaihtoihin mentiin spurtaten (käsittämätöntä tällä tasolla!). Pari paikkaa neukut myös saivat aikaiseksi, mutta viimeistään RADin upeasti pelanneen mv-Samin oikea-aikaiset vastaantulot estivät maalin. Mainittakoon, että ensimmäisen erän RAD pelasi vasta-aurinkoon. Sitten tapahtui taas jotain maagista. Ville K. taisteli pallon oikealla laidalla ja avasi upean vastahyökkäyksen laidalla patsasteelle Klaanille. Tämä peippasi vastustajan ja näki upeaa nousua tekevän Laakson, antoi vasemmalla juurikin oikein kiertyvän vapauttavan syötön vaikeasti hallittavissa olevalla kentällä. Laakso oli yksin maalivahtia vastaan, mutta haltuunotto, eteneminen ja viimeistely alakulmaan olivat todella jäätäviä. Kertakaikkisen upea maali, kuin oppikirjasta huippupelaajien toimesta.

Ja tämän jälkeen neukut ottivatkin vahvan otteen, luoden muutaman paikan. RADin miehistö tippui liian alas, karvaus ei ollut riittävää ja etäisyydet omien välillä nousi liian suuriksi. Yhden tilanteen Sami pelasti oikea-aikaisella vastaantulolla ja hyökkääjän vaihtoehdoksi jäi vetää hätyrit kohti Samin parasta kaveria, tolppaa. Tämän lähemmäksi maalia ei RADin vastustaja ensimmäisellä puoliajalla päässyt.

Toisellle puoliajalle järjestäydittiin uudelleen ja nostettiin hieman karvausta (ei kuitenkaan ideaalitasolle). Tämän seurauksena RAD voitti enemmän ykköspalloja. Erityisesti Teijo kunnostautui pitkällä varrellaan pääpallojen voittamiseen toisella puoliajalla. Yksi maalipotkun jälkeinen pääpallo tuli Villen voittamana Klaanille, joka peippaili upeasti itsensä vapaasti, laittoi pelivälineen takaisin oikeaan laitaan Villelle, joka tykitti käsittämättömällä voimalla pallon takanurkkaan. Taas upea maali ja RAD kolme-muna johtoon.

Tämän jälkeen peli avautui molempiin päihin ja neukut jatkoivat prässiä. Edelleen Sami tuli upeasti vastaan pelastaen hyvän vastustajan tilanteen. Kova neukkujen prässi tuotti kuitenkin tulosta. Pallo oli saatu varmasti Teijon haltuun, jota kohtaan tuli kahden pelaajan prässi. Pienet peippailut, mutta vierestä ei löynyt yhtään vapaata pelaajaa. Paineessa pomppiva syöttö omalle molkelle keskelle maalia. Salmaakin nopeampi prässääjä pääsi kuitenkin blokkaamaan flipperipurun ja sai lirutettua pallon RADin maaliin. Omituista kyllä, maalia ei liiemmälti juhlittu. Tämän jälkeen alkoi muutaman minuutin lamaannus RADin puolelta, mutta neukut eivät onnistuneet käyttämään etsikkoaikaansa hyväksi. Sami ja alas laskeutunut Teijo pystyivät purkamaan pahimmat tilanteet.

Pelin loppupuolella neukkujen painostuksesta huolimatta RAD onnistui luomaan hyviä paikkoja. Klaani onnistui tykittämään roikkupallon aurinkoa vasten haparoineen mokken edestä rintapotkulla hieman yli maalin. Laakso karvasi upeasti vasemmalla laidalla, mutta ei saanut sohittua palloa maaliin, mokke onnistui häiritsemään olkapäällään juuri riittävästi. Sokerina pohjalla Sauli tykitti Lampard-2010-maisen pommin ylärimaan, joka vaihtopenkiltä katsottaessa tippui selkeästi maaliviivan sisäpuolelle. Tuomarilla ei ollut samat kiikarit silmillä selkeästä ohjeistuksesta huolimatta. Ville pääsi vielä puskemaan, mutta ei maalia.

Kertakaikkisen upea ja uhrautuva peli koko joukkueelta. Jokainen RADin pelaaja voi katsella ylpeänä peiliin tänä iltana. Pelin jälkeen Pasi tunnusti, että kuvitteli pelin loppuneen  2-1, koska oli ensimmäisen maalin aikana vielä pukkarissa. Klaanille ansaitusti tehojen 1+2 jälkeen MotM-palkinto, jonka nauttimisesta auttoivat Teijo ja Veikko (omine pirtelöineen toki). Crossroads maistui jumalten nektaarilta karvaiden tappioiden jälkeen.

Lopuksi muutama arvonanto niille, joille se kuuluu. CCCP pelasi kovaa, mutta otti RADin pelin ilman itkemistä vastaan ja antoi samalla mitalla takaisin. Sikailua ei ollut kuin vahingossa pallontavoittelutilanteessa. Hieno joukkue, kertakaikkiaan. Myös tuomari hoiti hommansa upeasti, vaikka lähti muutaman kerran turhaan vaihtopenkin huuteluun mukaan.

Veikon pelit on pelattu vähään aikaan, ja Griezman teki maalin. Omat maalivedot 1-0 tappiolla kahteen suuntaan. Ruuti on märkää kuin RADin kärjessä. Kolme pongoa ja herkullinen olut ovat kuitenkin kuin balsamia haavoille. Radbar menee kiinni 18-29.6. ajaksi, mutta kaikki hanat ovat täynnä 30.6. alkaen.

Veikko, kolmannessa persoonassa.

RAD FC - Old Smuggler 0 -1 (0 - 0)
Kokoonpano: Sami (mv), Virtsu, VilleK, Nuutti, Juuso, Aki, Laakso, Erik, Teijo, PasiA, Jaakko, Toni, Sauli, Veikko
(Nyt tulee pikainen raportti, parannellaan ja tarkennetaan, jos jaksetaan; ehkä ei jakseta)

Viime viikon helteiden jälkeen palattiin takaisin perinteisempään koleaan (mutta aurinkoiseen) juhannussäähän kotistaadiumille Räimän aavikolle. RAD-jengiä saatiin kokoon varsin kohtuullisesti, mutta niin olivat saaneet salakuljettajatkin valkoisissa paidoissaan. Arvonta meni hyvin Teijon arvatessa oikein tuomarin pillin ja RAD aloitti varjossa, salakuljettajien kärvistellessä auringonsäteiden kanssa. Ottelun kulku oli jokseenkin päinvastainen useimpiin aikaisempiin RADin matseihin verrattuna. Vastustaja painoi ja loi paikkoja, mutta RAD rimpuili. Mitä ihmettä on oikein tapahtunut viime aikojen hyvälle otteelle? No vastustajalle täytyy antaa tunnustus: liike oli hyvää, ja hansolot pelasivat joukkueena. Samaa ei voinut ottelun alussa sanoa RADin pelaamisesta. Etäisyydet pelaajien välillä kasvoivat pitkiksi ja palloa ei pelattu (eikä voitu pelata) kaverille viereen. Osasyynä tähän oli myös Smugglerssien kova karvaus, miestä oli iholla koko ajan. Erityisesti vastustaja onnistui luomaan useita vaarallisen oloisia puskupaikkoja, mutta varsin tuloksetta. Muut paikat jäivät lähinnä kaukolaukauksiksi, kiitos RADin hyvin pelanneeen puolustuksen. RADin yritykset ensimmäisellä puoliskolla jäivät varsin vaisuiksi; pari vedonomaista paikkaa ja Veikon löysä roikku mokkelle, joka joutui pelaamaan aurinkoa vasten. Pari kertaa pallo saatiin boksin tuntumaan, mutta lihamuuri esti vaarallisten maalipaikkojen syntymisen. Puoliaikaa väritti muutama kova pallontavoittelutilanne, joissa sukat saivat kyytiä nappiksista puolin ja toisin. Tosin salakuljettajien mielestä sikailua tapahtui vain vastustajan puolesta ja tästä oltiin innokkaita huomauttamaan ja joka pelitilanteen jälkeen väännettiin "pakolliset" itkut. Erityisesti koko ottelun ajan itkemisessä kunnostautui sangen taitatava valkopaita #5, joka osasi lisäksi kaikki rottamaiset jälkipotkut jaloille, mutta järjesti aina shown  ja itkuraivarit, jos hänen hipiäänsä vahingossa joku sattui raapaiseemn. "Sama mies" -huudot kaikuivat, kun Teijo ehti keskikentällä pallontavoittelutilanteissa aina paikalle ja samalla leimautui vastustajan silmätikuksi. Ja tämä itkuvirsi jatkui koko matsin. Samaan aikaan annettiin Teijolle kenkulia ja polvea edestä ja takaa. Puoliaika päättyi maalittomana. Tuomarin homma oli helppoa, kun löytyi niin paljon neuvojia.

Toinen puoliaika alkoi sähäkästi RADin toimesta. Teijo peippaili keskeltä, lainasi Veikolle, sai pallon takaisin ja jatkoi Jaakolle, joka keskitti maalille. Valitettavasti pallo ei löytänyt oikeata osoitetta, mutta näin pitäisi enemmänkin peliä rakentaa. Valitettavasti seuraavat kymmenisen minuuttia ei mennyt näin sähäkästi, vaan käsikirjoitus jatkui entiseen tapaan: Smugglers painoi, itki tuomarille antaen ohjeita/näkemyksiään tilanteessa ja loi muutaman paikan. Ja lopulta tämä taktiitkka tuotti tulosta. Pallo pelattiin boksiin, josta päästiin laukaisemaan, Juuso oli ottamassa päineen vetoa vastaan ennen Samia, mutta Teijo ehti blokata pallon; valitettavasti blokkaus kimposi omaan maaliin. Joku voisi sanoa, että vetäjällä oli tuuria, mutta hyvä tuuri ansaitaan työnteolla, juuri niin kuin Smugglersit olivat tehneetkin. Omituista kyllä, pikkuhiljaa maalin jälkeen ote kääntui RADille. Suurin syy tälle oli se, että saatiin pidettyä pallo maassa ja syötettyä omille. Pakit nousivat enemmän, tästä mainintana Juuson, Virtsun ja Villen nousut. Nuutti nosti pelitasoa merkittävästi menemällä kovaa tilanteisiin ja ryöstämällä palloja. Siinä missä keskikenttä oli aikaisemmin hävinnyt kaksi kaksinkamppailua kolmesta, kääntyi suhde toiseen suuntaan. Välillä peliä pyöritettiin Barcamaisella mestarillisuudella. Myös muutama kaukoveto saatiin aikaiseksi. Sukille potkiminen jatkui entiseen tahtiin puolin ja toisin, samoin Smugglersien itkuvirsi, erityisesti numeron #5 osalta. Jossain vaiheessa Teijo onnistui saamaan ansaitun keltaisen. Tosin lappuja olisi voinut jakaa enemmänkin, erityisesti lapsellisesta suunsoitosta. Kerran yksi valkopaitapakki potkaisi pahan roikun RADin maalia päin, joka oli aurinkoa vasten varmasti erittäin vaikea nähdä; Samin onneksi mokken toiseksi paras kaveri tolpan jälkeen eli poikkipuu tuli apuun. Turhaa niitä ohimeneviä on torjua. Aivan ottelun lopussa Toni antoi pitkän sivurajaheiton, Virtsu esti mokken näkyvyyden upeasti ja pallo löysi vapaana olleen Teijon päähän, joka puski upeasti, mutta ylärimaan. Se oli upeampi kuin maali. Mutta ei auta, tappion karvas kalkki jäi käteen tälläkin kertaa. Tällä kertaa tosin vastustaja ansaitsi voiton peliesityksellään. Siihen peilaten joutavan suunsoiton voisi jättää väliin ja antaa tulosten puhua.

Ottelusta tuli mieleen deja vu yli kymmenen vuoden takaa, jolloin legendaarinen Leirisola tuomitsi Real Beersin kotiottelua vesilaitoksen kentällä. Tiukkoja pallontavoittelutilanteita oli paljon, erityisesti Realin topparin Sakun ja vastustajan isokokoisen hyökkääjän välillä. Hyökkääjä sikaili minkä ehti, mutta jäi pallontavoittelussa kakkoseksi. Tilanteisiin tultiin kovaa, ja muutaman kahakan jälkeen Sakun molemmat polvet vuosivat verta, mutta valituksen sanaakaan ei tullut, toisin kuin vastustajalta, joka itki illan ottelun #5 tapaan joka tilanteen jälkeen. Jossain vaiheessa Leirisolan hermot meni joutavaan valitukseen ja hän piti erittäin kovalla äänellä puhuttelun hyökkäjälle: "Jalkapallo on miesten peli. Jos et sitä kestä, mene harrastamaan vaikka kuviokelluntaa". Itse häpeäisin, jos saisin tällaisen puhuttelun managerilta, mutta että tuomarilta. Annetaan tuomarin puhaltaa, kunnioitetaan vastustajaa ja pelataan futista.

Veikko

Epilogina voitaneen mainita, että Old Smugglerin jo mainettu niittänyt #5 kunnostautui myös ensiminuuteilla rapatessaan takaapäin pohkeeseen RADin saadessa kulman. Vierasjoukkueen filmaushuutojen säestämänä syypää totesi sen olleen vaan pieni "hipsu". Ei se nyt vielä viikkoakaan myöhemmin ihan siltä tunnu, kun liikuntahetket EM-kisojen lomassa (jääkaappi-sohva-harjoitus) tuntuvat varsin vaivalloisilta. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että sen verran tuli myös pelin kuluessa annettua vieraille kopautuksia, että niiden saamisesta ei voi varsinaisesti valittaa. Muna vaiko kana, se on sitten eri asia.

/ Teijo

Matkis - RAD FC 1- 0 (0 -0)

Miehistö: Sami (mv) Virtsu (p), Pasi V. (p), Jesse, Juuso, Laakso, Sauli, Toni, Veikko, Jaakko, VilleK, Nuutti, Teijo

Viime viikon kotipeli jäi väliin, koska manageri katsoi parhaimmaksi vetää 90 minuutin treenit, varsinkin kulmien harjoittelu oli katsottu tarpeelliseksi. Uskoa täynnä RADin jengi suunnisti päättäväisesti kohti kumpuilevaa Matkiksen kotiviheriötä Mietoisiin, tuohon salaperäiseen kylään Turun ja Kustavin välillä. Lisäksi allekirjoittanutta valistettiin arvailulla, että se ihmeellinen nimi ravintolalla Kustavintien varrella Mietoisissa tulisi kylien nimistä Turku-Mietoinen-Kustavi (TuMiKuu), mene ja tiedä. Keli oli lomailijalle mitä upein: lämpömittari viiletti vahvasti hellelukemissa, parhaimmillaan iltapäivällä jopa lähellä kolmeakymmentä astetta. Futiksen pelaamiseen korkea lämpö asetti haasteita, mutta Aurajoen Aurinkokuningasta (keliin sopiva lempinimi) mukaillen If you can't stand the heat, stay out off the pitch.

RADilla oli vahva vaihtopenkki ja vaihtorinki toimi ottelun alusta asti sujuvasti. Se näkyi myös kentällä: painetta saatiin aikaiseksi koko ajan vastustajan maalille. Vaihtoruletti pyöri ja Matkiksen pakkilinja puuskutti. Moni hyökkäys päätyi tosin maalipotkuksi. Pelin luonne lähes koko 60 minuuttia olikin seuraava: Matkis avasi pitkällä, RADin pakkilinja korjasi pallon kuin kypsän marjan (erityisesti Pasi Virtsu ja Jesse loistivat varmoilla otteilla) ja RAD aloitti hyökkäyksen. Valitettavasti supervaarallisia paikkoja RAD loi liian vähän, vedot lähti liian kaukaa tai sitten viimeinen syöttö oli liikaa. Esimerkiksi Juuso pääsi pujottelemaan boksiin, syötti Veikolle, joka ei onnistunut ottamaan pakin edessä haltuun, ja lopuksi pallo kimpoili pois puolustusalueelta. Toni sai pari kaukovetoa aikaiseksi ja hyvää painetta. Pari läheltä piti tilannetta tuli, mutta ei valmista. Mielenkiintoisen lisän peliin antoi tuomari, joka tuskin onnistui viheltämään edes neljäsosaa paitsioista oikein, joista kärsimään joutui ennen kaikkea RAD FC. Ehkäpä RAD pelaajien räjähtävä lähtönopeus oli yksinkertaisesti liikaa tuomarille illan helteessä. Toisaalta Matkiksen pelaajien sukat olivat ajoittain koetuksella pallontavoittelutilanteissa (tahattomasti), joista tuomari etunäkökohtaan vedoten ei vaivautunut puhaltelemaan. Jos pallon sattui saamaan haltuun hyökkäysalueella, tuli aina mäen takaa piilosta ylimääräinen pakki sotkemaan hienoa hyökkäystä. Vastustajan heikot hyökkäykset hoidettiin viimeistään Samin toimesta. Ensimmäinen puoliaika päättyi maalittomaan 0-0 tulokseen.

Toinen puoliaika oli pitkälti ensimmäisen puoliajan toisinto. Painetta ja vetoja saatiin aikaiseksi, mutta ei maalia. Varsinkin kulmapotkuja tuli toisellakin puoliajalla runsaasti vastustajan päätyyn. Yhden harvoista kulmista aiheutti kuitenkin kentälle draamaa: kulmatilanteessa Teijo taisteli titaanin lailla Matkiksen sankarin kanssa, joka sai Teijon onkin osan hiertämään vastustajan korvantaustaan vekin. No tästähän riemu syntyi. Kauhealla itkulla ja marinalla iso mies juoksee vaihtoon ja jälkitilanteessa Matkiksen hopeakettu iskee kyynärpäällä VilleK:n kanveesiin, kuin kuolevan joutsenen. Selvä punainen, mutta harmaahapsi jatkoi peliä vain keltainen alla. Eikä aikaakaan kun sama kaveri potki Teijon jaloille härskisti suoraan tuomarin edessä. Mutta tästäkin vain puhuttelu. Ilmeisesti punakortti oli unohtunut hansikaslokeroon. Draaman jälkeen peli jatkuu entisellä uomalla. Toni saa vedon tai pari, muutama muukin yritys oli. Jossain vaiheessa kulman jälkeen Matkis pääsee vastaiskuun oikealta laidalta. Veto ohjautuu tarkasti takakulmalle, jossa jolkottelee Matkiksen pelaaja noin kilometrin paitsiossa ja tuikkaa pallon maaliin. Tuomari pitää vihellyslinjansa ja puhaltaa pallon keskialoitukseen. Koskahan saataisiin futikseen videopaitsiotarkistukset? RAD jatkoi peliä vanhaan malliin, painetta maalille. Sauli onnistui saamaan kulmista noin kolme kertaa maalintekopaikan. Kerran Veikko onnistui saamaan vapaan paikan, mutta veto oli heikko ja päin mokkea, joka torjui sivulle. Sauli kävi kenkäsemässä pallon pienestä kulmasta, mutta ei taaskaan maaliin. Loppuun saatiin pari mallikasta kuviota, mutta ei maalia. Tappion karvas kalkki oli tosiasia, mikä pitää huuhtoa  pois mielestä ainakin parilla IPAlla. 

Kuten Mestareiden finaalin jälkeen Rauman Lukon fanaattinen kannattaja Löysä-Lasse/L-Dog tokaisi: ero hyvin pelaamisen ja voittamisen välillä on valtava. Lause tiivistää hyvin illan RAD-suorituksen. VilleK teki kuulemma hattutempun, mutta se taisi tapahtua ennen peliä, kun sitä ei aikakirjoihin kirjattu. Sohvan kuiskaamat "mestaruus"-huudot alkavat vaimeta.