RAD FC - FC Tinatuoppi 2 -1 (0 - 0)

Tuhlaajapojan paluu, osa XX??

mv: Paavo p: Juuso, Virsu, Nuutti (Matte?) Laidat: Sami, Teemu, VilleK, (Juuso/Matte), kkk: Anssi, Emppu, Sauli h: Pasi, Veikko
Maalit: VilleK (Emppu), Emppu (Anssi)
Keltsi: Virsu
Manageri: Toni
Yleisö: Klaani + vastustajan kannattajat (muutama, toisella puolen kenttääkin taisi hetken olla joku)

Jaahas. Sitten tuli se syksyinen keli, kesä on ohi ja niin on futiskausikin. Viimeisen pelin aikana tuli ukkosta ja rakeita, melkein puolet ajasta vettäkin. Parempi kai se nahkakuulan kurittaminen on tähän sitten lopettaa. Vastaan asettui liigan jumbo, FC Tinatuoppi eli tinis. Mustiin pukeutuneet pelurit ovat tunnetusti mukavia heppuja ja tämä näkyi myös kentällä. Suurimmasta sikailusta (mikä sekin oli vähäistä) vastasi lähinnä RAD. Punapaidat painostivat ankarasti, mustat pitivät linjaa ylhäällä ja hakivat paitsioansaa. Nyt kyllä blogin kirjoittajan muisti pätkii pahasti ja vain muutama tilanne on syöpynyt muistin syövereihin. Yleisesti ottaen RAD sai pidettyä palloa varsin hyvin, mutta Tiniksen kaverit saivat ajoittain pari epämääräistä paikkaa aikaiseksi. Ei tosin mitään huippupaikkoja. RAD puski pitkillä keskityksillä ja sai painetta aikaiseksi, mutta kovat maalipaikat taisi pitkälti jäädä tekemättä. Pasi onnistui saamaan yhden vedon aikaiseksi alakulmaan, mutta tiniksen mainio mokke poimi sen tyylikkäästi. Virsu teki ajoittain nousuja, Emppu ja Anssi olivat miehet paikallaan karvaamassa ja avaamassa peliä. Juuso pelasi topparina varmasti, Nuutti komppasi välillä pakinpaikalla jopa pääpelillä. Paavo nyrkkeili ja poimi pallot tarvittaessa. Sami ja Teemu hölkkäsivät laidalla ja erityisesti VilleK oli vaarallinen pallon saadessaan ja neppaili pallolla tyylikkäästi, joskus tosin olisi voinut lainata palloa enemmän. Vaarallisista paikoista puheenollen, kyllä sellainen (ainakin yksi) ilmaantui. Anssi karvasi pallon omalla alueella ja lähti vahvaan nousuun. Ohitti ensimmäisen kaverin, ohitti toisen, ja kolmannen. Tämän jälkeen oltiinkin jo boksin sisällä ja Veikko oli hiipinyt täydelliselle vetosektorille ja Anssihan pisti pallon suoraan lapikkaaseen, niin kuin vanhoina Kuula-aikoina. Ja Veikon viimeistely oli samanlaista kuin Kuula-aikoina, veto lähti ylös, mutta kun maalit olivat pienet, niin karmeasti ohihan se meni. Tyhjää verkkotilaa oli taas niin kuin siinä vanhassa ja kuuluisassa neukkulan kalastuskolhoosissa. Miten voi veto lähteä ylös, kun sitä lämmittelyssä treenattiin niin perkuleesti. No, silloinkin puolet meni staattiseen palloon vetäessä ylös. Puoliajalle mentiin tasatuloksessa 0-0.

Toinen puoliaika alkoi samoin kuin ensimmäinenkin. Edes puolia ei tälläkään kertaa vaivauduttu vaihtamaan. Samaa rimpuilua kuin aikaisemminkin. Ja eikö vaan taas Anssi puhaltanut oikealta laidalta ohi. Pari-kolma mustapaitaa vain vilahti, kun Anssi puski pallo jalassa kohti laitaa, katseli epätoivoisesti vanhaa tutkaparia, joka oli, jälleen kerran, täydellisessä maalintekopaikassa. Pallo taas topologisesti Veikon lapikkaaseen, tällä kertaa lähtikin napakka veto kohti tyhjää maalia, mutta ei helvata, mokke heittäytyi ja kaappasi pallon maaliviivalta susikädellä ja pelasti varman maalin. Anssi antaa selvästi paskoja syöttöjä, ei voi muuta sanoa. Onneksi kaikki ei anna. Eipä aikaakaan, kun  Emppu pyöritteli palloa vasemmalla laidalla, heitti pallon Veikolle boksin rajalla, paitsi VilleK otti pallon välistä kuin tikkarin. Tästä alkoikin sitten muutaman sekunnin show, kun VilleK kuljetti palloa boksin rajaa pitkin parin-kolmen mustapaidan ohi, kunnes tykitti pallon upealla, kovalla vedolla oikeaan alakulmaan. 1-0 RADille ja ansaitusti. Tämän jälkeen korvissa kaikui rae/vesisateen joukossa vain yksi ajatus, SAFin suusta: "You shoud kill the game off!!". Ja näinhän tapahtui. Anssi halusi saada vihdoinkin syöttöpisteen. Anssi karvasi tai kontrolloi palloa keskikentällä, näki Empun nousevan ja syötti Empulle. Koko mustapaitojen linja oli korkealla, joten mokken vaihtoehdoksi tuli lähteä epätoivoisesti vastaan. Emppu näki tämän ja nosti boborskimaisesti (kuten L-pool fanin hyviin tapoihin kuuluu) pallon mestarillisesti yli maalivahdin ja maalin perukoille. Noin 25 metrin etäisyydeltä zippi oli kyllä aika mahtava. Peli pitää tappaa. Nyt olikin mukava jutella vaihtopenkillä (virtuaalisella, kentän laidalla toki seisottiin sateessa), että on varaa spedeilyyn, eikä se kostaudu pistemenetyksinä. Ja niinpä se spedeilu tapahtui. Sauli oli alimpana ja antoi syötön Juusolle, joka ilmeisesti ei koskenut palloon (tai koski) ja alimpana olivat Paavo ja Matte, joista kumpikaan ei sitten halunnut palloa. Vastustajan kaveri pääsi sipaisemaan palloon ja boltsi kieri RADin maaliin. Ei hyvää päivää, mikä maali. No, ei tämä jäänyt tähän. Kerran vastustaja pääsi salaa läpi huonossa valaistuksessa, mutta Paavo onnistui oikea-aikaisella vastaantulolla sipaisemaan palloa ja pallo meni hieman ohi maalin. Tinis taisi saada lisäksi pari vastaavaa läheltä-piti-tilannetta/vetoa aikaiseksi, mutta ohi ne onneksi menivät. Mustapaidat saivat pari hyvää painetilannetta aikaiseksi pelin lopussa ja RAD kohtuullista vastaiskua, mutta mitään todella vaarallista ei tullut. Teemu lanasi palloa pulkkaotteella boksin sisällä jälleen kerran, mutta onneksi kaveri kaatui selvästi pallontavoittelun jälkeen. Virsu otti keltaisen kovasta liukkarista, ansaitusti. Peli oli varsin siisti, tosin Stag-Matte valitteli pieniä kolhuja pelin jälkeen. RAD voitti päätöskamppailun 2-1 ja sijoittunee yhdennäkseksi sarjassa (tarkistakaa itte, ei kai muutu tilanne tämän kirjoittamisen jälkeen johtuen maalierostsa).

Kivaa se oli (ajoittain) pelata futista tämäkin kausi. RADin miehistö valitettavasti tottelee latinan kielistä sanontaa "Fugit Irreparabile Tempus" ja nyt miehistö alkaa olemaan jo "jatkoajalla". Tämä pätee ainakin allekirjoittaneeseen, saa nähdä taipuuko jalat enää ensi kaudella Pubiliigan vaativaan vääntöön. Tälläkin kaudella osa peleistä oli niin surkuhupaisaa. No, 5-10 kg pois massaa, niin johan jalkakin nousisi paremmin.

Pelin parhaaksi oli monta vaihtoehtoa: Virsu, Anssi, Emppu, Juuso, nyt ainakin. Tällä kertaa päädyttiin Emppuun, joka teki vaatimattomasti tehot 1+1. Toisaalta Anssikin olisi voinut tehdä tehot 0+3, mutta joskus pitää tyytyä yhteen syöttöön.

Loppupelit RADissä pelasivat Toni, Pasi, Veikko, Anssi, Matte, Emppu, Paavo, Sauli,  Teemu, Sami (olihan Sami mukana?) eli joukkueellinen pelaajia vaihtureineen. Ei paha! Pelitaktiikkaa ihmetellessä Anssi mainitsi, että pelaajat ovat "teknisesti rajoittuneita", syötöt ovat välillä kehnoja. Veikko komppasi näkemystä.

/Veikko

Krouvi United - RAD FC 2 - 0 (1 - 0)

Taistelun jälkeen taas tappion karvasta kalkkia

mv: Paavo p: Juuso, Jaakko, Nuutti laidat: VilleK, Teemu, Marco, Erik kkk:Emppu, Anssi, Veikko h: Ale, Pasi

Keltsit: Juuso, Ale, Anssi (ainakin)

Onpas Naantalissa upea tekonurmi ja hyvä valaistus. Miehistöäkin oli aika lailla optimimäärä. Tosin Matte jäi pois flunssan takia ja Veikkokin kärvisteli orastavassa kröhässä. Pelaajia tuli kuitenkin paikalle lopulta parahultaisesti, Teemu ja Marco alkuvihellyksen jälkeen. RAD aloittikin ottelut räväkästi parilla hyvällä hyökkäyksellä. Ale sai jonkinlaisen vetopaikan heti alkuun. Toisen hän veti puolivolleystä, mutta mokke onnistui torjumaan. Pikku hiljaa vastustaja pääsi pelin juonesta kiinni ja onnistui karvaamaan RADin maalipotkuja onnistuneesti. Muutama kärkäs ja vittumainen kärki, jotka osasivat pelata, potkia sukille ja soittaa suuta onnistuivat sekoittamaan RADin peliä ajoittain ja saamaan aikaiseksi kaukovetoja. Myös RAD sai pari hyvää tilannetta. Veikko pääsi vasemmalta laidalta läpi, hassutti kaksi valkopaitaa, yllättyi tästä itsekin ja syötti maalin eteen, jossa oli ainakin Pasi ja Erik tai Marco. Pallo ei mennyt omille, mutta kimpoili boksin rajalle, josta RADin pelaaja palautti pallon (ilmeisesti) Erikin kautta Veikolle, joka pamautti pallon maalin alakulmaan. Peli oli vihelletty paitsiona, tosin RADin pelaajien mielestä valkopaita oli tolpalla kusemassa paitsioansan. Eipä auta, ei maalia.  Ale oli alituinen väkkärä karvaamassa palloa ja rakentamssa peliä. Lisäksi hän taitavasti lainasi palloa, mutta liian harvoin sai seinän kunnolla juoksupalloksi. Kerran Ale hassutti oikealta läpi ja syötti kovan syötön boksin edessä yksin lönköttävälle Veikolle. "Haltuun ja veto" ... ja haltuun otossa liukas pallo karkasi jalasta vastustajan pakille, joka päivysti muutaman metrin päässä, väärässä paikassa. Parempaa syöttöä  vapaampaan tilaan ei käytännössä voi saada. Myös VilleK kynäili muutaman kerran ja Emppu pompotteli roikkusyöttöjä ilman tulosta. Ale pääsi kerran läpi, alin pakki veti jalat alta, mutta tästä tuli ainoastaan keltainen. Jossian vaiheessa valkopaidat saivan heiton aikaiseksi. Koko RADin linja oli leveällä eikä minkäänlaista porrastusta ollut. Paavo yritti huutaa Empulle, joka ei kuullut. Heiton jälkeen valkopaita pääsi täysin yksin läpi ja pamautti pallon maalin. Kaamea merkkausvirhe ja muodostelma oli täysin hanurista. Topparit olivat nousseet liian korkealle. Alen kova karvauspeli alkoi sylettää valkopaitoja ja yhden myöhästyneen pallontavoittelutilanteen jälkeen vastustajan boksissa Ale potkaisi vastustajan "ylen sankhiaa prihaa" vatsaan, niin että läiske kuului keltaisen kortin arvoisesti. TÄstä alkoi Alen järjestelmällinen hiillostaminen, joista yksi oli selkeä sikailu. Palloton kaveri keltsi alla ajeli Alen päälle. Tästä tuomari antoi salomonit: molemmille puhuttelun. Tilanteesta olisi pitänyt antaa vastustajalle suora punainen, ei puhettakaan. Vertailun vuoksi viime sunnuntaina Rasseli sai kevyestä otsakosketuksesta suoran punaisen. No, ei voi mitään. Puoliajalle mentiin masentavissa 1-0 lukemissa.

Toiseen erään sovittiin, että laidat tulevat auttamaan avauksissa alemmaksi. Tämä toimikin hieman paremmin, mutta peli ei oikein missään vaiheessa lähetnyt rullaamaan. Muutama paikka tuli, nekin lähinnä kaukovetoja tai kulmapotkuja. Pari virhettä tuli puolustuspäässä, esim. yksi 4-1 tilanne, mutta tästä valkopaidat ryssivät surkeasti paskalla vedolla päin mokkea. Siis mit vit? Pari muutakin tilannetta tuli omista virheistä. JOssain vaiheessa tapahtui taas kaamea merkkausvirhe. Unitedin kulma meni kaikkien läpi valkopaidalle boksin reunalle pomppien. Koko RADin miehistö oli nyt ryhmittynyt boksin sisälle kauniiksi linjaksi ja koko poppoo jäi ihailemaan kusista kulmapotkua. Yksikään punanuttu ei juossut pallon perään. Pallo annettiin ilmasta viereen, josta lähti kaamea pommi alakulmaan. Paavo oli voimaton. Lopun vartin RAD yritti puskea, mutta mitään suurempaa ei saatu aikaiseksi. Ale syötti kerran Pasille boksiin, mutta veto meni ohi maalin. EMppu taisteli yksin, yritti löytää Alen, mutta aina oli liikaa miehiä vastassa. Pallon yksin kuljettaminen oli turhan päämäärätöntä ja joukkuepelin hienoudet puuttuivat. Kolme valkopaitaa sai aina yksin yrittäjän, Alen tai Empun kuriin. Apuja ei tullut tarpeeksi lähelle. Turpiin tuli taas, tällä kertaa 2-0. Aivan kaikki vastustajan tilanteet eivät jääneet mieleen, ehkä hyvä niin. Yksi veto oli aika lähellä, lähti vapaasti kovaa, mutta pallon verran yli maalin.

Ottelun parhaana palkittiin Erik, joka pelasi eleettömästi sekä puolustus- että hyökkäyspäähän. Oli monta kertaa katkomassa peliä ja sen jälkeen avaamassa. Harmi, ettei niistä saatu enempää aikaiseksi. Tällä esityksellä Erik olisi kyllä saanut olla useamminkin pelailemassa, erityisesti viimeisissä peleissä.

Ja kukaan ei tiettävästi lähtenyt RADiin jälkipeleihin. Veteläksi on mennyt. No jos ensi viikolla kauden lopetus sitten pidemmän kaavan kautta?

/Veikko

RAD FC - FC Santala 0 - 4 (0 - 2)

Painajainen jatkuu

mv: Anssi (1 pa), Juuso (2 pa), p: Virsu, Matte, Juuso (1. Pa) (joskus Paavo ja kai joku muu) kkk: Henkka, Emppu, Veikko, (Anssi 2 pa) Laidat: Ville K, Paavo, Matte (1 pa), Ale (2 pa osittain) h: Sauli, Ale

Kannustajat: Kentän laidalla Toni ja Henkan ja Saulin paremmat puoliskot

Kortit: Matelle keltsi, Sauli järjesti omistuisesta tilanteesta (paini pallottoman kanssa, jossa vastustaja rimpuili itsensä maahan) itselleen puhuttelun ja vastustajalle varoituksen jälkipotkimisesta

Olipas upea kesäilta ja tuomarikin puhalsi hyvin; taisi kaikki paitsiotkin mennä kohdilleen. No mikäs siinä on puhallellessa, kun vastustajan vaihtopenkki neuvoo oikein. RAD sai hyvän kokoonpanon kentälle. Pelin jälkeen mentiin oluelle RADiin, vastustajakin tuli puolella joukkueella. Siinä ne hyvä asiat tästä illasta.

RAD pelasi yhden historian paskimman pelin, niin tuloksellisesti kuin muutenkin. Anssi (1. pa) ja Juuso (2. pa) tuurasivat hanuri-vammaista Paavoa maalissa. Ekat viisi minuuttia peli oli lupauksia antava, sen jälkeen kaikki olikin sitten sieltä ja syvältä. VAstustaja karvasi kovaa ja tähän RAD ei vain päässyt mukaan. Syötöt omille loistivat poissaolollaan lähinnä kaikilta. Koko joukkue oli kuin vaeltavia zombeja, varsinkin vaihtopenkiltä peli näytti sellaiselta. Harhasyöttöjä vastustajalle tuli useita, joista vain yhdestä vastustaja teki maalin päässen 3-1 tilanteeseen ja nämä pallotaiturit leipoivat siitä upean maalin. Kyseessä oli toinen maali. Eka tuli kulmasta; Matte huusi 20 sekunttia, että tässä olisi ylimääräinen kaveri, mutta kukaan ei vaivautunut auttaa Mattea, joka surkeuksissaan ei saanut molempia pidettyä. Ja toinen, sen vapaana oleva, kiskaisi volleysta järjettömän laser-laakavedon, joka meni tolpan kautta sivuverkon läpi. Olipas komea suoritus. RAD sai muutaman hassun hyökkäyksen ja hepposen vedon. Ale puhalsi pari kertaa läpi, mutta Veikosta ei ollut juuri apua. Erän lopussa Veikko ja Paavo pääsivät parikin kertaan syöttelemällä läpi. Parilla seinällä Paavo puhalsi päätyyn ja sai kun saikin kolmen pakin välistä yksin maalin eteen lönkuttelevälle Veikolla, joka yllättyneenä pyyhkäisi pölyt vasurilla pallon alapuolelta. Tämän seurauksena pallo lähti kauniina, löysänä kaarena yli jalkoihin syöksyvän maalivahdin. Paitsi mokke oli jähmettyneenä maalilla ja ihmeissään koppasi paskan "vedon" näppeihinsä ja huusi puolustajille syystäkin kehnosta pelistä. Toisessa tilanteessa Paavon syöttö jäi löysäksi, niin kuin RADin suoritus koko iltana. Tauolle mentiin 2-0 tilanteessa.

Toiseen erään Anssi päästettiin irti ja Juuso meni maaliin. No eipä paljoa auttanut. RADin hyökkäyksen jälkeen pallo purettiin RADin alueelle, jossa olivat toppareina Matte ja Virsu, ja molemmat syöksyivät purkupalloon. Virsu huusi "minä", Matte oli menossa palloon, mutta väisti ja pallo meni molempien ohi. Vastustajan kärkäs kärki kiitti kauniisti lahjapallosta ja teki maalin. Halitulijallaa. Ei siis riittänyt edes harhasyötöt, tämäkin vielä. Anssi sai pari vetoa aikaiseksi jonkinlaisen tiimipelin ansiosta. Taisi jotain muutakin epämääräistä tapahtua. Vastustaja potki sukille minkä ehti ja itki aina, jos sai joskus takaisin, niin kuin miehekkääseen pelityyliin kuuluukin. Kylläpä RADille on vaikea pelata kovaa prässäävää joukkuetta vastaan. Kerran Emppu pääsi puhaltamaan koko orkesterin läpi keskialueelta, mutta ajautui liiaksi laitaan ja tuloksena oli vain kulmapotku. Loppunumerot viimeisteltiin vaparista, Matte paikkasi keltaisen arvoisesti omien virheen ja läpiajon. Vapari lähti aivan boksin rajalta ja meni muurin läpi kimmokkeena. Juusolla ei ollut mitään saumaa torjua tällaista kimmoketta.

No niin, ihmeellistä tässä pelissä oli, ettei Santala saanut useampaa maalintekopaikkaa kaikkien harhasyöttöjen jälkeen. Toinen ihmeellinen asia oli, että aivan olemattomalla syöttöpelillä RAD sai sentään muutaman maalintekopaikan ja lähes läpiajon.

Ottelun parhaana palkittiin Anssi, joka uhrautui maaliin ja pelasi kentällä hyvin. Kentän paras oli suorituksina mitattuna Emppu. RADiin eksyi Veikko, Anssi, Matte, Emppu ja Paavo. Ja kasa Santalan pelaajia; hienoa!

Ja loppukevennykseksi ikonisen toppariduon räp-video (sen samaisen, joka spedeili maanantaina).

/Veikko

Bar Arttu - RAD FC 5 - 0 (1 - 0)

Tiistai-painajaisen jatko-osa

mv: Paavo p: Juuso, Jaska, Nuutti Laidat: Sami, Ville K, Sauli, Teemu kk: Henri, Emil, Veikko h: Marco, Pasi

Painajainen Elm Stre ... Jäkärlässä, jatko-osa tiistain surkeuteen. Eipä muuta voi sanoa. Jäkärlässä oli jälleen suuren urheilujuhlan tuntua, yleisöä löytyi yhtä paljon kuin Veikkausliigassa (siis kourallinen) ja joukosta löytyi maskotitikin. Nurmikin oli hyvässä kunnossa, hieman märkä. Kelikin oli kuin morsian. Ja RAD sai jopa vaihtopenkille optimaalisen määrän pelaajia. Siinä ne hyvät asiat sitten olivatkin. Teijon jälkeen managerin virkaa toimittanut Toni jätti jalkavaivaisena pelin väliin, joten Veikko toimi tällä kertaa tuuraajana. Vaikka pelaajia oli hyvin, niin valitettavasti juoksuvoimaisimmat kaverit olivat jääneet rannalle. Ja se näkyi kentällä. Vastustajan dominointi oli lähes samanlaista kuin tiistaina, vastustaja oli vain valkopaitaista tällä kertaa, ja niitä oli paaljon. Valkopaitaisten juoksuvoima oli myös huikealla tasolla ja siihen RAD ei pystynyt vastaamaan. Vastustaja sai vetopaikkoja, jotka useimmat lähtivät kaukaa ja ohi. Paavo teki vaihteeksi kasan torjuntoja. Jaakko ja Juuso yrittivät pysyä vastustajan mukana, mutta oli liian usein liian yksin. Onneksi Emil hoiti puolustusvelvoitteita ansiokkaasti. Erityisesti ensimmäisen erän aikana oman pään avaukset olivat RADillä aivan kuraa. Pallo menetettiin viimeistään keskikentällä. Laidat ja kk eivät tulleet tarpeeksi lähelle hakemaan syöttöpaikkoja. Ja yhdestä tällaisesta myös rankaistiin. Jaakko ei löytänyt tarpeeksi helppoa syöttölinjaa, pallo katkaistiin ja sen jälkeen Paavon ja Jaakon välille tuli kommunikaatio-ongelma (communication breakdown), vastustaja sai pallon, syötti maalin eteen, josta valkopaidan oli helppo työ leipoa limppu reppuun. RAD sai oikeastaan yhden vedon koko erän aikana; Marco karvasi palloa (olisko joku syötön tapainenkin tullut) ja pääsi vetämään pakin kanssa samaan aikaan. Veto oli kova, mutta meni ohi maalin. Kuin ihmeen kaupalla erä päättyi 1-0. Pallo taisi käydä parikin kertaa maalipuissa.

Toiselle puoliajalle tuli vain yksi selkeä ohje: Tiputaan alaspäin auttamaan pakkeja, erityisesti laiturit hakevat paikkaa. No, kentän sivusta seuranneena viesti ei mennyt perille. Arttu pyöritti peliä paljon boksissa tehden maalintekopaikkoja. Myös RAD sai avauksia aikaiseksi. Pahaksi onneksi niistä tuli lähinnä vastaiskuja. Toista maalia ei nyt sitten kukaan (Veikko, Paavo, Emil) muistanut miten se tuli. Mutta tulipahan kuitenkin, eikä niin tee mieli muistellakaan. Noh, tämän jälkeen RAD sai sentään pari kulmaa ja pari vaparia, mutta ei niistä sitten valmista tullut. Henkilökohtaisesti tuntui, että toimitti sitä ylilihavan pujottelukepin virkaa, oli vastustajan vauhti sen verran kovaa. Vastaiskusta vastustajan liukas kärki pääsi kaksi kertaa puskemaan vasemmalta läpi, Jaakko kintereillä. Eka kerralla ujutti upeasti Paavon ohi, mutta pallo meni ohi maalin. Seuraavalla kerralla sama toistui ja pallo takanurkassa. Hieno maali, mutta väärään päähän. Neljäs maali tuli sitten kulmasta. Valkopaidat oli otettu kiinni, mutta Emppu ei saanut omaa kaveria horjutettua (vai tuliko niitä kaksi), pallo kimposi ilmeisesti omasta pelaajasta pienen piestä rakosesta tolpan vierestä maaliin, vaikka Jaakko oli oikeaoppisesti tolppamiehenä. Joskus näin. Tässä vaiheessa Teemu innostui kokeilemaan spesiaalia, pulkkataklausta. Teemun raivoisa peli oli viihdyttävää katsoa (kun ei ollut vastustaja, joka niitä viljeli), mutta onneksi valkopaidat olivat liukkaista, eivätkä jääneet alle. Korttiakaan ei, ihme kyllä, tullut. Viides maali oli kova veto boksin ulkopuolelta yläpörsään. Eipä siinä ollut Paavolla mitään saumaa.

Viisi-muna oli lohduton tulos. Virsua, Anssia, Mattea, Alea ja Teijoa oli kyllä ikävä. Toivottavasti saamme seuraavaan peliin paremman tsempin, vastassa on Santala kotona, joka on viiden pisteen päässä. Teoreettisesti mahdollinen saavuttaa.

Paras pelaaja palkittiin, vaikka ei ehkä pitäisi. Paavolle meni, ehdottomasti näkyvimmät onnistumiset. Mainittakoon, että toinen ehdotettu pelaaja oli Jaakko. Kertoo paljon RADin pelinrakentelusta. Lisäksi lopussa Teemun raivoisa tsemppi toi hyvää mieltä.

Vaikka tällainen peli ei laulata, niin lauletaan silti vähäsen vastustajan baarin nimen innoittamana.

Mä rahani tuhlasin sun joka leffaan
ja unessa hampaat iskin sun peffaan
Oli kaikkein pyhin sinun hurlumhei

Ja kun sun nurinniskoin sai kirjailija Arttu
mä seinältä sun kiskoin, sä olit pelkkä narttu

(ja mä lauloin)
Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin?
Marilyn, Marilyn, tuon ajan saanko koskaan takaisin?

/Veikko, täältä tähän

Wanha Kupittaa - RAD FC 4 -1 (1 - 0)

RAD kaatui pimeän pelin saappaat jalassa

mv: Paavo p: Jaakko, Virsu (Nuutti 1. pa?) kk: Toni (n. 10 min), Veikko, Emil, Sami, Sauli, Ville K, Juuso, h: Ale, Pasi

Maali: Ville K (rp)

Keltsi: Ville K (muita en muista)

Huom! lyhyen otteluraportin jälkeen on Ville K:n huikea kuvaus matsin tärkeimmistä tapahtumista

Jaahas. Päästiin sitten pallottelemaan laskujeni mukaan mestaruuden varmistanutta Kuppista vastaan. Koska pelejä on lähimmillä haastajilla korkeintaan kolme tai neljä jäljellä ja pisteitä 10 tai 14, oli kyseessä lähinnä pallottelu. Ainakin Kuppiksen pojat, nuo isot ja vahvat atleetit, jaksoivat joka tilanteen jälkeen itkeä tuomarille, kun sattuu ja tullaan kovaa tilanteisiin. No, pisteistä tästä kuitenkin pelattiin. Keltapaitojen liike oli lohduton ja pelin henki aika lailla samanlainen. Kupittaa pyöritti palloa tyylikkäästi, avasi pitkillä poikittaissyötöillä ja haki kaukovetoja suoraan syötöstä. Aluksi suurin osa vedoista meni pahasti ohi, mutta pikkuhiljaa tuli enemmän tilaa ja sihti alkoi löytyä. Paavo pelasi yhden parhaista otteluistaan, ainakin torjuntojen määrällä mitaten. Katkoja ja torjuntoja tuli varmaankin molempia reilusti toistakymmentä. RAD sai aikaiseksi vain epämääräisiä rimpuiluja hyökkäysalueella. Yhdessä tilanteessa Emil ja Ale antoivat painetta lähellä rankerajaa ja pallo ajautui pakin jaloista Veikolla, joka syötti Alelle laitaan paitsioasemaan. Pahus, maali oli vapaa, siitä olisi pitänyt laukaista. Keltsien järjettömällä juoksuvoimalla aikaan saatu kova paine tuotti jo ensimmäisen erän loppupuolella tulosta maalin muodossa. Matala veto painui takakulmaan. Yksi saksipotku osui tolppaan, jonka Paavo vielä sai liimattua. Pari kovaa vetoa osui ylärimaan. Tolppa ja ylärima, maalivahdin parhaat kaverit. RAD sai yhden tilanteen, jossa Ale tai Emil karvasi palloa Veikon kanssa ja sekoilun jälkeen pallo meni Saulille jostain kimmonneena. Kohtuullisen vapaa paikka, mutta veto meni hieman ohi maalin, tosin maalivahdin kautta.

Toinen puoliaika jatkui aika lailla siitä, mihin ensimmäinen jäi. Aivan erän alkuun keltsien mokke tosin sai torjunnan, löysä roikku kaukaa ehti boksin sisään. Varsinkin keltaisten kova karvaus tuotti ongelmia RADin pelinavaukselle. Kaverit olivat heti iholla ja niin nopeita, että harhautuksen jälkeen sama jamppa ehti vielä uudelleen työntämään jalan pallon eteen. Toinen maali taisi tulla oikealta läpi puhaltavan kaverin toimesta, pakit eivät vain pysyneet mukana. Ja kolmas maali oli samantyyppinen, kolme RADin kaveria oli kimpussa (allekirjoittanut mukana, jäljessä tilanteesta tietty), mutta eipä auttanut. Kova veto painui verkon perukoille. Olisikohan Taavitsainen tehnyt maaleja, näköjään sen verran on maaleja tilastoissa ja veto maalintekijällä oli kyllä huikea. Mutta RAD ei lannistunut vaan aloitti karvaamaan ylempää. Itse asiassa se osoittautui (muutamaa vastaiskua lukuun ottamatta) hyväksi ratkaisuksi. Kupittaakin joutui roiskimaan kukkupalloa ja osa pelaajista hermostui Ville K:n karvaamiseen. Tarkempi raportti Villen otteista on alla kursiivilla. Jossain vaiheessa avauksessa Veikko näki mokken ja puolustajan spedeilyn, kun mokke ei ottanut pomppupalloa, mutta pakki oli fyysisesti aivan liian ylivoimainen suojelemaan palloa Veikkoa vastaan nololta maalilta. Ei auttanut edes apujoukot punaisille. Jossain vaiheessa paine kuitenkin tuotti tulosta, jonka Ville K. kuittasi RADille tyylikkäästi järjestämällä ranken (ks. alle) ja tekemällä jäätävän rankemaalin. Kertakaikkisen upeaa työtä. Valitettavasti tämän jälkeen Keltaiset onnistuivat rokottamaan kulmasta takavasaralla loppulukemat 4-1. Lopussa RAD karvasi ja taisteli upeasti, mutta tuloksetta. Olisiko Emil ja Ale olleet ainakin Villen apuna, taisi joku paikkakin tulla, tai sitten osa tapahtui jo aikasemmin. Matsin lopussa oli jo lohduttoman pimeää, aloitus kun meni yli yhdeksään.

MotM: Ville ja Paavo. Kaksi tällä kertaa RADin pelaajille, koska vastustaja heitti viime vuonna paperilapun kentälle. No, RAD oli kiinni, joten se siitä. Paavo ja Emil menivät Proffaan, muista en tiedä (Toni/Pasi lähinnä).

Pelin lopussa keski-ikäisenä läskinä sitä mietiskeli, että kummat mahtavat pelaavat väärässä sarjassa? Ehkäpä sarjataulukon pisteet kertovat tähän kysymykseen vastauksen. No, kai se kovasta pelistä tuomarille itkeminen jotain tyydytystä tuo koville atleeteille.

/Veikko

Ja alla Ville K:n ansiokas kuvaus ottelusta:

Melkosta pallonhallintaa se oli wanhalta alusta asti, vaikka heidän parhaat pelaajat ei paikalla ollutkaan liiga-kauden alun takia. Puolustus joutui katkomaan jatkuvasti hyökkäyksiä. Varsinkin Jaakko katkoi palloja ottelun alussa näyttävästi. Allekirjoittanut oli jatkuvasti myöhässä tilanteista ja paljoa ei puolustukselle saatu minun laidalta apuja. Sitten kun yritti päästä lähemmäs niin se kopsahti jalkaan ja näistä tuli heti pelin alkuun ansaittu keltakortti. Mutta niin tuli kaverillekin heti kun saatiin palloa vastustajan kenttäpuoliskolle. Keskiympyrässä vitsailtiin, ettei Veikko juokse koko pelin aikana yhtä paljon kun Paavo pallojen hakureissuilla. Lopulta laidalta tullut hyökkäys päätyi sitten kuitenkin rimojen väliin kun edes Jaakko ei ehtiny palloa katkomaan. Kova ja matala veto takanurkkaan painui Paavon selän taakse. Toinen maali tuli sitten pian tämän jälkeem vaikka välissä taas taivaat oli kutsunut wanhan vetoja. Tämä hyökkäys taisi tulla toiselta laidalta. Kolmatta maalia en edes muista, olisiko tullut toisella puoliskolla vasta. Tokalla puoliskolla sama meno jatkui vaikka ehkä hiukan useammin myös RAD pääsi palloille. Allekirjoittaneen pelipakasta ei löytyny tässä  kohtaa enää kuin suunsoitto-kortti(natsikortit olivat loppuneet). Aika moneen pelaajaan tämä näyttikin uppoavan ja selkeää jahtausta ja kovemmin pelaamista oli minua kohtaan havaittavissa. Tämä aiheutti sitten vapareita meille ja ajoittaista pallonhallintaa. Jotain positiivista siis sentään. Punainenkin oli mulla lähellä kum lähin nappaamaan wanhan nopeaa hyökkäystä kiinni. Koitin tulla runkoon mutta hiukan myöhästyin jälleen ja oli pakko vetää liinat kiinni. Pieni kontakti tuli ja sitten jännättiin seuraavalla katkolla riittikö se toiseen korttiin. Tällä kertaa selvittiin puhuttelulla, mutta vaikea loppupeli oli tiedossa tällä pelitavalla. Onneksi jotenkin onnistuin osumaan jatkossa tarpeeksi puhtaasti ja olin jopa muutamassa katkossa. Emil ja Ale kelasi montaa kertaa vauhtia ja haki mahdollisia palloja mahdottomistakin paikoista. Jostain näistä syntyi tilanteita ja se olikin melkein ainoa tapa jolla saatiin tilanteita rakennettua. Emil syötti minullekin pari hyvää levitystä, mutta ei vaan millään saanut palloja mukaan. Sami sai muutaman kerran laidoilla pelattua palloa eteenpäin mikä oli paljon tässä pelissä. Nuutti taas taisteli hyvin alaspäin ja ehti palloihin pitkältä takamatkalta. Pelin loppupuolella löysin itselleni tanssikaverin kun wanhan toppari avautui minulle, ettei pubiliigassa oikein ole hyvä alkaa tuolla tavalla aukomaan päätään. Tässä kun ollaan vaan potkimassa palloa. Tämä oli kuin kutsu tanssiin, joten kohdistin sanallisen lahjakkuuteni häneen. Virsu tai Paavo avasi pallon juuri kohti tätä topparia ja itse juoksin komeasti ohi pallosta. Kuitti tuli jo lämpiävältä topparilta välittömästi. "Ensi kerralla palloon". Seuraava tilanne tulikin nopeasti ja sama toppari alkoi alhaalla riplaamaan palloa, kun huomasi minun tulleen prässäämään. Näki kauas miten hän halusi pelata nimenomaan minut kahville tilanteessa. Ale haistoi haaskan ja tuli kovaa päälle ja riistohan siitä tuli. Tämän kuittasin hellankoukkuna hohkavalle topparille "mites siinä noin kävi" ja se riitti kaatamaan kupin nurin. Kaksin käsin töytäisy allekirjoittaneen selkään ja pallo pilkulle. Tottakai sama toppari halusi tulla vielä maalille ottamaan revanssia ja huikkasi "kyllä tuo on paska, jollei maalia tee". No, siitä maali ja mitä tuohon muuta voi sanoa kuin " Ensi kerralla palloon". Valitettavasti tästä ei alkanut kuitenkaan maaginen nousu, vaan maalin jälkeinen painostus johti vain yhteen hyvänoloiseen paikkaan. Ja hetkeä myöhemmin peli kuitattiin  ratkenneeksi kulmapotkusta tulleella maalilla.

Bristol - RAD FC 2 - 5 (0 - 3)

Syys-Ale alkoi, ilotulitusta Vähäheikkilässä

mv: Paavo p: Nuutti, Virsu, Juuso pkk: Anssi, Henkka hkk: Emil, Veikko Laidat: Matte, Sauli, Ville, Sami h: Ale, Toni, Pasi

Maalit: Ale (Matte), Ale (Emil), Anssi, Emil, Ale
Keltsit: Emil, Ale

Jaahas. Rad taisi pelata vahvimmalla mahdollisella kokoonpanolla, vaikka osa pelaajista joutui lainaamaan valkoisia vieraspelipaitoja jopa vastustajalta. Eihän sitä voi kaikkea muistaa, kuten vieraspelipaitaa. 15 RADiä oli saapunut Vähäheikkilän upealle tekonurmelle hegemoniaotteluun nöyryyttämään Bristolia. Osa pelaajista oli puolikuntoisia tai juuri kuntoutuneita, kuten Toni (koipi), Henkka (polvi, tuki mukana) ja Veikko (selkä). Tämä on Waterloo-ottelun ohella se matsi, joka pitää voittaa. Viime kertaiseen taktiikkaan Toni teki pienen viilauksen: keskikentän keskustassa puolustavat roolit jaettiin selkeästi. Anssi ja Henkka jakoivat tämän äärimmäisen tärkeän vastuun. Iloisimpana yllätyksenä oli Alen saapuminen kärkeen. Tätä oli odoteltu. Talismaania olisi erityisesti kaivattu kesän helteillä, kun maaleja ei meinannut tulla sitten millään.

Matsi alkoi RADin kannalta oikein sähäkästi. Pienen pallottelun jälkeen RAD sai painetta vasemmalla laidalla. Yht'äkkiä Matte lainasi pallon Alelle ja peliväline oli verkon perukoilla, just like that. En edes käsitä, mitä tapahtui. No, pelimies kun saa tilaa, aikaa ja pallon, niin näinhän siinä käy. Ale tuli lisäksi solidaarisesti vaihtoon, joukkupelaaja kun on. RADin puolustuslinja toimi Virsun vetämänä varsin hyvin ja pahemmilta hyökkäyksiltä vältyttiin. Laiturit (erityisen näkyvästi Sauli ja Stag-Matte) laskivat myös hyvin alas auttamaan puolustusta ja varsinkin Anssi luuti topparien edessä ansioituneesti. No, sitten Ale tuli toisen kerran kentälle. Emil sai pallon omalla alueella, näki tyhjän väylän vapaana vastustajan pelaajista, syötti tarkan syötön Alelle rankealueen rajalle. Mokke tuli hyvin vastaan, mutta Ale kiersi mokken maailmanluokan harhautuksella ja törkkäsi pallon taas maaliin. Peli oli kaksi muna ennen kuin oli ehtinyt edes alkaakaan. Voi jestas, kun tämä hermanni pelaisi joka matsissa. Bristol taisi saada aikaiseksi pari maali paikkaa jossain välissä. Sivurajaheitto tai kulma tuli tyylikkäästi yli koko RAD puolustuksen ja yksinäinen Bristol-pelaaja pääsi puskemaan tyhjään maaliin. Paitsi että pallo meni jakauksen välistä kohti sivurajaa koskien vain kainosti kuontaloa. Siitä olisi jo voinut tehdä maalinkin. Toinen paikka taisi olla kohtuullisen vapauttava syöttö, mutta veto meni taivaan tuuliin. Muut paikat on pelin syke syövyttänyt muistinystyröistä tai todennäköisesti mainittavia paikkoja ei ollut. Paavo taisi vastaantuloillaan hoitaa pahemmat paikat. Sai RAD melkein kolmannenkin maalin. Olisiko ollut vaparin jälkitilanteesta Virsu pääsi tälläämään, mutta mokke sai näppinsä väliin ja Ale teki riparista maalin. Valitettavasti paitsioasemasta ja paitsioksi tilanne vihellettiin.

Sitten tapahtui jotain maagista, josta jalkapallomaailma puhuu vielä vuosikymmenien jälkeen. Tai puhuisi, jos ottelu olisi televisioitu. Tämä kirjallinen blogi ei tee oikeutta seuraavaksi kerrottavalle historialliselle hetkelle jalkapallossa. Anssi katkaisee pallon alimpana miehenä syvällä omalla puolustusalueella; omat pakit olivat sivuilla. Päälle tuli yksi karvaaja, jonka Anssi driblaa. Päälle tulee kaksi uutta karvaajaa. Toni huutaa paniikinomaisesti "Isolla pois". Mitä tekee Anssi? Driblaa nämä kaksi ja kolmannenkin ohi. Pallo oli hetken melkein jäädä jälkeen, mutta kuin magneetin omaisesti Anssin jalka imee pallon kuin rautakuulan sellaisella tavalla, josta Zidanekin olisi ollut aikanaan kateellinen. Tämän jälkeen on enää kolme vastustajaa ja mokke jäljellä. Anssi on noussut keskikentän paremmalle puolelle; mutta eteen avautuu vapaa väylä, kuin kunniakuja: vastustajan pelaajat ovat sijoittuneet liian kauas ja Anssi spurttaa eteenpäin kohti maalia. "Kiss-kiss" ajattelee Anssi, houkuttelee mokken vastaan ja mestarillisesti sijoittaa pallon maalivahdin ohi vasempaan alanurkkaan. Kauden, ehkä vuosikymmenen upein pubiliigasuoritus on tapahtunut. Vastaaviin (mutta hieman vaisumpiin) suorituksiin ovat päässeet Maradona, Garrick, Best ja Giggs. Tästä eteenpäin näiden herrasmiehien suorituksia vertaillaan Anssin tekemään soolomaaliin. Puoliajalle mentiin RADin turvallisen omaisessa 3-0 johdossa. Molemmille joukkueille (yksittäiselle pelaajalle, ainakin vastustajan mokke, RADin pelaajaa en muista) taisi tulla ns. vihreä kortti Fair Play -suorituksista. Hienosti toimittu tuomarin puolesta.

Toinen puoliaika oli vapautunutta päästä päähän pelattua sambaa ilman merkittäviä rumia otteita (lopussa taisi Ale karvata kortin itselleen, mutta pyysi heti anteeksi kovaa peliä). Bristol onnistui painostamaan alkuun jonkin verran ja jossain vaiheessa onnistuivat saamaan vedon, joka Paavon torjunnan jälkeen kieri tolpan kautta maaliviivaa hipoen maaliin. Sähellyksen jälkeen Veikko sai juoksupallon vasemmassa laidassa, muttei tahtonut saada palloa kiinni. Pallo meni yli kentän, mutta Emil taitavana pelimiehenä potkaisi pallon takaisin Veikolle, joka jatkoi juoksua. Tuomari tulkitsi Emilin pelaamisen vääräksi vaihdoksi tai vastaavaksi peliin vaikuttamiseksi ja palkitsi suorituksen keltaisella kortilla. Emil kuittasi: "No tuli sentään tilastomerkintä". Onneksi tämä ei jäänyt ainoaksi tilastomerkinnäksi.  RAD alkoi armottoman ilotulituksen kohti Bristolin maalia, erityisesti Emilin, Alen ja Anssin toimesta. Välillä ainakin Virsu ja Matte säestivät. Ensin mainittu trio oli kertakaikkisen maaginen ja yhteispeliä oli ilo katsoa. Ale taisteli syötöt RADille. Ville pääsi tykittämään Anssin syötöstä, mutta veto meni pahasti yli maalin (Ville laukaisi yhden vedon myös ekalla puoliajalla, yläpesä kiilui silmissä). Anssi syötti Alen vasemmalta yksin läpi, mutta pienestä kulmasta veto painautui sivuverkkoon. Anssi syötti pallon myös Mattelle, joka täräytti ylähirteen. Tilanteet alkoivat tyypillisesti katkosta ja syötöstä Alelle, joka taisteli pallon haltuunsa berserkin raivolla ja gasellin tekniikalla. Jonkin tilanteen jälkeen Anssi yritti läpiajoon (taas), mutta mokke ehti katkomaan, pallo pomppi jonnekin, josta Emil kuittasi sen itselleen ja tykitti maalin. 4-1 maalin jälkeen Bristol onnistui vastahyökkäyksestä rimpuilemaan pallon maaliin, syynä lähinnä sekaannus RADin puolustuksessa; pelaajia oli varmaan viisi keskellä, mutta kukaan ei paikannut vasemmalla laidalla ylös noussutta Mattea. No, se oli kosmetiikkaa. RADin painostus sen kuin jatkui. Vasemmalta laidalta joku (Emil tai Ale, todennäköisesti, ehkä Henkka) syötti pallon Saulille, joka tykitti tai keskitti epämääräiseen suuntaa. Pakki oli välissä ja pallo kimposi siitä kohti maalia, tarkemmin ylärimaan, josta Ale kävi puskemassa pallon maaliin. Hattutemppu meidän mestarille. Tähän oli hyvä lopettaa. Lopussa tuomari antoi vihreän kortin reilusta pelistä molemmille joukkueille ja kehui pelin olleen rehdein tuomitsemansa pubiliigaottelu. Hienoa, näin sitä pitääkin pelata.

MoTM oli helppo jakaa Alelle. Mutta olisi sen kyllä voinut antaa Anssillekin, joka pelasi mahtavan matsin puolustavana kookoona ja teki häikäisevän maalin. Lisäksi Emilin peli oli myös erinomaista. Tässä matsissa myös uudehko formaatio tuntui toimivan varsin hyvin. Ja se on hyvä asia loppukautta ajatellen.

RADiin meni ainakin Anssi, Ale, Pasi, Sauli ja Toni. Olisi kyllä tehnyt mieli, mutta selkävaiva vaatii kovat dropit ja juomana toimi väljähtynyt vesi. Pahus.

/Veikko

RAD FC - Mr. Fox 2 -1 (1 -1)

Kokoonpano: mv: Paavo, p: Virsu, Jaska kk: Marco, Veikko, Anssi, Emil, Juuso, Sauli (2. pa), Toni (1 min), Nuutti, Teemu (1. pa),  h: Pasi, Sauli (1 pa), Teemu (2 Pa)

Maalit: Veikko (Emil; melkein maalintekijänä Pasi), Sauli (Emil)

Kesä on kreisi! (taas?)
Viimeisestä blogista on sitten hetki aikaa. Veikko lähti lomille neljä viikkoa sitten ja tuon henkilökohtaisen, upean, sisäisen olutmarinoinnin aikana RAD pelasi kolme peliä lopputuloksena nolla maalia ja nolla pistettä. Tästä statistiikasta piti heti muistuttaa pelikavereille kentälle päästyä. Blogeja ei sitten kirjoiteltu, kun kuulemma pitää tulla maali, että voisi blogin kirjoittaa. No, hyvinpä kirjoitushommat vältettiin. Manageri-Toni oli muuttanut taktiikan maaliahneeseen 2-4-1-muodostelmaan, mutta tulosta vielä odoteltiin. Anssi oli jo viime matsin kolmen ottelun tappioputken jälkeen maansa myyneenä Radbarin jälkipeleissä pohtinut RAD-uran lopettamista. Veikko kävi puolestaan höntsäämässä ja hikoilemassa paskat pois maanantaina Paavon TYRMY-jengin kanssa ja huomasi olevansa aivan liian hidas ja huonokuntoinen tähän peliin. Pelikentälle polkiessa nivunen kiristäessä mitä mahtavimmassa kesäkelissä tuli mieleen, että taitaa olla liian monta kiloa ja vuotta mittarissa pallon potkimiseen. No ei auta, pakko se on rimpuilla joukon jatkona. Matsin jälkeen pääsee edes kaljalle.

Matsiin lähdettiin sitten "tutulla" 2-4-1 -muodostelmalla. Vastustajalla ei onneksi ollut liikaa vaihtopelaajia. Alku oli puolin ja toisin epämääräistä. Fox aloitti pelin ja aloitussyötön vastaanottanut pelaaja söytti ensimmäisen syötön ei kenellekään sivurajan yli. Mutta eipä RAD saanut sen parempaa aikaiseksi ekoilla minuuteilla. Pikkuhiljaa Foxin yhteispeli ja pelaajien laatu tuotti painetta RADin ehkä hieman sekavaan, mutta taisteluhenkiseen muodostelmaan. Topparit Virsu ja Jaska hoitivat onneksi tonttinsa enemmän kuin mallikkaasti ja saivat apua keskikentän keskustalta, lähinnä Anssilta ja Emililtä, jotka molemmat kunnostautuivat otteluin aikana mainiolla kk-pelaamisella. Pelinrakentelu ei kuitenkaan ollut varsinaisesti ollut RADin juttu. Maalipotkut kun annettiin lyhyenä, niin liian usein vastustaja sai karvauksella häirittyä pelinavausta. Fox onnistui saamaan pari maalipaikkaa, mutta viimeistely ontui pahasti ja vedot menivät pahasti ohi. Sauli pääsi kerran kokeilemaan pienestä kulmasta ja lähietäisyydeltä, mutta veto meni sivuverkkoon. Jaska taisi onnistua avaamaan Anssille maalintekopaikan ja tuo vanha kettu piti pallon koukussa, ja sijoitti yläpesään, mutta mokke perhana sai jonkun osan väliin ja pallo osui ylähirteen. Riparissa oli pakki ja Sauli kiinni, mutta tilanne taisi päätyä maalipotkuksi. Uudehko tulokas Emil osoittautui mainioksi pelimieheksi. Jalka liikkui, pelisilmää löytyy ja pallo pysyy koukussa kuin liimattu. Ja kyllähän Emil puhaltaa kentän läpi oikealta laidalta päätyyn asti, driblaa vastustajan sille kuuluisalle kebap-kioskille ja Veikko huutaa rankerajalla syöttöä. Ja pallohan tulee suoraan jalkaan, hieman pomppien. "Haltuun ja veto" on Veikko aina opastanut kaikkia. Ja paskat, veto liikkuvaan ja pomppivaan palloon. Laukaus lähtee hieman laiskasti kohti maalia, mutta valitettavasti kohti mokkea ja pelaajaruuhkaa mokken edessä. Mokke heittäytyy pallon eteen, mutta maalin edessä oli Pasi ja kaksi pakkia. Pasi kurottaa kohti palloa ja pallo kimpoaa juuri ohi pallon eteen heittäytyvät maalivahdin. Pallo on maalissa! RADin vaihtopenkki räjähtää! Veikko lähtee heti onnittelemaan Pasia maalista, joka tuumaa heti ensimmäiseksi: "en edes koskenut palloon". Pieni suunnanmuutos tapahtui siis vastustajan pakista. No, yhtä kaikki, maali mikä maali. Maalin jälkeen paine siirtyi armotta kohti RADin maalia. Jonkin ajan jälkeen Fox saa sivurajaheiton ja sehän annetaan pitkänä. RADin puolustus sekoilee pahasti, ainakin pari pelaajaa jää vajaaksi, Paavo yrittää kurkottaa palloa, mutta ei osu ja lopulta ylhäisessä yksinäisyydessä ollut Foxin pelaaja puskee pallon maaliin. Teemu nostaa kätensä ylös myöntäen hieman laiskan puolustustyöskentelyn. Loppuerä rimpuiltiin tasatulokseen.

Toinen puoliaika alkoi kovalla Foxin painostuksella. Onneksi Jaska ja Virsu hoitivat tonttinsa erinomaisesti ja katkoivat erityisesti Anssin ja Emilin avustuksella hyökkäyksen toisena perään. Pari vetoa olivat kohtuullisen pelottavia, mutta eivät supervaarallisia. Fox painoi päälle ja RAD rimpuili. Maalipotkut olivat pitkiä ja kakkospallot hävittiin. Fox rakenteli peliä, mutta sivurajaheitot yrittivät kaikki pitkillä, kuten ekassa maalissa. Ne otettiin RADin puolesta haltuun tyylikkäästi. Jossain vaiheessa Emil taasi vaihteeksi läpi oikealta laidalta, ajoi päätyyn ja syötti poikittain kohti maalia ja vesipostin virkaa maalin edessä toimitti Sauli, joka sai suhittua pallon noin 30 cm päästä maaliin. RAD johtaa 2-1! Tämän jälkeen Fox painostaa rajusti. Pahin tilanne oli jo melkein maali. Pallo taisi käydä ylärimassa, jonkun pelaajan jalka verkossa pallo pyöri maaliviivalla, mutta lopulta tuomari (sisäisen haukansilmäkameratarkistuksen jälkeen) tuomitsi kulmapotkun. Koska suurempaa protestointia ei tapahtunut Foxin puolelta, tuomio oli todennäköisesti oikea. Tämän jälkeen RAD härnäsi Foxia psyykkaamalla, Veikko pääsi kerran läpi puolustuksen sekaannuksen takia (ja räjähdysmäistä lähtönopeutta käyttäen), mutta mokke onnistui blokkaamaan vedon. Loppuminuutit oli Fox liian väsynyt saamaan aikaiseksi mitään, pallo pyöri puolelta toiselle ilman suurempia paikkoja. RAD voitti 2-1. Ehkä hieman anstaitsemattomasti pelitilanteisiin nähden, mutta maalit lasketaan.

MotM: Jaska, timanttisella puolustuspelillä. Myös Emil oli vahva ehdokas. Ja Virsu. Siinä pelin kolme tärkeintä pelaajaa. Ja Toni managerina huusi kurkkunsa käheäksi kentän laidalla kuin Ronaldo EM-kisojen finaalissa.

Jälkipeleissä RADissä: Veikko, Emil, Anssi, Toni, Pasi, Sauli ja Jaska.

Aikaseimmat kolme matsia, MotM:
Karjurock: Paavo
Ihan vaan Team: Matte (Paavo Runner up)
Satama: Ville (ei tietoa oliko Virsu vai Kuutti)

/Veikko

Alvar Saints - RAD FC Kojo-Kojo (0 - 0)

Quagmire! 

Alvar Saints - RAD FC Kojo-Kojo (0 - 0)

Kookoonpano suurin piirtein: M: Paavo; P: Toni, Virsu, Jaakko, Nuutti, Stag-Matte; Kk: Veikko, Anssi, Henkka, Teemu, Ville K, Jeti; H: Sauli, Marco, Pasi

Quagmire! Yhdellä englanninkielisellä sanalla voisi kuvata Saintsien Samppiksen kenttää. Etukäteen oli pelko, että postimerkin pituisella ja yhtä leveällä kentällä on todellinen pöllyävä betonidyyni, mutta viimeaikaiset sateet olivat kastelleet kentän upottavaksi saveksi, suurin piirtein samanlaiseksi kuin Jenkit koki seikkaillessaan Vietnamissa aikanaan. Ja yhtä turhaa oli taisto myös tällä kertaa Samppiksen sannalla, myöskin molemmille osapuolille. RAD sai korvattua Teijon puutteen miehekkäällä nuppiluvulla, mutta eipä siitä ollut hyötyä. Raportin voisi lopettaa tähän, mutta jos nyt jotain raapustaisi. 

RAD lähti taistoon kaoottisella kokoonpanolla, jossa vain pakit tiesivät vaihtomiehensä. Kookoot ja kärjet arpoivat paikkaansa. Anssi ja Henkka yrittivät tuurata Teijoa, ja alussa Henkka pääsi pari kertaa näppärästi läpi ja kynäili boksissa lähellä päätyrajaa, mutta valmista ei tullut. Anssi päätti keskikentän yritysten jälkeen jäädä enemmän puolustamaan. Pallo pomppi lohduttomasti ja nappikset upposivat syvälle kenttään, tämä lohduton yhdistelmä sai aikaan todellisen antijalkapallollisen näytöksen, josta ei pitäisi ehkä enää kirjoittaa sanaakaan. 

Saints hallitsi postimerkin salat taas nerokkaasti varsinkin toisen puoliajan 3-1-3 -taktiikalla, jossa topparit poimivat RADin säälittävät avaukset ja palautti pallon pompoteltavaksi RADin päähän. Mutta eipä Saintsin suorituksetkaan huikeita olleet, kiitos erinomaisesti pelanneen RADin puolustuksen, jossa Virsu, Toni, Paavo, Nuutti, Matte ja Jaakko siivosivat kaiken, mitä eteen tuli. Saints pääsi selvästi lähemmäksi maalintekoa muutaman kerran, mutta vedot tulivat kaukaa. 

Nuutti siivosi kertaalleen helpohkosti pallon maaliviivalta ja pari sekaannusta taisi tulla ja yksi hyvä vapari. Mutta vedot meni aina ohi maalin. Alvarin kärkikalusto oli kyllä herhiläisenä karvaamassa ja se estikin pelin avaamisen. RADiltä Ville K onnistui saamaan tilanteita aikaiseksi juoksullaan (Villen oma jälkikasvu itki vaihtopenkillä odottamassa tilaisuutta päästä kentälle) ja pääsi kerran vapaasta paikasta tykittämään pallon yli maalin, paitsioasemasta toki. 

Body count oli RADille murheellinen. Hyvin aloittanut Henkka lopetti nivusen takia heti puoliajan jälkeen. Nuutin nyytit ja ehkä selkäkin sai kyytiä. Virsun silmäkulma meni paikattavaksi taistelutilanteessa, jossa vastustajan kädet kävivät ”hieman” liian korkealle. Puusilmä ei onnistunut näkemään pallontavoittelutilannetta, vaikka verta lensi varmaan jampan naamalle. Tilanne ei suoranaisesti ollut tahallinen, mutta noista kyynärpäistä pitäisi olennaisesti jakaa punkero. Muutoin peli oli erittäin siisti ja reilu, ehkä siistein koko kaudella. Pikkaisen huutoja sivurajaheitot taisi aiheuttaa, mutta tällaisia pelejä on kiva pelata, vaikka Virsu voi olla eri mieltä, kun silmäkulma meni paikkaukseen.

Lopuksi sitten antifutiksen antikliimaksi, muna-muna lopputulokseksi, kuinkas muuten.

Parhaaksi pelaajaksi valittiin Ville K kovasta yrityksestä. Olisi puolustuksesta voinut valita ottelun parhaaksi melkein kenet tahansa tai tietenkin Paavon, joka pelasi huippuottelun. Ehkä se oli se ongelma, koko puolustus oli graniittia, hyökkäyspäässä vain Ville K osoitti kovaa taistelutahtoa ja "onnistumisia”. Ei voi mitään, futis on maalintekopeli ja nollakaan ei aina riitä puolustajille tuomaan ansaittua kunniaa. No, Toni unohti ilmaiskaljalippunsa himaan, joten sekin jäi sitten juomatta.

Ottelun voittajaksi valittiin Pasi, joka tuumasi RADissä Anssin, Tonin, Veikon, Saulin ja kauniimman Saulin seurassa, että voittohan tämä oli, pääsi pubiin, kun tuli peliin.

/ Veikko, lomia odotellessa, seuraavaksi online joskus elokuussa.

RAD FC - FC Höveli 1 -1 (0 - 1)

Nihkeä tasuri seesteisen kesäpäivän kohtalona

 

RAD FC - FC Höveli 1 -1 (0 - 1)

Mv: Paavo; P: Toni, Juuso, Jaakko (Matte 2. pa, jopa Erik); Kk: Erik, Teijo, Teemu, Marco, Matte, Jeti; H: Anssi, Veikko

Maali: Teijo (Anssi)

Höveli-pelin alussa oli hieman haikea tunnelma. Pilvet peittivät auringon ja lämpötilakin oli alle 20 astetta. Mutta se ei tunnelmaa selittänyt, sillä kyseessä sattui olemaan RAD-/Proffa-legenda Teijon toistaiseksi viimeinen ottelu. Seuraavaksi kutsuu työkomennus toisella puolella maapalloa ja sinne mennään sitten Itä-Suomen kautta. Ja koska edessä oli väliviikko, niin voi voi.

Matsi alkoi RADin vahvalla pallonhallinnalla. Ensimmäisen erän kuvio oli aika selvä. RAD painoi ja Höveli iski vastaan. Itse asiassa Hövelin kärjet olivat yllättävän liukkaita, vaikkei heti olisi uskonut. RAD loi paikkoja klassisesti kuin liukuhihnalta. Teijo sai ensimmäisen puoliskon parhaan paikan ja pääsi haastamaan kuudentoista rajalla, josta harhautuksella oikealle ja jalka vapaaksi. Lapikkaasta lähtikin heikommalla jalalla yllättävän painava veto, mutta mokke teki käsittämättömän rätkähdystorjunnan oikeaan kulmaan, eikä edes sylkenyt palloa eteensä.

Hövelin vastaiskut olivat yllättävän pahoja ja ajoittain linjan takana oli tilaa, jota Höveli pääsi hyödyntämään. RADin pakisto kuitenkin onnistui usein ne katkomaan tai viimeistään Paavo otti pari, kolme paikkaa hyvillä vastaantuloilla. Erityisen tärkeä oli puhdas läpiajo, jonka RAD-molari peitti ja torjui suvereenisti. Sitten kuitenkin taphtui jotain odottamatonta. RAD ei saanut katkaistua vastaiskua keskikentällä, ja voitetun kaksinkamppailun jälkeen Höveli sai edettyä vetopaikkaan, veti roikun yli Paavon, joka osui ylärimaan. Jatkopallo pomppasi takaisin hyökkäyssuuntaan kahden RAD-pakin ohi suoraan Höveli-pelaajalle, joka puski taitavasti/hövelisti yli/ohi Paavon pallon takanurkkaan maalin perukoille. Peli oli yllättäen 0-1 vierailjoille!

Tämän maalin jälkeen kupletin juoni oli aika selvä. RAD painoi hullun tavalla palloa vastustajan päätyyn ja Höveli avasi maalipotkut tai muutoin pitkällä, jonka RAD katkaisi keskikentällä. Teijo tuli parinkymmenen minuutin kohdalla laidasta läpi ja keskitti korkean takaviistoon, jossa Toni kuoletti rinnalla, mutta jalka ei noussut tarpeeksi korkealle pomppivaan palloon ja kova veto lähti korkeuksiin. Puoliajan loppupuolella jälleen Teijoa rapattiin boksin rajalla, mutta tuomari vihelsi vapaapotkun. Veikon mielestä videoteknologia olisi varmasti viheltänyt pilkun, mutta kun se ei vielä ole Pubiliigassa käytössä. Vaparissa Teijo antoi jälleen laukauksen sijasta Mattelle viereen, joka tykitti sielunsa syvyydestä pallon kolmen ja puolen metrin korkeuteen ja yli maalin.

RADin avauspeli ei aivan riittävästi toiminut ja paikkoja hassattiin. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että läpi koko pelin tuli useita vääriä sivurajaheittoja. Peli alkoi jopa kahdella perättäisellä väärällä heitolla, joille piti jo taputtaa ja hieman naurahtaa. Tämä sai Höveliin kotiutuneen ex-proffalaisen Janin jostain syystä kiehumaan. Mies pyöritti Hövelin keskikentällä palloa ihan mukavasti, mutta parit kolhut tuntuivat haittaavan peliä huomattavasti, eikä RADin onneksi asiaa maalintekosektoreille ollut. Loppua kohden tuomari kyllästyi viheltämään jokaista löysää tai muuten väärää heittoa. Muuten peli olisi käynyt tylsäksi. Erä päättyi 0-1.

Toinen erä jatkui juurikin niin kuin ensimmäinen päättyi. RAD painoi todellakin paikkoja liukuhihnalta, Höveli availi pallot keskikentälle, jossa RADin puolustus ne katkoi. Käytännössä koko toisen puoliajan aikana Höveli ei saanut hyökättyä RADin päätyyn. Vieraat taisivat saada aikaiseksi koko puoliajalla pari kaukovetoa, joista toinen oli ihan OK ohi maalin, ja pari, kolme turhaa kulmapotkua. Matte ”Stag” Hellberg juoksi kentällä päästä päähän kuin nuori hirvi, katkoi hövelit hyökkäykset ja tuki yläkertaa. Teijo otti katkoja ja avasi peliä keskikentällä hieman ensimmäistä puolikasta paremmalla prosentilla. Tosin tyhjää tilaa syntyi myös todella paljon Hövelin väsyessä tai höntyillessä.

Mutta ne tuhlatut paikat! Niitä oli ja paljon. Kentän laidalla oli turhauttavaa huudella, että taas oli lähellä. Anssi sai jokusen syötön laidalta boksiin Teijolta, mutta nyt ei vaan mennyt sisään tai maalille asti. Lisäksi Anssille tuli juoksupalloja, mutta ei ole vauhti niin kuin ennen ja irtautuminen 25-vuotiaita oreja vastaan ei enää onnistu. Pientä tai vähän isompaakin loukkaantumista on toki kaudella ollut. Nyt Anssi tietää, miltä Veikolta tuntui 15 kiloa ja vuotta sitten. Noin 20. maalipaikan tullessa Teemu ehti jo huudella taka-alueella maalintekijän elkein, mutta Teijon kova keskitys viuhui ohi ja jätti Teemun surkuttelemaan liukkarin (sen liikkeen) puutetta.

Teijo loi usean paikan, puski vaihteeksi oikealta laidalta läpi Erikin oivallisesta juoksupallosta, mutta keskityksestä Jetron veto 5 metristä napsahti sääreen ja reilusti ohi. Lopulta väistämätön tapahtui. Oikealla laidalla palloa toimitettiin jatkuvasti lähemmäksi boksia: ensin kosketuksen sai Jetro, joka sai toimitettua pallon Anssille Hövelin puolustuksen seuratessa katseella. Anssi passasi pikkunäppärän syötön ilmassa Teijolle avopaikkaan keskisektorille. Tämän tason pelaaja ei kahta kertaa erehdy tällaisesta paikasta, eli suomeksi sanottuna pallo meni rintapotkulla voimalla verkon perukoille. Tasoitus 1-1, ja vihdoinkin!

Tämän jälkeen RAD haki raivokkaasti maalia, olisiko Marco päässyt parhaalle paikalle, mutta ei tullut tulosta. Aivan viimeisellä sekunnilla Teijo oli vielä boksissa vastustajien keskellä vetopaikassa, mutta paukut eivät enää riittäneet kuin kärkkäriin, joka pyörähti säälittävää vauhtia hyvin torjuneen molarin hyppysiin. Takanurkka oli jälkiviisaana aivan vapaana. Ei auta, tuomari puhalsi saman tien pilliin ja peli päättyi turhauttavaan 1-1 tasapeliin. Tuhlailustakin voi näköjään tehdä taidetta.

Illan parhaasta suorituksesta vastasi tuomari, joka piti pelin tarkasti hyppysissä ensi minuuteista saakka, ei kuunnellut mussutusta ja vihelsi taklaukset pois heti estäen koston kierteen. Lisäksi keltakortit jaettiin ansiosta, yksi meni Teijolle tarkoituksellisesta kampista vastahyökkäyksen torjumiseksi ja muita ei voi muistaa. Taisi vastustajakin saada ainakin yhden. Tällaisen linjan takia peli oli siisti läpi ottelun.

Pelin parhaana palkittiin ansaitusti Teijo, joka laukoi tasoittavan maalinkin. Puolustuslinja ja Paavo pelasivat kyllä passelin ottelun, mutta hyökkäyspäässä oli ruuti liian märkää. Lopussa Juuson nilkka vääntyi, joka ei olennaisesti helpottanut loppukiriä. Toivottavasti Juuso on jo pelikunnossa huomisessa Alvar-matsissa. Ottelun jälkeen Toni piti lyhyen puheen Teijolle ja erikoispalkintona annettiin huikea belgialainen luostariolut Rochefort 10, jonka pitäisi olla kohtuullista RADin maalinsylkijälle/pelinrakentajalle/ankkurille, vähän niin kuin Roy Keane aikanaan ManUtd:lle, paitsi parempi.

RADiin eksyi kokonainen yli joukkueellinen pelaajia jälkipeleihin: Toni, Veikko, Teijo, Erik, Matte, Teemu, Marco, Anssi ja Paavo. Hienoa!

/ Veikko & oikolukijana Teijo

FC Semafori - RAD FC 0 - 3 (0 - 1)

RAD palasi voittojen tielle

FC Semafori - RAD FC 0 - 3 (0 - 1)

 

Maalit: Ville K. (Anssi), Teijo (Anssi), Sauli (Ville K.)

Mv: Paavo; p: Virsu, Juuso, Toni; kk: Teemu/Ville K., Jeti/Marco, Matte/Teijo; h: Sauli/Anssi

Keltsit: Toni

Naapurissa alkavien MM-kisojen kenraaliharjoitukseksi oli aikataulutettu Semaforin ja RADin välinen ottelu legendaarisella Juhannuskukkulan hiekkakentällä. Ainakin omat pubiliigamuistoni ko. areenalta ulottuvat 15 vuoden taakse, eikä mikään todellakaan ole muuttunut noista ajoista: yhtäaikaa liian kova ja liian pehmeä hiekka-alusta, ruosteiset tonnin painoiset rautaverkkomaalit, kentän pieni koko, fanaattinen kotiyleisö… Näin se oli varmaan jo 70-luvulla, kun Turun Pubiliiga aloitti ja RADin pelaajisto ei ollut vielä edes ajatus isiensä mielessä. Kentälle saavuttaessa tulikin heti kommentoitua Juusolle, että nyt on todellista Pubiliigaa tarjolla. Ottelun alla poissaoloilmoitukset sekä vamma- ja sairastumisviestit Nimenhuudossa aiheuttivat lievää epävarmuutta RADin iskukykyisyydestä, lopulta paikalle kuitenkin ilmaantui ainakin paperilla varsin OK kokoonpano (ks. yllä).

Ja sitten pompottelu käyntiin, sitähän se tietenkin olisi pienellä hiekkakentällä. Ehkä vähän yllättäenkin RAD kuitenkin avasi pelin vahvasti. Puolustuslinja katkoi Semaforin hyökkäysyritykset alkuunsa, toimitti palloa harkitusti keskikentän työmyyrille, joiden kautta palloa taas saatiin hyökkäyskolmanneksella ja boksiinkin asti. Joku hiukan onnekkaampi pomppu boksissa, niin RAD olisi maalannut jo tässä vaiheessa. Kun onnekasta pomppua ei kuitenkaan kuulunut, niin alun painostusvaiheen parhaimmaksi tilanteeksi jäi kuitenkin Juuson miltei puolikentästä nostama 20 metrin korkuinen roikkupallo, jonka vastustajan pätevä veskari sai taaksepäin juoksuun heitetyllä syöksynnällä viime hetkellä nostettua yli oman maalinsa. Hieno roikkupallo aivan takaylänurkkaan (vai alanurkkaan, niin korkealta oli tulossa) ja hieno torjunta. Veskari törmäsi samalla siihen kuuluisaan tonnin painoiseen ruosteiseen maaliin, mutta ei onneksi loukkaantunut. 

Olikohan tästä seurannut kulma vai seuraava, kun RAD sitten kuitenkin maalasi. Anssi asteli antamaan kulmapotkua vasemmalta saatuaan ensin Teijolta ohjeet laittaa se perinteinen. Ei-niin-vakio-kulmanantajalle tämä ohje sisälsi kuitenkin liian vähän informaatiota siitä, että mitä oikein odotettiin, joten Anssi päätti vain toimittaa pallon ilmassa maalintekosektorille. Kuutin Ville olikin eksyttänyt vartijansa jonnekin ja liikkui vapaana pilkun ja maalin väliselle alueella. Pallo tuli Villen ulottuville ja hän puski pallon kylmän viileästi maalin oikeaan alakulmaan. 0-1! Riemastuttava maali noin 20 min. pelin jälkeen.

Maalin jälkeen RADin pelinhallinta alkoi herpaantumaan ja Semafori pääsi painamaan muutaman taitavan pelurinsa kautta hyökkäyksiään kohti Paavon vartioimaa maalia. RADin hyökkäyksiinlähdöt jäivät telineeseen ja paine omassa päässä kasvoi. Virsun, Juuson ja Tonin muodostamalla RADin puolustuslinjalla on kuitenkin todennäköisesti enemmän Pubiliiga-matseja alla kuin yhdelläkään toisella puolustuksella ja ikääkin yhteensä reilut satakaksikymmentä vuotta – nämä kaveri eivät siten sula missään paineessa. Ne kudit, jotka eivät pysähtyneet näiden herrojen ruhoihin, hoiti sitten Paavo omalla eleettömällä tyylillään. RADin tuulimyllyn lavat (kädet) yltävät tolpasta tolppaan ja pelisilmä on kunnossa, joten kaveri vain on aina pallon tiellä. Semafori tykkäsi nostaa boksiin keskityspalloa ja lyödä painetta perään, ajoittain varsin laittomin keinoinkin. Iso-P kuitenkin kävi läpsimässä keskityksen toisensa perään turvallisemmille vesille. 

Ekan jakson lopussa Semafori pääsi kuitenkin kulmapotkusta ylärimaan asti. Sauli muisteli tilannetta pelin jälkeen nainen kainalossa Radbaarissa jotensakin näin: “Näin heti, että tuota kaveria en pysty vartioimaan, liian ovela ja atleettinen; se katsoi jo valmiiksi reitin minne meinaa juosta; päätin vain tarttua kaveria kiinni kädellä; ei perhana auttanut, se vain meni, joten sitten tartuin kahdella kädellä, ja siihen se viimein kaatui; olin ylpeä itsestäni”. RADin vaihtopenkille tilanne näytti kyllä hiukan vaaralliselta, pallo ei nimittäin ollut lähimaillakaan ja tuomarin pillikäsi teki jo liikkeen suuta kohti. RADin pelasti rankkarilta ehkä lopulta se, että Semaforin hyökkääjä samassa kulmatilanteessa – takakulmalla siellä missä pallo oikeasti oli – alisti Tonia työntämällä tämän pois tilanteesta ja hyppäämällä selkään päästen puskemaan pallon ylärimaan. Rike puoleen ja toiseen, maalitilanne, mutta ei maalia tai rankkaria – tasan meni siis. 

Semaforin vahva jakso jatkui pitkälle toiselle jaksolle saakka, mutta RAD puolusti kurinalaisesti. Vasemman laidan vikkelät laiturit Jetro ja Marco yrittivät muutamaan kertaan nostaa RAD-hyökkäystä, mutta jäivät tilanteissaan melko lailla yksin, kun keskellä pelanneet Teijo ja Matte joutuivat vetäytymään alas puolustuksen tueksi. Kertaalleen RAD kuitenkin sai kovan pyörityksen, jossa palloa siirrettiin mieheltä miehelle ainakin minuutin verran Semaforin boksin nurkalla. Tai ainakin Sauli pyöri kuin hullu puurossa (meniköhän nyt sanonnat jotenkin sekaisin). Lopulta Teijo kikkasi pakin ohi ja sai jaloille vaparin arvoisesti aivan boksin rajalla. Matte oli vaihteeksi pakin paikalla ja tuli neuvonpitoon, jossa ei alkuun meinannut yhteistä säveltä löytyä. Toteutus oli kuitenkin täyttä rautaa, ja peitelty pieni siirto vasemmalle antoi Mattelle vapaan vetopaikan. Pommi suuntautui maalin kattoon molaria päin, joka sai torjuttua kulmaksi. RADin vaparit ovat olleet jo monta vuotta kiltisti sanoen tehottomia, joten onnistuminen ilman maaliakin luo hieman uskoa.

Toisella puoliajalla meno jatkui samankaltaisena, ja RAD olikin avausmaalista lähtien pinteessä puolisen tuntia. Semaforin yksi parhaista risaisissa lenkkareissa pelannut hyökkääjä vei Teijoa keskikentän kaksintaistelussa, eikä jälkimmäiselle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pyytää vastustaja tanssiin. Käsikynkässä mentiin sen verran pitkään, että tuomari havainnoi semaforilaisen ahdingon ja palkitsi vaparilla. Myös vastaparia olisi voinut muistaa keltaisella, mutta kuten hetken päästä voi todeta, korttien suhteen oli konservatiivinen linja. Semaforin taituri mutisi, että aina sama #12, johon kyseinen #12 ei voinut kuin hymyillä takaisin, joka näytti syövän vastustajaa aina vain enemmän. Vaparin blokkasi komeasti Ville K., jolta lähti ranteesta tunto ankaran vedon takia.

Pelissä kuin pelissä on kuitenkin muuttuvat momentuminsa. Pelikellon edetessä tappiolla ollut Semafori joutui nostamaan entistä enemmän ukkoa hyökkäykseen ja RAD pääsi siten paremmin vastaiskuihin. Yhden tälläisen vastaiskun seurauksena Matte olikin sitten yhtäkkiä läpiajossa, sai kosketuksen juuri ennen molaria ja jo kirmaamassa pallon perään maalivahdin ohittaneena. Tilanteen pysäyttääkseen veskari tarttui alimpana ukkona takaapäin kahdella kädellä Matten paitaan estäen tämän pääsyn palloon. Itsestään selvästi tilanteesta tuomittiin rankkari, mutta kortti oli yllättäen vain keltainen. Suurin osa RADista olisi pitänyt punaista ansaittuna, mutta jotkut uudistettuun sääntökirjaan perehtyneet arvioivat keltaisenkin mahdolliseksi tuomioksi, koska nykyään ei kuulemma anneta tuplarangaistusta eli punaista ja rankkaria kovin helposti. Paidasta kaksin käsin repiminen tosin ei jätä paljoa tulkinnanvaraa tahallisuudesta. 

Kun kukaan ei innokkaasti rynnännyt pilkkua ampumaan, Matte totesi, että hän voi yrittää. Pallo mitattiin pilkulle ja Matte lähti liikkeeseen. Taisi yrittää klassista ratkaisua keskelle yläriman alle, mutta ylärimaan jysähti tykki. Kimmoke pomppasi vielä maan kautta suoraan keskikentälle, josta Semafori lähti saman tien vastahyökkäykseen. Vaihtopenkillä ja luultavasti Matten pääkopassa pohdittiin, että tuohon tasoitus, niin saattaa nakertaa aika rankasti. Mitään mainittavaa kotijoukkue ei kuitenkaan saanut kontrattua.

Joka tapauksessa RAD oli taas saanut uutta puhtia. Oikean laidan linkit Ville K. ja Teemu pääsivät nostamaan hyökkäyksiä ja pian saatiinkin taas kulma. Taas tuli ohjeet Teijolta antaa tavanomainen, ja tällä kertaa Anssi oli kartalla, kun määritelmä tavanomaiselle oli kysytty tauolla. Enempää ei voi paljastaa, kun tulevat vastustajat kuitenkin skouttaavat näitä plokeja. Anssi kuitenkin laittoi sen tavanomaisen tarjoiluun ja kas kummaa Teijo ryntäsi tavanomaiselle paikalle jatkamaan, riittävä kosketus vasurin ulkosyrjällä ja pallo vieri nautinnollisen hitaasti maalivahdin räpiköivien käsien kautta kainalosta verkon perukoille. 0-2! RADista on kehittynyt jäätävä kulmapotkukone. 

Semafori pyristeli vielä hetken, kunnes Ville K. ja Sauli päättivät antaa armonlaukauksen. Semafori luovutti pallon keskikentän harhasyötöllä Teijolle, jolla oli tilaa ja aikaa suunnitella hyökkäys ja veroilmoitus yhdellä kertaa. Ville sai pallon vauhtiin paraatipaikalleen oikealle laidalle, ohitti yhden pakin, ohitti toisen ja pommitti noin rangaistusalueen rajalta kuulan kohti takanurkkaa. Veskari sai syöksyen vaivoin torjuttua tämän, mutta Sauli oli kärppänä haistanut mahdollisuuden jatkopalloon ja ohjasi, kuin kiusoitellakseen, pallon jalkapohjalla maalin samaan nurkkaan, missä molari vielä makoili. 0-3 ja peli käytännössä ohi. 

Viimeisten minuuttien aikana Semafori nosti jo molariakin hyökkäystensä kärkeen, mutta sekään ei enää auttanut. Duo Teemu & Sauli löysi itsensä vielä vapaana maalin edestä, pallon ollessa suurin piirtein kavereiden välisen etäisyyden keskipisteessä. Kuka siis yrittää ratkaisua? Arvontaa, nykimistä ja lopulta Teemu kokeili vasurillaan kutia. Tällä kertaa veto jäi kuitenkin melkolailla suutariksi, vaan ei se mitään, kolme maalia riitti hyvin takaamaan maukkaan voiton RADille.

Tulos oli erinomainen, vaikka peli ei nyt aina meiltä niin kaunista ollutkaan. Vastustaja otti tappionsa varsin raskaasti, mikä olikin oikeastaan ymmärrettävää, olivathan he melkoisen suvereenisti hallinneet merkittävää osaa pelistä. Man of the match meni Paavolle, joka esitti lukuisia huipputorjuntoja ja keskitysten katkoja. Myös Ville K. oli upealla maalillaan ja toisen mahdollistajana ehdolla, samoin Anssi loistavilla tarjoiluilla kahteen maaliin. Tärkeänä poimintana mainitaan vielä flunssaisen Maten vahva peli keskikentän keskustassa. Hallintaa tällä pelin ehkä tärkeimmällä alueella ei olekaan väistämättä menetetty siinä vaiheessa, kun RADin kultakenkä Teijo siirtyy latinokentille. Jälkipeleihin RADiin jaksoivat vielä toiselta puolelta kaupunkia Paavo, Anssi ja Sauli.

/ Anssi & Teijo

RAD FC - FC TOWER 0 - 1 (0 - 1)

Voittoputki katki tiukassa kärkikamppailussa

RAD FC - FC TOWER 0 - 1 (0 - 1) 

Mv: Paavo; P: Matte/Toni, Virsu, Jaakko, Juuso; k: Toni/Matte, Ville K., Teijo, Jeti, Pasi, Teemu; H: Anssi, Veikko

Keltsit: Ville (jälkipelikosto, kun sai kyynärpäästä naamaan), Jaakko (taktinen hyökkäyksen katkaissut taklaus)

Kentän laidalla oli kannustajaksi saapunut RAD FC:n alkuperäisen inkarnaation FC Proffan legendaarinen emeritus player manager Tomppa. Hienoa, että pääsit paikalle!

Kylmä oli ilta ja niin oli RADin kyyti kesäkuun ensimmäisessä kotiottelussa. Koossa oli ihan kilpailykykyinen nippu, mutta 10-15 vuotta nuoremmat atleettiset pelimiehet ottivat keskikentän haltuun kovuudella ja pallokin pysyi vielä jalassa. Heti alusta lähtien Virsu väänsi tosissaan vastustajan jo viime vuodesta tutun #10 kanssa, joka oli pelimies niin pallolla kuin fyysisesti. Toisin kuin viime kaudella, taiturin tueksi oli hyökkäyspäähän saatu pari muutakin raamikasta, nuorta pelimiestä.

Jetro taisteli heti alkuvihellyksestä lähtien juuri oikealla taktiikalla vastustajan kovaa peliä vastaan menemällä jatkuvasti sinne missä pallokin pomppi, vaikka selkään tuli miestä jatkuvalla syötöllä ja nappulakenkää koipiin. Tower onnistui vyöryttämään peliä laadukkaasti ja sai painetta RADin maalille ensimmäisen vartin ajan. Ja yht´äkkiä lähti kova, kierteinen veto kohtuullisen kaukaa suoraan päin RADin maalia. Paavo yritti ottaa kopin, mutta pallon kierre vei pelivälineen vastustamattomasti verkon perukoille. 0-1 vieraille! Paavolla oli Kariuksen hanskat kädessä! No, oppirahat on maksettava, tuollaiset pallot pitää nyrkkeillä ja niin Paavo jatkossa tekikin. Sitä paitsi, parempi opetella Pubiliigassa kuin Mestareiden liigan finaalissa.

Viimeiset hanskat, jotka Paavo ostaa eBaystä myyjältä loriskarius (572 negative feedback)

 
RAD ei myöskään jäänyt ilman mahdollisuuksia (vaikka välillä siltä tuntuikin). Anssi pinkoi vasenta laitaa läpi pitkään palloon, harhautti pakkia lyömällä liinat kiinni ja veti kaukaa tulisesti, mutta sivuverkkoon. Veikko myös haistoi topparin (Veikko on muuten tuskin koskaan topparia salskeampi) kykenemättömyyden katkaista läpipalloa, pääsi osittain läpi, mutta aavistuksen hätäinen veto pomppivaan palloon vasurilla meni metrin ohi maalin. Nyt oli taistelupari kohdillaan, nimittäin Veikkokin pystyi juoksemaan yksin läpi.

Tower dominoi fyysisesti keskikenttää ja sai luotua paikkoja, mm. sivuverkko soi. Erästä pitkää keskitystä katkomaan tullut Paavo päätyi lähes omaan kulmaukseen pallollisen vastustajan kanssa, josta #10 pisti keskityksen takatolpille. Vastapuolen hyökkääjä nikkasi jo pallon yhden pakin yli maaliverkkoa kohti, mutta yhtäkkiä lähes maaliviivalle singahti päineen Virsu, siivoten pallon väljemmille vesille. Säikähdyksellä selvittiin.

Toni pääsi väläyttämään pitkää rajaheittoaan ja Teijo juoksi boksiin, mutta maalivahti koppasi ilmapallon hyvin tälläkin kertaa ja sai vielä vaparinkin palkinnoksi. Ensimmäinen puoliaika oli kovaa taistelua hieman Tower-voittoisesti. Kotijoukkue ei saanut pidettyä palloa ja rakenneltua hyökkäyksiä kovassa paineessa kuin ajoittain. Puolustussuuntaan vapareita tuli molempiin suuntiin liuta, RADin katkojen ajoittain ollessa laittomia, kun taas Tower keskittyi koviin taklauksiin selkäpuolelta.

Toisella puoliajalla kupletin juoni oli paljolti samanlainen. Noin kolmen vartin kohdalla Anssi pääsi vipuilemaan oikeasta laidasta päätyrajaa pitkin ja lopulta vielä kokeilemaan mokken ohittamista, mutta veto kilpistyi maalivahtiin. Hyökkäyksen jatkotilanteessa pallo kieri kohti oikeana topparia pelannutta Tonia. Aikaa olisi ollut vaikka mihin, vastustajia ei mailla halmeilla. Mutta RADin vaihtopenkki tiesi, että Tonilla oli "nyt mä täräytän” -katse silmissä ja kolme miestä huutaa ”Toni rauha!”. Kaikki tiesivät, että se oli turhaa. Toni mälläsi puhtaalla rintapotkulla sellaisen vedon vastapalloon, että Zlataninkin hevosenpotkut kalpenevat. Mieleen tuli Buster-sarjakuvien Super-Macin ihmevedot. Korkeus oli täydellinen 1,8 metrinen, mutta valitettavasti veto kiertyi noin metrin ohi maalin. Pahus. Se olisi ollut Pubiliiga-historian (tai Suomen jalkapallohistorian) upeimpia maaleja.

Taiteilijan näkemys Tonin tykinkuulasta.

Olisiko ollut RADillä pari muutakin paikkaa. Ainakin Virsu nousi kerran upeasti jykevän keskikentän katkonsa jälkeen, puhalsi pakkien ohi oikealta laidalta ja tykitti maanuoliaisen vain 30 cm ohi takatolpan. Mahtava nousu, mutta vaihtopenkillä ei voitu kuin voihkia niin lähellä ollutta tasoitusmaalia.

Vastustajan ansioksi on kyllä sanottava vahva fyysinen peli, jolla Tower dominoi keskikenttää. Ajoittain taklausten alle jäädessä tuntui, että oltaisiin ennemminkin Lontoon Towerissa. Lisäksi nipussa oli 4-5 liian nuorta, kovakuntoista ja taitavaa pelaajaa. Vääntö oli kovaa, ja luonnollisesti pelaajat opastivat tuomaria ansiokkaasti viheltämään oikein. Onneksi tuomari piti päänsä ja vihelsi kaiken minkä näki heti pois ja antoi lapun perään, jos tarpeelliseksi näki ja hyvä niin. Se piti pelin siistinä ja mitään lohdutonta sikailua ei esiintynyt. Teijo onnistui palautussyöttöä tavoitellessa telomaan vastustajan mokkea keltaisen kortin arvoisesti sääreen ja mokke lopetti pelaamisen vihellystä odotellessa, mutta tuomari ei tilannetta nähnyt. RAD ei kuitenkaan onnistunut tilannetta hyödyntämään. Teijollekin tuli siinä määrin huono mieli tilanteesta, ettei ihan loppuun asti ollut hereillä, vaikka Jetro oli melkein maalintekosektorissa jatkotilanteessa.

Lopussa Toni pääsi vääntämään tosissaan kympin kanssa, ja muutoinkin pakisto oli kovilla, mutta lisämaaleja ei tullut. Kauden ensimmäinen tappio 1-0 ja karvaalla tavalla: ei onnistuta paikoista, toisin kuin aikaisemmin. Kahdessa edellisessä pelissä kävi kenties vähän tuuri ja tilastoja vastaan ei voi taistella ikuisesti, mutta tuurikin pitää ansaita (kuten huomaatte, ajoittain teksti on jakomielistä, kun kahden kirjoittajan näkemykset eroavat).

Jälkipeleissä RADissä olivat Toni, Pasi, Veikko, Anssi, Teijo ja Paavo. Vierailevana tähtenä oli Sampo, KuuLan ja Real Beersin vanha jyrä. Parin oluen voimin keksittiin pitkä lista tekosyistä, miksi emme tänään voittaneet. Veikolla tekosyitä oli niin paljon, että kyyti sai lähteä yksin kotiin ja Veikko tiskiä kohti.

Parhaana pelaajana palkittiin oikeutetusti Virsu, joka oli todella näkyvä niin puolustuspäässä kuin hyökkäyspäässä.

/Veikko & Teijo

Waterloo Wonderers - RAD FC 1 - 2 (1 - 0)

RADin rautainen rutiini liikaa WaterLoon ihmettelijöille

Waterloo Wonderers - RAD FC 1 - 2 (1 - 0)

Maalit: Oma maali, Teijo (Veikko)

Mv: Paavo; p: Virsu, Teemu/Anssi, Matte, Toni, Ville K; kk: Veikko/Teemu, Jeti, Teijo, Erik, Marco, Sauli; h: Anssi/Veikko, Pasi
Keltsit: Virsu, Ville K, Matte
Kentän laidalla: Jetin ja Paavon kaunis TYRMY-kaveri, Red Bull -tarjoilu ja Samikin vilahti paikalla

Red Bull antaa mainoksen mukaan siivet. Mutta RAD Bull antaa voitonhimon. Mutta tästä enemmän myöhemmin. Pelin asetelmat olivat siltä osin selvät, että kyseessä oli jonkinasteinen ystävyyspeli. Veikon ja Anssin entinen joukkuekaveri Timo eksyi Waterloohon, eikä RADiin. Perjantaina Waterloon terassilla Timo ja Veikko psyykkasivat ennakkoasetelmat: Timo kertoi, että jykevä toppari Mr. Moore oli kertonut, että vaikka kentän ulkopuolella olette ystäviä, kentällä ette ole. No, Veikko kuittasi, että tällä kertaa en jätä ratkaisua jatkoajalle, kuten viimekertaisessa Pubiliiga-kohtaamisessa viitisentoista vuotta sitten. Ottelun alussa ihmeteltiin pikkuruista kenttää, joka onnesi saatiin järkevän kokoiseksi maalia siirtämällä, ja hulluja sikin sokin meneviä viivoja. Rajamerkinnät hoidettiin osittain tötteröin. Ja ei kun pelaamaan.

Ottelun alku oli RADin orastavaa hallintaa tai ainakin tasaista vääntöä, ja tämä realisoitui muutamana maalipaikkana. Marcon ilmiömäinen maalivainu todentui jälleen, ja hän pääsi kokeilemaan nostoa mokken ohi, mutta pallo meni hieman yli maalin. RAD sai pari muutakin vetoa aikaiseksi, joita ei sen tarkemmin muista, vedot suuntautuivat kuitenkin taivaille. Jo parin minuutin pelin jälkeen Teijo ryntäsi pomppupalloon WaterLoon naisvahvistuksen kanssa. Taklaus tuli selästä ja mimmi kentän pintaan, josta kotijoukkueen alakerran kapellimestari Moore hieman jo muistutteli Teijoa.

Yhdessä vastahyökkäyksessä Veikko veti pallon pakin jalkojen välistä hurjalla vauhdilla, mutta ei saanut palloa täysin haltuun toisen pakin tullessa väliin. Jatkotilanteessa pallo oli kuitenkin pyöreä ja pomppi puolelta toiselle, ja lopulta boksin rajalla Pasi pääsi väliin ja veti kovan vedon ylänurkkaa himoiten. Molari sai näpit vaivoin väliin. Pasin avausmaali leijuu aina lähempänä ilmassa. Kulmapotkusta Veikko antoi loistavan navankorkuisen etutolpalle, mutta Teijo ei ehtinyt paikalle.

Ja pääsipä Veikko kynäilemään pari kertaa boksiin ja viemään vartaloharhautuksilla tankkimaisen Mooren ja vasemman pakin ulos pelistä, mutta veto blokattiin ja syöttö oli luokaton. Vauhti ei riitä. Anssi taisteli pari kertaa juoksupalloja, mutta ei aivan selvinnyt voittajana pakkien puristuksessa. Valitettavasti puolustuspäässä peli oli hermoilua ja mitä pidemmälle peli meni Waterloo sai puskettua painetta RADin päähän.  Kotijoukkueen kulmapotkussa toppari Moore nousi jo takatolpalle ja huuteli pitkään ja hartaasti "Just punt it!" vielä tilanteen jälkeenkin, mutta eipä palloa kuulunut. Ennen kaikkea useamman kerran kaksi RADin pelaajaa oli menevinään palloon ja kumpikaan ei mennyt. Tällaisia kaksintaisteluja hävittiin useita. Jeti tuumasi vaihdossa, että tasuri on meille ihan hyvä tilanne.

Ja sitten se pahin tietenkin tapahtui. Powers, Wonderersin hopeakettu, peippaili keskikentän nousulla aluksi ylipelanneen Teijon kaffelle, tämän jälkeen jatkoi nousuaan ohittamalla vartaloharhautuksilla pari, kolme RADin pelaajaa ja sijoitti pallon pilkun tienoilta ohi voimattoman Paavon. 1-0 kotijoukkueelle. Maaliin kulminoitui WaterLoon pelaajien taito pelata pikkunäppärää ja pitää pallo, kun RADin peli meni roiskimiseksi, eikä palloa saatu rauhoitettua ollenkaan. Voisi jopa sanoa, että RADin peli oli niin ponnetonta, että maali oli Loolle ansaittu.

Lisäksi otteet alkoivat koventua tilanne tilanne jälkeen. Keltalappua olisi pitänyt heilutella useampaan kertaan, jälleen Teijo myönsi itsekin, että keltaista olisi pitänyt näkyä jo vartin pelin jälkeen, kun muutama taklaus tuli takaapäin. Mutta vasta Virsun taklaus nousevaa hyökkääjää vastaan riitti varoitukseen. Ja tämä tietenkin aloitti kovan huutelun tuomarille niin kentän laidalta kuin kentällä. Vapari pysähtyi RADin jykevään muuriin.

Puoliaika oli RADin surkein tällä kaudella ja viime kaudellakin saa huonompaa hakea. Onneksi Loo ei ollut terävämpi hyökkäyksissä, paikkoja ei kuitenkaan hirveästi tullut. Ei ainakaan sellaisia, joita Paavo ei olisi hoitanut. Yhden ilkeän korkuisen kaukovedon Paavo torjui hienosti oikeasta alakulmasta sivummalle. Jopa Mattella oli välillä vaikeuksia pallon kanssa. Pelaajien iloksi kentälle pöllähti kaksi nuorta tyttöä promotoimaan Red Bull -juomia kylmien näytteiden avulla. No, jotain piristystä kyllä tarvittiin ja kylmä RAD/Red Bull tuli kyllä tarpeeseen. Puoliajalle mentiin Loon ansaitussa 1-0 johtoasemassa.

Erätauolla Toni totesi, että jokaisen pitää vetäistä Red Bullia, niin saadaan siivet. Tähän Veikko huikkasi osuvasti, että tarvitaan jalkoja, eikä siipiä. Toiseen puoliaikaan annettiin tärkeä ohje: Nyt kovaa tilanteisiin, muuten ei tule hommasta mitään. Ja Paavo levittää avaukset laitoihin, syvälle laitoihin.

Ainakin tilannekovuus muuttui täysin. RADin pelaajat ajoivat kovaa tilanteisiin, välillä liiankin kovaa. Ville K nousi pakin paikalta ja veti liukkarin järkyttävän myöhässä, mutta onneksi pakki oli pelimies ja väisti viikatteen. Ja tästähän alkoi kalabaliikki. Pakki kävi Ville kimppuun kuin yleinen syyttäjä, ehti hieroa kättä naamaan, ja kasa pelaajia meni purkamaan tilannetta. Tuomari tuttuun tapaan ei nähnyt lyöntiä (niin kuin ei montaa muutakaan väärää taklausta, koiruutta, sivurajaa tai yhtään mitään pelin aikana), mutta Villen viikatteesta tuli sentään ansaittu keltainen. Taklaus oli sen verran kova, että otteet kovenivat entisestään ja peli ei ollut enää tuomarin hanskassa.

RADin paine jatkui ja varsinkin Loon nuoremmat pelaajat olivat helisemässä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja kova paine tuotti toivotun, vaikkakin odottamattoman tuloksen. Oikealla laidalla ainakin Sauli ja Anssi painostivat pakkia, mokke tuli lähelle hakemaan syöttöä ja syöttö lähtikin suoraan selkärangasta, kovaa ja ohi oman maalivahdin, suoraan omaan maaliin etukulmasta. 1-1! Paine kävi liian suureksi. Mestareiden liigan finaali tuli mieleen.

Tämän jälkeen RAD jatkoi kovaa painostusta. Teijo karvasi kovaa sivurajaheiton RADille hyökkäyspäässä. Tämä oli psykologisesti erittäin tärkeä karvaus, nimittäin tämän jälkeen joukkue taisteli entistä kovemmin. Sivurajaheiton jälkeen palloa taisteltiin maalipaikalle Anssin toimesta, ja jälleen kerran Marco haistoi paikan takanurkalla ja pääsi kokeilemaan, mutta pakki ehti blokkaamaan pallon kulmaksi. Huikea pelisilmä Marcolla, harmi ettei tullut maalia.

Wonderersia ei haluttu päästää kikkailemaan pallon kanssa, joten kovaa oli pelattava edelleen. Noin 40 minuutin kohdilla Teijo taisteli Powersin kanssa, jolla ehkä oma maali vainosi vielä päässä, sikäli kun sen tuikkasi. Ajojahti jatkui kohti kotijoukkueen kenttäpäätyä kädestä repimisineen ja jaloille koputteluine. Powers ratkaisi tilanteen todelliseen brittityyliin ja antoi selän taakse mojovan kyynärpääiskun suoraan nenukkiin, josta Teijo putosi kanveesiin kuin Amirkhani viikko sitten Liverpoolissa. Eikä tuomarilla taaskaan ollut asiaan nokan koputtamista puolin tai toisin. Kuten Suomen UFC-stara, Teijo tokeni heti ja lähti voitto mielessä jo pallosta luopuneen Powersin perään. Tuomari katseli perään myös ainakin vähän, mutta kun aivot päättivät antaa homman olla, olivat jalat jo juosseet WaterLoon keskikentän dynamon yli. Vihainen britti huuteli maasta, että mitä hittoa oikein meinaat. "You were in my path", kuului vastaus tantereesta. Molemmat repesivät nauruun.

Kova paine tuotti kuitenkin kulmapotkuja. Ja silloin on vaaran paikka, tällä kertaa oikealta. Teijo odotti saavansa pallon Veikolta lapikkaaseen, mutta Sauli oli asettunut ”tekopaikalle” etutolpalle. Teijo komensi tyyliin: ”Sauli, lähe sit menemään” tai jotain vastaavaa. Saulin mukaan komento oli ”kun pallo tulee, niin lähde vittuun siitä”. Ja kun pallo lähti tulemaan, Sauli ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin paeta verkon perukoille. Teijo tuli juuri oikea-aikaisesti etualalle rintamasuunta kulmaa kohti, nikkasi vasurilla ja teki upean pelikonsolimaalin etualakulmaan. 1-2! WaterLoon hyvin pelannut molari haroi tyhjää. RADin yllättävä johtomaali sovitulla ja harjoitellulla kuviolla! Veikko/Teijo-akselin onnistumisprosentti kulmista huitelee jossain 25 % tienoilla, eli käsittämätöntä dominointia.

Tämän jälkeen alkoi Loon huikea painostus ja sikailu (jota tapahtui myös RADin puolesta). Matten olkapää oli pahasti hiertymillä matsin jälkeen repimisestä. Teijon jalat sai kyytiä taistelutilanteissa. Mr. Moore veti pallotonta Veikkoa pohkeeseen ihan vain vittuillakseen; kuitti ”I will remember your tackle” sai kovat uhoamiset päälle: ”I will tackle you with an old English style” tms. Höpöhöpö: ”No, you won’t” on helppo vastaus. Ja ei muuten taklannut.

Mutta moni sai sitten enemmän kyytiä. Villen taklaama aasialaisvahvistus veti jatkotilanteessa nappiksella maassa maanneen Marcon otsaan kunnon vekin, ja aivan tilanteen ulkopuolella. Tämäkin meni tuomarilta ohi silmien, mutta ei joukkuekavereilta. Virsu ja Toni kävivät erittäin kuumana, ensin mainittu kertoi oikeutetusti kotijoukkueen Kenylle, ettei hänellä ole kaikki päässä ihan kunnossa.

Loo jatkoi kovaa painostusta koko viimeisen vartin, mutta varsin tehottomasti, todella hyvä paikat jäivät tekemättä. Välillä oli 4-5 rajaheiton, kulman ja yleisen härdellitilanteen sarja, josta kuitenkin RAD selvisi kuivin jaloin. Mm. pakiksi Teemun tilalle siirretty Anssi (Tonin nerokas taktinen siirto) onnistui purkamaan yhden tilanteen viime hetkellä ja taisteli voimalla muutenkin. Myös RAD sai pari paikkaa, joista ei kuitenkaan valmista tullut. Ottelu päättyi RADin todella makeaan voittoon 1-2. Pelin jälkeen paiskattiin reilusti kättä ja, ainakin suurimmaksi osaksi, unohdettiin kentän kärhämät. Ainakaan WaterLoon ninjapotkija ei tainnut kyllä kättelemään tulla, valitettavasti. Peli on peliä, ja matsin jälkeen hommat unohdetaan.

Matsin parhaana palkittiin ansaitusti hienosti taistellut ja voittomaalin tehnyt Teijo. Pasi pelasi hyvällä yleispelaamisella RAD-uransa parhaimman matsinsa, ainakin viimeiseen kahteen kauteen. Anssi taisteli upeasti. Jeti pelasi uhrautuvasti myös puolustuspäässä. Puolustuspää onnistui pitämään riittävän hyvin vastustajan hyökkääjät kurissa. Pientä onnea tarvittiin, mutta se ansaittiin kovalla taistelulla toisella puoliajalla. Pallollinen peli oli suoraan sanottuna hirveää, eli parannettavaa jäi ensi viikon kotimatsiin Toweria vastaan. Täytyy olla tyytyväinen siihen, että kehnommallakin pelillä kairataan 3 pistettä. RADin Marco Linekerin otsakin liimattiin kuulemma matsin jälkeen yhtenäiseksi. Toivottavasti edessä niin esteettisesti kuin muutenkin full recovery.

Valitettavasti RADin Paras Pelaaja -olut jäi Teijolta väliin, sillä ottelun jälkeen mentiin WaterLoohon, jossa kotijoukkue tarjosi sämpylöitä ja crispejä. Vastineeksi tarjottiin totta kai myös kotijoukkueelle parhaan pelaajan lappu Radbariin. Mahtavaa panostamista kentän ulkopuoliseen meininkiin WaterLoolta. RADiltä mukana oli Anssi, Teijo, Veikko, Toni, Pasi, Matte, Sauli ja Paavo. Hyväntuuliset jutustelut kotijoukkueen pelureiden kanssa, kuten asiaan kuuluu, ja lopuksi kiitettiin vielä tarjoilusta ja toivotettiin puolin ja toisin hyvää jatkoa kaudelle. Pubissa oli hyvä tarjoilu ja letkeä meininki, niin kuin pitääkin...

/ Veikko & Teijo

RAD FC - Shooters 1 - 0 (1 - 0)

RAD FC ja voittoputki venyy!

RAD FC - Shooters 1 - 0 (1 - 0)

Maalit: Mar-coolio (Teijo)

Mv: Paavo; p: Matte, Virsu, Jaakko, Juuso, Nuutti; kk: Toni, Teijo, Veikko, VilleK, Pasi, (Nuutti), Marco; h: Anssi, Sauli

”Oi mikä ihana ilta. Voi tapahtua mitä vaan”, lauloi J. Karjalainen aikanaan. Ja niin oli ihana ilta ottamassa vastaan jalkapalloilijoita RADin kotipelissä helteisen päivän päätteeksi. Mitä vaan tosiaan voi tapahtua. Kahden edellisen viikon ilotulituksen jälkeen vastaan asettui selkeästi kovempi jengi, divarista pubiliigailemaan tullut Shooters (Shootersissa on muuten kivat drinksut ja ihan ok olutvalikoima drinkkibaariksi, toim. huom.).

RADin äijiin oli hieman iskenyt ilmeisesti matkustuksen halu, kun Jetro seikkaili Jyväskylässä työn perässä, Alejandro jossain päin Itämerta Love Boatilla (töissä) ja Klaanistakin viimeisin havainto oli saunaillan sijaan ulkomailta karavaanarin vapaata elämää viettävänä. Yli tusina ukkoa saatiin kuitenkin lopulta paikalle, vaikka vähän verkkaisesti osa saapuikin muutaman minuutin pelin jälkeen. Lisää kapuloita rattaisiin laittoi Tonin kassi, joka oli unohtanut ottaa mukaan toisen nappulakengän. Ville K:lla olisi kuulemma ollut yksi ylimääräinen kenkä, mutta valitettavasti se oli oikean jalan kuten Tonin kassin muistama. Toni oli jo kiroilun saattamana lyömässä pyyhettä tiskiin, kunnes Pasi kekkasi Skanssin olevan paljon kotia lähempänä! Teijo joutui spottaamaan kapteenina, mutta lopulta kapteeni-managerikin saatiin tositoimiin bränikät alelaari-nelkytprossaisella-lisäalennuksella-huippukengät jalassa.

Toista kertaa putkeen tuomari ei suorittanut teikkausta ollenkaan ja totesi vierasjoukkueen aloittavan. Kun ilta-aurinko kauniisti paisteli toiseen kenttäpäätyyn, oli päivänselvää kysellä kenttäpuolen vaihdon perään. Tuomari totesi, että sitten vaihdetaan. Ei mene kyllä jakeluun tämä systeemi, että kotijoukkue saa vain päättää, että vaihdetaanko puolta vai ei, mutta käyhän se niin kauan, kun ei ole kärsivänä osapuolena. Shootersin äijät kommentoivat jotain, että onpa ”ammattilaismaista”, kun ihan vaihdetaan puolia, vaikka käsittääkseni itse vierasjoukkue on kovemmissa liemissä keitetty kuin vain Pubiliigaa tahkonnut kotijoukkue.

Ja tämä näkyi heti kentällä. Pelimiehet pyörittivät palloa alakerran kautta alkuun jopa rennon laiskasti, hakivat maata pitkin omille jalkaan tai heittivät keskityksen. RADin karvauksesta ei tullut juuri mitään ja siksi laiturit tippuivat (kun muistivat tai kuulivat ohjeistuksen) alemmaksi. Pientä epävarmuutta puolustuksessa kuitenkin oli ajoittain havaittavissa. RAD pääsi pari kertaa jonkinlaisille paikoille. Alkutohinoiden jälkeen Veikko heitti Anssille kukkupallon kulmaan, josta huikeaan kuntoon vääntänyt teräsvaari puhalsi pakkien ohi, Veikko hakeutui avoimeen paikkaan odottamaan syöttöä, mutta Anssi (aivan oikeaoppisesti) kokeili itse, mutta veto kilpistyi pakin oikea-aikaiseen blokkaukseen. 

Shooters pääsi jatkuvilla keskikentän ja hyökkäyksen paikanvaihdoksilla sekä pitkillä syötöillä hätyyttelemään kotijoukkueen puolustusaluetta. Erityisesti kärjessä viilettänyt kapteeni oli ilmassa, maassa ja varmaan avaruudessakin kovassa vireessä. RADin puolustus oli kovan urakan edessä, kun palloja piti olla tuon tuosta katkomassa edestä, ainakin silloin kun ei pitänyt juosta alaspäin keskityspallojen tai läpisyöttöjen perässä vastustaja kintereillä. Juuri kyseinen kärkimies pääsi karkaamaan puolustuslinjalta kahden vastaan tulleen pakin missatessa läpisyötön. Hyökkääjä jujutti jo vastaan tullutta Paavoakin ja pallo kulki vääjäämättä maalia kohti, kunnes laidasta viime hetkellä hätiin ryntäsi Matte ja purki pallon väljemmille vesille. 

Huutomerkki olisi äsken voinut tulla kyseeseen, jos kyseessä olisi ollut ainut tai edes yksi kahdesta viime hetken tyhjän maalin purusta. Sama tilanne toistui muutamaa minuuttia myöhemmin aivan oikeasta laidasta. Tällä kertaa Virsu oli hyvissä ajoin paikalla katsomassa menisikö pallo maalista leveäksi. Vaihtopenkillä syötiin kynsiä ja kentällä seurattiin kauhulla, että mitähän Virsu meinaa, mutta lopulta kun pallo ei jengallakaan suostunut menemään ulos kentältä, tuuppasi toppari turvallisesti pallon kulmaksi. Vähän liikaa jännitystä silti.

Noin vartin pelin jälkeen RAD oli alkanut saada myös ajoittain pallonhallintaa. Alakerrassa ja keskikentällä syöttely toimi ajoittain näpsäkästi kovassa prässissä. Lopulta hyökkäyspäähänkin alettiin päästä. Ville K ja Anssi pääsivät pomppupalloon boksin rajalle selkä menosuuntaan ja jaksoivat maltilla katsoa tilanteen. Samaan aikaan oikealle noussut Teijo sai syötön linjan sivuun ja oli jo tykittämässä heikommalla oikealla. Jokin synapsi osui kuitenkin kohteeseensa ja mahdollisesti huonon vedon sijasta varakapteeni kuljetti boksin sisään suuremmitta estelyittä. Pakin jalka alkoi vihdoin näkyä sivusilmästä kymmenessä metrissä ja vastaan tullut moke samoin, joten ei muuta kuin Turjanpuistossa viimeksikin toiminutta kärkkäriä peliin. Select suuntasi hiukan tuhnusti takakulmaa kohti, mutta molari sai vain näpit väliin, pallon ohjautuessa takakulmaa kohti. Siellä viiletti viime hetkellä laitalinkin paikalle lykätty Mar-Coolio, tuo Gary Linekerin reinkarnaatio, joka haistoi tilanteen ja pyssytti kliinisesti pallon maalin kattoon. 1-0!

Ei ehkä kaunista, mutta sitäkin tehokkaampaa. Kun laittaa pallon maalille, niin voi tapahtua mitä vaan. Maalin jälkeen ei RAD hirveästi paikoilla ensimmäisellä puoliajalla juhlinut. Shooters sitä vastoin pisti isompaa vaihdetta päälle. Kova paine jatkui, ja Shootersin alakerrasta toimitettu oivallinen juoksupallo ohi linjan ylsi aivan kuudentoista rajoille. Kärkikapteeni ravasi Turjanpuiston 50 m ennätyksen, päihitti Paavon ilmapalloon ja puski maalia kohti. Aivan maaliviivan edustalta Virsu tykitti päivän korkeimmalla purkupallon yläilmoihin kulmaksi. Niin lähellä, niin kaukana. 

Paavo avautui tuomarille vastustajan kovasta vauhdista, mutta eipä tilanteessa ollut oikein edes kontaktia. Maalivahdin osa on välillä tulla mahdollisimman kovaa, nyrkkeillä pallo helkkariin ja, jos tarpeen, olla valmiina samalla jyräämään mahdollinen vastustaja polvella, nyrkillä tai koko keholla. Nämä tuomitaan kyllä maalivahdin hyväksi, kunhan ehtii palloon. Tästä esimerkkiä:

Lisäksi Shootersin kapteeni, kärjen jyrä väänsi Virsun ja muiden pakkien kanssa tosissaan. Kerran pääsi puskemaan ylärimaan. Tosin Toni huomioi jälkikäteen, että osui yläpuolelle ja kimposi maalipotkuksi niin ei se oikeastaan ollut lähellä. Juu ei. Ensimmäinen puoliaika päättyi RADin johtoon 1-0.

Toisen puoliajan käsikirjoitus oli aika suoraviivainen. RAD rimpuili, laski alas (kunhan malttoi) ja Shooters avasi pitkällä, jonka RADin puolustus luuti pois ja Paavo hoiti maalivahdinleiviskänsä isännän auktoriteetilla. RADin rangaistuspotkualueella oli ns. ”Reign of Terror”, siellä ei Shootersin kaverit juhlineet kovasta yrityksestä huolimatta. Ja tämä peli sopi RADille erinomaisesti. Ylipitkät avaukset päätyivät usein maalivahdille tai jopa maalipotkuksi. Tämä taktiikka ihmetytti RADiläisiä, sillä maata pitkin pelaamalla vastustaja olisi ollut vaarallisempi ensimmäisen puoliajan tapaan. Toisaalta hyvä näin. Siksi Shootersin vaaralliset tilanteetkin jäivät vähiin, lähinnä pari hyvää kaukovetoa, yksi topparin nousun jälkeen, jossa Teijo koki sydämentykytyksiä löysän puolustuksen takia. Onneksi veto kuitenkin leveäksi. Huomionarvoista toki on, että Shootersilla oli vain pari vaihtomiestä, kun RAD taas pääsi pyörittämään vaihturia lähes joka pelipaikalle.

Alakerran nousut toisaalta avasivat RADille hyviä vastaiskumahdollisuuksia, erityisesti kun mustapaidat väsyivät. Valitettavasti niitä ei osattu käyttää hyväksi. Sauli pääsi upeasti katkosta yksin läpi, mutta maalivahti sai juuri ja juuri nostoon vartalon väliin. Se olisi ollut upea maali, mutta ei. Heti perään Toni meni heittämään rajaheittoa. Pasi viittoi takatolpalla ja vaihtopenkiltä allekirjoittanut huusi Marcolle, että mene taakse. Mies meinasi ensin juosta alakertaan, joten piti tarkentaa "maalin taakse". Lopulta Tonin raja nasahti suoraan Marcon päähän, pusku kuitenkin tällä kertaa leveäksi.

Anssi väänsi useaan kertaan jopa kolmea mustapaitaa vastaan ja sai luotua pelotetta sekä palloa haltuunkin. Kerran noin 45 min kohdalla 2-1-hyökkäyksessä Anssi jopa syötti Veikolle täysin vapaaseen paikkaan, jonka nopea veto lähti löysänä kierteenä neljä metriä yli maalin. Melkein heti perään Marco taisteli hienon pallonryöstön, josta Teijo jatkoi saman tien pitkän läpisyötön Kuutille. Ville K tykitti edelliskauden suosikkipaikasta hieman yli. Aivan lopussa Ville K syötti hieman liian kovaa kärkyllä olleiden Veikon ja Anssin edestä pallon maalipotkuksi. 

Ennen, jälkeen ja melkein aikanakin Shooters painoi armotonta lopullista taistelua. Pitkiä laitettiin jo sivurajaheitoistakin. Tonimainen takatolpalle liidellyt sivuraja oli yllättää Teijon, jolta vikkelä vieraskapteeni karkasi selän taakse. Tätä peliä ei oltu tultu häviämään, joten Teijo repi kaksin käsin äijän tatamiin vaikka sitten pilkun arvoisesti. Samaan aikaan Paavo sai sormet palloon väliin ja se liiteli väljemmille vesille, eikä pillikään onneksi soinut.

Matte kyseli tuomarilta aikaa ja sitä oli 5 min jäljellä. Painostus oli loppuun asti kovaa, mutta viimeinen järki Shootersin hyökkäyksistä jäi puuttumaan. Pallolla ei jaksettu pelata, vaan vastustajat hakivat sitkeästi läpisyöttöjä tai -puskuja ilman tulosta. Aivan lopussa Anssi, Teijo ja Ville K pääsivät hyökkäämään alimiehistä puolustusta varten. Lopulta Ville järkevästi kuljetti oikeaan laitaan ja piti palloa, kunnes vastustaja joutui pelaamaan heitoksi. Teijo pyysi heitosta pallon heti takaisin vapaaksi juosseelta Anssilta. Varakapu saikin boksin rajalla tilaa Shootersin puolustajien mereltä kuin Mooses konsanaan ja eteni jälleen kymmeneen metriin. Pallo löytyi verkon perukoilta, mutta valitettavasti vasuripommi oli niin käsittämättömän kova, että se meni sivuverkosta läpi. Siis hei, jos näin paljon annetaan paikkoja, "you should kill the game off", kuten SAF sanoi aikanaan. Onneksi ei tarvinnut, RAD rimpuili, osittain Shootersin kehnon taktiikan avustuksella 1-0 voittoon. Kylläpä maistui hyvälle.

Muutama huomio: Shooters tuli kovaa runkoon kiinni ja potki jaloille. Olisi voinut laputtaa. (Veikon mielipide / Teijo) Toisaalta tuomari oli täysin tasapuolinen ja linja selvä: Teijokin selvisi selvältä lapulta, puhuttelu riitti. Tonin huomio oli, että jos saadaan kolme syöttöä omille, niin tulee maalipaikka. Aika lailla piti paikkansa. Maalipaikoista saisi kyllä tehdä maalinkin. Shooters oli erittäin kova tiimi, taitavia pelaajia, mutta taktiikka oli suunniteltu isolle kentälle ja kenties eri sarjaankin. RADin keskustan sumputus ja yksi maali olivat liikaa. Oi mikä ihana ilta!

Parhaan pelaajan äänestys oli äärimmäisen vaikea. Useat pelaajat olisivat helposti ansainneet sen: Virsu puolustuksen hidalgona, Jaakko todella vahvalla pallollisella pelillä, katkoilla ja taistelulla, Matte puolustuksen pelotteena, Paavon nollapeli ja Mar-Coolio upealla maalilla. Lisäksi Anssi taisteli esimerkillisesti ja talven punttitreeni oli tuottanut tulosta. Ei se nopeus vanhemmiten vaan se voima, kuten Rocky aikanaan. Tällä kertaa palkinto jaettiin Mattelle, joka julisti, että palkinto kuuluu koko joukkueelle. Täytyy sanoa, että joka jätkä oli kyllä taistelussa ja hengessä mukana koko sydämestä.

Jatkopeleissä Radbarissa olivat Veikko, Teijo, Anssi, Paavo, Matte, Pasi ja Toni.

T. Ville & Teijo