RAD FC - Old Smuggler 0 -1 (0 - 0)
Kokoonpano: Sami (mv), Virtsu, VilleK, Nuutti, Juuso, Aki, Laakso, Erik, Teijo, PasiA, Jaakko, Toni, Sauli, Veikko
(Nyt tulee pikainen raportti, parannellaan ja tarkennetaan, jos jaksetaan; ehkä ei jakseta)

Viime viikon helteiden jälkeen palattiin takaisin perinteisempään koleaan (mutta aurinkoiseen) juhannussäähän kotistaadiumille Räimän aavikolle. RAD-jengiä saatiin kokoon varsin kohtuullisesti, mutta niin olivat saaneet salakuljettajatkin valkoisissa paidoissaan. Arvonta meni hyvin Teijon arvatessa oikein tuomarin pillin ja RAD aloitti varjossa, salakuljettajien kärvistellessä auringonsäteiden kanssa. Ottelun kulku oli jokseenkin päinvastainen useimpiin aikaisempiin RADin matseihin verrattuna. Vastustaja painoi ja loi paikkoja, mutta RAD rimpuili. Mitä ihmettä on oikein tapahtunut viime aikojen hyvälle otteelle? No vastustajalle täytyy antaa tunnustus: liike oli hyvää, ja hansolot pelasivat joukkueena. Samaa ei voinut ottelun alussa sanoa RADin pelaamisesta. Etäisyydet pelaajien välillä kasvoivat pitkiksi ja palloa ei pelattu (eikä voitu pelata) kaverille viereen. Osasyynä tähän oli myös Smugglerssien kova karvaus, miestä oli iholla koko ajan. Erityisesti vastustaja onnistui luomaan useita vaarallisen oloisia puskupaikkoja, mutta varsin tuloksetta. Muut paikat jäivät lähinnä kaukolaukauksiksi, kiitos RADin hyvin pelanneeen puolustuksen. RADin yritykset ensimmäisellä puoliskolla jäivät varsin vaisuiksi; pari vedonomaista paikkaa ja Veikon löysä roikku mokkelle, joka joutui pelaamaan aurinkoa vasten. Pari kertaa pallo saatiin boksin tuntumaan, mutta lihamuuri esti vaarallisten maalipaikkojen syntymisen. Puoliaikaa väritti muutama kova pallontavoittelutilanne, joissa sukat saivat kyytiä nappiksista puolin ja toisin. Tosin salakuljettajien mielestä sikailua tapahtui vain vastustajan puolesta ja tästä oltiin innokkaita huomauttamaan ja joka pelitilanteen jälkeen väännettiin "pakolliset" itkut. Erityisesti koko ottelun ajan itkemisessä kunnostautui sangen taitatava valkopaita #5, joka osasi lisäksi kaikki rottamaiset jälkipotkut jaloille, mutta järjesti aina shown  ja itkuraivarit, jos hänen hipiäänsä vahingossa joku sattui raapaiseemn. "Sama mies" -huudot kaikuivat, kun Teijo ehti keskikentällä pallontavoittelutilanteissa aina paikalle ja samalla leimautui vastustajan silmätikuksi. Ja tämä itkuvirsi jatkui koko matsin. Samaan aikaan annettiin Teijolle kenkulia ja polvea edestä ja takaa. Puoliaika päättyi maalittomana. Tuomarin homma oli helppoa, kun löytyi niin paljon neuvojia.

Toinen puoliaika alkoi sähäkästi RADin toimesta. Teijo peippaili keskeltä, lainasi Veikolle, sai pallon takaisin ja jatkoi Jaakolle, joka keskitti maalille. Valitettavasti pallo ei löytänyt oikeata osoitetta, mutta näin pitäisi enemmänkin peliä rakentaa. Valitettavasti seuraavat kymmenisen minuuttia ei mennyt näin sähäkästi, vaan käsikirjoitus jatkui entiseen tapaan: Smugglers painoi, itki tuomarille antaen ohjeita/näkemyksiään tilanteessa ja loi muutaman paikan. Ja lopulta tämä taktiitkka tuotti tulosta. Pallo pelattiin boksiin, josta päästiin laukaisemaan, Juuso oli ottamassa päineen vetoa vastaan ennen Samia, mutta Teijo ehti blokata pallon; valitettavasti blokkaus kimposi omaan maaliin. Joku voisi sanoa, että vetäjällä oli tuuria, mutta hyvä tuuri ansaitaan työnteolla, juuri niin kuin Smugglersit olivat tehneetkin. Omituista kyllä, pikkuhiljaa maalin jälkeen ote kääntui RADille. Suurin syy tälle oli se, että saatiin pidettyä pallo maassa ja syötettyä omille. Pakit nousivat enemmän, tästä mainintana Juuson, Virtsun ja Villen nousut. Nuutti nosti pelitasoa merkittävästi menemällä kovaa tilanteisiin ja ryöstämällä palloja. Siinä missä keskikenttä oli aikaisemmin hävinnyt kaksi kaksinkamppailua kolmesta, kääntyi suhde toiseen suuntaan. Välillä peliä pyöritettiin Barcamaisella mestarillisuudella. Myös muutama kaukoveto saatiin aikaiseksi. Sukille potkiminen jatkui entiseen tahtiin puolin ja toisin, samoin Smugglersien itkuvirsi, erityisesti numeron #5 osalta. Jossain vaiheessa Teijo onnistui saamaan ansaitun keltaisen. Tosin lappuja olisi voinut jakaa enemmänkin, erityisesti lapsellisesta suunsoitosta. Kerran yksi valkopaitapakki potkaisi pahan roikun RADin maalia päin, joka oli aurinkoa vasten varmasti erittäin vaikea nähdä; Samin onneksi mokken toiseksi paras kaveri tolpan jälkeen eli poikkipuu tuli apuun. Turhaa niitä ohimeneviä on torjua. Aivan ottelun lopussa Toni antoi pitkän sivurajaheiton, Virtsu esti mokken näkyvyyden upeasti ja pallo löysi vapaana olleen Teijon päähän, joka puski upeasti, mutta ylärimaan. Se oli upeampi kuin maali. Mutta ei auta, tappion karvas kalkki jäi käteen tälläkin kertaa. Tällä kertaa tosin vastustaja ansaitsi voiton peliesityksellään. Siihen peilaten joutavan suunsoiton voisi jättää väliin ja antaa tulosten puhua.

Ottelusta tuli mieleen deja vu yli kymmenen vuoden takaa, jolloin legendaarinen Leirisola tuomitsi Real Beersin kotiottelua vesilaitoksen kentällä. Tiukkoja pallontavoittelutilanteita oli paljon, erityisesti Realin topparin Sakun ja vastustajan isokokoisen hyökkääjän välillä. Hyökkääjä sikaili minkä ehti, mutta jäi pallontavoittelussa kakkoseksi. Tilanteisiin tultiin kovaa, ja muutaman kahakan jälkeen Sakun molemmat polvet vuosivat verta, mutta valituksen sanaakaan ei tullut, toisin kuin vastustajalta, joka itki illan ottelun #5 tapaan joka tilanteen jälkeen. Jossain vaiheessa Leirisolan hermot meni joutavaan valitukseen ja hän piti erittäin kovalla äänellä puhuttelun hyökkäjälle: "Jalkapallo on miesten peli. Jos et sitä kestä, mene harrastamaan vaikka kuviokelluntaa". Itse häpeäisin, jos saisin tällaisen puhuttelun managerilta, mutta että tuomarilta. Annetaan tuomarin puhaltaa, kunnioitetaan vastustajaa ja pelataan futista.

Veikko

Epilogina voitaneen mainita, että Old Smugglerin jo mainettu niittänyt #5 kunnostautui myös ensiminuuteilla rapatessaan takaapäin pohkeeseen RADin saadessa kulman. Vierasjoukkueen filmaushuutojen säestämänä syypää totesi sen olleen vaan pieni "hipsu". Ei se nyt vielä viikkoakaan myöhemmin ihan siltä tunnu, kun liikuntahetket EM-kisojen lomassa (jääkaappi-sohva-harjoitus) tuntuvat varsin vaivalloisilta. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että sen verran tuli myös pelin kuluessa annettua vieraille kopautuksia, että niiden saamisesta ei voi varsinaisesti valittaa. Muna vaiko kana, se on sitten eri asia.

/ Teijo