Matkis - RAD FC 1- 0 (0 -0)

Miehistö: Sami (mv) Virtsu (p), Pasi V. (p), Jesse, Juuso, Laakso, Sauli, Toni, Veikko, Jaakko, VilleK, Nuutti, Teijo

Viime viikon kotipeli jäi väliin, koska manageri katsoi parhaimmaksi vetää 90 minuutin treenit, varsinkin kulmien harjoittelu oli katsottu tarpeelliseksi. Uskoa täynnä RADin jengi suunnisti päättäväisesti kohti kumpuilevaa Matkiksen kotiviheriötä Mietoisiin, tuohon salaperäiseen kylään Turun ja Kustavin välillä. Lisäksi allekirjoittanutta valistettiin arvailulla, että se ihmeellinen nimi ravintolalla Kustavintien varrella Mietoisissa tulisi kylien nimistä Turku-Mietoinen-Kustavi (TuMiKuu), mene ja tiedä. Keli oli lomailijalle mitä upein: lämpömittari viiletti vahvasti hellelukemissa, parhaimmillaan iltapäivällä jopa lähellä kolmeakymmentä astetta. Futiksen pelaamiseen korkea lämpö asetti haasteita, mutta Aurajoen Aurinkokuningasta (keliin sopiva lempinimi) mukaillen If you can't stand the heat, stay out off the pitch.

RADilla oli vahva vaihtopenkki ja vaihtorinki toimi ottelun alusta asti sujuvasti. Se näkyi myös kentällä: painetta saatiin aikaiseksi koko ajan vastustajan maalille. Vaihtoruletti pyöri ja Matkiksen pakkilinja puuskutti. Moni hyökkäys päätyi tosin maalipotkuksi. Pelin luonne lähes koko 60 minuuttia olikin seuraava: Matkis avasi pitkällä, RADin pakkilinja korjasi pallon kuin kypsän marjan (erityisesti Pasi Virtsu ja Jesse loistivat varmoilla otteilla) ja RAD aloitti hyökkäyksen. Valitettavasti supervaarallisia paikkoja RAD loi liian vähän, vedot lähti liian kaukaa tai sitten viimeinen syöttö oli liikaa. Esimerkiksi Juuso pääsi pujottelemaan boksiin, syötti Veikolle, joka ei onnistunut ottamaan pakin edessä haltuun, ja lopuksi pallo kimpoili pois puolustusalueelta. Toni sai pari kaukovetoa aikaiseksi ja hyvää painetta. Pari läheltä piti tilannetta tuli, mutta ei valmista. Mielenkiintoisen lisän peliin antoi tuomari, joka tuskin onnistui viheltämään edes neljäsosaa paitsioista oikein, joista kärsimään joutui ennen kaikkea RAD FC. Ehkäpä RAD pelaajien räjähtävä lähtönopeus oli yksinkertaisesti liikaa tuomarille illan helteessä. Toisaalta Matkiksen pelaajien sukat olivat ajoittain koetuksella pallontavoittelutilanteissa (tahattomasti), joista tuomari etunäkökohtaan vedoten ei vaivautunut puhaltelemaan. Jos pallon sattui saamaan haltuun hyökkäysalueella, tuli aina mäen takaa piilosta ylimääräinen pakki sotkemaan hienoa hyökkäystä. Vastustajan heikot hyökkäykset hoidettiin viimeistään Samin toimesta. Ensimmäinen puoliaika päättyi maalittomaan 0-0 tulokseen.

Toinen puoliaika oli pitkälti ensimmäisen puoliajan toisinto. Painetta ja vetoja saatiin aikaiseksi, mutta ei maalia. Varsinkin kulmapotkuja tuli toisellakin puoliajalla runsaasti vastustajan päätyyn. Yhden harvoista kulmista aiheutti kuitenkin kentälle draamaa: kulmatilanteessa Teijo taisteli titaanin lailla Matkiksen sankarin kanssa, joka sai Teijon onkin osan hiertämään vastustajan korvantaustaan vekin. No tästähän riemu syntyi. Kauhealla itkulla ja marinalla iso mies juoksee vaihtoon ja jälkitilanteessa Matkiksen hopeakettu iskee kyynärpäällä VilleK:n kanveesiin, kuin kuolevan joutsenen. Selvä punainen, mutta harmaahapsi jatkoi peliä vain keltainen alla. Eikä aikaakaan kun sama kaveri potki Teijon jaloille härskisti suoraan tuomarin edessä. Mutta tästäkin vain puhuttelu. Ilmeisesti punakortti oli unohtunut hansikaslokeroon. Draaman jälkeen peli jatkuu entisellä uomalla. Toni saa vedon tai pari, muutama muukin yritys oli. Jossain vaiheessa kulman jälkeen Matkis pääsee vastaiskuun oikealta laidalta. Veto ohjautuu tarkasti takakulmalle, jossa jolkottelee Matkiksen pelaaja noin kilometrin paitsiossa ja tuikkaa pallon maaliin. Tuomari pitää vihellyslinjansa ja puhaltaa pallon keskialoitukseen. Koskahan saataisiin futikseen videopaitsiotarkistukset? RAD jatkoi peliä vanhaan malliin, painetta maalille. Sauli onnistui saamaan kulmista noin kolme kertaa maalintekopaikan. Kerran Veikko onnistui saamaan vapaan paikan, mutta veto oli heikko ja päin mokkea, joka torjui sivulle. Sauli kävi kenkäsemässä pallon pienestä kulmasta, mutta ei taaskaan maaliin. Loppuun saatiin pari mallikasta kuviota, mutta ei maalia. Tappion karvas kalkki oli tosiasia, mikä pitää huuhtoa  pois mielestä ainakin parilla IPAlla. 

Kuten Mestareiden finaalin jälkeen Rauman Lukon fanaattinen kannattaja Löysä-Lasse/L-Dog tokaisi: ero hyvin pelaamisen ja voittamisen välillä on valtava. Lause tiivistää hyvin illan RAD-suorituksen. VilleK teki kuulemma hattutempun, mutta se taisi tapahtua ennen peliä, kun sitä ei aikakirjoihin kirjattu. Sohvan kuiskaamat "mestaruus"-huudot alkavat vaimeta.