RAD FC - Krouvi United 4 - 2 (3 - 1)

Pimeydessä saalistaa RAD FC!

Kokoonpano: mv: Toni (1. pa), Paavo (2. pa), p: Virsu, Paavo (1. pa), Toni (2. pa), Juuso, kk ja h: Teijo, VilleK, Veikko, Pasi, Jetro, Jussi ja Nuutti

Maalit: Jussi (ei muistu syöttäjä, oisko Teijo tai Paavo?), Jethro (ei muistu syöttäjä, Jussi tai Teijo), Jethro (rp), Ville (ei taaskaan mitään käryä syöttäjästä). 

Hyytävässä kahdeksan Celsius-asteen kelissä ja tihkusateessa illan pimetessä saatiin pelata RADin viimeinen kotipeli. Kaksi edellistä peliä oli päättynyt nolla-nollaan, mutta RADillä on koossa mukava tappioton putki. Mainittakoon, että Veikko oli ollut kahden viikon Välimeren ja Saksa-Itävalta-kiertueiden takia poissa kokoonpanosta kahdesta edellisestä ottelusta ja tästä olikin syytä kuittailla joukkuekavereille: kun oma presence puuttuu, ei verkotkaan heilu. Kahden 0-0 -tasurin jälkeen maaleja olisi aika tehdä. Ja näinhän myös tapahtuu. Toni asettui maaliin kaksi nollapeliä alla, koska Sami on edelleen lasaretissa olkapää sökönä.

Kotikentän metkut olivat RADille jo varsin tutut, pelisysteemi selvillä ja tämähän näkyi pelissä. RAD otti isännän otteen heti pelin alusta. Kieritti palloa oman pään kautta ja sai luotua muutaman terävän hyökkäyksen. Erityisesti Ville K pääsi oikealta laidalta vetopaikoille erän aikana ainakin kolme kertaa, ellei jopa neljä. Krouvin hyökkäykset olivat aika krouveja, vedot lähtivät hyvin, mutta kaukaa ja Toni hoiti maalissa tyylikkäästi leiviskänsä. Pienen painostuksen jälkeen Jussi vapautui oikealta laidalta ja käytti nopeuttaan hyväksi; pakki jäi pahasti jälkeen. Veikko hakeutui aivan vapaaksi pakkien väliin viiden metrin päästä maalista. Pakki huomasi tämän ja lähti peittämään syöttöä, jonka jälkeen Jussi nippasi pallon kauniisti etukulmaan ohi hölmistyneen maalivahdin. Se presence!

Mutta eipä RADin kone tähän hyytynyt. Paine jatkui kovaa ja jonkinlaisen boksin edessä tapahtuneen flipperipallon jälkeen Jetro taisteili pallon itselleen ja tykitti kaamean pommin vasemman tolpan kautta sisään. Huh-huijaa mikä maali. Krouvi joutui läpi ottelun taistelemaan RADin avauksia vastaan, varsinkin pitkät pallot tuottivat lohduttomasti ongelmia ja katkot eivät tuntuneet onnistuvan ollenkaan. Tonin pitkät maalipotkut löysivät hienosti hyökkääjät.  RADin puolella Teijo toimi roykeanena ja Virsu hoiti viimeistään loput. Krouvi oli aseeton. Ja eipä aikaakaan kun Jetro käytti nopeuttaan ja pääsi taas läpi boksin sisällä, mutta pakki tuli kovaa selkään ja kaatoi, aivan oikeutetusti, rangaistuspotkun arvoisesti. Jetro otti kunnian potkaista ranken ja tällä kertaa otti varman päälle ja jätti ainakin viisi senttiä tolpan väliin. Jösses mikä potku. Maalivahdin pesti oli aika turha tuollaista tarkkaa hevosenpotkua vastaan.

RAD sai monia rajaheittoja vastustajan päädyssä, mutta niistä ei kovin paljoa kerrottavaa syystä tai toisesta jäänyt. Yhdessä tilanteessa kuitenkin heitto saatiin sopivasti Paavoa kohti, joka oli vetänyt pakin itseensä ja pallo liitelikin molempien ohi. Teijo oli hollilla ja hyppäsi pääpalloon kyynärpää edellä, mutta lähinnä pakkia häiritsemään, nimittäin takatolpalla hiipi tiikerimäisesti Pasi. Kimmoke päätyikin takatolpalle, josta Pasi pääsi kiskaisemaan. Ikävästi pallo kuitenkin pomppasi turhan korkealle ja veto löysi vain sivuverkkoa. Erän lopulla Krouvi onnistui puskemaan enemmän painetta RADin maalille. Pitkällisen sähellyksen jälkeen, aivan viime sekunneilla RAD jätti purkamatta. Krouvin valkopaita oli laidassa ensimmäisenä pallossa, syötti boksin sisään 10 metriin, josta riittävän vapaaksi jäänyt hyökkääjä onnistui saamaan ehkä aavistuksen epäonnistuneen potkun jälkeen pallon maaliin Tonin jalan kautta. Tuomari vihelsi saman tien erän päättyneeksi. Olisi pitänyt viheltää pari sekuntia aikaisemmin tosin.

Valitettavasti Iso-Touni loukkasi kätensä nyrkkeilytilanteessa, kun nyrkki osui pallon sijasta vastustajan kupoliin. Paavo, Tuo RADin oma johno'shea puki mokken kamat päälle. Johan Toni ehti pitämään nollat yli 150 minuuttia (huom jatkoaika!). Pimeys oli jo synkkää ja valaistus oli vain aavistuksen verran parempi kuin Pohjolan Pidoissa (= yksi kynttilä). Vastavaloon pelatessa ei edes paidan värejä erottanut. Vastustaja purnasi tästä ihan oikeutetusti, mutta minkäs teet täällä futiksen kehitysmaassa. Sentään kenttä oli tasainen. Pelin kaava toisella puoliajalla oli oikeastaan aika lailla sama kuin aikaisemmin. Krouvin topparit ryssivät katkoja, Virsu ja Teijo eivät. RAD pääsi avauksista monesti paikoille, varsinkin kun Krouvi nosti peliään. Yhdestä vastaiskusta Jetro tai Jussi pääsi oikealta ylivoimahyökkäykseen, jota Ville K tuki, mokke tuli vastaan, mutta myöhästyi ja Ville K sai kuin saikin lopulta tykitettyä yleisen sähläyksen jälkeen pallon napakasti vasempaan etukulmaan tilanteeksi 4-1.

Peli vaikutti pelatulta, mutta Krouvi sai jokusen hyvän hyökkäyksen ja Paavokin taisi torjua pari kertaa. Oikealta laidalta taisi läpi posottaa edellinen maalintekijä ja laukoakin vihaisesti, mutta kuitenkin tykki oli helppo Paavolle torjua väljemmille vesille, tai ainakin pakkien purettavaksi. Yhdessä Krouvin vastahyökkäysessä ensin Teijo rikkoi takaapäin ja vastustajan jatkaessa matkaa Virsu tuli keskikentän yli kovaa tilanteeseen ja blokkasi Krouvin pelaajan. Tämä oli selvä kortin paikka, mutta taisi korttipakka unohtua tuomarilta kotiin. Jetron ja Jussin nopeus olivat myrkkyä Krouvin pakeille, pääsivät monesti tekemään kiusaa hyökkäyspäässä. Nuuttikin vipuili tuttuun tapaan aika tehokkaasti. Yhdessä tilanteessa Jussi pääsi yksin läpi ja mokke veti jalat alta. Ei korttia, mutta sentään ranke. Jussi teki hienon vartaloharhautuksen, mutta veto lähti noin metrin ohi maalin oikealta. Se jetromainen viissenttinen ois ollu kiva. Eipä mitään, uutta putkeen.

Krouvi oli nostanut hyökkäystään ja tämä sopi RADille. Paikkoja avautui hyvien katkojen takia useasti. Jopa Veikko pääsi kikkailemaan pakin ohi mokkea vastaan, joka ei onnistunut liimaamaan palloa ja Veikko potkaisi maassa maaten pallon vasemmalle tolpalle, johon Nuutti koitti kiitää ja saada pallon sudittua maaliin ... mutta paitsioasemasta. Tukahdetut tunteet. Eipä aikakaan kun katkosta pallo toimitettiin Jetrolle, joka puhalsi tyylikkäästi ohi pakkien ja antoi täydellisen syötön Veikolle. Valitettavasti mokke oli taas tullut peittämään hyvin, ja veto kilpistyi kohti molkea. Sivuharhautus ja veto olisi taannut varman maalin. Ne piirtää, joilla on liitua jne ... Aivan ottelun lopussa Krouvi sai vetopaikan, mutta Paavo torjui kovan vedon. Vastapalloon ehti kuitenkin valkopaita ja Krouvi sai lohtua 4-2 kavennuksesta. Kovin hurja lohtu se ei voinut olla, kun Krouvin maalintekijä kommentoi pari sekuntia maalin jälkeen kovin myrtsisti Teijolle tämän olevan "ihme trapetsitaiteilija". Mitä se sitten tarkoittikaan. Ottelu päättyi RADin upeaan voittoon!

Matsin jälkeistä tilannekuvaa

MotM: Jetro kahdella maalilla. Mutta ehdolla oli aika monta muutakin pelaajaa: Toni kovasta taistelusta mokkena ja pakkina, puolustus, erityisesti Virsu, pelasi erittäin hyvin, Teijo hääräsi ankkurina mainiosti polvi veressä, Jussi ja Jetro olivat äärimmäisen liukkaita ja täysin pitelemättömiä vastustajalle. Joukkuepeli toimi mallikkaasti ja viimeistelykin oli hyvällä tasolla, vaikka 7-8 maalia olisi hyvinkin voinut tehdä jopa jokusella epäonnistumisellakin. Villelläkin oli ainakin viisi maalintekopaikkaa. Hieno tapa lopettaa kotipelit tällä kaudella. Toivottavasti sama Stadium toimii kotiareenana myös ensi vuonna.

Radbarissa jälkipelit pelasivat Veikko, Teijo, Pasi ja Toni. Pasin viiltävä analyysi Krouvin puolustuksesta: "Ei se ihme ole jos Jetro ja Jussi puhaltavat nopeudellaan puolustuksen läpi, mutta jos Veikkokin pääsee kikkailemalla .." Mainittakoon, että Lonely Lager oli varsin maukas tuttavuus matsin jälkeen, kivasti humalaa.

/Veikko

RAD FC - Ihan vaan team 0 - 0

Radhelper päivittänee, kunhan ehtii.

FC Höveli - RAD FC 0-0 (0-0)

Kokoonpano: Toni (mv), Paavo (p), Ville K (p), Juuso (p), Jetro (kk), Erik (kk), Ville V (kk), Anssi (kk/h), Pasi (h), Sami (katsomo).

Nihkeä ilta Pansiossa

Tiistai 5. syyskuuta oli suuri joukkueurheilun päivä, olihan samalle ehtoolle aikataulutettu Susijengin ja Huuhkajien matsit, ja mikä merkittävintä myös Höveli vs. RAD. Niinpä RAD-poppoon matka kävi syvälle Turun teolliseen ytimeen Pernoon, sinne jonnekin missä kuulemma myös rakentavat isoja kelluvia baareja tai isojen poikien puheissa porauslauttoja. Lisää eksotiikkaa illan kamppailuun oli vielä tuova hiekkakenttä, joita RAD on kiitettävästi onnistunut välttämään tällä kaudella. 

Liekkö sitten ollut syynä lähiökammo, hiekkakenttäkammo vai susilauman kutsuhuuto, niin RAD oli saanut illan peliin jalkeille hädin tuskin kentällisen ukkoja. Nimenhuudon mukaan yhdeksän kaveria, mutta tuomarin viheltäessä pelin käyntiin laskin meitä tasan kahdeksan. RAD-lauman alfauroksen poissaollessa Toni oli asettellut RAD-nappulat pelilaudalle tutussa 3-3-1 formaatissa. Pientä vääntöä käytiin siitä, kuka menee maaliin, kun Sami oli pakotettu katsomon puolelle olkapäävaivaisena. Lopulta Toni uhrasi itsensä, erityisperusteluina ne jo edellisessä raportissa mainitut kahden euron uudet hiekkapelihousut. Siihen hintaan ei kyllä kuulunut lonkkapehmusteita tai muita maalivahdinhousujen tyypillisiä hienouksia.

Peli käyntiin. RAD on viime aikoina tottunut pelaamaan kahdella kentällisellä, joten akuutti pelimiesvaje näkyi heti epätavallisen matalana pelitempona. Jokaisella oli mielessä, että tässä pitäisi nyt mennä 60 min tai ainakin melkein samoilla jaloilla. Ainakin itsellä asetelma hirtti käsijarrun kiinni. Lisähaasteena tuli vielä hiekkakenttäfaktori, se pieni lisäpomppu, joka hidastaa ja vaikeuttaa jokaista pallon syöttöä, haltuunottoa ja kuljetusta. Vastustaja, joka on kaiken hiekalla kokenut, minimoi fiksusti riskit ja haasteet pelaamalla todella yksinkertaista pitkä-ja-perään-potkupalloa. Kärjessä heillä oli pari miehenkokoista, varsin taitavaa jässikkää, jotka palloon silloin tällöin ehdittyään olivat kyllä aidosti vaarallisia.

Ensimmäisellä jaksolla RAD:n maalipaikat olivat kyllä vähissä. Mainitaan nyt muutama läpimurtautumisyritys Jetrolta, Ville K:lta ja Anssilta, jotka kuitenkin viime hetkillä hyytyivät Höveli-pakkien venytyksiin ja/tai heikkoihin laukauksiin. Lähimmäksi maalintekoa pääsi RAD:n oma Eero Markkanen (Paavo), joka raivasi itsensä vapaaksi kulmapotkutilanteessa ja puski pallon niukasti yli Höveli-maalin. Vastustajakin oli lähellä, mutta sentään maalitolppaa lähemmäksi eivät hekään päässeet. Kymmenen minuuttia ennen puoliaikaa RAD sai lisävahvistuksen, kun Juuso kurvasi paikalle renkaat ulvoen. Kaveri oli ohjelmoinnut kalenterinsa muistuttamaan pelistä varttia yli kuusi, paha vain että matsi alkoi jo kuudelta. Hienoa, että tuli kuitenkin. Tässä vaiheessa nimittäin useampikin RAD oli jo kiitollinen mahdollisuudesta pieneen lepohetkeen vaihtopenkillä.

RAD:n peli parani aavistuksen verran yhden vaihturin myötä toisella jaksolla. Silti vastustajan pitkä purku, joka olikin ajoittain lupaava läpisyöttö, taktiikka aiheutti tuskaa. Useampaan kertaan molari-Tonin piti sännätä ulos postimerkin kokoiseksi piirretyltä alueeltaan ja puskea pomppupallo turvallisille vesille. Syvältä omalta alueelta pallon pelaaminen takaisin ylös otti aina paljon aikaa ja oli epävarmaa. Liikettä puuttui ja siten syöttösuuntia. Ja se hiekkakenttä-faktori heikensi syöttöprosentteja. Muutama kelvollinen hyökkäys saatiin kuitenkin aikaiseksi. Varsinkin maaleista elävä Ville K oli totuttuun tapaan kärkkäästi hakemmassa ratkaisua. Häneltä jäi mieleen muutama läpisyöksy, jotka Höveli-pakit edelleen jotenkin onnituivat blokkaamaan viime hetkillä, veto tai pari sekä mainio puskupaikka noin viiden metrin päästä maalista. Tämä viimeinen painui niukasti maalin yli, vaikka yläkulmassa oli puskija itse nähnyt tilaa.

Ottelu huipentui tiukkaan tilanteeseen ensin Hövelin ja sitten RAD:n päässä. Puretaan ensin RAD:n viimeinen tilanne. Se käynnistyi taas Ville K läpimurtoyrityksestä, johti pariin blokattuun laukaukseen, boksipainiin, Anssin blokattuun laukaukseen ja lopulta vielä Erikin vetoon, jonka vastustajan molari liimasi alakulmasta. Seuranneesta vastahyökkäyksestä Höveli sai kulman. Höveli nosti ukkoa ylös ja rakensi ruuhkan vuorostaan RAD:n boksiin. Kulma liikkeelle. Toni yrittää purkaa palloa sen näköisellä potkulla, että nyt lähtee kiertoradalle… Tosielämässä Tonin jalka vain hipaisee palloon ja näyttää siltä, että nahkakuula painuu suoraa kulmasta RAD-verkkoon. Yleensä näin olisi käynytkin, mutta ei tänään, pomput ovat kerrankin puolellamme , ja niin boltsi kimposi ulos takatolpasta. Peli oli siinä.

Ei mikään ikimuistoinen ottelu. Paljon lähempänä Huuhkajien kuin Susijengin esityksiä myöhemmin samana iltana. Höveli-matsin kokonaiskokemusta voisi kai luonnehtia myös kebabiksi ilman kastiketta, saunaksi ilman löylyvettä tai polttareiksi ilman stripparia. Kiitokset siististi pelanneelle vastustajalle. Laittoivat peliin kaiken sen mitä heillä oli, kohdistivat resurssinsa fiksusti ja pitivät huutoherjatkin joukkueen sisäisinä. Radbaariin jatkoille menijöitä ei tällä kertaa löytynyt eikä kyllä juomalipukkeitakaan. Parhaan pelaajan titteli myönnettiin silti täysin yksimielisesti Tonille, joka pelasti maalissa muutaman todella pahan tilanteen komeilla torjunnoilla ja vielä useammin huikeilla vastaantuloillaan.

06.09.2017 Anssi

FC Karjurock - RAD FC 1 -1 (1-0)

TEKISIKÖ MIELESI KARJUA?

Kokoonpano: mv: Sami p: Jaakko, Virsu, Paavo, Juuso kkk; Teijo (60 min), laitakoirat: Veikko/VilleK ja Nuutti/Toni (vasemmalla molemmat puoliajat, koska joukkueet pelasivat samaan päätyyn molemmat puoliajat) h: Anssi, Jethro

Maali: Virsu (syöttäjänä Jethro tuomarin perseen kautta)

Viime viikon orgastisen kotivoiton jälkeen pelailtiin taas Skanssin takana, josta viime kerralla tuli mukavasti pisteitäkin mukaan. Mutta tällä kertaa pelialuetta oltiinkin suurennettu "valkoisiin viivoihin" saakka. Jopa kotijoukkueen vaihtopenkki, tai siis vaihtopelaajat, lojuivat ottelun alussa viivan väärällä puolella. Frendien Joen sanoin "The line is so far that it just a dot for you" tai jotain. Ottelun alussa manageri korosti, että pelataan näpäkkää syöttöpeliä, haetaan paikkoja ja syötetään helppoja lähelle. Viime viikollahan tällainen peli oli lähes taiteen tasolla. Ja lisäohjeena: Ei mennä halpaan. Mainittakoon, että Toni (Mani!) kehuskeli käyneensä ostamassa ennen ottelua kahdella eurolla hiekkashortsit. Ei mennä, ei.

Ja näpäkkää syöttöpeliähän sitä saatiin. Ottelun alussa RAD karvasi tiukasti ja Karjujen syöttöpeli omassa päässä oli haparoivaa. Mutta toimi silti. Ja se näpäkkä syöttöpeli tapahtui lähinnä Karjujen toimesta, erityisesti RADin puolustusalueella.Ville K aavisti kuitenkin yhden karjujen alakerran syötön alkuminuuteilla hyvin ja pääsi boksin sisään tontille. Anssi oli maalin edessä aivan vapaana, mutta kyllä vetopaikkakin oli, harmillisesti Villen veto lähti etukulmasta yli. Rankaisu alkuun olisi ollut kova sana. Melkeinpä läpi koko pelin RADillä oli suunnattomia vaikeuksia saada edes kahta syöttöä omille. Sikaflexeillä ei tällaista ongelmaa todellakaan ollut. Pallovarmoja jamppoja oli monta koko joukkueessa ja muutama todella nopea kaveri (oisko 99 juossut yli viereisen maantien nopeusrajoitusten). Pallonhallinta ei kuitenkaan tuottanut Karjuille juurikaan paikkoja. Kuinka ollakaan, vastaiskut tuottivat. Yhdessä tilanteessa RADin pakit olivat auttamatta myöhässä, mutta Sami tuli upeasti vastaan hyvissä ajoin. Mutta kuinka ollakaan Karjujen vauhtihirmu hyökkääjä lirutti pallon vasemmalta pienestä kulmasta ja kaukaakin ohi Samin ja peliväline kieri hitaasti mutta varmasti maalin perukoille. Hienon näköinen maali, mutta olipa ripaus onneakin matkassa.

Silloin kun RAD onnistui saamaan enemmän kuin kaksi syöttöä omille, lähes poikkeuksetta pallo saatiin maalipaikoille. VilleK pääsi kokeilemaan ainakin kerran tai kaksi. Mutta molke torjui tai vedot menivät harakoille. Eriskummallisimman ja parhaimman tilanteen sai aikaiseksi Nuutti, joka omalla eksentrisellä ja peräänantamattomalla tyylillään pää kainalossa ja pallo jalassa hilasi itsensä 30 metristä pakkien ohi kasvokkain moken kanssa maalintekopaikalle ja yllätykseksi tykitti ulkokierteellä upean vedon. Mokke teki käsittämättömän upean torjunnan huikealle vedolle. Harmi homma, olisi ansainnut maalin. Joskus tuntuu, että Nuutin tyyli kuljettaa palloa rikkoo fysiikan lakeja. Ellen olisi luonnontieteilijä, olisin tästä varma. Karju sai pari muutakin läpiajoa, jotka Sami onnistui estämään vastaantuloillaan ohivedoiksi. Kaukolaukaukset Sami nappasi niin kuin syksyllä kuuluu "kuin kypsät marjat". Vadelmat ovat jo ylikypsiä. Toiseen erään mentiin Karjujen maalin johdossa.

Toiseen erään mentiin vaihtamatta puolia. RAD joutui siis jatkamaan hämärässä (kentän valot olivat iltahämärällä himmeät) vastatuuleen ja vasta-aurinkoon, niin kuin aina. Toisella puoliajalla kuumat tunteet kuumenivat entisestään. Vihellysten jälkeen kirjaimellinen sikailu punapainoilta alkoi. Teijo sai sukille tai muuten kymmenisen kertaa dumarin katsoessa muualle. Yhden molemminpuolisen rakkaudenosoituksen jälkeen sekä Teijo että karjujen kuumakalle saivat keltakortin. Ehkä varttia myöhemmin Virsu antoi kovuutta pääpallossa, josta Karjurockin kärki tulistui niin, että jälkipelinä takoi omiaan puolustamaan tullutta Jaakkoa jollain tapaa keltaisen arvoisesti. Tässä vaiheessa mainittakoon, että pallo oli pumpattu todella kovaksi (kivikova, kuten vastustaja) ja kovalla alustalla pomppu oli todella vaikeasti hallittavissa, niin allekirjoittaneella kuin ajoittain RADin pakeilla. Paavokin onnistui menettämään pallon kolmen pompun jälkeen "varmassa" paikassa vastustajalle.

Toisella puoliajalla RAD sai pelin juonesta kiinni. Karvaus toimi paremmin ja myös oma syöttöpelikin. Vaikkei se nyt mitään legendaarista ollutkaan. Teijo onnistui saamaan purkupallosta "paikan" varsin kaukaa ja kiskaisi kovalla kierteellä ohi ja ulos sivurajasta. Vaihtopenkin/katsomon huutojen perään hän kommentoi reteesti kovaan ääneen "toisella kierteellä olisi mennyt ylänurkkaan". Karjujen vaihtopenkki riemastui tästä ja alkoi karjua. Ei tainnut sarkasmi mennä perille. Kovasta yrityksestä huolimatta hyvät maalipaikat olivat harvassa. Noin kolmen vartin kohdalla Teijo rappasi Karjurockin ysiä jaloille, jolloin tuomari totesi, että seuraavasta rikkeestä lentää pihalle. Samoihin aikoihin Ville K pääsi kertaalleen Teijon pystysyötöstä oikealta läpi ja nokikkain pieneen kulmaan molarin kanssa, hyvä vetokin lähti, jonka mokke vaivoin torjui sivuun maata viistäen. Takatolpalla kyttäsi Nuutti ja vain puolesta metristä oli kiinni, ettei riparista verkko helissyt! Anssi pääsi myös pari kertaa läpi huikealla juoksuvoimalla, mutta mokke tuli erinomaisesti vastaan.

Mutta kova yritys palkittiin. Näin minä tilanteen muistan: Palloa pelattiin oikealla laidalla, ja ainakin Veikko ja Teijo nyki palloa, kunnes fullereeni päätyi Jetrolle keskemmälle. Jeti syötti pallon tyylikkäästi, mutta pallo osui tuomarin hanuriin, jonka jälkeen Virsu (joka oli katkonut omassa päässä peliä todella ansiokkaasti) nappasi pallon ja lähti futsalmaiseen nousuun. Tässä vaiheessa Veikko hivuttautui vapaaseen tilaan boksiin odottamaan syöttöä täysin turhaan, koska Virsun pään yläpuolella oli ajatuskupla "nyt mie ratkasen" karjalaisittain. Ja niinhän Virsu kikkasi vastaan tulleen pakin leveällä harhautuksella kahville, kuljetti boksin rajalle, kaatuessaan tykitti upean kudin vasempaan alakulmaan ja molke oli vailla mahdollisuuksia. Sama leikkaus keskelle nähty niin monesti tehoavan futsalissa. Peli oli tasan 1-1!

Tasoituksen jälkeen Karju alkoi painostaa, mutta aivan viime minuuteilla Paavo heitti pitkää rajaheittoa oikeaan laitaan. Teijon porhaltaessa laidasta läpi Jaakkoa aiemmin telonut karjuhyökkääjä otti kaksin käsin vyötäröltä kiinni ja pokkasi ansaitusti toisen keltaisen ja punaisen kortin. Viime hetken kulmasta ilmeisesti Towerista Karjurockiin siirtynyt taituri 9 otti vapaan vedon 20 metristä alakulmaa kohti, jonka Sami mahtavalla sijoittumisella torjui väljemmille vesille. Todellinen game saver! RAD pääsi vielä hetkeksi lopussa painostamaan ilman tulosta. Ottelu päättyi pistejakoon 1-1.

MotM: Kiistatta Virsu. Dominoi puolustuksessa, teki useita katkoja ja tasoitusmaalin.

Ihan ok tulos ja hyvä toinen puoliaika. RADiin eksyivät Veikko, Anssi ja Teijo. Aika huono saanto. Veikko uhosi enne peliä, ettei ehdi. No, kyytipojan on huono valita.

/ Veikko + lisäyksiä/viilauksia Teijolta

RAD FC - FC Koivu 4 -1 (1 - 0)

Maalit: Juuso, Jussi (karvaus, Tonin Juuson sivurajaheitto, korjattu 30.8.2017), Jussi (Teijo), Jussi ("Erik")

Kokoonpano: mv: Paavo: p: Virsu, Juuso, Toni, Nuutti kk: Erik-Jetro, Teijo, VilleK-Veikko, k: Jussi (Erik kävi lopussa keskikentän keskellä ja Teijo viimeisen minuutin kärjessä)

Viime vuonna Koivu antoi RADille sellaista kyytiä lentokentän kokoisella kotikentällään, että oksat pois. Osa RADin pelaajista eksyi kentälle ja tämä oli hyvin muistissa. Onneksi nyt peli oli kotistadikalla, jossa peli yleensä ainakin kulkee hyvin. Lämmittelyn aikana Veikko pompotteli palloa, ja Juuso tuli ihaillen antamaan ohjeita: Pelissä sitten pompottelet muutaman kerran ja vetäiset kunnon volleypommin. Niinpä. Samin ollessa poissa Paavo, tuo RADin oma John O'Shea, uhrautui maaliin. Kopissa kamoja vaihtaessa Paavo totesi ihan mieluusti kokeilevansa maalilla oloa ja tuumasi heti perään, että ei kyllä ole luottoa itseensä yhtään, heh. Mutta onko enää mitään paikkaa mitä Paavo ei olisi pelannut? Kravatti kaulaan ja manageriksi seuraavaksi, vai?

Ottelu alkoi tyypillisesti hieman hermostuneesti, mutta juoni oli selvä. RAD karvasi korkealta, eikä antanut Koivulle tilaa rakennella. Kärki ja laiturit antoivat koko ajan painetta ja tämä tuotti läpi ottelun tulosta: Koivu yritti puskea keskeltä läpi, mutta menetti viimeistään pakkien hyvään karvaukseen. Vastaavasti RAD pyöritti peliä tyylikkäästi pakkien kautta omassa päässä ja erityisesti pelistä huokui käsittämätön itsevarmuus. Ikään kuin Barcelonan Puyol, Alves, Xavi, Piquet, Iniesta, Litmanen ja Eto'o olisivat olleet kentällä koko ottelun, lentävistä vaihdoista huolimatta. Ja Valdes tietty. Ensimmäisellä puoliajalla Koivu ei saanut käytännössä yhtään kunnollista maalipaikkaa aikaiseksi ja Paavo tunsi olonsa varmaankin työttömäksi. Ja hyvä niin. Toisaalta ei RADikään maalipaikoilla mässäillyt, pari kulmaa tuli kylläkin. Kunnes Jussi pääsi vasemmalta läpi, näki maalivahdin pienenä, maalin suurena, mutta tolppa taisi olla Kremlin muurin kokoinen, sillä pystypuuhunhan upea läpiajon jälkeinen veto osui.

Yht'äkkiä keskikentän sompailun jälkeen tapahtui kummia. RAD karvasi pallon ja muutama metri keskikentän jälkeen Juuso päätti tykittää pallon volleysta kohti maalia. Ja kuinka ollakaan, hurja tykki upposi oikeaan yläkulmaan tolpan kautta sisään. 1-0! Out of this world!!!! Eikä vaivautunut edes pompottelemaan! Tästä kaukomaalista Carsten Janckerkin olsii kateellinen (Youtube-videota ei löytynyt). Tämän jälkeen RAD jatkoi tiukkaa karvausta ja sai pari tilannetta. Yhdessä Jetro karkasi vasemmalta laidalta läpi kaikkien luullen virheellisesti pallon menneen yli sivurajan. Yllättäen Jetro pyssytti pitkän kuljetuksen ja vastustajien peippailun jälkeen, mutta taisi mennä mokkesta sivuverkkoon tai tolpan kautta ohi. Puoliajalle mentiin RADin hennossa johdossa, vaikka ajurin paikka oli selvä.

Ja toinen puoliaika ei tuottanut tilanteeseen mitään muutosta. RAD karvasi, teki Koivun pelin vaikeaksi. Mainittakoon, että ottelussa tultiin hieman koiville puolin ja toisin ja nämä vihellettiin järjestelmällisesti virheiksi Helteen toimesta erinomaisesti läpi ottelun. Todella hienoa, muutoin peli olisi lähtenyt jossain vaiheessa käsistä. Tappioaseman turhautuminen aiheutti ottelun kuluessa Koivun pelaajille kolmisen mussutuskorttia ja enemmän kuin ansaitusti. Yksi Koivun pelaaja muuten onnistui loukkaamaan itsensä kaksi kertaa (Teijon ja Tonin kanssa vääntäessään), olisiko saanut ilmat pihalle. No, toivottavasti käy lääkärissä, ettei kylkiluut ole murtuneet, Toni sanoi, että kosketus oli lähes olematon, joten mistään sikailusta ei ollut edes kyse. Kumpaakaan tuomari ei (aivan oikein) edes viheltänyt virheiksi. No, se siitä.

Koivu joutuikin rikkomaan aika usein RADin pelaajien suojatessa hyvin palloa. Ja tästähän suunsoitto alkoi, mutta peli jatkui. Ja nyt allekirjoittanut pääsi todistamaan lyhyessä ajassa kahta nerokasta suoritusta lähietäisyydeltä. RAD sai keskikentältä rajaheiton ja Toni (muistaakseni) JUUSO (Heittäjä itse huomautti, pakko korjata) heitti sen pitkin linjaa Jussille, joka karvasi pallon pois pakilta, puhalsi läpi ja laukoi upeasti maalin alaetukulmaan. 2-0! Nopeutta, voimaa, tekniikkaa! Vain harjoiteltu tuuletus jäi puuttumaan.

Koivu jatkoi järjestelmällisesti puskemista keskustan läpi, aivan turhaan. Ja sitten se tapahtui taas. Oikealla laidalla vastustajan pakki yritti jälleen löytää keskikenttää ja tuohon syöttöön Teijo pääsi katkoon. Pienen kuljetuksen jälkeen oltiin jo maalintekosektorilla, jolloin syöttö eteen Jussille, joka sijoitti liukkarivedolla illan toisen maalinsa juuri yläriman alle. 3-0! Teijo kuulemma tarkoituksella syötti vähän eteen, ettei Jussi pääse liikaa miettimään mitä tehdä. Tämä oli vastaiskupeliä parhaimmillaan. Tämän jälkeen Koivu sai ottelun pari paikkaansa (taisi olla yksi vapari aikaisemmin, joka kilpistyi muuriin). Ai niin, olihan muuten aikaisemmin tapahtunut pari käsivirhettä: Teijo peippaili pallontaistelutilanteessa keskikentällä kädellä palloa ja samoin vihreäpaita aiemmin omassa boksissaan kenkäisi kuulan suoraan omaan käteensä. Ei vihellyksiä. Jälkimmäisessä tilanteessa Toni oli heittänyt jälleen upean rajaheiton, josta Teijo olisi voinut puskea pallon verkkoonkin.

Ensimmäisessä kunnon tilanteessaan Koivu pääsi vastaiskuun ja Virsu ei aivan yltänyt katkaisemaan. Paavo tuli hyvin vastaan, blokkasi pallon (ilmeisesti nivusillaan), mutta boksin ulkopuollella tuomari vihelsi kontaktin käsivirheeksi ja antoi vaparin ja keltaisen kortin. Paavo väitti (jos kuulin oikein) pallon osuneen munille (!?). No, kai sen kädeksikin voi nähdä. Vapari kilpistyi muuriin. Jossain vaiheessa Koivun pelaaja onnistui kuitenkin pujottelemaan RADin keskustan läpi, Paavo tuli hyvin vastaan, torjui eteen, mutta Koivun pelaaja oli ensimmäisenä ja sai pallon maaliin (vihreäpaidan roikkuessa paitsioasemassa, tätä ei huomioitu). 3-1, oijoi! Kavennusmaali oli ikävä kauneusvirhe. Mutta peli oli jo käytännössä ratkennut. Kuten jälkipeleissäkin todettiin, ei takaiskun tullessa edes tullut mieleen, että Koivu tulisi enää takaa tasoihin.

Lopuksi RAD painoi samaan malliin ja Koivu tutisi liitoksistaan. Erik oli vastaanottamassa Tonin rajaheittoa boksin keskelle, teki uskomattoman Marseillen ruletin suoraan ilmasta takavasaralla ja tansitti pakin sille kebabkioskille. Tämä tanssiliike ei kalpenisi edes John Travoltan Lauantai-illan kuumeelle! Ja mitä sitten? Kaamea pommi, joka kilpistyi pakin takalistoon. Ja kukapa muukaan irtopallossa on boksissa ensimmäisenä kiinni kuin Jussi, joka tykitti huikean rintapotkun verkkoon. 4-1! Hattutemppu! Sombrerot kentälle.

RAD murskasi Koivun 4-1 ylivertaisella esityksellä. Jos RAD aina pelaisi tällä tasolla (ja tällä viimeistelyllä) olisi sijoitus sarjataulukossa aika lailla korkeampi. Henkilökohtaisesti paras RAD esitys joukkueena koko oman vajaa kaksikautisen RAD-uran aikana. Ainoa kauneusvirhe oli, etten päässyt Radbariin, mutta tätä kirjoittaessa Crossroads pullosta maistui taivaallisen hyvälle, paremmalle kuin kolme pistettä.

MotM: Jussi. Kolme maalii hei!

Radiin pääsivät ainoastaan Toni, Teijo ja Sauli. Olisi tarvinnut vahvistuksia.

/Veikko

Matkis - RAD FC 3-0 (3-0)

Kokoonpano: mv: Sami, p: Matte, Toni, Paavo, Juuso, Nuutti, kk: Teijo, Erik, Jetro, Ville K, Pasi, Veikko, h: Anssi, Jussi

Life is meaningless and full of pain

Näin on monesti todennut Suomessakin vastikään vieraillut, jotain Valtaistuinpeli (Game of Thrones)-sarjaa kirjoittava George RR Martin, kun jenkkifutis ei suosikkijoukkueelta luonnistu. Sopii hyvin kuvastamaan tätä Matkis-pelin jälkeistä aikaa. Ehkä tästä kuitenkin noustaan jo piakkoin. Odotukset matsiin olivat kovat, RAD lähti matkaan hyvällä ja moninaisella miehistöllä. Jo edellisen päivän oli ollut fiilis, että nyt kerrankin lähtee 3 pistettä matkaan Mietoisten nurmelta. The best-laid schemes of mice and men... jne. Aikaisesta avauspotkusta huolimatta RAD-joukot olivat lämmittelässä hyvissä ajoin. Katastrofi meinasi kohdata Teijoa, kun shortsit olivat jääneet Turkuun (puolen tusinaa varapaitaa olisi kyllä löytynyt), onneksi Juuso oli pelastamassa varashortseineen.

Avausminuutit mentiin melko tasaisissa merkeissä. RAD pääsi hätyyttelemään, myös Matkiksen pallon liikuttelu oli sujuvaa mieheltä toiselle. Alkuviitosen jälkeen Teijo pääsi oikealta Villen syötöstä nousemaan vauhdilla ja harhautti viime hetkellä alimman pakin, joka kuitenkin tylysti pysäytti menon aivan boksin rajalle. Vapari pahasta paikkaa tuloksena, mutta Veikko ei uskaltanut viime pelin katastrofin takia syöttää. Neljän muurin ohi suoraan laukominen oli toivotonta, joten Teijo antoi kovan syötön muurin ohi, joka kuitenkin livahti Villen längistä. Muutenkin olisi ilmeisesti kyseenalainen paitsiovihellys tullut.

Noin vartin tienoilla pallo oli RADin puolustuspäässä hallitusti. Vasemmassa laidassa Juuso oli pyörittelemässä vastustajan hyökkääjää aivan solmuun, mutta Mietoisten perunapelto teki tepposet. Pallopa jäikin kuoppaan kiinni, josta kärkihyökkääjä kiitti ampaisemalla läpi. Kova kanuuna vasempaan takanurkkaan, Sami maalissa voimaton ja yhtäkkiä peli 1-0. Ai saasta!

RAD pääsi nousemaan laidoista kohtuullisen tehokkaasti. Erityisesti kärkien juoksut tyhjään tilaan laitoihin toimivat. Laitapakin pystysyötöstä Jussi paineli vapaasti oikeaa palstaa ja sai heti syötön pakin jalan kautta päätyviivalle Teijolle. Pieni tenkkapoo iski eikä vapaata äijää löytynyt heti, mutta pienen pyörimisen jälkeen vaisu vasurikeskitys löysi maalille parkkeeranneen Villen. Veto jäi kuitenkin hieman tuhnuksi ja kohdistui lisäksi mokkea kohti, joka nappasi varmasti pelivälineen.

Matkis alkoi prässäämään RADin pakistoa kovalla paineella, joka johti turhan moneen pallonmenetykseen. Vastahyökkäyksiä valitettavasti alkoi sataa kotijoukkueen laariin, joista yhdestä tultiin oikealta vauhdilla. Veikko muistelee olleensa myöhässä pitämään tätä pallollista kaveria. Epämääräinen keskitys saatiin purettua, mutta suoraan vastustajan isolle hyökkääjälle, joka tykitti sydämensä kyllyydestä ja lisäksi taidolla niin, että etuyläpesä helähti. 2-0. Näköjään kaverilla 13 ottelua Interin paidassa Veikkausliigassa parin vuosikymmenen takaa. Selvä homma.

Omat paikkansa RADillä oli vielä ensimmäisellä puoliajalla, useampikin. Yhden hässäkän jälkitilanteesta Toni pääsi lataamaan paristakymmenestä metristä vastapalloon, mutta yli ja kiekkohäkkiin lähti valitettavasti. Samantapaista paikkaa oli myöhemmin Erikillä, kun kimmonnut pallo lähti muutamasta metristä oikealta ohi ja yli. Vasemmalta puolustuksen taakse juossut Anssi kikkasi vastustajat, syötti Jetrolle ja ihan kohtuullinen veto ja flipperi saatiin aikaiseksi, viimein kimmoke kuitenkin molarin syliin. Pientä käsivirheen makua oli, tosin toisella puoliajalla suurin piirtein samassa kohdassa pallo otti Teijon käteen vastaavan kimmokkeen kautta. Toisessa päässä Sami otti myös yhden Matkiksen yllättävän kovista laukauksista kiinni torjumalla sen ensin yläilmoihin.

Ensimmäisen puoliajan harmillisuuden kruunasi vielä Matkiksen kulmapotku, johon luonnollisesti vastustajan iso kaarti ryhmittyi iskemään. Takatolpalla oli liigatähti, jota Teijo ja Veikko huusivat pidempien pakkien otettavaksi. Harmillinen merkkausvirhe kuitenkin kävi, Paavo ei aivan ehtinyt palloon ja kuulapää nikkasi takatolpalta keskityksen verkkoon. Kolme - muna, tunnelma varsin synkkä. Allekirjoittanut olisi voinut myös hyökkääjän ottaa ehkä.Vielä ensimmäisen puoliajan loppupuolella Ville meni ilmapalloon, jota Matkiksen puolustaja yritti kiskaista kauemmas, mutta samalla huitaisi Villeä kädellä ohimon tienoille. Silmäkulmasta vuoti hieman vertakin ja Ville otti lukua jonkin aikaa, mutta selvisi kuitenkin ilman pahempaa loukkaantumista.

Toiselle puoliajalle korostettiin, että kolme maalia tai enemmän voi yhtä hyvin toiseen päähän tehdä, kunhan paikoista aletaan pistämään sisään. Matkis jatkoi prässiään, joka pisti ajoittain RADin puolustusta helisemään tai vähintäänkin vaikeutti pelinavausta. Ville K joutui kahden vastustajan prässiin oikeassa laidassa ja lopulta oltiin jo kulmalipulla, jossa mystisesti selkään työntämistä ja kaatamista tuomari kommentoi vain kehottamalla lopettamaan hyppimisen. Hetkeä myöhemmin pilli puhalsi Matkiksen vaparin merkiksi korkeintaan vastaavasta tilanteesta. Matkiksen peluri yritti viestiä jotain vetämällä pelishortsejaan nilkkoihinsa. Tällainen pelleily kävi siinä määrin tunteisiin, että sama mies löysi itsensä hetkeä myöhemmin tantereesta. Kovasti tuntui kilahtavan, mutta enempää ei ollut mitään järkeä pelleillä, ja kieltämättä rankkarin ja kortin paikkahan tuo oli. Tässä vaiheessa tuomarilta alkoi lähteä peli aika lailla käsistä. Vaparista Matkis ei saanut kummempaa aikaiseksi, vaan Teijo paini saman kaverin kanssa ja purki pallon.

Iso kenttä ja kova juoksu alkoi ehkä vähän vaikuttamaan RADin hyökkäyspeliin, tai sen puutteeseen, vaikka toisaalta paikkoja syntyi kuitenkin edelleen. Erik oli pääsemässä kolmen vartin kohdalla hyvään nousuun kovan taistelun tuloksena, jonka tuomari näki aiheelliseksi pysäyttää puhaltamalla vaparin juuri kun RADin power forward oli pääsemässä uudestaan vauhtiin. Jännä tulkinta. Välitön palaute vaihtopenkiltä. Toni pääsi hetkeä myöhemmin keskikentän irtopalloon ja lähti hyvään nousuun ottaen seinää Teijolta. Pallo haltuun ja pää ylös, ja seinäsyötön sijasta puolustuksen keskellä näkyikin Tonin juoksun aiheuttama ammottava aukko. Jetro keskeltä läpi ja veto oikealle... mutta kuitenkin molaria päin, josta ripari kimposi luotisuoraan oikealle, metrin Villen edestä. Niin lähellä, niin kaukana! Tilanne jatkui, mutta muistikuviin ei ole jäänyt mitään erikoisempaa.

Pelin loppupuolella tuomaritoiminta alkoi mennä farssin puolelle. Ensin pallo otti matkislaisen käteen rankkarialueella, josta seurasi kulma. Tämä vielä oli ehkä hyväksyttävissä, ei helpoin tilanne. Pari uusintayritystä kulmasta ja juuri keskityksen lähtiessä Ville paini etutolpalla vastustajan kanssa. Yleistä huutomyrskyä. Samanaikaisesti Matkiksen hopeakettu päätti aivan käsittämättömästi lyödä rankkarialueen sisällä kulmapotkun päätyrajasta yli lentopallolyönnillä! Tästä tilanteesta tuomittiin maalipotku. Tuo ei voinut mennä mitenkään noin, ei edes millään käsittämättömällä vinksahtaneella logiikalla siitä saa maalipotkua. Mutta tuomari ei nähnyt kuulemma käsivirhettä, jonka näki varmaan Samikin toisessa päässä kenttää. Sanat loppuvat kesken.

Lopussa Sami otti vielä pari hyvää torjuntaa, jotka pitivät lukemat muuttumasta rumemmiksi. Toni linkoi pitkää rajaheittoa, johon Ville pääsi takatolpalle, mutta ohjaus suuntautui kuitenkin ohi. Loppuvihellys tuli sen suuremmitta fanfaareitta. Pelistä ei oikein jäänyt RADille mitään käteen. Paremmalla tehokkuudella maalipaikoissa peli olisi ollut kenties tasainen, toisaalta pari takaiskuakin olisi voinut välttää. Kokonaisuudessaan parannettavaa jäi aika paljon. RADin olisi ehkä täytynyt perunapellolla viljellä pitkää palloa enemmän samaan tapaan kuin Matkis, varsinkin prässi huomioiden. Mietoisten kirous jatkuu.

Radbarin ollessa päinvastaisessa suunnassa Mietoisista, toinen autokunta päätti Teijon kotipuoleen pudotettuaan lähteä Veikon naapuriin Semaforiin pohtimaan syntyjä syviä. Semaforiin siis suunnistivat Veikko, Anssi, Paavo ja ultra-Sauli. Yksi joukosta kuulemma ihastui baariminnaan (suolaan tässä samalla kätevästi koko porukan (no ei tätä blogia taida vaimot lukea)).

Positiivisena puolena Sauli toi pari punaista kotipelipaitaa, jotka ehtivät jo loppua kesken, kotontaan ja Nuutin takki älyttiin ottaa kentän laidalta mukaan.

Onwards and upwards!

/ Teijo

FC Basso - RAD FC 3 - 4 (2 -2)

Takaa ohi, mutta vasta kolmannella kerralla

Maalit: Ville K (Teijo), Jussi (Paavo),  Anssi (Teijo), Teijo (RP)

mv: Sami p: Paavo, Virsu, Matte kkk: Toni, Teijo VL: Pasi, Jussi OL: VilleK, Veikko, H: Anssi, Juuso (Ultra Fan: Sauli)

Vaihteeksi aurinkoista keliä oli tarjolla ja RAD pyrki jatkamaan häviötöntä putkeaan Basson kustannuksella vieraskentällä Skanssin takapihalla. Etukäteen oltiin skautattu, että joku Metsola oli tehnyt 14 maalia Basson paidassa. Tonin mielestä se pitäisi tunnistaa ja ottaa tarkasti. Veikko puolestaan tuumasi, että kyllä me se tunnistetaan, kunhan päästään pelaamaan aivan varmasti. Toni oli sitä mieltä että se kannattaisi tunnistaa etukäteen; "No shit, Sherlock". Nyt RAD palasi edellisottelusta tuttuun 3-3-1 formaatioon ja jatkettiin "tuomionpäivän legioonalla" (engl. Legion of Doom) eli puolustustriolla Paavo-Virsu-Matte. Eipä jää puolustus ainakaan fysiikasta uupumaan, tällaisesta pelotteesta Lindroos, LeClair ja Renbergin säikähtäisivät. Ainakin nykyään. Vaihtomiehiäkin oli RADillä täydellinen määrä, olettaen että puolustus ei vaihtoja kaipaa. Niin kuin ei kaipaa.

Ottelu lähti vauhdikkaasti käyntiin, mutta oli varsin tehotonta puolin ja toisin. Basso jaksoi alussa karvata, mutta jo viiden minuutin jälkeen into hiipui. Tämän jälkeen RAD piti palloa ja ja Basso keskittyi vastahyökkäyksiin. RAD saikin pari vetoa maalia kohden ja pari ohi, mutta ei mitään todella vaarallista. Yllättäen kentälle tullut Veikko onnistui saamaan pallon boksin kulmalla vapaaseen paikkaan, ja kierähti zidanemaisesti (omasta mielestään) itsensä vapaaksi huomatakseen juuri ennen laukausta pakin tulevan kovaa nilkoille. Siinä meni avopaikka, mutta sentään vapari tuli. Kortit tuomari oli turvallisesti unohtanut toisen virkapuvun taskuun. Ja sitten alkoi suunnittelu. Teijo kuiskasi Veikolle: Laita Virsulle lyhyt ja Veikko jatkoi saman tiedon suurmestarille, joka nyökkäsi. Ja juuri potkaistessaan Veikko huomasi, että Virsu olikin juossut oikealle puolelle. Potku ohi pallon, hätäinen syöttö Virsulle (joka siis juoksi "väärälle" puolelle) ja pallonmenetys. Olihan tätä harjoiteltu jo aikaisemminkin, olisiko ollut viime kaudella. Ja kaiken päälle tästä alkoi Basson nerokas vastahyökkäys. Muutaman kymmenen sähellyksen jälkeen keltapaitojen 77 hassutti ensin Teijon, sitten Paavon ja tykitti pallon maaliin boksin ulkopuolelta. Tarkan ja kovan vedon edessä Sami oli voimaton. Basson Metsola oli löytynyt.

Mutta RAD ei luovuta, varsinkaan kun pallonhallinta oli selvästi RADillä. Takaiskun jälkeen RAD painoi raivoisasti kohti maalia. Iso-Toni tykitti järkyttävän, kierteisen pommin kaukaa vain pari "mittaa" ohi maalin. Vasemmalta laidalta tultiin kovaa jälleen Matten johdolla, ja Teijo antoi erittäin lyhyen syötön Kuutille, joka tykitti pallon maaliin. Nopea kuitti antoi uskoa tulevaan. Mutta eipä aikaakaan kuin pubiliigakenttien hiipivä Paul Coffey (eli 77) pääsi oikealta peippailemaan ja tykitti pallon maaliin tarkalla ja kovalla vedolla boksin ulkopuolelta. Eka pakki kahville ja pam. On siinä kliinisyydessä opiskelemista RADin pelaajille. Tämän jälkeen RADin vaihtopenkiltä kuului huutoja "ottakaa se kahdella pelaajalla kiinni" eikä syyttä. Takaiskuja tulee, mutta RAD ei luovuta. Paineen jälkeen pallo puskettiin taas vastustajaan päätyyn. Virsun heitossa Paavo antoi puskun etutolpalta takatolpalle, jossa Jussi päivysti vesipostina ja pisti pallon metrin etäisyydeltä eleettömästi maaliin. Rad tuli taas tasoihin. Erä päättyi 2-2.

Toisella puoliajalla RAD laittoi vain lisää hönkää. Paikkoja saatiin luotua lohduton määrä. VilleK karvasi pallon, ei löytänyt syöttöpaikkaa ja pamautti pallon maalia kohti, mutta mokke liimasi. Ja tuli niitä pari muutakin. Jussi nousi hienosti vasemmasta laidasta, huijasi pakin ja pääsi aika läheltä kokeilemaan, mutta mokke torjui takayläkulman tuikkauksen. Teijokin kokeili yläkulmaa, mutta mokke sai vaivoin torjuttua. Ja kuinka ollakaan, lyhyen Basso-hyökkäyksen jälkeen takavasemmalta kaukoveto löysi pallon maaliin. Voi elämä, taas tappiolla. Ei auta, uutta putkeen. Ja sitähän RAD todella teki. Paikkojen tuhlailun kapellimestarin sauvan otti käteen Juuso, joka onnistui saamaan itsensä useampaankin paikkaan. Juuso ja VilleK olivat vaihtaneet paikkaa vastustajaa hämmeentääkseen. Juuso tykitti upean vedon oikealta laidalta, jonka mokke torjui suoraan kärjessä olleelle Ville Kuutille, joka oli pallon edessä, mutta ei onnistunut reagoimaan enempää. Pallo meni yhteen laitetuista jaloista pallonmitan verran ohi maalin. Paavo antoi hetkeä myöhemmin hienon roikkukeskityksen maalin edessä yksin patsasteelle Juusolle, joka sai jalan väliin, mutta pallo meni hieman yli maalin. Ja pääsi Juuso tykittämään pallon ylärimaankin. Se oli hienompi kuin maali. Takaiskusta huolimatta RAD jatkoi painetta. Kun Juuso ei muuta keksinyt, tykitti hän kantapäällä pallon kohti etutolppaa. Mokke torjui vaivoin. Kantapäällä!

No, jossain vaiheessa Anssi pääsi kynäilemään boksiin vasemmalta puolelta, harhautti pari jamppaa upeammin kuin Martial Realia vastaan menneellä kesäkiertueella, antoi täydellisen syötön maalin eteen eksyneelle Veikolle, joka tykitti vasurilla ohi maalivahdin kohti maalia suoraan maaliviivalla päivystäneeseen pakkiin. No tästä ei maalintekopaikka enää parane, ilmeisesti vasempaan nappikseen ei myyty maalitakuuta. Mestari ottaisi pallon haltuun ja sijoittaisi varman nakin maaliin. Eipä aikaakaan kun Matte on hiipinyt boksin vasemmalle kulmalle ja laittaa oivaltavan pystysyötön millintarkasti Teijolle päätyviivaa kohti boksin reunalle. Sieltä Teijo etenee pakin estelyistä huolimatta maalin kulmalle, josta puhtaasti taidolla (taisi mennä pakin längistä) [Veikon aiemmat tulkinnat tuurista korjattu, toim. huom.] saa toimitettua pallon takaviistoon maalille, jossa Anssi seisoo vesipostina, kuolettaa pallon tasajaloin, ihmettelee hetken, katsoo, että tyhjää verkkotilaa on enemmän kuin Breznevin aikaisessa kalastuskolhoosissa ja sijoittaa pallon mestarin varmuudella verkon perukoillle.

Näin maalit tehdään, kun sen osaa. Peli on 3-3 ja ainakin 8 minuuttia jäljellä. Kolme pistettä kiinnostaa RADin pelaajia enemmän kuin odotettu RadBeer ottelun jälkeen ja painetta annetaan myös sen mukaisesti. RAD saa kulman, ja Veikko asettuu antamaan. Matte on hiipinyt boksin vasemmalle kulmalle, jolle Veikko antaa syötön. Matte palauttaa pallon millin tarkasti takaisin boksiin, kelpataitojen pakka on hajonnut. Ainoa pakki Veikon ja maalin edessä tulee kovaa kiinni. Nopea peippaus, pallo pakin ohi ja sitten pakin nappikset osuvat kovaa tukijalan nilkkaan. Tuomari viheltää välittömästi pallon pilkulle, oikeutetusti. Sitten alkaakin show. Iso-Toni ottaa isännän elkein pallon ja vie sen pilkulle, mutta häviää tämän jälkeen kummun taakse. Veikko kävelee viimeisen maalin tehneen Anssin luo ja sanoo vedä pilkku. Anssi integroi kaikki maailman mahdollisuudet, juoksee vaihtoon ja huutaa Teijon kentälle. Teijo tykittää pallon vasurillaan varmasti maaliin. Vihdoinkin johtoon!

Ai niin, unohtui kertoa yksi pikku juttu tässä välissä. RADin katkon jälkeen Teijo sai pallon ja lähti vasturiin, mutta keltapaitojen kauniimman sukupuolen edustaja (huom! tässä ei oteta kantaa kumpaan sukupuoleen viitataan, vain henk. koht. mieltymyksestä, mikä lienee proosassa sallittua) teki kauniin, myöhästyneen taklauksen Teijon nilkoille. Ja asia kuitattiin huutamalla "vittu se oli vahinko" tms. Ja jos se oli vahinko, niin eihän siitä voi korttia antaa, eihän. RADin johtomaalin jälkeen Basso aloitti armottoman painostuksen. Sami otti ainakin yhden uskomattoman kopin yläkulmasta ja lisäksi yhden läpiajon (taisi kyllä tapahtua ennen johtomaalia, kuka näitä nyt muistaa). Lisäksi Virsi puski pallon viime hetkellä turvallisimmille vesille pelastaen maalin. Pari paniikkipurkua ja flipperipalloa nähtiin RADin maalilla, mutta niin vain RAD otti kolme pongoa kotiin. Ja tappiottomien otteluiden putki nousi kolmeen!

Ja RADiinhän ei sitten menty, koska maanantai (kele!). Jälkipeleihin eksyi kokonainen joukkue (7+1) ja joukkueen ultrafani (tällä hetkellä) Sauli, joka ei kyennyt pelaamaan. Katsoi ja kuunteli tietenkin matsin alusta loppuun. Jälkipelit pelattiin Proffassa, missäs muualla. Mukana olivat Teijo, Sauli, Toni, Veikko, Sami, Anssi, Jussi, Paavo ja Pasi.

Paras pelaaja: Ja tämä onkin sitten kinkkinen juttu. Pseudodemokraattisen keskustelun jälkeen arvioitiin, että MotM on "Kuutti" joko torjunnoista tai tehoista. Äänestys taisi päättyä jompaankumpaan Kuuttiin, ilmeisesti Villeen. No, molemmat olivat loistavia. Lisäksi puolustuskolmikko sai maininnan, kokonaisuutena. Mutta koska VilleK jälkeenpäin antoi lausunnon "Melkein olisi kyllä voinut antaa Teijolle man of the matchin. Maali ja kaksi syöttöä" otan blogistin oikeutena (ja koska RADin ollessa kiinni kukaan ei vielä ole parhaan pelaajan palkintoa juonut!) nimittää Villen saatesanoin Teijon pelin parhaaksi pelaajaksi. Nirhatkaa minut jos olen väärässä tai toiminut yli oikeuksieni. 1+2 on fakta ja niillä saatiin kolme pojoa.

/Veikko

RAD FC - FC Semafori 0-0 (0-0)

Kokoonpano: mv: Sami, p: Virsu, Matte, Paavo, kk: Teijo, Toni, Jetro, Ville, Pasi, Nuutti (p/kk), h: Juuso, Jussi

Taas oli hienoa palata kotistadionille, jossa pubipallo pyörii yleensä jotenkin sulavammin. Varsinkin jos viimeviikkoiseen Varissuon perunapellon ja lasten hiekkalaatikon ristisiitokseen verrataan. Semaforista ei oikein ollut edelliskausilta itsellä muistikuvia, mutta Virsu muisteli, että maalivahti oli laadukas ja itsekin muistin sen verran, että helppo peli ei olisi tulossa. Samasta joukkuetta sitten muistuteltiin kun keräännyttiin ennen alkuvihellystä yhteen. Puolustuslinjaan laitettiin todellinen muuri, kun keskellä dominoi Virsu ja laidoilla aika pitkälti yhtä kookkaat Matte ja Paavo. Viimeisin kaveri sahaakin kärjen ja pakin paikkojen väliä, kun molemmat tuntuvat sujuvan. Tosin Paavo oli jo parikymmentä minuuttia ennen matsin alkua myös huhuillut jo, että voi mennä maaliinkin kun Samia ei näkynyt. Ehkä pientä yliennakointia tällä kertaa, heh.

Pelin alku oli tasaväkistä vääntöä, jota seurasi tasaväkinen vääntö ja sitten tulikin jo loppuvihellys. Näinkin asian voisi todeta, mutta kyllä jännittäviä vaiheita myös väliin mahtui. Maalipaikat olivat kuitenkin suhteellisen kortilla molemmissa päissä. Semaforilla oli hyvät kannustusjoukot vaihtopenkin suunnalla, jotka jakoivat virallista totuutta pelitilanteista ja kannustivat vierasjoukkuetta kuumeisesti.

Noin ensimmäinen vartti meni edellä mainitun väännön parissa, kun molemmat joukkueet hakivat asetelmia. Heti kun RAD pääsi alussa palloon, sai Teijo syötettyä Jetron laidasta vapaaksi ja Jetro etenikin kuin pallo jalkaan narulla sidottuna maalin vasemmalle kulmalle. Pienestä kulmasta veto kuitenkin mokkea päin ja seuranneesta kulmasta ei jäänyt kerrottavaa. Semafori pyöritti palloa monipuolisesti puolustuksen kautta keskikentällä RADin asettuessa hieman enemmän puolustusasemiin. Noin vartin jälkeen punainen paholainen, Jussinakin tunnettu, vapautettiin puolittaiseen läpiajoon. Palloa eteen, jolloin takaa jahdannut semaforilainen työnsi Jussia kaksin käsin selästä. Hyökkääjä turvalleen maahan vähintään punaista odotellen, mutta eipä pilli soinut! Ei jumalauta…

Semafori jatkoi pienellä hallinnalla, mutta RADin alakerta napsi keskityspallot ja muut liidokit sataprosenttisesti. Myös kärjille suunnatut syöttöpallot katkottiin vastaantuloilla laadukkaasti. Sema pyrki ohittamaan keskikenttää myös ajoittain läpisyötöillä keskeltä, joihin Teijo ja muut keskikenttäpelurit pääsivät pariin otteeseen väliin vaarallisesti. Vastahyökkäykset eivät vielä tuottaneet silti tulosta. Kertaalleen Teijo pääsi oikealta kuljettamaan vaarallisesti vauhdilla yksinäistä pakkia vastaan, mutta keskelle kääntyminen oli virheliike. Juuso pääsi vielä hyvin palloon, mutta tilanne kuivui kasaan Nuutin kovista peippailuista huolimatta. Ensimmäinen puolituntinen päättyi tasaväkisesti.

Toisella puoliajalla meno alkoi villiintymään. Jussi oli menossa jälleen kovaa vauhtia kohti laukaisusektoria keskeltä, kun Seman pyöreä mutta taitava pakki veti kovan liukkarin. Pakin harmiksi Jussi pisti pallon taidokkaasti jaloista ja liukkari osui kovaa jaloille. Pelkkä keltainen tuloksena, erittäin kova taklaus kyllä. Vaparista juonittiin hieman ja Teijo totesi vaihtopenkillä, että suoraan vaparista saa olla melko taikuri, että ampuu suoraan maaliin. Tonilla saattaa olla tulevaisuus uudella alalla, sen verran lähellä käytiin! Kova kuti otti pienen kimmokkeen Seman muurista ja jatkoi matkaa maalille, mutta huikeasti pelannut mokke nappasi varmasti tämänkin.

Ville K. taklasi välistä kaikkea liikkuvaa pallon lähettyvillä ja sai myös osumaa itse sääntöjenvastaisesti, ylipäätään milloin tultiin napit edellä rintakehän korkeudella ja milloin muuten vaan sukille. Puolin ja toisin totta kai. Villellä kuitenkin kasetti meni hieman ruttuun ja jäi jumiin, kun pääpallossa taklaus napsahti puhtaasti (tai siis pelkästään) Semaforin tyyppiä selkään, joka lysähti vielä aika tylysti kentän pintaan. Reaktioni:

Hieman syystäkin Semaforin äijät kävivät todella kuumana, mutta tilanne kuitenkin rauhoittui nopeasti ja tuomari nosti pienen tuijotuskisan jälkeen keltaista korttia. 40 minuutin tienoilla Teijo pääsi nousemaan oikeasta laidasta keskelle ja aivan 16 rajan tienoille. Vasuriveto lähti maalin vasempaan nurkkaan, mutta Seman molari tuntui jo olleen siellä valmiiksi ja nappasi pallon pienen pomputuksen jälkeen. Voi perhana. Teijo pariin otteeseen kerjäsi hieman keltaista kovilla otteilla, joista selvittiin kuitenkin vapareilla. Näillä tienoilla RAD sai myös puolessa kentässä mahtavan pallonriiston ja Teijo lähetti Jetron läpi kukkupallolla vastustajan puolustajien ollessa hakoteillä. Ehkä maata pitkin olisi pitänyt syöttää, kun puolustaja lopulta boksasi Jetron pitkän juoksun jälkeen taitavasti ulos parhaalta maalintekosektorilta.

Suurimman osan pelistä RADin puolustus piti Semaforin hyökkääjät kaukana maalista, mutta kertaalleen alueella päästiin jehuilemaan. Seman kärjessä viilettänyt kolossi (mitat varovasti arvioiden 120 kg/205 cm) sai pallon boksiin ja otti kuljetuksen vitosen boksin laitaa kohti. Virsun pitkä jalka liukui viime hetkellä tielle putsaten ensin pallon ja sitten kaataen tornin. Kauheaa huutoa! Matte vei pallon paremmille vesille ja peli jatkui. Ei tilanteessa mitään ollut, mutta ei olisi ollut ensimmäinen kerta edes tässä pelissä, kun puhalletaan aivan päin kuusta.

Jussi oli jälleen hetken päästä pahanteossa hyökkäyspäässä. Juoksukilpailu boksin rajalle ja upea kantapääsyöttö takaa huudelleelle Teijolle. Keskikenttä laukoi kierteisesti oikeaan alakulmaan. Kuitenkin maalivahti rätkähti jälleen hienosti pallon tielle torjuen sen rajaheitoksi. Paavo nousi tähän jatkamaan palloa. Ensimmäisellä heitolla ei tulosta syntynyt, mutta toiseen Paavo meni lähemmäs maalia ja saikin puolustajan pois tieltä, pallon jatkaessa maalille. Jussi tuli takaa käsi rintakehässä kiinni palloon ja takoi sen maaliin! Mutta ei, käsivirheen vihulainen vihellettiin.

Loppuhetkillä Toni pääsi oivan katkon jälkeen oikeasta laidasta läpi. Vastustajan pakki yritti estellä, mutta ei ollut varautunut korkeimman luokan puhtaaseen olkapäätaklaukseen. Kaveri lenteli mukkelis makkelis tantereeseen ja Toni oli jo matkalla maalintekoon, kun tuomari vihelsi käsittämättömän vaparin. Tässä vaiheessa kapteenin käpy paloi lopullisesti ja illan painokelvottomat kirosanat #100-105 lensivät ilmoille.

Loppukin oli kovaa taistelua, mutta niin vain 0-0-tulokseen oli molempien joukkueiden tyytyminen. Hyvähenkistä jutustelua matsin jälkeen, jopa tuomarin kanssa, jolle todettiinkin ensi viikolla olevan uusi yritys RADin pelissä.

Man of the Match löytyi tällä kertaa alakerrasta, jonka todettiin kokonaisuutena olleen rautaa. Sami, joka jälleen piti nollan, aina kova suoritus, oli ehdolla, kuten myös koko alakerta. Oli niin hiljaista, että ansioiden ollessa puolustuksen osalta tasan, Teijo jakoi lopulta kokemusperusteisesti Virsulle MoM-palkinnon. Radbariin ei tuntunut menijöitä alkuun olevan ollenkaan, mutta ilmeisesti Toni ja Pasi lopulta kuitenkin kääntyivät sitä kautta, jottei uurastus mennyt aivan hukkaan.

/ Teijo

FC Tower - RAD FC 2-4 (1-1)

Kokoonpano: mv: Sami, p: Virsu, Jaakko T, Toni, kk: Teijo, Erik, Jetro, Pasi, h: VilleK, Anssi

Maalit: Ville K (Teijo), Anssi (kuka lunastaa syötön), Anssi (Jetro), Ville K (Erik)

Varissuolla ei Towerin vieraana ole yleensä pelattu mitään ystävyysotteluita, mutta pisteitä on vuosien mittaan kertynyt ihan kiitettävästi. Täksi vuodeksi Pelttarinkadun hiekkakenttä oli myllätty oikein spesiaalin huonoon kuntoon, nimittäin toinen laita muistutti puoliksi enemmän lasten hiekkalaatikkoa kuin jalkapallokenttää. Jetro (ei tuttu TV:stä) teki ensiesiintymisensä RAD-paidassa, tai siis ainakin RADin kirjoilla, punaiset RAD-paidat kun ovat päässeet perskules loppumaan. Matsin alku oli tavanomaista tunnustelua, vaikka RAD pallonhallintaa hieman dominoikin. Towerin vastahyökkäykset osoittautuivat kuitenkin heti vaarallisiksi, kun katkosta kotijoukkueen #10 viiletti kovassa vauhdissa. Teijo joutui juoksemaan jalat solmuun/kaatamaan takaapäin jo ennen ensimmäisen kympin täyttymistä, josta innostui koko Tower niin kuin myös Varissuon creme de la creme, jota oli saapunut kohtuullinen joukko seuraamaan viikon kohokohtaa. 

Virsun ja Matten lomaillessa Paavo hoiti vaparin ja muutkin alun keskityspallot varsin helposti. Hetken päästä tunteet kuohahtivat taas, pientä jälkipelipotkimista ja tuomarin selän takana kotijoukkueen pelaaja kävi jo kädet RADiläisen kurkulla. Tämäkin tilanne kuitattiin puheella (ei nyrkkien) pelin jälkeen. Vartin kohdilla Tower sai kevyehkön keltaisen pienestä rappauksesta, ehkä tuomari yritti rauhoittaa tilannetta tai korjata aiemmin missattuja tilanteita. Jaakko T laittoi vaparista erinomaisen pikkukentän mallisen kierteisen keskityksen, jonka Teijo pääsi jatkamaan ilmasta – kuitenkin suoraan varmasti aloittaneen kotijoukkueen maalivahdin syliin. Samasta paikasta tuli toinenkin vapari, tällä kertaa Teijo antamassa. Ville K odotteli siihen malliin liikkuvat takana vastustajan repaleisen puolustuslinjan keskellä, että vähän huonompikin läpisyöttö löytäisi lopulta tiensä ilmassa maalin perukoille. Sellainen sitten laitettiin ja Ville voitti pakin kaksinkamppailussa, tuikkasi pienen kosketuksen ohi maalivahdin ja GOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOLLLLLLL!!! 1-0.

Towerin pelinrakentelu olikin suurimmaksi osaksi maalivahdin pitkiä avauksia tai nopeita vastahyökkäyksiä. Kärjestä löytyi Towerilla kyllä nopeutta, kun palloa sinne asti saatiin. Jos ei saatukaan, niin vastustajan avustuksella sitten. Kesken RADin hyvän pallonhallintajakson Teijo syötti kuuluisan 2 metrin syötön 3 metriä ohi vastustajan jalkaan. Puolustus oli noussut turhankin uhkarohkeasti tukemaan hyökkäystä eikä #10 nousua ollut pysäyttämässä kuin Toni, joka yritti parhaansa mukaan ottaa molemmat vapaat towerilaiset. Kymppi pujotteli Tonin ohi, vastaan tullut Sami sai kosketuksen palloon, mutta niin vain hyökkääjä pysyi pallossa ja laittoi tyhjiin tasoituksen. 1-1. Söi kuin pientä sikaa. Ensimmäisen puoliajan loppu oli jälleen tunnustelevan oloista.

Toisen puoliajan aluksi #10 ja Teijo läpsäisivät sovinnon merkiksi, minkä jälkeen RADin kapteeni ei enää kehdannut vedellä jaloille ja Towerin tähtipelaaja alkoikin tehdä lisää tuhojaan RADin puolustuksessa. Välillä pinoon meni viisikin puolustavaa pelaajaa. Lisämaaleilta vältyttiin kuitenkin alkuun. Hienoin suoritus oli pitkä, kova keskityspallo, johon kärkimies juoksi oikeaoppisen vauhdikkaasti. Show jäi kuitenkin vajaaksi, kun pusku suuntautui etukulmasta niukasti ohi ja Sami lisäksi lanasi hyökkääjän kentän pintaan. Miehet vitsailivat, että Sami pääsi kuittaamaan edellisen tilanteen, jossa ilmeisesti mentiin toisin päin.

Tulosta kuitenkin teki RAD. Kertaalleen pallo pomppi jo lähes maaliviivalla, kun Teijo pääsi vasemmasta laidasta  laukomaan, jonka mokke torjui etukulmasta sivuun. Molemmat jahtasivat palloa ja RADin mies saikin käännettyä molarin nenän edestä maalille, jossa vitosen alueen sisällä huikean kalabaliikin jälkeen viimeinen veto kimposi taasen oikeaan laitaan ja lopulta kulmaksi. Tämän jälkeen paine jatkui ja Anssi peippaili oikeasta laidasta pakin ohi, kuljetti keskelle ja vielä yhden pakin vipuun. Tarkka kuti kolmesta metristä etukulmaan ja RAD jälleen johtoon!

Sama sävel jatkui RADin painostaessa ja Towerin kontratessa. Taas kotijoukkueen päässä olin jotenkin itse aiheuttamassa tilannetta joko laukomalla tai syöttämällä, mutta jatkopalloon joka tapauksessa pääsi Jetro päineen aivan maalin edestä. Towerin molari rätkähti vielä upeasti yhden käden torjuntaan. Pallo vain jäi edustalle pyörimään, jossa oli kuka muukaan kuin Anssi! Pallo tyhjään pömpeliin ja entistä mukavampi tilanne, 3-1. Hetken oli taas hiljaista lukuun ottamatta katsomoa, josta Teijo kävi kyselemässä paperia verta vuotavaa kyynärpäätä varten. Yleisö oli täynnä niin höveliä porukkaa, että he ehdottivat medihelin soittamista paikalle. Muitakin herrasmiesmäisyyttä uhkuneita ehdotuksia kuultiin, kunnes matsia seurannut kaunis naisporukka auttoi miestä mäessä.

Vaihdosta oli hyvä näköala omaan päähän, jonne hyökkäyksiä alkoi virrata. Kerran läpiajosta pallo kävi vain tolpassa kiitos Sami ”RADin muuri” Kuutin estelyiden. Toisessa vastaavassa tilanteessa #10 jatkoi kovan syötön nopeasti sisäsyrjäkäännöllä läpi juoksevalle hyökkääjälle, joka laukoi varmasti pallon maaliin. Ja hups, 3-2, enää ei ollutkaan niin varman oloista. Tosin ei ollut sellainen pelko perseessä, joka oli hieman 1-1 tasoituksen kohdilla hiipinyt…no, sinne. Fiilistä auttoi ehkä se, ettei itse ollut tällä kertaa antamassa vastustajalle maalipaikkaa tällä kertaa.

RAD siirtyi pelin edetessä enemmän pitkien pallojen viljelyyn, ja ei aikaakaan kun millintarkat keskitykset tuottivat satoa. Alakerrasta joku lähetti pitkän syötön/keskityksen (poliisi kaipaa havaintoja) oikeaan laitaan, jossa pelaajan toiveesta hyökkäykseen nostettu Erik viiletti. RADin monitoimimies (futisstara, vakuuttaja, Michelin-kokki jne.) alkoi lunastaa odotuksia menemällä vastustamattomasti pakista laidan puolelta ohi. Vetosektorilla oltiin jo, mutta ovelaakin ovelampi kova syöttö maalin eteen löysi metristä RADin toisen Kuutin (ei mikään maskotti kuitenkaan) eli kaksimetrisen Villen. 4-2 ja Villen illan toinen oli tosiasia!

Loppu oli aika pitkälti kosmetiikkaa, vaikka Towerin hyökkääjät edelleen hätyyttelivät laadukkailla kikoilla. Kohtuullisen tukevassa johtoasemassa RAD pystyi kuitenkin keskittymään puolustamiseen.

Matsin tuomaritoiminnasta on vielä sanottava sananen. Vaikkei kolmannella silmällä selän takana tapahtuvia asioita voikaan nähdä, niin molemmat joukkueet kärsivät toivomisen varaa jättäneestä puhaltamisesta (tai sen puutteesta). Ei nyt voi olla niinkään, että tuomari puolen tusinaa kertaa valittelee pieleen menneen tilanteen jälkeen, että kun näitä on niin vaikea puhaltaa. Ehkä hieman lähempänä tilanteita oleminen osaltaan auttaisi? Towerin kotikentän erittäin sankka hiekkapöly ei sinällään auttanut tuomarin työskentelyä. Koomisin tilanne nähtiin jo alun tasatilanteessa, kun Teijo kuljetti vastustajan pakistosta ohi vasenta laitaa, jossa myös Ville K odotti ylempänä. Yhtäkkiä pilli soi juuri kun alettiin olla vetosektorilla, kun ilmeisesti kuljetus oli tulkittu syötöksi, vaikka Ville ei ollut tullut lähellekään palloa. Noh, näitä sattuu.

Mukava rutiinivoitto RADille, joka palkitsi kahden maalin Anssin Man of the Match -palkinnolla. Myös kahden maalin Ville K oli yhtä vahva ehdokas, mutta nyt meni näin. Jälkipeleille RADiin lähtivät ainakin Anssi, Teijo, Paavo, Toni ja Pasi. Muistikuvat ovat hatarat ainoastaan, koska aikaa on ehtinyt jo kulua sen verran matsitapahtumasta. Tästä oli hyvä jatkaa astetta tiukempaan kotimatsiin FC Semaforia vastaan.

"Oho", oli mennyt otsikkoon tulos väärin päin. RAD voitokas!

/ Teijo

FC Whisky - RAD FC 4-2 (1-1)

mv: Sami,  p: Jaakko, Virsu, Juuso, Erik kk: Nuutti, Teijo, Anssi, Toni h: VilleK, Veikko, Jussi, Paavo

Maalit: Teijo (Ville K,), Ville K. (syöttäjä ei muistissa, kuka tunnustaa?)

Kaarinan perukoilla, tuulisella kukkulalla pelattiin keskikesän spektaakkeli pilvisessä ja varsin koleassa säässä Whiskyn ja RADin välillä. Lomista huolimatta oli RAD saanut kokoon kelpo miehistön, 13 pelaajaa, mikä mahdollisti ainakin periaatteessa kovan sykkeen. Anssi sijoitettiin keskikentälle viime ottelun hyvien esitysten jälkeen.

Ja RAD alkoi kovalla sykkeellä, niin kuin suunniteltiin. Palloa pidettiin ja kierrätettiin puolustuksen kautta ja pikkuhiljaa saatiin painetta vastustajan päähän. Mutta tässä piilikin paha ansa. Keltapaitaiset raspikurkut nimittäin ryhmittyivät viisaasti koko kahdeksanhenkisellä miehistöllä boksiin ja blokkasi tehokkaasti vedot. Aivan liian tehokkaasti. Ja irtopalloihin liukkaat keltsit lähtivät raivolla, nopeasti ja taitavasti. Vajaan 10 minuutin RAD-hallinnan jälkeen luisteli yksi taitava kaveri keskeltä varmaan kolmen pelaajan läpi boksiin, jonka jälkeen hänet kaadettiin rankkarin arvoisesti ja pilli soi ... hieman ennen kuin pallo lipui tilanteesta maaliin. Rankkarista kuitenkin pallo ripustettiin vuoren varmasti maaliin. Olipas taas katkeraa kalkkia punanutuille. Mutta eipä tähän lannistuttu. Painetta jatkettiin ja monen monituista vetoa kilpistyi joko vastustajan muuriin. Useita flipperipallo-tilanteita tuli, joissa pallo kimpoili vedon jälkeen takaisin RADin pelaajalle. Yhdessä tilanteessa RAD sai viitisen vetoa aikaiseksi, mutta eipä auttanut. Lopulta Ville K. sai annettua vasemmalta laidalta pallon maalille, josta Teijo otti pallon haltuun (osui vastustajaan välillä) ja sai tuikattua tarkalla vedolle ansaitun tasoituksen. Puoliajalle mentiin toivorikkaana 1-1 -tilanteessa.

Mutta toinen puoliaika olikin sitten murheellinen. Bourbonit jatkoivat nerokasta taktiikkaa, keskittyivät vastaiskuihin ja lisäksi terästivät karvaustaan, jonka kanssa RADillä oli hankaluuksia jo ensimmäisellä puoliajalla. Raivokas karvaus tuotti muutaman pallon menetyksen. Yhdestä tilanteesta keltapaita pääsi vastaiskuun ja puolustuksessa oli vain Juuso, joka yritti ottaa kahta keltapaitaa. Taitava peluri sai tyhjää tilaa ja viimeisteli hienosti vasempaan alakulmaan. Jonkin ajan jälkeen Whisky sai toisen samantyyppisen tilanteen ja laukoi 3-1 -johtomaalin. Whiskyn kova karvaus, nöyrä keltainen muuri boksissa ja äärimmäisen tehokkaat vastaiskut olivat todellakin myrkkyä. Taisipa saada jopa vedon tolppaankin ja pari vetoa ohi maalin. Tosin siinäpä ne Whiskyn maalipaikat olivatkin; tehokkuus oli erinomaisella tasolla. Ja RAD jatkoi siihen, mihin ensimmäisellä puoliajalla lopetti. Keinot loppuivat boksin rajoilla, vaikka painetta saatiin varsin hyvin Whisky-päätyyn. Pari-kolme biljardipallotilannetta saatiin taas aikaiseksi, mutta aina oli keltapaita vedon edessä. Ainakin Anssi ja oliko Teiko pääsi tykittämään boksin sisältä, mutta ohi maalin. Vihdoinkin Ville K sai jostain syötön, peippaili boksin vasemmalla kulmalla ja laukoi tarkan ja kovan vedon oikeasta etukulmasta sisään. Todella upea maali. Mutta eipä aikaakaan, kun Whisky aloituksen jälkeen leipoi pallon taas tarkalla vedolla RADin maaliin. Lopussa RAD vielä painoi, mutta hyvinkin samanlaisin tuloksin. Teijo antoi Veikolle, joka pyssytti lähietäisyydestä tutusti vastustajan blokkiin. Ja RAD pääsi taas ripariin, mutta Nuutin veto meni yli maalin. Vastaavia tilanteita oli ottelun aikana liian monta, viimeistelyn terävyys oli liian heikkoa, ei niinkään maalipaikkojen aikaansaaminen. Pientä malttia viime hetkillä kaivattaisiin lisää. Ottelun lopussa nähtiin ikävä tapahtuma RADin päässä. Päätytilanteessa Erikkiä ajettiin törkeästi selkään päin kentän vierustalla olevaa asfalttia ja aitaa. Ainakin polveen tuli paha kolhu, mutta suurempikin katastrofi oli lähellä. Käsittämättömästi korttia ei näytetty tällaisen sikailun jälkeen. Onneksi tilanne ei ehtinyt eskaloitumaan pahemmin. Ottelu päättyi isäntien 4-2 voittoon. Taitavat vastaiskut, kova karvaus ja keltainen muuri maalin edessä täysin yllättivät RAD-miehistön. Popedaa ja Pate Mustajärveä mukaille: "Enemmän kuin Whiskey, tappio polttaa".

Ottelun parhaana palkittiin RADin tehokkain pelaaja VilleK., muta kaljat jäi RADissä juomatta kaikilta. Mainittakoon, että viime vuonna vastaava peli pelattiin juhannuksen jälkeisellä viikolla ja Radbar oli kiinni; Whiskeyn oluella palkittu paras pelaaja kävi kyllä oven takana turhaan olutta vonkaamassa, (samoin taisi käydä RADin pelaajat, nimittäin asia tuli yllätyksenä). Harmi homma, mutta nyt ainakin baari oli auki.


/Veikko

RAD FC - Old Smuggler 2 -2 (0 -1)

Kokoonpano: mv: Sami P: Paavo, Jesse, Jaakko kk: Teijo, Ville K. h: Veikko, Anssi, Haalarimies (paikkasi jokaista, joka uskalsi tulla vaihtoon lyhyin sykkein): Toni (aka Money-Toni) Kannustusjoukot: Juuso ja Sauli

Maalit: Oma maali (oikeasti Jesse) ja Teijo

Keltakortti: Teijo (kirjoittajan huomioon ei muita kortteja tullut vastustajan innokkaista ja jatkuvista huudoista huolimatta)

Lämpimän sateen ja synkkien pilvien siivittämänä aloitettiin spektaakkeli periferiasta saapuneiden salakuljettajien ja RADin välillä tutun turvallisella Turjanpuiston kentällä. Vaikka tällä kertaa vihmoi vettä, ei naamat ja huulet olleet siniset, sen verran sää oli sentään kesäinen. RADillä oli oikeastaan vain yksi vaihtomies, Money-Toni, joka valitteli paikkojen olevan kireenä. Mitä sitten viikonloppuna olikaan tullut tehtyä. Mutta äärimmäisen arvokasta, että oli yksi haalarimies, joka paikkasi joka paikkaa, käytännössä kärkeä (ikämiehet) ja oikeaa laitapakkia. Paavo joutui pahaan paikkaan toppariksi, koska Teijo halusi pitää huolta pelin rakentamisesta. Valkopaitaisilla salakuljettajilla taisi olla kaksi vaihtopelaajaa. Lisäksi RAD-henkeä luomassa olivat Sauli ja Juuso, joten kannustusta ei ainakaan puuttunut. Laakso oli vielä toipumassa operatsioonista, taitaa seuraavat pelit olla hieman pideämmän ajan päästä, valitettavasti (toivottavasti ei).

Ja sähäkästi matsi alkoikin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi. Salakuljettajat saivat pari kaukovetoa aikaiseksi, karvasivat kovasti, mutta RAD onnistui pitämään palloa ja toimittamaan pelivälineen kierrättämällä kovasta painostuksesta huolimatta monesti hyökkäysalueelle. Kunnon maalintekopaikkoihin tosin ei päästy. Hyvästä hallinnasta huolimatta taas vastustaja pääsi rankaisemaan kurinalaisesta puolustuksesta huolimatta. Maali taisi mennä jotenkin näin. Kulman tai keskityksen jälkeen Sami nyrkkeili pallon, mutta se jäi pyörimään kutakuinkin boksiin, sieltä sitä neppailtiin eteenpäin, Sami oli jo kaatunut oikeaan kulmaan, jonne pallo lauottiin, mutta matkalla Teijon (ainakin omien sanojensa mukaan) pitämä mies heitti takavasaralla boltsin maaliin. Noi voi nenä, mikä maali ja aivan tyhjästä. Eipä taaskaan auta itku fudiskentällä. Hyvä peli tuottaa taas turskaa. Mutta uutta putkeen. RAD alkoi rakentamaan maalipaikkoja uudella vimmalla ja niitähän muutama saatiin aikaseksi. Paras setti taisi tulla muutama hetki vastaiskun jälkeen. Veikko sai pallon boksin kulmalle, harhautti ekan pakin pois pallosta, haaveili jo hienosta sijoituksesta maaliin, mutta mokkehan oli kärppänä paikalla blokkaamassa vedon, joka perinteisesti kilpistyi veskan rintapanssariin. Mutta riparista (parin pompun ja spedeilyn jälkeen) Teijo tykitti kovan ja tarkan kudin aivan oikeaa taka-alanurkkaa, mutta mokke onnistui hipaisemaan hanskoillaan pallon kulmaksi. Tukahdetut tunteet! Kulmastakaan ei onnistuttu pahempaa tilannetta saamaan aikaiseksi. Painostusta kovempaa ei RAD saanut ekassa erässä enää kokoon. Puoliajalle mentiin masentavissa 0-1 -lukemissa. Ville K. yritti pari kertaa näpäyttää vastustajaa jaloille kortin toivossa, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Koska muuten ei saanut juosta tarpeeksi, niin Teijo kävi parin minuutin puoliajalla hakemassa juosten laukkunsa pukkarista ja takaisinkin juoksi. Huvinsa kullakin. Toisella puoliajalla käsikirjoitus oli jokseenkin sama, tosin ryhmädynamiikka oli jokseenkin epätasapainossa. Raivolla painettiin puolelta toiselle ja jako oli jokseenkin kolme hyökkäävää pelaajaa vastaan neljä puolustavaa. Tappioasemassa RAD joutui hieman nostamaan ja hansolot saivat tiukkoja vastureita, jotka Sami useaan kertaan hoiti oikea-aikaisilla vastaan tuloillaan.  Paavo nousi pääpelitilanteisiin vastustajan maalille kulmissa, vapareissa ja sivurajaheitoissa, joka hieman aukaisi RADin puolustusta, joka kuitenkin piti ottelussa varsin hyvin. Yhdessä tilanteessa Veikko antoi vaparin kovana laakana kohti boksia, johon syöksyivät sekä Teijo että Paavo, mutta valitettavasti pakki välissä onnistui puskemaan millimetrin tarkan keskityksen Paavon nenän edestä aavistuksen ohi maalin. Seuranneesta kulmastakaan ei tullut spektaakkelia. Mutta pian tuli. Painostukseen jälkeen RAD sai taas kulman. Veikko juoni Jaakon kanssa sanoen, että ota lyhyt. Kulma tuli kovaa boksin kulmalla yksin seisoneelle, hölmistyneelle Jaakolle, joka vahingossa, tai littimäistä peliälyä käyttäen ei ottanut palloa haltuun (tai ei saanut, pallon meni jalan alta, tiedä sitten) vaan antoi pallon mennä takana odottavalle Jesselle, joka laukoi sydämensä kyllyydestä kohti maalia. Pallo osui vastustajan pelaajaan matkalla, mutta oli niin tykki veto, että pallo löysi tiensä verkon perukoille. Ehdottomasti Jessen maali, mutta viralliset tilastot väittävät (vääryydellä) muuta.

Mutta voi surkeus. Eipä ottanut kuin seuraava hyökkäys ja valkopaidat leipoivat maalin. Sami, Paavo ja vastustajat olivat läjässä sivurajaheiton jälkeen, pallo kimpoili vitosen nurkille, josta se pomputeltiin maaliin. Teijo oli taas myöhässä (omien sanojensa mukaan).  Ehti kyllä väliin, mutta pallo kimposi suoraan vastustajalle takatolpalle, mistä sai vesipostina valkopaita tehdä maalin tyhjiin. Mutta RAD ei luovuttanut taaskaan. Painetta laitettiin. Ja itse asiassa pari väärää tilannetta tuli vastaan. Kerran valkopaita liukkaroi pallon boksin sisällä kädellänsa pois, mutta eipä vihelletty rankea. Jo ensimmäisellä puoliajalla kulmassa Teijolta jalat vedettiin takaa alta, mutta eipä tästäkään pilli soinut.

Aivan pelin lopussa tuomari vastasi valkopaitojen aneluun, että peliä on kaksi minuuttia jäljellä. Tässä vaiheessa vielä kentällä seisoskellut Veikko teki päätöksen. Sivurajalla värjötteli Super-Anssi tositoimiin. Äkkiä vaihtoon ja parhaat kentälle. Eipä aikaakaan, kun Anssi sai pallon ja juoksi boksiin. Vastustajalle jäi ainoaksi vaihtoehdoksi taklata kovaa ja vihdoinkin pilli soi. Rangaistuspotku legendaarisella Fergie-ajalla! Pilkkua asettui vetämään Teijo, jonka nappiksista on maalit loppu. Kova kuti löysi kuitenkin verkon perille, 2-2! Pienen valkopaitojen painostuksen jälkeen peli vihellettiin loppuun. Vihdoinkin tappioputki poikki ja vihdoinkin kelvollinen suoritus tuotti edes pisteen. Pelin lopulla varsinkin pientä kuumenemista oli esillä, mutta ei vakavampaa. Teijo teki yhden tliukuaklauksen kortti alla, mutta ei siitä olisi mitenkään voinut puhaltaa toista korttia; varsinkin kun vastustajilta löytyi pahemman luokan sankareita ja ennen kaikkea suun soittajia.

Pelin jälkeen täysi joukkue (7+1) kokoontui RADiin jälkipeleihin (Juuso, Sauli, Anssi, Veikko, Teijo, Sami, Toni, Paavo). Kulmataktiikat käytiin tarkasti läpi. Lisäksi Paavo tunnusti kutsuneensa Jaakkoa Kalleksi pelin tiimellyksessä, ilmeisesti jonkin miestenlehden mukaan. No näitä sattuu.

Pelin parhaana palkittiin Sami satumaisten vastaantulojen ja yhden upean kulmatorjunnan perusteella. Kertakaikkisen upea peli! Kovana haastajana oli Jesse, joka oli suvereeni vasempana pakkina. Ilmeisesti enää yksi matsi jäljellä Jessellä ennen Siperian rajoille muuttoa. On todella kova menetys RADin loppukaudelle. Lisäksi mainittakoon Paavo, joka pelasi hyvin kovassa paikassa topparina! Teijo taisteli tapansa mukaan, mutta lopussa alkoi jo väsy painaa (eikä ihme). Hieno peli kokonaisuudessaan punapaidoilta.

/ Veikko (näillä näkymin takaisin eetterissä vasta elokuussa, ellei onnistu aikainen paluu jatseilta)

RAD FC - Mr. Fox 0 -1 (0 -1)

Kokoonpano: mv: Sami p: Virsu, Jesse, Juuso, Matte kk: Anssi, Toni, VilleK, Erik, h: PasiA, Veikko, Paavo, Jussi

Kylläpä se Suomen suvi antoi parastaan. Kosteaa tuulta, synkät pilvet ja lämpöä ainakin 12 tai 13 astetta. RADin Supreme Leader Teijo oli kuuntelemassa mikkihiiri-konserttia ja Toni toimi kapteenina. Onneksi pelaajia oli paikalla lähinnä täydellinen määrä ja vaihtoruletti pyöri hyvin koko ottelun. Viime vuoden katkera 2-1 tappio oli vielä tuoreessa muistissa. Alku oli tahmeaa, mutta loppua kohden peli meni paremmin. Valitettavasti sama käsikirjoitus oli jäänyt päälle myös tämän vuoden spektaakkeliin. Heti ottelun alussa herrat Fox painoivat kovasti, tulivat oikealta laidalta ja vaikka koko RAD miehistö oli puolustuksen tukena, onnistui keskitys löytämään Fox-pelajaan yksin boksin rajoilta ja tämähän kiitti ja tykitti komean kudin verkon perukoille. Karkeasti ottaen tämän jälkeen Fox teki tiukan muutoksen peliin. Antoi RADin tulla keskikentälle pallon kanssa ja aloitti vasta sitten karvauksen. Eli juuri niin kuin RAD oli suunnitellut pelaavansa. Omat avaukset maalipotkuista Fox tekivät pitkinä. Aika kettuja olivat ja tämä valitettavasti tuotti erinomaisen tuloksen. Ensimmäisessä erässä RAD kyllä rakenteli mukavasti, mutta konstit loppuivat viimeiseen kolmannekseen. Muutaman maalipaikan RAD sai silti luotua. Juuso heitti Paavolle ristiin, joka puski hieman ohi maalin. Härötilanteesta mokke antoi suoraan Virsulle keskikentälle, joka pyssytti ohi tyhjän maalin. Veikon pitkään säädetystä kulmapotkusta (oli kuulemma liian kaukana kulmapisteestä) Erik puski hieman yli maalin. Jos ei olisi tarvinnut siirtää, niin Erik olisi tällännyt upean power headerin sisään, näin vaihtopenkillä spekuloitiin (ehkä molemmilla?). Fox keskittyi vastaiskuihin ja sai pari kovaa kaukovetoa. Matte piti kovaa kuria puolustuksessa ja katkoi Virsun, Jessen ja Juuson avustuksella kuitenkin peliä hyvin ja rakenteli rohkeasti omassa päässä.

Ja toinen erä alkoi aika lailla samoin kuin ensimmäinen loppui. Fox perääntyi entisestään, mutta RAD ei onnistunut löytämään montaa aukkoa. Jossain vaiheessa Veikko sai syötettyä Jussille boksiin, mutta mokke blokkasi hyvällä vastaantulla. Noin 10 minuutin pelin jälkeen Foxin nöyrä puolustuspeli muuttui kovaksi painostukseksi ja noin viiden minuutin ajan Fox sai useita kulmapotkuja ja sivurajaheittoja. Näistä (tai vastaiskuista) taisi tulla yksi (tai kaksi) kova kaukoveto(a) ohi maalin. Sami hoiti muutamalla vastaantulolla vastaiskut. Mutta ne paikat. Vihdoinkin RAD alkoi luoda niitä. Ja niitähän tuli. Jussi pääsi kokeilemaan kärkkäriä lähietäisyydeltä, Erik laukoi ohi maalin (jopa pari kertaa), Anssi pääsi yksin läpi (tosin taisi olla karvan verran paitsiossa, eipä vihelletty), mutta ei saanut palloa haltuun ja mokke blokkasi. Paavo pääsi kokeilemaan kerran, mutta veto pysähtyi puolustajaan (meniköhän Jussin ja Paavon paikat sekaisin). Myös muutama hieno rakenneltu tilanne saatiin aikaiseksi, mutta viimeistään vastustajan kuikelomokke hoiti pallot ohi maalin. Matte ja Virsu putsasivat puolustuksessa Foxin vastahyökkäykset turhauttavalla kovuudella. Mutta eipä tullut tulosta tälläkään kertaa, vaikka RAD pelasi  hienosti hyvin pelannutta vastustajaa vastaan. Tappioputki on vain tosiasia.

Parhaana pelaajana palkittiin Matte, vaikka ainakin Erikkiä ja Samia ehdotettiin ja olihan Virsunkin esitys jälleen kerran miehekäs. Koko joukkue tsemppasi hyvin ja pelasi mainion ottelun. Harmi, että ero hyvin pelaamisen ja maalien tekemisen välillä on tuloksellisesti niin perhanan suuri. Pillipiipari puhalsi poikkeuksellisen hyvin ja virhevihellyksiä (tai jättämisiä) taisi tulla vähiten kuin olen koskaan nähnyt pubiliigapeleissä, joita olen pelannut. Peli tosin pysyi aika siistinä, vaikka välillä kontakti oli kovaa. Kunnioitusta (respect) vastustajan hienolle taktiikalle.

/Veikko

Bar Arttu - RAD FC 6 -0 (2 - 0)

Kokoonpano: Sami p villev jaakko matte Juuso kk villek teijo h paavo pasi veikko 

Keltakortit: ville k ja teijo (suunsoitosta molemmat)

Tässä todella pikainen rapsa, Teijo lisäilee, jos jaksaa. 

Upea keli, nurmikenttä, aurinkoa, lämpöä ja yleisöä riitti: yleisöä enemmmän kuin pelaajia, wow. 

Alkuun oli hetki RADin hallintaa, sitten Arttu domijoi ja jyräsi. Artun pelaaat ajoivat kovaa runkoon, juoksivat kuin elukat ja levitti laitoihin ylileveässä kentässä taitavasti. Sinne minne RAD kuvitteli pallon haluavansa painaa.

Eka Artun maali oli upea kaukoveto tolppaa hipoen. Toinen oli rankkarimaali Virsun käsivirheestä; pallo pomppasi lähietäisyydeltä, eipä ollut mitään tehtävissä. Eka erä 2 - 0 ja RADin oli pakko nostaa karvausta toisella puoliajalla. Pienehköä painetta saatiin aikaiseksi, mutta Artun vastahyökkäykset olivat paljon tehokkaampia. Kolmas ja neljäs maali olivat kovia vetoja, toisessa juuso työnnettiin ködellä pois pallosta. Sami sai ainakin yhden läpiajon torjuttua. Yksi maali tuli, kun pallo pomppi yksinäiselle mokken yli, karvaaja sai jotenkin puskettua pallon päätyrajasta takaisin boksiin ja pääse edelleen yksin (!) polvella tökkäämään pallon maaliin.

Voi elämä. Olisiko viimeinen maali ollut joku yksin läpi -sijoitus. Lopussa repsahti kun RAD nosti miehistönsä ja tuli vastureita. Jos vastustaja osasi pelata, niin suun soitto onnistui vieläkin paremmpin. TÄstä huolimatta villek ja teijo ottivat suunsoittokortit, VilleK:n tapauksessa salomonit, Teijon tapauksessa ei oikein tiedetä miksi (tuomari pyysi keskustelemaan kulmaväännöstä ja kortti heilahti, kun Teijo totteli). Teijo sai nyrkistä kapteenilta, eipä tosin ollut häävi lyönti.

Allekirjoittanutkin pääsi loistamaan. Paavo tiputti päällä täydellisesti 6 m päähän maalista vapaalle seisovalle Veikolle, joka potkaisi pallosta ohi ja pallo pomppasi käteen. Todellinen pubiliigasuoritus. Parempaa paikkaa ei voi saada. Muutoin RADin paikat olivat muutama kaukoveto ja pikkaisen pöhinää boksissa. VilleK haki hienosti pallollisena paikkoja ja juoksupalloja, Teijo taisteli upeasti, mutta kortti rajoitti lopussa taklauspeliä. Eipä tämmöistä kuraa mieluusti enää muistele.

MoM: VilleK, haki hyvin juoksupalloja. Teijokin oli ehdolla, joka sai nyrkistä, muttei vesipullosuihkua kättelyjonossa (ekaa kertaa viiteen vuoteen).

/Veikko (Ja taas tää bloggeri bugittaa)

FC Tinatuoppi - RAD FC 0 - 4 (0-2)

RAD FC dominoi kotiareenalla

Maalit: Paavo 2 ekaa (Teijo ja Ville), Anssi (syöttäjästä ei tietoa), Teijo (Ville)

Kokoonpano: mv: Sami P: Matte, Jaakko, Juuso, Erik (1. pa)/Ville K. (2. pa) kk: Toni, Teijo, Ville K (1 pa) /Erik (2. pa) h: Anssi, Paavo, Veikko

Aamun sateet olivat mukavasti vaihtuneet auringonpaisteeseen, kun RADin gladiaattorit saapuivat kotiareenalleen. Ottelu oli siis siirretty matsi ja RAD oli vierasjoukkue. Ja tämähän sopi mainiosti. Kaksi viikkoa sitten tuli karvas pettymys Kupittaata vastaan ja viikko sitten kaamea pyllähdys Alvarin vieraana mikrokentällä. Otteluun lähdettiin aikaisemmista otteluista tutulla 3-2-2 taktiikalla. Vastustajia oli mukavasti paikalla. Tällä kertaa fyysinen ylivoima vaikutti olevan RADillä, sillä Tiniksen jengistä osalta oli proteiinipatukat jääneet syömättä. Tosin allekirjoittanut itsekin oli yhtä laihassa kunnossa, kun viimeksi Pubiliigaa pelaili (tai ainakin melkein). 

Pelin alku oli ehkä aavistuksen hermostunutta, mutta RAD piti palloa ja sai luotua painetta Tiniksen päähän. Toisaalta Tinis karvasi ylhäältä kahdella ja kolmellakin pelaajalla ja tämä aiheutti aluksi hieman ongelmia. Prässi oli ajoittain todella kova ja jossain vaiheessa Tinis onnistui painostamaan kimmonneeseen pallon rynnänneen Samin harhasyöttöön keskelle vastustajan pelaajalle. Tästä Tinis ei kuitenkaan rankaissut, vaan tilanne taisi päättyä oikeutetusti paitsioon. Muut tilanteen Sami hoiti oikeanaikaisilla vastaantuloillaan (kuten olemme niin monet kerrat nähneet). RAD pyöritteli lähtökohtaisesti hyvin palloa pelaajalta toiselle Teijon toimiessa kapellimestarina, mutta valmista ei meinannut tulla millään. Veikko muistaa kirkkaasti päässeensä laukaisemaan kaksi kertaa vastapalloon boksin kulmilta, toinen varsin vapaasta paikasta, mutta ohihan nuo viritykset tuppaa menemään. Toinen sivurajaksi, toinen 30 senttiä yli maalin. Muutkin RADin vedot (muutama tilanne) päätyi puolustajien blokkaamiksi. Tinis pääsi yhdestä kulmasta (tai vastaavasta) heittämään pallon vaarallisesti takatolpalle, mutta Erik jyräsi vastustajan pois pallosta. Laillisesti ja voimalla. Tämän jälkeen ottelussa alkoikin sitten yhden voimahyökkääjän show. Edellisessä pelissä Paavo väitti, että hänellä oli jostain syystä jännityksestä melkein löysät housussa. Siitä ei ollut ainakaan enää tiistai-illassa jälkeäkään (kai joku oli pessyt housut). Teijo nousi voimakkaasti oikealta laidalta ja pääsi hyvään maalintekopaikkaan, tälläsi pallon voimalla leveäksi vasemmasta alakulmasta, josta Paavo kuitenkin voimalla runttasi verkon perukoille! Tämä maali oli todella vapauttava. 

Tämän jälkeen Paavo saikin itseluottamusta enemmän kuin pohjanmaalainen pullollisesta Koskenkorvaa ennen lavatansseja. Eikä aikaakaan kuin RAD puskee taas hyökkäykseen, Ville syöttää upealla syötöllä pakin längeistä Paavon läpi, joka kiskaisee aivan käsittämättömän kovan hevosenpotkun etukulmaan. Maalivahti oli onnellinen, ettei jäänyt pallon alle, sillä tuon pyöreän kappaleen liikemäärä olisi riittänyt viemään hintelän veräjänvartijankin verkon perukoille. Paavo väitti että alkoi pelata futista "kunnolla" vasta vuosi sitten. Siihen nähden tai oikeastaan missä kontekstissa tahansa, tämä kierteinen tykki etukulmaan oli huikea suoritus. Oli itseluottamuspillerit syöty aamulla. Ja tämähän kelpaa RADille. Syöttipä Teijo jossain vaiheessa Veikon "yksin läpi", mutta joku oli laittanut tervaa seniorin nappiksiin ja puolustaja ehti hyvin väliin. Puoliajalle mentiin RADin semiturvallisessa 2-0 johdossa. Puoliajalla Erik ilmoittti, että liika treeni kiristää nivusia ja ettei "uskalla pelata puolustuksessa". Upeastihan Erik hommansa hoiti. Ville suostui tippumaan laitapakiksi yhdeksi vaihdoksi (Tonin ollessa toinen vaihtoehto). Ja eihän toimivaa kokoonpanoa Toni enää tohtinut muuttaa (kuulemma). 

Toisella puoliajalla nähtiin lähtökohtaisesti yksi joukkue ja se oli RAD FC. Matten johtama puolustuslinja varsinkin Jaakon säestämänä katkoi hyökkäykset ja avasi peliä mainiosti hyökkäyspäähän. Hyökkäyspäässä Paavo jatkoi pelimiehen otteitaan. Sama tarina toistui moneen kertaan: Paavo taistelee pallosta laitapakin kanssa, ja taklaa vastustajana toimivan kuivan kesän oravan pois pelivälineestä (tyypillisesti maahan makaamaan), tuomari viheltää (usein syyttä) Paavolle virheen ja Paavo levittelee oikeutetusti käsiään. Kolmannella kerralla näytelmä jo nauratti. Kerran vastustaja yritti torpata RADin kolossin sivuun huomatakseen kimpoavansa itse kentän pintaan. Käsittämättömästi tästäkin vihellettiin vastustajalle vapari. Siis olemalla heikko ja ylimielinen samaan aikaan? Toni osoitti parilla taklauksella, että Kupittaa-pelin voltti oli työtapaturma, nyt vastustaja törmäsi betoniseinään Tonia taklatessaan. Jossain vaiheessa RADin fyysinen ja pallollinen dominointi tuottaa tulosta. Joku onnistui toimittamaan pallon Anssille boksiin (kukaan ei tunnusta syöttäneensä ja minäkin olin vaihtopenkillä), jolla oli tila ja aika hallussa (fyysikot puhuvat jatkumosta). Allekirjoittanut huusi vaihtopenkillä jo tässä vaiheessa, että nyt tulee maali. Sitten peli eteni kuin hidastetussa filmissä: Anssi peippailee kaikessa rauhassa, puolustajat yrittävät toivottomina päästä lähelle liian kaukaa ja lopulta Anssi sijoitta pallon jäätävällä varmuudella vasempaan takakulmaan. Maali oli kaunis ja täydellinen kuin katedraalin fresko. Ja eihän RADin dominointi tähän loppunut. Pitkällisen vasemman laidan painostuksen ja taistelun jälkeen RAD saa sivurajaheiton, Ville heittää sen maalille, Erik puskee vastustajan pois tieltä, pallo pomppaa pakin eteen, joka ei mene ykköseen vaan antaa pubiliigatyyliin fullereenin pompata ylitseen ja Teijo nikkaa kauniin puskun yli maalivahdin. Peli on pelattu, Tinis lyöty ja loppu on (koomista) kosmetiikkaa. Lisäksi Teijon nappiksista on todellakin maalit loppu, ei ole tehnyt kuin puskumaaleja tällä kaudella. Saisi tehdä enemmän.

Tämän jälkeen Tinis nosti hyökkäystään ja onnistui saamaan toisen puoliajan parhaan paikan. Vasemmalta  laidalta Tiniksen pelaaja heitti oikealle ristiin ja Ville K:n laidalta pelaaja pääsi läpi, mutta kukapa muu kuin velipoika pelastaa. Samin täydellinen vastaantulo esti maalin ja Sami torjui vielä riparin ja vielä toisenkin. Lopulta tilanne kuivui siihen. Tuomari alkoi vihellellä RADille paitsioita käytännössä joka tilanteesta ja niitähän tuli sitten paljon ja kaikki ei mennyt aivan putkeen (mutta eipä ole helppo homma). Parhaimmillaan Veikko seisoi odottamassa syöttöä keskiviivan omalla puolella ja syöttö vihellettiin paitsioksi. Ilmeisesti keskivartalon paisuma oli yli puolen kentän. Vanhempi Kuutin veljeksistä yritti saada lopussa keltakorttia, muttei onnistunut. Teijo ajeltiin yksin läpi -tilanteessa takaapäin kortin arvoisesti. Muutoin rumemmista otteista vastasi kyllä vierasjoukkue Teijon ansiokkailla jalkoihin koputuksilla (Tiniksen Dani sai kuulemma nappulakuviot jalkaan. No, ei sen pahempaa, kai noin hellästä käsittelystä pitäisi saada hyvät alennukset levyistä). RAD hoiti homman upealla voitolla 4-0.

Man of the Match: Paavo huikeaa hyökkäysvoimaa ja pelkkää voimaa osoittaen. Kyllä myös Matte, Jaakko ja Teijokin ansaitsevat maininnan erinomaisesta pelistä. Ville K. toimi tällä kertaa syöttökoneena. Onko RADin Ronaldosta tullutkin pelintekijä? Joukkuepeli toimi erinomaisesti ja tasapainoisesti. Vastustajakin pelasi rehdisti ja urheilullisesti. Tämäkin matsi oli pubiliigafutista parhaimmillaan (kuten viikko sitten), paitsi voittaminen on inan mukavampaa kuin häviäminen.

Radbariin selviytyivät kärkikolmikko Veikko, Anssi ja Paavo sekä Teijo ja Matte. Vaikkei kentällä Veikon nopeus huimannut, niin olut kyllä tuntui uppoavan vauhdikkaammin kuin kanssapelaajilla. Jokaisella on on oma ydinosaamisalueensa vai miten se meni.

/ Veikko Teijon ja Anssin avustuksella

Alvar Saints - RAD FC 5 -2 (3 -1)

Maalit: Anssi (Teijo), Ville K. (Teijo)

Kokoonpano: mv: Toni p: Virsu, Jaakko, Jesse, Erik kk: Anssi, Teijo, Nuutti h: Veikko, Paavo, Ville K. 

Kannustusjoukot: Sauli saapui paikalle kahden kepin kanssa, nilkka (ja nuppi?) turvoksissa.

Oppitunti minikentällä

Upea kesäinen aurinko houkutteli Samppiksen postimerkin kokoiselle dyynille 11 urheaa RAD-soturia. Valitettavasti Samille iski sankkeri, eikä Kiinan muurin paikkaa maalin edessä toimittanut sankari taipunut tolppien väliin. Esimerkillisesti vastuuta kantoi iso-Toni, joka oli vetänyt mokken kamat päälle jo ennen muiden saapumista pelipaikalle. Ilmeisesti Toni ei halunnut tällä kertaa heitellä kuperkeikkaa keskikentällä tai jotain. Erik oli vaihteeksi unohtanut nappikset, tällä kertaa kotiin. Veikon vanhat bläägät (joista siis on maalit loppu) olivat liian pienet (ja niistä on maalit loppu, voin vaikka todistaa pelaamalla loppukauden ne jalassa). Onneksi tuomarilta löytyi oikeaa kokoa olevat kenkulit ja Erikkikin pääsi pelaamaan. Mainittakoon, että Erik on sen tason pelimies, että hänen nimellä löytyy oikein katu Turun keskustasta.

Jos viime viikolla oli vastustaja lehdestä tuttu, niin tämänkertaiset pelimannit ovat väsänneet uljaasta pubiliigafutiksesta oikein videon. Ainakin osa vastustajien pelaajien olemuksesta muistutti hieman enemmän omaa päärynäsilhuettia kuin varoituskolmiota, mikä toi vääristyneen turvallisuuden tunteen. Ehkäpä nyt olisi saumat. Taas lähdettiin rykimään viime kerralla hyväksi havaitulla 3-2-2 -taktiikalla. Mutta eipä taktiikasta ollut apua. Alvarin pyhimykset olivat kotikentällään tehojen ja taktiikan puolesta täysin suvereeneja. RAD sai kyllä pidettyä palloa. Ensimmäisellä puoliajalla saatiin vyörytettyä hyökkäyksiä ja pari epämääräistä paikkaakin luotua, mutta ne johtivat korkeintaan kulmapotkuiksi. Kulmissa pyhimysten nerokkuus taktiikassa tuli esille. Aina yksi rogermoore tuli muutaman metrin päähän blokkaamaan matalan kulman. Ei auta muu kuin kokeilla korkeampaa palloa. Omat löytyi pari-kolme kertaa hyvin, mutta palloa ei saatu sudittua maaliin.

RADin ajatuksena oli kärkien avustuksella painaa hyökkäykset laitoihin. Tämä onnistui tavallaan. Pitkällä Saintsit sai aina pallon keskikentän yli, jonka jälkeen painittiin kakkospalloja. Omituista kyllä, biljardipallot, katkot, syötöt ja viimeistelyt olivat ihmeellisen helppoja Alvareille. Yht'äkkiä peli oli kolme-muna kotijoukkueelle. Ja miten ne maalit tuli? Katkon jälkeen nopeista vastureista (kai). Toni onnistui torjumaan yhden tällaisen kun katkon jälkeen vasemmalta laidalta syötettiin keskellä vapaalle olleelle valkilmerille. Mutta tämän jälkeen Alvarit pyöräytti yhdellä kosketuksella parin-kolmen syötön jälkeen maalit. Ja lähtökohtaisesti siis maalit tehtiin ykkösellä. Mutta RAD ei luovuttanut. Kovan paineen jälkeen Teijo sai pallon boksin kulmalle kiiruhtaneelle Anssille, joka haki paikkaa ja löysi juuri ja juuri pallon mentävän raon vasemmasta alakulmasta. Upea viimeistely KuuLan maalitykiltä! Mutta hei, 3-1 taulussa, RAD pitää kyllä palloa suurimmaksi osaksi, mutta se ei vain realisoidu tulokseksi. Puoliajalla Toni oli jo heittämässä hanskoja tiskiin, mutta tätä ei sallittu. 

Toinen puoliaika alkoi lupaavasti. Erik kuljetti palloa oikealla laidalla ja heitti korkean roikun Paavolle, joka melkein sai puskettua pallon kohti pömpeliä. Melkein. Eikä kauaa kestänyt, kun taas soi omissa. Katkon jälkeen pari kolme syöttöä, viimeisin vasemmasta kulmasta takaviistoon ja ykkösellä kauhea pommi maaliin. Jos Suomen maajoukkue viimeistelisi tällaisella prosentilla, taistelisimme Saksan, Brasilian ja Portugalin kanssa mestaruuksista. Mutta eihän maju kolmea maalipaikkaa saa aikaiseksi yhdessä ottelussa. Tästä alkoi kuitenkin RADin kova kiri ja se tuotti tulosta. Teijo sai pallon laitaan, kuljetti lähelle boksiin ja syötti yksin päivystäneelle Villelle, joka viimeisteli kylmän rauhallisesti.

Alvar sai taas tehtyä maalin, en edes muista miten (mutta oli se peli 4-2 jossain vaiheessa, kai). Kylmää oli kyyti vaikka hellelukemat olivat mittarissa ja hiekkakenttä pöllysi. Muta RAD ei todellakaan luovuttanut vaan loi useita hyviä maalintekopaikkoja. Veikko kiskaisi kaukolaukauksen yläkulmaan (näin siellä tilaa), kuten Tami lätkässä aikoinaan, mutta pienellä venytyksellä molke nyrkkeili pallon kulmaksi. Teijolla oli useita kaukolaukauksia (omien laskujen mukaan jopa seitsemän), mutta eipä tullut tulosta. Veikko taisteli irtopallon lähellä maalia liukkarilla mokken ali, mutta menihän se perkule tolpan väärältä puolelta ohi. Paavo taisi puskea pari-kolme kertaa. Anssi laukoi (vai oliko se eka erässä) ohi maalin.  Mutta ei se paine tuottanut tulosta. Jossain vaiheessa Teijo taisteli keskikentällä roikkupalloa (avausta), jonka zlatanmaisesti poimi takavasaralla eteenpäin. Tästä vaihtopenkki innostuneena huusi Zlatan! Ja meidän tasku-Ibra innostui ja törmäsi sata lasissa vastustajaa päin pallon tavoittelutilanteessa. Ei tullut sentään korttia, mutta ei sekään vääryys olisi ollut. Ainakin taisteluinto on kohdallaan. Tästä innostuneena Teijo kokeili takavasaraa myös kulman jälkitilanteessa, mutta ei vieläkään tullut tulosta.

Ottelun lopulla saatiin pedattua vapaa paikka Nuutille, joka kurotti kaiken kansan ihasteltavaksi illan korkeimman vasurilaukauksen noin kuusi metriä yli maalin. 5-2 olivat tylyt lukemat, koska ei se peli RADiltä niiiin huono ollut. Kaikki kunnia vastustajalle, joka pelasi siististi, rehdisti, taitavasti ja ajoittain myös kovaa. Kotijoukkue neuvoi tuomaria huudoilla (käsi! väärä heitto! paitsio!) hieman tavallista pubiliigaottelua vähemmän, mikä tietenkin vaikeutti pillipiiparin tointa, Tuomariavun vajaavaisuudesta huolimatta puhalsi suorastaan erinomaisesti; kaikki väärät taklaukset vihellettiin heti pois. Lisäksi erikoismaininta vastustajalle todella jäätävästä viimeistelystä ja ennen kaikkea erinomaisesta taktiikasta pikkukentällä. Pelimiehet osasivat ottaa täysimääräisesti edun "erikoisolosuhteista". Tästä on kyllä opittavaa RADille. Hats off to (Alvar) Saints!

Ottelun parhaana palkittiin manageri Teijo. Upeaa uurastusta, Zlatan-venytykset ja kaksi syöttöä. 

Rädin jälkipeleissä heiluivat määrittämättömän ajan verran Anssi, Teijo, Sauli ja Toni. Allekirjoittanut oli autokuskina ja kysyttäessä kauan olette, oli vastaus yhdet juodaan ja kotiin. Että silleen.

/ Veikko