Kauden voittoisa lopetus!

 

RAD FC - FC Santala 4 - 0 (2-0, vai 1-0 ei pysty muistamaan)

 

Maalit: Sauli (Toni), Ville (Toni), Teijo (Toni), Ville (Toni)

Kokoonpano: mv: Sami p: Virsu, Nuutti, Teijo, kk: Toni, Ville, Sauli h: Veikko

Kauden viimeiseen otteluun RAD FC lähti "parhaat pelaa" -periaatteen mukaisesti. Vaihtomiehiä ei ollut, mutta onneksi ei ollut vastustajallakaan. Santala kuittaili viivojenvetäjä-Teijolle, että nippanappa saivat täyden rosterin kasaan. Ottelun alussa Santala vaikutti tulevan taitavasti maasyötöillä, mutta loppujen lopuksi hyökkäykset katkaistiin helposti Virsun ja Teijon toimesta. Koko ottelussa Samin mukaan pahin Santalan veto tuli kimmokkeena Virsun jalasta. RADin pelinrakentelu ja levittäminen toimi nerokkaasti, palloa pelattiin usein laitaan Villelle, Tonille tai Saulille. Santala yritti karvata kovin, mutta väsyi lopulta pallon perässä juoksemiseen. Välillä Teijokin liehuletteineen puski laidasta läpi. RAD sai muutaman paikan, lähinnä kaukovedon esim. Villen toimesta ja Veikko veti löysän volleyn, kaikki tuloksetta.

Ensimmäinen maali oli sitten upea. Toni heitti kovan sivurajaheiton, jonka Sauli jatkoi kohti maalia, mutta pallo otti kimmokkeen ilmeisesti vastustajan pelaajasta ja lensi mokken yli maaliin, 1-0. Tämä enteili jo parempaa. RAD sai rakenneluta useita paikkoja, ja lisäksi kulmat olivat vaarallisia; Villet eivät kuitenkaan onnistuneet aivan maalinteossa. Toisessa maalissa Toni pääsi oikealta läpi, syötti Villelle joka tykitti boksin rajoilta upeasti pallon verkon perukoille. 2-0. Santala alkoi olla jo aika lailla lyöty ja RAD sen kuin vain jatkoi myllytystä. Veikko sai pallon boksiin, jossa alkoi kynäillä parin pakin ympäröimänä, syötti Tonille vapaaseen paikkaan. Valitettavasti mokke ehti tulemaan hyvin peittämään ja Tonin veto kilpistyi mokkea kohti.

Puoliajalla korostettiin kahta asiaa: Santala tulee kovaa ja lisäksi kulmat annetaankin etutolpalle. Ja Santala todellakin puski kovaa, mutta laitapakkien nousut olivat heikkoja ja ne katkaistiin varsinkin Saulin, Virsun ja  Teijon toimesta helpohkosti. Virsu ja Teijo poimivat pääpallot lähes sataprosenttisesti. Santalan pakki tuskaili keskityksen jälkeen, että onpas tuo toppari pitkä. Niin, lyhyestä Virsu kaunis, vai miten se meni. Santalan yritykset olivat ponnettomia, pari kaukolaukausta oli melkein lähellä ja siinä se. Kolmas maali oli jälleen kerran isokynä-Tonin käsialaa. Oikealta laidalta Toni näki keskellä lähes vapaana olleen Veikon, jota pakki varjosti estäen puskutilanteen. Mutta Teijo olikin noussut viekkaana miehenä ja puski todellisen powerheaderin oikeaan yläkulmaan hölmistyneen pakin nenän edestä. Maali lähenteli taidetta. Ja Toni ei sitten luovuttanut. Ei aikaakaan, kun Isokynä kiskaisi rajaheitosta pallon kohti vastustajan mokkea, joka selvästi koski näpeillä palloa ja pallo meni maaliin. Veikon vaatimaton protesti ei auttanut vaan dumari puhalsi vapaapotkun. Pahus. Pelin lopussa alkoi Santalan mehupullo olla aika tyhjä, mutta RAD se vaan porskutti. Erityisesti RAD sai monta vastaiskua. Yhdesssä näistä Veikko sai pallon keskeltä jatkoi oikeaan laitaan Tonille, joka pisti pelivälineen takaisin Villelle. Teijo tuli tilanteeseen jotain huutaen, mutta Ville katsoi ja tykitti pallon maaliin. Kahta maalia nyt voi meidän Rollelta aina odottaakin. Ai niin, ne kulmat. Veikko antoi sovitusti palloja etutolpalle. Virsu haki upeasti takavasaralla, mutta ei aivan saanut kunnon osumaa. Olisipa ollut upea maali. Teijo haki upeasti etutolpalta, päästi tarkoituksella pallon jalkojen välistä, mutta Toni pääsi tälläämään, mutta kurotus palloon ei aivan suuntautunut maalia kohti.

Pelin lopulla tuli pari kommunikaatiovirhettä RADille: Ville ja Nuutti juoksivat samaan palloon, mutta kummallekaan pallo ei kelvannut. Nuutti haaveili sivurajaheiton, jossa pallo osui selkään. Mutta ammattimiehen ottein oikea laita Virsun avustuksella paikkasi pallonmenetukset ja takaiskuilta säästyttiin.

Ottelu päättyi RADin erittäin ansaittuun 4-0 -voittoon. Tästä on hyvä lähteä saunailtaan spekuloimaan kauden saavutuksia. RAD FC sai kokoon 27 pistettä, mikä oikeuttanee alempaan keskisakkaan jäämisen. Kauden lopussa peliesitykset olivat sen verran hyviä, että parempaankin olisi ollut saumat. Tällä hetkellä näyttää siltä, että RADin ohi voi vielä mennä Satama ja Krouvi ja sijoitus lienee 12-14 välillä. Myös Fox, Hugo ja Matkis saattavat päästä samaan pistemäärään voittamalla molemmat jäljellä olevat ottelut, mutta maaliero on todennäköisesti heikompi.

Kiitän menneestä kaudesta kaikkia RADin pelaajia ja reiluja Pubiliiga-vastustajia. Mukavaa tämä futiksen potkiminen ikämiehellekin, vaikka taso ei enää edes tälle tasolle riitä. Ja kiitokset Teijolle ja Villelle ottelujen tapahtumakoosteista, ilman niitä olisivat otteluraportit olleet aika kuivia.

Ai niin, Man of the Match: Tällä kertaa palkinto meni upeasti pelanneelle ja aina joukkueen eteen uhrautuvalle Teijolle. Tonikin olisi ollut varteenotettava vaihtoehto, eikä Villen kaksi maaliakaan kehno saavutus ollut. Samikin pelasi nollapelin. Ja Virsu dominoi tuttuun tapaansa. Sauli teki maalin. Onnistujia oli siis mukavanlaisesti. Hienoa!

/ Veikko

Tappioton putki katki!

FC Satama - RAD FC 2 -1 (1 - 0)

Maali: Ville K. (Teijo avausheitosta)
Kokoonpano: mv: Teijo p: Virsu, Erik, Nuutti, Jesse, kk: Toni, Ville, Jaakko, Laakso, Pasi h: Veikko Sauli

Runosmäen pimenevään iltaan saapui aimo joukko RADin pelaajia itsevarmuutta uhkuen. Olihan takana jo pidempi voittoputki ja ennen kaikkea vielä pidempi tappioton putki. Samin ollessa vielä lasaretissa uhrautui manageri-Teijo jälleen maaliin. Juoksuvoimaakin oli RADilla vaihtopenkillä kiitettävästi. Ottelun alku oli tasaista pallottelua kummankin joukkueen hakiessa asemiaan lyhyellä, mutta varsin leveällä ja äärimmäisen kovalla kentällä. Pallo poltti jaloissa useammallakin pelaajalla eikä pelkästään allekirjoittaneella. Valmista ei meinannut tulla millään. Satama vaihtoi usein puolta pitkillä keskitityksillä ja ne löysivät yllättävän usein oman pelaajan. Kotijoukkue myös rakensi maata pitkin nopealla syöttöpelillä tilanteita, joka tekikin pelin alussa selvimmän eron joukkueiden välillä. Saivatpa aikaiseksi muutaman laukauksenkin, mutta pääasiassa yli tai ohi maalin. RAD onnistui luomaan usean vaarallisen paikan lähinnä pakkien nousuista tai sitten heitoista ja kulmista. Pari heittoa pelattiinkin oivallisen kuvion kanssa takatolpalle. Ville sopi Jaakon kanssa, että Jaakko juoksee etutolpalle ja Ville viilettää takatolpalle. Laakso antoi upean heiton ja  kuvio toimi kuin ihmisen mieli; Jaakko imi vartijat itseensä ja pallo tuli juuri sinne minne piti eli takatolpalle. Viimeistely oli kuitenkin aavistuksen vajaa ja pallo löysi tiensä vain kentän taka-aitaan.

Jonkin ajan päästä tapahtui kummia. Erik piti palloa omassa päässä ja antoi syötön mv-Teijolle. Mutta valitettavasti syöttö jäi hieman vajaaksi (edelleen tuttu tunne allekirjoittaneelle) ja vastustajan karvaava hyökkääjä onnistui saamaan pallon kiinni ja lirautti pallon maaliin (ilmeisesti längistä). Paha homma. Mutta RAD ei luovuttanut. Ville yritti heti aloituksesta viime pelin kikkaa ja veto lähtikin ilman harhautusta ja samalla lailla (ks. edellinen blogimerkintä). Vastustajan varmasti pelannut hämähäkki poimi löysän roikun helposti itsevarmuutta uhkuen. Mutta RAD laittoi lisää hönkää, jonka seurauksena tasoituskin oli lähellä: hienon sivuttaissyöttökuvion lopputulemana Sauli ja Jaakko pöösivät maalinedushässäkästä palloon ja saivat biljardipallopomppujen jälkeen vetoja kohti maalia, Jaakko taisi luutia parikin kertaa. Maalivahti koppasi osan ja loput hoiti pakisto viimeistään maaliviivalta. Lähellä lähellä, mutta ei kuitenkaan maalia. Satama onnistui saamaan yhden loistopaikan, kun keskeltä vapaasti noussut kaveri mälläsi kaamean pommin kohti alakulmaa, jonka Teijo upeasti torjui, mutta eteensä. Yhtään RADin pelaaja ei ollut hereillä ja ripareista pääsi toinen Sataman veijari mälläämään elämänsä kyllyydestä. Jos joskus niin nyt oli tyhjää verkkotilaa tarjolla todellakin enemmän kuin Neukkujen aikaisessa kalastuskolhoosissa. RADin onneksi voimaa oli paljon enemmän kuin tarkkuutta eikä lisämaalia synytynyt. Erikin vahvat nousut välillä Virsun ja Tonin säestäminä eivät tuottaneet tulosta. Syötöt tuppasivat menemään puolustuslinjan taakse, mutta vastustajan maalivahdille tai maalipotkuksi asti. Tauolle mentiin Sataman johdossa.

Toisen puoliajan alkupuolella Satama pääsi hyökkäämään vieläkin enemmän kuin ensimmäisellä jaksolla. RAD sai ajoittaisia hyökkäyksiä, varsinkin Erikin vahvojen nousujen avustuksella. Yhdessä tilanteessa Teijo avasi lyhyellä heitolla keskialueella vapaana olleelle Villelle, Veikko viiletti puolustuslinjan rajassa odottaen syöttöä ja Toni puolestaan teki juoksun laitaan. Punainen linja laski ja laski kohti maalia, Ville piti palloa ja unohti täydellisesti taktiikan, joka sovittiin puoliajalla: ei vetoja 25 metristä. Sitten: It's a kind of Magic happened! Ville mälläsi kaukovedon väärin sijoittunutta mokkea kohtia kärkkärillä (näin minä sen näin), pallo leijaili omituisessa kaaressa kuin aidon Rollen vaparit konsanaan oikeaan nurkkaan ohi hölmistyneen maalivahdin. On se vaan aika äijä. Selässäkin lukee Ronaldo.Tästä RAD sai hieman voimaa ja hyökkäykset alkoi olla aika lähellä Sataman maalia. Joku vaan jäi aina hieman vajaaksi. Veto lähti kun olisi pitäny passata ja syötettiin kun oli jo vetopaikka. Tätä jatkui aikansa, kunnes tapahtui se vääjäämätön: Sataman kulmapotku ja Sataman kaksimetrinen toppari jäi maalin edestä vapaaksi. Teijo teki virhearvion ja lähti keskityspalloon, mutta keskitys leijaili yli taka-alueelle. Kauhea härdelli ja kolminumeroinen määrä kiloja teki tehtävänsä RADin maalin edessä; Sataman veijarin pusku metristä toimitti pelivälineen maalin perukoille ja RADin takaa-ajajan asemaan.

RAD ei kuitenkaan luovuttanut, mutta tulokset jäi saamatta. Satama nousi rohkeasti kulmista ja vastahyökkäyksinä palloa toimitettiin (kuin myös avauksista) vasemmalla laidalla viilettäneelle Laaksolle, joka pystyi melkein luomaan tilanteita, mutta aina jokin jäi vajaaksi. Kerran kulman jälkeen pallo saatiin purettua suoraan keskikentälle jääneelle Veikolle.  Pakki yritti vetää jalat alta, mutta Veikon pantterimainen väistöliike riitti irtautumaan pallon kanssa tilanteesta läpiajoon. Mahtoiko maanantain peli, ylimääräiset kilot vai ikä painaa, mutta väistöliikkeen jälkeen lähtö ei ollutkaan pallollisena kovinkaan räjähtävää. Ville huusi vasemmalla laidalla olevansa vapaana ja niin hän totta tosiaan oli yksin kuin Paavo Nurmi aikanaan olympialaisten kympillä. Eikun syöttö sinne, mutta eihän siinä sitten voimaa ollut ja alas kirmaava pakki sai juuri ja juuri katkottua pallon. Tää on niin tätä. Saipahan Veikko vielä pallon kulman jälkitilanteesta, edessä ei ollut ketään moneen metriin. Hätäinen potku kahdestakymmenestä metristä lähti aivan liian ylös ja partajeesusmokke poimi senkin kuin kypsän marjan. RADin paine ei tuottanut maaleja eikä Satama saanut vastureista peliä kaunisteltua. Ottelu päättyi RADin katkeraan tappioon. Ero hyvin pelaamisen ja voittamisen välillä oli taaskin liikaa.

Ottelun RADIn parhaana pelaajana palkittiin tällä kertää näkyvästi nousuja ja katkoja tehnyt Erik.

RAD FC oli teetättänyt kultapojalleen vieraspelipaidan oikein nimitekstillä.

/ Veikko (tälläkin kertaa Villen ansiokkaalla avustuksella, post-edit by Teijo)

VOITTOPUTKI!

RAD FC - Krouvi United 3 -2 (1 - 1)

Maalit: Virsu (Toni), Villerolle (Veikko), Villerolle (rp)

Kokoonpano: Teijo (mv), p: Virsu, Laakso, Erik, kk: Toni, Nuutti, Ville K., Pasi h: Veikko, Sauli (ja paikat vaihteli milloin mitenkin vaihtomiesten vähyydestä johten)
Kannustusjoukot: Sami (jalkaa hajalla), Tamas (ilmeisesti voittomaalikrapulassa siviilit päällä)

Lähtökohdat peliin eivät olleet parhaat maholliset: Kenttä oli unohdettu varata, joten junnujen treeni jouduttiin keskeyttämään. Vakiomokella Samilla oli jalka rikki ja muutenkin vaihtomiehistö näytti vajavaiselta loukkaantumisten (Juuso, Jesse ainakin) ja "työ"reissujen vuoksi (ainakin Klaani on Prahassa kaljoilla).  Vain kaksi vaihtomiestä saatiin raavittua paikalle ja siitäkin joukosta Ville K. oli flunssaisena ja Teijolla jalat kipeinä. No onneksi suostui menemään maaliin. Toni antoi komentoja, kun Teijo veti kalkkiviivat(kaaret) kuntoon  kentällle ennen kuin laittoi mokken kamat päälle.

Alkuun Krouvi näytti hieman hallitsevan ja pelistä näytti tulevan Radille hankala. Onnneksi jostain alkoi löytyä väyliä myös omille hyökkäyksille ja pelitapahtumat alkoivat tasoittua. Itse asiassa puolittaisia paikkoja saatiin aikaan useita. Nuutti syötti mahtavan haltuunoton jälkeen boksin reunalta ylös nousseelle Virsulle, joka sijoitti pallon varmasti Krouvin maaliin. Juhlat oli jo alkamassa, mutta tilanne vihellettiin valitettavasti (ja oikein) paitsioksi. Flunssainen Rolle tuli kentälle kympin jälkeen ensimmäistä kertaa ja heti avautui paikka Tonin syötöstä. Pystypusku puhkoi vasemman laidan ja ja läpipääsy oli lähellä, mutta flunssa kai humisi päässä sen verran, että pallo pomppi makaronijaloissa ja pakki pääsi hiukan mukaan. Kulma jäi aika pieneksi lopulta ja vasuriveto osui vain tolppaan. Hieno syöttö, hieno haku. Veikko tykitti boksin reunoilta vaparin ylätolppaan, josta mokke haparoi palloa, Ville pääsi väliin, mutta ei tullut valmista, pallo meni rajan yli. Vastustajan mokke muuten hermoili useaan otteeseen painostuksen alla ja rähmelsi palloa kulmaksi tai muutoin pois hallusta. Toni jakeli taas Villelle oikealle laidalle, joka pääsi varmaan maalipaikkaan, mutta pakki pääsi viime hetkellä väliin. Kulmapotkusta Veikko antoi kovan laakapallon, jota Virsu haki upeasti ollen vain 0.1 sekuntia myöhässä täydellisesti powerheaderista. Osuma oli kuitenkin liian heikko. Krouvi ei montaa kovaa paikkaa saanut ja nekin Teijo nappasi kopiksi, katkaisi vastaantulolla tai purki nyrkkeillen.  Sitten tärähti. Tonin hyökkäyspään heitosta Virsu puski upean maalin, kun oli hiipinyt salaa hyökkäysalueelle. Mahtavuutta! Mutta Krouvin tiukka painostus tuotti kuitenkin tulosta erän loppupuolella. Flipperipallo boksin sisällä purettiin heikosti keskelle boksia, josta Krouvin pelaaja sai pallon ja onnistui tykittämään Teijon käsien ja tolpan kautta maaliin.  Veto ei ollut kova, mutta kimposi pakin jalasta, joten lähietäisyydellä olisi vaatinut salamaakin nopeammat refleksit torjuntaan. Puoliaika päättyi tasalukemiin 1 -1.

Puoliajalla havaittiin maalivahdin hermoilu ja Teijo käskikin painostamaan lisää. Aloituksessa Veikko antoi Villelle komennon: lähden rynnimään suoraan maalille syötön jälkeen. Veikko syöttikin heti vihellyksen jälkeen pallon vapaana, 1,5 metrin päässä olleelle Villelle ja lähti jolkottelemaan kohti maalia. Vaputtavasta syötöstä innostuneena Ville päätti kokeilla "pari kertaa kaudessa" kikkaa eli laukausta suoraan aloituspotkusta. Tällä kertaa meidän Ronaldo olikin miettinyt tekevänsä pienen feikkipiruetin antaen olettaa syötön lähtevän alaspäin, mutta rasvalantioidensa avustuksella kiskaiseekin pallon kohti maalia. Näin siis teoriassa. Flunnssa kuitenkin humisi edelleen päässä ja piruetti oli kuin hidastetusta filmistä. Veto ei kantanut ilmassa edes maalille asti ja koko yritys näytti kaiken kaikkiaan naurettavalta. Mutta maalivahti oli saatanallisessa ristipaineessa, sillä Veikko juoksi maalia kohti kuin vapaaksi päästetty ori. Kaikkien oddsien vastaisesti Veikon kiimainen juoksu herpaannutti maalivahdin ja pallo painui kuin painuikin hermostuneen molarin käsien kautta maaliin. Huh huh. Pelin jälkeisessä haastattelussa Veikko tuumasi, ettei ole koskaan  urallaan antanut vapauttavampaa maalisyöttöä. Maalin jälkeen vastustaja yritti samaa, mutta Teijo poimi kovan vedon nyrkeillään upealla heittäytymistorjunnalla. Peli soljui mukavasti RADn hallussa ja varsinkin Erik teki hienoja nousuja. Myös Toni oli edelleen ensimmäisen puoliskon tapaan liekeissä ja pallo pysyi turvallisella alueella. Virsu säesti nousuilllaan. Ja meidän Rollehan jatkoi upeita esityksiään. Ville sai pallon sivurajaheitosta ja pelasi pallon nopeana maalille, jossa Pasi odotteli. Pasin taistelun seurauksena pallo pysyi RADn hallussa, joka sai siirrettyä pallon takaisin Villelle, joka koitti nopeaa vetoa maalia kohti. Pallo pysähtyi Krouvin pakin käteen ja tuloksena oli pilkku. Itsevarmuutta puhkuen Vile kaappasi pallon ja vei pallon pilkulle. Tarkkasilmäiset saattoivat huomata Villen vartaloharhautuksen oikeaan kulmaan ja sen jälkeen sijoituksen vasempaan alakulmaan. Ja ne ketkä eivät huomanneet, voivat tsekata tilanteen videolta alla. Tilanne jo 3-1 ja peli näytti olevan tässä vaiheessa selvä. Jonkun aikaa tähän uskoi myös Krouvi ja joukkue näytti antautuneelta. Viimeisen varttiin Krouvi kuitenkin syttyi taistelemaan ja kun 12 minuuttia oli jäljellä he saivatkin hyvästä paikkaa vaparin. Ja mikä vapari lähtikin. Vasemmalla jalalla ulkokierteinen veto suoraan yläpörsään. Aurinkoa vasten pelannut Teijo ei ehtinut mitenkään torjuntaan mukaan. Ja turha jossitella sijoittumisella, veto oli aika kova ja sen nappaaminen olisi vaatinut todella hyvää torjuntaa ja näkyvyyttä. Tästä Krouvi sai hengen päälle ja painosti vahvasti. Pahin paikka tuli kulmasta josta Krouvi päösi puskemaan takanurkkaa kohti. Teijo hoiti tämänkin kuitenkin mahtavasti. Lisäksi RAD sai monta kertaa hyvän vastaiskumahdollisuuden kulman tai sivurajaheiton jälkeen, mutta ne eivät tuottaneet tulosta.

RAD FC voitti ottelun hienolla taistelulla 3-2. Parhaan pelaajan palkinnon voisi antaa useammallekin pelaajalle: Teijo hoiti hienosti mokken tontin, Virsu teki maalin, dominoi puolustusta ja teki upeita nousuja. Myös Erik pelasi todella upeasti pakin tontilla tehden hienoja nousuja. Toni pelasi todella tasaisen varmasti ehtien joka paikkaan; puolustukseen, antoi avauksia, nousi laidalta. Mutta menihän se MotM taas maalien tekijälle eli flunssaiselle Rollelle, joka tekikin vain kaksi maalia. Ei vaan, tämä on maalintekopeli edelleenkin ja ei niitä maaleja ole helppo tehdä. Paitsi hyvästä syötöstä.

/ Veikko (yksi APA janoon kirjoittaessa, ehtiskö tsiigaamaan Toffeejengin toisen puoliajan)

Ja videolla on Rollen hieno rangaistuspotkumaali. Huomioikaa vartaloharhautus ja upea sijoitus alakulmaan. Mestarillista jälkeä.

Cantina Pirates - RAD FC 0 - 1 (0 - 1)

 Magyar Posse! Pustan pojan loistokas paluu!

 

Kokoonpano: mv: Sami p: Virsu, Jesse, Jaakko, Erik kk: Toni, Teijo Laitakoirat: Nuutti, Rolle, Tamas h: Veikko, Sauli
Maali: Tamas (Teijo syötti)

Pernon sydämessä taisteltiin jälleen kerran kesäisissä tunnelmissa Pubiliigaa kolmen pisteen toivossa. RAD matkasi ryöstöretkelle Piratesin kotistadiumiin, joka oli ääriänsä myöten täynnä paikallista yleisöä. On se vaan hienoa.  RAD oli saanut lisäksi mukavan määrän vaihtopelaajia mukaan ja erityisesti Pustasta palanneen Tamasin, joka kirmasi laidalla kuin vapaaksi päässyt ori.

Viime vuosilta muistettiin, että Cantina Pirates oli jäänyt mieleen kovaa juoksevana joukkueena, jonka hyökkäys on uhkaava siinä missä puolustus haavoittuvainen. Yllätys olikin jonkinlainen, kun RAD painoi pelin CP:n päätyyn, CP viljeli melkein pelkkää pitkää palloa ja RAD poimi purut ja pääsi huomattavasti lähemmäs vastustajan maalia kuin kotijoukkue. Pari epämääräistä laukausta saatiinkin aikaiseksi. Pelin alkuun Tamas lanattiin kentän pintaan, jonne tuo Unkarin ihme jäi makaamaan pitkäksi aikaa. Hapenoton jälkeen noustiin ylös ja jatkettiin peliä.

RADin painostaessa palloa saatiin päätyyn erityisesti laitojen kautta. Alakerrassa saatiin laidanvaihtoa vasempaan laitaan Tamasille, joka rauhoitti pelin ja siirsi pallon keskellä vapaana viilettävälle liimaletille eli Teijolle. Vastustaja koitti hetken hätyytellä vauhtikonetta, mutta luopui sitten huomattuaan yrityksen mahdottomaksi. Tamas huusi kiimaisena palloa itselleen, mutta Teijon nerokas kuljetus houkutteli Pirates-pakin ottamaan sen perinteisen välitilan, jossa ei oteta palloa eikä miestä. Tarkka syöttö laitaan löysi Tamasin, joka oli puoliksi laidasta läpi, kavensi hieman keskelle ja antoi sisäsyrjäpotkun laulaa ja pallo löysi kauniisti tiensä maalin taka-alanurkkaan. Vaihtopenkki repesi liitoksistaan! Comeback hero -status oli välittömästi saavutettu!

Ja RADin hyvä ote jatkui. Veikko lainasi palloa ja laittoi Tonille juoksupallon kulmaan, joka ihmeen kaupalla pakin suosiollisella avustuksella pääsi pallollisena boksiin, syötti Tamasille, joka tykitti toisen maalin toivossa, mutta veto blokattiin. Tämän pallon poimi Erik, joka toimitti heti fullereenin takaisin Tonille, mutta loppuyritys meni sekin munille (allekirjoittanut ei muista miten). Kovaa painetta ja pari maalitilannetta taas lisää. Hyvistä torjunnoista huolimatta CP:n molari haparoi välillä lähes kohtalokkaasti. Yhdessä tilanteessa Teijo blokkasi Janin (ex-Proffa-pelaaja kolmisen vuotta sitten, kausimaksut edelleen rästissä) keskityksen sivusiteet vinkuen kärkkärillä, josta Teijo sai pallon hyökkäyspäähän. Edessä oli kuitenkin vastustajan Kremlin muurin omainen linja, joten capitan päätti kokeilla vuosisadan vetoa, joka jäi löysähköksi, mutta molari hölmöili kehnon vedon kulmaksi.

RAD viljeli paljon ilmavia poikittaissyöttöjä, jotka vähän säkälläkin löysivät ajoittain omia CP:n selvästä pituusylivoimasta huolimatta. Vastustajat olivat pyörityksen kanssa välillä aika ihmeissään. Yhdestä tällaisesta purkupallo putosi boksiin suoraan Saulin jalkaan, joka tykitti minkä nappiksesta lähti vedon kilpistyessä vastustajaan. Ensimmäinen osuma odottaa vieläkin Saulilla (ja Veikolla) tärkeitä, lähellä saunailtaa olevia pelejä.

Vapareista ja kulmista RAD ei saanut mitään aikaiseksi, Tonin pitkät hyökkäyspään sivurajaheitotkin CP:n puolustus poimi valitettavan hyvin. RADin puolustuslinjan pääpelivoima ja pallovarmuus oli jopa häkellyttävää. Iso-Ville pelasi tavalliseen tapaan rohkeasti ja jämäkästi, jota Erik, Jesse ja Jaakko komppasivat laidoissa ja välillä keskelläkin. Ei ollut varmaan kaukana yhteensä 100 pääpelikamppailua, joista kyllä RADin äijät tulivat valtaosasta voittajina, siis puolustuspäässä. Lisäksi Erik ja varsinkin Jesse Virsun avustuksella avasivat ja levittivät peliä upeasti läpi koko ottelun. Ja niin kuin koko kauden ajan, Sami viimeisenä lukkona hoiti homman, jos muu joukkue haparoi tehden hienoja nyrkkeilyjä keskityksissä ja kulmissa! Läpiajojakin oli yksi tai kaksi ekalla puoliskolla (tosin helpohkosti hoidettavissa oikeaoppisella vastaantulolla, kuten Sami tekikin). Kerran kolisi vastustajan kanssa jalatkin yhteen ja niin vain pallo pysyi RADin hallussa. Komein torjunta Samilta tuli vastustajan vapariin, jossa ovelasti ensimmäinen vetäjä juoksi yli ja toinen sijoittikin etukulmaan muurin yli. Näytti erittäin pahalta muurin yli mennessä, mutta niin vain Sami näki vedon, jota ei EA Sportsin FIFA 2016:sta monet maalivahdit bongaa, ja torjui pallon väljemmille vesille. Ensimmäinen puoliaika meni selvästi RADille, niin pelillisesti kuin tuloksellisesti.

Toisella puoliskolla oli kuitenkin uusi käsikirjoitus. RAD ei juurikaan palloon päässyt, vaan CP piti palloa ja painosti. Ensimmäiset 20 minuuttia RAD sai kuitenkin painostettua sen verran, että vedot lähtivät kaukaa. Tosin välillä oli pakko rikkoa ja vapareita tuli CP:lle useita. Yksi lähti äärimmäisen kierteisenä, jonka Sami onnistui torjumaan jalalla, vaikka veto näytti menevät aivan toiseen suuntaan. RADin maalipakat olivat harvassa. Yksi parhaista hyökkäyksistä tuli vastahyökkäyksestä, jossa Nuutti kirmasi laidalta puoliksi läpi. Syöttö keskelle Saulille, joka sai vastustajan painostuksesta huolimatta pallon magneetin lailla jalkaan ja sai annettua pallon taakse Tonille, joka tykitti kaamean pommin. Valitettavasti vastustajan pakki oli edessä ja veto kimpoili kulmaksi. Myös Erik teki yhden vahvan nousun ja pommitti vahvasti alakulmaan, jonka mokke sai vaivoin torjuttua kulmaksi. RADin avatessa maalipotkuja pitkänä pääsi CP aina palloon ensimmäisenä ja pystyi jatkamaan painostusta. Maan kautta pelatessa Jesse & co. pelasi mainiosti käyttäen koko kentän leveyttä hyväksi. Mainittakoon välihuomautuksena, että Jesse teki pelissä todella monta katkoa. Aivan lopussa, noin viitisen minuuttia ennen loppua, alkoi RADin ote lipsua. CP pääsi useasti tykittämään boksin rajalta (joka oli todella lähellä maalia), mutta kolme, neljä vetoa viuhui aina tolpan väärältä puolelta ohitse (CP:n kannalta). Yksi paikka tuli pakiston heikon levityksen johdosta. Mutta RADin maali pysyi viimeistään Samin ansiosta neitseellisen koskemattomana. RADin ryöstöretki onnistui! Kolme pojoa maistuu todella hyvälle pitkästä aikaa. Mutta millä tavalla, mahtava ensimmäinen erä, ja sitä seurasi varsin kehno toinen erä. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kyllä noilla paikoilla olisi tasuri ollut varsin oikeutettu lopputulos. Mutta mutta, pitkällä aikavälillä tuuri vain tasoittuu. RAD on menettänyt monta "selvää" voittoa, joskus tulee pisteitä hyvällä 30 minuuttisella.

MotM titteli annettiin Pustan paluumuuttajalle eli Tamakselle hienon maalin johdosta. Allekirjoittanut antoi äänensä Jesselle, joka dominoi puolustuspäätä ja lisäksi avasi peliä upeasti koko 60 minuuttia. Mieleen tuli Manchester Unitedin Valencia, jonka suvereenia peliesitystä pääsemme seuraamaan ensi lauantaina paikalliskamppailussa äänekkäitä naapureita vastaan. Katsokaapa yhteneväisyyttä piruuttaan. Mutta tehot ovat kyllä tärkeitä, erityisesti hienolla suorituksella tehdyt tehot. Hienoa, että Tamaksen tasoinen pelimies on palannut pelaavaan kokoonpanoon.

/ Veikko, Teijon erinomaisella avustuksella/alustuksella

RAD FC - Alvar 1 -1 (0 - 0)

Maali: Nuutti
Keltakortit: Teijo ja Virsu

Kokoonpano: mv: Sami, P: Nuutti, Jesse, Virsu, (Toni/Laakso) kk: Sauli, Teijo, Ville (Toni/Laakso) h: Klaani, Veikko

Vieläkin on kautta jäljellä ja aurinkoisia peli-iltoja. Ja kaiken kivan lisäksi on RAD FC heikon jakson jälkeen tuntunut löytäneen pelin juonesta ja varsinkin taistelutahdosta kiinni. Vastustajaa ei ole enää kunnioitettu liikaa yhtään, vaan tiukka karvaus ja tiivis peli on aloitettu heti alkuvihellyksestä. No, etukäteen tiedettiin, että Alvar osaa pelata joukkueena ja niin se todellakin ensimmäiset minuutit teki, kun RAD vielä keräsi pelaajia vaihtopenkille. Toni aloitti puolustajana ja Veikko laiturina. Alkulämmittelynä ei edes penkinlämmitintä muistettu laittaa päälle. Ja siksipä taisi Alvar painostaa ensimmäiset minuutit, mutta paikkoja ei kuitenkaan tullut. RAD ei saanut palloa hallitusti puolen kentän yli ensimmäiseen kolmeen, neljään minuuttiin. Vääntö oli kovaa ja jokaisesta pallosta taisteltiin viimeiseen asti. Mutta avautuu se linja RADillekin. Teijo peippaili vasemmalta laidalta, lainasi välillä Veikolle, joka kuljetti pallon boksin laidalle, siirsi vauhdista takaisin Teijolle. Pieni syöttö takaviistoon jakautumista odottavalle Rollelle, joka tykitti viuhuvan kudin hieman yli yläpörsän. Alkupelin selvästi paras maalipaikka.

Alvarin vaarallinen paikka tuli kun RAD oli täyttä häkää hyökkäämässä kulmatilanteen jälkeen. Puolustuslinja oli noussut ylös ja pallo kimpoili Alvarin pelaajaa päivänselvästi käteen boksissa. Tuomari ei tilannetta näin tulkinnut ja jäätävä purkupallo lähetti Alvarin kärjen yksin läpi. Ainut mikä pelasti RADin oli jälleen Samin oikea-aikainen vastaantulo ja hienolla jalkatorjunnalla päivä oli taas hetkeksi pelastettu. Paras tilanne Alvarille tuli RADin keskikentän neppailusta: kolme kaveria vierekkäin menettää pallon, Sami tulee vastaan, mutta veto ohittaa RADin muurin osuen tolppaan. Ja Alvarin pelaaja pääsi kakkoseen tykittäen tyhjiin. Paitsi ei se maali ollut tyhjä, koska Sami kävi poimimassa kypsän marjan masentaen vastustajan vaihtopenkin upealla jalkatorjunnalla. Teijokin pääsi peippailemaan oikealta laidalta läpi, eteni päätyviivaa pitkin, mutta ei syöttänyt yksin maalin edessä patsasteelle ja käsiään levitelleelle Veikolle. Syöttö löysi kuitenkin Villen, jonka veto valitettavasti jäi piippuun ja alvarilaiset ehtivät peittämään. Ensimmäinen erä päättyi maalittomana. Ensimmäinen puoliaika oli aavistuksen verran Alvarin hallintaa, mutta peli olisi voinut olla 1-0 kummalle tahansa.

Toisella puoliajalla taas alkoi tapahtua, hyvässä ja pahassa. Melkein heti kättelyssä, kun Alvar koitti pistää isokokoiselle keskikentän taiturille palloa, meni Teijo tapansa mukaan kovaa puolustamaan ja polvi osui harmillisesti Alvarin pelaajaa takareiteen. Valitettava tapaus, pelaaja nilkutti vaihtoon, mutta onneksi Alvarilla oli vaihtomiehiä vaikka muille jakaa. Teijo on oikeasti pahoillaan tapahtuneesta. Jossain vaiheessa tapahtui ihmeitä. Alvarin paitsioansa kusi pahemman kerran, pallo pomppi Veikolle, joka oikeaoppisella lähdöllä jätätti koko puolustuslinjan, kuoletti pallon tekniikalla, josta Zlatankin olisi kateellinen ja pääsi yksin läpi. Mokke tuli vastaan, pallo oli täydellisesti vasurin vetopaikasta, mutta tarkkuus jäi uupumaan ja mokke blokkasi pallon. Klassiset anti-Pelet; aikaa olisi ollut taas vaikka kuinka paljon pyörittää mokken ohi.

Alvar avasi peliä mokken heitoilla upeasti, 50 m heitot osui hyvin kohdille. Ja Alvar saikin monia kulmia. Yhdessä niistä Teijo spedeili tyhjän tilan ja takatolpan takana seisoneen Alvarin pelaajan välillä, jonne pallo löysi tiensä. Pusku lähti kaukaa, mutta taisi Samin torjunnasta kajahtaa tolppaan, ja siitä Rollen kautta maaliin. Tämän jälkeen RAD sisuuntui ja antoi jumalatonta ristipainetta vastustajalle. Laakso ajoi hienosti laidasta eteenpäin ja vaikka näytti, ettei ole ketään kelle laittaa palloa, niin vauhdista ja vaikeasta asennosta lähti huikea kierteinen keskitys takatolpalle, johon Rolle meni voimalla ja antoi todellisen powerheaderin oikeaoppisesti alas, mutta suoraan tolppaan ja vastustajan kautta kulmaksi.

Omassa päässäkin oli vähän jännitystä, kun yhteen Alvarin matalaan läpipalloon Iso-Ville pääsi väliin, mutta pallo kimposikin omaa maalia kohti, pysähtyen ylärimaan. Tarkkaa on peli joskus. Samalla kun RAD painoi vastustajan päätyyn niin Alvar pääsi vastahyökkäyksiinkin. Vikkelä pitkä hyökkääjä oli jo menossa uhkaavasti maalia kohti, Teijo juoksi perässä, mutta ei saanut kiinni ja pakko oli sukittaa takaapäin. Keltsukortti selkään, tietty. Alvarilainen vähän tulistui ja tuli tönimään, josta valitettavasti Iso-Ville suuttui ja heitti vastustajaa pallolla selkään. Tuloksena keltsi myös Virsulle ja tulokseton vapaapotku Alvarille. Ja RADihän sai lisää virtaa keltaisista korteista. Ja se tuotti tulosta.  Rajaheitoista RAD pääsi välillä oikein hyvin linjan taakse. Sellaista yritettiin taas oikeaa laitaa pitkin ja Teijo oli melkein pallossa, kun Alvarin romuluinen kalju mies tuli takaapäin surutta vieden jalat alta. Omituisesti tuomari jätti viheltämättä. Mutta onni onnettomuudessa: Sauli sai pallon hetkeksi, joka biljardipallona pomppasi ylösnousseelle Nuutille. Alkoi armoton flipperi. Alvar yritti epätoivoisesti purkaa, mutta Nuutti taisteli pallon itselleen aina vaan uudelleen, pääsi boksin sisään ja kylmän rauhallisesti sijoitti pallon etukulmaan. Herran isä mikä taistelu ja mikä maali. Räimä räjähti liitoksistaan. Huikea taistelumaali, koko ottelun ruumillistuma. Keinuu sisään!
Ja RAD jatkoi painostusta. Rolle sai maalipaikan, mutta boltsi löytyi mokken näpeistä. Kulmia tuli useita. Yhdestä keskitys tuli Jessen päähän, joka tiputti kauniisti vesipostina yksin seisoneelle Veikolle, joka puski pallon yli maalin. Alvar puuskutti ja väsyi lopussa, Nuutin maali nujersi joukkueen henkisesti. Harmi, ettei RAD onnistunut hyödyntämään momentumia. Peli päättyi varsin oikeudenmukaisesti 1-1. Tästä on hyvä jatkaa loppukauteen.

Sami pelasi taas miehekkään ottelun. Man of the Match on kuitenkin helposti Nuutti, jonka maali oli niin upea taidonnäyte ja sisuuntumisen ruumillistuma, että ei sitä kaljaa voi kenellekään muulle jakaa

/ Veikko (Teijon pohja)

P. S. Huhut kertovat, että RAD FC:n unkarilaisvahvistus Tamas Hrabovszki olisi palaamassa Pustan kiertueelta takaisin sivistykseen eli Turkuun. Proffan aikana erityisesti syöttökoneena mainetta tehnyt pelimies toivotetaan luonnollisesti avosylin tervetulleeksi viimeisiin mittelöihin.

RAD FC - FC Karjurock 0 - 0 

Keltakortit: Klaani, Teijo ja ainakin Karjujen #11
Kokoonpano: Sami (mv), p: Jesse, Virsu, Erik, Jaakko kk: Toni (aloitti topparina), Teijo, Nuutti, Laakso, Pasi A., Rolle h: Veikko, Klaani, Sauli (great cameo 3 mins)

Vielä on kesää pubiiigafutiskautta jäljellä. Viime otteluiden katkerien ensierien jälkeen RAD päätti todellakin pistää keskustan kiinni ja estää ensierien nöyryytykset. Ja niin se toden totta tekikin. Vastaan asettui sikamainen FC Karjurock, josta voisi sanoa, että nomen est omen; sellaista vääntöä oli kesäisenä iltana Räimän taisteluareenalla tarjolla, kun keltaiseen sotisopaan sonnustautuneet Pubiliigan mestaruudesta taisteleva jengi saapui painimaan mestaruudesta. Futiksen pelaamisesta ei juuri voinut puhua. Pitkä pallo perään ja painimolskille nyrkeillä höystettynä tuntui olevan possujen taktiikka.

RAD aloitti ottelun tiukalla prässillä ja pakotti koko vastustajan avaamaan lähinnä pitkillä syötöillä; tätä jatkuikin koko pelin ajan. Ja alkuminuuteilla nähtiin, miten ottelua ei tuomita; katastrofin ainekset olivat koossa, kun pilli ja kortit pysyvät sikailun jälkeen taskussa. Heti alkuun Rolle ajettiin takaa päin törkeästi ilman vihellystä. Ja eikun seuraavassa tilanteesta otettiin RADin starbaa pillistä kiinni ja kaadettiin maahan. Ja pillistähän oli herne hukassa. Tästähän Ville tapansa mukaan innostui ja soitti suutansa kuumentaen vastustajan pelaajia koko loppu ottelun ajan. Possujen keskustoppari oli taitava, iso ja vahva ja aina valmis sikailemaan, kun tuomari ei nähnyt. Eli siis 59,5 minuuttia ottelusta (yhteen kulmapainiin Teijon kanssa tuomari taisi jotain sanoa). Peli oli lähinnä tarkkaa keskikentän peliä, mutta RAD sai luotua pari paikkaa etukäteen suunnitelluilla laitanousuilla (tosin Laakso ei ollut suunnitelmaa kuuntelemassa). Yksi kulmaan johtaneen tilaanteen kulmapotku löysi Teijon päähän, mutta pusku meni hieman yli. Laakso pääsi Teijon keskittämään palloon nousullaan, josta otti rinnalla haltuun ja tykitti kovan mällin hieman etukulmasta ohi. Hieman myöhemmin Teijo taiteili vasemmalta laidalta syötön takaviistoon, jonka Klaani päästi menemään Rollelle, jonka veto ei lähtenyt täydellisesti. Saatanallisessa ristipaineessa pakki kuintenkin tuhri tuhnun vedon mokkelle, joka sai klähmittyä pallon maaliiviivan yli, mutta onneksensa yläriman "väärältä" puolelta RADin kannalta. Muutamia muita orastavia paikkoja saatiin, mutta Teijokin tykitti lähinnä hehtaaripyssyllä metrejä ohi maalin. Possut eivät montaa paikkaa saaneet erinomaisesti katkoneiden pakkien ansiosta. Virsu tuli hyvin vastaan, Jesse voitti pääpalloja ja Erik siivosi alakerran oikean laidan. Yksi paikka kuitenkin tuli, mutta sen Sami pelasti hyvällä vastaantulollaan. Hieno torjunta ja orastava läpiajo kuivui kokoon. Muut vedot painuivat ohi tai Sami poimi ne kuin kypsät omenat syksyllä. Erä loppuikin käytännössä siihen, kun lähes nollakulmasta possujen hyökkääjä kenkäisi pallon kiertoradalle (kuin punainen pelaaja Twilight Strugglessa John Paul II Elected Pope-kortin saatuaan)  ja pallon etsiminen sieltä ottikin aikansa. Klassista Pubiliigaa.

Toisessa erässä alkoi sitten ropista oikein kunnolla. Ville oli jo kuumentanut vastustajia "harmaalla alueella" olevilla taklauksilla ja suunsoitolla ja tämän(kin) seurauksena possut keskittyivät enemmän sikailemaan kuin pelaamaan ja tietenkin heittämään pitkää palloa, kun pelinrakentelu oli täysin estetty RADin armottoman prässin toimesta. Jahdatessaan pitkää palloa RADin päädyssä jollain Karjurockin hyökkääjällä (olisiko ollut #11) sitten leikkasi kiinni ja hän tuuppasi Villen maihin ja jäi telomaan RADin maalitykkiä. Erik tuli paikalle ja nappasi vastustajan tiukkaan syleilyyn, johon sitten Teijo meni miestä repimään pois tilanteesta. Tämä ei mennyt niin kuin Strömssössä vaan possu tulistui siitä ihan kunnolla ja Teijo löysi itsensä maasta vastustajat ympärillään. Onneksi Karjurockin naispelaaja (oli muuten kommenteillaan selvästi fiksuin jengistä) onnistui porukan aika hyvin rauhoittamaan, mutta tuomarista ei siihen hommaan todellakaan ollut. Täysin munatonta meininkiä tuomarilta: mikään muu kuin suora punainen ei ole hyväksyttävää tällaisessa tapauksessa. Mutta mitäpä tuomari arpoo? No salomonit tietenkin: keskiviikon Viking Lotto heitti keltaiset kortit Teijolle ja  Karjurockin pelaajalle. Tällainen päällekarkaus ei missään tapauksessa kuulu futikseen vaikka kovaa pelattaisiin. Jos pää ei kestä huutoja, niin sitten kannattaa pelata vain uppopalloa ta harrastaa kuviokelluntaa (Cheers, Leirisola). Ja omituiset vihellykset jatkuivat. Teijo rikkoi vastustajan taitavaa #12:ta, pallo pysyi vastustajan jalassa ja tuomari katsoi edun ja sanoi jatkakaa. No, #12 sai vetopaikan, laukaisi, mutta suoraan päin Klaania. Mutta dumari puhaltaakin sitten tästä vaparin possuille. Klaani meni kertomaan tuomarille rauhallisesti (ja oikeutetusti): "Et voi antaa hyötyä ja sitten paikan missaamisen jälkeen puhaltaa vaparia". Tuomari muisti tästä toteamuksesta keltaisella kortilla. Siis mitähän vittua, tuumaisi Sanni. Ehkäpä tosin taustalla oli aikaisempi Klaanin tuomarille antama arvio hänen kyvyistään: "Sulta lähtee tää peli käsistä, kun seisot keskipisteessä ja olet muutenkin lapanen". Totta koko lause, mutta ehkäpä kortti olisi pitänyt viuhahtaa aikaisemmin lapasesta. Peli meni siis varsin rumaksi. Nyrkkiä tuli ohi juostessa ja kulmapotkupaineissa, tästä Teijokin sai osansa mörssäripakilta ja kun dumari ei karsastavin silmin näe mitään, päätti heittää kuolevan joutsenen. Tämä kuitattiin tuomarin puolesta huomioimalla tilanne (se 30 sec) lähinnä naureskellen. Yhden upean vaparin possut laukoivat, mutta Sami torjui sen yläkulmasta. Pari muuta paikkaa tuli omista spedeilyistä puolustuslinjassa. Virsu antoi hassisyötön vastustajan jalkaan, mutta paikkasi upeasti. Jaakko veti tyylikkäät lipat, mutta sai pidäteltyä palloa riittävän kauan, jotta apu saapui paikalle. Sai RADikin muutaman paikan aikaiseksi, osan jopa allekirjoittanut muistaa. Laakso peippaili pallon Veikolle jalkaan boksiin, mutta louhikkokosketuksella peliväline kimpoili superpallon tavoin muualle. Veikon kierteinen vapari löysi Virsun, mutta pallo kimpoili uudeksi kulmaksi. Nuutti veti pelin parhaat muuvit loppupuolella ja hassutti ainakin kaksi vastustajaa, melkein pääsi vetopaikkaan, mutta päätti syöttää kun ei ollut kunnon saumaa ja tilanne kuivui kokoon (allekirjoittaneella taisi olla lopun kanssa jotain tekemistä, ehkä). Klaani pääsi kerran puskemaan powerheaderin, mutta senkin onnistui mokke vaivoin torjumaan (oman muistikuvan mukaan kajahti tiellä olleeseen pakkiin / Teijo).

Karjurock myllytti kyllä välillä hyvin ja teknisesti porukka oli erittäin laadukas. Keskipakki antoi hienoja pitkiä palloja vauhdista, paikoiltaan ja vaikka mistä. Hyökkäyspäässä oli myös taitavia yksilöitä, välillä varsin hienoja syöttöjä suoraan syötöstä. Hallinta siirtyikin toisella puoliajalle hieman possuille vaikka tasaista oli. Kerran possukärki oli loistavassa vetopaikassa yksin läpi, mutta Samin oikea-aikainen vastaantulo ja jalkatorjunta hoitivat homman. Erityisesti juuri boksia ennen vastustaja ei saanut tilaa, kuten oli suunniteltu. Pitkiä palloja viljeltiin paljon, mutta Virsu, Jesse ja Erik hoitivat ne erittäin hyvällä prosentilla (reilusti yli 90%). Hermokontrolli ei Karjulla oikein pelannut ja he keskittyivät hetkittäin enemmän RAD pelaajien jahtaamiseen kuin pelaamiseen. Sillä tavalla ei mestaruuksia voiteta. Ei edes Turun Pubiliigassa. Peli päättyi maalittomaan, mutta ainakin RADin pisteetön putki katkesi eheällä pelillä ja upealla taistelulla. Tällaisella pelillä olisimme edellisissä otteluissa ottaneet pisteitä roppakaupalla. Mistä löytäisimme tasaisuuden? Ainakin kotikenttä oli etu (pillipiiparista huolimatta), nimittäin liika leveys, liika pituus tai liika mikään ei yllättänyt.

Man of the Match tittelin voisi antaa usealle pelaajalle, puolustuslinja pelasi paria virhettä lukuun ottamatta eheän pelin ja varsinkin Jesse pelasi huikealla varmuudella.  Pasi tsemppasi tässä matsissa erittäin hyvin. Hapottaessakin jaksoi vielä prässätä vastustajaa ja blokkasikin monia paikkoja. Syötötkin löysivät tiensä omille. Näkyvimmät suoritukset teki kuitenkin maalissa Sami, joka torjui yläkulmavaparin ja teki pari upeaa vastaantuloa ja Samppa voikin mennä MotM-nollapelillä yöhön, tuo RADin oma ddg.

Joukkueen tähti Ville eli Ronaldo pelin jälkeen. Kädet ja jalat verillä possujen käsittelyn jälkeen. Tuomarille suosittelisin käyntiä silmälääkärillä.

Lopuksi: Joukkueessa tuntuu olevan röpöttelyongelma: Veikko erityisesti kielsi Teijoa röpöttelemestä matsia edeltävänä iltana, mutta eikö peijakas lenkin jälkeistä hyvää oloa kruunannut mahtavalla 9-volttisella imperial stoutilla. Teijon mielestä "peli meni silti aivan hienosti" ja "Kyllä oluen tuomalla rentoutumisella täytyi olla vahvistava vaikutus seuraavan päivän suoritukseen". Kaksi pistettä jäi silti uupumaan, oisko 7-volttinen riittänyt?

/ Veikko

P.S. Tulipa autolla ajellessa mieleen yhtymäkohta englantilaisen death metal -legenda Bolt Throwerin alla olevan biisin ja eilisen pelin kanssa. Biisihän kertoo sodasta, kuten bändin kaikki biisit, ja on heidän aavistuksen kevyempää osastoa. Eiliseen peliin sopii mielestäni aivan hyvin kuvaus "kevyt sota".



/ Teijo

FC Hugo - RAD FC 3 - 2 (3 - 0)
Maalit: Teijo (Toni), Teijo (Virsu)
Kokoonpano: Sami (mv), Jesse (p), Virsu (p), Jaakko (p), Erik (p), Nuutti (kk), Ronaldo (kk), Teijo (kkk), Toni (kk), Pasi A. (kk), Veikko (h), Sauli (h)

RAD FC aloitti jälleen kerran ottelun tutulla taktiikalla. Annetaan vastustajalle muutama maali eteen ja annetaan vastustajalle hyvän olon tunteen vallata koko ruumiin kuin Popedan Muumimuumi-kappaleessa ja sitten isketään tosissaan toisella puoliajalla. Ennen matsia päätettiin, että nyt ei päästetä maaleja ekaan viiteen minuuttiin tai lähdetään kotiin. No, ottelu alkoikin vahvalla RADin painostuksella ja kotiin ei tarvinnut lähteä. Puolittaisia tilanteita saatiin aikaiseksi vasemmalta ja keskeltä. Teijo laittoi pallon laidasta Veikon jalkaan boksissa, mutta jalka blokattiin ja "potku" eksyi melkein sivarajan ohitse. Pari lussua vetoakin saatiin aikaiseksi ja yksi terävämpi Ville K:n eli siis Ronaldon (Rolle) toimesta. Mokke torjui tämän kulmaksi, ja pallo olisi pomppinut töyräällä sijaitsevalta, liian lyhyeltä, mutta erittäin leveältä kentältä Itäiselle Pitkäkadulle saakka, ellei Veikko olisi tehnyt  ottelun ainoaa spurttia ja pelastanut fullereenin menoa AMK:n edestä. Kulmastakaan ei saatu mitään aikaiseksi.  Mutta sitten alkoi taas järkyttävä show. Vastustajan superpelaaja (olisiko ollut #12, myöh. #12) nöyryytti RADiä oikein kunnolla. Ensimmäinen maali tuli varsin keskeltä kovalla vedolla kaukaa boksin rajasta takakulmaan. Mutta kun kenttä on kuin allekirjoittanut (lyhyt, mutta leveä), ei etäisyys todellisuudessa maalista ollut kovinkaan kaukaa. Boksin rajat kun olivat normaalin maalin mokken alueen kohdalla. Taas yllätyttiin. Toinen maali oli sitten jo historiallinen. Kulmasta samainen #12 pääsi vapaasti tuikkaamaan maalin ylärimaan, eiku rautaisten maalien verkon takayläparruun, eiku ylärimaan ja pomppasi takaisin kentälle pelattavaksi. Veto oli kova ja täysin objektiivisesti peliä katsovan allekirjoittaneen on täysin mahdotonta sanoa mihin pallo osui. Tilanne oli kuin reinkarnaatio Englannin Hurstin maalista 1966. Yhtä kaikki, tuomari puhalsi pilliin ja peli oli 2-0. Ja eikä aikaakaan, kun samainen #12 pääsi vaapaksi keskeltä tykitti upeasti vasempaan alakulmaan ja peli oli kolme-muna. RAD jatkoi painostusta ja kerran sattui Hugon kärki pääsemään läpi, jonka Sami hoiti upealla vastaantulolla. Paineet olivat vain liian kovat. Mutta kyllä RAD myös painoi. Virsu sai nousun päätteeksi vedon, joka viuhui oikealta ohi. Erityisen ansiokkaasti taistellut Toni tahkoi upean kulman (vai rajaheiton?) millimetrin tarkasti vesipostina seisseelle Teijolla, jonka pusku meni vain hitusen ohi. Saatiin pallo ylärimaankin, mutta niitä ei taida laskea kuin häviäjät.Terävyys puuttui koko jengiltä. Ehkä ennen kaikkea liimalettiseltä kapteenilta, jonka tehoihin on perimätiedon mukaan aikaisempina vuosina voitu luottaa.

Mutta RADille tuttu strategia oli kuitenkin tiedossa ja toisessa erässä tärähtää. Käytännössä koko toinen puoli aika oli RADin hallintaa alkuvihellyksestä saakka. Ensimmäisestä tilanteesta ei maalia tullut. Mutta sitten RADin taistelun ruumiillistuma Toni jyräsi vasemmalla laidalla, antoi upean siivun Teijolle, joka leikkasi pallon kauniisti takakulmaan, omien sanojensa mukaan korkealla ulkosyrjällä. Tämä maali olisi ollut hieno ammattilaistenkin tekemänä, harmi että videokamera unohtui kotiin. Eikä aikaakaan, kun taas pamahti. Virsu nousi tapansa mukaan (tappioasemassa) ja jakoi syöttöjä liukuhihnalta. RADin toppari nousi ja syötti hyvin tyhjään väliin vetosektoriin, jossai Teijo otti kosketuksen eteenpäin ja kiskaisi ilmasta jalkapöydällä vasempaan kulmaan ilman sen suurempia vastusteluja. Teijo ja ja Toni dominoivat hyökkäyspäätä, ja Teijo sai hankittua ainakin kolmea vaparia, yhden erittäin läheltä, mutta se meni liruna päin vastustajan maalivahtia, joka huterasti torjui palloa väljemmille vesille. Nuuttikin tykitti yhden vaparin hieman ohi maalin. Erik pelasi vasemmalla laidalla todella vahvasti blokaten hyökkäykset (ne muutamat) ja avasi peliä. Samoin varmasti pelasi myös Jesse. Virsu nousi ja tuki hyökkäyksiä ja antoi jälleen seinänä kierteisen syötön linjan taakse Teijolle, joka laukaisi pienestä kulmasta vastaan tullutta mokkea päin. Pallo kimposi laitaan takaisin RADin kapteenille, mutta valmista ei syntynyt. Toni raastoi ja laukoi. Sivurajaheittoja tuli liukuhihnalta, mutta sinisten #12 poimi pahimmat pois. Teijo pääsi yhden pukkaamaan, mutta sekin meni metrin ylitse. Toisessa erässä Hugo sai yhden epäsuoran vapaapotkun kolmen metrin päästä maalista Samin ottaessa jalalla syötetyn pallon käsillä, mutta tämäkin meni vaisusti sinisiltä munille. Loppuun RAD painoi pari kulmaa, mutta tasoitus jäi vajaaksi, ei tosin yrityksestä johtuen. Nolla pistettä ja katkera tappio, tätä puitiin Saulin, allekirjoittaneen ja Teijon voimin Radbarissa matsin jälkeen laatuoluen äärellä (Saulille Radbeer ja vieraileva huippuportteri pähkinöineen, Veikolle Castle+miniskuloinen Ranger ja Teijolle esitysten mukainen Sonnisaaren Pelimies, vesilaseja ei lasketa). Samalla kävi ilmi syy kapteenin terävyyden puutteeseen ensimmäisellä puoliajalla. Veikon kanssa tilattu oluterä, joka saapui maanantaina, oltiin käyty korkkaamassa matsia edeltävänä iltana (ellei osa mennnyt jo maanantaina). Ilmeisesti paskat hikoiltiin ekalla puoliajalla ja toisella mestari pääsi pelaamaan. Olisi se yksi maali eka erässä maistunut ainakin pisteeltä.

Aikaisemmin olen toistanut mantraa "Ero hyvin pelaamisen ja voittamisen välillä on valtava". RADillä tilanne on seuraavanlainen: "Ero 30 minuutin ja 60 minuutin pelaamisen välillä on kolme pistettä".

Rad FC Man of the Match: Toni
Rad FC Man of the 2nd Half: Teijo

/ Veikko (XX Bitterin voimalla)

Ihan vaan tiimi - RAD FC 5-2 (4-0) (toivottavasti en mennyt laskuissa sekaisin)

Sami (mv), Laakso, Teijo, Ville K.(Ronaldo), Pasi A., Toni, Juuso, Jesse, Nuutti, Veikko, Virsu
Maalit: Ville K. (Virsu), Teijo (Veikko). Teijolle myös keltakortti

Nyt on sitten RAD ottanut tavakseen nukkua ottelun alut oikein perusteellisesti. Piikkiön kovalla tekonurmialustalla ottelu alkoi hienosti Teijon osalta, joka kapteenin ominaisuudessa voitti arvonnan ja valitsi puolten vaihdon; myötätuulen kun on helpompi pelata. Mutta sitten. RADin Ronaldo ei ollut vielä saapunut pelipaikalle kun omissa soi. Aloituspallon jälkeen Ihan vaan tiimi (myöh. tiimi; pölö nimi muuten futisjoukkueella) kierrätti pallon topparin kautta laitaan, josta pallo kuljetettiin hyökkäysalueelle ja imettiin RADin pelaajat laitaan. Sitten pallo toimitettiin keskelle  tiimin hyökkääjälle lähelle boksia, jossa oli tyhjää kuin Anttilassa ennen konkrussialeja. Ja tästä sitten taitava sijoitus alakulmaan. Olikohan edes minuuttiakaan kulunut. Ja eipä kestänyt kauaakaan kun taas omissa soi; tässä vaiheessa Ronaldo oli jo laittamassa nappiksia jalkaan. Tiimin joukkuepeli oli ihailtavaa, jossa iso (mutta inhimillisen kokoinen) kenttä käytettiin hyvin hyväksi ja pallon vaimeneva pomppu hyödynettiin taitavasti teknisesti upeilla kikoilla (jotka eivät onnistuisi Räimällä edes Zidanelta). Esimerkiksi kerran puhallettiin pakin ohi heittämällä upea roikkusyöttö hölmistyneen RADin pakin yli. Todella kaunista. Ja ei tämä vielä mitään. Kolmas maali meni ROnaldon (joka vihdoin oli päässyt kentälle) blokkauksen kautta sisään, Sami oli varsin voimaton. Erityisesti silmään pisti salskea Tiimin pelaaja (olisiko ollut numero 1), joka oli kaikkea sitä mitä pubiliigassa ei pitäisi olla: nopea, tekninen, taitava ja hyvä viimeistelijä. Ja eiköhän samainen kaveri pommittanut upean vedon pitkältä etäisyydeltä alakulmaan. Juuri sellaisen, joista Veikko aina haaveilee. Tiimi prässäsi erittäin hyvin, eikä RAD saanut montaa paikkaa luotua; vaikka tilaa oli, oli pian vastustaja iholla. Laakso veti yhden vaparin tilanteesta, jossa Veikon sukille tultiin kovin. Yhden kulman jälkeen Tiimi sai kaamean vastaiskun, jonka Virsu yritti estää, mutta ajoi ohi ja tästä tuli käytännössä kaksi nollaa vastaan vasturi, mutta Sami antoi painetta hyvällä vastaantulolla ja tilanne sössittiin maalipotkuksi. Teijo sai pelattua Ronaldon vasempaan laitaan, mutta veto oli vaisu. Myös Teijo pääsi läpi, mutta haparoivasti mokke tuli vastaan, mutta sai riittävästi häirittyä tilannetta siten, että maalia ei tullut.
Puoliajalle mentiin murskaavissa 4-0 lukemissa. No, viisi maalia enemmän kuin vastustaja, niin kolme pongoa matkustaisi kotiin.

Ja toiselle puoliajalle marssi (kuten viime viikolla) aivan toisen näköinen RAD FC. Heti alusta saatiin painetta aikaiseksi, mutta pallo ei poukkoillut Tiimin maaliin. Vähän ajan päästä kulman jälkeen Virsu puski pallon maalille, josta kukas muu kuin Ronaldo kävi tuikkaamassa nahkafullereenin mokken näppien edestä upeasti maaliin (olisiko Toni antanut kulman, enpä muista). Nyt Tiimin prässi oli huomattavasti heikompaa ja tilaa oli enemmän. Ja RAD painoi maalille luoden useita tilanteita, erityisesti puskupalloja kulmista ja vapaapotkuista. Veikko antoi matalan kulman etukulmaan, johon Virsu rynni voimalla; valitettavasti ei saanut palloa maaliin ja tämän seurauksena Tiimi pääsi vaaralliseen vastahyökkäykseen.  Jesse, Virsu ja Nuutti joutuivat ajoittain spurttailemaan vastaiskuja aika lailla, mutta viimeistään Samin hyvät vastaantulot aiheuttivat painetta niin, ettei takaiskuja tullut, vaan vedot painautuivat ohi tai ne blokattiin (ellei Sami niitä napsinut). Ja toisessakin päässä tapahtui. Veikko antoi kulman tähdäten Virsun päähän, mutta se osuikin Teijon nuppiin, josta pallo kimpoili mokken käsien ja tolpan kautta maaliin. No, tuollaisesta keskityksestä vesipostikin olisi tehnyt (ainakin Veikon mielestä). Myös Juuso ja pari kertaa Rolle pääsivät puskemaan, mutta tuloksetta. Paine oli myös Tiimillä käsin kosketeltavissa; voiko vastustaja vielä nousta. Erityisestikin kun ensimmäisen puoliajan noin 80% viimeistelyteho oli tippunut nollaan. Viitisen minuuttia ennen loppua Veikko pääsi karvaamaan pallon päätyrajalta hyvin epävarmasti pelanneelta pakilta, ja sai annettua Ronaldolle, mutta sen kuuluisan miehisen mitan liian korkeana (inhimillinen mitta toki) ja Rolle ei saanut palloa hallitusti tyhjän maalin perukoille. Ehkäpä Air-Kottila-tyylinen pusku olisi toiminut ... Valitettavasti tämän jälkeen Tiimi sai pallon keskikentälle ja sieltä maalineteen, jossa (olisiko taas ollut tuo #1) Nuuttia vietiin taidolla ja pallo häkkiin. Tähän sitten RADin rimpuilu loppuikin. Teijo onnistui kostamaan itselleen keltaisen; Tiimin #6 sikaili kortin arvoisesti käsillä tätä ennen, mutta tätä dumari ei nähnyt. Myöhemmin #6 paini Juuson kanssa ja sai ansaitun kortin.

Taas toinen erä voitettiin niukasti ja ensimmäinen hävittiin todella selvästi. Mistäköhän löytäisimme ison vaihteen, joka olisi päällä heti alkuvihellyksestä ja kestäisi pelin loppuun. Jotain pitäisi keksiä. Ainakin tämä joukkue ja kenttä olisi pitänyt skoutata paremmin etukäteen. Keskusta olisi pitänyt saada alussa tukkoon. Toisaalta Tiimi oli erittäin vahva omalla kentällään, käytti taitavasti tilan hyväksi ja 5-2 voitto oli ansaittu. Pisteenkin saaminen olisi vaatinut RADiltä huikean annoksen tuuria ja oikeanlaista joukkuepeliä alusta lähtien.

Tekonurmi ei tehnyt hyvää yleiskunnolle: Virsun molemmat nilkat pyörivät, Pasin nivunen venähti ja Teijon akillesjänteet ovat tulessa. Omakin iskua saanut nilkka on naarmuilla, toivottavasti ei ole aamulla turvoksissa. Voi elämä. Ja yksi tapahtuma jäi kertomatta: Teijon toisen puoliajan spedeily-lyhytsyöttö-vapari lähellä rankealuetta (ilmeisesti Juusolle) päätyi vaaralliseen ylivoimavastaiskuun (josta ei tullut maalia).  Ei näitä mielellään enää tulevaisuudessa. Vaihtopenkiltä katsottuna (josta tilanteen yleensä näkee parhaiten) olisi pitänyt viheltää rankkari, sehän on selvä.

RADin Man of the Match meni taas ansaitusti upeasti pelanneelle Virsulle.

/Veikko

3.8.2016

RAD FC - Mr. FOX 1-2 (0-2)

Pelaajat: Sauli (mv 1. pa, p 2. pa), Jesse (mv 1. pa, p 2. pa), Abe (p), Virsu (toppari), Erik (p), Jaakko (lkk), Teijo (kk), Ville K. (lkk), Pasi A (lk), Juusi (h), Veikko (h), Toni (lkk/kk), Jaakko (lkk)

Viime viikkoisen upean voiton jälkeen RAD palasi kotistadionille. Alkuasetelmat olivat kuitenkin haastavat: yksi koko kauden tärkeimmistä pelaajista oli poissa: maalia koko kauden mahtavasti suojellut Sami oli kipeä. Tämä oli iso menetys, sillä on hyvin tiedossa, että Sami näyttää  maalin edessä vastustajien hyökkääjien mielestä vähintäänkin Kiinan muurin kokoiselta. Euraasian kokoisiin mokkenvarusteisin uskaltautui Sauli. Iso käsi rohkeudesta. Allekirjoittanut pääsi myös pelaavaan kokonpanoon neljän viikon olutmarinoinnin jälkeen ja RADin pelaajarinkiin oli eksynyt muutama vaihtopelaaja.

Ensimmäinen puoliajan esitys oli valitettavasti RADilta kuin allekirjoittaneen olomuoto: olutmarinointi oli näköjään vienyt parhaimman terän koko joukkueelta. Alkuun RAD painosti ja sai pakotettua FOXin pitkiin räiskäisyihin, mutta oma pelirakentelu ei sujunut. Pallo hävittiin kovan karvauksen seurauksena ja pallonhallinta viimeisellä kolmanneksella oli olematonta. Fox sen sijaan loi muutaman terävän hyökkäyksen, erityisesti vastahyökkäykset olivat tehokkaita. Yhdestä tilanteesta pallo toimitettiin FOXin Januzajlle oikeaan laitaan, Virsu tuli vastaan hieman rohkeasti, mutta tuo tekninen taituri pääsi helposti ohi puhalsi kovaa eteen ja tykitti kauhean pommin etukulmaan. Sauli oli maalissa voimaton. Tämän jälkeen FOX otti isännän otteen kentällä ja rakensi useita maalipaikkoja, jotka päättyivät Saulin torjuntaan tai maalipotkuksi. Pelin tiimellyksessä FOXin pelaajien "käsi"-huudot ja muut RADin rikkeisiin viittaavat hihkaisut helpottivat merkittävästi tuomarityöskentelyä, joka ymmärrettävästi tajusi viheltää nämä rikkeet pari sekuntia huutojen jälkeen. Jokunen hetki johtomaalin jälkeen FOX pääsi yllättämään: sivurajaheitto meni  suoraan maaliin; tuomari näki kuitenkin Saulin koskettaneen palloa, ja vihelsi maalin maalipotkun sijaan. Joskus tällainenkin sattuma. RADin maalintekopaikat olivat erittäin vähäisiä. Ville sai epämääräisen kaukoroikun 15 minuutin kohdalla ja pari kaukovetoa vastaavaa, mutta mokke poimi nämä kuin kypsät kurpitsat omenapuusta. Paras maalintekopaikka siunaantui Jaakolle erän lopussa, joka puski maan kautta hieman ohi yläpesän Teijon antamasta kulmasta. Kaiken kaikkiaan esitys kenttäpelaajilla oli todella ankea. Vastustaja sai luotua lohduttoman määrän maalipaikkoja ja RADin lukema hyvistä maalipaikoista oli yksi. Mokkea ei autettu tarpeeksi ja pelinrakentelu ei toiminut.

Toiselle puoliajalle lähdettiin kuitenkin toivorikkaina. Jesse otti mokken kamat päälle ja Sauli siirtyi puolustajaksi. Ja millä otteella RAD peliin tulikaan. Heti alkuun Toni heitti kovan sivurajaheiton, jonka Teijo toimitti maalia kohti kovalla power headerilla huomatakseen, että mokke teki degeamaisen reaktiotorjunnan kädellään. Tilanteesta seuranneesta kulmasta Toni puski upeasti vain hieman yli maalin. Veljesten yhteistyö oli kuin Zlatanilla ja Rooneylla Malmössä männä viikonloppuna. Ja tässä toisen erän kuva olikin. RAD painoi ja painosti, FOX rimpuili saaden pari hassua vasturia koko erän aikana. Jesse hoiti pari hassua tilannetta tyylikkäästi. RAD tahkoi tilanteita ja painetta boksiin. Ville K peippaili hieman epävarmasti pelanneen pakin kahville, syötti Teijolle, joka omien sanojen mukaansa antoi kauden hiljaisimman syöttönsä Virsulle, joka peippaili ja laukoi matalan vedon, joka kimposivastustajan jalan kautta maaliin. Tämä oli vähintäänkin ansaittu. Ja paine jatkui koko 30 minuuttia. Yhdestä tilanteesta FOXin puolustaja pelasi palloa boksissa kädellä, jonka RADin pelaajat välittömästi kertoivat tuomarille. Kumma kyllä nyt pilli pysyi taskussa vai oliko kenties pillin herne hukkunut nenään puoliajalla. FOXin pelaajat joutuivat myös rikkomaan aika kovin päinjuoksuin, selkäänajoin (boksissa Teijoa otettiin rajusti), mutta kortitkin olivat näköjään unohtuneet toisen virkapuvun taskuun. Ja boksissahan vihelletään eri asioista kuin boksin ulkopuolella, sehän selvä. Mainittakoon, että tuli RADin puolustuspäässäkin selkäänajo alimman puolustuajan toimesta, josta olisi joko pitänyt jakaa kortti tai jättää vapari viheltämättä kokonaan. Mutta ne paikat, ne paikat. Teijo tykitti vaparista yläpörsään, mutta mokke otti taas upeasti. Kulman jälkeen Toni tai Teijo tai joku pääsi takakulmasta puskemaan, mutta mokke torjui sen upealla reaktiotorjunnalla ja oikealla sijoittumisella. Useat hyökkäykset lähtivät muuten Virsun upeiden nousujen tuloksena. Teijon vasemman laidan nousun jälkeen pallo pomppi boksissa, jonka Ville sai haltuunsa, mutta veto oli vaisu maagisesta maalintekopaikasta. Teijo lainasi palloa Veikolle, joka antoi seinän takaisin Teijolle boksin sisään, joka ajoi eteenpäin, mutta puolustus tai mokke ehti blokkaamaan vedon. Abe pommitti upean kaukolaukauksen vain sen kuuluisan latinomitan verran ohi yläpesän. Erik paikkasi upeasti spurteilla vastaiskut. Mutta ei auttanut, lopputulokseksi jäi erittäin katkerat 2-1. Katkera tulos oli varsinkin kahden täysin selvän viheltämättä jääneen rangaistuspotkun takia. Ero hyvin pelaamisen ja voittamisen välillä on edelleen valtava. Toisen puoliajan vire olisi pitänyt olla heti RADilla heti alusta alkaen, mutta eipä ollut. Toisaalta joskus em. ero saattaa olla keskiympyrässä. Tai sitten ei. Erityisen pirteätä pelissä: Aben, Virsun ja Erikin pelaaminen erityisesti toisella puoliajalla oli häikäisevän hyvää, samoin Tonin ja Teijon yhteispeli.

Lopuksi: Ottelun tiimellyksessä vaihtopenkillä valistettiin RADin meksikolaisvahvistukselle (Abelle) Suomen alaliigojen erikoissäännöstä: tuomari ei saa poistua keskiympyrästä. Hän tuumasi, että oli ihmetellytkin miksi tuomari pysyttelee vain keskellä kenttää.

/Veikko, vatsa pystyssä kohti seuraavaa pettymystä

 Streetbar 95 - RAD FC 0 - 1 (0 - 0)        26.7.2016

Maalintekijä Erik, syöttö Toni

Pelaajat: Ville V, Abe, Erik, Juuso, Toni, Nuutti, Sami, Sauli, Ville K ja Pasi.

Jo pelipäivän aamu näytti suuntaa tulevalle pelille, kun fahrenheitit nousivat nopeasti hellelukemiin. Siitä johtuen ainakin allekirjoittaneella soi pelin alla päässä legendaariset biisin sanat "kuuma, kostea, hikinen, tänään toimii kikka joka ikinen". Itseluottamusta ei siis puuttunut ja sitä siivitti vielä kaverin viikko takaperin lahjoittama Ronaldon pelipaita. Se tulisi tänään käyttöön, koska peli oli vieraissa ja vastustajan punaisista kotipaidoista johtuen RAD pelaisi tänään valkoisissa. Tieto valkoisista paidoista ei kuitenkaan ollut kantautunut ihan kaikkien korviin ja pieni lisälenkki jouduttiinkin meidän autokunnan kanssa tekemään, jotta kaikki pelaajat saatiin oikean värin alle pelaamaan. 

Itse peli alkoi räväkästi ja RAD sai luotua heti useita paikkoja. Peliä saatiin luotua molemmilta laidoilta ja välillä oltiin jo maaliviivalla, kun pallo saatii pelattua maalivahdin jalkojen välistä maalin edustalle. Useat syöttökombinaatiot toimivat Erikin, Juuson, Saulin ja Ville K:n kautta oikealta laidalta. Toni nousi myös hyvin tukemaan keskustasta ja toiseen altoon tulikin monta hyvää vetopaikkaa.

Streetbarin paikat jäi muutamiin yrityksiin, jotka syntyivät lähinnä omista huonoista kosketuksista tai syötöistä. Nämä päätyivät kuitenkin yleensä nopeasti rajoilta yli ja suurin osa paineesta tulikin erikoistilanteiden kautta, jos RAD oli päässyt viimeisenä palloon väliin. Yksikin kulma tuli keskelle, josta Ville K:n oli tarkoitus siivota pallo rauhassa pois. Purku kuitenkin jäi vajaaksi, kun Streetbar-pelaaja tuli palloon hieman kovempaa ja pallo suuntautui aivan maalin ylänurkkaa kohti. Sami oli onneksi hereillä maalillaan ja onnistui parin tolppaosuman jälkeen koppaamaan pallon syliinsä.

Peli jatkui samalla sapluunalla ja RAD painoi peliä Streetbarin päätyyn. Pasi ja Nuutti saivat vasemmalta laidalta muutamia hyviä palloja kärkeen, joista ei kuitenkaan syntynyt sen enempää. Painostusjakso päättyi kuitenkin lopulta hyvään tilanteeseen kun Ville V pääsi käsiksi irtopalloon ja sai painettua hyvän kudin kohti Streetbarin maalia. Pallo otti hienon laskevan lentoradan ja näytti jo painuvan maaliin asti, mutta ylärima pelasti kotijoukkueen tällä kertaa! Ensimmäisellä puolikkaalla peli oli RAD:n hallussa, mutta vielä jäi maalit odottamaan toista puolikasta.

Toiselle puolikkaalle päätyjä ei tällä kertaa vaihdettu, koska vasemman laidan pelaajat pelkäsivät pidentyvää vaihtomatkaa Turun kuumassa illassa. Pelin kuva oli samanlainen kuin ensimmäisellä, vaikka Streetbar pääsi hieman paremmin peliin mukaan. Yritykset jäivät kuitenkin tälläkin kertaa heppoisiksi Samin muutamaa hienoa pelastusta lukuunottamatta.

Peli siis jatkui RAD-merkkisesti ja peli siirtyi ehkä ensimmäistä puolikasta enemmän vasemmalle laidalle, josta eritoten Abe ja Nuutti saivat palloa tuotua hyökkäyspäähän. Ylöstuonnit poikivat paikkoja muunmuassa Tonille, joka pääsi muutaman kerran koittamaan maalintekoa. Oikelta laidalta Erik sai myös hyvin tuotua palloa ylös ja jälleen Juuso ja Sauli olivat hienosti tukemassa nousuja. Yksi tilanne saatiin tälläisen ylöstuonnin jälkeen pelattua vielä aivan päätyrajalle Ville K:lle, joka sai syötön vielä muutaman metrin alemapana olleelle Saulille. Veto kuitenki suuntautui suoraan maalivahdin käsiin ja tilanne kuivui siihen. Harmi! 

Peli tuntui junnaavan samaa rataa ja maaliton tasapelikään ei näyttänyt enää mahdottomuudelta. Onneksi kuitenkin yhdestä RADin pallon ylöstuonnista syntyi kunnon paine Streetbarin maalille ja muutaman yrityksen jälkeen Toni pääsi tykittämään, pallon kuitenkin kimmoten puolustajan jalasta pitkälle Erikin lapikkaan lähettyville, josta oikean laidan peippailun jälkeen lähti hirvittävä tykki maalin oikeen alakulmaan! Peli 1-0 RAD:lle! Taisi Erik vielä huikata maalin jälkeen, että kärjellä lähti. Hieno veto ja hieno palkinto hyvin pelanneelle Erikille.

Maalin jälkeen RAD ehkä hieman vetäytyi ja jäi odottamaan vastahyökkäysten mahdollisuuksia. Näistä parhaat taisi osua Nuutille, joka muutaman muun paikan lisäksi pääsi jopa läpiajoon. Maalivahti tuli kuitenkin hyvin vastaan tässä tilanteessa ja Nuutin veto kilpistyi hienoon jalkatorjuntaan.

Pelin lopussa Erik, Ville V ja Abe hoitivat tonttinsa puolustuksessa hienosti ja pitivät Streetbarin poissa parhailta paikoilta, vaikka keskikenttä olikin välillä hieman myöhässä tilanteista. Ainakin oikella laidalla viilettäneelle Ville K:lle taisi peli alkaa painaa jaloissa, koska huhujen mukaan Ronaldon itseluottamuksella pelannutta Villeä ei vaihdossa näkynyt.. Syitä siihen oli selityksen mukaan useita, antoi lepoaikaa muille pelaajille, oikealta laidalta oli pitkä matka vaihtoon, ei halunnut sekoittaa vaihtorulettia, yms yms. Oikea syy taisi kuitenkin olla: possu mikä possu!

Vielä aivan viimeisillä minuuteilla Ville K:n kuljetus päättyi vastustajan rikkeeseen ja tuomari vihelsi kohtuullisesta paikasta vapaapotkun. Pallo oli muutaman metrin boxin rajalta ja aika keskeltä. Pallon taakse asettui Toni, joka näki ammottavan aukon maalin oikeassa ylänurkassa. Veto lähtikin hyvin, mutta kaarsi valitettavasti muutavan sentin ylänurkan ohitse! Onneksi paikkojen tuhlailu ei RADiä  haitannut vaan tuomari vihelsi pelin lopulta päättyneeksi ja 1-0 voitto oli tosiasia. Hieno tulos ja upea voitto kuuman, kostean ja hikisen pelin jälkeen.

Peli paljasti myös RAD:n suurimman heikkouden, jota varmasti harjoitellaan useasti ennen seuraavaa peliä! Joukkueen huudatus meni tälläkin kertaa aivan vihkoon, vaikka kapteenia oli vaihdettu tähän peliin juuri tätä varten. Onneksi tilanne oli nopeasti ohitse ja päästiin hoitamaan kättely pois alta. Kapteenin vaihdos johti myös siihen, että man of the match kupongit olivat jääneet matkasta. Paha miinus uudelle kapteenille ja Teijo tulee ottamaan paikan kapteenina takaisin toivon mukaan jo seuraavassa pelissä. Kuponkien unohduksesta huolimatta RAD:n man of the match valittiin ja valinta osui tälle kertaan voittomaalin taituroineeseen Erikiin!

Raportin kirjoitti poikkeuksellisesti (toim. huom. poikkeuksellisen hyvin) Ville K.

Radbarin vessasta löytyy totuus.

Koivu - RAD FC 3 - 0 (0 - 0)

Sami (mv), Jaakko (op), Virsu (kp), Jesse (vp), Laakso (kk), Teijo (kk)/punkero, Ville K (vl), Toni (laidat, toppari, heilui missä sattui), Juuso (laitakoira), Pasi (ol), Veikko (h), Sauli (h)

Pubiliigaa pelataan pienellä kentällä pieniin maaleihin ja siksi kentällä on vain seitsemän kenttäpelaajaa + maalivahti joukkuetta kohden. Jos haluaa pelailla palloa isolla kentällä, voi ostaa lisenssin ja mennä potkimaan nahkafullereenia divariin tai vaikka Veikkausliigaan. Paitsi näin ei tietenkään ole pubiliigajoukkue Koivun kotistadikalla, jossa isot äijät hölkkäävät Heathrow'n lentokentän kokoisella keinoruoholla seitsemän pelaajan voimin ja yrittävät osua boltsin pikkuisiin maaleihin. Voi hyvä elämä sentäs. Kaiken lisäksi keinonurmella pallo pomppi aivan omituisesti, ennen kaikea ennalta-arvaamattomasti. No ei auta, ilmeisesti kyseessä on hyväksytty kenttä. Toivorikkain mielin RADin miehistö lähti otteluun pallonhallinta mielessä.

Ensimmäiset minuutit menivätkin mallikkaasti. Palloa saatiin pidettyä hieman hallussa ja peliä rakennettua varmoilla syötöillä. Pikkuhiljaa pallon hallinta siirtyi kuitenkin Koivulle, joka osasi taitavasti käyttää ison kentän tilaa hyväkseen. Pelin käsikirjoituskin muuttui selkeäksi: Koivu luo painetta ja paikkoja, RADin hyökkäykset olivat hajanaisia. Toisaalta useimmat paikat saatiin painettua kaukolaukauksiksi ja Pubiliigalle tyypillinen ottelun pysäyttäjä tuli kylään useaan kertaan: pallo hukkui hehtaaripyssyn jälkeen kentän vierustassa olevaan pusikkoon. Toisaalta hyvä, sillä pari kertaa kentän päästä päähän juostua pahin puuskutus laantui. Vastustaja oli myös selvästi ottanut Teijon silmätikukseen, jota vastaan pelattiin rajusti. Yhden tällaisen tilanteen jälkeen Teijo kopautti takaapäin jalkoihin keltaisen kortin arvoisesti. Pian tämän jälkeen Teijo onnistui tyylikkäästi liukkaroimaan pallon kuudentoista sisällä vastustajalta, jolloin vihreiden vaihtopenkki intoutui huutamaan toista korttia. Taitava tuomari ei tällaisiin pelleilyhuutoihin lähtenyt. RAD onnistui saamaan pari paikkaa. Vastaiskun jälkeen Juuso heitti upean puolenvaihdon Tonille, joka tykitti vasurilla sydämensä kyllyydestä upealla tekniikalla pallon yli taka-aitojen pöpelikköön, josta pelivälinettä taas etsiskeltiin pitkään. Ensimmäinen puoliaika oli Koivun tehotonta painostusta, jotka viimeistään Sami onnistui putsaamaan tyylikkäästi. Jaakko luuti upeasti oikeana laitapakkina.

Toinen puoliaika alkoi murheellisesti. Onko tästä tulossa RADille paha tapa? Kovan painostuksen jälkeen Koivun oikea laita onnistui katkaisemaan Samin avauksen, syötti keskelle, jonka Virsu katkaisi, mutta pahaksi onneksi katko kimposi omaan maaliin ohi hölmistyneen Samin. Kaamea takaisku. No, ei muuta kuin uutta putkeen. Painostuksen jälkeen RAD sai kulman ja kulmapotkusta Virsu pääsi upeasti puskemaan, mutta hieman yli maalin.Valitettavan usein RADin hyökkäykset olivat varsin yksinäisiä valtavalla kentällä ja omien saaminen apuun ei oikein onnistunut. Pian tämän jälkeen Koivu iski uudelleen ja upean kuvion päätteeksi oikealta tullut keskitys toimitettiin maaliin. Oli Koivu onnistunut myös paikkoja tuhlaamaan. Maalin edessä vapaana ollut viherpaita onnistui noin kolmesta metristä tyhjää maalia sutimaan pallon ainakin viisi metriä ohi. Tähän suoritukseen Hannu Jortikkakin olisi puuttunut. No, ei ole helppoa maalinteko. Oli myös RADilläkin paikkansa. Yhdestä vastahyökkäyksestä Juuso eteni upeasti ja pääsi boksin tuntumaan, näki maalivahdin ja kuuli Villen, tuon Turun Ronaldon, kieltävän kähinän takatolpalta. Tämän jälkeen näkemykset eroavat. Vaihtopenkiltä nähtynä Juuso laukoi, mutta veto hieman epäonnistui ja Ville liukkaroi pallon maaliin. Asianomaisen mukaan kyseessä oli syöttö. Mene ja tiedä, mutta hieno maali vihellettiin paitsiona. Ja sitten alkoi kova Teijon hiilostaminen. Kerran Teijo veti vastustajalta myöhässä jalat alta, jonka jälkeen Teijo sai puhuttelun, että ei enää yhtään. Heti perään tuli toinen tilanne ja kähinän jälkeen tuomari antoi molemmille, Teijolle ja nahistelukumppanille, keltaisen kortin. Teijon pelit oli sitten siinä. No, tulipahan kentälle tilaa. Ja Koivu osasi tämän hyödyntää erinomaisesti luoden useita paikkoja ja vain Samin oikea-aikaiset vastaantulot ja puolustuksen nöyrä luutiminen usein alivoimalla (osa kk-miehistä kun puuskutti vielä keskikentällä) pelastivat RADin takaiskulta. Ajoittan RAD sai myös painetta aikaiseksi. Yhdestä tällaisesta tilanteesta tulikin sitten vastaiskumaali. Kumma kyllä, vastaiskuja ja ylivoimahyökkäyksiä oli Koivulla todella useita, mutta kolmea maalia ja tolppaa lähemmäs ei sitten enää täysosumia tullut. Säädyllinen 3 - 0 tappio kehnolla esityksellä taitavaa ja juoksuvoimaista kotijoukuetta vastaan. Ei paras tapa mennä kesätauolle, mutta jos tästä saisimme ammennettua sisua seuraavaan matsiin. RADin ottelun parhaana pelaajana palkittiin Jaakko, joka luuti erinomaisesti oikeana pakkina. Sami loisti jälleen loistavilla torjunnoilla. Tuomari muuten vihelsi pelin erinomaisen hyvin, pisteet pillipiiparille.

- Veikko, omaan esitykseen pettynyt puuskuttaja

Laitetaan loppuun kevennys: aikakausilehtityylisesti etsi kuvasta virhe. Tai voi siellä olla useampikin, mutta ainoastaan yhtä haetaan tällä erää. Syntieni tähden kärsin selvästi instant karmasta, mutta pari IPAa ja jääpussi CR7:n dominanssia katsellessa veivät tuntoa pois edes hieman.

- Teijo

RAD FC - FC Jäkärlä 2 - 2 (0 - 0)

Maalit: Ville K. (Veikko), Klaani/oma maali
Miehistö: Sami (mv), Teijo (Toppari), Nuutti (vp), Erik (op), Ville K. (OL), Laakso (kk), Klaani (KK/h) Sauli (VL), Veikko (h)

Heinäkuun ensimmäistä päivää juhlistettiin todellisella jalkapallospektaakkelilla, josta draamaa ei puuttunut. Toimistokömmähdyksen takia aikaisemmin kalenteriin merkattu RADin kotipeli oli siirretty pelattavaksi Jäkärlän kentälle ja ajankohtana oli heinäkuun perjantai klo 20. Tuomarina toimi "Jäkärlän oma tuomari", jota paikalliset kutsuivat kapteeniksi. Nerokasta kabinettipeliä Jäkärlästä, suurin osa RADin titaaneista oli nimittäin kesälaitumella ja jengin kokoonsaamiseksi jouduttiin tekemään kovia uhrauksia: Nuutti ajoi 350 km mökiltä peliin, Veikko tuli varmuuden vuoksi, vaikka nilkka oli vielä keskenkuntoinen, Teijo tuli pelaamaan, vaikka puolimarathon oli luvassa lauantaina ja kaiken lisäksi Klaani joi vain yhden IPAn iltapäivällä ja jätti röpöttelyn siihen. Erityisesti Teijon mukanaolo herätti vastustajissa pelkoa, sillä olivat laskeneet sen varaan, että uljas kapteenimme jättäisi pelin väliin. Ei jättänyt, vaan pelasi uhrautuvasti topparina. Ennakkoon ottelulle oli veikattu 3-0 Jäkärlän voittoa futisforumilla. Lähtökohtiin nähden varsin realistinen veikkaus. Yleisöäkin oli saapunut paikalle parahultaisesti, enemmän kuin pelaajia. Ja joillekin oli perjantai-ilta maistunut jo varsin hyvin. Olipa paikalla oikein kuvaajakin metrin pituisine objektiiveineen. Lisäksi peli pelattiin ruoholla, joka oli epätasainen ja toisen maalin edessä muistutti lähinnä satunnaisesti kasvavalta heinikolta, jonne pienimmät pelaajat voivat piiloutua.

Otteluun Teijo antoi ohjeet: ei räiskitä, pidetään etäisyydet lyhyinä ja kierrätetään palloa itsellä. Ja ensimmäinen erä menikin aika lailla tämän kaavan mukaisesti. Erik dominoi oikeana laitapakkin, katkoi, piti palloa hallussa, peippaili ja syötti aina varman syötön omille. Myös oikealla Nuutti pelasi järjettömällä itseluottamuksella ja putsasi isolla aina kun tarve vaati. Yhdessä kohtaa Nuutti innostui ja veti hurjan kantapääkikan Jäkärlän #11 tähtipelaajan, hiusmuodiltaan ja juoksuvauhdiltaan Walesin Balea muistuttavan sankarin, naaman edessä. Näiden välissä Teijon oli mukava pelata topparina, varsinkin kun Jäkärlän äijät tyytyivät aika kehnoihin läpisyöttöihin ja keskityspalloihin. Teijo voitti lähinnä jokaisen puskupallon, aikamoinen suoritus. Ville vyöryi oikealla laidalla kuin höyryjuna ja hänet oli yleisössäkin tunnistettu. Nimittäin edellinen peli oli scoutattu paikallisten toimesta ja hyvästä syystä Ville nimitettiin yleisön puolelta kovaan ääneen Ronaldoksi. Tosin RADin Rolle teki viime ottelussa tehot 3+1, ja tällaisia tehoja ei oikea Ronttu taida saada aikaseksi yhteensä edes koko EM-turnauksessa.

Pelin henki oli kuitenkin se, että Jäkärlä syötteli lyhyitä omassa päässä, mutta yritti joko yksin läpi hyökkäyspäässä, laukoi kaukaa tai keskitti. Kulmia, keskityksiä ja muita korkeita palloja tulikin jonkun verran läpi koko pelin, mutta Teijon johtama puolustus pääsi niihin suurimpaan osaan tosi hyvin puskemaan pitkiä palloja. Yksi purku tulikin hyvin, jota Veikko otti vastaan, taisteli pakin kanssa, joka ei onnistunut saamaan palloa haltuun, vaan se meni pitkälle hyökkäysalueelle ja Veikko pääsi puoliksi läpi. Harmi vaan, että nilkka ei kestänyt spurttia ja vauhti oli varsin hidas, siis hitaampaa kuin yleensä ja Jäkärlän #11 spurttasi tuulennopeasti ja ehti juuri poimia pallon ennen boksia. Jäkärlä onnistui luomaan muutaman maalipaikan, jotka Sami poimi kertakaikkisen upeilla torjunnoilla. Noin 15 min kohdalla #11 kuljetti vasemmasta laidasta keskelle, harhautti pari RADin pelaajaa ja tykitti kammottavan pommin tarkasti kohti takakulmaa, mutta Sami teki uskomattoman venytyksen. Tämä ultimaattinen suoritus sai koko yleisön haukkomaan ja päivittelemään "niil on loistava mokke", "mikä torjunta" jne... lähes neljänkymmenen sekunnin ajan. RADikin sai aikaiseksi muutaman paikan, mm. Teijo laukoi Erikin syötöstä hehtaarin ohi maalin. Pelinrakentelu olikin RADin vahvuus ja Jäkärlän turhautuneisuus kuului puoliajalla RADin vaihtopenkille saakka. Yleisö muuten oli innokas neuvomaan Jäkärlän pelaajia kovaan ääneen, usean henkilön toimesta. Lisäksi kommenteissa oman osansa saivat myös tuomari ja RADin pelaajat.

Toisen erän alku oli synkkä. Heti aluksi Jäkärlä pääsi oikealta laidalta läpi, antoi hienon syötön boksiin, josta kärki viimeisteli hienon maalin. Sami oli tilanteessa voimaton. Mutta RAD ei tähän luovuttanut. Hetken jälkeen Laakso ja Ville kuljettivat palloa oikealla laidalla, Veikko sai pallon boksiin, meni pakin ohitse, syötti Villelle maalin eteen, joka tasoitti pelin tyylikkäästi etukulmaan! Tämä loi todellista taisteluhenkeä. Valitettavasti seuraavan maalin teki Jäkärlä. RADin hyökätessä Jäkärlä sai pallonriiston, jonka seurauksena kontrattiin erittäin nopeasti laidasta. Vapaana oli mies laidassa ja keskellä, tarkka läpisyöttö lähti keskelle. Jäkärlän hyökkääjä kipitti läpi, mutta pienen hidastelun ansiosta Teijo ehti horjuttamaan käsin. Pallo kimpoili flipperinä ja jossain vaiheessa jäi kiinni noin puolen metrin pituiseen heinätupsuun. Tämän seurauksena Sami ei ehtinyt palloon, vaan Jäkärlän pelaaja kääntyi paikoillaan ja sai kaavittua sen verkon perukoille. Tilanne 2-1 Teijon ja Samin estelyistä huolimatta.

Jos RADillä on alkukaudella ollut "huonoa tuuria", niin nyt kävi parempi flaksi. Keskikentällä Laakso syötti Klaanille, joka potkaisi puolittaisen vedon joko syöttönä Villelle tai toivotaan-toivotaan tyyppisen vedon. Jäkärlän pakki pääsi kuitenkin omituisella kantapääkikalla katkaisemaan, mutta pallo kimposikin maalivahdin yli maaliin. 2-2 tasoitus oli tosiasia. Lopussa ei RADin puhti enää kovinkaan moneen hyökkäykseen riittänyt, mutta Jäkärlä painoi päälle: hyökkäykset olivat lähinnä kaukovetoja, jotka Sami torjui tyylikkäästi, joku blokkasi ne tai osoite oli kaukana maalista. Alla Teijon muisteluja ottelusta:

Yhdes kulmas meinas käydä kylmät kun Erik oli etutolpalla. Erik jo kurotti siihen ja en tiie huusinko jotain vai jättikö vaan ottamatta, mut sit ite olin jo jättämäs ja vähän kyykkäsin, pallo osu sit suurin piirtein takaraivoon ja kimpos siitä taka-alalle, mistä Jäkärlän tyyppi vetäs taivaan tuuliin.

Loppupuolella #11 kuljetteli keskelle ja lauko jalkoihin, blokkasin sen ja sit se otti uuden kudin, sen sit blokkasin korvalla. Aika kova kuti sillä oli.

Jäkärlän kapteeni oli kyl skarppi tyyppi. Teki niiden 1-0 maalin ja sit meillä kolahti jalat yhteen siinä kun se oli laukomassa ja tulin siihe vauhdilla. Sille tuntu siinä käyvän pahemmi. Pelin jälkeen hyvä meininki toisin kuin joillakin vastustajilla.

Ja draamankaari täydentyi sekunti ennen loppua, kun tuomari vihelsi Jäkärlän vapaapotkun jälkitilanteessa rangaistuspotkun muurissa seisseen Veikon käsivirheestä. Ei auttanut, vaikka käsi oli kiinni vartalossa. Yleisö kannusti tuomaria huudoilla: Nyt et saakaan turpaasi. Pallo pilkulle ja liimaletti #11 asettui saatanallisessa ristipaineessa pallon taakse. Voin kuvitella, kuinka hänen sydän pumppasi verta ja silmät laajenivat kun hän näki Gargantuan kokoisen Samin tulitikkuaskin kokoisen maalin edessä. Suunnattomista paineista huolimatta tarkka ja kova veto lähti maalivahdista katsottuna oikeaan alakulmaan, jonka Sami poimi heittäytymällä ja liimasi lopuksi edessä olleen pallon käsillänsä. Peli puhallettiin päättyneeksi, turhautunut #11 potkaisi palloa, joka siis oli Samin hallussa ja Teijo tuli suojelemaan maalivahtia tönäisemällä #11 pois. Ja tästä alkoikin kaoottinen tilanne, jossa lopussa #11 karkasi Teijon päälle, murisi vihaisena, yritti lyödä ja työnsi Teijon maalin perukoille; sekasotkussa muut ilmeisesti yrittivät estää idioottimaista toimintaa. Ainakin Laakso piti #11:tä pois Teijon kimpusta ja oli siellä maalin sisällä ainakin toinen Jäkärläläinen. Eräs Jäkärläinen piti RADin Ronaldon hiuksista kiinni, ilmeisesti halusi muiston uudesta idolistaan.  Lopulta homma rauhoittui ilman vakavampia seuraamuksia, onneksi. Tällaista ei missään tapauksessa pitäisi tapahtua harrastefutiksessa. Loppukättely meni sekin metsään parilta Jäkärläläiseltä; ainakin #11 jätti kättelemättä Teijoa, joku heitti uljaan kapteenimme päälle juomavedet. Käsittämätöntä käytöstä ja tämä aiheuttikin välittömästi palautetta Jäkärlän omien pelaajien toimesta, kuten kuuluukin. Loppuillalla tapahtumia kerrattiin Radbarin oluita nautiskellen, paikalle saapui yli puolet joukkueesta ja ennen kaikkea Man of the Match, Sami, jolle Veikko tarjosi hyvin ansaitun oluen. Myös Jäkärlän edustaja tuli nauttimaan parhaan pelaajan oluen ja yhdessä kerrattiin tapahtumia hyvässä hengessä.

Vaikka pelissä pelattiin kovaa ja selkäänajo sallittiin, oli tuomarilinja sentään tasaisen yhteneväinen. Klaani yritti pelin aikana saada mussuttamalla keltaista korttia ja pienen lisän "FIFAn energiaviivaan", mutta se ei onnistunut kolmellakaan yrityksellä, vaikka jokaisen mussutuksen jälkeen tuli uhkaus: jos vielä jatkat, saat kortin. Lisäksi peli oli kuitenkin kohtuullisen siisti, sikailutaklauksia jalkoihin tai vastaavaa ei tapahtunut, pois lukien lopun rimanalitus. Alla on kuva hienosti taistelleesta joukkueesta.

-Veikko, Teijon ja Villen ansiokkaalla avustuksella

FC Tinatuoppi - RAD FC    1-4                     29.6.2016

RAD FC: Toni (kh), Sauli (kh), Ville K (ol), Jaakko (vl), Teijo (kk), Klaani (kk), Jesse (vp), Erik (op), Abe (op/vp), Juuso (kp), Sami (mv)

FC Tinatuopin eli Tiniksen ja RAD FC:n kohtaamisen ylle nousi synkkiä pilviä jo edeltävällä viikolla, kun Tinatuopin yhteyshenkilö soitteli pelin tiimoilta ja kertoi Liikuntapalvelukeskuksen ilmoittaneen otteluajankohdan vuoron Samppalinnan kentällä olevan peruttu Paavo Nurmi Gamesin takia. Tieto ei suoraan sanottuna yllättänyt Liikuntapalvelukeskuksen ollessa kyseessä, eihän Gameseistä ole tiedetty kuin vasta vuoden päivät. Kyseisen instanssin toiminta on ajoittain aivan suolesta. Hyvässä hengessä sovittiin kuitenkin, että katsotaan ensi viikkoon mitä Liikuntapalvelukeskus keksii ja vastaavasti jos RADin pelaajat olisivat uutena aikana kovin estyneitä, voitaisiin peli pelata myöhemmin.

Hommat sujuivat vastoinkäymisistä huolimatta tosiaan aivan nappiin ja synkät pilvet väistyivät pelipäivänäkin auringonpaisteen tieltä. Vaihtoehtoiseksi kentäksi valikoitui Turjanpuiston tekonurmi, joka on eittämättä huomattavasti Samppalinnan hiekkaa parempi kenttä. Viimeisimmän tiedon mukaan FC Tinatuoppi onkin päättänyt vaihtaa kotikenttänsä Samppalinnasta Turjanpuistoon.  Fiilispohjalta oli myös tuntuma, että kentän vaihto saattaa hyödyttää enemmän RADiä kuin Tinistä. Jokunen vuosi takaperin Proffa nuhjusi Samppalinnassa nihkeän 1-1 tasapelin juuri Tinistä vastaan.

RADin puolustus vahvistui juuri ennen matsia Erikin ammatillisesti ja urheilullisesti värväämällä Abraham "Abe" Tarazonalla. Puolustuksessa ei ikinä olekaan liikaa vapaaehtoisia, vaikka Erik ja Jesse ovatkin sementoituneet hienosti nouseviksi laitapuolustajiksi. Luottotopparien Iso-Villen ja Pasi V:n puuttuessa topparin ja kärjen paikkojen kesken sahaava Juuso saatiin kuitenkin puhuttua puolustuksen tukijalaksi (mahdollisesti katteettomilla) lupauksilla toisen puoliajan kärjen tontista.

Pillin arvauksesta jäi käteen pelkkää ilmaa ja Tinis vaihtoi puolia. Ratkaisun taktisesta hyödystä voi olla montaa mieltä, koska nyt kotijoukkueen suurijoukkoinen faniryhmä oli RADin kenttäpuoliskolla. Niinhän siinä sitten kävikin, että RAD painoi alkuun kovaa päälle ja pakotti peliä kotijoukkueen fanittomalle puoliskolle. Pallo vaikutti polttavan Tiniksen puolustuksella jalassa jopa kovemmin kuin iltaaurinko. Purkupallot satelivat RADin puolustuksen laariin, joka pyöritti palloa itsevarmasti puolelta toiselle. Keskikentällä olisi ollut tilaa vielä kolmannellekin joukkueelle.

Paine Tiniksen päässä kasvoi kasvamistaan. Rajaheittoja ja taustatukea nousivat antamaan laitapakit, erityisesti Erik alkaa muodostua uudeksi rajaheittospesialistiksi (Tonin ja toistaiseksi rajaheitoista telakalla olevan Laakson lisäksi). Pientä trafiikkia, mutta ei vaarallisia vetoja. Ensimmäiset 10 minuuttia mentiin vielä tasalukemissa.

Pari ensimmäistä kaukolaukausta tekivät kuitenkin selväksi, että Tinatuopin kovin peluri löytyi maalipuikkojen välistä. Harvemmin, jos koskaan, on Pubiliigassa nähty yhtä sulavaliikkeistä torjuntatekniikkaa. Vetojen poimiminen hallituilla rätkähdyksillä näytti todella vaivattomalta. Teijo totesikin, että vedon on parasta olla hyvä mennäkseen sisään. Vauhdikasta kuljetusta keskikentän läpi ja osittain puolustuksen ohikin seurasi hapoilla olevista jaloista täydestä vauhdista täysiä lähtevä veto. Tuloksen voinee arvata jokainen: kauniilla kierteellä auringonlaskuun, viitisen metriä maalin yli.

Koko RADin miehistön hyökkäysvoima tuotti kuitenkin tulosta noin vartin pelin jälkeen, kun Jesse pääsi palloon vasemmalla laidalla kuudentoista kulmalla. Tarkan harkinnan jälkeen pystysyöttö ohitti puolustuslinjan ja Teijo kipitti palloon ja kääntyi maalille. Tiniksen maalivahtikolossi oli vastassa peittämässä etutolppaa, mutta itsekkään vedon sijaan lähti harvinaista oveluutta osoittaen kova maanuoliainen takaviistoon. Paikalla kuudentoista alueen keskellä oli, kukapa muukaan, maalinsylkijä vuosimallia 2016, Ville Kuutti. Tyhjä reppu edessä ja pallo sinne, 0-1. Kaunis kuvio ja paljon hölmistyneitä tinisläisiä ympärillä.

Tinatuopin vaarallisin pelaaja hyökkäyssuuntaan oli ehdottomasti oikea laituri, joka korvasi nopeudella ja pallonkäsittelytaidolla sen minkä pääpelivoimassa menetti. Kertaalleen mies oli jo viipottamassa hyökkäyssektoreille laitaa pitkin. Teijo onnistui kuitenkin työntämään selästä riittävän hellästi välttääkseen tuomarin rangaistuksen, mutta tarpeeksi kovaa saadakseen laiturin juoksemaan sivurajan yli pallon kanssa. Vaarallisempia tilanteita Tinis ei juuri ensimmäisellä puoliajalla saanut aikaiseksi.

RADin vaihtoruletti pyöritti jatkuvaa punaista vyöryä Tinatuopin maalille. Jaakko kommentoi vaihdossa Tinatuopin pelaajissa näkyneen pientä turhautumista ja kierrosten ottamista. Peli kuitenkin jatkui siisteissä merkeissä. Abe pääsi irti penkiltä, mutta paikat menivät hetkeksi sekaisin kun Abe porhalsi vasemmaksi laitalinkiksi ja keskikentän keskelle jäi ammottava aukko. Hetken oli ainakin aika kova prässi päällä. Abe saikin pari mojovaa vetopaikkaa, mutta kudit jäivät vielä hieman pyssyyn.

Hetkeä myöhemmin Abe antoi kuitenkin oivan syötön Ville K:lle oikeaan laitaan, joka huijasi Tiniksen puolustajan aivan kahville ja nousi vetopaikkaan. Napakka veto alakulmaan pysähtyi Tiniksen moken haamutorjuntaan, mutta Ville oli riparissa terävästi haaskalla. Vasurilla hallitusti heittäytyvän maalivahdin alta tilanteeksi 0-2. Tämä osuma tuntui nostavan Villen itseluottamuksen jo aiemmalta korkealta tasolta uusiin sfääreihin, koska seuraavassa hyökkäyksessä puolustusta vietiin taas, jossa Ville näytti jo menettäneen pallon hallinnan, mutta niin se vain meni Tiniksen pakin längeistä ja paine jatkui.

Ensimmäinen puoliaika ei olisi RADin osalta juuri paremmin voinut mennä. Alakerrassa ei mitään hätää ja maaleja saatiin, joten puoliajalla korostettiin energistä alkua toiselle puoliajalle. Samalla Juuso sai puhuttua Tonin topparin paikalle, joten nyt Juusolle tulivat tutuksi kentän ääripäät jo yhden ottelun sisällä. Ja kuinka (lukekaa alta)!

Ohjeet tehosivatkin kiitettävästi heti puoliajan alussa, kun Sauli ja Ville painostivat pallollista aggressiivisesti. Tästä huolimatta Tinatuoppi paransi pallollista peliään toisen puoliajan edetessä ja alkoi saada jonkinlaisia hyökkäyksiäkin. Tähän saattoi tietysti vaikuttaa sekin, että vaikka keskikentällä oli pienen maatilan verran tilaa, Teijo onnistui silti laittamaan viisi, kuusi helppoa syöttöä suoraan vastustajan jalkaan tai sivurajasta yli. Yhdestä näistä Tiniksen vikkelä laituri viipotti jo laitaa pitkin lähelle kuudentoista aluetta, mutta harmituksen multihuipennus (ks. Impaled Nazarenen biisi aiheesta) aivolohkossa tikittäen Teijo paikkasi kämmin syöksymällä liukkarilla palloon ja katkoi hyökkäyksen. It's just a flesh wound, sanoi pakara. Vähän myöhemmin pelin toisesta liukkarista vastasi Tiniksen naispelaaja, joka yritti toiveikkaasti takaapäin vetää Klaanilta jalat alta. Hän olikin yksi vastustajan energisimmistä pelaajista.

Tinatuopin panostaessa hyökkäykseen syntyi myös vastahyökkäyksiin hyvät mahdollisuudet. Erityisesti Juuso, Ville ja Jaakko hakivat palloja aktiivisesti laidoista, Saulin keskittyessä keskikaistaan. Myös Mikko "Klaani" Nieminen teki loistavan juoksun keskelle laidasta, jolloin Teijon oli helppoa syöttää Klaani pystyyn aivan yksin läpi. Jonkinlainen mysteerijäätyminen sattui kuitenkin, koska odotetun järjettömän yläkulmatykin tai pomminvarman sijoituksen sijasta Klaani yritti nättiä chippiä ja pallo ajautui päätyrajasta yli.

Olisikohan ollut Erikin rajaheitto vai joku keskitys, josta Sauli sai 45 minuutin tienoilla pallon boksin oikeaan kulmaan. Lähestulkoon selin maalia kohti ollut Sauli sai vaikeasta asennosta A-luokan keskityksen aikaiseksi, joka kiersi takatolpalle Villen odottavaan päänuppiin. Tarkka ja kova pusku etukulmaan ja maalivahti kerrankin täysin voimaton. 0-3 ja Ville nosti kädet taivasta kohti puhtaan hattutempun merkiksi! Symbolinen hattu pois päästä täälläkin. Huikea maalivainu. On kohtalon ivaa, että kun Ville ansaitusti voitti kaksi Man of the Match -mainintaa, oli sponsorimme juuri remontin ajan kiinni kaksi viikkoa. Saunaillassa sitten.

Tinatuopin ainokainen oli sekin Vuoden maali -ehdokas, jos ei nyt aivan perinteisellä tapaa. Vastustaja pääsi nousemaan keskikentällä tavallista korkeammalle, josta lähti vihainen veto noin hehtaarin leveäksi. Hyökkääjien onneksi kuti kimposi hieman sivussa olleen tinisläisen selästä hölmistyneiden pakkien ohi ja suoraan rankkaripilkun kohdille. Sami tuli vastaan, mutta tilanteen parhaiten haistanut Tinatuopin hyökkääjä ehti siirtää pallon heittäytyneen veräjänvartijan yli. 1-3. Kaikki lasketaan ja Tinatuoppikin sai vähän lohtua.

Peli jatkui vielä loppuun asti melko samanlaisena kuin siihenkin mennessä, vaikka tempo eittämättä laski jonkin verran. Jaakko pääsi testaamaan Tinatuopin maalivahtia pariin otteeseen, mutta eleettömät heittäytymistorjunnat tekivät aikeista turhia. Teijo pääsi myös laukomaan hyvältä sektorilta, mutta sisäsyrjäsijoitukset eivät yksinkertaisesti tätä maalivahtia vastaan riittäneet. Erik teki myös enemmän nousuja oikean laitapakin tontilta ja yhdestä rajaheitosta vielä rankaistiinkin. Erik heitti pitkän määrämittaisen, johon Ville päällään kurotti ja jatkoi Juusoa kohti. Kärki-toppari extraordinaire tempaisi suoraan takaapäin vauhdilla tulevan pallon oikealla jalkapöydällä hallitusti oikeaan alakulmaan, laukaus jota esimerkiksi Cristiano Ronaldo ei pari viikkoa aiemmin saanut sinne päinkään. 1-4.

Loppupuolella Tinis sai vielä aikaan keskityksen vasemmalta laidalta, joka näytti varsin harmittomalta Samille katkoa vastaantulolla, kunnes pallo otti yhdestä varsinkin Turjanpuiston toista päätä vaivaavista juoksuhaudoista epätavallisen pompun. Sami ei saanut aivan jalkaa tielle ja pallo pomppi selän takaa kohti maalia, mutta RADin onneksi lopulta kuitenkin ohi takatolpan. Liian lähelle ei vastustajaa tarvitse kuitenkaan päästää edes tuurimaaleilla.

Peli oli loppuvihellykseen asti RADin hallussa, mutta Tinatuoppi antoi hyvän vastuksen ja heidän kannattajajoukkonsa kannustikin omiaan myös pelien loputtua. Kolme pistettä kuitenkin matkasi Räimään ja tästä oli hyvä lähteä härkäviikkojen loppurutistukseen ”kotipeliin” Jäkärlässä.