FC Karjurock - RAD FC 1 -1 (1-0)

TEKISIKÖ MIELESI KARJUA?

Kokoonpano: mv: Sami p: Jaakko, Virsu, Paavo, Juuso kkk; Teijo (60 min), laitakoirat: Veikko/VilleK ja Nuutti/Toni (vasemmalla molemmat puoliajat, koska joukkueet pelasivat samaan päätyyn molemmat puoliajat) h: Anssi, Jethro

Maali: Virsu (syöttäjänä Jethro tuomarin perseen kautta)

Viime viikon orgastisen kotivoiton jälkeen pelailtiin taas Skanssin takana, josta viime kerralla tuli mukavasti pisteitäkin mukaan. Mutta tällä kertaa pelialuetta oltiinkin suurennettu "valkoisiin viivoihin" saakka. Jopa kotijoukkueen vaihtopenkki, tai siis vaihtopelaajat, lojuivat ottelun alussa viivan väärällä puolella. Frendien Joen sanoin "The line is so far that it just a dot for you" tai jotain. Ottelun alussa manageri korosti, että pelataan näpäkkää syöttöpeliä, haetaan paikkoja ja syötetään helppoja lähelle. Viime viikollahan tällainen peli oli lähes taiteen tasolla. Ja lisäohjeena: Ei mennä halpaan. Mainittakoon, että Toni (Mani!) kehuskeli käyneensä ostamassa ennen ottelua kahdella eurolla hiekkashortsit. Ei mennä, ei.

Ja näpäkkää syöttöpeliähän sitä saatiin. Ottelun alussa RAD karvasi tiukasti ja Karjujen syöttöpeli omassa päässä oli haparoivaa. Mutta toimi silti. Ja se näpäkkä syöttöpeli tapahtui lähinnä Karjujen toimesta, erityisesti RADin puolustusalueella.Ville K aavisti kuitenkin yhden karjujen alakerran syötön alkuminuuteilla hyvin ja pääsi boksin sisään tontille. Anssi oli maalin edessä aivan vapaana, mutta kyllä vetopaikkakin oli, harmillisesti Villen veto lähti etukulmasta yli. Rankaisu alkuun olisi ollut kova sana. Melkeinpä läpi koko pelin RADillä oli suunnattomia vaikeuksia saada edes kahta syöttöä omille. Sikaflexeillä ei tällaista ongelmaa todellakaan ollut. Pallovarmoja jamppoja oli monta koko joukkueessa ja muutama todella nopea kaveri (oisko 99 juossut yli viereisen maantien nopeusrajoitusten). Pallonhallinta ei kuitenkaan tuottanut Karjuille juurikaan paikkoja. Kuinka ollakaan, vastaiskut tuottivat. Yhdessä tilanteessa RADin pakit olivat auttamatta myöhässä, mutta Sami tuli upeasti vastaan hyvissä ajoin. Mutta kuinka ollakaan Karjujen vauhtihirmu hyökkääjä lirutti pallon vasemmalta pienestä kulmasta ja kaukaakin ohi Samin ja peliväline kieri hitaasti mutta varmasti maalin perukoille. Hienon näköinen maali, mutta olipa ripaus onneakin matkassa.

Silloin kun RAD onnistui saamaan enemmän kuin kaksi syöttöä omille, lähes poikkeuksetta pallo saatiin maalipaikoille. VilleK pääsi kokeilemaan ainakin kerran tai kaksi. Mutta molke torjui tai vedot menivät harakoille. Eriskummallisimman ja parhaimman tilanteen sai aikaiseksi Nuutti, joka omalla eksentrisellä ja peräänantamattomalla tyylillään pää kainalossa ja pallo jalassa hilasi itsensä 30 metristä pakkien ohi kasvokkain moken kanssa maalintekopaikalle ja yllätykseksi tykitti ulkokierteellä upean vedon. Mokke teki käsittämättömän upean torjunnan huikealle vedolle. Harmi homma, olisi ansainnut maalin. Joskus tuntuu, että Nuutin tyyli kuljettaa palloa rikkoo fysiikan lakeja. Ellen olisi luonnontieteilijä, olisin tästä varma. Karju sai pari muutakin läpiajoa, jotka Sami onnistui estämään vastaantuloillaan ohivedoiksi. Kaukolaukaukset Sami nappasi niin kuin syksyllä kuuluu "kuin kypsät marjat". Vadelmat ovat jo ylikypsiä. Toiseen erään mentiin Karjujen maalin johdossa.

Toiseen erään mentiin vaihtamatta puolia. RAD joutui siis jatkamaan hämärässä (kentän valot olivat iltahämärällä himmeät) vastatuuleen ja vasta-aurinkoon, niin kuin aina. Toisella puoliajalla kuumat tunteet kuumenivat entisestään. Vihellysten jälkeen kirjaimellinen sikailu punapainoilta alkoi. Teijo sai sukille tai muuten kymmenisen kertaa dumarin katsoessa muualle. Yhden molemminpuolisen rakkaudenosoituksen jälkeen sekä Teijo että karjujen kuumakalle saivat keltakortin. Ehkä varttia myöhemmin Virsu antoi kovuutta pääpallossa, josta Karjurockin kärki tulistui niin, että jälkipelinä takoi omiaan puolustamaan tullutta Jaakkoa jollain tapaa keltaisen arvoisesti. Tässä vaiheessa mainittakoon, että pallo oli pumpattu todella kovaksi (kivikova, kuten vastustaja) ja kovalla alustalla pomppu oli todella vaikeasti hallittavissa, niin allekirjoittaneella kuin ajoittain RADin pakeilla. Paavokin onnistui menettämään pallon kolmen pompun jälkeen "varmassa" paikassa vastustajalle.

Toisella puoliajalla RAD sai pelin juonesta kiinni. Karvaus toimi paremmin ja myös oma syöttöpelikin. Vaikkei se nyt mitään legendaarista ollutkaan. Teijo onnistui saamaan purkupallosta "paikan" varsin kaukaa ja kiskaisi kovalla kierteellä ohi ja ulos sivurajasta. Vaihtopenkin/katsomon huutojen perään hän kommentoi reteesti kovaan ääneen "toisella kierteellä olisi mennyt ylänurkkaan". Karjujen vaihtopenkki riemastui tästä ja alkoi karjua. Ei tainnut sarkasmi mennä perille. Kovasta yrityksestä huolimatta hyvät maalipaikat olivat harvassa. Noin kolmen vartin kohdalla Teijo rappasi Karjurockin ysiä jaloille, jolloin tuomari totesi, että seuraavasta rikkeestä lentää pihalle. Samoihin aikoihin Ville K pääsi kertaalleen Teijon pystysyötöstä oikealta läpi ja nokikkain pieneen kulmaan molarin kanssa, hyvä vetokin lähti, jonka mokke vaivoin torjui sivuun maata viistäen. Takatolpalla kyttäsi Nuutti ja vain puolesta metristä oli kiinni, ettei riparista verkko helissyt! Anssi pääsi myös pari kertaa läpi huikealla juoksuvoimalla, mutta mokke tuli erinomaisesti vastaan.

Mutta kova yritys palkittiin. Näin minä tilanteen muistan: Palloa pelattiin oikealla laidalla, ja ainakin Veikko ja Teijo nyki palloa, kunnes fullereeni päätyi Jetrolle keskemmälle. Jeti syötti pallon tyylikkäästi, mutta pallo osui tuomarin hanuriin, jonka jälkeen Virsu (joka oli katkonut omassa päässä peliä todella ansiokkaasti) nappasi pallon ja lähti futsalmaiseen nousuun. Tässä vaiheessa Veikko hivuttautui vapaaseen tilaan boksiin odottamaan syöttöä täysin turhaan, koska Virsun pään yläpuolella oli ajatuskupla "nyt mie ratkasen" karjalaisittain. Ja niinhän Virsu kikkasi vastaan tulleen pakin leveällä harhautuksella kahville, kuljetti boksin rajalle, kaatuessaan tykitti upean kudin vasempaan alakulmaan ja molke oli vailla mahdollisuuksia. Sama leikkaus keskelle nähty niin monesti tehoavan futsalissa. Peli oli tasan 1-1!

Tasoituksen jälkeen Karju alkoi painostaa, mutta aivan viime minuuteilla Paavo heitti pitkää rajaheittoa oikeaan laitaan. Teijon porhaltaessa laidasta läpi Jaakkoa aiemmin telonut karjuhyökkääjä otti kaksin käsin vyötäröltä kiinni ja pokkasi ansaitusti toisen keltaisen ja punaisen kortin. Viime hetken kulmasta ilmeisesti Towerista Karjurockiin siirtynyt taituri 9 otti vapaan vedon 20 metristä alakulmaa kohti, jonka Sami mahtavalla sijoittumisella torjui väljemmille vesille. Todellinen game saver! RAD pääsi vielä hetkeksi lopussa painostamaan ilman tulosta. Ottelu päättyi pistejakoon 1-1.

MotM: Kiistatta Virsu. Dominoi puolustuksessa, teki useita katkoja ja tasoitusmaalin.

Ihan ok tulos ja hyvä toinen puoliaika. RADiin eksyivät Veikko, Anssi ja Teijo. Aika huono saanto. Veikko uhosi enne peliä, ettei ehdi. No, kyytipojan on huono valita.

/ Veikko + lisäyksiä/viilauksia Teijolta

RAD FC - FC Koivu 4 -1 (1 - 0)

Maalit: Juuso, Jussi (karvaus, Tonin Juuson sivurajaheitto, korjattu 30.8.2017), Jussi (Teijo), Jussi ("Erik")

Kokoonpano: mv: Paavo: p: Virsu, Juuso, Toni, Nuutti kk: Erik-Jetro, Teijo, VilleK-Veikko, k: Jussi (Erik kävi lopussa keskikentän keskellä ja Teijo viimeisen minuutin kärjessä)

Viime vuonna Koivu antoi RADille sellaista kyytiä lentokentän kokoisella kotikentällään, että oksat pois. Osa RADin pelaajista eksyi kentälle ja tämä oli hyvin muistissa. Onneksi nyt peli oli kotistadikalla, jossa peli yleensä ainakin kulkee hyvin. Lämmittelyn aikana Veikko pompotteli palloa, ja Juuso tuli ihaillen antamaan ohjeita: Pelissä sitten pompottelet muutaman kerran ja vetäiset kunnon volleypommin. Niinpä. Samin ollessa poissa Paavo, tuo RADin oma John O'Shea, uhrautui maaliin. Kopissa kamoja vaihtaessa Paavo totesi ihan mieluusti kokeilevansa maalilla oloa ja tuumasi heti perään, että ei kyllä ole luottoa itseensä yhtään, heh. Mutta onko enää mitään paikkaa mitä Paavo ei olisi pelannut? Kravatti kaulaan ja manageriksi seuraavaksi, vai?

Ottelu alkoi tyypillisesti hieman hermostuneesti, mutta juoni oli selvä. RAD karvasi korkealta, eikä antanut Koivulle tilaa rakennella. Kärki ja laiturit antoivat koko ajan painetta ja tämä tuotti läpi ottelun tulosta: Koivu yritti puskea keskeltä läpi, mutta menetti viimeistään pakkien hyvään karvaukseen. Vastaavasti RAD pyöritti peliä tyylikkäästi pakkien kautta omassa päässä ja erityisesti pelistä huokui käsittämätön itsevarmuus. Ikään kuin Barcelonan Puyol, Alves, Xavi, Piquet, Iniesta, Litmanen ja Eto'o olisivat olleet kentällä koko ottelun, lentävistä vaihdoista huolimatta. Ja Valdes tietty. Ensimmäisellä puoliajalla Koivu ei saanut käytännössä yhtään kunnollista maalipaikkaa aikaiseksi ja Paavo tunsi olonsa varmaankin työttömäksi. Ja hyvä niin. Toisaalta ei RADikään maalipaikoilla mässäillyt, pari kulmaa tuli kylläkin. Kunnes Jussi pääsi vasemmalta läpi, näki maalivahdin pienenä, maalin suurena, mutta tolppa taisi olla Kremlin muurin kokoinen, sillä pystypuuhunhan upea läpiajon jälkeinen veto osui.

Yht'äkkiä keskikentän sompailun jälkeen tapahtui kummia. RAD karvasi pallon ja muutama metri keskikentän jälkeen Juuso päätti tykittää pallon volleysta kohti maalia. Ja kuinka ollakaan, hurja tykki upposi oikeaan yläkulmaan tolpan kautta sisään. 1-0! Out of this world!!!! Eikä vaivautunut edes pompottelemaan! Tästä kaukomaalista Carsten Janckerkin olsii kateellinen (Youtube-videota ei löytynyt). Tämän jälkeen RAD jatkoi tiukkaa karvausta ja sai pari tilannetta. Yhdessä Jetro karkasi vasemmalta laidalta läpi kaikkien luullen virheellisesti pallon menneen yli sivurajan. Yllättäen Jetro pyssytti pitkän kuljetuksen ja vastustajien peippailun jälkeen, mutta taisi mennä mokkesta sivuverkkoon tai tolpan kautta ohi. Puoliajalle mentiin RADin hennossa johdossa, vaikka ajurin paikka oli selvä.

Ja toinen puoliaika ei tuottanut tilanteeseen mitään muutosta. RAD karvasi, teki Koivun pelin vaikeaksi. Mainittakoon, että ottelussa tultiin hieman koiville puolin ja toisin ja nämä vihellettiin järjestelmällisesti virheiksi Helteen toimesta erinomaisesti läpi ottelun. Todella hienoa, muutoin peli olisi lähtenyt jossain vaiheessa käsistä. Tappioaseman turhautuminen aiheutti ottelun kuluessa Koivun pelaajille kolmisen mussutuskorttia ja enemmän kuin ansaitusti. Yksi Koivun pelaaja muuten onnistui loukkaamaan itsensä kaksi kertaa (Teijon ja Tonin kanssa vääntäessään), olisiko saanut ilmat pihalle. No, toivottavasti käy lääkärissä, ettei kylkiluut ole murtuneet, Toni sanoi, että kosketus oli lähes olematon, joten mistään sikailusta ei ollut edes kyse. Kumpaakaan tuomari ei (aivan oikein) edes viheltänyt virheiksi. No, se siitä.

Koivu joutuikin rikkomaan aika usein RADin pelaajien suojatessa hyvin palloa. Ja tästähän suunsoitto alkoi, mutta peli jatkui. Ja nyt allekirjoittanut pääsi todistamaan lyhyessä ajassa kahta nerokasta suoritusta lähietäisyydeltä. RAD sai keskikentältä rajaheiton ja Toni (muistaakseni) JUUSO (Heittäjä itse huomautti, pakko korjata) heitti sen pitkin linjaa Jussille, joka karvasi pallon pois pakilta, puhalsi läpi ja laukoi upeasti maalin alaetukulmaan. 2-0! Nopeutta, voimaa, tekniikkaa! Vain harjoiteltu tuuletus jäi puuttumaan.

Koivu jatkoi järjestelmällisesti puskemista keskustan läpi, aivan turhaan. Ja sitten se tapahtui taas. Oikealla laidalla vastustajan pakki yritti jälleen löytää keskikenttää ja tuohon syöttöön Teijo pääsi katkoon. Pienen kuljetuksen jälkeen oltiin jo maalintekosektorilla, jolloin syöttö eteen Jussille, joka sijoitti liukkarivedolla illan toisen maalinsa juuri yläriman alle. 3-0! Teijo kuulemma tarkoituksella syötti vähän eteen, ettei Jussi pääse liikaa miettimään mitä tehdä. Tämä oli vastaiskupeliä parhaimmillaan. Tämän jälkeen Koivu sai ottelun pari paikkaansa (taisi olla yksi vapari aikaisemmin, joka kilpistyi muuriin). Ai niin, olihan muuten aikaisemmin tapahtunut pari käsivirhettä: Teijo peippaili pallontaistelutilanteessa keskikentällä kädellä palloa ja samoin vihreäpaita aiemmin omassa boksissaan kenkäisi kuulan suoraan omaan käteensä. Ei vihellyksiä. Jälkimmäisessä tilanteessa Toni oli heittänyt jälleen upean rajaheiton, josta Teijo olisi voinut puskea pallon verkkoonkin.

Ensimmäisessä kunnon tilanteessaan Koivu pääsi vastaiskuun ja Virsu ei aivan yltänyt katkaisemaan. Paavo tuli hyvin vastaan, blokkasi pallon (ilmeisesti nivusillaan), mutta boksin ulkopuollella tuomari vihelsi kontaktin käsivirheeksi ja antoi vaparin ja keltaisen kortin. Paavo väitti (jos kuulin oikein) pallon osuneen munille (!?). No, kai sen kädeksikin voi nähdä. Vapari kilpistyi muuriin. Jossain vaiheessa Koivun pelaaja onnistui kuitenkin pujottelemaan RADin keskustan läpi, Paavo tuli hyvin vastaan, torjui eteen, mutta Koivun pelaaja oli ensimmäisenä ja sai pallon maaliin (vihreäpaidan roikkuessa paitsioasemassa, tätä ei huomioitu). 3-1, oijoi! Kavennusmaali oli ikävä kauneusvirhe. Mutta peli oli jo käytännössä ratkennut. Kuten jälkipeleissäkin todettiin, ei takaiskun tullessa edes tullut mieleen, että Koivu tulisi enää takaa tasoihin.

Lopuksi RAD painoi samaan malliin ja Koivu tutisi liitoksistaan. Erik oli vastaanottamassa Tonin rajaheittoa boksin keskelle, teki uskomattoman Marseillen ruletin suoraan ilmasta takavasaralla ja tansitti pakin sille kebabkioskille. Tämä tanssiliike ei kalpenisi edes John Travoltan Lauantai-illan kuumeelle! Ja mitä sitten? Kaamea pommi, joka kilpistyi pakin takalistoon. Ja kukapa muukaan irtopallossa on boksissa ensimmäisenä kiinni kuin Jussi, joka tykitti huikean rintapotkun verkkoon. 4-1! Hattutemppu! Sombrerot kentälle.

RAD murskasi Koivun 4-1 ylivertaisella esityksellä. Jos RAD aina pelaisi tällä tasolla (ja tällä viimeistelyllä) olisi sijoitus sarjataulukossa aika lailla korkeampi. Henkilökohtaisesti paras RAD esitys joukkueena koko oman vajaa kaksikautisen RAD-uran aikana. Ainoa kauneusvirhe oli, etten päässyt Radbariin, mutta tätä kirjoittaessa Crossroads pullosta maistui taivaallisen hyvälle, paremmalle kuin kolme pistettä.

MotM: Jussi. Kolme maalii hei!

Radiin pääsivät ainoastaan Toni, Teijo ja Sauli. Olisi tarvinnut vahvistuksia.

/Veikko

Matkis - RAD FC 3-0 (3-0)

Kokoonpano: mv: Sami, p: Matte, Toni, Paavo, Juuso, Nuutti, kk: Teijo, Erik, Jetro, Ville K, Pasi, Veikko, h: Anssi, Jussi

Life is meaningless and full of pain

Näin on monesti todennut Suomessakin vastikään vieraillut, jotain Valtaistuinpeli (Game of Thrones)-sarjaa kirjoittava George RR Martin, kun jenkkifutis ei suosikkijoukkueelta luonnistu. Sopii hyvin kuvastamaan tätä Matkis-pelin jälkeistä aikaa. Ehkä tästä kuitenkin noustaan jo piakkoin. Odotukset matsiin olivat kovat, RAD lähti matkaan hyvällä ja moninaisella miehistöllä. Jo edellisen päivän oli ollut fiilis, että nyt kerrankin lähtee 3 pistettä matkaan Mietoisten nurmelta. The best-laid schemes of mice and men... jne. Aikaisesta avauspotkusta huolimatta RAD-joukot olivat lämmittelässä hyvissä ajoin. Katastrofi meinasi kohdata Teijoa, kun shortsit olivat jääneet Turkuun (puolen tusinaa varapaitaa olisi kyllä löytynyt), onneksi Juuso oli pelastamassa varashortseineen.

Avausminuutit mentiin melko tasaisissa merkeissä. RAD pääsi hätyyttelemään, myös Matkiksen pallon liikuttelu oli sujuvaa mieheltä toiselle. Alkuviitosen jälkeen Teijo pääsi oikealta Villen syötöstä nousemaan vauhdilla ja harhautti viime hetkellä alimman pakin, joka kuitenkin tylysti pysäytti menon aivan boksin rajalle. Vapari pahasta paikkaa tuloksena, mutta Veikko ei uskaltanut viime pelin katastrofin takia syöttää. Neljän muurin ohi suoraan laukominen oli toivotonta, joten Teijo antoi kovan syötön muurin ohi, joka kuitenkin livahti Villen längistä. Muutenkin olisi ilmeisesti kyseenalainen paitsiovihellys tullut.

Noin vartin tienoilla pallo oli RADin puolustuspäässä hallitusti. Vasemmassa laidassa Juuso oli pyörittelemässä vastustajan hyökkääjää aivan solmuun, mutta Mietoisten perunapelto teki tepposet. Pallopa jäikin kuoppaan kiinni, josta kärkihyökkääjä kiitti ampaisemalla läpi. Kova kanuuna vasempaan takanurkkaan, Sami maalissa voimaton ja yhtäkkiä peli 1-0. Ai saasta!

RAD pääsi nousemaan laidoista kohtuullisen tehokkaasti. Erityisesti kärkien juoksut tyhjään tilaan laitoihin toimivat. Laitapakin pystysyötöstä Jussi paineli vapaasti oikeaa palstaa ja sai heti syötön pakin jalan kautta päätyviivalle Teijolle. Pieni tenkkapoo iski eikä vapaata äijää löytynyt heti, mutta pienen pyörimisen jälkeen vaisu vasurikeskitys löysi maalille parkkeeranneen Villen. Veto jäi kuitenkin hieman tuhnuksi ja kohdistui lisäksi mokkea kohti, joka nappasi varmasti pelivälineen.

Matkis alkoi prässäämään RADin pakistoa kovalla paineella, joka johti turhan moneen pallonmenetykseen. Vastahyökkäyksiä valitettavasti alkoi sataa kotijoukkueen laariin, joista yhdestä tultiin oikealta vauhdilla. Veikko muistelee olleensa myöhässä pitämään tätä pallollista kaveria. Epämääräinen keskitys saatiin purettua, mutta suoraan vastustajan isolle hyökkääjälle, joka tykitti sydämensä kyllyydestä ja lisäksi taidolla niin, että etuyläpesä helähti. 2-0. Näköjään kaverilla 13 ottelua Interin paidassa Veikkausliigassa parin vuosikymmenen takaa. Selvä homma.

Omat paikkansa RADillä oli vielä ensimmäisellä puoliajalla, useampikin. Yhden hässäkän jälkitilanteesta Toni pääsi lataamaan paristakymmenestä metristä vastapalloon, mutta yli ja kiekkohäkkiin lähti valitettavasti. Samantapaista paikkaa oli myöhemmin Erikillä, kun kimmonnut pallo lähti muutamasta metristä oikealta ohi ja yli. Vasemmalta puolustuksen taakse juossut Anssi kikkasi vastustajat, syötti Jetrolle ja ihan kohtuullinen veto ja flipperi saatiin aikaiseksi, viimein kimmoke kuitenkin molarin syliin. Pientä käsivirheen makua oli, tosin toisella puoliajalla suurin piirtein samassa kohdassa pallo otti Teijon käteen vastaavan kimmokkeen kautta. Toisessa päässä Sami otti myös yhden Matkiksen yllättävän kovista laukauksista kiinni torjumalla sen ensin yläilmoihin.

Ensimmäisen puoliajan harmillisuuden kruunasi vielä Matkiksen kulmapotku, johon luonnollisesti vastustajan iso kaarti ryhmittyi iskemään. Takatolpalla oli liigatähti, jota Teijo ja Veikko huusivat pidempien pakkien otettavaksi. Harmillinen merkkausvirhe kuitenkin kävi, Paavo ei aivan ehtinyt palloon ja kuulapää nikkasi takatolpalta keskityksen verkkoon. Kolme - muna, tunnelma varsin synkkä. Allekirjoittanut olisi voinut myös hyökkääjän ottaa ehkä.Vielä ensimmäisen puoliajan loppupuolella Ville meni ilmapalloon, jota Matkiksen puolustaja yritti kiskaista kauemmas, mutta samalla huitaisi Villeä kädellä ohimon tienoille. Silmäkulmasta vuoti hieman vertakin ja Ville otti lukua jonkin aikaa, mutta selvisi kuitenkin ilman pahempaa loukkaantumista.

Toiselle puoliajalle korostettiin, että kolme maalia tai enemmän voi yhtä hyvin toiseen päähän tehdä, kunhan paikoista aletaan pistämään sisään. Matkis jatkoi prässiään, joka pisti ajoittain RADin puolustusta helisemään tai vähintäänkin vaikeutti pelinavausta. Ville K joutui kahden vastustajan prässiin oikeassa laidassa ja lopulta oltiin jo kulmalipulla, jossa mystisesti selkään työntämistä ja kaatamista tuomari kommentoi vain kehottamalla lopettamaan hyppimisen. Hetkeä myöhemmin pilli puhalsi Matkiksen vaparin merkiksi korkeintaan vastaavasta tilanteesta. Matkiksen peluri yritti viestiä jotain vetämällä pelishortsejaan nilkkoihinsa. Tällainen pelleily kävi siinä määrin tunteisiin, että sama mies löysi itsensä hetkeä myöhemmin tantereesta. Kovasti tuntui kilahtavan, mutta enempää ei ollut mitään järkeä pelleillä, ja kieltämättä rankkarin ja kortin paikkahan tuo oli. Tässä vaiheessa tuomarilta alkoi lähteä peli aika lailla käsistä. Vaparista Matkis ei saanut kummempaa aikaiseksi, vaan Teijo paini saman kaverin kanssa ja purki pallon.

Iso kenttä ja kova juoksu alkoi ehkä vähän vaikuttamaan RADin hyökkäyspeliin, tai sen puutteeseen, vaikka toisaalta paikkoja syntyi kuitenkin edelleen. Erik oli pääsemässä kolmen vartin kohdalla hyvään nousuun kovan taistelun tuloksena, jonka tuomari näki aiheelliseksi pysäyttää puhaltamalla vaparin juuri kun RADin power forward oli pääsemässä uudestaan vauhtiin. Jännä tulkinta. Välitön palaute vaihtopenkiltä. Toni pääsi hetkeä myöhemmin keskikentän irtopalloon ja lähti hyvään nousuun ottaen seinää Teijolta. Pallo haltuun ja pää ylös, ja seinäsyötön sijasta puolustuksen keskellä näkyikin Tonin juoksun aiheuttama ammottava aukko. Jetro keskeltä läpi ja veto oikealle... mutta kuitenkin molaria päin, josta ripari kimposi luotisuoraan oikealle, metrin Villen edestä. Niin lähellä, niin kaukana! Tilanne jatkui, mutta muistikuviin ei ole jäänyt mitään erikoisempaa.

Pelin loppupuolella tuomaritoiminta alkoi mennä farssin puolelle. Ensin pallo otti matkislaisen käteen rankkarialueella, josta seurasi kulma. Tämä vielä oli ehkä hyväksyttävissä, ei helpoin tilanne. Pari uusintayritystä kulmasta ja juuri keskityksen lähtiessä Ville paini etutolpalla vastustajan kanssa. Yleistä huutomyrskyä. Samanaikaisesti Matkiksen hopeakettu päätti aivan käsittämättömästi lyödä rankkarialueen sisällä kulmapotkun päätyrajasta yli lentopallolyönnillä! Tästä tilanteesta tuomittiin maalipotku. Tuo ei voinut mennä mitenkään noin, ei edes millään käsittämättömällä vinksahtaneella logiikalla siitä saa maalipotkua. Mutta tuomari ei nähnyt kuulemma käsivirhettä, jonka näki varmaan Samikin toisessa päässä kenttää. Sanat loppuvat kesken.

Lopussa Sami otti vielä pari hyvää torjuntaa, jotka pitivät lukemat muuttumasta rumemmiksi. Toni linkoi pitkää rajaheittoa, johon Ville pääsi takatolpalle, mutta ohjaus suuntautui kuitenkin ohi. Loppuvihellys tuli sen suuremmitta fanfaareitta. Pelistä ei oikein jäänyt RADille mitään käteen. Paremmalla tehokkuudella maalipaikoissa peli olisi ollut kenties tasainen, toisaalta pari takaiskuakin olisi voinut välttää. Kokonaisuudessaan parannettavaa jäi aika paljon. RADin olisi ehkä täytynyt perunapellolla viljellä pitkää palloa enemmän samaan tapaan kuin Matkis, varsinkin prässi huomioiden. Mietoisten kirous jatkuu.

Radbarin ollessa päinvastaisessa suunnassa Mietoisista, toinen autokunta päätti Teijon kotipuoleen pudotettuaan lähteä Veikon naapuriin Semaforiin pohtimaan syntyjä syviä. Semaforiin siis suunnistivat Veikko, Anssi, Paavo ja ultra-Sauli. Yksi joukosta kuulemma ihastui baariminnaan (suolaan tässä samalla kätevästi koko porukan (no ei tätä blogia taida vaimot lukea)).

Positiivisena puolena Sauli toi pari punaista kotipelipaitaa, jotka ehtivät jo loppua kesken, kotontaan ja Nuutin takki älyttiin ottaa kentän laidalta mukaan.

Onwards and upwards!

/ Teijo

FC Basso - RAD FC 3 - 4 (2 -2)

Takaa ohi, mutta vasta kolmannella kerralla

Maalit: Ville K (Teijo), Jussi (Paavo),  Anssi (Teijo), Teijo (RP)

mv: Sami p: Paavo, Virsu, Matte kkk: Toni, Teijo VL: Pasi, Jussi OL: VilleK, Veikko, H: Anssi, Juuso (Ultra Fan: Sauli)

Vaihteeksi aurinkoista keliä oli tarjolla ja RAD pyrki jatkamaan häviötöntä putkeaan Basson kustannuksella vieraskentällä Skanssin takapihalla. Etukäteen oltiin skautattu, että joku Metsola oli tehnyt 14 maalia Basson paidassa. Tonin mielestä se pitäisi tunnistaa ja ottaa tarkasti. Veikko puolestaan tuumasi, että kyllä me se tunnistetaan, kunhan päästään pelaamaan aivan varmasti. Toni oli sitä mieltä että se kannattaisi tunnistaa etukäteen; "No shit, Sherlock". Nyt RAD palasi edellisottelusta tuttuun 3-3-1 formaatioon ja jatkettiin "tuomionpäivän legioonalla" (engl. Legion of Doom) eli puolustustriolla Paavo-Virsu-Matte. Eipä jää puolustus ainakaan fysiikasta uupumaan, tällaisesta pelotteesta Lindroos, LeClair ja Renbergin säikähtäisivät. Ainakin nykyään. Vaihtomiehiäkin oli RADillä täydellinen määrä, olettaen että puolustus ei vaihtoja kaipaa. Niin kuin ei kaipaa.

Ottelu lähti vauhdikkaasti käyntiin, mutta oli varsin tehotonta puolin ja toisin. Basso jaksoi alussa karvata, mutta jo viiden minuutin jälkeen into hiipui. Tämän jälkeen RAD piti palloa ja ja Basso keskittyi vastahyökkäyksiin. RAD saikin pari vetoa maalia kohden ja pari ohi, mutta ei mitään todella vaarallista. Yllättäen kentälle tullut Veikko onnistui saamaan pallon boksin kulmalla vapaaseen paikkaan, ja kierähti zidanemaisesti (omasta mielestään) itsensä vapaaksi huomatakseen juuri ennen laukausta pakin tulevan kovaa nilkoille. Siinä meni avopaikka, mutta sentään vapari tuli. Kortit tuomari oli turvallisesti unohtanut toisen virkapuvun taskuun. Ja sitten alkoi suunnittelu. Teijo kuiskasi Veikolle: Laita Virsulle lyhyt ja Veikko jatkoi saman tiedon suurmestarille, joka nyökkäsi. Ja juuri potkaistessaan Veikko huomasi, että Virsu olikin juossut oikealle puolelle. Potku ohi pallon, hätäinen syöttö Virsulle (joka siis juoksi "väärälle" puolelle) ja pallonmenetys. Olihan tätä harjoiteltu jo aikaisemminkin, olisiko ollut viime kaudella. Ja kaiken päälle tästä alkoi Basson nerokas vastahyökkäys. Muutaman kymmenen sähellyksen jälkeen keltapaitojen 77 hassutti ensin Teijon, sitten Paavon ja tykitti pallon maaliin boksin ulkopuolelta. Tarkan ja kovan vedon edessä Sami oli voimaton. Basson Metsola oli löytynyt.

Mutta RAD ei luovuta, varsinkaan kun pallonhallinta oli selvästi RADillä. Takaiskun jälkeen RAD painoi raivoisasti kohti maalia. Iso-Toni tykitti järkyttävän, kierteisen pommin kaukaa vain pari "mittaa" ohi maalin. Vasemmalta laidalta tultiin kovaa jälleen Matten johdolla, ja Teijo antoi erittäin lyhyen syötön Kuutille, joka tykitti pallon maaliin. Nopea kuitti antoi uskoa tulevaan. Mutta eipä aikaakaan kuin pubiliigakenttien hiipivä Paul Coffey (eli 77) pääsi oikealta peippailemaan ja tykitti pallon maaliin tarkalla ja kovalla vedolla boksin ulkopuolelta. Eka pakki kahville ja pam. On siinä kliinisyydessä opiskelemista RADin pelaajille. Tämän jälkeen RADin vaihtopenkiltä kuului huutoja "ottakaa se kahdella pelaajalla kiinni" eikä syyttä. Takaiskuja tulee, mutta RAD ei luovuta. Paineen jälkeen pallo puskettiin taas vastustajaan päätyyn. Virsun heitossa Paavo antoi puskun etutolpalta takatolpalle, jossa Jussi päivysti vesipostina ja pisti pallon metrin etäisyydeltä eleettömästi maaliin. Rad tuli taas tasoihin. Erä päättyi 2-2.

Toisella puoliajalla RAD laittoi vain lisää hönkää. Paikkoja saatiin luotua lohduton määrä. VilleK karvasi pallon, ei löytänyt syöttöpaikkaa ja pamautti pallon maalia kohti, mutta mokke liimasi. Ja tuli niitä pari muutakin. Jussi nousi hienosti vasemmasta laidasta, huijasi pakin ja pääsi aika läheltä kokeilemaan, mutta mokke torjui takayläkulman tuikkauksen. Teijokin kokeili yläkulmaa, mutta mokke sai vaivoin torjuttua. Ja kuinka ollakaan, lyhyen Basso-hyökkäyksen jälkeen takavasemmalta kaukoveto löysi pallon maaliin. Voi elämä, taas tappiolla. Ei auta, uutta putkeen. Ja sitähän RAD todella teki. Paikkojen tuhlailun kapellimestarin sauvan otti käteen Juuso, joka onnistui saamaan itsensä useampaankin paikkaan. Juuso ja VilleK olivat vaihtaneet paikkaa vastustajaa hämmeentääkseen. Juuso tykitti upean vedon oikealta laidalta, jonka mokke torjui suoraan kärjessä olleelle Ville Kuutille, joka oli pallon edessä, mutta ei onnistunut reagoimaan enempää. Pallo meni yhteen laitetuista jaloista pallonmitan verran ohi maalin. Paavo antoi hetkeä myöhemmin hienon roikkukeskityksen maalin edessä yksin patsasteelle Juusolle, joka sai jalan väliin, mutta pallo meni hieman yli maalin. Ja pääsi Juuso tykittämään pallon ylärimaankin. Se oli hienompi kuin maali. Takaiskusta huolimatta RAD jatkoi painetta. Kun Juuso ei muuta keksinyt, tykitti hän kantapäällä pallon kohti etutolppaa. Mokke torjui vaivoin. Kantapäällä!

No, jossain vaiheessa Anssi pääsi kynäilemään boksiin vasemmalta puolelta, harhautti pari jamppaa upeammin kuin Martial Realia vastaan menneellä kesäkiertueella, antoi täydellisen syötön maalin eteen eksyneelle Veikolle, joka tykitti vasurilla ohi maalivahdin kohti maalia suoraan maaliviivalla päivystäneeseen pakkiin. No tästä ei maalintekopaikka enää parane, ilmeisesti vasempaan nappikseen ei myyty maalitakuuta. Mestari ottaisi pallon haltuun ja sijoittaisi varman nakin maaliin. Eipä aikaakaan kun Matte on hiipinyt boksin vasemmalle kulmalle ja laittaa oivaltavan pystysyötön millintarkasti Teijolle päätyviivaa kohti boksin reunalle. Sieltä Teijo etenee pakin estelyistä huolimatta maalin kulmalle, josta puhtaasti taidolla (taisi mennä pakin längistä) [Veikon aiemmat tulkinnat tuurista korjattu, toim. huom.] saa toimitettua pallon takaviistoon maalille, jossa Anssi seisoo vesipostina, kuolettaa pallon tasajaloin, ihmettelee hetken, katsoo, että tyhjää verkkotilaa on enemmän kuin Breznevin aikaisessa kalastuskolhoosissa ja sijoittaa pallon mestarin varmuudella verkon perukoillle.

Näin maalit tehdään, kun sen osaa. Peli on 3-3 ja ainakin 8 minuuttia jäljellä. Kolme pistettä kiinnostaa RADin pelaajia enemmän kuin odotettu RadBeer ottelun jälkeen ja painetta annetaan myös sen mukaisesti. RAD saa kulman, ja Veikko asettuu antamaan. Matte on hiipinyt boksin vasemmalle kulmalle, jolle Veikko antaa syötön. Matte palauttaa pallon millin tarkasti takaisin boksiin, kelpataitojen pakka on hajonnut. Ainoa pakki Veikon ja maalin edessä tulee kovaa kiinni. Nopea peippaus, pallo pakin ohi ja sitten pakin nappikset osuvat kovaa tukijalan nilkkaan. Tuomari viheltää välittömästi pallon pilkulle, oikeutetusti. Sitten alkaakin show. Iso-Toni ottaa isännän elkein pallon ja vie sen pilkulle, mutta häviää tämän jälkeen kummun taakse. Veikko kävelee viimeisen maalin tehneen Anssin luo ja sanoo vedä pilkku. Anssi integroi kaikki maailman mahdollisuudet, juoksee vaihtoon ja huutaa Teijon kentälle. Teijo tykittää pallon vasurillaan varmasti maaliin. Vihdoinkin johtoon!

Ai niin, unohtui kertoa yksi pikku juttu tässä välissä. RADin katkon jälkeen Teijo sai pallon ja lähti vasturiin, mutta keltapaitojen kauniimman sukupuolen edustaja (huom! tässä ei oteta kantaa kumpaan sukupuoleen viitataan, vain henk. koht. mieltymyksestä, mikä lienee proosassa sallittua) teki kauniin, myöhästyneen taklauksen Teijon nilkoille. Ja asia kuitattiin huutamalla "vittu se oli vahinko" tms. Ja jos se oli vahinko, niin eihän siitä voi korttia antaa, eihän. RADin johtomaalin jälkeen Basso aloitti armottoman painostuksen. Sami otti ainakin yhden uskomattoman kopin yläkulmasta ja lisäksi yhden läpiajon (taisi kyllä tapahtua ennen johtomaalia, kuka näitä nyt muistaa). Lisäksi Virsi puski pallon viime hetkellä turvallisimmille vesille pelastaen maalin. Pari paniikkipurkua ja flipperipalloa nähtiin RADin maalilla, mutta niin vain RAD otti kolme pongoa kotiin. Ja tappiottomien otteluiden putki nousi kolmeen!

Ja RADiinhän ei sitten menty, koska maanantai (kele!). Jälkipeleihin eksyi kokonainen joukkue (7+1) ja joukkueen ultrafani (tällä hetkellä) Sauli, joka ei kyennyt pelaamaan. Katsoi ja kuunteli tietenkin matsin alusta loppuun. Jälkipelit pelattiin Proffassa, missäs muualla. Mukana olivat Teijo, Sauli, Toni, Veikko, Sami, Anssi, Jussi, Paavo ja Pasi.

Paras pelaaja: Ja tämä onkin sitten kinkkinen juttu. Pseudodemokraattisen keskustelun jälkeen arvioitiin, että MotM on "Kuutti" joko torjunnoista tai tehoista. Äänestys taisi päättyä jompaankumpaan Kuuttiin, ilmeisesti Villeen. No, molemmat olivat loistavia. Lisäksi puolustuskolmikko sai maininnan, kokonaisuutena. Mutta koska VilleK jälkeenpäin antoi lausunnon "Melkein olisi kyllä voinut antaa Teijolle man of the matchin. Maali ja kaksi syöttöä" otan blogistin oikeutena (ja koska RADin ollessa kiinni kukaan ei vielä ole parhaan pelaajan palkintoa juonut!) nimittää Villen saatesanoin Teijon pelin parhaaksi pelaajaksi. Nirhatkaa minut jos olen väärässä tai toiminut yli oikeuksieni. 1+2 on fakta ja niillä saatiin kolme pojoa.

/Veikko

RAD FC - FC Semafori 0-0 (0-0)

Kokoonpano: mv: Sami, p: Virsu, Matte, Paavo, kk: Teijo, Toni, Jetro, Ville, Pasi, Nuutti (p/kk), h: Juuso, Jussi

Taas oli hienoa palata kotistadionille, jossa pubipallo pyörii yleensä jotenkin sulavammin. Varsinkin jos viimeviikkoiseen Varissuon perunapellon ja lasten hiekkalaatikon ristisiitokseen verrataan. Semaforista ei oikein ollut edelliskausilta itsellä muistikuvia, mutta Virsu muisteli, että maalivahti oli laadukas ja itsekin muistin sen verran, että helppo peli ei olisi tulossa. Samasta joukkuetta sitten muistuteltiin kun keräännyttiin ennen alkuvihellystä yhteen. Puolustuslinjaan laitettiin todellinen muuri, kun keskellä dominoi Virsu ja laidoilla aika pitkälti yhtä kookkaat Matte ja Paavo. Viimeisin kaveri sahaakin kärjen ja pakin paikkojen väliä, kun molemmat tuntuvat sujuvan. Tosin Paavo oli jo parikymmentä minuuttia ennen matsin alkua myös huhuillut jo, että voi mennä maaliinkin kun Samia ei näkynyt. Ehkä pientä yliennakointia tällä kertaa, heh.

Pelin alku oli tasaväkistä vääntöä, jota seurasi tasaväkinen vääntö ja sitten tulikin jo loppuvihellys. Näinkin asian voisi todeta, mutta kyllä jännittäviä vaiheita myös väliin mahtui. Maalipaikat olivat kuitenkin suhteellisen kortilla molemmissa päissä. Semaforilla oli hyvät kannustusjoukot vaihtopenkin suunnalla, jotka jakoivat virallista totuutta pelitilanteista ja kannustivat vierasjoukkuetta kuumeisesti.

Noin ensimmäinen vartti meni edellä mainitun väännön parissa, kun molemmat joukkueet hakivat asetelmia. Heti kun RAD pääsi alussa palloon, sai Teijo syötettyä Jetron laidasta vapaaksi ja Jetro etenikin kuin pallo jalkaan narulla sidottuna maalin vasemmalle kulmalle. Pienestä kulmasta veto kuitenkin mokkea päin ja seuranneesta kulmasta ei jäänyt kerrottavaa. Semafori pyöritti palloa monipuolisesti puolustuksen kautta keskikentällä RADin asettuessa hieman enemmän puolustusasemiin. Noin vartin jälkeen punainen paholainen, Jussinakin tunnettu, vapautettiin puolittaiseen läpiajoon. Palloa eteen, jolloin takaa jahdannut semaforilainen työnsi Jussia kaksin käsin selästä. Hyökkääjä turvalleen maahan vähintään punaista odotellen, mutta eipä pilli soinut! Ei jumalauta…

Semafori jatkoi pienellä hallinnalla, mutta RADin alakerta napsi keskityspallot ja muut liidokit sataprosenttisesti. Myös kärjille suunnatut syöttöpallot katkottiin vastaantuloilla laadukkaasti. Sema pyrki ohittamaan keskikenttää myös ajoittain läpisyötöillä keskeltä, joihin Teijo ja muut keskikenttäpelurit pääsivät pariin otteeseen väliin vaarallisesti. Vastahyökkäykset eivät vielä tuottaneet silti tulosta. Kertaalleen Teijo pääsi oikealta kuljettamaan vaarallisesti vauhdilla yksinäistä pakkia vastaan, mutta keskelle kääntyminen oli virheliike. Juuso pääsi vielä hyvin palloon, mutta tilanne kuivui kasaan Nuutin kovista peippailuista huolimatta. Ensimmäinen puolituntinen päättyi tasaväkisesti.

Toisella puoliajalla meno alkoi villiintymään. Jussi oli menossa jälleen kovaa vauhtia kohti laukaisusektoria keskeltä, kun Seman pyöreä mutta taitava pakki veti kovan liukkarin. Pakin harmiksi Jussi pisti pallon taidokkaasti jaloista ja liukkari osui kovaa jaloille. Pelkkä keltainen tuloksena, erittäin kova taklaus kyllä. Vaparista juonittiin hieman ja Teijo totesi vaihtopenkillä, että suoraan vaparista saa olla melko taikuri, että ampuu suoraan maaliin. Tonilla saattaa olla tulevaisuus uudella alalla, sen verran lähellä käytiin! Kova kuti otti pienen kimmokkeen Seman muurista ja jatkoi matkaa maalille, mutta huikeasti pelannut mokke nappasi varmasti tämänkin.

Ville K. taklasi välistä kaikkea liikkuvaa pallon lähettyvillä ja sai myös osumaa itse sääntöjenvastaisesti, ylipäätään milloin tultiin napit edellä rintakehän korkeudella ja milloin muuten vaan sukille. Puolin ja toisin totta kai. Villellä kuitenkin kasetti meni hieman ruttuun ja jäi jumiin, kun pääpallossa taklaus napsahti puhtaasti (tai siis pelkästään) Semaforin tyyppiä selkään, joka lysähti vielä aika tylysti kentän pintaan. Reaktioni:

Hieman syystäkin Semaforin äijät kävivät todella kuumana, mutta tilanne kuitenkin rauhoittui nopeasti ja tuomari nosti pienen tuijotuskisan jälkeen keltaista korttia. 40 minuutin tienoilla Teijo pääsi nousemaan oikeasta laidasta keskelle ja aivan 16 rajan tienoille. Vasuriveto lähti maalin vasempaan nurkkaan, mutta Seman molari tuntui jo olleen siellä valmiiksi ja nappasi pallon pienen pomputuksen jälkeen. Voi perhana. Teijo pariin otteeseen kerjäsi hieman keltaista kovilla otteilla, joista selvittiin kuitenkin vapareilla. Näillä tienoilla RAD sai myös puolessa kentässä mahtavan pallonriiston ja Teijo lähetti Jetron läpi kukkupallolla vastustajan puolustajien ollessa hakoteillä. Ehkä maata pitkin olisi pitänyt syöttää, kun puolustaja lopulta boksasi Jetron pitkän juoksun jälkeen taitavasti ulos parhaalta maalintekosektorilta.

Suurimman osan pelistä RADin puolustus piti Semaforin hyökkääjät kaukana maalista, mutta kertaalleen alueella päästiin jehuilemaan. Seman kärjessä viilettänyt kolossi (mitat varovasti arvioiden 120 kg/205 cm) sai pallon boksiin ja otti kuljetuksen vitosen boksin laitaa kohti. Virsun pitkä jalka liukui viime hetkellä tielle putsaten ensin pallon ja sitten kaataen tornin. Kauheaa huutoa! Matte vei pallon paremmille vesille ja peli jatkui. Ei tilanteessa mitään ollut, mutta ei olisi ollut ensimmäinen kerta edes tässä pelissä, kun puhalletaan aivan päin kuusta.

Jussi oli jälleen hetken päästä pahanteossa hyökkäyspäässä. Juoksukilpailu boksin rajalle ja upea kantapääsyöttö takaa huudelleelle Teijolle. Keskikenttä laukoi kierteisesti oikeaan alakulmaan. Kuitenkin maalivahti rätkähti jälleen hienosti pallon tielle torjuen sen rajaheitoksi. Paavo nousi tähän jatkamaan palloa. Ensimmäisellä heitolla ei tulosta syntynyt, mutta toiseen Paavo meni lähemmäs maalia ja saikin puolustajan pois tieltä, pallon jatkaessa maalille. Jussi tuli takaa käsi rintakehässä kiinni palloon ja takoi sen maaliin! Mutta ei, käsivirheen vihulainen vihellettiin.

Loppuhetkillä Toni pääsi oivan katkon jälkeen oikeasta laidasta läpi. Vastustajan pakki yritti estellä, mutta ei ollut varautunut korkeimman luokan puhtaaseen olkapäätaklaukseen. Kaveri lenteli mukkelis makkelis tantereeseen ja Toni oli jo matkalla maalintekoon, kun tuomari vihelsi käsittämättömän vaparin. Tässä vaiheessa kapteenin käpy paloi lopullisesti ja illan painokelvottomat kirosanat #100-105 lensivät ilmoille.

Loppukin oli kovaa taistelua, mutta niin vain 0-0-tulokseen oli molempien joukkueiden tyytyminen. Hyvähenkistä jutustelua matsin jälkeen, jopa tuomarin kanssa, jolle todettiinkin ensi viikolla olevan uusi yritys RADin pelissä.

Man of the Match löytyi tällä kertaa alakerrasta, jonka todettiin kokonaisuutena olleen rautaa. Sami, joka jälleen piti nollan, aina kova suoritus, oli ehdolla, kuten myös koko alakerta. Oli niin hiljaista, että ansioiden ollessa puolustuksen osalta tasan, Teijo jakoi lopulta kokemusperusteisesti Virsulle MoM-palkinnon. Radbariin ei tuntunut menijöitä alkuun olevan ollenkaan, mutta ilmeisesti Toni ja Pasi lopulta kuitenkin kääntyivät sitä kautta, jottei uurastus mennyt aivan hukkaan.

/ Teijo

FC Tower - RAD FC 2-4 (1-1)

Kokoonpano: mv: Sami, p: Virsu, Jaakko T, Toni, kk: Teijo, Erik, Jetro, Pasi, h: VilleK, Anssi

Maalit: Ville K (Teijo), Anssi (kuka lunastaa syötön), Anssi (Jetro), Ville K (Erik)

Varissuolla ei Towerin vieraana ole yleensä pelattu mitään ystävyysotteluita, mutta pisteitä on vuosien mittaan kertynyt ihan kiitettävästi. Täksi vuodeksi Pelttarinkadun hiekkakenttä oli myllätty oikein spesiaalin huonoon kuntoon, nimittäin toinen laita muistutti puoliksi enemmän lasten hiekkalaatikkoa kuin jalkapallokenttää. Jetro (ei tuttu TV:stä) teki ensiesiintymisensä RAD-paidassa, tai siis ainakin RADin kirjoilla, punaiset RAD-paidat kun ovat päässeet perskules loppumaan. Matsin alku oli tavanomaista tunnustelua, vaikka RAD pallonhallintaa hieman dominoikin. Towerin vastahyökkäykset osoittautuivat kuitenkin heti vaarallisiksi, kun katkosta kotijoukkueen #10 viiletti kovassa vauhdissa. Teijo joutui juoksemaan jalat solmuun/kaatamaan takaapäin jo ennen ensimmäisen kympin täyttymistä, josta innostui koko Tower niin kuin myös Varissuon creme de la creme, jota oli saapunut kohtuullinen joukko seuraamaan viikon kohokohtaa. 

Virsun ja Matten lomaillessa Paavo hoiti vaparin ja muutkin alun keskityspallot varsin helposti. Hetken päästä tunteet kuohahtivat taas, pientä jälkipelipotkimista ja tuomarin selän takana kotijoukkueen pelaaja kävi jo kädet RADiläisen kurkulla. Tämäkin tilanne kuitattiin puheella (ei nyrkkien) pelin jälkeen. Vartin kohdilla Tower sai kevyehkön keltaisen pienestä rappauksesta, ehkä tuomari yritti rauhoittaa tilannetta tai korjata aiemmin missattuja tilanteita. Jaakko T laittoi vaparista erinomaisen pikkukentän mallisen kierteisen keskityksen, jonka Teijo pääsi jatkamaan ilmasta – kuitenkin suoraan varmasti aloittaneen kotijoukkueen maalivahdin syliin. Samasta paikasta tuli toinenkin vapari, tällä kertaa Teijo antamassa. Ville K odotteli siihen malliin liikkuvat takana vastustajan repaleisen puolustuslinjan keskellä, että vähän huonompikin läpisyöttö löytäisi lopulta tiensä ilmassa maalin perukoille. Sellainen sitten laitettiin ja Ville voitti pakin kaksinkamppailussa, tuikkasi pienen kosketuksen ohi maalivahdin ja GOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOLLLLLLL!!! 1-0.

Towerin pelinrakentelu olikin suurimmaksi osaksi maalivahdin pitkiä avauksia tai nopeita vastahyökkäyksiä. Kärjestä löytyi Towerilla kyllä nopeutta, kun palloa sinne asti saatiin. Jos ei saatukaan, niin vastustajan avustuksella sitten. Kesken RADin hyvän pallonhallintajakson Teijo syötti kuuluisan 2 metrin syötön 3 metriä ohi vastustajan jalkaan. Puolustus oli noussut turhankin uhkarohkeasti tukemaan hyökkäystä eikä #10 nousua ollut pysäyttämässä kuin Toni, joka yritti parhaansa mukaan ottaa molemmat vapaat towerilaiset. Kymppi pujotteli Tonin ohi, vastaan tullut Sami sai kosketuksen palloon, mutta niin vain hyökkääjä pysyi pallossa ja laittoi tyhjiin tasoituksen. 1-1. Söi kuin pientä sikaa. Ensimmäisen puoliajan loppu oli jälleen tunnustelevan oloista.

Toisen puoliajan aluksi #10 ja Teijo läpsäisivät sovinnon merkiksi, minkä jälkeen RADin kapteeni ei enää kehdannut vedellä jaloille ja Towerin tähtipelaaja alkoikin tehdä lisää tuhojaan RADin puolustuksessa. Välillä pinoon meni viisikin puolustavaa pelaajaa. Lisämaaleilta vältyttiin kuitenkin alkuun. Hienoin suoritus oli pitkä, kova keskityspallo, johon kärkimies juoksi oikeaoppisen vauhdikkaasti. Show jäi kuitenkin vajaaksi, kun pusku suuntautui etukulmasta niukasti ohi ja Sami lisäksi lanasi hyökkääjän kentän pintaan. Miehet vitsailivat, että Sami pääsi kuittaamaan edellisen tilanteen, jossa ilmeisesti mentiin toisin päin.

Tulosta kuitenkin teki RAD. Kertaalleen pallo pomppi jo lähes maaliviivalla, kun Teijo pääsi vasemmasta laidasta  laukomaan, jonka mokke torjui etukulmasta sivuun. Molemmat jahtasivat palloa ja RADin mies saikin käännettyä molarin nenän edestä maalille, jossa vitosen alueen sisällä huikean kalabaliikin jälkeen viimeinen veto kimposi taasen oikeaan laitaan ja lopulta kulmaksi. Tämän jälkeen paine jatkui ja Anssi peippaili oikeasta laidasta pakin ohi, kuljetti keskelle ja vielä yhden pakin vipuun. Tarkka kuti kolmesta metristä etukulmaan ja RAD jälleen johtoon!

Sama sävel jatkui RADin painostaessa ja Towerin kontratessa. Taas kotijoukkueen päässä olin jotenkin itse aiheuttamassa tilannetta joko laukomalla tai syöttämällä, mutta jatkopalloon joka tapauksessa pääsi Jetro päineen aivan maalin edestä. Towerin molari rätkähti vielä upeasti yhden käden torjuntaan. Pallo vain jäi edustalle pyörimään, jossa oli kuka muukaan kuin Anssi! Pallo tyhjään pömpeliin ja entistä mukavampi tilanne, 3-1. Hetken oli taas hiljaista lukuun ottamatta katsomoa, josta Teijo kävi kyselemässä paperia verta vuotavaa kyynärpäätä varten. Yleisö oli täynnä niin höveliä porukkaa, että he ehdottivat medihelin soittamista paikalle. Muitakin herrasmiesmäisyyttä uhkuneita ehdotuksia kuultiin, kunnes matsia seurannut kaunis naisporukka auttoi miestä mäessä.

Vaihdosta oli hyvä näköala omaan päähän, jonne hyökkäyksiä alkoi virrata. Kerran läpiajosta pallo kävi vain tolpassa kiitos Sami ”RADin muuri” Kuutin estelyiden. Toisessa vastaavassa tilanteessa #10 jatkoi kovan syötön nopeasti sisäsyrjäkäännöllä läpi juoksevalle hyökkääjälle, joka laukoi varmasti pallon maaliin. Ja hups, 3-2, enää ei ollutkaan niin varman oloista. Tosin ei ollut sellainen pelko perseessä, joka oli hieman 1-1 tasoituksen kohdilla hiipinyt…no, sinne. Fiilistä auttoi ehkä se, ettei itse ollut tällä kertaa antamassa vastustajalle maalipaikkaa tällä kertaa.

RAD siirtyi pelin edetessä enemmän pitkien pallojen viljelyyn, ja ei aikaakaan kun millintarkat keskitykset tuottivat satoa. Alakerrasta joku lähetti pitkän syötön/keskityksen (poliisi kaipaa havaintoja) oikeaan laitaan, jossa pelaajan toiveesta hyökkäykseen nostettu Erik viiletti. RADin monitoimimies (futisstara, vakuuttaja, Michelin-kokki jne.) alkoi lunastaa odotuksia menemällä vastustamattomasti pakista laidan puolelta ohi. Vetosektorilla oltiin jo, mutta ovelaakin ovelampi kova syöttö maalin eteen löysi metristä RADin toisen Kuutin (ei mikään maskotti kuitenkaan) eli kaksimetrisen Villen. 4-2 ja Villen illan toinen oli tosiasia!

Loppu oli aika pitkälti kosmetiikkaa, vaikka Towerin hyökkääjät edelleen hätyyttelivät laadukkailla kikoilla. Kohtuullisen tukevassa johtoasemassa RAD pystyi kuitenkin keskittymään puolustamiseen.

Matsin tuomaritoiminnasta on vielä sanottava sananen. Vaikkei kolmannella silmällä selän takana tapahtuvia asioita voikaan nähdä, niin molemmat joukkueet kärsivät toivomisen varaa jättäneestä puhaltamisesta (tai sen puutteesta). Ei nyt voi olla niinkään, että tuomari puolen tusinaa kertaa valittelee pieleen menneen tilanteen jälkeen, että kun näitä on niin vaikea puhaltaa. Ehkä hieman lähempänä tilanteita oleminen osaltaan auttaisi? Towerin kotikentän erittäin sankka hiekkapöly ei sinällään auttanut tuomarin työskentelyä. Koomisin tilanne nähtiin jo alun tasatilanteessa, kun Teijo kuljetti vastustajan pakistosta ohi vasenta laitaa, jossa myös Ville K odotti ylempänä. Yhtäkkiä pilli soi juuri kun alettiin olla vetosektorilla, kun ilmeisesti kuljetus oli tulkittu syötöksi, vaikka Ville ei ollut tullut lähellekään palloa. Noh, näitä sattuu.

Mukava rutiinivoitto RADille, joka palkitsi kahden maalin Anssin Man of the Match -palkinnolla. Myös kahden maalin Ville K oli yhtä vahva ehdokas, mutta nyt meni näin. Jälkipeleille RADiin lähtivät ainakin Anssi, Teijo, Paavo, Toni ja Pasi. Muistikuvat ovat hatarat ainoastaan, koska aikaa on ehtinyt jo kulua sen verran matsitapahtumasta. Tästä oli hyvä jatkaa astetta tiukempaan kotimatsiin FC Semaforia vastaan.

"Oho", oli mennyt otsikkoon tulos väärin päin. RAD voitokas!

/ Teijo