FC Tower - RAD FC 2-4 (1-1)

Kokoonpano: mv: Sami, p: Virsu, Jaakko T, Toni, kk: Teijo, Erik, Jetro, Pasi, h: VilleK, Anssi

Maalit: Ville K (Teijo), Anssi (kuka lunastaa syötön), Anssi (Jetro), Ville K (Erik)

Varissuolla ei Towerin vieraana ole yleensä pelattu mitään ystävyysotteluita, mutta pisteitä on vuosien mittaan kertynyt ihan kiitettävästi. Täksi vuodeksi Pelttarinkadun hiekkakenttä oli myllätty oikein spesiaalin huonoon kuntoon, nimittäin toinen laita muistutti puoliksi enemmän lasten hiekkalaatikkoa kuin jalkapallokenttää. Jetro (ei tuttu TV:stä) teki ensiesiintymisensä RAD-paidassa, tai siis ainakin RADin kirjoilla, punaiset RAD-paidat kun ovat päässeet perskules loppumaan. Matsin alku oli tavanomaista tunnustelua, vaikka RAD pallonhallintaa hieman dominoikin. Towerin vastahyökkäykset osoittautuivat kuitenkin heti vaarallisiksi, kun katkosta kotijoukkueen #10 viiletti kovassa vauhdissa. Teijo joutui juoksemaan jalat solmuun/kaatamaan takaapäin jo ennen ensimmäisen kympin täyttymistä, josta innostui koko Tower niin kuin myös Varissuon creme de la creme, jota oli saapunut kohtuullinen joukko seuraamaan viikon kohokohtaa. 

Virsun ja Matten lomaillessa Paavo hoiti vaparin ja muutkin alun keskityspallot varsin helposti. Hetken päästä tunteet kuohahtivat taas, pientä jälkipelipotkimista ja tuomarin selän takana kotijoukkueen pelaaja kävi jo kädet RADiläisen kurkulla. Tämäkin tilanne kuitattiin puheella (ei nyrkkien) pelin jälkeen. Vartin kohdilla Tower sai kevyehkön keltaisen pienestä rappauksesta, ehkä tuomari yritti rauhoittaa tilannetta tai korjata aiemmin missattuja tilanteita. Jaakko T laittoi vaparista erinomaisen pikkukentän mallisen kierteisen keskityksen, jonka Teijo pääsi jatkamaan ilmasta – kuitenkin suoraan varmasti aloittaneen kotijoukkueen maalivahdin syliin. Samasta paikasta tuli toinenkin vapari, tällä kertaa Teijo antamassa. Ville K odotteli siihen malliin liikkuvat takana vastustajan repaleisen puolustuslinjan keskellä, että vähän huonompikin läpisyöttö löytäisi lopulta tiensä ilmassa maalin perukoille. Sellainen sitten laitettiin ja Ville voitti pakin kaksinkamppailussa, tuikkasi pienen kosketuksen ohi maalivahdin ja GOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOLLLLLLL!!! 1-0.

Towerin pelinrakentelu olikin suurimmaksi osaksi maalivahdin pitkiä avauksia tai nopeita vastahyökkäyksiä. Kärjestä löytyi Towerilla kyllä nopeutta, kun palloa sinne asti saatiin. Jos ei saatukaan, niin vastustajan avustuksella sitten. Kesken RADin hyvän pallonhallintajakson Teijo syötti kuuluisan 2 metrin syötön 3 metriä ohi vastustajan jalkaan. Puolustus oli noussut turhankin uhkarohkeasti tukemaan hyökkäystä eikä #10 nousua ollut pysäyttämässä kuin Toni, joka yritti parhaansa mukaan ottaa molemmat vapaat towerilaiset. Kymppi pujotteli Tonin ohi, vastaan tullut Sami sai kosketuksen palloon, mutta niin vain hyökkääjä pysyi pallossa ja laittoi tyhjiin tasoituksen. 1-1. Söi kuin pientä sikaa. Ensimmäisen puoliajan loppu oli jälleen tunnustelevan oloista.

Toisen puoliajan aluksi #10 ja Teijo läpsäisivät sovinnon merkiksi, minkä jälkeen RADin kapteeni ei enää kehdannut vedellä jaloille ja Towerin tähtipelaaja alkoikin tehdä lisää tuhojaan RADin puolustuksessa. Välillä pinoon meni viisikin puolustavaa pelaajaa. Lisämaaleilta vältyttiin kuitenkin alkuun. Hienoin suoritus oli pitkä, kova keskityspallo, johon kärkimies juoksi oikeaoppisen vauhdikkaasti. Show jäi kuitenkin vajaaksi, kun pusku suuntautui etukulmasta niukasti ohi ja Sami lisäksi lanasi hyökkääjän kentän pintaan. Miehet vitsailivat, että Sami pääsi kuittaamaan edellisen tilanteen, jossa ilmeisesti mentiin toisin päin.

Tulosta kuitenkin teki RAD. Kertaalleen pallo pomppi jo lähes maaliviivalla, kun Teijo pääsi vasemmasta laidasta  laukomaan, jonka mokke torjui etukulmasta sivuun. Molemmat jahtasivat palloa ja RADin mies saikin käännettyä molarin nenän edestä maalille, jossa vitosen alueen sisällä huikean kalabaliikin jälkeen viimeinen veto kimposi taasen oikeaan laitaan ja lopulta kulmaksi. Tämän jälkeen paine jatkui ja Anssi peippaili oikeasta laidasta pakin ohi, kuljetti keskelle ja vielä yhden pakin vipuun. Tarkka kuti kolmesta metristä etukulmaan ja RAD jälleen johtoon!

Sama sävel jatkui RADin painostaessa ja Towerin kontratessa. Taas kotijoukkueen päässä olin jotenkin itse aiheuttamassa tilannetta joko laukomalla tai syöttämällä, mutta jatkopalloon joka tapauksessa pääsi Jetro päineen aivan maalin edestä. Towerin molari rätkähti vielä upeasti yhden käden torjuntaan. Pallo vain jäi edustalle pyörimään, jossa oli kuka muukaan kuin Anssi! Pallo tyhjään pömpeliin ja entistä mukavampi tilanne, 3-1. Hetken oli taas hiljaista lukuun ottamatta katsomoa, josta Teijo kävi kyselemässä paperia verta vuotavaa kyynärpäätä varten. Yleisö oli täynnä niin höveliä porukkaa, että he ehdottivat medihelin soittamista paikalle. Muitakin herrasmiesmäisyyttä uhkuneita ehdotuksia kuultiin, kunnes matsia seurannut kaunis naisporukka auttoi miestä mäessä.

Vaihdosta oli hyvä näköala omaan päähän, jonne hyökkäyksiä alkoi virrata. Kerran läpiajosta pallo kävi vain tolpassa kiitos Sami ”RADin muuri” Kuutin estelyiden. Toisessa vastaavassa tilanteessa #10 jatkoi kovan syötön nopeasti sisäsyrjäkäännöllä läpi juoksevalle hyökkääjälle, joka laukoi varmasti pallon maaliin. Ja hups, 3-2, enää ei ollutkaan niin varman oloista. Tosin ei ollut sellainen pelko perseessä, joka oli hieman 1-1 tasoituksen kohdilla hiipinyt…no, sinne. Fiilistä auttoi ehkä se, ettei itse ollut tällä kertaa antamassa vastustajalle maalipaikkaa tällä kertaa.

RAD siirtyi pelin edetessä enemmän pitkien pallojen viljelyyn, ja ei aikaakaan kun millintarkat keskitykset tuottivat satoa. Alakerrasta joku lähetti pitkän syötön/keskityksen (poliisi kaipaa havaintoja) oikeaan laitaan, jossa pelaajan toiveesta hyökkäykseen nostettu Erik viiletti. RADin monitoimimies (futisstara, vakuuttaja, Michelin-kokki jne.) alkoi lunastaa odotuksia menemällä vastustamattomasti pakista laidan puolelta ohi. Vetosektorilla oltiin jo, mutta ovelaakin ovelampi kova syöttö maalin eteen löysi metristä RADin toisen Kuutin (ei mikään maskotti kuitenkaan) eli kaksimetrisen Villen. 4-2 ja Villen illan toinen oli tosiasia!

Loppu oli aika pitkälti kosmetiikkaa, vaikka Towerin hyökkääjät edelleen hätyyttelivät laadukkailla kikoilla. Kohtuullisen tukevassa johtoasemassa RAD pystyi kuitenkin keskittymään puolustamiseen.

Matsin tuomaritoiminnasta on vielä sanottava sananen. Vaikkei kolmannella silmällä selän takana tapahtuvia asioita voikaan nähdä, niin molemmat joukkueet kärsivät toivomisen varaa jättäneestä puhaltamisesta (tai sen puutteesta). Ei nyt voi olla niinkään, että tuomari puolen tusinaa kertaa valittelee pieleen menneen tilanteen jälkeen, että kun näitä on niin vaikea puhaltaa. Ehkä hieman lähempänä tilanteita oleminen osaltaan auttaisi? Towerin kotikentän erittäin sankka hiekkapöly ei sinällään auttanut tuomarin työskentelyä. Koomisin tilanne nähtiin jo alun tasatilanteessa, kun Teijo kuljetti vastustajan pakistosta ohi vasenta laitaa, jossa myös Ville K odotti ylempänä. Yhtäkkiä pilli soi juuri kun alettiin olla vetosektorilla, kun ilmeisesti kuljetus oli tulkittu syötöksi, vaikka Ville ei ollut tullut lähellekään palloa. Noh, näitä sattuu.

Mukava rutiinivoitto RADille, joka palkitsi kahden maalin Anssin Man of the Match -palkinnolla. Myös kahden maalin Ville K oli yhtä vahva ehdokas, mutta nyt meni näin. Jälkipeleille RADiin lähtivät ainakin Anssi, Teijo, Paavo, Toni ja Pasi. Muistikuvat ovat hatarat ainoastaan, koska aikaa on ehtinyt jo kulua sen verran matsitapahtumasta. Tästä oli hyvä jatkaa astetta tiukempaan kotimatsiin FC Semaforia vastaan.

"Oho", oli mennyt otsikkoon tulos väärin päin. RAD voitokas!

/ Teijo